Neitsikat

Omistan yhden käsinruokitun ja yhden emojen ruokkiman neitsikan. Kerrompa vähän tietoa ja kokemuksia :)
Neitokakadu ei eroa muista linnuista siinä, että ne mm. tarvitsevat seuraa joka ikinen päivä, niiden TÄYTYY päästä lentelemään joka päivä, niille myöskin ehdottomasti pitää tarjota monipuolista ruokaa jotta ne pysyvät fyysisesti että henkisesti terveinä.
Undulaateille tosin voi rakentaa tarpeeksi suuren lentohäkin, jotta ne pystyvät lentelemään siellä eikä niitä (varsinkaan villinä) tarvitse ottaa ulos häkistään. Undulaattikin on niin vikkelä ja pienikokoinen, että se helposti katoaa vähänkin suurempaan asuntoon. Neitokakadu sen sijaan tarvitsisi melkoisen suuren, huoneen kokoisen lentohäkin, jotta se pystyisi saamaan tarvittavaa liikuntaa joka päivä. Näin ollen yksi suuri ero undulaatissa ja neitokakadussa on niiden kokoero.
Toinen on sosiaalisuus. Neitokakadut ovat sosiaalisempia mitä ihmiseen tulee, kuin undulaatit. Toki kesyt undulaatit osaavat vaatia seuraa, mutta ne jollakin tavalla ovat paljon enemmän linnuista kiinnostuneita. Neitokakadu tarvitsee ihan eri tavalla ihmisen seuraa, VARSINKIN jos se on yhtään kesy. Sitä joutuu neitsikan kanssa enemmän miettimään seuran antamista sille, kuin undulaatin kanssa. Vaikka molemmilla täytyykin olla lintuseuraa.

Neitokakadu pitää paljon kovempaa ääntäkin, mitä unduista lähtee. Ne ovat vaativampia, sosiaalisempia, ja suurempia ( kaikkea mitä suurikokoisuudesta aiheutuukaan). Ne kesyyntyvät helpommin, mutta neitsikan oman onnellisuuden vuoksi olisi kaikkein paras kun ostaisit valmiiksi kesyn linnun. Siten sillä on suurempi todennäköisyys että siitä ei luovuta niin helpolla.
Itse ostin tuon käsinruokitun pojan ihmiseltä joka joutui siitä luopumaan. Lintu oli (jo) 2 vuotias, mutta entisen omistajan luo saapuessani meni 5 minuuttia kun tirppa antoi rapsuttaa itseään. Vaikka se oli jo vanhempi eikä vauva enään, ongelmia ei silti ole ollut, tosin tämä johtuu siitä että se pitää ihmisiä lajikumppaneinaan - muutto sujui paremmin kun tirpan "parvi" vain muuttui, mutta se sai silti turvaa ihmisistä joita sen ympärillä olikin; Toisin kuin sen veli jota ei ollut käsinruokittu, mm. pidättäytyi suomisestä ja juomisesta, ja oli muutenkin pari viikkoa todella stressaantunut muutosta. Mutta nykyään veli voi jo paljon paremmin ja on kuin ei olisi ikinä muualla ollutkaan! Oma tirppa oli sitä kolmen päivän jälkeen.

Toisin kuin neitokakaduja, undulaatteja todella harvoin voi rapsutella vaikka ne kesyjä olisivatkin. Pidän enemmän neitokakaduista juuri niiden seuran vuoksi, ja lemmikkeinä ne ovatkin paljon enemmän hellyydenkipeitä, mikäli ovat kesyjä. Eläinkaupasta ei kannata neitsikkaa ostaa, sillä ikinä et tiedä sen taustoja, kasvattajaa, tai sitä mitä se on kokenut elämässään - pettymys voi olla suuri kun tirppa ei kesyynnykään, se huutaa jatkuvasti, tai sillä on häiriökäyttäytymistä.

Eroja käsinruokitun ja emojen ruokkiman linnun välillä?
1. On sanomattakin selvää, että ihmisen ruokkima lintu on kesympi ja saan siltä rakkaudneosoituksia ja seuraa niin paljon takaisin kuin sitä annankin. Lisäksi saan siitä iänikuisen ystävän, joka rakastaa minua ehdoitta ihan eri tavalla kuin emojen ruokkima koskaan voi.

2. Minulla on syytä väittää, että tämä käsinruokittu lintu on onnellisempi kuin villimpi kaverinsa, sillä käsinruokitulla on kokoajan seuraa. Se nimittäin hakee sitä itse. Teemme asioita yhdessä koko päivän, siivoamme, teemme ruokaa, käymme suihkussa.. Ja välillä se saa rapsutuksia ja hellyyttä osakseen pitkäkin aikoja, mm. katsoessani televisiota. Villimmän luokse puolestaan täytyy hakeutua, ja minulla täytyy talouden sekä muiden eläinten lasten hoidon välillä varata siihen aikaa.

3. Käsinruokittu pojuni ei myöskään pelkää mitään (imuroiminen tai siivoaminen, sekä uusiin huonekaluihin totutteleminen paljon helpompaa kun tirppa ei saa paniikkikohtauksia), ja se syö kaikkea mitä minäkin (ainakin leikisti) syön (helpottaa opettamista syömään uusia, terveellisiä ruoka-aineita, tai kerran rahapulan aikaan vähän halvempaa ruokaa jota leikin syöväni nostaakseni tirpan kiinnostuksen).

4. Käsinruokittu on tässä taloudessa ollut myös halvempi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kyllähän se maksoi enemmän, mutta loppupeleissä terveydenhoito kuluihin ei mene läsheskään yhtä paljon rahaa. Yksi syy tähän on, että villimpi lintuni ei syö terveellisesti kun sitä ei ole siihen ikinä opetettu, ja minun syömiseni ei sitä kiinnosta, toisin kuin käsinruokittua. Monen vaivan takia olemme lääkärillä joutuneet siis käymään, jotka johtuvat huonosta ruokavaliosta. On murtumia, vitamiini vajauksia, sairauksia.. Lisäksi se sairastaa pitkäkestoista sairautta, jonka vuoksi lääkärissä käydään säännöllisesti. Tämä käsinkasvatettu tapaus taas on erittäin terve, onnellinen, vilkas, energinen.. Ja todella seurallinen.

Voit tietysti kysyä vielä jos on kysyttävää, mutta tässä oli pieni paketti omakohtaista kokemusta.

lintutäti-- kirjoitti:

Omistan yhden käsinruokitun ja yhden emojen ruokkiman neitsikan. Kerrompa vähän tietoa ja kokemuksia :)
Neitokakadu ei eroa muista linnuista siinä, että ne mm. tarvitsevat seuraa joka ikinen päivä, niiden TÄYTYY päästä lentelemään joka päivä, niille myöskin ehdottomasti pitää tarjota monipuolista ruokaa jotta ne pysyvät fyysisesti että henkisesti terveinä.
Undulaateille tosin voi rakentaa tarpeeksi suuren lentohäkin, jotta ne pystyvät lentelemään siellä eikä niitä (varsinkaan villinä) tarvitse ottaa ulos häkistään. Undulaattikin on niin vikkelä ja pienikokoinen, että se helposti katoaa vähänkin suurempaan asuntoon. Neitokakadu sen sijaan tarvitsisi melkoisen suuren, huoneen kokoisen lentohäkin, jotta se pystyisi saamaan tarvittavaa liikuntaa joka päivä. Näin ollen yksi suuri ero undulaatissa ja neitokakadussa on niiden kokoero.
Toinen on sosiaalisuus. Neitokakadut ovat sosiaalisempia mitä ihmiseen tulee, kuin undulaatit. Toki kesyt undulaatit osaavat vaatia seuraa, mutta ne jollakin tavalla ovat paljon enemmän linnuista kiinnostuneita. Neitokakadu tarvitsee ihan eri tavalla ihmisen seuraa, VARSINKIN jos se on yhtään kesy. Sitä joutuu neitsikan kanssa enemmän miettimään seuran antamista sille, kuin undulaatin kanssa. Vaikka molemmilla täytyykin olla lintuseuraa.

Neitokakadu pitää paljon kovempaa ääntäkin, mitä unduista lähtee. Ne ovat vaativampia, sosiaalisempia, ja suurempia ( kaikkea mitä suurikokoisuudesta aiheutuukaan). Ne kesyyntyvät helpommin, mutta neitsikan oman onnellisuuden vuoksi olisi kaikkein paras kun ostaisit valmiiksi kesyn linnun. Siten sillä on suurempi todennäköisyys että siitä ei luovuta niin helpolla.
Itse ostin tuon käsinruokitun pojan ihmiseltä joka joutui siitä luopumaan. Lintu oli (jo) 2 vuotias, mutta entisen omistajan luo saapuessani meni 5 minuuttia kun tirppa antoi rapsuttaa itseään. Vaikka se oli jo vanhempi eikä vauva enään, ongelmia ei silti ole ollut, tosin tämä johtuu siitä että se pitää ihmisiä lajikumppaneinaan - muutto sujui paremmin kun tirpan "parvi" vain muuttui, mutta se sai silti turvaa ihmisistä joita sen ympärillä olikin; Toisin kuin sen veli jota ei ollut käsinruokittu, mm. pidättäytyi suomisestä ja juomisesta, ja oli muutenkin pari viikkoa todella stressaantunut muutosta. Mutta nykyään veli voi jo paljon paremmin ja on kuin ei olisi ikinä muualla ollutkaan! Oma tirppa oli sitä kolmen päivän jälkeen.

Toisin kuin neitokakaduja, undulaatteja todella harvoin voi rapsutella vaikka ne kesyjä olisivatkin. Pidän enemmän neitokakaduista juuri niiden seuran vuoksi, ja lemmikkeinä ne ovatkin paljon enemmän hellyydenkipeitä, mikäli ovat kesyjä. Eläinkaupasta ei kannata neitsikkaa ostaa, sillä ikinä et tiedä sen taustoja, kasvattajaa, tai sitä mitä se on kokenut elämässään - pettymys voi olla suuri kun tirppa ei kesyynnykään, se huutaa jatkuvasti, tai sillä on häiriökäyttäytymistä.

Eroja käsinruokitun ja emojen ruokkiman linnun välillä?
1. On sanomattakin selvää, että ihmisen ruokkima lintu on kesympi ja saan siltä rakkaudneosoituksia ja seuraa niin paljon takaisin kuin sitä annankin. Lisäksi saan siitä iänikuisen ystävän, joka rakastaa minua ehdoitta ihan eri tavalla kuin emojen ruokkima koskaan voi.

2. Minulla on syytä väittää, että tämä käsinruokittu lintu on onnellisempi kuin villimpi kaverinsa, sillä käsinruokitulla on kokoajan seuraa. Se nimittäin hakee sitä itse. Teemme asioita yhdessä koko päivän, siivoamme, teemme ruokaa, käymme suihkussa.. Ja välillä se saa rapsutuksia ja hellyyttä osakseen pitkäkin aikoja, mm. katsoessani televisiota. Villimmän luokse puolestaan täytyy hakeutua, ja minulla täytyy talouden sekä muiden eläinten lasten hoidon välillä varata siihen aikaa.

3. Käsinruokittu pojuni ei myöskään pelkää mitään (imuroiminen tai siivoaminen, sekä uusiin huonekaluihin totutteleminen paljon helpompaa kun tirppa ei saa paniikkikohtauksia), ja se syö kaikkea mitä minäkin (ainakin leikisti) syön (helpottaa opettamista syömään uusia, terveellisiä ruoka-aineita, tai kerran rahapulan aikaan vähän halvempaa ruokaa jota leikin syöväni nostaakseni tirpan kiinnostuksen).

4. Käsinruokittu on tässä taloudessa ollut myös halvempi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kyllähän se maksoi enemmän, mutta loppupeleissä terveydenhoito kuluihin ei mene läsheskään yhtä paljon rahaa. Yksi syy tähän on, että villimpi lintuni ei syö terveellisesti kun sitä ei ole siihen ikinä opetettu, ja minun syömiseni ei sitä kiinnosta, toisin kuin käsinruokittua. Monen vaivan takia olemme lääkärillä joutuneet siis käymään, jotka johtuvat huonosta ruokavaliosta. On murtumia, vitamiini vajauksia, sairauksia.. Lisäksi se sairastaa pitkäkestoista sairautta, jonka vuoksi lääkärissä käydään säännöllisesti. Tämä käsinkasvatettu tapaus taas on erittäin terve, onnellinen, vilkas, energinen.. Ja todella seurallinen.

Voit tietysti kysyä vielä jos on kysyttävää, mutta tässä oli pieni paketti omakohtaista kokemusta.

Lue lisää

Kiitti neuvoista! Olen etsinyt netistä paljon tietoa mutta tuskin sieltä löytyy ainakaan yhtä helposti ihmisten omia kokemuksia (=

lintutäti-- kirjoitti:

Omistan yhden käsinruokitun ja yhden emojen ruokkiman neitsikan. Kerrompa vähän tietoa ja kokemuksia :)
Neitokakadu ei eroa muista linnuista siinä, että ne mm. tarvitsevat seuraa joka ikinen päivä, niiden TÄYTYY päästä lentelemään joka päivä, niille myöskin ehdottomasti pitää tarjota monipuolista ruokaa jotta ne pysyvät fyysisesti että henkisesti terveinä.
Undulaateille tosin voi rakentaa tarpeeksi suuren lentohäkin, jotta ne pystyvät lentelemään siellä eikä niitä (varsinkaan villinä) tarvitse ottaa ulos häkistään. Undulaattikin on niin vikkelä ja pienikokoinen, että se helposti katoaa vähänkin suurempaan asuntoon. Neitokakadu sen sijaan tarvitsisi melkoisen suuren, huoneen kokoisen lentohäkin, jotta se pystyisi saamaan tarvittavaa liikuntaa joka päivä. Näin ollen yksi suuri ero undulaatissa ja neitokakadussa on niiden kokoero.
Toinen on sosiaalisuus. Neitokakadut ovat sosiaalisempia mitä ihmiseen tulee, kuin undulaatit. Toki kesyt undulaatit osaavat vaatia seuraa, mutta ne jollakin tavalla ovat paljon enemmän linnuista kiinnostuneita. Neitokakadu tarvitsee ihan eri tavalla ihmisen seuraa, VARSINKIN jos se on yhtään kesy. Sitä joutuu neitsikan kanssa enemmän miettimään seuran antamista sille, kuin undulaatin kanssa. Vaikka molemmilla täytyykin olla lintuseuraa.

Neitokakadu pitää paljon kovempaa ääntäkin, mitä unduista lähtee. Ne ovat vaativampia, sosiaalisempia, ja suurempia ( kaikkea mitä suurikokoisuudesta aiheutuukaan). Ne kesyyntyvät helpommin, mutta neitsikan oman onnellisuuden vuoksi olisi kaikkein paras kun ostaisit valmiiksi kesyn linnun. Siten sillä on suurempi todennäköisyys että siitä ei luovuta niin helpolla.
Itse ostin tuon käsinruokitun pojan ihmiseltä joka joutui siitä luopumaan. Lintu oli (jo) 2 vuotias, mutta entisen omistajan luo saapuessani meni 5 minuuttia kun tirppa antoi rapsuttaa itseään. Vaikka se oli jo vanhempi eikä vauva enään, ongelmia ei silti ole ollut, tosin tämä johtuu siitä että se pitää ihmisiä lajikumppaneinaan - muutto sujui paremmin kun tirpan "parvi" vain muuttui, mutta se sai silti turvaa ihmisistä joita sen ympärillä olikin; Toisin kuin sen veli jota ei ollut käsinruokittu, mm. pidättäytyi suomisestä ja juomisesta, ja oli muutenkin pari viikkoa todella stressaantunut muutosta. Mutta nykyään veli voi jo paljon paremmin ja on kuin ei olisi ikinä muualla ollutkaan! Oma tirppa oli sitä kolmen päivän jälkeen.

Toisin kuin neitokakaduja, undulaatteja todella harvoin voi rapsutella vaikka ne kesyjä olisivatkin. Pidän enemmän neitokakaduista juuri niiden seuran vuoksi, ja lemmikkeinä ne ovatkin paljon enemmän hellyydenkipeitä, mikäli ovat kesyjä. Eläinkaupasta ei kannata neitsikkaa ostaa, sillä ikinä et tiedä sen taustoja, kasvattajaa, tai sitä mitä se on kokenut elämässään - pettymys voi olla suuri kun tirppa ei kesyynnykään, se huutaa jatkuvasti, tai sillä on häiriökäyttäytymistä.

Eroja käsinruokitun ja emojen ruokkiman linnun välillä?
1. On sanomattakin selvää, että ihmisen ruokkima lintu on kesympi ja saan siltä rakkaudneosoituksia ja seuraa niin paljon takaisin kuin sitä annankin. Lisäksi saan siitä iänikuisen ystävän, joka rakastaa minua ehdoitta ihan eri tavalla kuin emojen ruokkima koskaan voi.

2. Minulla on syytä väittää, että tämä käsinruokittu lintu on onnellisempi kuin villimpi kaverinsa, sillä käsinruokitulla on kokoajan seuraa. Se nimittäin hakee sitä itse. Teemme asioita yhdessä koko päivän, siivoamme, teemme ruokaa, käymme suihkussa.. Ja välillä se saa rapsutuksia ja hellyyttä osakseen pitkäkin aikoja, mm. katsoessani televisiota. Villimmän luokse puolestaan täytyy hakeutua, ja minulla täytyy talouden sekä muiden eläinten lasten hoidon välillä varata siihen aikaa.

3. Käsinruokittu pojuni ei myöskään pelkää mitään (imuroiminen tai siivoaminen, sekä uusiin huonekaluihin totutteleminen paljon helpompaa kun tirppa ei saa paniikkikohtauksia), ja se syö kaikkea mitä minäkin (ainakin leikisti) syön (helpottaa opettamista syömään uusia, terveellisiä ruoka-aineita, tai kerran rahapulan aikaan vähän halvempaa ruokaa jota leikin syöväni nostaakseni tirpan kiinnostuksen).

4. Käsinruokittu on tässä taloudessa ollut myös halvempi, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kyllähän se maksoi enemmän, mutta loppupeleissä terveydenhoito kuluihin ei mene läsheskään yhtä paljon rahaa. Yksi syy tähän on, että villimpi lintuni ei syö terveellisesti kun sitä ei ole siihen ikinä opetettu, ja minun syömiseni ei sitä kiinnosta, toisin kuin käsinruokittua. Monen vaivan takia olemme lääkärillä joutuneet siis käymään, jotka johtuvat huonosta ruokavaliosta. On murtumia, vitamiini vajauksia, sairauksia.. Lisäksi se sairastaa pitkäkestoista sairautta, jonka vuoksi lääkärissä käydään säännöllisesti. Tämä käsinkasvatettu tapaus taas on erittäin terve, onnellinen, vilkas, energinen.. Ja todella seurallinen.

Voit tietysti kysyä vielä jos on kysyttävää, mutta tässä oli pieni paketti omakohtaista kokemusta.

Lue lisää

Hei kun kirjoitit tuon pitkän viestisi neitsikoista, huomasin että siinä luki että sulla on käsinruokittu ja emonsyöttämä neitsikka!! Ja että kun ostit ne kun joutui toiset niistä lupumaan, ja uros oli jo 2 vuotias!!!!!!!!!!!!!!!!

Meiltä on myyty 2 neitsikkaa, juuri tuollaiset!

Sattuuko lintujen nimet olemaan Oliver ja Olga? !!

Jos on, niin aika varmasti on kyseessä perheemme rakkaat linnut, joita meillä vieläkin surraan, minä ainakin! Vastaa, ole kiltti!

HEVOSFANI123 kirjoitti:

Hei kun kirjoitit tuon pitkän viestisi neitsikoista, huomasin että siinä luki että sulla on käsinruokittu ja emonsyöttämä neitsikka!! Ja että kun ostit ne kun joutui toiset niistä lupumaan, ja uros oli jo 2 vuotias!!!!!!!!!!!!!!!!

Meiltä on myyty 2 neitsikkaa, juuri tuollaiset!

Sattuuko lintujen nimet olemaan Oliver ja Olga? !!

Jos on, niin aika varmasti on kyseessä perheemme rakkaat linnut, joita meillä vieläkin surraan, minä ainakin! Vastaa, ole kiltti!

Lue lisää

Valitettavasti lintujen nimet eivät olleet Oliver ja Olga :(

Tuo emojen ruokkima on jo vanhempi tirppa (melkein parikymppinen jo), jonka ostin eläinkaupasta vuosia sitten. Uudemman ostin Helsinkiläiseltä naiselta, joka joutui myymään kaksi lintuaan, jotka molemmat ovat Kati Kokkosen kasvatteja parin vuoden takaa.

Olen pahoillani..

HEVOSFANI123 kirjoitti:

Hei kun kirjoitit tuon pitkän viestisi neitsikoista, huomasin että siinä luki että sulla on käsinruokittu ja emonsyöttämä neitsikka!! Ja että kun ostit ne kun joutui toiset niistä lupumaan, ja uros oli jo 2 vuotias!!!!!!!!!!!!!!!!

Meiltä on myyty 2 neitsikkaa, juuri tuollaiset!

Sattuuko lintujen nimet olemaan Oliver ja Olga? !!

Jos on, niin aika varmasti on kyseessä perheemme rakkaat linnut, joita meillä vieläkin surraan, minä ainakin! Vastaa, ole kiltti!

Lue lisää

Valitettavasti lintujen nimet eivät olleet Oliver ja Olga :(

Tuo emojen ruokkima on jo vanhempi tirppa (melkein parikymppinen jo), jonka ostin eläinkaupasta vuosia sitten. Uudemman ostin Helsinkiläiseltä naiselta, joka joutui myymään kaksi lintuaan, jotka molemmat ovat Kati Kokkosen kasvatteja parin vuoden takaa.

Olen pahoillani..

Lintutäti--- kirjoitti:

Valitettavasti lintujen nimet eivät olleet Oliver ja Olga :(

Tuo emojen ruokkima on jo vanhempi tirppa (melkein parikymppinen jo), jonka ostin eläinkaupasta vuosia sitten. Uudemman ostin Helsinkiläiseltä naiselta, joka joutui myymään kaksi lintuaan, jotka molemmat ovat Kati Kokkosen kasvatteja parin vuoden takaa.

Olen pahoillani..

Lue lisää

Okei. No ei sit mitään ^^
Se käsinruokittu neitsikka (Olga) oli myös Kati Kokkoselta :D

Tottakai olenm valmis odottamaan ja tiedän että ne voi elää niin pitkään!