En osaa leikkiä

maksat ja sitten lähet "kotiin"...olet mukana ja vastaat kun kauppias kysyy.
Voit ostaa: saanko yhden ruisleivän kiitos...puhut kunnollisislla sanoilla ja käytä ..."kaunis" "vahvaa" "punaista"...onpa kallista...onpa halpaa...nyt on kiire...tulen huomenna uudelleen...ihan tavallista puhetta...aloin juuri siivoamaan ja pitää saada matonpesuainetta...Kun puhut, lapsi oppii samalla sanoja.
Tuio luova työ...lataa kaikkea askartelumateriaalia pöydälle niin jopa pikkuinen kiipeää kysymään mitä teet...siitä vaan annat ja ohjaat...oppii siinä sivussa...jos käsket, ei kyllä tule...
ja anna joskus lapsen leikkiä äitiä...sie oot lapsi...anna syöttää ja kammata ja laittaa "nukkumaan"...ai niin...muista lukutuokiot ja kirjankatselut...aloita kirjankatselulla ja siirry sitten lukemiseen...

Minulla on 3,5v poika joka on aamusta iltaan täydessä vauhdissa.
Olen pohtinut tuota samaa asiaa enkä edes ole uskaltanut asiasta kenellekään puhua koska pelkään vastauksen olevan se itsekkyys.

Meillä pitäisi leikkiä juoksukilpailua, rakettileikkiä, taistelua, kauppaa, piilosta yms. Minulla on myös vauva jonka leikkiin sisällyttäminen on hankalaa.
Syyllisyyttä tunnen etenkin silloin kun en jaksaisi edes osallistua muistipeliin.

Olen itse ollut todella omatoiminen lapsi, aivan erilainen kuin poikani.

Viihdyn kyllä hieman vanhempien lasten seurassa ja jaksan rakennella sekä keksiä jännittäviä leikkejä heidän kanssaan. Toivonkin että poikani saavutettua sen iän että ymmärtää hieman enemmän, niin löydämme yhteiset leikit.

Jos lapsesi on kovin riippuvainen vanhemman tuesta, yritä ohjata häntä omatoimisempaan leikkimiseen. Kuten mainitsetkin tekeväsi. Äidillä on muutakin työtä, kuin toimia leikkitätinä. Koen itsekin lapsen kanssa leikkimisen hankalaksi, tosin se ei ole este sille, etteivätkö lapseni olisi saaneet leikkiä. Toisille aikuisille leikkiminen on kadehdittavan luonnollista! Mutta meitä on niin erilaisia, joten on vain oltava oma itsemme ja löydettävä omat tapamme selviytyä. Perusperiaatehan on se, ettei lapselle pidä teeskennellä. Lapsi huomaa teeskentelyn tosi nopeasti ja palaute tulee myös nopeasti. Ole siis aito, mitä sitten lapsen kanssa teetkin ja kuinka paljon. Koeta tehdä sellaista, mistä itsekin nautit, vaikka hyötyisitkin siitä siinä sivussa. Miksi leikin pitäisi olla tylsää?

Hanki lapsellesi leikkikaveri sellaiseen toimintaan, mihin sinusta ei ole. Lapsen ”paras kaveri” on samanikäinen leikkikumppani. Näin kaksi tai useampi äiti (ja lapsi) hyötyvät asiassa, kun yksi vahtii hetken lapsia. Lapset leikkivät keskenään mielellään ja oppivat leikkiessään kaikenlaista. Leikki on lapsen työtä ja leikkitoverit ”työtovereita”. Aikuisen tulee valvoa, ettei leikki mene vaaralliseksi. ”Tiukan paikan tullen” on aikuisen oltava ohjaamassa leikkiä oikeaan suuntaan. Pienet erimielisyydet lapset oppivat ratkaisemaan näin leikin tiimellyksessä.

Kauppaleikkiä voi leikkiä kaupassakin, jos mielikuvituksesi laittaa kotona vastaan: Tee kauppalista ja käytä tyttöä ”lähettinä” eli kerro mitä seuraavaksi täytyy kärryyn hakea jne. Vastaavasti siivotkaa yhdessä siivousleikissä. Hankit vain lapselle omat välineet ja neuvo kuinka niitä käytetään. Matkivat kivasti ihan mallia näyttämällä. Tulee pölyttömiä leluja, kun lapsella on oma pölyrättinsä eikä tarvitse pelätä koriste-esineiden rikkoutumistakaan kun puhdistaa lelunsa. Leivontaleikissä saatte iltapullat ja muovailun samalla kertaa… Käsipyykkiäkin voi pestä kaksin jne. Mikä leikki miellyttikään sinua? Vapauta itsesi perinteisestä roolista ja etsi itsestäsi se äiti, jollainen sinä aidosti olet ja nauti siitä. Lapset ovat ihania ja jokainen ikäkausi erilainen.


3-vuotiaille on jo kerhojakin yms. missä voivat leikkiä ohjatusti, jolloin äiti saa hieman omaa aikaa ja lapsi puolestaan oppii toisten aikuisten ja lasten kanssa sosiaalista yms. toimintaa. Tämä kaikki on tarpeellista oppia elämää varten ja on tärkeää olla välillä erossa, jotta lapsi voi olla "itsellinen".

Meillä on piirustus- ja värityspaperit, värikynät, piirustusalusta ja teroitin aina pöydällä, jos ei muuta keksitä, niin aina voi piirtää vaikka xx:lle kuvan tai piirustuksista saa aikaan vaikka taidenäyttelyn tai sitten taidekansion, jos tilaa on vähän tai lapsi on kovin tuottelias. Tämä leikki sujuu itsekseen ja usein käyvät näyttämässä, missä vaiheessa ovat tekemisessään. Siinä sivussa voin tehdä itse jonkin pikkuhomman esim. sopan.

Mukavia "leikki"hetkiä teille!

Osaat varmasti lapsesi mielestä tarpeeksi leikkiä:) Tottakai iänmyötä leikkiminen on vaikeampaa, mutta lapselle usein riittää ihan hetki että joku, tässä tapauksessa äiti, tulee ja leikkii hetken. Nelivuotias on jo ymmärtäväinen lapsi. Kysy lapseltasi mitä minun pitää tehdä jos et osaa leikkiä? Luultavasti lapsesi on innoissaan kun saa neuvoa äitiään.

Itse olen aina ollut aika "lapsellinen" ja leikinkin lasteni kanssa ihan "menestyksellä", mutta ei se tarkoita sitä että istun lastenhuoneessa jatkuvasti ja leikin ja leikin...
käyn välillä erottamassa lapset toisistaan kun juttu äityy tappeluksi. ja sitten kaivetaan autot laatikoista ja laitetaan ne parkkipaikalle. Tällöin kohta 3vuotias poikani alkaa ihan innoissaan leikkimään.
Nuorempi lapseni on 1,6v joten hänestä ei ole varsinaisesti vielä leikkikaveria veljelleen..

Luultavasti se, ettet osaa omastamielestäsi leikkiä lapsesi kanssa, johtuu vain siitä että olet aikuinen ;)
Ota rennosti ja leiki niinkuin osaat!

Voithan sinä kokeilla vaikka mitä kivoja juttuja, tuon ikäiset kun tykkäävät yleensä tosi paljon muovailuvahasta ja piirtelystä, teette vaikka yhdessä tarinan niin että sinä sepität tarinaa ja tyttö sitten piirtää tarinaan kuvat. Tai leikitte piilosta, " juokse piiloon silläaikaa kun äiti tiskaa tämän kupin!" , toki muista sitten mennä etsimään :D

Minulla on aikapitkälti sama ongelma oman kolmivuotiaani kanssa. Poika on kehitysvammainen eikä sillätavalla osaa vielä vuorovaikutteisesti leikkiä, itse siinä sitten kovasti yrittää innostaa ja keksiä kehittäviä leikkejä mutta ei tuo tunnu innostuvan kuin pomppimisesta.

Kaikkein vaikeinta siinä on että sittenkun luulee keksineensä jonkin erittäin mukavan ja hauskan ja vielä kehittävänkin leikin niin ipana keskittyy johonkin ihan muuhun.

En usko että tässä olisi takana mitään itsekkyyttä vaan että vanhemman on joskus hyvin vaikeaa keskittyä juuri siihen leikkiin kun mielessä liikkuvat pyykkivuoret ja laskut, mutta onneksi lapset ovat hyvin armeliaita jos on vaan läsnä. Kuitenkin äiti on aina Äiti, se paras.

ja puuhaile kaikenlaista luonnollista. Lapsen mielestä kaikki tekeminen voi olla "leikkiä" kun ei vaadi häneltä liikaa. Mielikuvitusta voi yrittää herätellä, eikä kai itseensäkään kannattaisi suhtautua liian vakavasti ja esittää hirveitä vaatimuksia. Ollaan sellaisia kuin olemme ja tehdään sellaisia asioita yhdessä, jotka tuottavat iloa. Ripaus leikkimieltä ja iloinen nauru piristävät omaakin päivää. - Eihän kaikkea tarvitse ymmärtää eikä itseäänkään tarvitse aina ottaa kauhean tosissaan.
Jospa ajattelisit, että lapsi on pieni ihminen ja ihan kiva kaveri. Ei äidinkään tarvitse olla täydellinen. - Kyllä lapsi niitä virikkeitä ehtii saada ja kaikenlaista oppia, vaikkei äiti kaikkia leikkejä tuntisi hallitsevansa.

Iloista kesää ajattelevalle äidille!

Vaikka oletkin rauhallinen niin pitää olla myös kärsivällinen, seurata ja kuunnella lasta ja laittaa mieleen edellisten leikkien asiat joita voi tulevissa leikeissä hyödyntää. Pitää muistaa antaa lapsen olla POMONA ja nähdä tavarat leikeissä niin minä lapsi ne näkee eli jos nukke muuttuu kauppa leikissä vaikka sämpylä niin se on sämpylä niin pitkään kuin lapsi sanoo sen olevan sämpylä, piste. Siinä ei auta muu kuin muistaa että se on leikkiä lasten ehdoin ja unohtaa olevansa vanhempi, viisaampi, opettavaisempi, esikuva ym. järkevä. Sitten huomaa että leikkiminen on kivaa tai sitten on toinen vaihtoehto että pitää omia asioita niin tärkeinä että huomaa joku päivä lapsen kasvaneen niin isoksi että hän ei enään kaipaatkaan sinua mukaan omiin asioihinsa ja ihmettelet aukkoa elämässäsi. Toisaalta meillä miehillä tämä leikkiminen taitaa olla helpompaa sillä joudummehan sopeutumaan samanlailla naisten tahtoon jos meinaamme olla välilöissä heidän kanssa.

Oli hienoa lukea sinun ajatuksiasi, koska olen huomannut lastenpuistossa miesten olevan lasten kanssa leikeissä mukana, kun suurin osa naisista istuu ja lukee, kutoo tai juttelee muiden äitien kanssa....MIKSI näin?

Onko miesten helpompi käyttää mielikuvitustaan, luovuuttaan jne?

Vai johtuuko se siitä, että Nainen ja Äiti ovat pääasiassa arjessa lasten kanssa ja puistoissa jne. kun lapset ovat muiden lapsien kanssa, vihdoin äidit saa hieman omaa aikaa ja "hengittää"...?!

Sensijaan miehet ovat arjessa enemmän töissä ja muualla harrastuksissa ja vähemmän lasten kanssa edelleen...tosin yhä enemmän positiivisia poikkeuksia on?

Uskoisin suurimman syyn puistohavaintooni johtuvan tästä. MUTTA miksi vanhemmuus ei tuo mukanaan taitoja ja tunnetta?

Olisiko siinä syy SDP:n politiikan 45-vuotta Suomessa, jossa lapsia on laitettu karsinoihin ja isovenhempia piiloon kuolemaan?

KULTTUURI on onneksi Kokoomuksen hallituskaudella muuttumassa. TOIVOTAAN , että uusi arki ja uudet pelisäännöt tukevat vanhemmuutta, ettei avioerojen määrä lasten leikki-iässä kasvaisi entisestään, vaan pienenisi ja että vanhuksia ei laitettaisi vanhainkotiin , vaan he saisivat asua kotonaan ja lasten sekä lastenlasten kanssa kunniakkaan vanhuutensa...siinä voisi kaikki "ihmislapset" oppia jotain?

Olet saanut hyviä vinkkejä tämän kirjoituksen lisäksi, joten nauti elämäsi arjesta jatkuvasti oppien aikuisten askelia lapseutta kadottamatta!!!

Jussi VS

...että on todella taannuttavaa jutella 3-vuotiaan juttuja ja ajatella 3-vuotiaan tasolla koko päivän. Ja siinä välillä tehdä "virikkeellisiä kotitöitä". Jos itsellä on hiemankin tarvetta älyllisempään ajatteluun ja/tai keskusteluun, on tuo kyllä raskasta aikaa ja siinä tuntee laiminlyövänsä lapsisuhteen. Vie vaan lapsesi hyvällä omalla tunnolla muiden lasten joukkoon pihalle, päiväkotiin ja hoitoon. Ja vietä vapautuva aika niinkuin haluat. Molemmille paras niin. Toista sanovat moralistit eivät tiedä mistä puhuvat.
Tärkeintä on, että olet lapselle äiti, kun hän äitiä tarvitsee - ei tarvi olla leikkikaveri. Lapsen vanhetessa jutut kyllä paranee ja tulee mielenkiintoisemmiksi.

Kun lapsi pyytää mukaan leikkiin, huomaan pian, että riittää, kun olen kiinnostunut lapsen puuhista. Ei lapsi odota, että mummi paiskautuu lattiaan ja alkaa työntää autoja paikasta toiseen tai rupeaa myymään leikisti makkaraa. Lapsi haluaa tehdä ne toimet itse.
Mummi voi olla nojatuolissaan kaupan kassa. Se ei edellytä suuria taitoja leikin keskellä.

Riittää useinkin, kun olen innokkaasti mukana lähituntumassa. Kysyn ja saan selityksiä. Pienen lapsen leikit muuttuvatkin koko ajan, joten ei ajatuksenjuoksua edes pysty seuraamaan. Pitää vain ihailla ja kysellä yksityiskohtia.

Pieni lapsi leikkii mieluiten ykikseen. Aikuinen on vain se ihaileva silmä, jolle leikki selitetään.

Omat lapset on aikuisia. Mutta tunne on tuttu. Jotenki sitä vähän aikaa yritti olla leikissä mukana, mut ehkä kumminkin leikkimistä tärkeämpänä on se LÄSNÄ OLO.
Olet lähellä ja paikalla, mutta myös LÄSNÄ. Eli jos lapsi kysyy sulta jotain ni vastaat, pelkkä joo joo on vähän niinku olis vaan paikalla vaan ei läsnä... Riittää ku olet äiti ja lähellä, aina ei tartte jaksaa lähteä kaikkiin leikkeihin mukaan, koska onhan äideillä muitakin töitä ku vaan lapsen kanssa leikkiminen. Vaikka et leikkiskään lapsen kanssa, ni silti lapsi voi olla tosi tosi tärkeä.

Lapsi kokee ympäriston juuri ellaisena kuin se on ja on aivan oikein olla aidosti huolissaan omasta osuudestaan asiaan.

Viite: todetusti on hyvin suuri ikäpolvi äitejä ja isiä sekä aikuissuhteita lapsen ympärillä jotka ei kanna kovin suurta vastuuta konkreettisesti saati edes ajatusten tasolla omasta vastuustaan ympäristön luojana lapselle.

Oletan että nykymeno on ison osan ajatuksissa "aikuisina" itsekkyys/itsekeskeisyys,suorittaminen,tehokkuus, tuottaminen, aikataulutus, ja lasten läsnäolosta ja kasvuajasta tulee aikuisten sanelemaa ja määräämää tuottamista. Tämä on "aikuisten lapsellisuutta" kyvyttömyydessä.

Perheeseen kuuluu isä ja äiti ja muita aikuisia ja lapsella on paljon muita ympäristövaikuttajia. Kyse on turvasta joka tekee lapsesta lapsen ja antaa tialn sekä lapsuuden. Mikäli noista heti alunperin jopa aikuisten toimesta aletaan tinkimään omanedun nimissä on lapsen ympäristö hajanainen ja tempoileva sekä rajoittunut. Näin ollen aikuisten huoli riittämättömyydestä /osaamattomuudesta välittyy lapsiin ja he kasvaa samaan ihmellisyyteen. Eli: mikä noita aikuisia vaivaa kun he eivät ole läsnä!

Leikkiminen on vain ja ainoastaan olemista oikeasti vapautunut ja kyvykäs antamaan aidon ajan ilman omia henkilökohtaisia pyrkyryyksiään ja kiireitään sekä asioitaan lapsen kannettavaksi. Niin se vian on.
Myös jakaminen isän kanssa siten että puhutaan samaa kieltä lapselle (arvot ja tavoitteet) on oikeaa vanhemmuutta.

Myös illuusio siitä että, lapset on "tuotteistettava" kasvatuksessa ja isän /äidin on oltava erityisbedakoginen opettaja jatkuvasti suoritteisesti on ulkopäin tullut kohtuuttomuus johon jatkuvasti lähdetään mukaan. Tunne riittämättömyydestä aiheuttaa vain lisä paineita ja vaatimusta sekä lapset on kärsijöitä.

Lapsi vain opiskelee elämää eikä suorittamaan leikit oikein tai tehokkaasti ja määräajassa.

Näkisin että, vanhemmuus jaettuan perheen kesken on valtava rikkaus ja itseä kasvattava ja on täysin selvää että äitien on ensiksi hyväksyttävä jakaminen lapsen isän kanssa hoito ,huoto,sekä läsnäolo. Myös työ,kolutus, suhteet, ym on valittava oikein lapsen ja muuttuneen perhetilanteen johdosta. Lapsi muuttaa jokapäivän ja vastuu on aikuisuudesta eikä leikki ja teho suorittajasta. Niin työelämää,kuin perhettä, sekä itseäkin kohtaan.

Briorisointia elämään että, aika riittää aitouteen ja osaa olla läsnä.

Nm: Sitä lapset ostaisi!!!!?

Näin vanhempana naisena ja jo aikuisen äitinä sanoisin sinulle, että älä ota paineita leikkimisestä tai mistään muustakaan. Riittää kun olet lapsellesi aidosti läsnä oleva äiti, näet ja kuulet hänet, pidät sylissä ja välillä hassuttelet, luet iltasadun ja juttelet hänelle tärkeistä asioista. Leikkikavereita ja muitakin kavereita lapsi ehtii elämänsä aikana etsiä ja löytää vaikka kuinka monta, mutta äitejä hänellä on vain se yksi ja ainoa. Lapsikin ymmärtää ja hyväksyy sen, olen siitä ihan varma.

Yhdessä tekeminen on tietenkin tärkeää lapsen kanssa, mutta ei sen ole pakko varsinaista leikkimistä olla. Mieti mistä sellaisesta pidät mihin lapsen voi ottaa mukaan. Melkein kaikkeen nimittäin voi. Ja lapsethan ovat kiinnostuneita melkein kaikesta. Samalla lapsi oppii elämää ja itsetuntemusta.

Moi! Ite olen 5v ja 4v tyttöjen yh-isä. Kaiken a ja o on se, että ylipäänsä olet lapsesi kanssa, etkä samalla vaikka lue lehteä tai muuta. Ja ei kannata sen suuremmin stressailla noita tunteita. Lasten kanssa olo on kuin pyöräilyä. Aluksi kaatuilee eikä jaksa kovin pitkälle polkea, mutta ajan kanssa matkan muuttuvat pidemmiksi ja niistä alkaa nauttia.

Mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on huolehtia lapsen perustarpeista ja olla läsnä tukena ja turvana, lapset leikkivät itsekseen tai keskenään. Jotkut aikuisetkin nauttivat saadessaan taas "leikkiä lasta", mutta itse en kuulu heihin. En silti ole koskaan ajatellut olevani itsekäs, koska asetan lasten (todelliset) tarpeet kyllä aina omieni edelle.
ja lapsistani nautin aina enemmän kun kasvavat, meillä on mahtavia keskusteluja =) Joten odota vaan, kyllä sitä yhteistä tekemistä löytyy.

vanhemmat lapsien kanssa leikkiineet, tai eivät joutaneet.
Sitä varten oli talossa väh. puolitusinaa tenavia että peuhasivat keskenään ja jollei omia ollut riittävästi naapurin kakarat olivat avittamassa.
Pahan teoksi kyllä nimittivät tehtiin sitten mitä hyvänsä. :)

Minusta tuntuu, että äidin tai isän tehtävä ei ole olla jatkuvasti mukana leikeissä. Paremminkin niin, että aina välillä huomioi lapsen leikkejä ja on mukana aina sellaisessa missä itse kokee viihtyvänsä. Lapsella on loistava mielikuvitus, minusta on väärinkin, jos aikuinen sekaantuu hänen leikkeihinsä oleellisesti. Itse olen aina ajatellut niin, että teemme yhdessä sellaista, mistä molemmat pidämme. Lapsi kyllä aistii vanhemman paneutumisen ja leikkimisen, olemisen ilon. Vastentahtoisesti mukana oleva vanhempi varmaan turhauttaa lasta enemmänkin. Ei ole tarkoitus olla mikään leikkitäti tai setä, vaan vanhempi, joka antaa sitä, missä on itse parhaimmillaan. Sellaista tekemistä aivan varmasti löytyy :) Itse lauloin ja runoilin lasteni kanssa jatkuvasti kun he olivat pienempiä. Kauppaakin kävin, mutta todellakin se ei kiinnostanut minuakaan kovin pitkään. Pelejä pelattiin ja yleensä olin mukana sellaisessa, josta itse pidin. Isän kanssa lapset pelasivat muita ja muiden lasten kanssa taas jotain muuta. Piirtäminen oli meidän kaikkien yhteistä puuhaa. Siispä leikkimistä ja puuhastelua sen mukaan, mikä ketäkin kiinnosti.

Joten älä kanna huolta, tee lapsen kanssa sitä, mistä pidät itse. Siitä se suurin yhteinen ilo tulee. Et voi olla kolmivuotiaan tasolla leikeissä, turha yrittää näytelläkään.

Olen ite kaikkien lasten kans samanlainen. En vain ymmärrä mitä niille pitäis ylipäänsä puhua, saati sitte mitä niitten kans voi leikkiä. Siks en aiokkaan hankkia ikinä lapsia. Säästyy siltäki vaivalta!

Itselläni on 4-vee pojan viikari. Mieluiten askartelen hänen kanssaan tai ulkoilen,kuin että istuisin lattialle leikkimään autoleikkejä. Nyt meillä ollaan innostuttu majan rakentamisesta ja äitiä ei vois majaleikit vähempää kiinnostaa.
Tykkään leikkiä pojan kanssa ns.hyödyllisiä leikkejä ja olen iloinen huomattuani,että hän tykkää tehdä kotitöitä...nehän kasvattavat lapsen itseluottamusta.
Hassuinta on se,että teen töitä lasten parissa,mistä nautin suuresti, mutta päiväkodissa lapset eivät suuremmin halua aikuisen kanssa leikkiä...

Jos aikuinen leikkii se on vaan teeskentelyä.Eli aikuinen ei osaa leikkiä.

Mitä " kehittyneemmäksi " maailma muuttu sitä yksinkertaisimmiksi ihmiset

tulee,,,,,,,,,,, ampukaa pullamössöt itsenne---olette vain tiellä ,meille OIKEILLE

ihmisille !

Miksi lapsesi ei leiki niitä kauppaleikkejä muiden ikäistensä kanssa??
Vai oletko ns. ylisuojeleva äiti?

Lapsesi ei tieda ongelmastasi, ole aidosti lasna ja luota itseesi. Lapseltasi kysyttaessa osaisit varmasti ja olisit maailman paras aiti, koska ylipaataan leikit lapsesi kanssa! Vaatii myos rohkeutta ottaa tallainen asia esille ja kirjoittaa siita. se kertoo jo siita etta olet hyva vanhempi. Itsekas ihminen ei edes pohtisi tallaista. Viela kerran, luota itseesi, olet hyva VANHEMPI.
TSEMPPIA.

Aloittajalle:

Välität lapsestasi, kun pohdit tuollaista, todella hienoa. :)

Itse olen miettinyt samoja asioita, mutta onneksi meillä on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla ja heistä on ollut seuraa toisilleen. Silti he joskus pyytelevät vieläkin minua leikkiinsä ja se tuntuu minusta ihan pöllöltä, mutta olen huomannut, ettei siihen paljoa aikuista tarvita. Läsnäolo ja lapsen tunteissa mukanaeläminen riittävät.

Aikoinaan lastenollessa pieniä leikin heidän kanssaan juuri kuvaamallasi tavalla: tein käsilläni. Tuli rakennettua uskomattomia lumilinnoja ja hiekkalaatikkokaupunkeja, kun viihdytin itseäni. :)

Älä huoli, teillä on varmasti hieno suhde jo nyt ja paranee vain kummankin kasvun mittaan. :)

Turhaa murehdit moisia. Leiki niitä leikkejä joita jaksat ja viitsit ja joissa kertyy taidot ja jätä ne joista et pidä lasten kanssa keskenään leikittäväksi. Muistipelit, korttipelit ym pelit ovat opettavaisia ja kehittävät muistamista, sääntöjä ym. tärkeitä ja mikä parasta ne ovat monesti hyväksi sinulle itsellesi. Lue paljon kirjoja ne kehittää sanavarastoa, muuten on tärkeää se että olet läsnä eikä niinkään, että leikit lapsesi kanssa. Aikanaan he osaavat toivottavasti asioita enemmän kuin sinä itse, ainakin minun lapsillani on parempi kielipää/matikkataito. Hmm. varmasti luin enemmän heille, kuin oma äitini minulle. Tietokoneet ovat kielipäätä osallaan auttaneet, koska meillä on ollut ohjelmat etupäässä englannin kielisiä. Vanhin osasi 3-vuotiaana hakea lempi musansa tiputanssin koneelta, vaikka se tietokone ei ollut pc-yhteensopiva ja kaikki ohjelmal oli dos-pohjalla. Mukavaa yhdessä oloa on leipoa ja opettaa ruuantekoa ipanalle. Omani oppi tekemään räiskäleet kuuden vanhana alusta loppuun ilman vahtijaa (mummon opettama yhden juomakuppin kokoinen lettutaikina). Ne kauppakäyntitaidot hän saa varmasti siinä, kun viet hänet kauppaan, lykkäät jäätelörahan käteen, nostat syliisi ja annat lapsesi itse maksaa. Siittä se lähtee rahankäyttötaito ja muuta matikkaa voit opetta jo ennen koulua jakamalla karkkipussin sulle mulle jne. Loppujen lopuksi kaikki leikkiminen on johonkin opettelua, tee se vain itsellesi mieleiseksi niin nautit lapsestasi paremmin ja lapsesi saa laatuaikaa sinulta.

Minulla on kaksi tyttöä. Vanhempi täyttää joulukuussa 24v. ja joulupäivänä nuorempi 16v.
Kummankaan kanssa en ole leikkinyt, mutta ihmisiä noista näytti tulevan. Vanhempi opiskelee viimeistä vuotta kemian inssiksi ja nuorempi hoohoilee vielä aikuisuuden ja lapsuuden välimaastossa.
Kun ne oli pieniä, toivoin vain että kasvaisivat äkkiä että niiden kanssa voi kommunikoida silleen oikeesti. Koskaan en käyttänyt lässynlässy-kieltä tyyliin "nyt simmu kiinni, on aika tutua." Kunnon suomenkieltä on puhuttava. Molemmilla onkin äidinkieli ollut kiitettävä.

Tuollaisen kolmevuotiaan kanssa tein kotitöitä; mm. Janssonin kiusaus valmistui nopsaan, kun pikkuneiti sai leikata anjovisfileitä pienemmiksi paloiksi. Ja tottakai hän otti koko ateriasta kunnian itselleen. "Minä tein ihan itse".

Toinen halusi tiskata, joten selitin kuinka homma etenee, laitoin tytölle jakkaran ja levitin tiskipöydälle pyyheliinan johon hän ylettyi laittamaan puhtaat astiat. Ja toki kehuin jotta olipa kiva kun autoit äitiä. Nyt on taas puhtaita astoita mistä syödä.
Samalla kun likka tiskasi, minä laitoin ruokaa. Ja molemmilla oli kivaa.

Toisaalta, jos sinulla on joku vahvuus, opeta se lapselle. Olemme mm. nauhoittaneet laulua kasetille. Lapsi lauloi ja minä säestin pianolla. Ja öljyvärimaalauksen alkeetkin olen siirtänyt eteenpäin tytöille. Oli hieman kallista kun maalausvehkeet maksaa mitä maksaa. Mutta lapsella hyvä mieli. "Minä osaan ja olen melkein kuin äiti."

Mutta esim. hiekkalaatikon reunalle mua ei kyllä saatu istumaan juttelemaan toisten äitien kanssa lapsen kakan väristä.

Lopputulemaksi sanoisin, että leikit tai et, sinä olet maailman paras äiti sinun lapsellesi. Se kantaa. Eihän mekään saatu valita vanhempiamme.

ei sun tarttee osata leikkiä,kuhanjotenkin olet mukana. Mulla on 4 vuotias tyttö ja hänelle riittää monesti selitys että äiti on aikuinen äiti ei enää osaaleikkiä moisia leikkejä. toki puuhaamme yhdessä sitten paljon kaikkea muuta (luetaan kirjoja,piirreellään/väritellään,ollaan piilosta&hippaa,kyläillään jne)kyllä lapsi oppii todella nopeasti siihen ettei aina tarttee nyhrätä äitin lahkeessa kiinni,alkuun se on hankalaa niin kun kaiken uuden oppiminen aina on. ja muista suoda lapselle sosiaalisia virikkeitä eli kavereita 3vuotias tarvitsee seuraa ikäisistään ja vähän vanhemmista lapsista,meillä tätä tuuria hoitaa tarhassa kaverit,koti aikoina serkkujen runsas lukumäärä.

onneksi et ole lasteni äiti. uskomatonta lukea tuollaista tekstiä. hae apua ongelmiin jotka tuntuvat olevan pääsi sisällä.

onneksi et ole lasteni äiti. uskomatonta lukea tuollaista tekstiä. hae apua ongelmiin jotka tuntuvat olevan pääsi sisällä.

Pieni lapsesi leikkisi mielellään, kiinnostuisi varmaan jo parbinukeista joita on hyvä olla kaksi joitain vaatteita sisältyy hintaan. Lasten leikit ovat ajatuksia, mielikuvien tuotetta. Parbinuket soveltuvat hyvin yksin leikkijälle. Hiekkakakkuja osaat tehdä kaverina varmasti, hiekan lapioiminen pieneen sankoon ilahduttaa pieniä lapsia.
Hyvä idea on ottaa lapsi mukaan myös kodin yksinkertaisimpiin askareihin.
Monet pienetkin lapset tykkäävät leipoa oikeasta taikinasta, erilaiset muotit pieni oma kaulin tekee leipomisesta hauskan ajankulun.

Alkuu on vähä miettimistä enne kuin oppi lapsen mitähän haluaa,se on vaikeita ensikertalaislle. Edenkin ekalapsenkanssa kokemusta on heidän kanssa olemisesta.
Vaatii kyllä aktivisuutta se on tosi. Kukin resussiensa mukaan.

sisko/veli tai kavereita. Ei aikuisen tehtävä ole leikkiä lapsen kanssa. Mitä sen voit ollakaan jotenkin 3 vuotiaan tasolla, kun olet kuitenkin ensisijaisesti vanhempi ja aikuinen. Se että olet lapsi lapsen kanssa on selvästi pieni osa elämääsi.

En ole varma olenko oikea ihminen vastaamaan kysymykseesi, mutta vastaan kuitenkin. Itselläni ei ole lapsia ja olen sinkku ihminen. Mutta toimin kuitenkin paljon lasten parissa harrastukseni pohjalta, joka on partio. Ja täytyy myöntää, että osaan vaipua kyseisen ihmisen tasolle tarvittaessa. Tällä tavalla leikkiminen, yhdessä toimiminen ja ongelmien selvittäminen on helpompaa kun asettaa itsensä lapsen kenkiin. Tosin voi olla, että henkisesti en ole niin aikuinen kuin haluaisin olla. Tulen toimeen hyvin nuorten ja vanhempien ihmisten kanssa, mutta omanikäisteni kanssa ei ole niin helppoa tulla toimeen. Ja uskon, että sinulla toimii asiat paremmin lapsesi kanssa kunhan hän vähän kasvaa. Ja itse olen nuorempana ollut sellainen, etten ole osannut leikkiä pahemmin. Joten olisikohan nyt niin, että vanhempana olen tullut siihen tulokseen, että nyt on aika leikkiä kun nuorempana sitä ei tullut tehtyä. Sinun taustastasi en pahemmin tiedä, joten sen paremmin en ota kantaa siihen. Ja leikit lapsesi kanssa niin hyvin kuin vain osaat. Ei ole olemassa mitään tiettyä tapaa leikkiä lapsen kanssa. Muista se!

leikkimään. Hyvin on poika kuitenkin kehittynyt. Joka päivä kuitenkin tehtiin jotain yhdessä. Leivottiin, tiskattiin, askarreltiin, luin lapselle ja kun oppi itse lukemaan kuuntelin. Varsinaisiin leikkeihin löytyi naapurin lapset kaveriksi. Siinä vaan sosiaaliset taidot kehittyy kun on muiden kanssa tekemisissä eikä aina äidin helmoissa.

Pojat tarvii armeijaan kävelysauvat ja tytöt itkee tämmösestä! Mihin me on päädytty?

Nykynuorison kannattaa käyttää ehkäisyä ettei synny lisää tulevia työttömiä apinoita huonoista perheistä .

Paljon neuvoja on täällä annettu. En oikein osaa itse enää sanoa mitään, toistaisin vain samoja juttuja kuin muut. Ihailen sinua ja niitä ihmisiä jotka antoivat noin hienoja neuvoja. Sen vain sanon että yhdistele mieleisesi leikkitapa näistä ohjeista.
Olet hieno ja välittävä vanhempi. :-) Onnea ja menestystä sinulle ja lapsellesi.

Alemmuudentuntoinen-Narsisminhäiriö. Vie ihmisen huonoon tilaan. kaikki toiminnot kun perustuu huomatuksi tulemiseen. Ymmärrän, jos tälläinen "lapsi" hankii Lapsia, varmaan ns. kasvatus homma kärsii, kun Itse tarvii kaiken huomion. ja lapset tuntuu olevan -vain- elämisen esteenä. lapsen kanssa kun se - mulle... mulle.. elämä ei toimi. siinä on sittem kaksi jotka pyytää mulle.. mulle..

Itse ollessani pieni eivät aikuiset leikkineet kanssani. Leikin hiekkalaatikolla toisten lasten kanssa. Meillä oli ihan oma "lasten maailma", ei sinne aikuisia haluttu.
Joku aikuinen tarkkaili aina tilannetta, mutta ei tullut mieleenkään, että joku aikuinen olisi siellä kanssamme ainakaan jatkuvasti leikkinyt.

Nykyään aikuiset luulevat, että heidän pitää leikkiä lasten kanssa. Jos se tuntuu jotenkin äidistä ikävältä niin sitä se varmaan myös on.

Ennen, kun olin itse pieni ja menimme kylään oli siellä yleensä isäntäperheen lapset odottamassa ja he näyttivät kaikki leikkinsä ja olimme keskenämme siinä "lasten maailmassa". Ei me tarvittu mitään viihdykkeitä aikuisten puolelta. Se olisi ollut noloa puolin ja toisin. Toki meitä valvottiin.

Nykyään, kun lapsiperhe tulee esim. kylään on aikuisten velvollisuus viihdyttää niitä lapsia. Keksiä jos jonkinlaisia leikkejä. En ymmärrä :(

Mutta miksi aikuisten täytyy nykyään olla lastensa seremoniamestareita. Antaa lasten itsensä hoitaa leikkiminen miten parhaiten tykkäävät. Aikuisen velvollisuus on hoitaa ja rakastaa lastaan.

Eiköhän kaikki ole olleet joskus 3-vuotiaita, jos ei niin ainakin leikkineet kauppaleikkejä :). Olet vain leikissä mukana (ymmärrä = palaa itse 3-vuotiaan tasolle), eiköhän niillä eväillä pärjätä.

Eipä minun äiti koskaan ole minun kans leikkinyt. Se ei ollut kertakaikkiaan hänen hommansa. Hölmöltä tuntuu ajatuskin siitä. Mitä aikuinen voisi lapsen kans leikkimisestä saada? Aikuisethan leikkii toistensa kanssa :) Lapset leikkii keskenään.

En voi kuin ihmetellä. Eikö luonnolisuus, joka äitiyteen kuuluu ole teille itsestään selvyys ilman kyselemättä näin tyhmiä.

Mitenkä sinulle tyttöhyvä on itsellesi käynyt vastaavana ikäisenä, oman äitisi toimesta. Vanhemmuutteen kuuluu myös se kyllästyminen, mutta kun sen ei saisi
antaa näkyä. Lapsesi on juuri tuonikäisenä ekavaiheessa, jolloinka se rajojaankin alkaa kokeilla. Koitahan jatksaa. Ystävyydellä, alttiudella, ja juuri sillä jaksamisella
sekä rajojen pitämisellä ja asioiden kertomisella perusteluineen selvität tämän
pidemmän päälle kaikkien kannalta edullisimmalla tavalla.

Myös yhteiskunnan. Sillä vanhempien KUULUU JA ON MYÖS VELVOLLISUUS, neuvoa
opastaa ja kasvattaa omat lapsensa kuten sinä juuri nyt haluat tehdäkkin neuvoa kysymällä. Se on hieno piirre. Kysyä kuuluu, ja saa, ellei tiedä, siinä ei ole
mitään pahaa. YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ SE EI OLE. Muista se.

Lapsesi antaa sinulle/teille paljon, kunhan kasvatusmenetelmät on reilut/oikeudenmukaiset ja rajat selkeät kunnioittavat. Muista että yrität myös
hieman perustella päätöksiäsi miksi joitakin asioita ei saa tehdä.
Leikki on lapsen työtä, ja tärkeää sellaista, varsinkin kun nykyaikana tälläinen luova leikki on kai enemmänkin harvinaisuus. Näitä itsekeksittyjä leikkejä lapsi
tarvitsee ja virikkeellisen ympäristön niiden keksimiseksi.
Sääli vain että leikkipaikat on kaikki lähestulkoon maaseutuasumista lukuunottamatta enemmän tai vähemmän rajoitettuja, sitten kasvamista ajatellen.

Tärkein lapselle olet SINÄ JA MYÖS ISÄ tai isän korvaava henkilö, vanhuksetkin.
Yritä pärjätä. Ajatus ensin, sitten vasta teko, hymy, halaus, hyvänäpito, hellyys.
Lapsi imee kaikki ilmeistäsi ja eleistäsi, ja vaistoo erittäin herkästi kaiken.

Puhun näin kun en omia lapsiani (4) saanut kasvattaa äitinsä haitatessa kaikkea.
Mutta perempi huonokin kasvatus, kuin ei lainkaan.

Isä mallia 1951

Olet tosi hyvä äiti ja osaat leikkiä ihan hyvin.
Minä en myöskään ollenkaan nauttinut leikkimisestä. En istunut hiekkalaatikon reunalla, mutta luin kyllä paljon. Annoin lapsen itse leikkiä ja osallistuin niihin juttuihin kotitöiden lomassa. Tosin meillä oli kolme lasta aina kahden vuoden välein, joten niistä oli kyllä seuraa toisilleenkin.
Älä ota stressiä. Isä leikki paljon lasten kanssa sellasia "komenteluleikkejä", että :etsi pallo, hiero varvasta, kampaa hiukset ja lapsista se oli hauskaa kun iskä välillä murahteli ja riehui leikisti.

Tähänkö on tultu? Oma äiti ei osaa olla lapsensa kanssa. Aina pitää tapahtua jotain, täytyy saada tehdä "fiksuja" juttuja???

Aikuisen ja lapsen vuorovaikutus, läheisyys ja pienet asiat, lapsen kehityksen seuraaminen ja sen tukeminen omaa järkeä käyttäen ja lasta kuunnellen, ei se sen ihmeellisempää ole. Oikeasti on se maailman fiksuin asia opastaa ja ohjata pientä ihmisen alkua, joka ei yksin selviydy.

Kannattaa todella miettiä, haluaako lapsen, pohtia, mitä kaikkea hän tuo tullessaan, vierailla perheellisten luona, ettei koko pommi tule yllätyksenä.

Tässäkin tapauksessa asenne auttaa, mielenkiinto lapseen ja siihen, mitä hän oppii valtavalla vauhdilla koko ajan.

Itselläni on jo 11 ja 12 vuotiaat lapset tyttö ja poika....En ole osannut koskaan ottaa paineta tästä leikkimisestä.... Lapsi on monesti tyytyväinen, että olet läsnä vaikka sinun mielestäsi "et osaisi" leikkiä. Itse monesti huomasin kun piti tehdä puunajoa yms. muita talon askareita, vaikka lapsi pyysi leikkimään.....niin ei mennyt pitkään kun lapseni otti omat pienet kottikärrynsä ja laittoi pari puuta siihen, sekä vei liiteriin... Parasta "leikkimistä" on mielestäni että lapsi saa olla läsnä vanhempien tehdessä kodin töitä ja että mahdollisuuksien mukaan osallistua :) Osaat siis varmasti olla ja leikkiä lapsesi kanssa.....Meillä oli lasten lemppari leikki pienempänä kun keksin tekemilleni ruuille lasten ohjelmien hahmojen mukaan nimet, maistu ruoka ainakin paljon paremmin...

Nykyajan uusavuttomat! Eivät kuulemma osaa imuroida eikä perunoita keittää ja kaikki on tehty valmiiksi. Ei tarvi kuin nappia painaa ja loppu on helppoa. Mikä nykyajan vanhempia vaivaa? Mennään omia menoja ja mietitään tuloja. Luovuus kunniaan! Ota Jeesus vastaan henk.koht. Vapahtajana niin kaikki selviää. "Sillä lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta", sanoi Jeesus ja pätee vielä tänäänkin.
Miksi kaikki pitää olla niin valmista ja mitään ei tehdä käsityönä? Yksinkert. tulee sana LAISKUUS mieleen. ON OLEMAS SANONTA: MAAILMA EI LAISKOJA ELÄTÄ. ja tämäkin pätee vielä tänäänkin. Toinen on itsekkyys eli kunhan oma napa voi hyvin niin muulla ei ole väliä. Muista: RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI. Jumalan siunausta

tikanpojan puuhun ajaa,elä ole huolissasi asiasta varmasti lapsi hyväksyy sinut sellaisena kuin olet,eihän sitä tarvitse minkään normien mukaan mennä,työ tekijäänsä neuvoo,,kunhan on läsnä leikeissä:)hyvät ja hauskat leikkihetket sinulle/lapsellesi!

Jos sinusta tuntuu, ettet jotakin leikkiä osaa niin kysy lapseltasi mitä hän haluaa sinun tekevän. Hän itse keksii leikit ja sinä vain menet mukana hänen ohjeittensa mukaan. Ohjeet saattavat tuntua sinusta typerilta tai omituisilta, mutta ne kuuluvat lapsesi leikkiin. Hän voi "muokata" tuttuakin leikkiä mieleisekseen. Siis älä tuskail ettet osaa, sillä lapsesi kyllä osaa ja neuvoo. Kauppa leikissäkin lapsi voi ensin kertoa, mitä hänen kaupassaan on myytävänä ja tarvitaessa hän voi kertoa sinulle mitä sinun tulisi ostaa. Eli älä pelkää ettet osaa leikkiä, sillä sinulla on maailman paras ja "ammattitaitoisin" opettaja - lapsesi.

Minulla on yli 30vuotias poika ja aikanaan koin huonoa omaatuntoa siitä, että en myöskään "osannut" tai halunnut leikkiä. Sitten minulle selvisi, että minä olen ÄITI en leikkikaveri!! Sen jälkeen oli paljon hauskempaa, varmaan meillä molemmilla. Teimme kuitenkin paljon yhdessä kaikenlaista, leivoimme, pelasimme, luimme, askartelimme jne. mutta sen leikkimisen "siirsin" päiväkotiin ja kavereiden kanssa tehtäväksi. Tietenkin jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta mielestäni lapsen kanssa yhdessä vietettyä aikaa pitäisi käyttää sillä tavalla "hyödyksi", että hänelle siinä sivussa "opettaa" elämässä tarvittavia taitoja.
Nyt minulla on 7-vuotias pojanpoika, joka viihtyy mummulassa kovasti, vaikka täällä ei hänen kanssaan leikitä, tehdään yhdessä asioita ja pelaillaan kyllä. Joten ihan fiksuksi aikuiseksi poikani kasvoi, vaikken lattialla hänen kanssaan pikkuautojen perässä kontannutkaan.

Minulla on yli 30vuotias poika ja aikanaan koin huonoa omaatuntoa siitä, että en myöskään "osannut" tai halunnut leikkiä. Sitten minulle selvisi, että minä olen ÄITI en leikkikaveri!! Sen jälkeen oli paljon hauskempaa, varmaan meillä molemmilla. Teimme kuitenkin paljon yhdessä kaikenlaista, leivoimme, pelasimme, luimme, askartelimme jne. mutta sen leikkimisen "siirsin" päiväkotiin ja kavereiden kanssa tehtäväksi. Tietenkin jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta mielestäni lapsen kanssa yhdessä vietettyä aikaa pitäisi käyttää sillä tavalla "hyödyksi", että hänelle siinä sivussa "opettaa" elämässä tarvittavia taitoja.
Nyt minulla on 7-vuotias pojanpoika, joka viihtyy mummulassa kovasti, vaikka täällä ei hänen kanssaan leikitä, tehdään yhdessä asioita ja pelaillaan kyllä. Joten ihan fiksuksi aikuiseksi poikani kasvoi, vaikken lattialla hänen kanssaan pikkuautojen perässä kontannutkaan.

minulla isänä on samoja oireita lapsemme on yli vilkas kävimme neurologilla ja lapsella vähän kehitys jäljessä ja jotakin siintä johtuvaa aika kyllä parantaa tuota vaivaa.

Olemme kaikki olleet joskus lapsia. Silloin olemme toivoneet vanhempiemme osallistuvan leikkiin, ilman erinäisiä vaatimuksia vanhempiemme "roolisuorituksista". Totuus on se, että kukaan muu, kuin lapsi itse, ei pysty täysin lähtemään lapsen tasolle leikkimään. Minä en nauti pienten lasteni leikeistä lapsen tavoin, mutta ymmärrän sen kasvattavuuden ja ohjaavuuden ja näin olen aina välillä mukana esim. kauppaleikissä, kotileikissä tms. Lapselle ei ole tärkeää se, että aikuinen leikkii, vaan se, että aikuinen on läsnä ja ohjaa lasta leikissä eteenpäin. Tämä on myös tärkeää, sillä kaikille lapsille leikin eteneminen ei ohjaannu automaattisesti. Kun lapsi kasvaa, leikit muuttuvat, ja mukaan tulee keskustelu ja pohdiskelu, mikä on myös aikuiselle antoisampaa, koska lapsen kanssa saa vuorovaikutteisen keskustelun aikaiseksi. Joten sinuna en kokisi huonoa omaatuntoa vaan tilanne on ihan normaali! Pahemmaksi sen teet pohdiskelemalla asiaa; ole läsnä sen kun olet, ja koeta suhtautua lapseen ja leikkihetkiin luontevasti. Aikuisilla on paha tapa miettiä liian syviä asioita yksinkertaisista jutuista; tämä on vain elämää ; ). Lapsesi kyllä aikuisena muistaa arvostaa sinua siitä, että olit läsnä ;)! Tsemppiä!

Olemme kaikki olleet joskus lapsia. Silloin olemme toivoneet vanhempiemme osallistuvan leikkiin, ilman erinäisiä vaatimuksia vanhempiemme "roolisuorituksista". Totuus on se, että kukaan muu, kuin lapsi itse, ei pysty täysin lähtemään lapsen tasolle leikkimään. Minä en nauti pienten lasteni leikeistä lapsen tavoin, mutta ymmärrän sen kasvattavuuden ja ohjaavuuden ja näin olen aina välillä mukana esim. kauppaleikissä, kotileikissä tms. Lapselle ei ole tärkeää se, että aikuinen leikkii, vaan se, että aikuinen on läsnä ja ohjaa lasta leikissä eteenpäin. Tämä on myös tärkeää, sillä kaikille lapsille leikin eteneminen ei ohjaannu automaattisesti. Kun lapsi kasvaa, leikit muuttuvat, ja mukaan tulee keskustelu ja pohdiskelu, mikä on myös aikuiselle antoisampaa, koska lapsen kanssa saa vuorovaikutteisen keskustelun aikaiseksi. Joten sinuna en kokisi huonoa omaatuntoa vaan tilanne on ihan normaali! Pahemmaksi sen teet pohdiskelemalla asiaa; ole läsnä sen kun olet, ja koeta suhtautua lapseen ja leikkihetkiin luontevasti. Aikuisilla on paha tapa miettiä liian syviä asioita yksinkertaisista jutuista; tämä on vain elämää ; ). Lapsesi kyllä aikuisena muistaa arvostaa sinua siitä, että olit läsnä ;)! Tsemppiä!

Kaikki lapset rakastaa leikkimistä yksin parissa muiden kanssa taikka oman isän/äidin kaa,Itselläni on 2-vuotias poika jonka kanssa leikin ulkona joka päivä ja monta tuntia ja kivaa meillä on aina yhdessä,Kävelemme paljon puistossa,käymme leikkipuistot läpi,Teemme hiekkakakkuja ja autoilla leikimme hiekkalaatikolla,Keinutan lastani ja matkustan jolloin leikimme samalla ja yhdessä meillä on hauskaa ja kivaa ja koskaan minun lapseni ei ole jäännyt ilman huomiota.Muistele niitä aikoja kun itse olit pieni,miten leikit pihalla oma äitisi sun vierelläsi vahtien.Jospa jokin muisto siitä voisi sinua auttaa tässä asiassa eteenpäin.Lapsi on lapsi ja vain ja ainoastaan kerran elämänssä aikana,Toista samalaista tilaisuutta hänelle ei tule enään koskaan.En osaa oikein muuta sinulle ystäväiseni sanoa,että ONNEA sä todella tarvitset ja paljon.

Kaikki lapset rakastaa leikkimistä yksin parissa muiden kanssa taikka oman isän/äidin kaa,Itselläni on 2-vuotias poika jonka kanssa leikin ulkona joka päivä ja monta tuntia ja kivaa meillä on aina yhdessä,Kävelemme paljon puistossa,käymme leikkipuistot läpi,Teemme hiekkakakkuja ja autoilla leikimme hiekkalaatikolla,Keinutan lastani ja matkustan jolloin leikimme samalla ja yhdessä meillä on hauskaa ja kivaa ja koskaan minun lapseni ei ole jäännyt ilman huomiota.Muistele niitä aikoja kun itse olit pieni,miten leikit pihalla oma äitisi sun vierelläsi vahtien.Jospa jokin muisto siitä voisi sinua auttaa tässä asiassa eteenpäin.Lapsi on lapsi ja vain ja ainoastaan kerran elämänssä aikana,Toista samalaista tilaisuutta hänelle ei tule enään koskaan.En osaa oikein muuta sinulle ystäväiseni sanoa,että ONNEA sä todella tarvitset ja paljon.

Ei syytä ihmetellä, miksevät leikit suju, sillä aikuinen ei ole lapselle paras leikkikaveri - kuten ei myöskään lapsi aikuiselle. Lapsi tarvitsee tasapainoiseen kehittymiseensä ikäistensä seuraa - aivan kuten aikuinenkin. Lapsi, joka kasvaa vailla ikäistensä seuraa ei koskaan opi niitä ryhmätyön pelisääntöjä, joita aikuisena sitten niin kovasti perään kuulutetaan.

Ole siis huoleti, vika ei ole sinussa itsessään, vaan lapsi-aikuinen -asetelmassa.

Äläole yhtään huolisaan, lappsi nautii oppimisesta ja matkimisesta ja se on hänelle tärkeetä, juttele paljon hänen kanssa, vaikka tiskaisitte yhdessä niinse on leikkiä myö ei se tarkoita että lasten kanssa tarvitsee leikki leikejä kun voi tehdä arki askareist leikkin olen itse tehnyt niin minun lasten kanssa ja vanhin on jo 19 ja se muistaa aina kuinka me tehtiin ruokaa yhdessä ja tiskatiin ja kaikki oli kivaa ja samoin minun 16 vuotias ja 11 vuotias kaikki on aina saanut olla mukana ja se on ollut SUURI leikki, ei lappsi kärsi siitä että aikuinen keksii leikkin kun vaan leikki sanoilla ja kehuu ja jos sinä olet iloinen ja nautit siitä mitä te puuhatte niin, niin teke myös lappsi sinu olo heiastuu häneen. Ja se on totta jos äitillä on kaikki hyvin niin silloin koko perhe voi hyvin!!
Että muista pitää huolta itsestäsi JA NAUTI VAAN KAIKISTA lappsi on pieni vaan niin vähän aikaa!!!!! :)

Hei
Aikoinaan mietin ihan samoja asioita ja arvaa mitä... esikoiseni on nyt 17 vuotta ja edelleen koen olevani "huono" äiti, koska en lasten ollessa pieniä leikkinyt tarpeeksi, lukenut tai leiponut riittävästi.
Ja kuitenkin jätin urani ja jäin ihan omasta tahdostani kotiäidiksi kuudeksi vuodeksi.
Yritin ihan vilpittömästi kaikkeni mutten näköjään riittävästi.
Kun erosin miehestäni (joka petti ja jätti minut). esikoiseni asui aluksi luonani ja lähti sitten isän uusioperheen luoksi.
Siellä kun oli ihana äitipuoli joka ymmärsi ja tuki lastani (antoi kaljaa ja tupakkaa) ja minä olin se paska joka loi rajoja.
Eli teetpä mitä tahansa ja yritätpä oikeasti kaikkesi, näin voi silti käydä.
Yritän hokea itselleni, etten enempää olisi aikoinaan voinut tehdä, mutta silti tuntuu pahalta.
Ainut neuvoni onkin, että yritä parhaasi, enempää et voi.
Se, ettet jaksa tai osaa leikkiä, ei tee sinusta huonoa äitiä.
Yritä etsiä lapsellesi kavereita jotka leikkivät samalla tasolla.
Äitinä sinun tehtävä suojella, opastaa, pukea, syöttää ja tarjota se turvallinen syli johon voi aina palata.

kun olet kuitenkin jo omat leikkisi leikkiny 3 vuotiaana. Mut itse oon huomannut miten tylsän leikin lomassa on kuitenkin ihana huomata, miten oman lapsen ajattelutapoja ja aivotuksia. Ne kehittyvät kovasti seuraavan kahden vuoden aikana, joten yritä saada niistä itsellesi mielenvirikettä.

Ainoa oikea ratkaisu pulmaasi on, että ammut haulikolla lastasi naamaan. Varmasti tepsii pulmaan kuin pulmaan ;)

Mitä siinä itket, osta kurahousut ja kuralappu. Ja hyppää sekaan mutaan ja hiekkalaatikolle, ja kun aikanne peuhaatte voit vaikka pissata pöksyysi niin olet kuin lapsi. xD

Ei sinun tarvitse muuta kuin kuin antaa läheisyyttä. olla vain siinä vieressä ja leikki alkaa luonnostaan. Itse nautin siitä kun etelän ja pohjoisen lapset olivat yhdessä luonnossa ja he keksivät kaiken leikin luonnon materiaaleista. Annoimme vain lapsille mahdollisuuden... ja tavallaan me saimme aikuiset nauttia ja iloita sitävapaa "muka"aikaa." Muka-aika" tarkoittaa turvallisuudesta huolehtimista.

Ihan samaa syyllisyyttä on minullakin ollut kautta poikani pikkulapsiajan, hän on nyt 5-v.Mielestäni kuitenkin jos äiti on kotona lapsen kanssa, hänen kuuluu välillä leikkiä.Tai ainakin olla läsnä kuten useat ovat tässä ketjussa sanoneet.Nurkkiako vain pitäisi puunata ja lehteä lukea??

Lapsen pitää olla välillä huomion keskipiste, muuten huomiota kerjää sitten loppuikänsä. Mutta ei aina. Kammottavia ovat nämä lapset jotka vaativat vanhempiensa huomion aina, äitiparka saa viihdyttää lasta vaikka olisi aikuisvieraita. Yksi poikani kaveri ei anna äitinsä puhua hetkeäkään puhelimessa, huutaa lopeta heti tai tulee itse puhelimeen. Oma poikani kyllä tietää että on aikuisten aikaa jolloin pitää keksiä omaa tekemistä. Vaikka paljon pelaillaan ja luetaankin muulloin.

Muksulle vaan tutti suuhun ei sen kanssa mitään leikkiä tarvitse.

Itse menisi hermot jo pelkästään mukulan vinkuessa leiki, leiki, lue satu ym. Huh kauheaa!

Ennen vanhaan monet kakarat joutuivat yksin keksimään leikkinsä ja toki muiden lasten kanssa, ei niitä maalaistalojen äidit kerenneet askareiltaan leikittämään, ja niistä tuli paljon täyspäisempiä aikuisia kun nykyajan lelli-mukuloista.

Minä olen jo mummo enkä ole koskaan osannut/viitsinyt leikkiä lasten kanssa.Pelaaminen on kyllä ihan mukavaa joskus. Minusta lapsi tarvitsee ikäisensä leikkikaverin. Olen ottanut lapset mukaan hommiini ja samoin teen nyt lapsenlapsilleni,sillä en juuri leiki heidänkään kanssa. En koe sitä mitenkään omituiseksi ja siitäkin sen huomaa,että lapset tykkäävät touhuta meillä erilaisia tekemisiä,kuin kotona tai "kaupunkimummolassa". Meillä saa hoitaa eläimiä ja ajaa papan kanssa traktoria. Tiedän kyllä lapsia,jotka eivät osaa leikkiä,mutta he eivät ole kai nähneet leikkimistä. Mielikuvitus on ykkösasia leikeissä.
Myös lasten kovaääninen ESILLE TULEMINEN vieraiden aikana,kuten em. kommentissa mainittiin, on mielestäni huonoa käytöstä,mistä pitää lasta oikaista.

Olen mummi viidelle lapselle ja minusta on hauskaa leikkiä lasten kanssa. Näin ei ollut kun omat lapseni olivat pieniä, ennen lasten syntymää ostetut kirjatkin säilyivät siistinä, kun en sitten jaksanutkaan lukea, vaikka niin luulin. Minulle kyse oli ennen kaikkea jaksamisesta, lasten, kodinhoidon ja työn yhteensovittamiseen kului niin paljon energiaa, että en olisi millään jaksanut leikkiä. Nyt sen sijaan arki ei paina, ja jaksan ne muutamat tunnit/päivän touhuta innoissani lasten kanssa. Mummilassa on leikkikaluja ja askartelujuttuja, ja löytyy myös nauloja, lautoja ja työkaluja, joita lapset voivat käyttää. Ihana katsella lapsen hyvää mieltä ja vilpittömyyttä.

Ei aikuisen "kuulu" leikkiä lapsen kanssa. Lopeta rauhassa väkisin leikkiminen ja ota lapsi mukaan omiin puuhiisi. Hän voi auttaa, olla oppimassa ja kyselemässä. Aikuisten asiat häntä kuitenkin kiinnostavat! Sitten hän voi leikkiä niitä oppimiaan, samoja samanikäisten kavereiden kanssa.

Ei lapsen kanssa tavitse aina leikkiä. Voit vaikka askarrelle lapsesi kanssa. Tai lähteä lapsesi kanssa hauskalle retkelle vaikkapa leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä ja keinumaan, ja tekemään hiekkakakkuja. Ja ottaa eväät mukaan. Ellet osaa leikkiä, voithan aina harjoitella. :D Voit esimerkiksi vain rakennella legoilla tai palikoilla lapsesi kanssa, ei mitenkään erityisesti tarvitse leikkiä sen kanssa. Mutta leikkiminen on lapsen työtä, ja kehittää.

leikkeihin, kun kysyy hänen/heidän mielipiteitä asioista ja leikeistä ja vaikka; "mitäs nyt tehtäisiin", se ei ole teeskentelyä tai pakottamista. Kauan aikaa sitten lapseni oli pieniä.

minun oma periaate on ollut alusti asti se että vanhemmat ei leiki, kyllä me toki mieheni kanssa ohjataan lapset eri leikkeihin mutta leikkiin emme lähde mukaan. Me olemme lastemme vanhemmat, emme leikkikaverit.

Oletteko te muut, jotka ette osaa leikkiä, leikkineet lapsena nukeilla tai muita tavallisia lasten mielikuvitusleikkejä? Itselläni on ollut eläessäni kaksi nukkea, joilla kummallakaan en muista koskaan leikkineeni. Ainoa noihin nukkeihin liittyvä muistikuva on se, kun naapurin tyttö kerran halusi leikkiä niillä ja minä en kertakaikkiaan keksinyt mitä niiden kanssa olisi voinut tehdä. Keksin sitten nopeasti jonkin tekosyyn että pääsimme lähtemään pihalle leikkimään. Olen tuolloin ollut joku ehkä vähän alle kouluikäinen.

http://parttu.mybrute.com

Oletko kysynyt äidiltäsi,osasiko hän leikkiä sinun kanssasi.
Sitä mitä ei itse ole saanut ei myöskään pysty jakamaan toisille ihmiselle/omalle lapselle.

Olet ns uusavuton, jonka vanhemmat eivät myöskään osanneet tai ehtineet leikkimään kanssasi kun itse olit pieni.
Opettele olemaan leikkien lapsesi kanssa. Muuten menetät hänen sydämensä jo elämän alkuaskelilla.

Parempi mennä leikkiin lapsen ehdoilla. Vanhempana toki asetetaan rajat ja sanotaan sitten kun ei jaksa enää leikkiä, lapsethan leikkivät jatkuvasti. Lisäksi on hyvä keksiä heille leikkejä jossa he voivat käyttää mielikuvitustaan.