Kun puhutaan geeneista tai yleensä perinnöllisistä ominaisuuksista, toisinaan putkahtaa esille käsite rappeutuminen. Kun nyt tiedämme ettei Lamarckismi yleisellä tasolla pidä paikkaansa, miten nämä puheet tulisi ymmärtää? Itse käsitteen yhdistää helposti Kolmannen valtakunnan rotubiologiaan mutta ilman sitäkin se tuntuu ongelmalliselta.
Jos esimerkiksi ihmisellä oli kyky tuottaa C-vitamiinia, mutta se "rappeutui" kun opittiin syömään C-vitamiinipitoista ravintoa, niin mitä siinä itseasiassa tapahtui? Tuohan viittaa siihen, että kyky syödä C-vitamiinipitoista ruokaa oli säilymisen kannalta parempi kuin kyky valmistaa sitä ja siten syrjäytti sen. Tuntuu vaikealta uskoa kun ajattelee monia niistä olosuhteista, joissa ihmisiä asuu. Mutta se selittyy kuitenkin helposti sillä, että "rappeutuminen" tapahtui kokonaan jo sellaisena aikana kun ihminen tai hänen esi-isänsä elivät alueilla, joissa C-vitamiinipitoista raviontoa oli runsaasti tarjolla ja kyky valmistaa sitä oli jo kadonnut kokonaan silloin, kun laji levittäytyi nykyisin tunnetuille asuinalueilleen. Lisäksi näyttää siltä, että nämä kaksi kehityssuuntaa eivät risteytyneet siten, että olisi syntynyt yksilöitä, jotka olisivat kyenneet sekä hyödyntämään ulkopuolista C-vitamiinia että valmistamaan sitä itse.
Monessa muussakin tapauksessa on vaikea käsittää, miksi tarpeettomat ominaisuudet ovat syrjäytyneet. Jos ne nimittäin olivat aiemmin olleet hyödyllisiä eivätkä myöhemminkään haitallisia, niiden olisi pitänyt jäädä osaltaan vain varioimaan perimää kuten niin monet valinnan kannalta yhdentekevät tekijät. Näinhän on esimerkiksi ihotyyppien kohdalla, jossa eteläiset olosuhteet suosivat voimakkaasti tummaa ihoa muiden tyyppien kustannuksella tehden sen lähes yksinomaan vallitsevaksi kun taas pohjoisempana vaihtelua esiintyy enemmän. Rappeutuvan ominaisuuden ja voitolle pääsevän ominaisuuden täytyisi siis olla toisensa poissulkevia. Tämähän saattaisi johtua esimerkiksi jonkinlaisesta "geneettisestä päällekkäisyydestä" eli samat geenisekvenssit vaikuttaisivat kumpaankin ominaisuuteen, jolloin alleelit eivät voisi esiintyä rinnakkain. Monesti tuollainen selitys kuitenkin tuntuu sangen epäuskottavalta, niin erilaisista asioista on kyse.
Jos esimerkiksi ihmisellä oli kyky tuottaa C-vitamiinia, mutta se "rappeutui" kun opittiin syömään C-vitamiinipitoista ravintoa, niin mitä siinä itseasiassa tapahtui? Tuohan viittaa siihen, että kyky syödä C-vitamiinipitoista ruokaa oli säilymisen kannalta parempi kuin kyky valmistaa sitä ja siten syrjäytti sen. Tuntuu vaikealta uskoa kun ajattelee monia niistä olosuhteista, joissa ihmisiä asuu. Mutta se selittyy kuitenkin helposti sillä, että "rappeutuminen" tapahtui kokonaan jo sellaisena aikana kun ihminen tai hänen esi-isänsä elivät alueilla, joissa C-vitamiinipitoista raviontoa oli runsaasti tarjolla ja kyky valmistaa sitä oli jo kadonnut kokonaan silloin, kun laji levittäytyi nykyisin tunnetuille asuinalueilleen. Lisäksi näyttää siltä, että nämä kaksi kehityssuuntaa eivät risteytyneet siten, että olisi syntynyt yksilöitä, jotka olisivat kyenneet sekä hyödyntämään ulkopuolista C-vitamiinia että valmistamaan sitä itse.
Monessa muussakin tapauksessa on vaikea käsittää, miksi tarpeettomat ominaisuudet ovat syrjäytyneet. Jos ne nimittäin olivat aiemmin olleet hyödyllisiä eivätkä myöhemminkään haitallisia, niiden olisi pitänyt jäädä osaltaan vain varioimaan perimää kuten niin monet valinnan kannalta yhdentekevät tekijät. Näinhän on esimerkiksi ihotyyppien kohdalla, jossa eteläiset olosuhteet suosivat voimakkaasti tummaa ihoa muiden tyyppien kustannuksella tehden sen lähes yksinomaan vallitsevaksi kun taas pohjoisempana vaihtelua esiintyy enemmän. Rappeutuvan ominaisuuden ja voitolle pääsevän ominaisuuden täytyisi siis olla toisensa poissulkevia. Tämähän saattaisi johtua esimerkiksi jonkinlaisesta "geneettisestä päällekkäisyydestä" eli samat geenisekvenssit vaikuttaisivat kumpaankin ominaisuuteen, jolloin alleelit eivät voisi esiintyä rinnakkain. Monesti tuollainen selitys kuitenkin tuntuu sangen epäuskottavalta, niin erilaisista asioista on kyse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan yksinkertaisesti: kun geeni ei ole yksilöiden selviämiselle tarpeellinen, siihen tulevat haitalliset mutaatiot voivat päätyä jälkipolville. Esimerkiksi, kun alkuapina alkoi popsia C-vitamiinipitoista ravintoa, ei sitä haitannut vaikka C-vitamiinin valmistamisen geeni vahingossa mutaatiossa tuhoutuikin. Meitä tuon alkuapinan täysin erilaiseen elintapaan siirtyneitä jälkeläisiä geenin rikkoutuminen kyllä haittaa, mutta se on vuosimiljoonien myötä jo niin pahasti hajalla, ettei se itsekseen korjaannu. C-vitamiinin saanti ravinnosta ei siis aiheuttanut rappiota, vain mahdollisti sen. Geenin hajoaminen ei ollut missään merkityksessä tarpeen.
Kyse ei siis ole mistään syrjäytymisestä vaan yksinkertaisesta ei-välttämättömien ominaisuuksien satunnaisesta menettämisestä. Jos olisi käynyt oikein hyvä mäihä, ehkä tuo C-vitamiinin valmistuksen geeni ei olisikaan kerännyt haitallisia mutaatioita (ainakaan niin rankasti), ja me voisimme tuottaa C-vitamiinia itse edelleen.
"Jos esimerkiksi ihmisellä oli kyky tuottaa C-vitamiinia, mutta se "rappeutui" kun opittiin syömään C-vitamiinipitoista ravintoa, niin mitä siinä itseasiassa tapahtui? Tuohan viittaa siihen, että kyky syödä C-vitamiinipitoista ruokaa oli säilymisen kannalta parempi kuin kyky valmistaa sitä ja siten syrjäytti sen. Tuntuu vaikealta uskoa kun ajattelee monia niistä olosuhteista, joissa ihmisiä asuu."
Kyky tuottaa C-vitamiinia katosi kädellisiltä paljon ennen ihmisen ilmaantumista. Evoluutio ei ole "kaukaa viisas", vaan optimoi kulloisenkin valintaedun mukaan. Kyky valmistaa C-vitamiinia varmuuden vuoksi ei tarjoa mitään valintaetua tilanteessa, jossa ravinto sisältää sitä huomattavasti yli tarpeen. Kyky valmistaa C-vitamiinia oli kädellisille kuin pigmentin tuottaminen luola-eläimille. Sen katoamista ei huomattu.
Mahtaako nykyisissä kädellisissä muuten olla yhtään lajia, jolla tuo kyky tuottaa C-vitamiinia olisi säilynyt?
Siinä missä kaikki apinat ja kummituseläimet kuuluvat sukuhaaraan jolta C-vitamiinisynteesi hävisi, puoliapinat säilyttivät tuon geenin. Suuri osa puoliapinoista valmistaa edelleen itse c-vitamiininsa. Eivät tosin kaikki makit, joten ilmeisesti geeni on niillä rikkoutunut myöhemmin.