nirso,nirs, nirso..

Olen 27 vuotias tippainssi (mies) ja minulla on ollut samanlaisia ongelmia ruuan kanssa jo viimeiset 20 vuotta. Jo tarhassa jätin osan ruuasta syömättä koska se kuvotti minua, mutta ongelmia tuosta tuli oikeastaan vasta koulussa. Olin ala-asteella usein opettajan puhuttelussa, ja pariin kertaan rehtorinkin, mutta eipä siinä mikään auttanut, en minä syönyt kuin muutamaa ruokalajia, muut alkoivat oksettamaan. Onneksi kasvoin maaseudulla ja kyse oli pienestä koulusta, niin joustoa ja ymmärrystä löytyi melko paljon ja selvisin ala-asteesta melko vähin ongelmin, hyvällä aamupalalla jaksaa kyllä sen 6-8h ihan helposti. Itselläni syömättömyys ei koskaan johtanut myöskään mihinkään kurittomuus ongelmiin, eikä se näkynyt koulumenestyksessäni (olin ruokaongelmiani lukuun ottamatta täysin normaali keskiverto oppilas).

No, tuo "syömispakko" poistui kun menin yläasteelle (ylijääneen ruuan (eli käytännössä kaiken) sai nakata bioroskikseen, eikä sitä ollut kukaan vahtimassa), mutta kyllähän tuosta nirsoudesta on ollut haittaa myöhemmässäkin elämässä. Yläasteella ja lukiossakin tuli paljon vittuilua kavereilta siitä kun useimmiten söin ruokapöydässä vain parisen näkkileipää ja pari lasia vettä (ehkä se vittuilu jää tytöillä vähemmälle, kun nykypäivä kaikki likat ovat pysyvästä dieetillä). No, onneksi olin/olen vahva luonne, eikä siitä vittuilusta ollut minulle sen enempää henkistä haittaa, mutta ymmärrän kyllä hyvin sen jos joku sanoo tuota syömättömyydestä johtuvaa "sosiaalista painostusta" raskaaksi, tai jopa traumaattiseksi kokemukseksi. Armeijassa oli myös välillä vähän tiukkaa, kun useamman päivän leirillä ei ollut muuta syötäväksi kelpaavaa kuin näkkileipää (ei aina sitäkään), mutta kyllä siitäkin selvittiin ihan hyvin, tosin pari kertaa oli melko heikko olo siellä rynkyn kanssa juostessa kun ei ollut syönyt pari näkkileipää enempää viimeiseen 2-3 päivään.

Yliopistossa ei paljoa ongelmia ollut, ruokalistat olivat melko monipuolisia ja ne näki etukäteen netistä, joten pienellä taktikoinnilla (ruokalan ja päivän valinta) sain käytyä syömässä kavereiden kanssa useita kertoja viikossa. Nyt yliopiston jälkeen työelämässä on tämä "nirsouteni" muodostunut uudestaan ongelmaksi, sillä työpaikalla on vain yksi ruokala ja työkavereiden kanssa pitäisi käydä syömässä päivittäin, nykyisin tuon omat eväät töihin ja joudun aterioimaan joko yksin tai parin luuserin kanssa, jotka tuovat myös omia eväitään, pointti on se etten pääse kuin harvoin käymään ruokapöytäkeskusteluja firman muiden työntekijöiden kanssa, tämä on iso miinus nykypäivän verkostomaailmassa.

Juodun työni puolesta käymään usein myös liikelounailla, enkä aina saa valita syömääni ruokaa itse. No, onneksi olen osannut kieltäytyä melkein kaikesta oksettavasta ruuasta vetoamalla johonkin olemattomaan allergiaan tai sitten siihen että olen syönyt kyseistä ruokaa aiemmin ja todennut sen sopimattomaksi minulle. Mutta on vain ajan kysymys kun tämä(kin) taktiikka pettää ja saan eteeni jotain eksoottista moskaa joka aikaansaa minussa vain pahoin olontunnetta.

Ja BTW:
Nykypäivän koululaisille voin sen verran vinkiksi sanoa, että sitä ruokaa kannattaa ottaa aina niin vähän kuin vain on mahdollista ja sitten vain sotkea se pikku kauhallinen siihen lautaselle, niin että syntyy vaikutelma että olet syönyt siitä suurimman osan, loput on sitten helppo jättää kun sanoo vain ettei jaksa syödä kaikkea. Toinen nykyajan teinityötön (ja mikseipä pojankin) mahdollisuus on se, että rupeaa koulussa ns. vegaaniksi (sano asiasta opettajille), niin voit sitten jättää suurimman osan ruuasta väliin ja syödä lähinnä salaattia, ei niitä oikeita kasvisvaihtoehtoja ole tarjolla kuin suurimmissa kouluissa. Ruokailu ja sitä myöten syöminen on käytännössä aina pakollista, tosin tässä on aina jotain koulukohtaisia käytännön eroja, joten opettajat voivat joskus pakottaa oppilaita syömään lautasensa tyhjäksi. Lukiossa syömisestä tulee lähinnä sosiaalinen tapahtuma, eikä syömispakkoa ole, mutta sosiaalinen ympäristö (kaverit) vaikuttavat siihen paljon. Jos ei osallistu ruokailuun voi jäädä kaveripiirin ulkopuolelle, saa vittuilua osakseen yms. Naisilla tuo syömättömyys on helpompaa, voi sanoa olevansa dietillä ja syödä pari näkkäriä, eikä kukaan tule kyselemään mikset syö. Tosin tämä voi olla vaikeaa jos on joku 100kg valas...

Kiitos vastauksestasi :)