Hei!
Olen käynyt useiden Psykologien ja Psykiatrien luona keskustelemassa asioistani/ongelmistani. Kuitenkaan käynneistäni ei ole ollut minulle itselleni konkreettista hyötyä. On vain "juteltu mukavia", ymmärrätte viisaina varmaankin mitä tarkoitan.
Minulla on "diagnosoitu" monenlaisia "ongelmia". Jännä juttu varmaankin, että diagnoosin määritelmä muuttuu, kun terapeutti vaihtuu.
Olen myös itse "diagnosoinut" sen, kuinka helppoa terapeuttia on provosoida, jos niin haluaa. Kaikilla ei ole riittävää ammattitaitoa olla noteeramatta sitä. Potilashan on kuitenkin "sairas", joten tulisihan häntä ymmärtää..
Kiteytettynä psykologit, psykiatrit ja psykoterapeutit tekev't diagnoosinsa luultavasti pelkän kokemuksen pohjalta...Se ei aina vaan päde, että asiakkaan käytöksen mukaan diagnosoidaan, menneeseen verraten. En itse alalla ole, mutta näin luulen.
Olen käynyt useiden Psykologien ja Psykiatrien luona keskustelemassa asioistani/ongelmistani. Kuitenkaan käynneistäni ei ole ollut minulle itselleni konkreettista hyötyä. On vain "juteltu mukavia", ymmärrätte viisaina varmaankin mitä tarkoitan.
Minulla on "diagnosoitu" monenlaisia "ongelmia". Jännä juttu varmaankin, että diagnoosin määritelmä muuttuu, kun terapeutti vaihtuu.
Olen myös itse "diagnosoinut" sen, kuinka helppoa terapeuttia on provosoida, jos niin haluaa. Kaikilla ei ole riittävää ammattitaitoa olla noteeramatta sitä. Potilashan on kuitenkin "sairas", joten tulisihan häntä ymmärtää..
Kiteytettynä psykologit, psykiatrit ja psykoterapeutit tekev't diagnoosinsa luultavasti pelkän kokemuksen pohjalta...Se ei aina vaan päde, että asiakkaan käytöksen mukaan diagnosoidaan, menneeseen verraten. En itse alalla ole, mutta näin luulen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Diagnooseissa kusee myös se että voidaan diagnosoida potilas joka on pumpattu täyteen lääkkeitä. Pitäisi diagnosoida vain sellainen joka ei ole lääkkeissä, sehän on normaalitila.
kellään muulla oikeutta kuin lääkärillä, joten nähtävästi nämä psykologisi ja psykoterapeuttisi ovat sitten olleet pohjakoulutukseltaan lääkäreitä kun kerran ovat sinulle diagnoosejakin antaneet.
Et, et varmastikaan ole alalla.
Psykiatrit ovat alansa osaajia, mutta erilllaiset terapeutit (psykoterapeutit, perheterapeutit jne.) ovat hyvin pitkälle rahat kuppaavia, herkkäuskoisten ihmisten hyväksi käyttäjiä. Tähän tulokseen olen psykologiaa opiskelleena ja hyvin läheisen ihmisen terapiakäyntejä sivusta seuranneena tullut.
Psykoterapeutti käyttää hoitomenetelmänään pitkäkestoista psykoanalyysiä.
Menetelmään kuuluu, että asiakas on aloittanut koko elämänsä kelaamisen ihan alusta. Terapeutti kannustaa asiakasta kertomaan kaikki lapsuudessa koetut traumat ja sitten hän ymmärtäväisesti ruokkii ja kärjistää vaivihkaa kokemusten syvyyttä ja seurauksia. Asiakas herkistyy ja masentuu masentumistaan, terapeutti kuuntelee ja osoittaa ymmärtämystään. Terapeutti kehoittaa etenemään hitaasti (= kieriskelemään kurjuudessa) ja terapiakäynnit jatkuvat jopa vuosia, jos asiakas ei herää huomaamaan , että samalla kun rahapussi ohenee, käynnit itse asiassa vain pahentavat olotilaa, mieli on maassa ja ystävät alkavat karttaa jatkuvasti valittavaa, narsistisia piirteitä saanutta, sääliä kerjäävää kaveria.
Usein mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat myös "vedättävät" terapeuttiaan. Terapeutit ymmärtävinä kuuntelijoina uskovat varauksetta asiakkaiden subjektiiviset kertomukset ja pahasti kieroutunut asiakas nauttii nerokkaiden, syvää myötätuntoa herättävien tarinoidensa kehittelemisestä seuraavaa istuntokertaa varten.
Olen sitä mieltä, että Freudilaista psykoanalyyttistä hoitomenetelmää tulisi käyttää ainoastaan erittäin vaikeissa tapauksissa ja koulutettujen psykiatrien toimesta. Psykologit voisivat keskittyä erilaisiin lyhyterapiamuotoihin, joista asiakkaat voisivat jopa hyötyä. Usein kuitenkin parhaan avun saa hyvältä ystävältä.
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Tuo Freudilainen oppi on aikansa elänyttä ja joutaisi ehdottomasti jo romukoppaan. Samaan syssyyn sinne joutaisi myös suurin osa lapsellisista terapeutteista, jotka häikäilemättä rahastavat tyhjästä. Jos oma järki vielä yhtään pelaa, ei kannata ryhtyä terapeuttien höynäytettäväksi.
Onkin tietysti "ooppimia kansalle" puhua totuutta ja totta ( mm. "yleistä mielenterveydestä"-osastosta löytyy ketjuja tästä), mutta asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Ja vain keskustelemalla ja asioita miettimällä (itse kukin tykönänsä) moni asia selkenee ja selviää. Mikä on tärkeää tässä minun omassa elämässäni (itse kunkin kohdalla).
Psykologi on valitettavan usein henkilö, joka myy ammattinimikkeensä hyvään hintaan. He antavat yksityisesti "pitkäkestoista terapiaa", joka lähinnä vie asiakkaan rahat ja lopulta köyhtyneenä joutuu hakemaan apua muualta. Ahneimmat perustavat "psykokonsulttitoimistoja" toimittuaan ensin firmoissa kuukausipalkkaisina työpsykologeina. Konsultti jututtaa ihmisiä työpaikoilla, saa melko lyhyestä työrupeamasta isot rahat sekä "näkemyksiä", joiden pohjalta työyhteisössä annetaan leimoja, potkuja ja tehdään uudelleenjärjestelyitä. Liki aina nämä noudattavat liikkeenjohdon ennakkokäsitystä tilanteesta. Psykologin varjolla pomo voi kuitenkin pehmeästi perustella paskamaisia asioita sanomalla, että "ammattiauttajan suosituksesta toimitaan nyt näin.." ja "te itsehän olette puhuneet psykologille semmoista ja tämmöistä.." Konsulttipsykologi on liikeenjohdon kallis ystävä ja kätevä työkalu.
Loppupehmennys: ehkä ne oikeasti ihmisen auttamiseen keskittyvät psykologit työskentelevät julkisella sektorilla - ilman rahanhimoa.
No joo, ei pitäisi kuvitellakaan löytävänsä asiaan aidosti perehtyneitä kirjoituksia netin keskustelupalstalta, mutta tässä taas yksi karkea esimerkki kirjoittajasta, joka antaa runsaasti väärää tietoa. Psykoterapeutti on Valviran suojaama ammattinimike, jota saa käyttää ainoastaan kyseisen tahon laillistamat pitkällisen psykoterapiakoulutuksen (väh. 3-6vuotta) läpikäyneet henkilöt, joilla on jokin kyseiseen ammattiin sopiva pohjakoulutus ja alaan liittyvää työkokemusta. Psykoterapia taas on lukuisin tutkimuksin todettu teholtaan lääkehoitoa vastaavaksi tai vielä tehokkaammaksi hoitomuodoksi moniin psyykkisiin häiriöihin.
Se, jos läheisesi terapia on ollut epäonnistunutta, on valitettavaa. On kuitenkin typerää yleistää yksittäistapaus koskemaan kaikkea annettavaa psykoterapiaa ja kuvitella, että juuri tämä tapaus on varmasti malliesimerkki siitä, mitä psykoterapia tarkoittaa.
Mitä taas freudilaiseen psykoanalyysiin tulee, kyseistä hoitomuotoa voidaan parhaiten käyttää nimenomaan melko lieviin mielenterveyden ongelmiin. Vaikeampiin ongelmiin sopivat paremmin strukturoidummat hoitomuodot.
Psykologiaa olet kirjoituksestasi päätellen lukenut siis lukiossa..
Olen tavannut useita psykologeja joilla tuntuu olevan hirveä tarve ylpeillä älyllisillä kyvyillään. Monet heistä ovat esiintyneet ikäänkuin he olisivat minunkin elämäni asiantuntijoita, ikäänkuin he paremmin kuin minä tietäisivät elämäni tarpeet ja toiveet. Kuitenkin psykologien 'alemmuuskompleksin' ja ylpeilyn tarpeen taustalla voi nähdä heikon ammatti-identiteetin; he eivät voi kirjoittaa reseptejä lääkkeistä, he eivät voi tehdä diaknooseja jne. Psykologien keskuudessa on monia lyhyt-terapia guruja, jotka väittävät omaavansa taidot parantaa vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä muutamien tapaamiskertojen kuluessa. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen; vakavat mielenterveyshäiriöt kuten masennus ovat pitkäkestoisia ja niillä on taipumus uusiutua. 'Lyhyt terapia-psykologit' luovat kateettomia lupauksia ja kohtuuttomia kuntoutumisen odotuksia asiakkailleen voidakseen näitä rahastaa.
psykiatrit ovat siinä mielessä jännijä,että he eivät uskalla diagnosoida ennenkuin ovat saaneet divattua,mitä aiemmat terapeutit ovat olleet mieltä.Jos niille ei kerro tuota aiemman terapeutin antamaa diagnoosia,niin ajavat helposti ovesta ulos.
ettei,teistä ole analyyttiseen itsetarkasteluun.
Psykoterapeutti tee diagnoosia,vaan auttaa asiakastaan oireilussa ja ongelmissa.
Siellä ei hoideta diagoosia,vaan henkilöä itseään.
Suomessa on korkeasti koulutettuja,päteviä psykoterapeutteja.
Ei voi olla tosikaan,teidän ajatuksia...
koulutettun lääkärin tuleekin tehdä.Minulle kyllä,koska olen psykiatrilla käynyt,on diagnoosi tehty.Psykologi voi sitten olla asia erikseen.
Tuttu kävi "terapiassa" koulutetun psykoterapeutin (joka oli psykologi) luona ja HÄN oli antanut diagnoosin epävakaa persoonallisuus! Psykologihan ei saisi diagnosoida, mutta näin oli käynyt. Psykologi oli hoitavan lääkärin luvalla antanut tämän "diagnoosinsa".Sitten tehtiin SCID-testit. Niissä ei ilmennyt YHTÄÄN MITÄÄN epävakaasta persoonallisuudesta, vaan jotain lievempiä häiriötiloja. Tämä on totta, mutta varmaan epäilijöitä löytyy, ainakin kyseisestä ammattikunnasta.
Psykiatri on tosiaan lääkäri. Tuntuu tekevän päätelmiä ja hoitosuunnitelmia, antaa ohjeita sekä joskus kirjoittaa reseptin. En tiedä, mitä eroa on käydä psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla tai jutella muuten vaan luotettavan ihmisen kanssa?
RAHANSA JAKAA.Avustusta sekin on kun psykiatriaa tai psykologiaa tukee rahallisesti.
Ottakaa kuitenkin huomioon sellainen asia,että ihminen hakeutuu ammattiin,jossa hänen on hyvä olla.Tarkoittaa sitä,että ongelmainen hakeutuu ammattiin,jossa käyttää toisia ihmisia maksua vastaan ratkaistaakseen omat ikuiset ongelmansa.Nimittäin traumaattiset kokemukset eivät häviä milloinkaan,mutta niiden kanssa voi asiantuntija(niin sanottu sellainen)elää,kun vielä rahan saa jakaessaan toisten ja samalla omat traumansa.Minäkin ajattelin ryhtyä terapeutiksi.Onhan minulla sairaanhoitajan koulutus.
olen luokitellut psykologit ja psykiatrit melko alas asteikollani.
Pääsääntöisesti psykiatri tietää jo koulutuksensa vuoksi enemmän esim. fyysisten vaivojen ja psyyken yhteydestä. Myös lääketietämys on on parempaa ja pillereiden määrääminen onnistuu nopeasti.
Ainakin työpsykologit ja muut työnanjan määräysvallassa työskentelevät "auttajat" ovat puhtaasti työnantajan asialla. Ihmetellä täytyy heidän moraaliaan: kyselevät ihmisten henk.koht. asioista ja saattavat ne sitten esimiesten eli työnantajan tietoon! Mitä ahtaammalla oleva ihminen, sitä rankempaa tällainen on hänelle.
Joka tarvitsee apua omaan henkiseen jaksamiseensa, menköön suoraan yksityiselle psykiatrille tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä . Työpaikalla asia kannattaa pitää omana tietona niin kauan, kuin suinkin on mahdollista.
miksi täällä maailmassa ei kohta enää puhuta mistään muusta kuin diagnooseista.Haluatteko te kaikki olla sairaita vaiko luottaa omiin voimavaroihinne.Diagnoosi on sairausnumero,jolla saadaan teidät sairaiksi.Ette saa sen jälkeen minkäänlaista korvausta vakuutusyhtiöiltä.Pitäkää huolta terveydestänne itse ja vältelkää niitä,jotka diagnoosinumeroita jakelevat.
Edellinen kirjoittaja puhuu asiaa. Ei kannata hakea diagnoosia ja leimaa otsaansa.
Käyttäkää ystävät mieluummin omaa maalaisjärkeänne, lukekaa tilannettanne käsittelevää kirjallisuutta, keskustelkaa hyvän luotettavan ystävänne kanssa ja kirjoittakaa vaikka netissä. Näin saatte paremman tuen ja avun.
Ammattiauttaja on vieras ihminen ja tekee työtään vain rahasta, ei aina pysty keskittymään asiakkaisiinsa omien ongelmiensa vuoksi (tämän alan ihmisillä on tunnetusti usein ongelmia itsensä kanssa). Ammattiauttaja kuuntelee subjektiivista tarinaanne vastaanottoajan puitteissa ja tulkitsee kertomaanne omasta näkökulmastaan. Itse petyin karvaasti psykoterapeuttiin, joka onnistui sekoittamaan sekä minun että entisen miesystäväni elämän täydellisesti.
Neuvoni on, että harkitkaa kahdesti ennenkuin varaatte ajan psykoterapeutilta! Käynneistänne voi koitua enemmän haittaa kuin hyötyä.
Minun mielestäni terapeutit voidaan luokitella kahteen kategoriaan, toiset Todella Välittävät potilaan voinnista, ovat kiinnostuneita hänen elämästään noin muutenkin etc.
Toiset taas rahastavat. Tämän olen itse kokenut.
Mielestäni terapeuttien tulisi itse tiedostaa se, milloin on esimerkiksi burn out tai omassa elämässä niin pahoja ongelmia, joka/jotka vaikuttavat potilastyöhön.
Kaikkihan me ihmisiä ja ns."virheellisiä ollaan", mutta kun potilailla on aikalaillakin pahoja asioita/ongelmia käsiteltävänä/ratkaistavana, niin terapeutin tulisi itse tiedostaa voimavaransa auttaa potilasta.
Syysterveisin, Hyvän terapeutin potilas.
Ketä antaa diagnoosin / leiman? Mitä se tarkoittaa? Ketää kokee sen leimaksi ja miksi?