vaahterapuun alla

Kiitos - tälläistä tämä välillä
runojen ja elämän sekamelskaa.

Hyvää viikonvaihdetta Sinulle.

Hei hyvä lukijani ja näitä vuodenaikoja kierrellessä
tapaa monenlaisia tunnekumppanuksia omilla
poluillaan kulkiessa,kuin sivu-uomassa itseään
kuulostellen - jäinen että lumimaisema vain tuosta
puuttui...jahka talveen asti päästään.

Kiitos Sinulle sanoistasi ja siitä että niistä olet pitänyt,
vaikka oma uskoni on välillä horjuenkin omiini ollut
tässä tai tuossa kevään auenneissa maastoissa.

Yritän tuoda niitä edelleen vaihtelevilla
aatoksieni rajoilta tännekin.

Kiittäen Sinua ja suven jälkilöylyjä
luonnonhelmassa nauttien.

Hitto - taasko on kirjoitusvirhe tupsahtanut kuin tupsu
pipon "kuomuksi" talvea vastaanottamaan...ratiritirallaa.

Näin muuttuu nämäkin opitut käänteet nykyaikaan...paskaa
tai ei mutta hyvä on huomauttaa ettei eno tipu veneestä ja
kastu mutta vesi lienee lämmintä tässä suvessa.

Nuo mukulakivet "mistähän tuonkin tähän"runooni keksin on
inhottava kävellä...mutta entä tuo romanttisuus käytännön
varjolla,toisiko se mitään nostalgisia tuntemuksia...ois hyvä
joskus niitä itsekin tunnustella ja Sofiaa katsella että tuleeko
vastaan ?
Ellei hevosien kapse ja lantakasat tule vastaan kuin kysyen että
mikäs aikakausi on menossa vaiko itse kävellen muistojen sivuilla
muistin hämärissä...että onko kaikki kotona...siitäkään ei ole aina
takeita - yrittää täällä kirjoittaja hymyillä itselleen.

Kiitos Sinulle ja toivotaan että mielenaskelmilla olisi
mukula kivetykset jo rennommin askeltavissa...muista
huumori mieli vaikka kieli hampaitten välissä.

Sinä ihana noita ja tämä aamuinen usva joka vallitsi
oli kuin luotu - aamun usvaan - puettuna...pöpperöiseen
silmäkulmiin ja nyt vasta avautuneet edes hetkeksi
tätä lukemaan.

Sinä joka astelet luonnonvärien kuin maisemien
sylissä niin muista se henkinen rikkaus jota siellä
koet polkujen,teiden,mökkien,ihmistenkin että
esineiden maailmoilla....ehkä rankkaakin välillä.

Kiittäen Sinua - että toivottaen luomisvimmaa
mutta kehosi ehdoilla kuin rajasi tuntien.

Hei laudi - ja niin pitkästä aikaa ettei muistikuvat
meinaa yltää.
Ai että pidit tämän vaahterapuun annista,vaikka
kerronta ei ollut kaiketi niitä onnellisempia.
Jotenkin tämä tuli tehdessä niin helpolla tavalla
kirjoitettuna ylös,joten mitä sitä suotta estelemään.

Tuossa mitä kirjoitat on varmaankin monillakin tahoilla
omat muistikuvat kuin tunnelmat ja totuus kuitenkin on
heidän kuin meidänkin vastuulla riittänee tekemistä
monilla eri saroilla.
Nuoruuskaan ei ole helppoa aikaa kun vaateet ovat
niin moninaiset ehkäpä myös odotuksetkin ja laulu
...kultaisesta nuoruudesta...mitä saaneepi aikaan.

Itse olen aina ihannoinut vaahterapuita kuin eritoten
syksynvärejä niiden lehdillä - kaunis puu.

Kiitos Sinulle ja elokuun viileneviä päiviä että
värien loistoa sinne.