sellaiset, jotka ovat kokeneet jotakin ongelmaa tuskaa, ahdistusta, masennusta tai jotakin vaikeaa käsitellyt.että mitä hyötyä siitä on teille ollut? mitä olette oppineet kun olette käsitelleet asian??
Teen erästä tutkimusta ja olisin todella kiitollinen, jos vastaisitte näihin kysymiksiin!!!!!!!
Teen erästä tutkimusta ja olisin todella kiitollinen, jos vastaisitte näihin kysymiksiin!!!!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon viillellyt itseäni neljän vuoden ajan, kärsinyt anoreksiasta ja bulimiasta, nyttemmin kärsin BED:istä. Äiti on alkoholisti, se on lyönyt mua kun olin pieni. Mua on koko mun elämän ajan syytetty kaikesta, enkä ole ainakaan äidilleni toivottu lapsi. Olen monta vuotta halunnut kuolla, mutta viime kuukausina olen ollut ahdistuneempi ja masentuneempi, kuin koskaan. Olen harkinnut itsemurhaa vakavissani. Kaiken tämän seurauksena mun sisällä on suunnaton määrä tuskaa, se on saanu mut vihaamaan itseäni ja muita. Oon oppinut, että tuskastani ja kaikista ongelmistani kavereille tai ammattiauttajalle puhuminen ei oo mun juttu. Mutta nyt, kaikkien itsemurha-ajatusten keskellä, mä oon oppinut hyväksymään itseni ja vartaloni. Se on aika helvetin pelottavaa!
on siitä ainaki tullu henkisesti vahvemmaks...
ole kärsinyt masennuksesta lähes koko teini-iän ja lievää masennusta on vieläkin. Olen 22 v. Isäni ja äitini ovat jonkin sortin alkoholisteja, isäni hakkasi äitiä usein, kun olin pieni. Hän on lisäksi raiskannut hänet ja kaikkea muuta sairasta. Hän on vaikuttanut elämäämme todella väkevästi.Perheelläni on muutenkin ollut todella vaikeaa. Masennuksen aikoihin yritin itsemurhaa ja jouduin sairaalaan. Nykyinen poikaystäväni on pettänyt minua ja uhkaillut fyysisellä väkivallalla. Kaikki vanhat painajaiset isästä nousivat tuolloin uniini.
Kaikesta paskasta huolimatta minusta on tullut aika sitkeä ihminen. En ole enää niin sinisilmäinen ja minulle on kehittynyt jonkinlainen suojakuori. Pienet vastoinkäymiset eivät hetkauta minua. Olen myös aika empaattinen ihminen ja ymmärrän vaikeitakin ihmisiä.
Suhteessanikin olen jaksanut sinnitellä, vaikka vaikeaa on ollut.
Huonoja puolia on myös paljon: en usko ihmisten hyvyyteen,ja on vaikea luottaa kehenkään. Pelkään tulevaisuutta ja tuntuu, etten ole mihinkään tyytyväinen.Haluan pärjätä aina omillani, en uskalla pyytää apua muilta.
Kuitenkin olen tajunnut, ettei itsemurha ole ratkaisu. Kaikesta voi selvitä. Vaikka pahaa on kaikkialla, pienikin hyvä asia on kokemisen arvoinen.