Sektio kertomuksia..

on tietenkin aina parempi. Itselläni on 3 suunniteltua takana, 1. lapsen perätila 2. ja 3. omasta pyynnöstä, koska ainakin minulla homma oli tosi helppo ja miellyttävä kokemus. Suunnitellussa tehdään ns. bikiniviilto vaakasuoraan = arpi (n. 10 cm) alavatsalle. Arpi ei näy ja paranee nopeasti, se on sillä tavalla poimun kohdalla, ettei minulla ainakaan ollut yhdelläkään kertaa kipuja tai liikkumisen kanssa hankaluuksia (haava on tietenkin jonkinverran arka muutaman päivän, kipulääkettä pyysin 1. ja 2. päivänä) Kotiin päästyäni 5. tai 6. pvä olen voinut vaivatta hoitaa vauvaa ja pitää isompia sylissä. Leikkaus tehdään yleensä epiduraali- tai spinaalipuudutuksessa = mitään kipuja ei tunne. Samana päivänä voi nousta jaloittelemaan (heti, kun tunto on palautunut ja katetri poistettu). Etuna minä olen pitänyt myös sitä, että alapää on pysynyt ehjänä.

Ensimmäinen lapseni syntyi normaalisti alateitse, toinen lapseni syntyi sektiolla, koska hän oli perätilassa. En itse suostunut, perätilan riskeistä johtuen synnyttämään lasta alateitse.
Näistä kokemuksista ensimmäinen oli helpoin, selvisin vain muutamalla tikillä ja pääsin jo istumaan heti synnytyksen jälkeen. Sektio on luonteeltaan kumminkin iso leikkaus ja saadut kipulääkkeet saivat minut voimaan pahoin. Olin tälläkin kerralla jo leikkauksen jälkeisenä päivänä kävelemässä sairaalan käytävillä, mutta olo oli heikko vielä kotonakin.
Nyt odotan kolmatta ja olen menossa synnytystapa arvioon, toivon että lapsi pysyy oikeinpäin ja saan synnyttää alakautta. Mutta jos on perätilassa haluan silloin sektion.

ma kokemukseni 5kk takaa on seuraava, eli raskaus viikkoja 42 1 ja kännistys keskiviikko aamuna. iltapäivällä klo 14.00 meni lapsivesi ja pientä supistelua,. torstaina annettiin uusi tabletti joka lisäsi supistuksia huomattavasta joten siirryttiin synnytys saliin, hoitaja laittoi tipan ja sit odoteltiin. 12 tunnin tuskien jälkeen kohdunsuu oli auennut ainoastaa 4cm, lapsiveden menosta oli kulunut 25ja puolituntia,päädyttiin sektioon.perjantai aamuna syntyi poika vauva:) diaknoosi on pysähtynyt synnytys. haava on n.10cm bikini rajassa, parantui aika hitaasti. näin meillä:)

Minulla on kaksi hätäsektiota, molemmat pitkittyneen synnytyksen vuoksi. Synnytykset kestivät yli vuorokaude ja vauvan sydämentoiminnassa oli pitkiä hidastumia. Hätäsektio on tapana aika raju, tuntui molemmilla kerroilla pahalta, kun näin että lääkäreillä oli kiire ja hätä. Itse toimenpiteet on suoritettu molemmat nukutuksessa. lapset ovat molemmilla kerroilla aloittaneet taipaleensa teholta, nuorempi jouduttu elvyttämään ja diagnoosi oli vaikea synnytysasfyksia eli hapenpuute. Itse en ole ollut tietoinen ja nähnyt näitä hetkiä, mutta mieheni oli mukana toisessa leikkauksessa ja taitaa olla vieläkin traumoja kokemuksesta. Toipuminen on ollut hidasta, minulla on haava pystyssa navasta häpyluulle asti.. Tehokas kipulääkitys toisella kerralla kyllä auttoi toipumisessa, oli jo heräämössä laitettu kipupumppu, joten pystyin vain keräämään voimia alkuun. Kotona sitten odotti arki, ja kaikki kasaantuneet työt oli suosiolla siirrettävä vielä eteenpäin. Mutta yksi asia, mi8kä on leikkauksissa aina riskinä, ja sitä ei tule ajatelleeksi ehkä etukäteen. KIINNIKKEET voivat pahimmassa tapauksessa vaivata loppuikäsi, ja niitä tulee jokaisesta leikkauksesta. Itselleni ne merkitsevät pahimmassa tapauksessa alan vaihtoa, koska fyysisesti raskas työ kipeyttää niin, ettei aina liikkeelle pääse. Itselläni niitä aiheutti leikkauksien lisäksi tulehdus, mutta ne ovat todellinen riski kuitenkin. Mutta tietenkin ser on pieni asia, jos verta siihen, että vauvat eivät menehtyneet synnytyksessä....
Lisäksi leikkauksia ei voi tehdä useita, joten lasten määrä voi jäädä pienemmäksi kuin olet suunnitellut ja haaveillut. (tosin tiedän äidin, jolle on tehty kuusi sektiota)

Minulle on tehty kaksi sektiota, kumpikin perätilan takia. Kolme lasta olen synnyttänyt normaalisti, ja täytyy sanoa, että jos valita olisin aina saanut, niin kyllä ehdottomasti olisin päätynyt alatiesynnytykseen. Minulle sektiot (suunnitellut) ovat olleet rankka kokemus. Ensimmäinen tehtiin 13 vuotta sitten epiduraalipuudutuksessa. Silloin pihtailtiin särkylääkkeiden antamisessa, joten jälkikivut olivat kammottavat. Kun nuorimmainen oli perätilassa eikä kääntynyt yrityksestä huolimatta, niin itku pääsi, kun jouduin sektioon. Tämä sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa. Minulle tuli paha olo itse leikkauksen aikana. En pystynyt hengittämään kunnolla, koska puudutus oli noussut niin ylös. Verenpaineeni romahti kaksi kertaa, jolloin jouduttiin antamaan verenpainetta nostavaa lääkettä. Ylös komennettiin kummankin sektion jälkeen jo leikkauspäivänä, vaikka tuntui, että sisuskalut valuvat ulos. Toipuminen sinänsä oli nopeaa (ei tietenkään yhtä nopeaa kuin normaalisynnytysten jälkeen). Ei tullut haavatulehdusta, niin kuin vieruskaverilleni, vaikka kesällä leikattiinkin. Minulla on pystyhaava, joka on edelleen punainen ja paksu ja oudon tuntuinen, vaikka toisestakin sektiosta on jo 1v 8kk. Kotiin pääsin neljäntenä päivänä leikkauksesta.

Ensimmäinen vauvani syntyi suunnitellulla sektiolla ja kaikki meni pieleen.
Vauva syntyi kuukauden etuajassa ja voi hyvin, mutta minä en toipunut siitä. Kohtuni ei supistunut ja rupesin vuotamaan verta sinne, minulla oli raskausmyrkytys pohjalla jonka takia leikkaus tehtiin etuajassa. Minä olisin halunnut maata vielä sairaalassa ja odotella että vauvani kasvaisi mahassani, mutta lääkärit päättivät,että nyt leikataan. Noin 8-10 t sektiosta minut vietiin uudestaan leikkaussaliin( ei tarkaa muistikuvaa) ja olin vuotanut noin 4,5 litraa verta kohtuun, eli käytännössä minulle tehtiin täydellinen verensiirto.
Olin niin huonossa kunnossa että makasin teholla 5 vrk. ja senkin jälkeen osastollaviela sänkyyn teljettynä monta päivää.
Sektion jälkeen pitäisi kohtua painella useasti että se lähtee supistumaan, mutta en muista että minun kohtuani olisi paineltu muuta kuin silloin heti kun vauva syntyi.

Toinen sektio tehtiin kun ei lähtenyt normaalisti syntymään kolme päivää lasketun ajan jälkeen, vaikka olisin halunnut synnyttää normaalisti. Vauvani oli melkein 5kiloinen ja leikkaava lääkäri ilmoitti että kohdussani oli reikä jos se olisi normaalisynnytyksessä revennyt niin taas olisi ollut iso verenvuto kyseessä että hyvä näin.
Edellisen synnytyksen myötä tässä sektiossa minun kohtuani sitten kyllä paineltiin niin että hermo jo meinas mennä kun joku oli jatkuvasti painelemassa mahaa.Onneksi kaikki olemme hengissä ja terveitä.

Osaako joku kertoa pitääkö paikkaansa ettei hätäsektion jälkeen saisi uutta yrittää 1,5-2 vuoteen? Tuntuu kovinkin pitkälle ajalle kun haava parantui kuukaudessa hyvään kuntoon.. (aikaahan toki vaaditaan vielä kauemmin mutta haava ei ole arka tms.) En tahdo odottaa 1,5 vuotta.. Menetin vauvani hätäsektiossa, liian myöhään vaikka kiireellä mentiinkin leikkaussaliin.. :( Onko mahdollista yrittää reilu 6 kk jälkeen uudelleen jo? Kestääkö haavat?

Ensimmäistäni synnytin 3 vrk, päätyi hätäsektioon ahtaan lantion vuoksi. Toinen suunniteltu sektio, aivan ihana kokemus kaikenkaikkiaan. Tämä kolmas tulossa myös sektiolla elokuussa.

Suurin järkytys oli se, että lapsimäärä taitaa olla nyt täynnä. Eivät suosittele enää 4. sektiota... että sen neljännen synnyttäisin vaikka mistä, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta ei taida onnistua. :( Sektion ohella luultavimmin tiedossa sterilisaatio, ajatus tuntuu aivan kamalalta!! :((

Eli mielestäni jokainen voi miettiä näitä synnytystapoja ja niiden "oikeellisuutta" uudelleen.

Oma synnytykseni kesti kaikkiaan 3 päivää. Sitten loppuivat voimat. Lääkäri kyllä sanoi, että voidaan imukupillakin yrittää, mutta tod. näk. repeävät kaikki paikat. Lapsen pään läpimitta oli yli 11 cm ja eipähän se kohdunsuu paljon enemmän kuin 10 cm aukene... No, meikäläistä ei urheilu enää siinä vaiheessa huvittanut, supistuksiakaan ei enää ollut, joten sitten leikattiin. Epiduraalin laittaminen edellisenä yönä oli kestänyt skolioosin takia 1,5 tuntia ja siihenkin tarvittiin kaksi anestesialääkäriä ennen kuin onnistui... Ei varmaan Suomessa olisi saatu toimimaan ollenkaan, mutta onneksi itse synnytin Saksassa.

Keisarileikkaus oli ihana! Kymmenessä minuutissa oli lapsi maailmassa. Seuraavana päivänä olin jo täyttä päätä jalkeilla. Kaksi päivää leikkauksen jälkeen olisin voinut tanssia valssia. Kipulääkkeet pitivät enimmät kivut loitolla, mitä nyt vähän kiristi mahanpohjassa. Ja tietenkään ei ollut mitään haavoja eikä repeämiä alapäässä.

Ainoat vaivat mitä keisarileikkauksesta tuli olivat ilmavaivat... ja pientä pissavaivaa tuli, koska keisarileikkauksen aikana laitetaan katetri. Ja vauva oli kymmenen pisteen tapaus, ei todella olisi tarvinnut keuhkojen toimintaan mitään alatiepuristuksia, niin kuin väitetään.

Suosittelen keisarileikkausta. En aio enää itse yrittää muuta, en ainakaan jos lapsen pään koko on niin suuri. Minun puolestani kaikki alatie- ja luomuaktivistit voivat rauhassa repiä paikkansa ja rehkiä lapsensa maailmaan ilman mitään kipulääkkeitä ja hoitotoimenpiteitä. Minusta lääketiede on olemassa siksi, ettei ihmisten tarvitse kärsiä. Synnytys on aina erilainen riippuen äidistä. Toisilla ei alatiesynnytys tunnu paljon missään ja heidän vauvoillaan on pienet sirot päät. Toisilla se ei onnistu tai aiheuttaa aivan tarpeettomia kärsimyksiä.

Hyvin tehdyn keisarileikkauksen riskit eivät ole mitenkään niin suuret. Eri asia voi olla, jos äidillä on jo ennakolta muita sairauksia, jotka voivat tehdä leikkauksesta riskialttiin. Näissä tapauksissa tietysti tilanne pitää selvittää.

Sanotaan, että jos synnyttää keisarileikkauksella, voi yleensä saada vain kolme lasta. Tämä on kuitenkin suositus. Lääkäri sanoi täällä Euroopan suurimmassa yliopistosairaalassa, että on joskus tehnyt keisarileikkauksen jollekin äidille jo 7. kertaa ja silti on kaikki sujunut ihan hyvin.

Miksi 5 v vanha ketju on nostettu??

Minulle tehtiin sektio koska vedet meni toiselta kaksoselta ja oli perätila ja supistuksia tuli tasaseen tahtiin ni sit siitä tulikin kiireellinen. Minulle laitettiin epiduraali ja spinaalipuudutus mikä oli hyvä vaihtoehto eli sain miehen vierelle saliin. Ainoastaan harmittaa että en nähnyt kumpaakaan lapsista ennen iltaa koska ne vietiin heti keskolaan kun syntyivät rv34. Leikkauksen jälkeen olin kipeä ja sain kyllä useampaan otteeseen pyytää liisää lääkettä, haava tehtiin pystysuoraan minulle. Mutta nyt parin viikon jälkeen olo on jo todella hyvä.

Mulla ikävämpi kokemus, aiemmin kaksi synnytystä normaalisti ja sen jälkeen kaksoset sektiolla, perätilan vuoksi, menetin paljon verta leikkauksessa, jouduin viipymään sairaalassa pari viikkoa vauvojen syntymän jälkeen ja haavakin tulehtui pahasti, puoli vuotta meni parantuessa pahimmasta...:( Leikkaus arpi tehtiin vaakasuunnassa ja arven kohdalla ei vieläkään ole mahassa tuntoa, paitsi jos siitä kohtaa painaa, niin sattuu aika ikävästi, nyt kun odotan seuraavaa toivon etten ikinä enää joudu leikkaukseen, se oli kamalinta mitä tiedän, normi synnytykset olleet paljon kivuttomampia, kun olen pyytänyt tarpeeksi lääkkeitä, se ei pelota yhtään:) Lisäksi paljastui nykyistä odottaessani, että kun kaksoset syntyivät, minulle annetussa veressä oli vasta-aineita, jotka nyt voivat alkaa tuhoamaan tämän uuden vauvan punasoluja, koskaan ei tiedä mitä veren mukana voi saada:(

Mulla oli hätäsektio :) Olin tosi kipeä,ihan perkeleen kipeä ja istuin pyörätuolissa ekat päivät mutta kivuista huolimatta rupesin liikkumaan heti ja kuukauden päästä kivut oli loppu. En jännittänyt vatsaa noustessa enkä välittänyt vaikka sattui nouseminen.

Itsellä jatkui villi sex life ja oli ihan mahtava kun sanottiin että kaikki on normaalisti kun kävin gynellä.
Jotkut on enemmän sellasia ns ”perhe ihmisiä ”jotka tykkää antaa enemmän kaiken omille lapsilleen ja haluaa siis isomman perheen. Ollaan erilaisia. En tiedä vaikuttaako synnytys ja imetys jotenkin ajatusmaailmaan koska usein kuulee haaveita jo toisesta vaikka eka on vasta syntynyt.

ja minä olen myös onnellinen lapsestani ja haluan antaa kaiken hyvän mitä voin hänelle. Aikani ja rakkauttani.

Minä en saanut ohjeita haava alueen hieronnasta joten arpikudosta oon nyt vuosien jälkeen hieronut ja risiiniöljyllä saanut sitä liikkeelle.Kireääää!
Muuten hoikassa kunnossa vaan yks kohta mahassa minkä kans saa kyllä tehdä töitä…

Kyllä sektio on parempi aina. Minusta yhtä paljon riskejä on sama miten tekee. Nykyään on terveydenhuolto niin hyvä että vaikka joutus vauva lisähappea saamaan niin selviää silti aina sektiosta jos muuten kaikki ok.