Luonnehäiriö

Tietämättä mitään tarkempaa kysyjän lähimmäisen mahdollisesta persoonallisuushäiriöstä liitän tähän saman vastauksen, jonka laitoin henkilölle joka kyseli, onko työpaikkakiusaaja persoonallisuushäiriöinen.

"Työpaikkakiusaaja ei aina ole persoonallisuushäiriöinen, usein kylläkin. Persoonallisuushäiriöistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, niitä on useita lajeja (epäluuloinen, eristäytyvä, epäsosiaalinen, tunne-elämältään epävakaa, huomiohakuinen, narsistinen, vaativa, estynyt, riippuvainen). Kuvattakoon niitä vaikka sitkeiksi, haitallisiksi ja vinoutuneen psyykkisen kehityksen tuottamiksi käyttäytymismalleiksi, jotka heijastuvat yksilön suhteessa itseen ja vuorovaikutuskuvioissa muiden kanssa. Psykoterapiasta on apua esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden hoidossa. Tietyistä persoonallisuushäiriöistä kärsivät eivät juuri koskaan hakeudu psykiatriseen hoitoon, koska he eivät tavallaan kärsi lainkaan, ei ole sairaudentuntoa. Ympäristö on se joka kärsii!

Jos työpaikkakiusaaja on persoonallisuushäiriöinen, hän on melko usein narsistista lajia. On aika turhaa yrittää ohjata hoitoon tällaista ihmistä, joka on vankkumattoman varma ongelmattomuudestaan ja paremmuudestaan (johtuu juuri siitä, että sisäisesti nämä ihmiset ovat niin todella orpoja ja itsetunto olematon, tosin tämä ei tule heille tietoiselle tasolle näkyviin ja he pitävät kynsin hampain kuplaa rikkumattomana), lisäksi epäempaattinen. Hyvin usein kannattaa vain suojata itsensä. Olen kuullut, että Raimo Mäkelän kirjasta "Naamiona terve mieli - kuinka kohtaan luonnehäiriöisen" on ollut monelle sellaiselle apua, joka joutuu elämään tällaisen persoonallisuushäiriöisen lähellä.

Tietysti kiusaamiseen aina pitää puuttua. Mutta se millä tavalla se tehdään, on aina työpaikkakohtainen juttu."

Kaikilla työpaikoilla syntyy ristiriitoja. Kaikista naurettavinta on se, että kun ei kestetä mitään sanomista, edes asiallista kommenttia, joka liippasee liian läheltä omaa heikkoutta, aletaan ajattelemaan, että sanoja on luonnehäiriöinen. Monet on tavat puolustella omaa heikkoutta. Olisiko ensin syytä miettiä, että onko itsessä jotakin vikaa, ennen kuin aletaan ketään luonnehäiriöiseksi tms. kutsua. Monesti se ongelma saattaa löytyä aivan sieltä toisesta päästä. Tämä tiedostetaan, siksi on kiire syyttelemään muita.

kyllähän se pistää ihmetyttämään jos joku arkipäivän "psykiatri" alkaa toisesta analyysiä tekemään. mennään aika heikoille jäille.