Kommentoikaa väitettä.
Platoninen rakkaus on ylevämpää ja kauniimpaa kuin eroottinen rakkaus. Eroottinen rakkaus on toki rakkautta, mutta se on vain ruumiin pakkoa ja biologiaa. Jos ihminen kykenee rakastamaan toista ihmistä vain platonisesti, hän on saavuttanut rakkauden ylemmän tason.
Platoninen rakkaus on rakkautta puhtaimmillaan, aitoa rakkautta.
Vastaväitteitä, ajatuksia....
Platoninen rakkaus on ylevämpää ja kauniimpaa kuin eroottinen rakkaus. Eroottinen rakkaus on toki rakkautta, mutta se on vain ruumiin pakkoa ja biologiaa. Jos ihminen kykenee rakastamaan toista ihmistä vain platonisesti, hän on saavuttanut rakkauden ylemmän tason.
Platoninen rakkaus on rakkautta puhtaimmillaan, aitoa rakkautta.
Vastaväitteitä, ajatuksia....
Vastaukset 20
Vanhimmat
sopii kaikkiin mutta parisuhteen rakkaudessa pitäisi olla kumpaakin.
parisuhteessa kun rakastaa toista ruumillisesti kuin henkisesti silloin se on kauneimillaan.
Näin voi ajatella, mutta se ei tee platonisesta rakkaudesta parempaa.
Rakkaus on rakkautta, eikä sitä saa verrata himoon.
- On parempi rakastaa, ja himoita rakkaimpaansa - ainakin naiset tykkäävät. ;)
Platoninen rakkaus on kaiketi jonkinverran hienostuneempaa kuin tämä toinen tapa rakastaa, mutta lopputuloksen kannalta se on "heikompi" - nisäkkään pitää lisääntyä.
Himo auttaa tähän lopputulokseen...
Mun mielestä olisi kiva kun tulisi vaan se apokalypsoosi jo kun on tää elämä niin rankkaa. Anyway, kuka käskee lisääntyä? Mua ihan oikeesti ihmetyttää et miten evoluutio on saanut aikaa tollasen himon? (koulussaki stondaa ku meiän nuoril naispuolisil opettajilla on niin hyvät takamukst.. ) Anyway, ku eihän evoluutio kai osaa ajatella? Millä keinolla toi himo on sit tullut.
rakkaus on pohjimmiltaan puhdasta valtaa, joka on naamioitu idealistiseen ja metafyysiseen kaapuun. Rakkaus on alistaa ja tulla alistetuksi. Jokainen, joka ei ole aivan kuuro, sokea tai mykkä ja joka pystyy jotenkin tajuamaan ympäröivää maailmaa ja omaa osaansa siinä havaitsee, että maailma nuodostuu pyyteistä ja intohimoista. Tuon maailman ainoa realiteetti on viettiemme realiteetti. Siinä lepää meidän korkealentoiset rakkauden haaveemme. Rakkaus on viettien realiteetti. Siinä vaikutukset ovat vallantahdon aiheuttamia. Tahto puolestaan vaikuttaa vain tahtoon. Tahto on yhtäkuin voima ja valta. Valta tahtoo olla aina suurempi valta niin rakkaudessa kuin vihassa.
Oletkohan nyt lukenut liikaa filosofista liirumlaarumia tai Freudia hengellisine perillisineen?
Ihminen on biologinen olento. Kyllä. Olet tässä suhteessa oikeassa, mutta rakkauden saati maailman perusta ei ole pyyteissä ja intohimossa ("Maailma muodostuu pyyteistä ja intohimoista"). Seksuaalinen ja inhimillinen kanssakäyminen on kyllä lajin selviämisen kannalta keskeistä, mutta suvunjatkamista voi harrastaa vailla rakkauttakin.
Tai sitten puhut nyt jostain romanttisesta parisuhderakkaudesta, mikä on aivan eri asia kuin rakkaus sellaisena laajana tunnekäsitteenä, jona ap. siitä ilmeisesti puhui.
Ihminen voi biologisesta perustastaan käsin kokea "yleviä" tunteita. Ne on kyetty lokalisoimaan tiettyihin aivojen toimintamekanismeihin. Näille tunteille ei kuitenkaan aivoissa ole varsinaisesti määrätty kohdetta. Ihminen voi kokea rakastamisen tunnetta suhteessa luontoon, muihin ihmisiin, eläimiin, taiteeseen, musiikkiin, elämään, olemiseen, jumalaan jne. Lista on loputon. Tuohon rakkauteen ei liity aina valtaa tai viettejä. Ne ovat pääosin freudilaista hapatusta.
Mitä tarkoittaa "rakkaus on pohjimmiltaan puhdasta valtaa, joka on naamioitu idealistiseen ja metafyysiseen kaapuun" (paitsi filosofista liirumlaarumia)? Mitä on puhdas valta?
Se, että koen pyhyyden ja rakkauden tunteen kuunnellessani musiikkia tai seisoessani metsässä, on peräisin aivojeni biologiasta, mutta viettien saati vallan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
"Se, että koen pyhyyden ja rakkauden tunteen kuunnellessani musiikkia, on peräisin aivojeni biologiasta"
Heti alkuun on pakko myöntää etten ole opiskellut biologiaa sitä vertaa että voisin tuota vastaan lähteä väittämään. Musa on mullekkin kaikista pyhin jos pyhää on olemassa. Ainoa asia mikä tuntuu eroavan matematiikasta tässä elämässä tuntuu tuo musiikki olevan. Huom. "Tuntuu". Mä en tiedä miten hyvin ihminen ylipäätään kontrolloi mieltään. Mulla ei ole mitään hajua miten musa liittyy biologiaan. Esim. osaako tiede vastata siihen miksi Musen biisinkirjoittaja voi toisesta maasta, toisesta kulttuurista tuoda musaa joka kolahtaa täälläpäin ihan yhtä hyvin kuin siellä? Miksi hittibiisit on objektiivisia hittibiisejä eikä subjektiivisia? Joku voisi väittää tuon olevan mielipidekysymys, mutta kun miettii tarkkaan, huomaa ettei se ole. Ei ne sattumalta ne radiosoitot ole suurempia oikeasti hyvien laulujen kohdalla.
Siis tarkoitin, että tunteet ovat biologisia. Tunteen kohteen biologisuudesta en osaa sanoa/sanonut mitään. En tiedä, mistä johtuu, että juuri minä koen suuria tunteita suhteessa musiikkiin tai juuri tiettyyn kappaleeseen.
Intohimoisena musiikin ystävänä olen tätä tietenkin pohtinut saamatta vastausta. Jotkut muusikot tuntuvat suorastaan puhuvan sieluni kieltä, toisista kappaleista taas pitää jonkun eriteltävämmän ominaisuuden vuoksi.
Tiettyyn pisteeseen asti musiikin kauneutta voidaan toki analysoida matemaattisesti. Numeerisen merkitys musiikissa usein unohtuukin. Tämä johtaa helposti samojen numeeristen kaavojen käyttöön ja siten musiikin kaavamaistumiseen, kuten eräs numeroista innostunut, suhteellisen kuuluisa kitaristi toteaisi. :)
Laitoin vahingossa väärän nimimerkin tuohon edelle, sillä vastasin johonkin muualle tuolla toisella, kun se sopi sinne paremmin..
Mutta tuosta hittitehtailusta tuli vielä mieleen, että ehkä jokin matemaattinen "objektiivisuus" voi olla siinä, että tietyistä kappaleista tulee hittejä (4/4; verse-chorus-verse.. jne.), mutta mielestäni kyse on myös tottumuksesta. Ihminen kuuntelee sitä, mitä soitetaan. Jos radio soittaisi myös vaikeammin "lähestyttävää" musiikkia, sitä myös kuunneltaisiin enemmän.
Minulla ei ole mitään hittejä vastaan, mutten kieltämättä kestä kuunnella radioita päivisin. Musiikista on tullut monessakin suhteessa liian ennalta-arvattavaa. Siitä on karsittu tunteiden ilmaisu, syvyystasot jne. En vihaa hittejä "kategorisesti" (esim. 1960-70-luvun hittikimaraa kuuntelee mielellään), mutta musiikillinen seitsemäs taivaani on tällä hetkellä muualla kuin radion hittiputkien äärimmilleen kaupallistetuissa "tuotteissa". Kun musiikkia tehdään vääristä päämääristä, se ikävä kyllä toisinaan kuuluu.
Mun on kyl on hyvin vaikea uskoa tuollaiseen matemaattisuuteen. Et varmaankaa Olen jossain määrin tehnyt itsekin musaa ja kyllä sen huomaa että mitä enemmän emootiota sitä tehdessä kuluu, sitä enemmän se on taidetta, sitä parempi idea. Sattumaa?Ei.
Joo, oli ehkä väärin ottaa radiohitit esiin tässä. Itsekkin vihaan suomalaisten radiokanavien kuuntelua. Siellä on soittolistalla 30 biisiä jotka soivat vuoron perään. Joskin ihan kuunneltaviakin kappaleita silloin t'llöin kuulee. En tiedä sitten kun en radiota hirveästi kuuntele. Ja onhan se totta että levy-yhtiöt yrittävät liian usein puuttua artistien ja bändien matskuun siten, että myyntiluvut saataisiin nousemaan mahd korkealle. En usko että tilanne on kuitenkaan niin paha kuin jotkut väittää. Esim. Avenged Sevenfoldin vaihtaessa levy-yhtiötä musiikin laulusta hävisi rääkyminen melkein kokonaan vaikka yhtye mahd.(?) haluaisi sitä musiikkiinsa enemmän. Eikö Avengedin pojat sitten saa enää toteuttaa itseään? Todellakin saa. Ei se tee siitä musasta yhtään sen vähempää taidetta. Tätä on vaikea selittää kun se pitäisi kokea ite.
En tiedä mitä tarkoitat tunteiden karsinnalla. Yleensä musassa on kyse nimenomaan tunteista. Ainoa paikka missä koen "olevani omien joukossa", on nykyajan enemmän tai vähemmän valtavirtamusaa tekevien artistien pään sisässä, heidän välittämän musan kautta. Kai se on eriasia jos tarkoitat musaa jossa käsketään kaataa hallitus tai jotain vastaavaa. Kannattaa etsiä niitä hyviä bändejä muualtakin kuin suosikin top 10 track listalta jne.
Tuo "hittitehtailu" kuulostaa vähän siltä kun tarkoittaisit sitä että niitä biisejä tehdään liukuhihnalla. Ei niitä hyviä biisejä ole tehty liukuhihnalla. Olkoonkin niin, että ammattisäveltäjät on palkattu tekemään useita satoja biisejä vuodessa tietyille artisteille ja onhan se aika selvää että vain pieni osa niistä tulee olemaan hyviä. Siksi mun mielestä parhaat biisit tulee bändeiltä ketkä tekee ite musansa.
Kirjoitat mahdollisimman epäfilosofisesti ja epätieteellisesti. Oletat naiivisti rakkauden olevan jotain itsestään selvää ja valmiiksi annettua empiiristä faktaa. Et vaivaudu sanallakaan kertomaan mitä rakkaudella tarkoitat?
Itse määrittelin rakkauden ideaaliseksi metafyysiseksi asiaksi, joka empiirisellä tasolla ilmenee valtana. Kai sullekkin ovat sellaiset väitteet kuin; et anna minulle rahaa, siis et rakasta minua; et anna minulle tarpeeksi seksiä, siis et rakasta minua; et yritäkkään toimia minun tahtoni mukaisesti, siis et....jne, jne. Mitä muuta tuo on kuin puhdasta valtaa?
Kysyt, mitä on puhdas valta? Se on TAHTOA. Tahto puolestaan on maailmaa ylläpitävä voima. Ajatus ei ole peräisin Freudilta, vaan Shopenhauerilta. Itse pyysit kommentteja. Ikävää, että en pystynyt tarjoamaan mieleisiäsi sellaisia, sillä niitähän sinä halusit. Toivoit nimenomaan itsellesi mieluisia, oikeauskoisia kannanottoja vahvistamaan omaa subjektiivista mielipidettäsi. Sekin on valtaa.
Ai, katsos tänne tuli nimimerkin muutoksesta päätellen joku kostoisku toisen ketjun pohjalta.. Heh..
Tulkitsit kyllä kirjoittamaani hieman toisin kuin tarkoitin. En tarkoittanut, etteikö hitti voisi olla hyvä. Siinä, mikä on minulle hyvää, ei ole merkitystä hittisijoituksella tai sen puutteella.
Levyteollisuus ja musiikkibisnes isoissa kuvioissa (ja pienissäkin) on kuitenkin paljon raadollisempaa kuin kuvitteletkaan. Maailmanluokan yhtye saattaa olla sidottu levy-yhtiöönsä paljon tiukemmin kuin moni arvaakaan. Ei ne kaverit aina itse sanele, montako levyä halutaan tehdä, sen sanelee sopimus ja lafka. Se viimeinen levy siihen lafkaan on pakko vääntää vain, jotta päästään sopimuksesta irti.
Musiikki on hieno asia. Mutta kun siihen sotketaan kovan luokan bisnes ja kaikki muu sen yksinkertaisen asian, musiikin, ympärillä pyörivä (kuvaussessiot, haastattelut, videot, ihmisten odotukset, se mitä maine ja paine tekee ihmiselle jne.), voi kaunis asia alkaa näyttäytyä paljon raadollisempana.
Tottakai siihen sisältyy paljon vähemmän mukavaakin toimintaa. Niinkuin kaikkeen yleensäkin. Pitää kuitenkin muistaa pääasiat mitkä ei suinkaan ole se, montako levyä tehdään tai kuinka moneen kertaan artisti käsketään meikata musavideon kuvauksia varten. Miksi artistin pitäisi päättää montako levyä tehdään? Yleensä nämä pitkälle päässeet tyypit on sen verran omistautuneita sille hommalle että ovat valmiita tekemään sitä niin pitkää ku sitä riittää.
"Et vaivaudu sanallakaan kertomaan mitä rakkaudella tarkoitat?"
Minähän kerroin melko selkeästikin, mitä rakkaudella tarkoitin. Puhuin rakkaudesta laajemmin eräänlaisena tunnekokemuksena (rakkaus taiteeseen, luontoon, musiikkiin, elämään), en vain romanttisesta tai ihmisten välisestä rakkaudesta, josta kaikki muut täällä tuntuvat puhuvan.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, joten en ymmärrä, mihin tuo "itse pyysit kommentteja" viittaa. Muutoinkin loppuosa tekstissäsi oli kovin kummallinen. Oletko pitkäänkin luullut osaavasi lukea ajatuksia? Lainaan sinua hieman: "Ikävää, että en pystynyt tarjoamaan mieleisiäsi sellaisia (=kommentteja), sillä niitähän sinä halusit. Toivoit nimenomaan itsellesi mieluisia, oikeauskoisia kannanottoja vahvistamaan omaa subjektiivista mielipidettäsi. Sekin on valtaa."
No, tuo filosofinen "ajattelutaitosi" meni nyt tässä hieman hukkaan, sillä en alkuunkaan ajatellut noin. Lisäksi en ollut edes se kirjoittaja, jonka kuvittelit ajattelevan noin.
Miten "tahto ylläpitää maailmaa"? Kenen on se tahto, joka tätä universumia ylläpitää? Olet ilmeisesti siis jollain tapaa uskovainen? Tuo maaginen tahto selittänee myös erilaiset biologiset prosessit, kuten vaikkapa kuoleman, jos se kerran maailmaa ylläpitää. Kuolemisessakin on siis ilmeisesti kyse vain vallasta ja tahdosta?
Tunteet ovat, kuten kuolemakin (kauhea vertaus, tiedän!), biologinen prosessi. Niissä on lopulta kyse aivokemiasta, hormoneista jne. Valtarakenteet (joista esimerkkisi olivat: et anna minulle rahaa, siis et rakasta minua; et anna minulle tarpeeksi seksiä, siis et rakasta minua) ovat enemminkin näiden tunteiden sekundaaristi synnyttämiä. Vai oletko sitä mieltä, että ensin maailmassa olivat nämä mainitsemasi tahto ja valta(rakenteet) ja niistä sitten syntyivät inhimilliset tunteet?
En kiellä tahdon merkitystä. Se on primaari, ihmistä ajava voima, mutta ei kuitenkaan mitään "puhdasta valtaa".
Jos sinä koet rakkautta vain osana erilaisia valtasuhteita ja -rakenteita, en voi sille mitään. Minulla on myös muunlaista rakkautta. Rakastan edelleenkin musiikkia, elämää, luontoa, taidetta, läheisiäni ja pieninä häivähtävinä hetkinä koko ihmiskuntaakin "epäfilosofisesti ja epätieteellisesti" ilman "puhdasta valtaa".
Et edelleenkään kerro, mitä "itse" rakkaus on. Kerrot vain tunteista, tuntemuksista, toiveista ja rakennat listaa miellyttävistä asioista. Mutta tunne on vain tunne ja miellyttävä on vain miellyttävää, ei niiden kuvaamiseen tarvita sanaa "rakkaus". Paitsi tietenkin silloin kun kyse on vallasta.
"Tahdon" kohdalla kyse ei ole siitä, kumpi oli ensin, muna vai kana. Niinä harvoina kertoina, kun ihminen kykenee tarkkailemaan itseään ja tunkeutumaan kaikkien mielikuviensa taakse, hän havaitsee olevansa tahtova ja pyrkivä olento. Välittömästi hän aistii pyyteen, joka vie häntä kohteesta ja valinnasta toiseen. Tajunnan virrassa yhdet ilmiöt vaihtuvat toisiin. Siitä huolimatta elämisen tahto on aina sama vaatien jatkuvaa tyydytystä. Keinoja kaihtamatta ja äly aseenaan se esiintyy voimakkaana luonnonviettinä. Useimmiten tuo toiminta tapahtuu sokeasti ilman selvää päämäärää. Ehkäpä sen ainoa päämäärä onkin vain lisätä omaa vaikutusvaltaansa.
Arkielämässä tuo kaikki ilmenee oman edun ja hyvinvoinnin tavoitteluna, reviirien valloittamisena ja kasvattamisena, lisääntymisenä ja geenien eteenpäin viemisenä, nautintojen ja mielihyvien etsimisenä, jne. Jos et todellakaan ymmärrä tällaisia perusasioita, lienee parasta, että pysyttelet rakkauden haavemaailmoissa. Jopa terveytesi kannalta katsoen se voi olla hyväksi.
"Jos et todellakaan ymmärrä tällaisia perusasioita, lienee parasta, että pysyttelet rakkauden haavemaailmoissa. Jopa terveytesi kannalta katsoen se voi olla hyväksi."'
Minä voin mielihyvin olla täällä se perusasioita ymmärtämätön juntti, jos se sinua jotenkin helpottaa. Mutten elä sen enempää haavemaailmassa kuin sinäkään. Toivoisinkin, että todistaisit minulle, miten sinun todellisuuskuvasi on juuri se oikea. Elä rauhassa schopenhaurlaisessa haavemaailmassasi, minä omassani.
Esität kovasti viesteissäsi vastakysymyksiä vastaamatta itse yhteenkään esittämääni. Kirjoitat kyllä kaikesta muusta. Miksi siis minäkään vastaisin sinulle. Sehän vain todistaa, etteivät väitteesi ole perusteltavissa, koska kykenet vastaamaan kysymyksiin vain vastakysymyksin. Tästä viestinnän ristiriidasta huolimatta vastaan nyt kuitenkin sinulle "mitä "itse" rakkaus on" omassa käsitysmaailmassani.
Tämä on nyt osin siis väistämätta jo edellä sanotun täsmennystä, koska käsitykseni siitä, mitä rakkaus on minulle, ei ole muuttunut suhteessa edellisiin viesteihin. Mutta koska moitit, etten vastannut, niin tässäpä tätä vielä kolmannen kerran (jos vastaus poikkeaa omista ajatuksistasi, ei siis suinkaan tarkoita, etteikö vastausta olisi annettu).
Rakkaus on minulle siis tunne, kuten vaikkapa viha. Tunteilla on biologinen pohjansa, jota en tässä ala tarkemmin sepustamaan, koska tämä ei ole mikään neurotieteellinen tai ihmisbiologiaan keskittyvä foorumi. Ylipäätään täällä ei tarvitsisi niin paljon odottaa ihmisiltä "tieteellisyyttä" (syytit minua mm. epäfilosofisuudesta ja epätieteellisyydestä). Tämähän on keskustelufoorumi kaikille! Kuuluisa Suoli24!
Joka tapauksessa:
Tutkimuksissa tunteille on kyetty osoittamaan yllättävänkin biologinen pohja. Esimerkiksi aggressiotutkimuksissa on havaittu, että aggression tunne syntyy usein ensin ja vasta sen jälkeen mieli löytää sille "kohteen". Jokainen hormoniheilahteluidensa vallassa oleva nainenhan varmasti osin omakohtaisestikin tunnistaa tämän. :)
Vaikka rakkaus tai viha syntyvät ja ovat tunteissa (ilman tunnetta ei ole rakkautta), ne aina kuitenkin myös "tapahtuvat". Sinä puhutkin oikeastaan tämän "tapahtumisen" mahdollisista välillisistä seurauksista. "Tapahtuminen" voi olla yhteyden kokemista, toisen minän vastuuntuntoa toisesta sinästä, anteeksiantoa, oman reviirin avaamista jne., mutta se voi olla myös vallankäyttöä, joka on puettu kauniiseen kaapuun. "Valta" ei ole kuitenkaan ikään kuin valmiiksi koodattuna tunteissa. Vallankäyttö ei siis ole tunteidemme perimmäinen motiivi. Sinulle rakkauden motiivi taas vaikuttaisi olevan nimenomaan valta.
Muutenkin ihmettelen näkemystäsi, jossa se seikka, että ihminen kokee nautintoa tai vaikkapa rakkautta, ikään kuin automaattisesti likaisi kaiken, mihin tuo tunne liittyy. Filosofialla oli ennen tapana muutoinkin nähdä primaareina rakenteina monet täysin sekundaarit seikat. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska tuolloin ei kyetty todentamaan asioita empiirisesti vaikkapa aivokuvantamisen menetelmin, joten montaa asiaa pohdittiin ihan vain ajattelukykyyn tukeutuen.
Harmi, että näkemyksesi maailmasta ja tunteista on noin negatiivinen. Kaikki on vain valtarakenteita ja reviiritaisteluja. Vaikka itsekin tiedän, että esimerkiksi pyhyyden tunteideni pohjalla on ohmiolohkojeni toiminta, kykenen silti täysin siemauksin nauttimaan noista tunteista. Moni nauttii Jeesus-näyistäänkin, vaikka tietää niiden taustalla olevan ohimolohkopilepsiakohtauksen. Ja miksei nauttisi.. :)
No, mutta tässäpä siis tämä, mitä rakkaus on MINULLE (kapiteelikirjaimet vain syystä, etteivät otsasuonesi pullistelisi liikaa tämän luettuasi) :)
järkyttänyt ja ravistellut syvää uskoasi rakkauteen noinkin pahasti. Mutta ehkä se oli tarkoituskin.
Silmiinpistävintä kirjoituksessasi on se, että sekoitat arvot ja tosiasiat keskenään. Vaikka niillä onkin tietty yhteys keskenään, niin ne poikkeavat toisistaan siten, että tosiasiat ovat objektiivisia, mutta arvot subjektiivisia. Edellä olen esittänyt joukon tosiasioita. mutta sinä oletkin käsittänyt ne arvoarvostelmina.
Samaan tapaan sekoitat myös fyysiset ja metafyysiset asiat toisiinsa. Esimerkiksi aivolohkosta saaduista tutkimuksista vedät heti metafyysiset johtopäätökset. Tosin et liene ainoa "tieteentekijä" tuolla saralla. Kuitenkin juuri arvojen ja tosiasioiden, sekä fyysisten ja metafyysisten erottamisesta todelliset tieteentekijät tunnistetaan.
Kyllä se olet nyt sinä, jolla on aamupuurot ja vellit mennyt hieman sekaisin. Sinä puhuit tosiasioista ja minä arvoista? Heh heh..
Itse asiassa et ravistellut mitään, paitsi naurujänteitä. Hykertelevä nauru tuntuu fyysisesti niin mukavalta! Ai, niin unohdin.. Se onkin arvo. Siis sinulle ihan objektiivisesti. Tunne sen biologisena pohjana ja olemassaolon edellytyksenä on täysin subjektiivinen ja toissijainen seikka. Onneksi en yliopistourallani tuhlannut aikaani filosofian opiskeluun...
Onnea todelliselle tieteenteollesi! Päiväni alkoi iloisissa merkeissä. En törmännyt ilmassa kelluvaan arvoon, ja siitä näkymättömässä hirttonarussaan roikkuvaan filosofiaan opiskelijaan tai muuhuun "maan viisaaseen".. :)
kovin mielelläsi tunnut filosofian sivuilla notkuvan. Minäkin olen huomannut, että et tosiaankaan ole tuhlannut aikaasi filosofian opiskeluun. Kunhan ei olisi mennyt hukkaan muukin yliopisto-opiskelu. Jos taas kyse on suorastaan yliopistourasta, niin ei voi muuta kuin surkutella veronmaksajia. Hukkaan ovat menneet heidän rahansa.
En notku sivuilla. Kaikkineen koko sen historian aikana olen kirjoittanut tänne noin 14 viestiä. Sitä paitsi rakkaus käsitteenä on tuskin filosofien yksinomaisuutta. Esitin mitä rakkaus on MINULLE ja miksi. Kysyin sinulta taas perusteluita SINUN väitteillesi. Yhteenkään esittämääni kysymykseen et kuitenkaan vastannut. Kaikkeen irrelevanttiin huomiosi kyllä jaksoit kiinnittää (kuten viittauksiin olettamistasi odotuksistani jne.). Se, jos mikä, turhauttaa.
Kaiken huippu oli kuitenkin, että toiseksi edellisessä viestissäsi vielä mukavasti käänsit kaiken sanomani täysin laelleen. Minä puhuin mielestäsi arvoista, kun tosiasiassa puhuin rakkaudesta yksinomaan tunteena, joka myös "tapahtuu". Se on hieman eri asia kuin arvo. Se, mitä liitän tuohon "tapahtumiseen" ja millaisia rakenteita (myös arvorakennelmia) sen seurauksena mahdollisesti syntyy ja on syntynyt, on aivan toinen asia, kuin mistä kirjoitin. Sinun mukaasi puhuin kuitenkin arvoista. Itse tietenki puhuit omien sanojesi mukaan tosiasioista (valta ja valtarakenteet).
Yhtään tosiasiaasi et kuitenkaan perustellut. Miten ne valtarakenteet syntyvät? Miksi? Mikä pohjimmiltaan on niiden pohjalla? Eivät ne arvot tuolla ilmassa kellu ja odota. Ne syntyvät ihmsistä ja ihmisten toiminnasta. Mihin taas ihmisen toiminta perustaltaan pohjaa? Biologiaan. Minä puhuin tunteista lopulta tämän tason ilmiöinä kertaakaan kieltämättä, etteikö niiden ja muiden biologisten ilmiöiden seurauksena syntyisi myös monenlaisia muita, kuten arvoja jne. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa avioliittoinstituutio ja parisuhdeuskollisuus, jota ei-filosofina voisi pitää vaikkapa jonkinlaisena arvona. Sen pohjalla on pohjimmiltaan se seikka, että nainen kykenee lisääntymään täydellä varmuudella geeniensä jatkumisesta. Sen sijaan mies ei aiemmin voinut koskaan olla varma isyydestään (nykyään on tosin testit:). Näin ollen naisen lisääntymisvapauden rajoitteeksi syntyi avioliittoinstituutio, jonka pohja on oikeastaan kovin biologisessa pyrkimyksessä taata yksiavioisuuden arvon kautta omien geenien siirtyminen eteenpäin. No, asia ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen, ei asiana itsenään eikä muutoinkaan, kuten pettämisluvut kertovat. Biologialla on mahtava voima:)
Sinun pitää viesteissäsi kuitenkin kieltää rakkauden osalta kaikki biologiaankin viittaava (vaikka alkuun puhuit lisääntymisvietistä), koska minähän en voi olla missään suhteessa oikeassa.
Ongelma tällaisilla palstoilla yleensäkin on, että täällä on monia (osin kaltaisiasi), jotka eivät etsi keskustelua perusteltuine väitteineen (vaikka ne olisivat eri mielisiäkin). Tällaisten kirjoittajien kanssa jos olet eri mieltä, esittämäsi kimppuun hyökätään lähinnä piiloisten "loukkausten" kautta. Yhtenkään kysymykseen ei kyllä vastata. Perusteet omille väitteille ovat tyyliä "olet perusasioista mitään tajuamaton, olet haavemaailmassa" jne.
En halveksi filosofiaa, vaan kaltaisiasi filosofian harjoittajia, joille kaikki keskustelukin on vain reviiritaistelua (No, sopii ainakin käsitykseesi siitä, mitä tunteet ovat).
Pahoittelen, että vastasin edelliseen viestiisi turhankin humoristisesti ja alennuin juuri siihen, mitä halveksin, mutta kovin turhauttavaa on itse vastailla ja selittää perusteitaan saamatta yhtäkään vastausta omiin kysymyksiinsä.
Toivoisinkin, että täällä jatkossakin eriävistä mielipiteistä huolimatta saataisiin aikaan keskustelua, sillä ne loput viesteistäni, jotka olen tänne kirjoittanut, olivat mukavaa keskustelua kiinnostavasta aiheesta. Toivottavasti jatkossakin myös kaltaiseni "ei filosofiaa opiskelleet ja ei-tieteelliset" ihmiset uskaltavat kirjoittaa kommentteja. Niissä on joskus enemmän ymmärrystä kuin vanhoissa 1700-1800-luvun vaihteen sakasalaisesta filosofiasta opituissa rakennelmissa.
Hyvää alkusyksyä!
Rakkaus on vain tunne joka tuo mielihyvä. Esim. minä rakastan naiseni siitä syystä että hän tuo minulle mielihyvä kaikissa muodoissa. Toki minä voi saada mielihyvää siitä että minä aiheutan hänelle mielihyvä kaikissa muodoissa, mutta niiden ero löytyy vain nautinnon määrästä. Aitoa rakkautta ei löydyy ihmisessa sillä hän on vain halu joka halua nauttia egoisisesti, joten hän ei kykene siihen. Altruismia on aitoa rakkautta ja sitä ei ihmisissä löytyy...vielä.