Kysymys mielenterveydestä!

Miksi ihmeessä jotkut ihmiset jäävät rypemään pahaan oloonsa esimerkiksi huonon lapsuuden jälkeen? ja heittäytyvät ikään kuin uhriksi? Miksi? ihan vakavissani mietin tätä...

Oma lapsuuteni/nuoruuteni oli pelkkää henkistä ja fyysistä väkivaltaa äitini puolelta, isäni ei ollut edes kuvioissa, veljenikin hakkasi minua päivät pitkät... ei mitään turvaa kenestäkään. Sairastin vakavan masennuksen, itsetuntoni oli olematon, mutta nyt kun katson taaksepäin ja mietin omaa melko hurjaakin lapsuutta ja nuoruuttani, niin tuntuu, että enemmänkin tahtoisin auttaa muita, sen sijasta, että jäisin kotiin makaamaan ja potemaan huonoa oloani. Minulla on hyvä olo, sillä olen tehnyt siitä sellaisen - toki työtä se vaati, sen sitä sano. En osaa ehkä rakastua keheekään ja se on vielä ongelmanani, mutta työstän sitä parhaillaan, että toisiin ihmisiin saa ja voi luottaa - rakkaushan on nimenomaan heittäytymistä tunteittensa valtaan ja jotain sellaista?

Tuli vain tarve kirjoittaa jotain tänne ja niin tein:)

Toivon asiallisia vastauksia, kiitos. Olen muuten 25-vuotias ja kotoa muutin pois 20-vuotiaana.

Nauttikaa elämästänne oli lapsuutenne millainen
0134
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


-selviytynyt- kirjoitti:

Miksi ihmeessä jotkut ihmiset jäävät rypemään pahaan oloonsa esimerkiksi huonon lapsuuden jälkeen? ja heittäytyvät ikään kuin uhriksi? Miksi? ihan vakavissani mietin tätä...

Oma lapsuuteni/nuoruuteni oli pelkkää henkistä ja fyysistä väkivaltaa äitini puolelta, isäni ei ollut edes kuvioissa, veljenikin hakkasi minua päivät pitkät... ei mitään turvaa kenestäkään. Sairastin vakavan masennuksen, itsetuntoni oli olematon, mutta nyt kun katson taaksepäin ja mietin omaa melko hurjaakin lapsuutta ja nuoruuttani, niin tuntuu, että enemmänkin tahtoisin auttaa muita, sen sijasta, että jäisin kotiin makaamaan ja potemaan huonoa oloani. Minulla on hyvä olo, sillä olen tehnyt siitä sellaisen - toki työtä se vaati, sen sitä sano. En osaa ehkä rakastua keheekään ja se on vielä ongelmanani, mutta työstän sitä parhaillaan, että toisiin ihmisiin saa ja voi luottaa - rakkaushan on nimenomaan heittäytymistä tunteittensa valtaan ja jotain sellaista?

Tuli vain tarve kirjoittaa jotain tänne ja niin tein:)

Toivon asiallisia vastauksia, kiitos. Olen muuten 25-vuotias ja kotoa muutin pois 20-vuotiaana.

Nauttikaa elämästänne oli lapsuutenne millainen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu