Säkeistö Eino Leinon runosta "Räikkö Räähkä": "Itken orhia iloista / löysin tiuvun tien ohesta." Mikä on "tiuvu" (tai "tiupu")? Sanaa ei löydy Nykysuomen sanakirjasta.
Runo kokonaisuudessaan: http://www.sci.fi/~alboin/helkavirsia/helkavirsia1.htm#raikko_raahka
Runo kokonaisuudessaan: http://www.sci.fi/~alboin/helkavirsia/helkavirsia1.htm#raikko_raahka
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on varmaan tiuku.
”Tiuvun” on tosiaankin sanan ”tiuku” genetiivi, sama kuin kirjakielen ”tiu’un”. Kyse ei oikein ole edes murteellisuudesta vaan kirjakielen normista poikkeavasta kirjoitusasuista. Ääntämyshän on suunnilleen [tiuwun] (missä [w] on sama äänne kuin englannissa w:llä merkitty), mutta jostain syystä on päätetty, että tällaiset sanat kirjoitetaan ikään kuin k:n astevaihteluvastine olisi kato.
Vrt. luku : luvun.
"Voi vainolaisen hurmehella peittää maan..."
Pikkupoikana aina ihmettelin, että mikä hella se semmoinen hurmehella on, mutta ensi kertaa nähdessäni TV:ssä armeijan kenttäkeittiön soppapadan oivalsin heti, että siinähän se hurmehella onkin!
Toinen vastaava ihmettely minulle tuli, kun historian tunnilla siteerattiin jotakuta 1800-luvun maatalousuudistajaa, joka totesi: "Ennen ei nälkä Suomesta lähde, kunnes ruiskuhilaat ovat häipyneet pelloilta." Silloin ihmettelin millaisia hiloja ne ruiskuhilat ovat, jotka pitää häipyä pelloilta.
http://fi.wikisource.org/wiki/Ateenalaisten_laulu_(1933) väittää Eino Leinoa (1878–1926) Viktor Rydbergin (1828–1895) runon Ateenalaisten laulu (Athenarnes sång) tunnetuimman version suomentajaksi. Monen muun lähteen mukaan asialla on kuitenkin ollut Yrjö Veijola (Weilin).
Näinhän siinä lauletaan:
”Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.”
Monenkin Joukon maine lienee mustunut tämän pätkän myötä. Joku on puolestaan saanut aiheen ihmetellä, mistä syystä taistelukentälle oli vedetty nuorat...
Laulu on ollut Kadettikoulun (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulun) kunniamarssi. Tulokaskadetit ovat saaneet kurssi toisensa toisensa jälkeen kuulla vanhempien kadettien suusta viattoman kysymyksen: ”Mitäpäs nuorukaiselle kuuluu?” Auta armias, ellei puhuteltu ole osannut täräyttää ainoaa oikeaa vastausta: ”Kuolla kuuluu, herra kadetti!”
Seuraava versio lienee peräisin parikymppisen Eino Leinon kynästä:
”Kaunis on kuolema, kun eturinnassa rientäen kaadut,
kaadut kansasi vuoks, tähden tän armahan maas.
Nouskaatte siis tuli-innoin suojaksi syntymämaamme!
Haudoilla sankarien lapset ne laulaen käy.
Käyös, nuoriso, käy rivein rikkomattomin, taajoin!
Pois kuka pelkuri on, heimosta Hellaan pois!
Kehno ja kurja joukko se on, jonka rintaman eessä
eellä nuorten sa näät kaatuvan harmajapään.
Olkohon tää toki ensiksi onni poikasen, jonka
kutreja kaartavi viel’ kukkaset riemujen kuun.
Kaunona naisten, urhona miesten hän taistohon käyköön;
kaunis hän kuolleenakin kansansa muistossa on.
Valter Juva (1865–1922) on askarrellut samoin tämän tekstin parissa:
Kaunis on kuolo, kun urhona joukkos eessä sä vaivut,
kaatuen suojana maan, suojana heimosi ko’in.
Hehkuvin innoin pois nyt turvaks syntymäseudun!
Riemuten uhrisi tee: nouseva polvi ne saa!
Päin käy, nuoriso, päin, rivi taajana järkkymätönnä!
Pelkoa tunneta ei! väistävä ei ole ken!
Herjaa, inhaa joukko se saa, min rintamakärkeen
nuorison eelle jo käy ukko ja vertyvi pois.
Täähän kuolema kai lie nuoren, jollapa vielä
kiertävi kutreja pään kukkiva seppelevyö.
Kaunona impein siinä hän on sekä aimona urhoin,
viehkeä valjunakin taistoon kaatunut on.
Rydbergin oma alkuperäisversio:
Härlig är döden, när modigt i främsta ledet du dignar,
dignar i kamp för ditt land, dör för din stad och ditt hem.
Därför med elhåg upp att värna fädernejorden!
Ila att offra med fröjd livet för kommande släkt!
Fram, I ynglingar, fram i täta oryggliga leder!
Aldrig en känsla av skräck, aldrig en tanke på flykt.
Skam och nesa drabbar en här, då i fylkingespetsen
fram om de unge man ser gubben förblöda och dö.
Detta höves ju främst en yngling, medan han ännu
älskligt i lockarne bär vårliga blommornas krans.
Fager för kvinnor, ståtlig för män må han synas i livet;
skön är han ännu som död, fallen i slaktningens mitt!
Englanniksikin runo löytyy netistä:
Splendid is death,
when thou fallest courageous
leading the onslaught
fallest in war for thy land
diest for birthright and home.
Rise with thy strong
arm furious rise,
to fight for thy country,
hasten to yield up thy life,
life for the races to come.
Forward striplings!
Advance in columns
inflexible, compact!
Never the shadow of fear,
never the panic of fight.
Shame shall brand that host,
when the elders go forth
to the death stroke,
fighting in front of the young,
straining the van with their blood.
War comes well to a lad,
'tis well that he should be
foremost, while
in his hair are enwined
blossoms and flowers of spring.
Goodly to women,
stately to men
in the pride of manhood,
fairer he seemeth in death,
slain in the thick of the fray!
( http://hieratic.astrologicon.org/poetry/swedish_poetry_sibelius.htm )
Lopuksi vielä se Veijolan versio kokonaisuudessaan:
”Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.”