Herkkutattia viipaleiksi, heltta pyöreiksi kiekoiksi ja jalka viipaleiksi. Oliiviöljyä jossa murskattu valkosipulin kynsi, sitä pintaan ja viipaleet ritilälle. Grillaa kumpikin puoli ja päälle mustapippuria myllystä sekä vähän sormisuolaa........ on se sellaista herkkua ettei syödessä ihmettele että porcini maksaa Italiassa aivan tolkuttomasti tuoreena.
Herkkutattia grillissä
Vulgaari
93149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
herkkutatista ja sen grillaamisesta. Kokeilin tänään maustaa vähän lisää tuota öljyä seuraavasti. Silputtua persiljaa, timjamin lehtiä, valkosipulin kynsi silputtuna ja sitruunan mehua, kaikki sekoitetaan oliiviöljyyn ja tatin heltta tai lakkiko se nyt oikeasti on, se kiekoiksi ja sivellään mausteöljyllä ja grillataan molemmin puolin.
Jos mahdollista niin antoi pienen lisäsäväyksen herkulle. Kyllä se sopii grillatavaksi hyvin. Roomalaisethan kutsuivat herkkutattia nimellä "suillus" (latinaksi sika) siitäkö seuraa tämä nykyisin käytetty nimitys. Englantilaiset kutsuvat sitä nimellä "penny bun" pennin pulla, nimi tullut ennen nykyistä inflaatiota. Ruotsissa nimi "karljohan" tulee kuninkaan mukaan. Olisiko herkkutatti yksi arvostetuimmista sienistä Euroopassa, luultavasti eikä ihme, koska siitä saa valmistettua monenlaista herkkua.
Nythän näyttää että on tulossa hyvä tattivuosi, joten kannattaa lähteä keräämään ja kokeilla vaikka tuota grillausta.
Mutta maistuuko tuossa enää sieni ?
Valkosipulia ? eennn laittaisi tatille, en.....saatikka sitruunaa....
Yrtit on ok, mutta miltä haluat sienten maistuvan, mausteseokselta
vai itseltään ?
Minusta pelkkä öljy-suola-pippuri riittäisi, varsinkin kun grillataan.
Karjalainen isoäitini ei kerännyt tai hyväksynyt muita sieniä kuin kangasrouskut, joista teki suolasieniä. Äitini taas teki tateista aina sienimuhennosta, vähän sipulia, kermaa ja vehnäjauhoja, se oli ainoa mitä tateista tehtiin. Niinpä välillä näihin sieniin sitten kyllästyikin. Suomessa on perinteellisesti hyvinkin niukalti erilaisia sienien valmistus- tai maustamistapoja, verrattuna muihin Euroopan maihin. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa käyttää jotain sientä ei ole, maustaminen taas on laji jossa mausteilla ei pidä tuhota tuotteen omaa makua, vaan antaa sille erilaisia vivahteita tai vahvistaa jotain haluttua makua. Eli niitä ei pidä käyttää ylenmäärin, vaan suhteuttaa sen maustettavan tuotteen maun mukaan.
Eli kokeileppa kerran ylittää tuo näkemyksesi tässä asiassa, voi olla että yllätyt jopa positiivisesti.
Työmaaruokalan pitäjä, joka ei uskalla kokeilla muita mausteita kuin suolaa ja pippuria. Tarinaa kyllä piisaa kuten noilla seuduilla ihmisiltä yleensäkin. Tosin kuulija vastaa kuulemastaan!
riistan kanssa sellainen herkkä asia meillä. Sienet ymmärrän koska ennen ei ollut sienikirjoja eikä laajalle levinnyttä tietoutta myrkyllisistä lajeista, silloin syötiin sieniä varsin konservatiivisesti, siitäkö on jäänyt perintönä tapa valmistaa sieniä, niinkuin on aina ennenkin tehty.
Riistan kohdalle on sama asia, on perintönä tulleita valmistustapoja eikä muita sitten hyväksytä, jos vaikka marinaadissa käyttää punaviintä jänikselle, niin metsästäjät älähtävät heti että menee jänis pilalle. Riistan kohdalla ei ole sitä pelkoa myrkyllisyydestä, joten siinä on kyse lähinnä nurkkakuntaisesta makuaistista.
Ihan muussa ammatissa, mutta villi arvaus tuokin.
Tykkään enempi perusmauista, varsinkin kun on kyse luonnontuotteista;
kasviksista, sienistä, marjoista , juureksista.
Kyllähän sitä kaikenlaisia maustesotkuja kaupiosta löytyy, mutta harvoin
niillä ihan hyvää tulee.
Saahan sitä sotkea vaikka hajuvettä lihapulliin, jos siitä tykkää, kukapa sen kieltää. Kukin tyylillään.
niin kuin itse haluaa. Makuasioista on kuulemma huono kiistellä, enkä sellaista haluakkaan.
Tämäkään ei ole pahalla, mutta arvostaisin sellaista mielipidettä korkeammalle, missä ensin uutta kokeillaan ja sitten tuomitaan jos siltä maistuu.
Tuo mutu mielipide kun pitkässä juoksussa tahtoo rajoittaa uuden oppimista. Itse ainakin pidän suuresti ruoanlaitossa uuden kokeilemisesta, varsinkin vieraiden kultuurien erilainen tapa valmistaa meille tuttuista raaka-aineista, tai niiden meille kokonaan vieraiden ruokien kokeileminen on jonkinlainen "suola" tässä syömisen pakollisella saralla. Varsin monesti olen törmännyt syötäviin joista en ole pitänyt, mutta myös toisinpäin. Ja kun makuaistia kouluttaa erilaisilla uusilla makuyhdisteillä, sekin oppii pitämään sellaisista mauista joista aikoinaan ei olisi osannut kuvitellakaan. Eikös sanota että täysin uutta on syötävä noin kymmenkunta kertaa, ennenkuin siihen makuhermot tottuu.
Mutta tämä on vain minun tapani, kukin tyylillään.
Makuja on toki monia, ja kyllähän sitä uuttakin pitää aina kehitellä.
En sanokkan että huono olisi se laitttamasi tattiresepti, ja oneksi on vara
testata kun täälläkin tulee tatteja ihan kiitettävästi.
Grillauksesta ja sienistä puheenollen; olen nyt testannut semmoista
jutskaa kun kanttarellivoi.
Kanttarellit ja silputtu sipuli haudutetaan öljyssä ja muasetaan pippurilla
ja persiljasilpulla.
Pakataan tiiviisti pieniin rasioihin ja päälle kaadetaan vedettömäksi
kuumennettua voita ja annetaan jähmettyä.
Tässä oon käyttänyt vanhaa jääpalamuottia.
On sitten nannaa grillipihvin päällä, uusien perunoiden kanssa ja
menee myös ihan leivällä levitteenä.
kokeilemisen arvoiselta jutulta, sehän säilyy myös pakkasessa joten voi sitten käyttää kun riistalihaa alkaa tulla metsästä. Kanttarellijäkin löytyy nyt paremmin kuin miesmuistiin, joten ei tule sienistä pulaa. Kiitos vaan ideasta.