Dokumentissa kerrottiin, että jos ihminen olisi 5000 vuotta sitten laittanu esim nopeimman raketin mitä ihminen on osannut valmistaa matkaan kohti lähintä tähteä eli aurinkoa (ei siis meidän aurinkoa) vaan seuraavaa, niin tuolta raketilta olisi matkaa kulunut vasta yhden prosentin koko 100 prosentin matkasta.
Miten ihmeessä ihminen muka pystyy laskemaan tähtien välisen etäisyyden ja avaruuden älyttömät etäisyydet muutenkaan jos kyseessä on valovuosienkin mittaiset etäisyydet.
Onkohan kaikki vain arvailuja ja spekulaatiota mitä tulee ihmisen osaamiseen avaruuden matkojen suhteen
Miten ihmeessä ihminen muka pystyy laskemaan tähtien välisen etäisyyden ja avaruuden älyttömät etäisyydet muutenkaan jos kyseessä on valovuosienkin mittaiset etäisyydet.
Onkohan kaikki vain arvailuja ja spekulaatiota mitä tulee ihmisen osaamiseen avaruuden matkojen suhteen
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei niin viisas, että KOSKAAN avaruuden saloja ratkaisisi, vaikka itse niin kuvittelee. Pienet aivot nääääääs.
Lähimpien tähtien etäisyyksistä on melkoisen hyvä käsitys. Me tiedämme jo Aurinkommekin perusteella melko hyvin mikä tähti on. Valon eteneminen lähes tyhjässä avaruudessa hanskataan hyvin ko. etäisyyksillä. Tähtien toimintaa voidaan tutkia mm. tilastollisesti koska niitä on niin paljon. Maapallon sisäosista tiedämme vähemmän.
No kuules, näiden "lähitähtien" kanssa etäisyyden laskeminen hoituu ihan vanhalla kunnon Pyttiksellä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Parsek
Tuon kolmioiden kanssa ähräämisen pitäisi alakoululaisenkin osata itsekin tulematta häpnadilla lyödyksi, saatikka jäämällä ihmettelemään kuinka uskomattoman fiksuja tiedemiehet ovatkaan.
Ei se nyt niin vaikeata ole. ; )
Keskiajalla tai niillä main haluttiin pommitta linnaa, mutta etäisyyden mittaamiseksi tykkiin olisi mittamies kuollut itse siinä linnanjuurella tai jo aukiolla. Ja välissä oli joskus vielä joki. Ei voi paeta nopeasti, menehtyy..
Piti mitata kaukaa itse oman tykin luota puiden siimeksestä. Pysyy hengissä.
Se tapahtui kolmiomittauksella.
Katsottiin suuntima paikasta A ja siirrettiin mittapöytää sivusuunnassa paikkaan B ja nyt suuntima pohjoiseen tms olikin erilainen.
Jos mittapöytien matka sivusuunnassa on 50 m ja suuntimat paikassa A 24,5 astetta ja paikassa B 27,5 astetta niin
suuntaero on 3 astetta.
Etäisyys e saadaan nyt laskemalla (nämä on myös voitu taulukoita etukäteen kotikentällä kokeillen):
e=50m/ tan(3)= 50/ 0.0524= 954 metriä.
Tämän perusteella voidaan asettaa tykkiin oikea korkeuskulma ja PUMM..
Onneksi sekin mittapöytä liikkuu sivusuunnassa, vuodenaikojen mukaan maapallo kiertää aurinkoa ja mittapöytien paikkojen välille tulee 150 000 000*2=
300 000 000 kilometriä. Siitä voi kulmia mitata asteen kymmenes jopa sadas tuhannesosien tarkkuudella ja niin se riittää sitten valovuosien päähän lähimpiin tähtiin.