Hei,
Lapinlomalta juuri palanneena jäin kaipaamaan paikallista herkkua nimeltään mettäkakko.
Tuo Lapin leipomon myymä herkku on ominaisuuksiltaan täydellinen. Juuri sopivan kokoinen kuksallisen kaveriksi, kevyt, hyvin säilyvä, eikä liian makea.
Joka emännällä kuulemma on oma ohjeensa, joten luulin netin olevan pullollaan ohjeita, mutta muutama vain löytyi ilman tarkkaa kuvausta teko ja paistamisprosessista.
Jaksaisiko joku näpytellä oman ohjeensa tänne? Miehenä en ole kokenut leipoja, joten toivoisin myös suuntaa-antavaa opastusta paistolämpötilasta ja ajasta.
Kiitos.
Lapinlomalta juuri palanneena jäin kaipaamaan paikallista herkkua nimeltään mettäkakko.
Tuo Lapin leipomon myymä herkku on ominaisuuksiltaan täydellinen. Juuri sopivan kokoinen kuksallisen kaveriksi, kevyt, hyvin säilyvä, eikä liian makea.
Joka emännällä kuulemma on oma ohjeensa, joten luulin netin olevan pullollaan ohjeita, mutta muutama vain löytyi ilman tarkkaa kuvausta teko ja paistamisprosessista.
Jaksaisiko joku näpytellä oman ohjeensa tänne? Miehenä en ole kokenut leipoja, joten toivoisin myös suuntaa-antavaa opastusta paistolämpötilasta ja ajasta.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mettäkakko
1 l piimää/kermaa, 1 kg sokeria, 1/2 voita, 1850 kg vehnäjauhoja, 3 tl soodaa
Piimä lämmitetään ja siihen lisätään sokeri annetaan sulaa, sooda sekoitetaan vehnäjauhoihin. Jauhot lisätään sulatetun voin kanssa vuoronperään.
Ei ole kovin makeita, mutta hyviä!!!
Taikina annetaan jääkaapissa jähmettyä vaikka seuraavaan päivään, voi myöskin saman päivän aikana leipoa jos saa olla jääkaapissa vaikka päivän. Kaulitaan 1/2 cm levy ja lasilla painetaan kakkuja, paistetaan vaalean ruskeiksi, mutta vain sen verran että ei liikaa.
Yleensä paistolämpötila uunissa 200 astetta, kun paistellaan pieniä kakkusia/pullia/sämpylöitä. Ei ainakaan alle sen. Taitaa tulos muistuttaa pehmeää piparia?
Kiitos ...
Jääkaapissa yöpyy möhkäle, mikä on luotu ylläolevan ohjeen mukaan. Tosin puolitettuna.
Todellakin. Pehmeä pipari kuvaa valmiille tuotteelle toivomaani olomuotoa.
Huomenna pistän uunin 200 asteeseen ja väijyn luukun takana kaakkusten ruskettumista.
Jännää. Saankohan nukuttua.
Mites onnistui tuo kauliminen, tarttuiko pöytään ja kaulimeen, vai taputtelitko tasaisemmaksi jauhoisin käsin?
Oliko sen makuista kun pitikin. Ohjeita oli muutama muukin, eri aineista. Sitten vaan kokeilemaan.
Aamulla jääkaapista löytyi sementtiä muistuttava möhkäle, joten luovuin koko taikinan kaulitsemisesta kerralla.
Olin jostain kokkiohjelmasta nähnyt jauhoa leviteltävän alustalle estämään kiinnitarttumista ja revin massasta sellaisen nyrkin kokoisen palasen työstettäväksi.
Kaulin hajosi välittömästi. Tai oikeastaan kaulimen kahva meni poikki, eli siitä tuli nyt sellainen rullattava malli.
Taikinan lämpötila oli vähän kaksipiippuinen juttu, sillä kylmänä se ei ollut kovin yhteistyöhaluinen litistymään, mutta mitä enemmän se lämpeni, niin sitä enemmän se tajusi joutuvansa uuniin ja tarrasi epätoivoissaan leivonta-alustaan.
Hain jo pullon silikonisprayta, mutta jätin käyttämättä. Juomalasilla sitten painelin pyöreitä kakkusia puolen sentin vahvuisesta levystä.
Ensimmäisen pellillisen jälkeen ymmärsin, että nuo pirulaiset yrittävät liittoutua uunissa taas taikinaksi ja sen saa estettyä jättämällä vähän reilumman reviirin paistosten väliin.
Kokeilin eri paksuuksia, mutta kyllä se puolisenttä on optimi. Paistelin 200 asteessa ja aika oli yllättävän lyhyt. Noin 10 minuuttia. Väriä ei juurikaan noihin kannata ottaa, että pysyvät sisältä pehmeinä.
Nyt olen onnellinen mettäkakkojen omistaja. Niitä tuli niin hirmuisesti, että jos ydinsodan on pakko alkaa, niin alkakoot se hetikohta, sillä meitsillä riittää energiaa. Kahvia vaan täytyy muistaa vielä hamstrata.
Ihana oppitunti
Kiitos
Jaaa a