Politiikka pidetään vakavana asiana, ja ihmiset jotka sitä tekevät pitävät itseään tärkeinä. He eivät voisi olla kovin paljoa enempää eksyksissä.
Ihminen on kovin yksinkertainen otus. Emme tarvitse paljoakaan. Tätä ei nykyään sisäistetä. Sukupolvemme edustajat ovat kaiketi tyhmiä, sillä ennen vanhaa ihmiset oivalsivat luonnollisen yksinkertaisuuden herkemmin.
On totta, että meidät aivopestään tv:n ja multimedian kautta, mutta osa syy piilee meissä itsessämme - emme voi syyttää yhteiskuntaa siitä että se on sellainen kun se on.
Mitä politiikkaan tulee, niin siinä lähinnä kiistellään siitä kuka saa tehdä virheet ja millä tyylillä - olen vakavissani. (ei ole tulossa vitsiä.)
Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että yhteiskuntamme johtajat toimittavat tyhjää joka päivä - jatkuvasti. Ei elättävät itsensä yhteisen harhamme avulla.
Miten voin sanoa näin? Asian ytimessä on elintaso, kuka ymmärtää sen päälle ja kuinka paljon.
Mitä vapauksia saamme ottaa suhteessa ympäristöömme; käytän sanaa laveimmassa mahdollisessa merkityksessä - koko planeetta.
Miten paljon vapauksia yksi ihminen tarvitsee? Miksi emme osaa tyytyä vähempään?
Syytä ovat kaiketi aatteissamme ja tieteen teko tavoissamme. Kuvittelemme vieläkin että voimme hallita ja ohjata asioita.
Tämän eteen näemme (joka päivä armottomast)i vaivaa.
JA, jotka siihen ei ryhdy haukutaan pystyyn - laiskimus, pummi, luuseri, spurgu, sosiaalitapaus jne.
Ihminen ei tule koskaan saavuttamaan sitä ihannetta tai maalia, jonka hän itselleen asettaa luonnontutkimuksen suhteen. Valitettavasti emme ole oppineet asiaa kovinkaan nopeasti, ja nyt vaikuttaa siltä että saamme maksaa todella kovan hinnan turhamaisuudestamme.
Olemme hukanneet paratiisimme. Enää emme voi kääntyä takaisin, koska jätteemme ovat käytännössä ikuisia. (esim. ydinkokeet ovat nostaneet taustasäteilyä, ja saastuttaneet kaiken meren pinnan yläpuolella.) Asiaa ei voi korjata.
Ihminen on vanginnut itsensä teknologiseen häkkiin, ja heittänyt avaimen menemään - rehellisemmin sanottuna hukannut sen vahingossa.
(Tiedemiehet ovat monesti (filosofiselta) mieleltään lapsellisia; halutaan rakentaa mahdollisimman hienoja leluja, ja sitten kokeillaan mihin niistä on.)
Tiedemaailmaa vaivaa hassu ilmiö; tiedettä tekevät ihmiset ovat todellisen maailman Peter-Paneja. He eivät kasva aikuisiksi vaan kuvittelevat lapsenomaisesti, että luonnonkulkua voi muuttaa parempaan päin.
Tätä muutosta kutsutaan kehitykseksi, mutta todellisuudessa se on vaan muutosta - todellista suuntaa ei ole.
Kun ihmiskunta pyrkii muutokseen, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yritys epäonnistuu.
Teknologian käytössä vaan on se pimeäpuoli, ettei sen aiheuttamia muutoksia saa kumottua - tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ongelmaa ei synny mikäli ollaan pyritty hienovaraiseen muutokseen. Tämän päivän ongelmat ovat mittakaavoiltaan - kirjaimellisesti - tähtitieteellisiä.
Kiertoradallakin on radioaktiivisia paristoja (plutonium) sisältäviä satelliitteja, jotka ovat lakanneet toimimasta kauan sitten. Miten ne joutuivat sinne? Miksi?
Koska ihmiskunta ei osaa nähdä omien lapsellisten ideologioidensa läpi. Taistellaan siitä että saadaan tehdä omat virheet omalla tyylillä - tätä kutsutaan elämäntavaksi.
Sitten vielä ihmetellään miten homma meni näin pieleen. Jälleen kerran lapsenomaisen vilpittömällä äänensävyllä ja ilmeellä.
Valitettavasti isä ja äiti eivät tule siivoamaan sotkuamme, vaan saamme rypeä siinä nyt,
Hyvä me!
Ps. Skål på den saken.
Ihminen on kovin yksinkertainen otus. Emme tarvitse paljoakaan. Tätä ei nykyään sisäistetä. Sukupolvemme edustajat ovat kaiketi tyhmiä, sillä ennen vanhaa ihmiset oivalsivat luonnollisen yksinkertaisuuden herkemmin.
On totta, että meidät aivopestään tv:n ja multimedian kautta, mutta osa syy piilee meissä itsessämme - emme voi syyttää yhteiskuntaa siitä että se on sellainen kun se on.
Mitä politiikkaan tulee, niin siinä lähinnä kiistellään siitä kuka saa tehdä virheet ja millä tyylillä - olen vakavissani. (ei ole tulossa vitsiä.)
Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä että yhteiskuntamme johtajat toimittavat tyhjää joka päivä - jatkuvasti. Ei elättävät itsensä yhteisen harhamme avulla.
Miten voin sanoa näin? Asian ytimessä on elintaso, kuka ymmärtää sen päälle ja kuinka paljon.
Mitä vapauksia saamme ottaa suhteessa ympäristöömme; käytän sanaa laveimmassa mahdollisessa merkityksessä - koko planeetta.
Miten paljon vapauksia yksi ihminen tarvitsee? Miksi emme osaa tyytyä vähempään?
Syytä ovat kaiketi aatteissamme ja tieteen teko tavoissamme. Kuvittelemme vieläkin että voimme hallita ja ohjata asioita.
Tämän eteen näemme (joka päivä armottomast)i vaivaa.
JA, jotka siihen ei ryhdy haukutaan pystyyn - laiskimus, pummi, luuseri, spurgu, sosiaalitapaus jne.
Ihminen ei tule koskaan saavuttamaan sitä ihannetta tai maalia, jonka hän itselleen asettaa luonnontutkimuksen suhteen. Valitettavasti emme ole oppineet asiaa kovinkaan nopeasti, ja nyt vaikuttaa siltä että saamme maksaa todella kovan hinnan turhamaisuudestamme.
Olemme hukanneet paratiisimme. Enää emme voi kääntyä takaisin, koska jätteemme ovat käytännössä ikuisia. (esim. ydinkokeet ovat nostaneet taustasäteilyä, ja saastuttaneet kaiken meren pinnan yläpuolella.) Asiaa ei voi korjata.
Ihminen on vanginnut itsensä teknologiseen häkkiin, ja heittänyt avaimen menemään - rehellisemmin sanottuna hukannut sen vahingossa.
(Tiedemiehet ovat monesti (filosofiselta) mieleltään lapsellisia; halutaan rakentaa mahdollisimman hienoja leluja, ja sitten kokeillaan mihin niistä on.)
Tiedemaailmaa vaivaa hassu ilmiö; tiedettä tekevät ihmiset ovat todellisen maailman Peter-Paneja. He eivät kasva aikuisiksi vaan kuvittelevat lapsenomaisesti, että luonnonkulkua voi muuttaa parempaan päin.
Tätä muutosta kutsutaan kehitykseksi, mutta todellisuudessa se on vaan muutosta - todellista suuntaa ei ole.
Kun ihmiskunta pyrkii muutokseen, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yritys epäonnistuu.
Teknologian käytössä vaan on se pimeäpuoli, ettei sen aiheuttamia muutoksia saa kumottua - tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ongelmaa ei synny mikäli ollaan pyritty hienovaraiseen muutokseen. Tämän päivän ongelmat ovat mittakaavoiltaan - kirjaimellisesti - tähtitieteellisiä.
Kiertoradallakin on radioaktiivisia paristoja (plutonium) sisältäviä satelliitteja, jotka ovat lakanneet toimimasta kauan sitten. Miten ne joutuivat sinne? Miksi?
Koska ihmiskunta ei osaa nähdä omien lapsellisten ideologioidensa läpi. Taistellaan siitä että saadaan tehdä omat virheet omalla tyylillä - tätä kutsutaan elämäntavaksi.
Sitten vielä ihmetellään miten homma meni näin pieleen. Jälleen kerran lapsenomaisen vilpittömällä äänensävyllä ja ilmeellä.
Valitettavasti isä ja äiti eivät tule siivoamaan sotkuamme, vaan saamme rypeä siinä nyt,
Hyvä me!
Ps. Skål på den saken.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oli siinä hyviä pointteja, mutta
voisitko kiteyttää viestisi?
Politiikan tarkoitus on "ruokkia" politiikkaa
Jokainen poliittinen taho järjestää omilleen
etuja ja tukiaisia pysyäkseen itse vallassa
Tämä noidankehä ruokkii itse itseään ja se
on kallein harrastus tässä yhteiskunnassa
Eikä politiikalla ja johtamisella ole mitään
tekemistä keskenään, Politiikka on menettänyt
täysin merkityksensä
Ainoastaan typerät "fanaatikot" jaksavat uskoa
politiikkaan
Paras politiikko on se joka pitää pisimmän puheen
sanomatta mitään.
Politiikka on bisnestä sen harjoittajille,ja tuottoisaa
onkin. Paitsi yhteiskunnalle erittäin kallista
Politiikka on se, jolla hoidetaan ihmisyhteisön yhteisiä asioita niin, että kaikkien hyvinvointi on tasa-arvoista eli kaikilla on lähes sama elintaso. Ei ole tärkeää se kuinka korkealla tasolla eletään vaan se on tärkeää, että kaikki ovat lähes samalla tasolla. vain pieni kannustuslisä on hyväksyttävä.
Liiketoimintaa taas on se, millä yksityinen kauppias kerää voittoja kanssaihmisltään ja tarkoittaa jakaa ihmisyhteisön hyvin pärjääviin ja huonosti pärjääviin.
Politiikan määritelmä sopii keskustavasemmistolaisiin. Liiketoiminnan määritelmä sopii oikeistokokoomuslaisiin.
Kiinnität aika paljon huomiota pikkuseikkoihin, ja tekstissäsi et tuo esille minkäänlaisia ratkaisuja mieltäsi painaviin ongelmiin. Jokainen varmasti tietää, että ihmiskunta on elänyt luonnon kannalta hieman kevytmielisesti viime vuosisatoina. Ongelmia täytyy tarkastella kuitenkin laajemmin kuin vain luonnonsuojelun kannalta. Esimerkiksi terve kansantalous, yleinen hyvinvointi ja rauhalliset olot ovat kaikki hyvin arvostettuja asioita.
Latelet kovaa tekstiä teknologiaa vastaan, mutta teknologia on kuitenkin se tekijä joka on mahdollistanut yhä ympäristöystävällisempiä tuotantokeinoja ja on toiminut ihmisen työtoverina jo pidemmän tovin. Jos nykyajan urbaani luontoaktivisti tietäisi, millaista on elää nälässä ja raataa samalla 12 tuntia päivässä orjan lailla, niin hän sisimmissään kiittäisi nykyaikaa.
Liiallinen nykyajan palvominen toki tuo mukanaan ongelmia tulevaisuudessa. Luonnonvarojen loppuminen ja ilmastonlämpeneminen ovat globaaleja ilmiöitä. Ihminen kuitenkin suuruudessaan osaa kierrättää ja myös saastuttaa vähemmän. Raaka-aineiden huvetessa entisestään kysynnän ja tarjonnan laki ojentaa auttavan kätensä, ja yllättäen kierrättäminen onkin pop. Itsekin voit vaikuttaa äänestämällä vihreitä ja ostamalla energiaa säästäviä, ympäristöystävällisiä tuotteita.
Väheksyt myös politiikkojen panosta, mutta muista se, että eduskunnassa pidetään yllä korkeaa elintasoa(mm. terveyspalvelut, kirjastot, tiet ja vakaa talous). Eduskunnassa tehdään tärkeitä talouspoliittisia ratkaisuja, säädetään lakeja, luodaan muutoksia ja yritetään ratkaista ongelmia. Politiikka on erittäin tärkeä asia ja se pitää Suomen yhtenäisenä ja elinvoimaisena.
Suosittelen katsomaan tulevaisuutta optimistisin mielin ja pohtimaan ratkaisuja näihin monien mieliä askarruttaviin ongelmiin. Jos haluat tosissaan olla osana muutosta, niin yritä vaikuttaa esim. joidenkin järjestöjen kautta.
"Olemme hukanneet paratiisimme. Enää emme voi kääntyä takaisin, koska jätteemme ovat käytännössä ikuisia. (esim. ydinkokeet ovat nostaneet taustasäteilyä, ja saastuttaneet kaiken meren pinnan yläpuolella.) Asiaa ei voi korjata."
Todellisuudessa meret ovat paljon saastuneempia kuin maa. Lisäksi taustasäteily katoaa ajan myötä.