Hei,
Mikähän on lääkärien oikeus päättää ketä vanhusta hoidetaan ja miten? Eikö lääkäreillä ole mitään hoitostandardia minkä perusteella hoitojen tarpeellisuutta tai tutkimuksia tehdään? Ainakin Jyväskylässä osasto 2:lla on hoidon taso ihan olematon. Siellä on kuollut ihmisiä viimevuosina suhteellisen paljon ja monesti lääkäri on sen päättänyt, että ei hoideta. Jännää tässä on se, että keskussairaalassa hoitoa annetaan ja omaisille selitetään mahdollisuudet mutta kun potilas siirretään tietyille lääkäreille vuodeosastolle, hoito loppuu ja potilaat luokitellaan toivottomiksi. Eikö keskussairaalan lääkärit tiedä mitään kun vuodeosastolla voidaan näin radikaalisti muuttaa hoitoja. Käsitykseni mukaan pitäisi omaisillakin olla joku oikeus päättää hoidosta tai ainakin sen lopettamisesta. Mutta nyt näyttää siltä, että kun lääkäri on päättänyt hoito lopetetaan ja välttämättä omaisille ei asiasta viitsitä edes mainita vaan todetaan, että oho potilas kuoli, kun oli niin huonokuntoinen eikä toivoa ollut? Olen kuullut monen omaisen valittavan ja monen potilaan valittavan, että osasto 2 on kuoleman osasto, josta ei välttämättä tulla enää takaisin ja hoitoa lääkäreiltä ei enää saa. Hoitajat kyllä yrittävät viimeiseen asti, joten pistää kyllä ihmettelemään, että miksi ei lääkärit yritä?
Mikähän on lääkärien oikeus päättää ketä vanhusta hoidetaan ja miten? Eikö lääkäreillä ole mitään hoitostandardia minkä perusteella hoitojen tarpeellisuutta tai tutkimuksia tehdään? Ainakin Jyväskylässä osasto 2:lla on hoidon taso ihan olematon. Siellä on kuollut ihmisiä viimevuosina suhteellisen paljon ja monesti lääkäri on sen päättänyt, että ei hoideta. Jännää tässä on se, että keskussairaalassa hoitoa annetaan ja omaisille selitetään mahdollisuudet mutta kun potilas siirretään tietyille lääkäreille vuodeosastolle, hoito loppuu ja potilaat luokitellaan toivottomiksi. Eikö keskussairaalan lääkärit tiedä mitään kun vuodeosastolla voidaan näin radikaalisti muuttaa hoitoja. Käsitykseni mukaan pitäisi omaisillakin olla joku oikeus päättää hoidosta tai ainakin sen lopettamisesta. Mutta nyt näyttää siltä, että kun lääkäri on päättänyt hoito lopetetaan ja välttämättä omaisille ei asiasta viitsitä edes mainita vaan todetaan, että oho potilas kuoli, kun oli niin huonokuntoinen eikä toivoa ollut? Olen kuullut monen omaisen valittavan ja monen potilaan valittavan, että osasto 2 on kuoleman osasto, josta ei välttämättä tulla enää takaisin ja hoitoa lääkäreiltä ei enää saa. Hoitajat kyllä yrittävät viimeiseen asti, joten pistää kyllä ihmettelemään, että miksi ei lääkärit yritä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko jokainen tähän maailmaan kerran syntynyt ihminen pidettävä hengissä hinnalla millä hyvänsä niin pitkälle kuin mahdollista? Mielestäni ei.
En tunne Jyväskylän sairaalaosastoja. Joka tapauksessa jossain vaiheessa on mielestäni annettava periksi. Esim. mitä hyödyttää tehdä kaikki voitava vaikkapa vaikeasti dementoituneiden potilaiden hyväksi samaan aikaan kun työikäiset syrjäytyvät työelämästä ja elämästä terveysongelmien vuoksi. Onko tarkoituksenmukaista esim. tehdä ohitusleikkauksia tai vaativia syöpähoitoja potilaille, joilla on esim. etenevä muistisairaus? Mielestäni ei. Silti niin tehdään, kun omaiset vaativat.
Koko terveydenhuoltojärjestelmässä on menetetty terve järki jo iät ja ajat sitten. Sillä ei ole väliä, jos ihminen kärsii, mutta kuolla ei saa. Ja kaikki maksaa maltaita.
EUTANASIAN kannattaja.Haluaisitko ettei sinulle itsellesi annettaisi hoitoa,kun sairastaisit syöpää,joka ei ole vielä levinnyt ja ikäsi olisi noin 70vee.?Ja yksi asia niin dementia on sairaus,jonka eteneminen riippuu täysin yksilöstä.Kukaan ei voi ennustaa,miten kullakin yksilöllä syöpäsairaus tai dementia ynnä muuta sairaudet etenevät.Yleiskäsitys on,mutta yksilö on aina yksilö.
tämä osasto 2 sijaitsee? Sairaalassa? Hoitokodissa vai missä?
No sinun vanhuksesi tilasta en tietenkään voi sanoa mitään, kun en sitä tunne. Mutta myös omaisen olisi muistettava se. Että joskus potilaan tila on jo sellainen, että lähes kaikki voitava on jo tehty. Eli ollaan ns. *saattohoidossa*.
Kun on järjen vastaista sekin. Jos potilas alkaa tehdä *lähtöä* tästä maailmasta. Niin hänen elintoimintoja pidetään yllä, vaikka väkisin. Omaisten toivomuksesta. Minusta olisi hyvä miettiä asiaa siltä kannalta. Että jatkaako hoitotoimenpiteet potilaan elinkelpoista elämää. Vai käykö niin, että näiden hoitoteimien seurauksena, jatketaan potilaan kivuliasta loppuvaihetta. Miksi tuottaa lisäkärsimystä poislähtevälle?
Minulle ainakin lääkäri kertoi suoraan. Että potilaan yleiskunto on niin heikko, että hänen elimistönsä ei kestä minkaanlaisia tautiin kohdistuvia hoitoja. Eli siirryimme suoraan kivunlievitykseen ja siinä se sitten olikin.
arvattavakin
-raha, resurssit ja tärkeysjärjestys.
Jos yhteiskunta hoitaa (keskus- ja kaupunginsairaalat jms.) niin melko pitkälti
se myös määrää hoitoon käytettävistä resursseista.
Ja käytännössähän yhteiskunta sairaalassa on yhtä kuin lääkäri, kukas muukaan.
Jos potilaalla on rahaa tarpeeksi niin kyllähän yksityispuolella hoitoa saa ihan
varmasti niin paljon kuin itse tai omaiset suinkin haluavat.
terveydenhuolto tulisi lopettaa. Valtion ei saa antaa pilata ihmisten terveyttä.
Tietäisittepä miten psykiatria toimii.. menisi loppukin usko terveydenhuoltoon.
psykiatria toimii.
Psykiatrit ovat tehneet äänestämällä meistä kaikista sairaita. Kaikki psykiatriset sairaudet ja "häiriöt" on tehty äänestämällä.
Ihmisiä raahataan täysin naurettavista syistä mielisairaalaan myrkytettäväksi. Jos henkilö on työtön ja on riidoissa esimerkiksi sukulaisensa tai naapurinsa kanssa, niin se on psykiatrien mukaan mielisairaus josta saa elinikäisen hullunleiman otsaansa.
tai kuolemaantuomitulla dementikolla?
asiaa ja mitä tällä kommentillasi tarkoitit!????
työtön, ollut jo monta vuotta, ja ilmiriidoissa sukulaisten ja naapurienkin
kanssa välit on vähän niin ja näin.
Mutta psykiatreista ei ole näkynyt hännän häilähdystäkään...
koska psykiatrit eivät tiedä tilannettasi!
Mutta jos sukulaisesi keksivät, että psykiatriaa voi käyttää aseena, niin he saattavat hakea sinulle "apua".
Potilaan hoitoa arvioidessa pitää ottaa huomioon kokonaistilanne. Keskussairaalassa yleensäkin hoidetaan ehkä turhankin aggressiivisesti vanhuksia, tilanteissa, joissa hoidot vain huonontavat elämänlaatua, eivätkä paranna ennustetta. Tietenkin hoidon lopettamisesta tms. pitäisi keskustella omaisten kanssa. Mutta jokainenhan tajuaa, että ei täysin dementoitunut sängyssä makaava mummo enää hyödy kovin raskaista hoidoista. Se on kärsimyksen pitkittämistä ja epäeettistä. Järki pitää kaikessa olla.