Olen aina ajatellut, että perheen vanhin lapsi on luonteeltaan se toisista huoltehtija ja vastuunkantaja. Nyt olen tavannut useampia miespuolisia henkilöitä, jotka ovat lapsuuden perheensä nuorimmaisia. He ovat herkkiä, helliä, tunneilmaisukykyisiä ja huolehtivaisia. Onko tämä sattumaa, vai onko juniorit todella perheensä vastuunkantajia? Olen aina ajatellut juniorit luonteeltaan kevytmielisiksi oman edun tavoittelijoiksi. Miten on?
Syntymäjärjestys ja luonne
Oppiaikäkaikki?
5794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä aihe. Syntymäjärjestyksen merkitys ihmisen luonteeseen on vähän sama juttu kuin horoskooppimerkin merkitys luonteeseen; uskoo ken tahtoo. Paljon enemmän luonteeseen vaikuttaa se miten vanhemmat kohtelevat eri sisaruksia, miten pitkä aikaväli on eri sisarusten syntymien välillä, millainen perheen elämäntilanne ja vanhempien parisuhde on ollut kunkin lapsen syntyessä ja eri kasvun vaiheissa, miten aikaisempien lasten kanssa elo on alkanut sujumaan jne..
Jos vaikkapa ensimmäisen lapsen kanssa on tullut hankaluuksia, voi seuraava lapsi ottaa väistyjän roolin, tai jos ensimmäiset lapset sattuvat kumpikin olemaan kilpailuasetelmassa toistensa kanssa jolloin syntyy hankaluuksia, voi kuopus jäädä väistyjän rooliin ja alkaa huolehtijaksi jne. jolloin nuo stereotyyppiset uskomukset eivät päde. Puhumattakaan lasten sukupuolesta. Eri sukupuolia kohdellaan usein eri tavoin. Vielä nykyäänkin on olemassa vanhempia jotka luovat erilaisia odotuksia lapsilleen, tai kohtelevat muuten vain eri tavoilla lapsiaan syntymäjärjestyksen mukaan. Kaikki tällaiset asiat vaikuttavat siihen millaisia lapsista kasvaa, ei välttämättä niinkään se sattuuko olemaan ensimmäinen, joku keskimmäisistä vai kuopus.
isosiskosta ainakin tahtoo tulla toisista huolehtija. Saattaa aikuisena olla vähän kateellinen itseä nuoremmille miehille työpaikalla, niille pikkuveljille, jotka saavat kaiken niin helpolla. Keskimmäisellä on suurin vaara jäädä vähimmälle huomiolle.
Itselleni tuli ajatus, että luonteenpiirteenä huolehtivuus voi olla suhteessa siihen, mitä itse on saanut osakseen varhaisvuosina. Useimmat esikoiset varmasti ovat olleet toivottuja ja rakastettuja, he ovat saaneet rakkautta, hellyyttä ja huomiota. Joten heillä on taitoa antaa tätä samaa eteenpäin itsekin.
Itse olen esikoinen, mutta en mikään vastuunottaja. Koen olleeni "harjoituskappale", kuten lapsuuden perheemme seuraavakin lapsi. Synnyimme alle vuoden väliajoin. Suhde äitiini oli vaikea, en ole koskaan osannut tehdä mitään oikein, enkä ole saanut sitä tukea kotoa, mitä arka lapsi olisi tarvinnut. Aika hukassa olen ollut. Olen aiemmin seurustellut useampien esikoispoikien kanssa, jotka ovat olleet luonteeltaan saman tyyppisiä. Jossain määrin hukassa.
Jos kuopus syntyy pitkän ajan päästä muiden lapsien jälkeen, hän saa varmasti eniten huomiota ja rakkautta, kuten jossain tilanteessa esikoinen. Ja kokemattomat vanhemmatkin ovat ennättäneet hankkia varmuutta siihen mennessä. Toisaalta myös vanhemmat sisarrukset saattavat karaista kuopusta, joten liian helpolla hän ei pääse. Hän saa kilpailla taidoissa vanhempien ja kokeneempien sisarrusten kanssa.
Oman lapsuuden perheeni kuopus on pärjännyt meistä parhaiten. Hän on nukkunut pisimpään vanhempien välissä (minä en koskaan). Hän on ainoa halailijatyyppi. Monen muunkin aikuisena hyvin pärjänneen olen kuullut lapsena saaneen paljon hellyyttä ja huomiota.
Niin eli tuo oli juuri sitä tuubaa mitä horoskoopitkin.
Ja miksi ihmeessä kuvittelet että kuopukset saavat kaiken helpolla? Kuka niin on päättänyt?
Kyllä kai sillä jonkinlaista merkitystä voi olla. Esimerkiksi psykologian opiskelijoista tilastollisesti suurin osa on esikoisia.