Kyllä vain, siellä se nyt muhii 150 asteen lämmössä. Ollut jo kaksi tuntia ja näyttää hyvältä. Vielä toiset pari tiimaa, niin luulenpa muikkujen olevan ruodoiltaankin riittävän pehmeitä.
Hiilet hehkuvat toisessa päässä grilliä ja toisessa päässä ritilällä könöttää punainen rautapata. Grillin kupu täytyy tietysti olla kiinni, eli mielestäni voidaan puhua alkeellisesta uunista.
Joudun varmaan lisäämään hiiliä jonkin ajan kuluttua, sillä laitoin niitä aika varovasti, sillä patakukon tekoa en ole ennen grillissä kokeillut.
Jos tuo onnistuu, kuten odotan, kokeilen kyllä grillillä kalakukon paistoakin.
Hiilet hehkuvat toisessa päässä grilliä ja toisessa päässä ritilällä könöttää punainen rautapata. Grillin kupu täytyy tietysti olla kiinni, eli mielestäni voidaan puhua alkeellisesta uunista.
Joudun varmaan lisäämään hiiliä jonkin ajan kuluttua, sillä laitoin niitä aika varovasti, sillä patakukon tekoa en ole ennen grillissä kokeillut.
Jos tuo onnistuu, kuten odotan, kokeilen kyllä grillillä kalakukon paistoakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli todistettua, että hiiligrilli soveltuu myös uuniksi, sillä uuniruokaahan patakukkokin on.
Neljä tuntia ja tulos on kuin uunissa tehty.
Kylmää maitoa ja sipaisu voita kuoren päälle ja eikun syömään!
Edesmennyt tätini oli melkoinen virtuoosi kukkojen suhteen. Yritin kesällä tarpoa hänen viitoittamaansa tietä ja tehdä itse patakukon tavallisessa sähköuunissa. Ladoin aineet savipataan ja vaikka olin saanut lady "porkkanapäältä" taikinaohjeet, tein laiskuuttani kuoren ruisleivän paloista. Helsinkiläisenä valitsin kalaksi silakan, en muikkua. Hakaniemen hallista löytyi sopivan rasvaista siansiivua kalan oheen.
Kukosta tuli ihan hyvän makuinen, mutta koska panin savipataan kannen päälle, nestettä jäi pataan liikaa. Näin ollen kukkoni oli rakenteeltaan täysi katastrofi. Seuraava patakukko paistetaan vain ruiskannella ja saamani ohjeen mukaisella taikinalla. Niin, ja ehkä sillä rautapadalla.
Hyvä että Sinulla onnistui patakukko grillissä. Toivon mukaan seuraava jo minullakin. Hyvät jatkot!