Mihin diagnoosiin voitaisiin kategoroida seuraava miehen käyttäytyminen:
Kun muutimme yhteen, hänellä oli hyvä työpaikka mutta asui äitinsä luona. Hän oli yli 30-vuotias. Kohta tämän jälkeen hän aloitti jatkuvan muutaman kuukauden kestävien työsuhteiden kirjon. Kun olimme asuneet vuoden yhdessä, menimme naimisiin. Häämatkalla hän väitti loukanneensa polvensa laskettelumäessä. Lääkärit eivät löytäneet polvesta mitään vikaa mutta kirjoittivat kuukausi toisensa perään sairaslomaa ja särkylääkkeitä. Välillä mies unohti nilkuttaa jalkaansa ja muisti valittaa vasta kun tuli puhetta työnhausta.
Viimeisen kahden vuoden liiton aikana hän on ollut kahdessa eri työpaikassa ensin muutaman viikon ja sitten toisessa 2kk. Viimeinen tikki on firma, joka piti perustaa mutta työnteko ei siinäkään maistunut.
Joka kerta kun työpaikoista puhutaan, hän löytää tekosyitä miksi joko ei voi ehdotettua työtä hakea tai miksi ei juuri nyt ehdi kirjoittamaan hakemuksia. Muutaman kerran työsuhteen alkupäivinä hän on tullut "flunssaan" eikä voi lähteä aamulla töihin vaan jää kotiin.
Loogisesti hänellä ei ole ex-yrittäjänä nyt tuloja (vaan velkoja) eikä hän ole kahteen vuoteen osallistunut millään tavalla perheen talouden hoitoon. Minä vaimona olen maksanut joka ikisen laskun ja ruokamenot, asumisen ja bensat ja kaikki.
Tuo pahainen polvi hänelle muistuu jälleen välillä mieleen sopivissa tilanteissa ja hän pääsee velvollisuuksistaan kuin koira veräjästä.
Hän on koukussa nettipornoon myös. Suhteemme alkuaikoina huomasin jopa, että hän lähti kesken työpäivän kotiin jotta pääsee taas koneen ääreen ennen kuin minä tulen kotiin töistä.
Vaikka hän on kotona koko päivän, hän ei osallistu kotitöihin kuten esim. tiskaamiseen, pyykinpesuun tai imurointiin. Edes koiraa hän ei jaksa käyttää lenkillä. Minä teen kaiken kun tulen töistä kotiin.
En etsi nyt neuvoja omalle kohdalleni enkä sitä, kauanko minun pitäisi tällaista katsella, vaan haluaisin tietää onko olemassa joku oikea lääketieteellinen diagnoosi tämäntyyppiselle laiskuudelle.
Kun muutimme yhteen, hänellä oli hyvä työpaikka mutta asui äitinsä luona. Hän oli yli 30-vuotias. Kohta tämän jälkeen hän aloitti jatkuvan muutaman kuukauden kestävien työsuhteiden kirjon. Kun olimme asuneet vuoden yhdessä, menimme naimisiin. Häämatkalla hän väitti loukanneensa polvensa laskettelumäessä. Lääkärit eivät löytäneet polvesta mitään vikaa mutta kirjoittivat kuukausi toisensa perään sairaslomaa ja särkylääkkeitä. Välillä mies unohti nilkuttaa jalkaansa ja muisti valittaa vasta kun tuli puhetta työnhausta.
Viimeisen kahden vuoden liiton aikana hän on ollut kahdessa eri työpaikassa ensin muutaman viikon ja sitten toisessa 2kk. Viimeinen tikki on firma, joka piti perustaa mutta työnteko ei siinäkään maistunut.
Joka kerta kun työpaikoista puhutaan, hän löytää tekosyitä miksi joko ei voi ehdotettua työtä hakea tai miksi ei juuri nyt ehdi kirjoittamaan hakemuksia. Muutaman kerran työsuhteen alkupäivinä hän on tullut "flunssaan" eikä voi lähteä aamulla töihin vaan jää kotiin.
Loogisesti hänellä ei ole ex-yrittäjänä nyt tuloja (vaan velkoja) eikä hän ole kahteen vuoteen osallistunut millään tavalla perheen talouden hoitoon. Minä vaimona olen maksanut joka ikisen laskun ja ruokamenot, asumisen ja bensat ja kaikki.
Tuo pahainen polvi hänelle muistuu jälleen välillä mieleen sopivissa tilanteissa ja hän pääsee velvollisuuksistaan kuin koira veräjästä.
Hän on koukussa nettipornoon myös. Suhteemme alkuaikoina huomasin jopa, että hän lähti kesken työpäivän kotiin jotta pääsee taas koneen ääreen ennen kuin minä tulen kotiin töistä.
Vaikka hän on kotona koko päivän, hän ei osallistu kotitöihin kuten esim. tiskaamiseen, pyykinpesuun tai imurointiin. Edes koiraa hän ei jaksa käyttää lenkillä. Minä teen kaiken kun tulen töistä kotiin.
En etsi nyt neuvoja omalle kohdalleni enkä sitä, kauanko minun pitäisi tällaista katsella, vaan haluaisin tietää onko olemassa joku oikea lääketieteellinen diagnoosi tämäntyyppiselle laiskuudelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
-
Diagnoosi: Alati rokulis -oireyhtymä
Olit siis hyvin tietoinen näistä ongelmista ENNEN naimisiin menoa.
Ja silti menit ihan vapaaehtoisesti naimisiin hänen kanssaan.
Sitten havaitsit jo häämatkalla hänen olevan feikkaaja ja valehtelija mutta jatkoit liittoa. Koko liiton ajan ja jo sitä ennenkin olet analysoinyt miehesi vikoja.
Ja nyt etsit lääketieteellistä diagnoosia selitelläksesi hänen käyttäytymistään. Ryhdytkö mahdollisesti diagnoosin keksittyäsi paapomaan "sairasta" miestäsi?
Mietippäs nyt mihin omaan henkilökohtaiseen tarpeeseesi sinä tarvitset läheistä jossa on paljon vikoja?
Tarkkasilmäiset ehkä huomasivatkin maininneeni että en kaipaa neuvoja itselleni siitä, pitäisikö minun tällaista miestä kestää ja kuinka kauan! Saatika sitten mitä minun teidän mielestä pitäisi nyt jatkossa tehdä. Kyse ei todellakaan ole siitä ja sapettaa tuollaiset kommentit, joita joka ikiseen asialliseenkin keskusteluun joku vähä-älyinen väkisin tunkee.
Sinä "Ehe Ehe" et tiedä mitään esimerkiksi meidän kahden välisistä tunnesiteistä tai muista asioista, jotka pitävät kaksi ihmistä lähellä toisiaan. Joten sinulle terveiset että pidä moraalisaarnasi kaukana minusta. Jos et tiedä oikeaa vastausta kysymykseeni niin jätä kokonaan kommentoimatta jookos.
Miksi sinulla on niin kova tarve saada diagnosoitua miehesi? Jokainen täysjärkinen tajuaa kyllä ettei moiseen käyttäytymiseen ole olemassa mitään vitun diagnoosia. Miehesi käytös on silkkaa itsekkyyttä, nössöyttä ja selkärangattomuutta, ei mitään muuta. Herää unestas pahvi!
Lorvikatarri
Olen kuin miehesi. Minun tekosyyni on kaksisuuntainen. Masennusvaiheessa mikään ei kiinnosta ja hypomaniassa perustellaan yrityksiä tms. Olen sitä "sairastanut" tässä jo jokusen vuoden. Viime masennusvaiheessa ajattelin antaa lopullisesti periksi ja vaimo kuskasi minut hullujenhuoneelle. Olen melko toivoton tulevaisuuden suhteen, mutta kieltämättä lukuisat käyttämäni lääkkeet ovat vieneet pahimman halun itsemurhaan. Olen sitä mieltä, että vaimoni olisi syytä jättää minut, koska en näe erityistä tulevaisuutta itselläni / meillä. Ei sitä tunnu haluavan, enkä minä pysty lähtemään. Imuroin ja teen yksinkertaisia kotitöitä, mutta pääsääntöisesti istun ulkona ja vedän tupakkaa. Netissä surffaan, mutta mitään erityisen kiinnostavaa en täältäkään löydä. Porno tai seksi ei nyt kiinnosta vähääkään, ei edes rakasteleminen oman vaimon kanssa. Vaimo painaa hommia hiki päässä ja minä homehdun kotona peruspäivärahalla. Ohi on ajat, kun minulla oli rahaa yllinkyllin. Kyllä kai ihmisen arvokkuudella joku kriteeri täytyisi olla.