Kaikki eivät halua pitää tieteitä uskomusjärjestelminä, mutta tässä väitän että sitä ne ovat. Myönnetään että ne ovat hyvin tarkasti rakennettuja ja niissä on paljon yksityiskohtia, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa että kyseessä on uskomusjärjestelmän.
Kyse on lähinnä siitä että me emme voi tietää ilman aivojamme. Mitä tiedämme siitä miten aivot käsittelevät tietoa? Aika vähän.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että olemme aivojemme luomien vaikutelmien varassa. Miltä se todellisuus näyttää? Antaako tieteemme asioista hyvän kuvan? Ainakin välttävän.
Tieteet ovat tarkimpia ihmisen luomia uskomusjärjestelmiä, tätä ei käy kiistäminen.
Biologinen imperatiivi (imperatiivi, kuten kieliopissa) kuitenkin määrää, että emme voi tietää mitään jos aivomme otetaan pelistä pois. En tarkoita vaan massiivista hermokudos kokonaisuutta, vaan aivan hermosolu- tasolla. (Tässä mielessä ihminen on kuin robotti, jonka aivot ovat tietokonemaiset. Ja, luontoäiti on koodaaja, ja on ohjelmoinut meidät.)
Ihan vakavissani olen nyt kun totean, että ihminen vaikuttaa olevan jonkinlaisen tekoälyn. Tosin hyvin sofistikoitunut ja biologisen rakenteen omaava, mutta jonkinlainen tekoäly joka tapauksessa.
Tietoisuuteemme on kehittynyt hermoverkkoon sen laskentatehojen ansiosta, ja evoluutio on pakottanut sen tehokkaammaksi. Mielemme ja tietoisuutemme siis todella olisivat "haamu koneessa" analogian mukaisia ilmiöitä.
Ihminen siis tutkii luontoa ja itseään. Aina todellinen epäkohta tieteissämme oman roolimme väheksyminen tutkimuksia tehdessämme - ihminen ei voi olla 100% objektiivinen. (ei koskaan.)
Aina kun lähdemme tutkimaan ja tarkkailemaan, niin olemme subjektiivisessa asemassa. Jopa niin että mikro- maailmassa mittauslaitteemme ja tarkkailumme häiritsevät (ja vaikuttavat ) saatuun tulokseen.
Tässä vaiheessa ollaan lähellä tieteen tekemistä - keinotekoista valmistamista.
On mahdollista että ihminen joutuu nöyrtymään vain omaan, subjektiiviseen, näkemykseensä siitä millainen fysikaalinen ympäristömme on. Joudumme siis toteamaan että " vaikuttaa siltä että sitä ja tätä." Koskaan emme voi olla täysin varmoja siitä, että mikään mitä me tiedämme pitää 100% paikkansa.
(tämä ei ole relativismia, vaikka siltä kuulostaa. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että kaikki on suhteellista. Esim. kun heitämme jotain ilmaan, niin se tulee aina alas - jossain vaiheessa.)
Voi vaikuttaa siltä että tämä on hiustenhalkomista, mutta sitä se ei ole. Kyse on hienovaraisesta tulkinnallisesta erosta, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Asian sisäistäminen vaikuttaa, nimenomaan, siihen millainen asenteemme ympäristöämme kohtaan on tai millaiseksi se muodostuu.
Asian ymmärtäminen tuo ihmiseen nöyryyttä.
Tällä hetkellä tiedettä tehdään kuin kukon pojat tunkiolla. Tiedepiireissä vallitseva ylimielisyys saastuttaa ja tuhoaa ympäristöämme ei meillä on keinoja sitä estää. Osa syy lienee em. seikassa. Tavallisten kansalaisten on vaikea nousta ns. tieteen ammattilaisia vastaan, koska ammattilaisten mielestä he ovat älykkäämpiä ja tietävät paremmin - ovat valmiita todistamaan asian. Tapana on yleensä: Eikös meillä ole autot, lentokoneet ja laivat todisteena siitä mitä me osaamme jne.
Tästä keskustelusta jää aina pois ekologiset mittakaavat. Miten järkeä on lennättää miljoonia ihmisiä ympäri planeettaa, kun emme hyödy siitä mitenkään?
Nämäkin resurssit voitaisiin jättää tuleville sukupolville. He tulevat niitä tarvitsemaan omien perustarpeittensa ylläpitämiseen.
Tällaisia esimerkkejä piisaa; niitä on tuhansia. Emme yksinkertaisesti ymmärrä elintapojemme vaikutusta ympäristöön, ja niiden pitempiaikaisia vaikutuksia. Esim. Ydinkokeet joita Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat tehneet ovat saastuttaneet ympäristömme tavalla jota on enää (Iähes) mahdotonta korjata.
Minkä takia?
Kilpaillaan ideologioista, jotka loppupeleissä tulevat (molemmat) osoittautumaan huonoiksi vaihtoehdoiksi. Kannattiko vapauden nimissä räjäyttää tuhansia ydinkoe-latauksia?
No, ei todellakaan. Niistä on hyvin vähän hyötyä.
Ja, mitä Ydinvoimaan tulee niin se on pahin saastuttaja kaikista. Esim. me Suomalaiset olemme kaikki saastuneet Tchernobylin onnettomuudessa. Osa meistä tulee saamaan syöpäsairauden tämän takia, valitettavasti. Se voit olla sinä, minä tai joku lapsistamme. Kärsijät eivät ole vielä edes syntyneet, ja jo nyt voidaan ennustaa kuinka moni tulee saamaan säteilyyn liittyviä sairauksia.
Olemme, toden totta, luoneet helvetinmoisen perinnön lapsillemme ja heidän lapsilleen - niin monessa sukupolvessa, että voisi todeta - tästä ikuisuuteen -.
Meidät tullaan vielä kiroamaan, se on fakta. (se ei auta lapsiamme).
- Meidän tulisi miettiä hyvin tarkkaan millaisen perinnön haluamme jälkipolvillemme antaa, ja toimia sen
mukaisesti.
Eikä nykyiset päättäjämme uusiin linjauksiin pysty. Heillä ei ole näkemystä siihen, eikä edes koulutusta joka voisi mahdollistaa tämän. Olemme hukassa mikäli jatkamme valitsemallamme tiellä.
Kyse on lähinnä siitä että me emme voi tietää ilman aivojamme. Mitä tiedämme siitä miten aivot käsittelevät tietoa? Aika vähän.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että olemme aivojemme luomien vaikutelmien varassa. Miltä se todellisuus näyttää? Antaako tieteemme asioista hyvän kuvan? Ainakin välttävän.
Tieteet ovat tarkimpia ihmisen luomia uskomusjärjestelmiä, tätä ei käy kiistäminen.
Biologinen imperatiivi (imperatiivi, kuten kieliopissa) kuitenkin määrää, että emme voi tietää mitään jos aivomme otetaan pelistä pois. En tarkoita vaan massiivista hermokudos kokonaisuutta, vaan aivan hermosolu- tasolla. (Tässä mielessä ihminen on kuin robotti, jonka aivot ovat tietokonemaiset. Ja, luontoäiti on koodaaja, ja on ohjelmoinut meidät.)
Ihan vakavissani olen nyt kun totean, että ihminen vaikuttaa olevan jonkinlaisen tekoälyn. Tosin hyvin sofistikoitunut ja biologisen rakenteen omaava, mutta jonkinlainen tekoäly joka tapauksessa.
Tietoisuuteemme on kehittynyt hermoverkkoon sen laskentatehojen ansiosta, ja evoluutio on pakottanut sen tehokkaammaksi. Mielemme ja tietoisuutemme siis todella olisivat "haamu koneessa" analogian mukaisia ilmiöitä.
Ihminen siis tutkii luontoa ja itseään. Aina todellinen epäkohta tieteissämme oman roolimme väheksyminen tutkimuksia tehdessämme - ihminen ei voi olla 100% objektiivinen. (ei koskaan.)
Aina kun lähdemme tutkimaan ja tarkkailemaan, niin olemme subjektiivisessa asemassa. Jopa niin että mikro- maailmassa mittauslaitteemme ja tarkkailumme häiritsevät (ja vaikuttavat ) saatuun tulokseen.
Tässä vaiheessa ollaan lähellä tieteen tekemistä - keinotekoista valmistamista.
On mahdollista että ihminen joutuu nöyrtymään vain omaan, subjektiiviseen, näkemykseensä siitä millainen fysikaalinen ympäristömme on. Joudumme siis toteamaan että " vaikuttaa siltä että sitä ja tätä." Koskaan emme voi olla täysin varmoja siitä, että mikään mitä me tiedämme pitää 100% paikkansa.
(tämä ei ole relativismia, vaikka siltä kuulostaa. Tästä ei pidä vetää johtopäätöstä, että kaikki on suhteellista. Esim. kun heitämme jotain ilmaan, niin se tulee aina alas - jossain vaiheessa.)
Voi vaikuttaa siltä että tämä on hiustenhalkomista, mutta sitä se ei ole. Kyse on hienovaraisesta tulkinnallisesta erosta, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Asian sisäistäminen vaikuttaa, nimenomaan, siihen millainen asenteemme ympäristöämme kohtaan on tai millaiseksi se muodostuu.
Asian ymmärtäminen tuo ihmiseen nöyryyttä.
Tällä hetkellä tiedettä tehdään kuin kukon pojat tunkiolla. Tiedepiireissä vallitseva ylimielisyys saastuttaa ja tuhoaa ympäristöämme ei meillä on keinoja sitä estää. Osa syy lienee em. seikassa. Tavallisten kansalaisten on vaikea nousta ns. tieteen ammattilaisia vastaan, koska ammattilaisten mielestä he ovat älykkäämpiä ja tietävät paremmin - ovat valmiita todistamaan asian. Tapana on yleensä: Eikös meillä ole autot, lentokoneet ja laivat todisteena siitä mitä me osaamme jne.
Tästä keskustelusta jää aina pois ekologiset mittakaavat. Miten järkeä on lennättää miljoonia ihmisiä ympäri planeettaa, kun emme hyödy siitä mitenkään?
Nämäkin resurssit voitaisiin jättää tuleville sukupolville. He tulevat niitä tarvitsemaan omien perustarpeittensa ylläpitämiseen.
Tällaisia esimerkkejä piisaa; niitä on tuhansia. Emme yksinkertaisesti ymmärrä elintapojemme vaikutusta ympäristöön, ja niiden pitempiaikaisia vaikutuksia. Esim. Ydinkokeet joita Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat tehneet ovat saastuttaneet ympäristömme tavalla jota on enää (Iähes) mahdotonta korjata.
Minkä takia?
Kilpaillaan ideologioista, jotka loppupeleissä tulevat (molemmat) osoittautumaan huonoiksi vaihtoehdoiksi. Kannattiko vapauden nimissä räjäyttää tuhansia ydinkoe-latauksia?
No, ei todellakaan. Niistä on hyvin vähän hyötyä.
Ja, mitä Ydinvoimaan tulee niin se on pahin saastuttaja kaikista. Esim. me Suomalaiset olemme kaikki saastuneet Tchernobylin onnettomuudessa. Osa meistä tulee saamaan syöpäsairauden tämän takia, valitettavasti. Se voit olla sinä, minä tai joku lapsistamme. Kärsijät eivät ole vielä edes syntyneet, ja jo nyt voidaan ennustaa kuinka moni tulee saamaan säteilyyn liittyviä sairauksia.
Olemme, toden totta, luoneet helvetinmoisen perinnön lapsillemme ja heidän lapsilleen - niin monessa sukupolvessa, että voisi todeta - tästä ikuisuuteen -.
Meidät tullaan vielä kiroamaan, se on fakta. (se ei auta lapsiamme).
- Meidän tulisi miettiä hyvin tarkkaan millaisen perinnön haluamme jälkipolvillemme antaa, ja toimia sen
mukaisesti.
Eikä nykyiset päättäjämme uusiin linjauksiin pysty. Heillä ei ole näkemystä siihen, eikä edes koulutusta joka voisi mahdollistaa tämän. Olemme hukassa mikäli jatkamme valitsemallamme tiellä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tiede= vastaus kysymykseen joka sisältää
eniten puoltavia faktoja, ja vähiten kielteisiä
faktoja
Lähtöisin ihmisen aivoista ja toimii ihmisen aivoissa
Todellisuudessa tunnemme noin 5% kokonaisuudesta
Tällä 5%näkökentällä toimiessamme emme tiedä
kokonaisuudesta mitään
Ydinenergia voi olla kovin vähäinen haitta siihen
verrattuna mitä olemme tietämättämme tehneet
Suurin vaara on näkymätön vaara, koska se voi olla jo
sillämme ennen kuin tulemme tietoiseksi sen
läsnäolosta
95% on tätä näkemätöntä aluetta, joten tuurillakin
han ne laivat seilaavat.
Eiköhän eletä vaan sitä jokapäiväistä elämäämme
Emme ole neroja mutta aika kuluu, ja niin myös
jokaisen elinpäivätkin.
"Kaikki eivät halua pitää tieteitä uskomusjärjestelminä, mutta tässä väitän että sitä ne ovat. Myönnetään että ne ovat hyvin tarkasti rakennettuja ja niissä on paljon yksityiskohtia, mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa että kyseessä on uskomusjärjestelmän."
Kannattaisikohan hieman tutustua tieteenfilosofiaan tai edes tieteeseen ennen kuin esittää tällaisia väitöksiä?
"Ihan vakavissani olen nyt kun totean, että ihminen vaikuttaa olevan jonkinlaisen tekoälyn. Tosin hyvin sofistikoitunut ja biologisen rakenteen omaava, mutta jonkinlainen tekoäly joka tapauksessa."
Tämä on kyllä sitä uskontoa eikä tiedettä.
"Ihminen siis tutkii luontoa ja itseään. Aina todellinen epäkohta tieteissämme oman roolimme väheksyminen tutkimuksia tehdessämme - ihminen ei voi olla 100% objektiivinen. (ei koskaan.)"
Ainakin fysiikka perustuu ihan puhtaasti ihmisen subjektiivisesti havaitseman maailman mallintamiseen empriirisesti havaituilla lainalaisuuksilla, jotka on helpointa esittää matemaattisessa muodossa. Tosin kyllä näistä subjektiivisista laeista on etsitty suurin yhteinen tekijä, jolloin laista tulee jossain mielessä objektiivinen kuvaus todellisuudesta. Mutta eihän se toki implikoi, että tämä mallin objektiivinen osa jotenkin olisi yhteydessä siihen mitä "oikeasti" on olemassa. Se vain kertoo siitä mitä ihmiset havaitsevat olevan olemassa.
olen silti tätä mieltä. Tajusitko mitään mitä kirjoitin? Koska heittosi vaikuttaa siltä, että meni korkealta ja kovaa. Etköhän sinä ole se jonka pitää ajatella vähän enemmän.
Kuten totesin; kyse on siitä mitä voimme tietää. Koska emme tiedä mitään ilman aivojamme, niin olemme erittäin hataralla pohjalla. Fysiikka ei ole mikään poikkeus!!!
Fysiikka on ihan samassa veneessä kaikkien muiden uskomusjärjestelmien kanssa.
- Se että fysiikka toimii hyvin, ei todista mitään. Kehtaan väittää näin, koska kaikki on "nolla-summa peliä".
Tässä tarkoitan sitä, että vaikka kuinka pyristelemme ja kuvittelemme kehittyvämme, niin emme pääse eteenpäin kun omasta mielestämme. Pyrkimystemme arvo on nolla.
Emme edes kehity, vaan muutamme tapaamme "elää ja olla."
Kysymys on ennen kaikkea aivojemme evoluutiosta. (käytän sanaa evoluutio vaikka se on epäonnistunut termi. Tarkoitan neutraali muutosta, jonka käsitämme kehitykseksi.)
Se että me uskomme olevamme päteviä ja osaavia on oma häpeämme. Ihminen on vaan eläin, eikä meitä ole luotu ajattelemaan - tämä huomaa jo elintavoistamme.
Mitä arkipäiväämme tulee niin elämme erittäin tuhoisasti. Niin tuhoisasti, ettei ole järkeä elää lainsäätämässä yhteiskunnassa. Mikäli haluamme elää itsetuhoisasti, niin pistetään sitten kunnolla ranttaliksi - sex, drugs and rock´n roll.
Ihminen vaan luulee olevansa tärkeä. Hän kuvittelee osaavansa. Kuvittelemme että pyrkimyksillämme on jotain virkaa. Ei niillä ole. Petämme vain itseämme. (ota esille itsepettämisen filosofiaa käsittelevää kirjallisuutta. Opit ehkä jotain.)
Yhteiskuntamme suurin ongelma on, ja on ollut tuhansia vuosia, että kaikki paskan tärkeät ihmiset vaan kuvittelevat osaavansa ja tietävänsä (eivät ymmärrä oman ajattelunsa rajoituksia), ja pitävät huolen siitä että muutkin joutuvat sopeutumaan heidän näkemyksiinsä. Tämä tiede-natsismi on tuhomassa elinympäristömme, ja sinä kritisoit tieteenfilosofista esitystapaani. Kovin tyypillistä ihmiseltä, nähdä yksityiskohtia eikä kokonaiskuvaa.
Tiede on luonteeltaan fanaattista, eikä eroa mitenkään fundamentalistisesta touhusta. Tai eroaa, se on vielä vaarallisempaa!
Ehkä Kirkon edustajat olivat inkvisition aikaan oikeassa kun polttivat tiedemiehet roviolla.
"Tiede on luonteeltaan fanaattista, eikä eroa mitenkään fundamentalistisesta touhusta. Tai eroaa, se on vielä vaarallisempaa!"
"Ehkä Kirkon edustajat olivat inkvisition aikaan oikeassa kun polttivat tiedemiehet roviolla."
Jaahas. Etkö parjännyt koulussa vai mistä traumasi on tullut?
t. tiedemies
Miten niin "emme voi tietää mitään ilman aivojamme"? Pointsi lienee siinä, että aivot rajoittavat ja ohjaavat havaintojamme ehkä perin harhaanjohtavalla tavalla. Mutta mutta - mistä sitten voimme tietää että meillä yleensä on aivot? Eikö koko "aivot" voi olla kokemustamme rajoittavan harhaanjohtavuuden luoma illuusio?
Imm. Kant kirjoitti jotain transsendentaalisesta minästä. Tämä olisi aparaatti, joka ohjaa havaintojamme. Esim. jäsentää kokemuksemme ajan ja avaruuden mukaisesti. Mutta toisin kuin Kantin olettama jäsentävä minä, aivot ovat eivät transsendentaalinen vaan EMPIIRINEN käsite. Aivot eivät ole tietoteoreettisesta näkökulmasta havaintojen ehto vaan niiden kohde.
Lisäksi kritiikissäsi menee sekaisin kaksi eri tasoa. Ensinnäkin esität objektiivisuutta tavoittelevia epistemologisia väittämiä esimerkiksi fysiikasta -tai siitä, että fysiikka ei päde tms. Toisaalta sotket tähän kritiikkiin ihmislajin luonnetta ja arvoa koskevia yleisiä eettisiä pyrkimyksiä. On kokonaan toinen asia pohtia, päteekö moderni fysiikka, kuin esittää yleisluontoisia lausumia ihmislajin/kulttuurin rappiosta yleensä.
Olen tästä ihmiskunnan yleisestä alennustilasta monellakin tapaa ehkä samaa mieltä, mutta ei tämä muuta miksikään fysiikan lakeja - vaikkapa niitä, joidenka varaan ydinvoimalat perustuvat. Mutta onkin kokonaan eri asia kysyä, toimivatko ydinvoimalat teorian mukaan, kuin pohtia, pitäisikö niitä rakentaa. Voi ehkä ollla mahdollista kytkeä nämä asiat toisiinsa, mutta tällaista kytköstä en edellämainitusta löydä.
Myönnän että muotoilin asian liian kärjistetysti - I stand corrected.
Ihminen ei tiedä mitä on olemassa ja mitä ei. Meidän käsityksemme maailmankaikkeudesta on aivojemme vääristämää. Oliko paremmin formuloitu? Lopputulos on sama. (Mitä Kant:iin tulee niin hän oli oikeilla jäljillä.)
Fysiikka. Mitä se on? Mikä on fysiikanlaki? Tarvitseeko Kosmos lakia?
Enpä usko. (Tämä on vain oletukseni, sillä on kovin vaikeaa todistaa asiaa. Onhan ihmiskunta seulonut esiin monia "luonnonlakeja". Vähän epäreilusta asemasta siis lähdetään väitteisiini. En anna sen kuitenkaan lannistaa.)
Mistä on kyse? Ok. Jokainen luonnonlaki on formuloitu matemaattis-loogisen perustan mukaan.
Gödel ja Russell kuitenkin todistivat että Matematiikan ja Logiikan soveltaminen käytäntöön rajoittuu aksioomien mukaan.
(Gödelin totesi suurinpiirtein näin: - aina voi löytää jotain mitä vallitsevalla matemaattis-loogisella järjestelmällä ei voida selittää.
Tämä perusteella voi siis väittää ettei luonnossa ole lakeja.
Näin todettuna asia kuulostaa typerältä, tiedän. En olisi itsekkään uskonut asiaa kymmenen vuotta sitten.
Pääpointti on siinä että ihminen joutuu pilkkomaan kokonaisuuden, kun hän lähtee analysoimaan. Jo tässä tapahtuu ensimmäinen "virhe" - harha alkaa tästä. Tämän voisi todeta olevan illuusion ensimmäisen asteen.
Asiaa on vaikea oivaltaa, koska meidät laitettiin kouluun ennen kuin opimme itse ajattelemaan. Jotkut filosofit ovat todenneet, että ihmiset olivat ennen viisaampia. Tämä lienee totta. Siinä mielessä että kun ei käyty kouluja, niin aivopesu jäi minimiin. Ihmiset oivalsivat helpommin asioiden todellisen luonteen.
Nykyään ollaan niin syvällä Tiede- suossa ettei tunnisteta persreikää kyynärpäästä - ei millään pahalla. (eikä hyvälläkään.)
Toisin sanoen: Ihminen sählää, ja lähinnä tuhoaa. Kuka täysjärkinen muka tuhoaa kotinsa?
Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että olemme mielipuolia. Kyllä, hulluja. Sinä ja Minä.
Se on tietoisen olennon kohtalo.
(tämä ajatus on muuten n. kaksi tuhatta vuotta vanha. Ei mitään uuttaa maan päällä.)
Hyvin kirjoitit! Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
"Tällä hetkellä tiedettä tehdään kuin kukon pojat tunkiolla. Tiedepiireissä vallitseva ylimielisyys saastuttaa ja tuhoaa ympäristöämme ei meillä on keinoja sitä estää. Osa syy lienee em. seikassa. Tavallisten kansalaisten on vaikea nousta ns. tieteen ammattilaisia vastaan, koska ammattilaisten mielestä he ovat älykkäämpiä ja tietävät paremmin - ovat valmiita todistamaan asian."
Validit argumentit tehoavat kehen tieteentekijään tahansa. Maallikkojen argumenteista vain yleensä puuttuu alkeellisinkin käsitys kyseessä olevasta teoriasta. Esimerkkinä voisin sanoa kreationistien väittely evoluutiosta, tai kotifyysikoiden väittely suhteellisuusteoriasta.
"Kaikki eivät halua pitää tieteitä uskomusjärjestelminä, mutta tässä väitän että sitä ne ovat. "
Riippuu toki uskomusjärjestelmän määritelmästä. Mikäli uskomusjärjestelmä on järjestelmä, jolla on oletuksia, niin ei ole olemassa mitään järjestelmää, joka ei olisi uskomusjärjestelmä. Matematiikkakin eksaktina tieteenä vajoaa sinun puheissasi uskomusjärjestelmän tasolle. Vaikuttaa kuin huutaisit: "on mielipideasia, kenen määrittelemä matematiikka on paras." Sinulle käy vähän kuin Puolimatkalle, joka kirjassaan leimasi kaiken tiedon uskoksi/uskonnoksi, tarjoamatta mitään kriteeriä tilalle, jolla voitaisiin perustella mielipiteiden oikeutusta. On siis tasan yhtä oikeutettua uskoa painovoimaan, kuin olla uskomatta.
Vaikka tiede tarjoaakin potentiaalia tekemään suurempaa tuhoa kuin kivillä ja kepeillä, en silti syytä tiedettä mistään, sillä tieto auttaa nauttimaan elämästä ja olemaan tietoinen. Ihmisen ekologisesta käyttäytymisestä olen samaa mieltä kanssasi, mutta vastuu on ihmisellä, ei tieteellä.
Ihmisten päättely on yleensä vajavaista; näin myös ammattilaisella. Hänen luomat päättelyketjut ovat, tottakai, yksityiskohtaisempia ja tarkemmin harkittuja, vuosien varrella hienosäädettyjä.
En tarkoittanut ihan esille nostamaasi seikkaa, syvemmälle syvemmälle.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Hermostomme luo meille kaikille samankaltaisen maailmankuvan, vaikka solutason erot olisivat hyvinkin suuria. Miten tämä tapahtuu, sitä ei vielä tiedetä.
Tietoisuutemme ja mielemme siis pyörii "Hardwaren" avulla, jonka rajaan tässä hermostoon. Softwaremme siis tarvitsee hardwarea, eikä (btw) esim. sielua voisi olla. (tämä oma oletukseni.)
Tällaiset oletukset luovat puitteet tilanteelle missä ihmiskunnan voisi sanoa nauttivan samoista harhoista.
Peruskäsityksemme ovat pitkälle samankaltaisia, lähes universaaleja. Kuin myös osa ilmeistämme ovat universaaleja (iloinen, surullinen, kauhistunut ja inhottava.)
Koska tiedetään että esim. linnut osaavat laskea, niin pitää olettaa ettei laskuopin perusta ole softassa vaan hardwaressa - se kuuluu hermoston perustoimintaan.
Voi todeta ettei ihminen keksinyt laskuoppia, vaan se syntyi (kuin itsestään) neuroverkon evoluutiosta.
Ja, koska oletan että softa pyörii kuin tietokoneessa, niin voi todeta että on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta tietää "mitä on ilman aivoja, mitä ei".
Jotain on, ok.
Esim.
Minkälaiselta asiat vaikuttavat esim. toisen tähtijärjestelmän asukeille tai pii- pohjaiselle elämänmuodolle - jos näitä on.
Fysiikan ns. Universaalius- oletus on melko rohkea - jopa tyhmän rohkea. (omat oletukseni ovat hyvin paljon maltillisimpia tämä rinnalla, ja rakentuu tuhansia vuosia vanhojen päätelmien varaan.)
Tilanne voisi olla samankaltainen tietokone-ohjelmalle joka webissä (jostain syystä) saavuttaisi tietoisuuden. Se ryhtyisi miettimään olemassa oloaan, ja tutkimaan ympäristöään.
Missä vaiheessa se oivaltaisi ettei se voisi olla olemassa ilman www- verkon infrastruktuuria? Tai yksittäisiä koneita, komponentteja tms. (en lähde rönsyilemään tätä enempää.)
Ja, saahan sitä aina miettiä onko laskuopilla syvällisempi syy. "Laskeeko elektroni valon määrää, ja pilkkoo valoaallon fotoniksi." Juu, ei.
En usko tällaiseen selitykseen. Liian moni asia viittaa aivojemme rakenteisiin ja toimintatapoihin - neuroverkkojen evoluutioon.
Aivomme luovat maailmankuvan, ja pakottaa mielemme pitämään siitä. Tiede tutkii asioita tässä kontekstissa, joka on erittäin subjektiivinen.
Matemaattis- luonnontieteet voivat olla ihmiselle paras tapa tutkia luonnonilmiöitä, mutta se ei tee siitä "totta". Asiat vaikuttavat tietynlaisilta, koska emme voi muuta kuin uskoa niihin. (tästä on vapaatahto kaukana.)
En missään tapauksessa halua (kuitenkaan) laittaa erilaisia uskomuksia samalla viivalle - ne eivät ole tasa-arvoisia. Keijujen metsästäminen eroaa vampyyrien (lepakkojen) tutkimisesta huomattavasti.
Arkielämämme tosiasioita en alunperin kiistänyt - vaikka sellaisen kuvan saattaa saada.
Mutta, mitä tieteeseen tulee niin en enää hyväksy ajatusta siitä että tiede on "puhdasta". Vastuu on ihmisellä, kun hän luo tiedettä.
- Ei kannata antaa aseita lasten käsiin...
(mun faija on parempi kuin sun, jos et usko niin ammun sut...)
Sama juttu tieteen kanssa. Miten voi uskoa siihen että ihmiset käyttävät uusia innovaatioita järkevästi ja harkiten, kun olemme parhaimmillammekin kuin kakaroita.
Ps. Harva ymmärtää evoluution oikein. Ns. ammattilaisetkin ovat yleensä puskissa. Jopa moni evoluutio- biologi...
- Elä muutoksen kanssa tai kuole - tyyli on lähes vapaa. (Tai, Juokse tai päähän - ihan miten vaan.)
(loppu on, lähestulkoon, kvalitatiivista ja kvantitatiivista saivartelua.)
< Wittgensteinin sanoin: "..yli 90% filosofiasta on sitä miten asioista on sovittu puhuttavan..." > myös tieteenfilosofiassa.
"En usko tällaiseen selitykseen. Liian moni asia viittaa aivojemme rakenteisiin ja toimintatapoihin - neuroverkkojen evoluutioon.
Aivomme luovat maailmankuvan, ja pakottaa mielemme pitämään siitä. Tiede tutkii asioita tässä kontekstissa, joka on erittäin subjektiivinen."
Tiede eroaa subjektiivisuudesta, sillä se on yhteisöllinen prosessi. Toki joukkoharhat ovat mahdollisia. Tieteeseen lanseerataan myös villejä määritelmiä, joita ei voi "järjellä" ajatella. Mitä esimerkiksi matematiikan imaginääriyksikkö voisi reaalimaailmassa tarkoittaa? Vaikka määritelmä on täysin reaalimaailman ulkopuolinen, on sillä lukuisia sovellutuksia, jotka pätevät reaalimaailmassa. Tiede pystyy siis loogisuudella, innovaatioillaan ja yhteisöllisyydellä vähän objektiivisempaan kuvaan maailmankaikkeudesta, kuin muut tiedonhankintamenetelmät: vaikutti, että kyseenalaistit tämän ensimmäisessä kirjoituksessasi.
todellakin, ensimmäisestä kirjoituksestani sai tällaisen mielikuvan. :/
(kirjoittaminen ei ole ikinä ollut vahvuuteni.)
Tarkoitukseni ei ollut antaa tällaista mielikuvaa, koska olen sama mieltä kanssasi tässä suhteessa; tiede antaa vähän objektiivisemman kuvan Universumista.
Kirjoituksestasi tuli mieleen että yhteisöllisyys on kaksiteräisen miekan, mitä Universumiin tulee.
(kuin Demokratia poliittisena järjestelmänä.)
Voidaan keskustella asioista ja miettiä yhdessä mikä on homman nimi. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa minkä yritin, keskinkertaisella menestyksellä, tuoda esille (vaikuttamatta paranoidilta skitsofreenikolta) totean: - Aivoihimme ei voi luottaa. :)
Meillä on tapana ajatella että aivot mittaavat ja tarkkailevat "kiltisti" eli objektiivisesti.
Ajatellaan että ne pyrkivät mahdollisimman tarkkaan kuvaan ympäristöstä. Näin ei ole.
Aivomme korruptoivat dataa, tuottavat sitä ja jopa fabrikoivat asioita.
Ne ovat kuin diktatuurin sensuurikoneisto, joka pyrkii luomaan tietynlaisen vaikutelman kansalaisilleen.
Miksi näin? Evoluution takia.
Ihminen on tällaisten "harhakuvien" ansiosta huomattavasti tehokkaampi.
- Me sykimme aivan eri tavalla kun uskomme kaikenlaisiin harhakuvitelmiin. Esim. siihen että voimme selittää Universumin toimintamallit.
Harhaa ovat myös esim. tunteemme. (en lähde purkamaan asiaa sen enempää. Asiasta löytyy tuhansia kirjoja, idän uskontojen puolelta. Itse pistäisin nämä kirjat maailmankatsomus- osastolle...)
Geometria toimii oivana esimerkkinä: meillä on 2(pii)r, (pii)r^2 jne. Trigonometriassa pyöritellään triangeleita, Pythagorasin A^2 B^2=C^2, mukaan.
Mutta, mistä nämä muodot? Missä jallu luuraa?
(selvä johdattelu)
Sillä jallu on neuroverkkomme rakenteissa.
Esim. Aivojemme navigaatio- alue toimii trigonometrisella tarkkuudella, tutkittu juttu - en jaksa laittaa lähteiden nimiä (jos kiinnostaa, niin etsivä löytää.)
Itse vedän tästä johtopäätöksen, että trigonometria on lähtöisin hermostomme toimintamalleista ja rakenteista. JA, ihminen siis toistaa näitä rakenteita; väännämme niistä esim . matemaattisen representaation.
Tykkään väittää, että ihminen toistaa neuroverkkonsa arkkitehtuuria. (joku tutkimusryhmä julkaisi äskettäin tutkimustuloksen missä todettiin suurkaupungin infran matkivan aivojemme organisoitumista. Tämä ei tullut minulle uutisena em. syistä.)
Kärjistäen, taas (paljon hauskempi liioitella): Tämä apinointi näkyy kaikessa mitä ihmiskunta on saanut aikaan - varsinkin ns. sosiologisella puolella.
Sitten kliimaksiin, tai anti-kliimaksi. Suurin osa tieteistä kertoo pikemminkin siitä miten hermoverkkomme toimii (ja neuroverkkomme evoluutiosta) kun siitä miten asioiden laita todellisuudessa on.
Fysiikka on vähän objektiivisempaa, mutta myös osa uskonnoista esim. buddhismi.
Heisenbergin epätarkkuus- periaate, Qed ja erilaiset kvantti- fyssasta tutut ilmiöt mm. tunneloituminen, kvantti- kytkeytyminen, kvantti- todennäköisyydet jne.
Ehkä jossain aivojemme sopukoissa piilee jonkinlaisen "kvantti- logiikan" siemenet...
ei ole rehellinen väittämä. Itseasiassa meillä ei ole suoria todisteita siitä että olemme, tai että "ajattelen, siis olen."
Lainatakseni K.Enqvistiä, kiteytti hyvin: Ajattelen, enkä oikein tiedä mitä se tarkoittaa.
Olen tainnut itsekin tuon lainauksen lukea. Mahdollisesti kirjasta Olemisen porteilla? Cogito lauseeseen sisältyy siis piilotettuja premissejä jostain subjektiivisesta minästä, eikä lausetta sen takia voida ottaa totena.
Nyt alkaa tekstisi kuulostaa paljon järkevämältä. Toki naiivia käsitystä täysin objektiivisesta tieteentekijästä ei enää missään tapaa, mutta siinä saattaa olla perää, että tieteen tulokset mukailevat aivojemme ominaisuuksia. Toisaalta taas, minulle herää kysymys esimerkiksi siitä, voiko olla toisenlaista matematiikkaa. Mielestäni matematiikka on aina enemmän tai vähemmän samankaltaista, mikäli matematiikka kuvaa lukumääriä. Sitten taas: jos on samanlaista matematiikkaa, siitä taas seuraa samanlainen fysiikka. Jne. Voiko kovien tieteiden pohjalta kuitenkin sanoa jotain lähes objektiivista? Takaisin taas sinun väittämääsi: onko lukumäärien laskeminen universumin kannalta relevanttia, vai onko sekin vain ihmisaivojen keksintö, joka oikeasti luo harhaisen kuvan maailmasta?
Tieteenfilosofiaa ei ole olemassa. Tiedettä filosofisesti tarkastelemalla voidaan määritellä niitä rajapintoja, joiden yli ei kyseisen tieteen vaikutuspiirin merkitystä voida esittää, tai sitten sitä ei ehkä ole olemassa.