YH-yhteishuoltajuusäitiys on sivistynyttä sosiaaliterrorismia

Ehkä se auttaa vähän tätä eroisän mietteet selvitystäni että minulla on 4 lasta intialaisen naisen kanssa 10 avioliittovuoden jälkeen. Nyt tällä naisella on kaksi aviotonta lasta lisää intialaiselle miehelle. Intiassa elin 8 vuotta perheeni kanssa aina 2005 maaliskuuhun asti. Sitten kun itse olin suomessa tuli tämä nainen "helluntaisystäviensä avulla" suomeen minulle siitä mitään kertomatta ja linnoittautui heidän taloonsa. Asetelma oli valmis ja perinpohjin kaikki jo perheen hajottamiseksi etukäteen suunniteltu. Kävin kyllä pyytämässä saada mahdollisuutta nähdä maaliskuussa intiassa syntynyt poikani ja muutkin lapset ja tietysti mahdollisuutta keskustella vaimoni kanssa tilanteesta. Mitään yhteyttä ei talonväen puolesta ei sallittu. Paikalle soitettiiin poliisi ja ilmoitettiin kotirauhanhäirinnästä ja vielä päälle väitettiin että olin ollut uhkaavan oloinen. Sitten alkoi ralli sosiaaliviranomaisten kanssa ja samantien oli pistetty avioeron hakeminen vireille jo heti viikon sisällä perheeni maahan tulosta. Viikko tuon "talonväen tapaamisen" jälkeen ilmoitettiin että saan nähdä lapset paikallisessa Mobile-kriisikeskuksessa 1 tunnin ajan. Se oli kaiken avio- ja perhe-elämäni jälkeen ihmisarvoni pohjalukema. Vailla mitään realistista tukea helluntailais auttajien puheille minua alettiin kohdella kuin vaarallista ihmistä. Sen jälkeen minulle ilmoitettiin että saan nähdä lapsia vain kahden viikon välein 3 tuntia kerrallaan valvotusti. Sitä jatkui 7 kuukautta ilman mitään virallista sosiaaliturvalautakunnan tai oikeuden tekemää päätöstä. En voinut ymmärtää sosiaalipuolen käytöstä ja vasta myöhemmin selvisi että asin takana oleva sosiaaliviranomainen kuuluu "talonväen" pitkäaikaisiin tuttuihin. Myöhemmin myös tulin tietämään että helluntailaisia oli sosiaaliviranhaltijana samoissa yhteyksissä. Valitin asiasta lääninhallitukseen joka sanoi että ainoa toivoni saada tilanne purkautumaan on viedä asia oikeuteen. Sen neuvon pohjalta alkoikin sitten nyt jo 4 vuotta kestänyt oikeudessa lapsista riiteleminen. Alusta asti oli selvää että sosiaalipuolella toimittiin puolueellisesti ja sen johdosta tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle joka antoi palautteen ja ilmoitti että asia tulee käsitellä huoltajuusoikeudenkäynnin osana. Tähän mennessä lasteni intialainen äiti oli asunut 7 kuukautta "talonväen suojissa" jotka hyvin suunnitelmallisesti pitivät perhettäni otteessaan. Mobile-tapaamisilla alkoi lasteni suusta kuulua yllättäviä asioita. Lapset sanoivat että heillä on nyt ihan uusi iso perhe ja iskä ei enää kuulu siihen. Lapset sanoivat myös että "talonväen" 2 omaa ja 3 adoptiolasta on heidän siskojaan ja veljiään. Olin järkyttynyt ja vielä enemmän kun kuulin lasten mummolle sanoneen että heillä on nyt uusi isä "talonväen" isäntä. Valistin lapsiani etteivät he ole "talonväen" lapsia. Sitten lapset ja äiti muutti asumaan erilliseen vuokra-asuntoon ja asui siinä avustajiensa kanssa 6kk aina 2006 Kesäkuuhun jolloin lähti intiaan ja jätti lapset vieraalle hoitoon mikä oli hyvin myös sosiaalitoimen tiedossa. Sillä ei ollut mitään väliä että olin yhä lasteni isä ja täysivaltainen huoltaja. Tätä ennen lasten äidin elämä oli saanut uuden käänteen. Hän oli internetin kautta tutustunut intialaiseen mieheen joka halusi aloittaa liikeyritystoiminnan suomessa. Lasteni äiti kävi asiasta innostuneena yritystoimintaan valmistavan kurssin ja otti sitten Finnveralta naisyrittäjäpaketin kautta 35 0000 euron lainan ja rahat saatuaan lähti "rikkaana liikenaisena" intiaan uutta elämää luomaan. Sitä kesti 9kk ja kaikki Finnveran yrityslainarahat olivat jo ltuhlattu ylelliseen elämään. Alusta alkaen sosiaalipuoli sanoi etteivät he voi pakottaa äitiä yhteyden pitoon isän ja lasten kanssa jos äiti ei halua. Valitin siitä monet kerrat lääninhallitukseen ja myös siitä miten mielivaltaisesti helluntaiavustajat sotkeutuivat henkilökohtaisiin perheasioihini. LÄÄNIN SOSIAALIARKASTAJA VAIN ILMOITTI ETTÄ ON SIIRTÄNYT VALITUKSENI PAIKALLISILLE VIRANOMAISILLE JOTKA HOITAVAT ASIAA. Lasteni äiti siis lähti maasta minulle mitään kertomatta, eikä sosiaaliviranomaisetkaan siitä minulle mitään ilmoittaneet. Eivät sitten varmaan edes tienneet koko asiaa. Lapset sitten saivat ilmoitetuksi että kohta kun äiti lähtee niin tule meidät sitten pois täältä hakemaan. Niin teinkin kahden todistajan mukana ollessa. Sosiaalitoimen hyväksymä ja äidin ystävä jolle oli annettu hoitovastuu ei kieltäytynyt luovuttamasta lapsiani kun sanoin että muutoin teen rikosilmoituksen laittomasta huostaan otosta. Sain mukaani 3 nuorempaa lasta joista nuorin oli silloin 8 kk ikäinen. Vanhinta tytärtäni ei siellä ollut paikalla ja kun kysyin "hoitajalta" että missä on lapseni niin ei sanoi ettei tiedä. En tiennyt heti mitä ajatella mutta olettamukseni oli että helluntaiavustajat olivat tyttäreni yllättävän katoamisen takana. Samana iltana sain äidiltäni soiton että tyttäreni oli soittanut jostakin "talonväen" asuntovaunusta ja sanoi ettei voi enempää puhua. Paikallisesti olin kuullut että helluntaiseurakunnan kesäleiri oli juuri siihen aikaan meneillään ja ymmärsin että sieltä tyttäreni kaiken todennäköisyyden perusteella löytäisin. Näin asia myös oli kun seuraavana päivänä menin lastani etsimään. Leirin johtaja pahoitteli etteivät he olleet mitään tienneet tästä tyttäreni asiasta. Helluntaiavustajana toimineesta "talonväestä" ei näkynyt vilaustakaan koko aikana. Mukanani oli silloin 2 todistajaan ja asianajaja. Sen jälkeen asuin lasteni kanssa yhdessä. Lasten äiti tuli kuukauden kuluttua käymään ja kysyin että mitä olet suunnnitellut tehdä ja miten ajatellut että nyt tämä sekava elämäntilanne selvitetään. Hän kiukkuisena tokaisi että se ei ole sinun asiasi ja mitä nyt haluat....sanoin että lapset hoidan. Siihen tämä "intialaisäiti" sanoi että pidä sinä sitten lapset ja ole onnellinen niiden kanssa koko loppuelämäsi. Sitten hän palasi intiaan ja oli siellä aina 2006 Lokakuun alkuun asti kunnes tuli suomeen uuden liikemies- poikaystävänsä kanssa. Heinäkuun puolen välin jälkeen muutin asumaan itäsuomeen jossa olimme aina asuneet suomessa käydessämme ja joka myös on oma synnyinseutuni. Vanhimmat lapset aloittivat koulunkäynnin normaalisti. Lasten äiti ei pitänyt lapsiin minkäänlaista yhteyttä koko aikana. Huoltajuusoikeudenkäynti oli päätetty pitää saman kuukauden 27 päivä jolloin lasten äiti selvitti toimeentulokseen starttirahan alkavalle liikeyrityksen perustamiselle. Vasta huoltajuusoikeudenkäynnin jälkeen paljon myöhemmin tuli tietoon että lasteni äiti oli heti suomeen tultuaan yrittänyt tehdä itsemurhan, kun intialainen mies ei hyväksynyt aiempia lapsia saman katon alle. Samoin uutena tietona tuli se että lasteni äidin uusi raskaustila oli vahvistettu 19.10. 2006 eli samassa kuussa jossa lasteni huoltajuusoikeutta istuttiin. Sosiaalitoimet kahden eri naapurikunnan toimialueen virkailijoina olivat tehneet olosuhdeselvitykset käräjäoikeudelle. Niissä todettiin että kumpikin vanhempi on yhtä kykenevä lasten huoltajaksi, eivätkä he ottaneet kantaa lasten asumismuotoon. Lausunnossa korostettiin sitä että vanhempien keskinäiset välit ovat hyvin riitaisat ja siksi on parempi että huoltajuus annetaan vain toiselle vanhemmalle. Kaikesta lasten elämän laiminlyönnistä huolimatta Käräjäoikeuden Tuomari (nainen) antoi lasten asumisen ja yksinhuoltajuuden äidille perustaen päätöstään sillä että riitelyn takia vain toinen vanhemmista tekee lasten elämää koskevat päätökset. Se että lasten äiti oli käynyt 2005 näyttämässä 8 kuukauden aikana 2 tuntia lapsia ja mummille riiti vakuuttamaan hänet siitä että äiti on se parempi lähivanhempi lapsille. Kuten tuomari sanoi oli päätökseensä kirjannut että äiti oli pitkästä (400km) välimatkasta huolimatta vienyt lapset käymään isovanhempien luona. Näin helposti vietiin isältä huoltajuusoikeus omiin lapsiin! Lapsiani en luovuttanut äidille ja sen seurauksena äiti haki apua lasten saamiseen itselleen kihlakunnanvoudin kautta joka määräsi lasten noutopäivän. Saman Marraskuun lopulla jolloin päätös yksinhuollosta lasteni äidille annettiin lähti intialainen mies takaisin kotiinsa. Pitkään aikaan ei senkään jälkeen kun noutopäivä jo oli ohi kuulunut mitään lasten äidista ja vasta Joulukuun alkuviikolla ilmoitti intialainen mies että lasteni äiti on 4 kuulla raskaana ja kysyi neuvoani tilanteeseen joten kehoitin häntä viemään lasteni äidin vanhempiensa luokse. Sen jälkeen ei kuulunut mitään aina maaliskuun alkuun asti jolloin lasteni äiti ilmoitti tulleensa suomeen sanoen että hän haluaa nyt lapset. Sanoin että Hovioikeuden päätöksen mukaan lapset asuu nyt väliaikaisesti isän luona ja sinulla on tapaamisoikeus. Oli mitä oli minä haluan nyt lapset! Kuului puhelimesta kiukkuisella äänellä. Sen jälkeen yritin yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa saada aikaan lasten ja äidin välistä tapaamista. Se onnistuikin Huhtikuun loppupuolella viikko sen jälkeen kun nuorimman lapseni syntymäpäivä jo oli ollut. Yhteinen tapaamisemme ja poikamme syntymäpäivän vietto ei johtanut sovinnolliseen jatkoon lasten huollosta. Palasin lasten kanssa takaisin itäsuomeen. Tyytymättömänä käräjä oikeuden päätökseen olin vienyt asian Hovioikeuteen joka oli määrännyt 25 päivän Toukokuuta huoltajuuden uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden istuntoa varten lapsia oli kuultu lasten psykiatrian vastaanotolla ja kuullussa kerronnassa painotettiin sitä että lapset puhuvat asioita jotka eivät ole heidän ikätasolleen sopivia. Eli kertoivat että äiti haluaa heidät vain rahan takia. Kerronnassa painotettiin myös sitä että isä puhuu pahaa äidistä lapsille. Lasteni äiti ilmoitti syyksi siihen ettei ole voinut tulla suomeen ja ettei ole voinut pitää yhteyttä lapsiin sen että intialainen mies oli pitänyt häntä siellä vankinaan ja ottanut pois rahat, puhelimen ja passin eikä ole siksi voinut aiemmin tulla suomeen. Hän sanoi myös että jos nämä aiemmat lapset eivät olisi hänelle niin tärkeitä olisihan hän voinut jäädä tämän ison mahansa kanssa intiaankin. Vakuuttuneena äidin syvästä rakkaudesta lapsiin jätti Hovioikeus voimaan käräjäoikeuden aiemmin tekemän päätöksen äidin yksin huoltajuudesta ja lasten asumisesta hänen luonaan. Kesäkuussa vähän ennen uuden lapsen syntymää tuli intialainen mies suomeen. Kolme päivää myöhemmin hänelle ehdotettiin sosiaali ja poliisiviranomaisten toimesta pikaista maasta poistumista. Siinä vaiheessa mies pyysi apuani ja ymmärrettyäni hänen tukalan tilanteensa vakavuuden tulin hänen luokseen "välimieheksi" sovinnon syntymiselle mutta kun sitä ei tapahtunut otin hänet mukaani kotipaikkakunnalleni jossa hän sitten kertoi minulle kaikki lasteni äidin puheet ja lasteni edun vastaiset suunnitelmat, asiat joiden todenperäisyyttä en ollut voinut osoittaa lasteni huoltajuusoikeudenkäynneissä. Tilanne kuitenkin muuttui 3 päivän kuluttua ja hän palasi takaisin lasteni äidin luokse. Hän asui siellä aina elokuun lopulle jolloin hän lähti takaisin intiaan 28 päivä vain kahta päivää ennen uutta käräjäoikeuden istuntoa. Käräjillä uusi muutosperusteinen käsittely päätettiin siirtää Lokakuulle päivälle 8 jolloin mies olisi paikalla henkilökohtaisesti kuultavana. Tässä välissä ennnen lokakuun käräjiä oli lasteni äiti hakenut täytäntöönpanoa Hovioikeuden tekemälle päätökselle jättää voimaan aiemmin tehty päätös äidin yksinhuoltajuudesta. Lasten äiti pakkonouti lapset menestyksellisesti 11.09.07 kesken koulupäivän ja nuorin kaikista vietiin ukin kainalosta. Nuoremman tyttäreni olin jo antanut äidille reilua viikkoa ennen mukaan käräjäoikeuden alkukäsittelyn jälkeisenä päivänä 01.09.07 jolloin lasten äiti esitti sovintomahdollisuuden ja halun lopettaa lapsista riitelemisen oikeudessa. Hänen kuitenkin palattuaan takaisin "helluntaiavustajiensa" luokse ei yhdessä suunniteltu lasten asioiden uudelleen järjestäminen toteutunut vaan lapset vietiin pakkokeinoin intialaisen äidin ja hänen elinpiirissään vaikuttavien "uskonystävien" hellään ja turvalliseen huomaan. Intialainen mies palasi suomeen 25.09.07 ja meni suoraan lasteni äidin asunnolle josta hänet sitten 3 päivän kuluttua heitettiin ulos sosiaaliviranomaisten avulla. (samat jotka koko ajan olivat alusta lähtien olleet hoitamassa lasteni asioita yhdessä äidin kanssa) Intialaisen miehen ulosheitto tapahtui samana päivänä kun minulla oli virallinen lasteni tapaamispäivä 28.09.07 jolloin olin tullut heitä hakemaan itäsuomeen. Olin mukana todistamassa myös intialaisen miehen ulosheittämistä joka kaikessa sosiaalimammojen (joista toinen helluntailainen) kiihtyneisyydessä ja muutenkin sekavassa tilanteessa jossa lasteni äiti itki hysteerisesti pieni vauva sylissään se osoitti todella näiden ammattitaitoisten viranomaisnaisten puutteellista kykyä hallita tilannetta. Toinen sanoikin että nyt tämä tilanne riistäytyy käsistämme, soita poliisit! Kysyin siinä josssakin välissä molemmilta sossunaisilta että entäs minun lapset ja tapaamisemme ja molemmat sanoivat ettei nyt ole mikään tapaamisviikonloppu ja että lapset jää tänne. Käytännössä he väkivalloin sulkivat lapseni toiseen huoneeseen. Poliisit tulivat ja selvitin tilannetta sanoen että tuolla sisällä on minun 3 lasta ja myös tällä intialaisella miehellä on lapsi tämän saman naisen kanssa. Vanhempi konstaapeli ei voinyt pidätellä virnistystään mutta sanoi sitten että käymme tarkistamassa tilanteen. Aikaa kului jokunen tovi ja sitten hän tuli ja sanoi ettei tämä asia heille kuulu siellä on ammattitaitoiset sosiaaliviranomaiset jotka hoitavat tällaiset asiat. Sanoin että minulla alkaa tänään virallinen tapaaminen lasteni kanssa. Eikö sopisi että voisin edes käydä sisällä lasteni luona mutta hän sanoi että on parempi että nyt täältä lähdette pois. Myöhemmin haastoin sosiaalimammat käräjäoikeuteen virkarikoksesta koska olivat estäneet oikeuden asettaman virallisen tapaamisen mutta kuten arvata voi eivät he mitään rangaistusta tai huomautustakaan "ammattitaitoisesta" tilanteen hallinnastaan saaneet. Päinvastoin heidän osoitettiin toimineen sosiaaliviranomaisen oikeudella toimia poikkeavasti hätävarjelutilanteessa. Myöhemmin sitten luin lasteni äidin sosiaalitoimen raportista että lapset ja äiti olivat välittömän suojelun tarpeessa molempien lasten isien vuoksi ja siinä hetkessä oli päätetty sijoittaa lapset kiireellisesti itäsuomen hoitokoti toimipisteeseen jota piti yllä helluntailaisjohtoinen Leivokoti Oy ja jonka työntekijät olivat tulleet juuri silloin sopivasti kouluttautumaan läheiseen yksikköön enne palaamistaan takaisin. Sehän sopi juuri oikein hyvin sosiaalimammojen kiireelliseen päätökseen siirtää lapset turvaan. (vaikka todellisuudessa ei mitään uhkaa edes ollut olemassa poistuttuamme toiselle puolelle maata) Lasten äidin elämäntilanteen muutokseen perustuva huoltajuuskasittely oli 08.10.07 mutta siitäkin huolimatta että todistajana oli intialainen mies joka oli elänyt lasteni äidin kanssa intiassa ja nähnyt ja kuullut kaiken miten lasteni äiti puhui ja käyttäyi keskusteltaessa lasteni tulevaisuudesta huomioon ottaen kaikki ne sekavat kuviot joiden keskellä lasteni äiti oli käyttäytynyt ja toiminut mielenterveysongelmaisesti niin ei siitäkään huolimatta yhden tuomarin istuntoa vetävä naistuomari nähnyt mitään tarvetta muuttaa lasten huoltajuutta. Ei vaikka selvästi hänelle intialainen mies kertoi kuinka lasten äiti oli suunnitellut viedä lapset intiaan ja antaa heidät joko vanhemmilleen hoidettavaksi tai sijoittaa lapset intialaiseen orpokotiin. Eikä sekään riittänyt saamaan huoltajuuteen muutosta että lasteni äiti oli todistetusti yrittänyt tehdä itsemurhan jonka hän vielä tuomarille tunnusti. Eikä sekään antanut mitään syytä tehdä muutosta huoltajuuteen että lasten äiti oli useamman kerran ottanut ison keittiöpuukon ja uhannut intialaisen miehen edessä tappaa itsensä jos tämä menisi ja kertoisi kaikki hänen suunitelmansa sosiaaliviranomaisille. Se tehosi paremminkin todistamaan äidinrakkauden ja huolenpidon aitouden kun lasteni äiti itki tuomarille että tietää väärin tehneensä eikä enää koskaan niin tee. Lopputulos oli ettei tuomarin mielestä ollut tullut mitään sellaista asiaa esille joka olisi antanut syytä muuttaa jo aiemmin tehtyä päätöstä lasten yksinhuollosta ja asumisesta äidin kanssa. Tässä välissä vanhin tyttäreni oli jo palannut takaisin isän luokse viikko sen jälkeen kun hänet pakkonoudettiin. Pakkonoudon jälkeen vietin yhdessä lasten ja äidin kanssa viikonlopun ja tehtiin päätös että seuraavana viikonloppuna mennään kaikki yhdessä mummolaan itäsuomeen. Tapaamisen jälkeen ei ollut mitään yhteyttä jota ihmettelin ja lopuksi otin yhteyden lasten kouluun ja rehtoriin ja kysyin että voinko soittaa sinne lapsilleni ja hän ymmärsi lasteni ikävän tilanteen. Puhuin lasten kanssa lähes päivittäin. Tulin koululle rehtorin pyynnöstä juuri sinä päivänä jolloin oli sovitun mummolareissun aika. Keskustelin rehtorin kanssa lasteni vaikeasta tilanteesta ja rehtori oli iloinen että lapset on luvattu viedä mummolaan ja isän luokse. Se ei kuitenkaan toteutunut. Lasten äiti kieltäytyi avaamasta edes ovea ja vain vanhin tytär pääsi isän mukaan mummolaan eikä sitten halunnut enää palata äidin luo. Tässä välissä yritin monta kertaa hakea lapsia tapaamiselle mutta heitä piiloteltiin helluntaiavustajien kanssa heidän ystäviensä ja sukulaistensa luona. (mitä ilmeisemmin lasteni äiti oli saanut uudet ohjeet sen jälkeen kun oli sovittu mummolaan menosta) Yhden tällaisen lasten tapaamiselle hakemisreissun tulos oli että 12.10.07 löysin vanhimman poikani helluntaiseurakunnan käytävällä juoksemasta. Sanoin hieman hölmistyneesti katsovalle pojalleni että nyt jos haluat niin pääset isän ja mummin luokse. Poikani sanoi heti että miten minä pääsen täältä pois? Sanoin että autossa on vielä valot päällä sinne kun menet niin pääset mukaan. Poika vilkaisi nopeasti ympärilleen ja lähti sukkasillaan autoon juoksemaan. Menin samalla kertaa peremmälle katsomaan olisivatko toisetkin lapset siellä ja päästyäni kahvihuoneeseen jossa oli meneillään "lastenilta" näin kuinka lasteni äiti piteli toisessa kädessä nuorempia lapsiani ja toisessa kädessä intialaisen miehen vauvaa turvakorissa. Kysyin että miten sinä täällä olet sinunhan olisi pitänyt antaa lapset minulle jo monta tuntia sitten asunnollasi mutta ei mitään vastausta äiti jatkoi kulkuaan hyvin apaattisesti kohti huoneen takaosaa. Sinne päästyäni näin kuinka yksi nainen piteli kaksin käsin kiinni nuorinta poikaani.Sanoin hänelle että anna poika minulle on virallinen tapaaminen. Hän katsoi äitiin joka hoki että älä anna, älä anna! Havaitsin että lasteni äiti alkoi puhua puhelimeen joten käsitin että lisää ongelmia on tulossa jos en heti poistu paikalta. Suuntasin vauhdilla ulos ja autolle jossa poika jo odotti kärsimättömästi ja sanoi että lähdetään iskä jo nyt heti menemään ennekuin se tulee tänne. Niin tuli vanhempi poika takaisin isän luokse. Lasten äiti teki rikosilmoituksen että isä on kidnapannut lapset ja vaati rangaistusta ja lasten palauttamista. Lapset olivat kuitenkin hyvin iloisina että saivat palata takaisin isän ja mummin ja ukin luokse ja omaan kouluunsa. Ilmoitin asian myös paikalliseen sosiaalitoimistoon. Sen jälkeen yritin käydä hakemassa pienemmät lapset 8 kertaa tapaamiselle mutta aina löytyi helluntailaisavustajia lapset piilottamaan. Noina aikoina myös intialainen mies asui kotipaikkakunnallani ja paini samassa lapsensa tapaamis ongelman kanssa jokan lopulta johti siihenn että yritti tehdä itsemurhan 12.11.07 päivä sen jälkeen kun vanhimman tyttäreni 10- vuotista syntymäpäivää oli juhlittu. Kriittisessä tilassa mies vietiin paikalliseen terveyskeskukseen jossa todettiin hänellä olevan 2,8 promillen humala ja alkoholia ja lääkeaineita sekaisin vatsassa. Vatsahuuhtelu tehtiin pikaisesti ja tilanne selvisi. Sen jälkeen mies tunnusti lasteni äidille yrittäneensä tappaa itsensä koska ei voi elää ilman häntä ja lasta. Tämä suuri "rakkauden tunnustus" johti siihen että hän sai palata takaisin lasteni äidin luokse sillä sopimuksella että sai itselleen myös lapsen huoltajuuden vakuudeksi siitä että lapsen äiti puhuu totta. Ei mennyt kuin vähän aikaa hänen takaisin paluustaan niin ilmeni että lasteni äiti oli viety sairaalaan "seköpäisessä tilassa" ja että nuoremmat lapseni on kiireellisellä huostaanotto päätöksellä sijoitettu lähikunnan paikalliseen sosiaalipalveluja tuottavaan toimiyksikköön. Lasteni äiti oli siirretty seuraavana päivänä mielenterveyspotilaiden hoitopuolelle jossa hän oli lähes kaksi viikkoa jonka jälkeen lapset palautettiin hänelle takaisin. Ilahduttavaa oli se että pystyin puhumaan lasteni kanssa päivittäin ja lopulta sain myös sosiaalitoimelta luvan käydä 1 tunnin ajan lasteni luona ......koko 2007 vuoden loppuun mennessä. Tapaamisten ja yhteyden pidon toimimattomuuden vuoksi hain asian käräjäoikeuteen. Asia käsiteltiin 25.01.08 ja siellä päätettiin sovinnollisesti että lasten äidin on tuotava kaksi nuorempaa lasta sinne missä isä asuu ja kaksi vanhempaa lasta käy koulua. Tapaamispaikkana isän koti jonne äiti lapset tuo ja mistä sitten hakee pois tapaamisen päätyttyä. Äiti toikin lapset Helmikuun alussa isän luokse ja kaikki meni hyvin sunnuntain iltaan asti jolloin nuorempien lasten oli lähdettävä äidin mukaan. Intialainen mies oli jälleen tullut itäsuomeen kotipaikkakunnalleni sen jälkeen Tammikuussa 2008 kun oli riitautunut lasteni äidin kanssa joka oli haastanut hänet oikeuteen pahoinpitelystään. Lasteni luovutustilanteen kuitenkin muutti intialaisen miehen ja lasteni äidin riita heidän lapsestaan jota mies ei ollut saanut nähdä lainkaan vaikka hänellä oli nyt lapsen yksinhuoltajuus. Vastaavasti lapsen äiti sanoi ettei ollut antanut huoltajuutta vapaaehtoisesti ja vaati että sosiaaliviranomaisten kanssa tehty yksinhuoltajuus-sopimus perutaan sillä vastineella että hän luopuu pahoinpitelysyytteestä. Mies tuli samaan aikaan paikalle kun oli lasteni luovutus 20.00 ja näin ikkunasta kuinka he riitelivät ja lopulta mies otti lapsen autosta ja lähti pois. Siinä vaiheessa avasin ikkunan ja sanoin että tule nyt hakemaan lapset, jolloin nuorin tyttäreni kajautti kirkkaalla äänellä että minä en tule sinun mukaan minä jään tänne iskän luokse. Lasteni äiti "romahti" ja sanoi että vai tällä tavalla, minulta kaikki lapset pois ja hyppäsi ikkunamme alla olevaan autoonsa ja ajoi noin 50m paikallisen Osuuspankin kulmalle jossa olivat olleet jo valmiina seuraamassa tilanteen kehitystä paikalliset helluntailaiset avustajansa. Paikalle kutsuttiin tietysti poliisi ja päivystävä sosiaalityöntekijä. Poliisi sanoi ettei heitä täällä enempää tarvita, päivystävä sosiaalityöntekijä selvittää tilanteen koskien sitä kenellä on nyt huoltajuus kyseessä olevaan riidanalaiseen lapseen. Intialainen mies kaivoi taskustaan yksinhuoltajuus paperin joka oli aiemmin tehty "sopimuksena" yhdessä elämisestä samassa sosiaalitoimistossa jossa omien lastenikin asioita oli hoidettu silloin kun lapset olivat äidillä. Päivystävä sosiaalityöntekijä sanoi että lapsi on luovutettava isälle mutta sitten hänet poliisi puhallutti ja totesi että intialaisella mies on nauttinut 1,3 promillea alkoholia. Päätös sen jälkeen oli että aamulla äidin on tuotava lapsi sosiaalitoimeen ja annettava intialaiselle miehelle. Sitä aamua ei tullut koska lapsen äiti mitään ilmoittamatta oli mennyt takaisin länsisuomeen helluntaiavustajiensa luokse. Minun omat lapseni iloitsivat yhdessä siitä että olivat nyt kaikki yhdessä päässeet takaisin isän ja mummin ja ukin ja kaikkien kavereidensa luokse. Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kuin kaksi viikkoa jolloin oli määrä äidin tulla lasten luokse. Hän soitti ennen tuloaan paikalliseen sosiaalitoimistoon ja ilmoitti että ei tule lapsia hakemaan vain katsomaan. Äiti tuli normaalisti tapaamiselle ja poistuin asunnosta. ehkä noin 2 tuntia sen jälkeen vanhin tyttäreni soitti ja sanoi että äiti on mennyt kauppaan pienempien lasten ja vauvan kanssa eikä ole tullut vielä takaisin. Aiti oli vienyt lapset kesken oikeuden asettaman tapaamisen mitään ilmoittamatta länsisuomeen. (Myöhemmin sosiaalitoimi kirjasi tapaamisen keskeytyksen äidin oikeudeksi noutaa lapset) Tässä vaiheessa lasten äiti ilmeisesti yhteistyössä psykiatrina toimineen lääkärinsä kanssa teki lastensuojeluilmoitukset äidin kertomuksina kirjattujen hoitopuheiden perusteella joita oli käyty 2007 Marraskuussa hänen hoidossa ollessaan. Nämä ns. lastensuojeluilmoitukset joissa isä rasti ruutuun menetelmällä ilmoitettiin mielenterveysongelmaiseksi, kykenemättömäksi hoitamaan lapsiaan, väkivaltaiseksi ja kaiken päälle vielä perversiksi. Näiden ilmoitusten ja paikallisen terveyskeskuslääkärin ja sosiaalimammojen yhteistyön tuloksena minut lopulta pidätettiin ja vietiin kuulusteltavaksi seksuaalirikoksesta omaa lastani kohtaan. Tämä tapahtui seuraavana päivänä 03.04.08 heti Hovioikeuden huoltajuusistunnon jälkeen jolloin äiti oli tullut helluntaiavustajiensa luokse. Hovioikeus katsoi että lasten todellinen asuinpaikka on itäsuomessa koska vanhemmat lapset ovat isän luona asuneet yhtäjaksoisesti 2 vuotta ja nuoremmatkin 1,5 vuotta. Sosiaalitoimen puolesta ei lasteni noutamisesta ja kiireellisestä huostaanotosta minulle ilmoitettu mitään. Myöhemmin lääninhallitukselle tekemäni kantelun johdosta sosiaalitoimi antoi selityksesksi sen että isä olisi voinut piilottaa lapset. Nuorempia lapsiani en ollut nähnyt sitten Helmikuun jälkeen eikä ollut enää mitään yhteydenpito mahdollisuuttakaan äidin kautta lapsiini. Nyt myös yhteys vanhimpiin lapsiini katkesi. Tosin lasten siirryttyä äidin luokse aloitettiin "valvotut tapaamiset" Mobile-kriisikeskuksessa taas pitkästä aikaa uudelleen. Siellä sain kuulla lapsilta että isän ostamat kännykät oli äiti heti ottanut pois joten selvisi miksei lapset isälle soitelleet. Sen jälkeen sain tavata lapsiani n. 16 tuntia elokuuhun mennessä koska kaikilla viranomaisilla oli kesälomia eikä ollut resursseja järjestää tapaamisia, niin minulle ainakin sanottiin. Lähdin itse tilanteesta masentuneena Elokuun puolivälissä intiaan josta käsin sain hyvin harvoin puhua lasteni kanssa. Lasten äidille ei sillä ollut mitään merkitystä onko lapsilla yhteys isään joka on kaukana intiassa. Palasin intiasta takaisin Tammikuun 25 päivä 2009 ja aloin työstämään oikeutta omiin lapsiini. Lasteni intialainen äiti oli sillä välin saatuaan psykiatristen hoitokertomustensa perusteella tehtyjen lastensuojelilmoitusten ja kotipaikkakuntani sosiaalitoimen myötävaikutuksella päälleni seksuaalirikosepäilyn joka oli laitettu tutkintaan jonka lopputulos oli ettei lasten äidin psykiatrisessa hoidossa kertomia asioita voida vahvistaa eikä poissulkea. Käytännössä todettiin että ns. epäilykset ovat sidoksissa ristiriitaiseen perhetilanteeseen jonka vaikutuksesta tyttäreni on traumatisoitunut. Lasteni äiti laittoi vireille tapaamisasian uudelleen käsittelyn jossa vaati että isä saa tavata lapsia vain valvotusti 4 tuntia 1 vuoden aikana kahden viikon välein äidin asuinpaikkakunnalla ja hän sai helposti myös läpi käräjäoikeudessa halumansa vaatimuksen. Nyt näitä 4 tunnin tapaamisia on ollut 16 kertaa ja jotka ovat täysin epäinhimillisiä ja riittämättömiä isän ja lasten välisen normaalin yhteyden säilyttämiseen mutta siihen lasten äiti ei pyrikään vaan päinvastoin lapset tahallisesti isästä vieroittamaan. Intialaisena naisena jolla on ehkä jo 50 000 euron velat ja ainoana toimeentulonaan lasten sosiaalinen tuki ja sen kautta mahdollisuus nyt 6 lapsella rahastaa ja elää suomessa ei muuta voi odottaakaan. Sosiaaliviranomaisten "hampaaton rooli" olla puuttumatta lasteni äidin mielivaltaiseen käytökseen ja lasten elämällä keinotteluun ja lasteni eristämiseen lähiomaisistaan se kaikki tuntuu lähes järjettömältä ollakseen edes totta mutta he vetoavat siihen ettei heillä ole oikeutta puuttua äidin elämään kun hänellä on oikeuden päätös yksinhuoltajuudesta ja asumisesta. Nyt tässä lasteni äidin kanssa samassa sekavassa kuviossa saman katon alla pyörii myös vaihteeksi sama intialainen mies jolla on nyt 2 pientä lasta hänen kanssaan. Nyt he molemmat pitävät kiinni siitä että saavat lasteni kautta oleskella maassa koska heidän 2 nuorinta aviottomina syntyneitä lastaan ovat intialaisia. He ovat kaikki intialaisia ja ainoa side joka liittää heidät tähän maahan ja mahdollistaa heille oleskeluoikeuden ovat minun, suomalaisen isän lapset jotka nyt kärsivät tämän kaiken intialaisittain viritetyn huoltajuussirkuksen keskellä pohjatonta ikäväänsä.

eroisän mietteet kirjoitti:

Ehkä se auttaa vähän tätä eroisän mietteet selvitystäni että minulla on 4 lasta intialaisen naisen kanssa 10 avioliittovuoden jälkeen. Nyt tällä naisella on kaksi aviotonta lasta lisää intialaiselle miehelle. Intiassa elin 8 vuotta perheeni kanssa aina 2005 maaliskuuhun asti. Sitten kun itse olin suomessa tuli tämä nainen "helluntaisystäviensä avulla" suomeen minulle siitä mitään kertomatta ja linnoittautui heidän taloonsa. Asetelma oli valmis ja perinpohjin kaikki jo perheen hajottamiseksi etukäteen suunniteltu. Kävin kyllä pyytämässä saada mahdollisuutta nähdä maaliskuussa intiassa syntynyt poikani ja muutkin lapset ja tietysti mahdollisuutta keskustella vaimoni kanssa tilanteesta. Mitään yhteyttä ei talonväen puolesta ei sallittu. Paikalle soitettiiin poliisi ja ilmoitettiin kotirauhanhäirinnästä ja vielä päälle väitettiin että olin ollut uhkaavan oloinen. Sitten alkoi ralli sosiaaliviranomaisten kanssa ja samantien oli pistetty avioeron hakeminen vireille jo heti viikon sisällä perheeni maahan tulosta. Viikko tuon "talonväen tapaamisen" jälkeen ilmoitettiin että saan nähdä lapset paikallisessa Mobile-kriisikeskuksessa 1 tunnin ajan. Se oli kaiken avio- ja perhe-elämäni jälkeen ihmisarvoni pohjalukema. Vailla mitään realistista tukea helluntailais auttajien puheille minua alettiin kohdella kuin vaarallista ihmistä. Sen jälkeen minulle ilmoitettiin että saan nähdä lapsia vain kahden viikon välein 3 tuntia kerrallaan valvotusti. Sitä jatkui 7 kuukautta ilman mitään virallista sosiaaliturvalautakunnan tai oikeuden tekemää päätöstä. En voinut ymmärtää sosiaalipuolen käytöstä ja vasta myöhemmin selvisi että asin takana oleva sosiaaliviranomainen kuuluu "talonväen" pitkäaikaisiin tuttuihin. Myöhemmin myös tulin tietämään että helluntailaisia oli sosiaaliviranhaltijana samoissa yhteyksissä. Valitin asiasta lääninhallitukseen joka sanoi että ainoa toivoni saada tilanne purkautumaan on viedä asia oikeuteen. Sen neuvon pohjalta alkoikin sitten nyt jo 4 vuotta kestänyt oikeudessa lapsista riiteleminen. Alusta asti oli selvää että sosiaalipuolella toimittiin puolueellisesti ja sen johdosta tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle joka antoi palautteen ja ilmoitti että asia tulee käsitellä huoltajuusoikeudenkäynnin osana. Tähän mennessä lasteni intialainen äiti oli asunut 7 kuukautta "talonväen suojissa" jotka hyvin suunnitelmallisesti pitivät perhettäni otteessaan. Mobile-tapaamisilla alkoi lasteni suusta kuulua yllättäviä asioita. Lapset sanoivat että heillä on nyt ihan uusi iso perhe ja iskä ei enää kuulu siihen. Lapset sanoivat myös että "talonväen" 2 omaa ja 3 adoptiolasta on heidän siskojaan ja veljiään. Olin järkyttynyt ja vielä enemmän kun kuulin lasten mummolle sanoneen että heillä on nyt uusi isä "talonväen" isäntä. Valistin lapsiani etteivät he ole "talonväen" lapsia. Sitten lapset ja äiti muutti asumaan erilliseen vuokra-asuntoon ja asui siinä avustajiensa kanssa 6kk aina 2006 Kesäkuuhun jolloin lähti intiaan ja jätti lapset vieraalle hoitoon mikä oli hyvin myös sosiaalitoimen tiedossa. Sillä ei ollut mitään väliä että olin yhä lasteni isä ja täysivaltainen huoltaja. Tätä ennen lasten äidin elämä oli saanut uuden käänteen. Hän oli internetin kautta tutustunut intialaiseen mieheen joka halusi aloittaa liikeyritystoiminnan suomessa. Lasteni äiti kävi asiasta innostuneena yritystoimintaan valmistavan kurssin ja otti sitten Finnveralta naisyrittäjäpaketin kautta 35 0000 euron lainan ja rahat saatuaan lähti "rikkaana liikenaisena" intiaan uutta elämää luomaan. Sitä kesti 9kk ja kaikki Finnveran yrityslainarahat olivat jo ltuhlattu ylelliseen elämään. Alusta alkaen sosiaalipuoli sanoi etteivät he voi pakottaa äitiä yhteyden pitoon isän ja lasten kanssa jos äiti ei halua. Valitin siitä monet kerrat lääninhallitukseen ja myös siitä miten mielivaltaisesti helluntaiavustajat sotkeutuivat henkilökohtaisiin perheasioihini. LÄÄNIN SOSIAALIARKASTAJA VAIN ILMOITTI ETTÄ ON SIIRTÄNYT VALITUKSENI PAIKALLISILLE VIRANOMAISILLE JOTKA HOITAVAT ASIAA. Lasteni äiti siis lähti maasta minulle mitään kertomatta, eikä sosiaaliviranomaisetkaan siitä minulle mitään ilmoittaneet. Eivät sitten varmaan edes tienneet koko asiaa. Lapset sitten saivat ilmoitetuksi että kohta kun äiti lähtee niin tule meidät sitten pois täältä hakemaan. Niin teinkin kahden todistajan mukana ollessa. Sosiaalitoimen hyväksymä ja äidin ystävä jolle oli annettu hoitovastuu ei kieltäytynyt luovuttamasta lapsiani kun sanoin että muutoin teen rikosilmoituksen laittomasta huostaan otosta. Sain mukaani 3 nuorempaa lasta joista nuorin oli silloin 8 kk ikäinen. Vanhinta tytärtäni ei siellä ollut paikalla ja kun kysyin "hoitajalta" että missä on lapseni niin ei sanoi ettei tiedä. En tiennyt heti mitä ajatella mutta olettamukseni oli että helluntaiavustajat olivat tyttäreni yllättävän katoamisen takana. Samana iltana sain äidiltäni soiton että tyttäreni oli soittanut jostakin "talonväen" asuntovaunusta ja sanoi ettei voi enempää puhua. Paikallisesti olin kuullut että helluntaiseurakunnan kesäleiri oli juuri siihen aikaan meneillään ja ymmärsin että sieltä tyttäreni kaiken todennäköisyyden perusteella löytäisin. Näin asia myös oli kun seuraavana päivänä menin lastani etsimään. Leirin johtaja pahoitteli etteivät he olleet mitään tienneet tästä tyttäreni asiasta. Helluntaiavustajana toimineesta "talonväestä" ei näkynyt vilaustakaan koko aikana. Mukanani oli silloin 2 todistajaan ja asianajaja. Sen jälkeen asuin lasteni kanssa yhdessä. Lasten äiti tuli kuukauden kuluttua käymään ja kysyin että mitä olet suunnnitellut tehdä ja miten ajatellut että nyt tämä sekava elämäntilanne selvitetään. Hän kiukkuisena tokaisi että se ei ole sinun asiasi ja mitä nyt haluat....sanoin että lapset hoidan. Siihen tämä "intialaisäiti" sanoi että pidä sinä sitten lapset ja ole onnellinen niiden kanssa koko loppuelämäsi. Sitten hän palasi intiaan ja oli siellä aina 2006 Lokakuun alkuun asti kunnes tuli suomeen uuden liikemies- poikaystävänsä kanssa. Heinäkuun puolen välin jälkeen muutin asumaan itäsuomeen jossa olimme aina asuneet suomessa käydessämme ja joka myös on oma synnyinseutuni. Vanhimmat lapset aloittivat koulunkäynnin normaalisti. Lasten äiti ei pitänyt lapsiin minkäänlaista yhteyttä koko aikana. Huoltajuusoikeudenkäynti oli päätetty pitää saman kuukauden 27 päivä jolloin lasten äiti selvitti toimeentulokseen starttirahan alkavalle liikeyrityksen perustamiselle. Vasta huoltajuusoikeudenkäynnin jälkeen paljon myöhemmin tuli tietoon että lasteni äiti oli heti suomeen tultuaan yrittänyt tehdä itsemurhan, kun intialainen mies ei hyväksynyt aiempia lapsia saman katon alle. Samoin uutena tietona tuli se että lasteni äidin uusi raskaustila oli vahvistettu 19.10. 2006 eli samassa kuussa jossa lasteni huoltajuusoikeutta istuttiin. Sosiaalitoimet kahden eri naapurikunnan toimialueen virkailijoina olivat tehneet olosuhdeselvitykset käräjäoikeudelle. Niissä todettiin että kumpikin vanhempi on yhtä kykenevä lasten huoltajaksi, eivätkä he ottaneet kantaa lasten asumismuotoon. Lausunnossa korostettiin sitä että vanhempien keskinäiset välit ovat hyvin riitaisat ja siksi on parempi että huoltajuus annetaan vain toiselle vanhemmalle. Kaikesta lasten elämän laiminlyönnistä huolimatta Käräjäoikeuden Tuomari (nainen) antoi lasten asumisen ja yksinhuoltajuuden äidille perustaen päätöstään sillä että riitelyn takia vain toinen vanhemmista tekee lasten elämää koskevat päätökset. Se että lasten äiti oli käynyt 2005 näyttämässä 8 kuukauden aikana 2 tuntia lapsia ja mummille riiti vakuuttamaan hänet siitä että äiti on se parempi lähivanhempi lapsille. Kuten tuomari sanoi oli päätökseensä kirjannut että äiti oli pitkästä (400km) välimatkasta huolimatta vienyt lapset käymään isovanhempien luona. Näin helposti vietiin isältä huoltajuusoikeus omiin lapsiin! Lapsiani en luovuttanut äidille ja sen seurauksena äiti haki apua lasten saamiseen itselleen kihlakunnanvoudin kautta joka määräsi lasten noutopäivän. Saman Marraskuun lopulla jolloin päätös yksinhuollosta lasteni äidille annettiin lähti intialainen mies takaisin kotiinsa. Pitkään aikaan ei senkään jälkeen kun noutopäivä jo oli ohi kuulunut mitään lasten äidista ja vasta Joulukuun alkuviikolla ilmoitti intialainen mies että lasteni äiti on 4 kuulla raskaana ja kysyi neuvoani tilanteeseen joten kehoitin häntä viemään lasteni äidin vanhempiensa luokse. Sen jälkeen ei kuulunut mitään aina maaliskuun alkuun asti jolloin lasteni äiti ilmoitti tulleensa suomeen sanoen että hän haluaa nyt lapset. Sanoin että Hovioikeuden päätöksen mukaan lapset asuu nyt väliaikaisesti isän luona ja sinulla on tapaamisoikeus. Oli mitä oli minä haluan nyt lapset! Kuului puhelimesta kiukkuisella äänellä. Sen jälkeen yritin yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa saada aikaan lasten ja äidin välistä tapaamista. Se onnistuikin Huhtikuun loppupuolella viikko sen jälkeen kun nuorimman lapseni syntymäpäivä jo oli ollut. Yhteinen tapaamisemme ja poikamme syntymäpäivän vietto ei johtanut sovinnolliseen jatkoon lasten huollosta. Palasin lasten kanssa takaisin itäsuomeen. Tyytymättömänä käräjä oikeuden päätökseen olin vienyt asian Hovioikeuteen joka oli määrännyt 25 päivän Toukokuuta huoltajuuden uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden istuntoa varten lapsia oli kuultu lasten psykiatrian vastaanotolla ja kuullussa kerronnassa painotettiin sitä että lapset puhuvat asioita jotka eivät ole heidän ikätasolleen sopivia. Eli kertoivat että äiti haluaa heidät vain rahan takia. Kerronnassa painotettiin myös sitä että isä puhuu pahaa äidistä lapsille. Lasteni äiti ilmoitti syyksi siihen ettei ole voinut tulla suomeen ja ettei ole voinut pitää yhteyttä lapsiin sen että intialainen mies oli pitänyt häntä siellä vankinaan ja ottanut pois rahat, puhelimen ja passin eikä ole siksi voinut aiemmin tulla suomeen. Hän sanoi myös että jos nämä aiemmat lapset eivät olisi hänelle niin tärkeitä olisihan hän voinut jäädä tämän ison mahansa kanssa intiaankin. Vakuuttuneena äidin syvästä rakkaudesta lapsiin jätti Hovioikeus voimaan käräjäoikeuden aiemmin tekemän päätöksen äidin yksin huoltajuudesta ja lasten asumisesta hänen luonaan. Kesäkuussa vähän ennen uuden lapsen syntymää tuli intialainen mies suomeen. Kolme päivää myöhemmin hänelle ehdotettiin sosiaali ja poliisiviranomaisten toimesta pikaista maasta poistumista. Siinä vaiheessa mies pyysi apuani ja ymmärrettyäni hänen tukalan tilanteensa vakavuuden tulin hänen luokseen "välimieheksi" sovinnon syntymiselle mutta kun sitä ei tapahtunut otin hänet mukaani kotipaikkakunnalleni jossa hän sitten kertoi minulle kaikki lasteni äidin puheet ja lasteni edun vastaiset suunnitelmat, asiat joiden todenperäisyyttä en ollut voinut osoittaa lasteni huoltajuusoikeudenkäynneissä. Tilanne kuitenkin muuttui 3 päivän kuluttua ja hän palasi takaisin lasteni äidin luokse. Hän asui siellä aina elokuun lopulle jolloin hän lähti takaisin intiaan 28 päivä vain kahta päivää ennen uutta käräjäoikeuden istuntoa. Käräjillä uusi muutosperusteinen käsittely päätettiin siirtää Lokakuulle päivälle 8 jolloin mies olisi paikalla henkilökohtaisesti kuultavana. Tässä välissä ennnen lokakuun käräjiä oli lasteni äiti hakenut täytäntöönpanoa Hovioikeuden tekemälle päätökselle jättää voimaan aiemmin tehty päätös äidin yksinhuoltajuudesta. Lasten äiti pakkonouti lapset menestyksellisesti 11.09.07 kesken koulupäivän ja nuorin kaikista vietiin ukin kainalosta. Nuoremman tyttäreni olin jo antanut äidille reilua viikkoa ennen mukaan käräjäoikeuden alkukäsittelyn jälkeisenä päivänä 01.09.07 jolloin lasten äiti esitti sovintomahdollisuuden ja halun lopettaa lapsista riitelemisen oikeudessa. Hänen kuitenkin palattuaan takaisin "helluntaiavustajiensa" luokse ei yhdessä suunniteltu lasten asioiden uudelleen järjestäminen toteutunut vaan lapset vietiin pakkokeinoin intialaisen äidin ja hänen elinpiirissään vaikuttavien "uskonystävien" hellään ja turvalliseen huomaan. Intialainen mies palasi suomeen 25.09.07 ja meni suoraan lasteni äidin asunnolle josta hänet sitten 3 päivän kuluttua heitettiin ulos sosiaaliviranomaisten avulla. (samat jotka koko ajan olivat alusta lähtien olleet hoitamassa lasteni asioita yhdessä äidin kanssa) Intialaisen miehen ulosheitto tapahtui samana päivänä kun minulla oli virallinen lasteni tapaamispäivä 28.09.07 jolloin olin tullut heitä hakemaan itäsuomeen. Olin mukana todistamassa myös intialaisen miehen ulosheittämistä joka kaikessa sosiaalimammojen (joista toinen helluntailainen) kiihtyneisyydessä ja muutenkin sekavassa tilanteessa jossa lasteni äiti itki hysteerisesti pieni vauva sylissään se osoitti todella näiden ammattitaitoisten viranomaisnaisten puutteellista kykyä hallita tilannetta. Toinen sanoikin että nyt tämä tilanne riistäytyy käsistämme, soita poliisit! Kysyin siinä josssakin välissä molemmilta sossunaisilta että entäs minun lapset ja tapaamisemme ja molemmat sanoivat ettei nyt ole mikään tapaamisviikonloppu ja että lapset jää tänne. Käytännössä he väkivalloin sulkivat lapseni toiseen huoneeseen. Poliisit tulivat ja selvitin tilannetta sanoen että tuolla sisällä on minun 3 lasta ja myös tällä intialaisella miehellä on lapsi tämän saman naisen kanssa. Vanhempi konstaapeli ei voinyt pidätellä virnistystään mutta sanoi sitten että käymme tarkistamassa tilanteen. Aikaa kului jokunen tovi ja sitten hän tuli ja sanoi ettei tämä asia heille kuulu siellä on ammattitaitoiset sosiaaliviranomaiset jotka hoitavat tällaiset asiat. Sanoin että minulla alkaa tänään virallinen tapaaminen lasteni kanssa. Eikö sopisi että voisin edes käydä sisällä lasteni luona mutta hän sanoi että on parempi että nyt täältä lähdette pois. Myöhemmin haastoin sosiaalimammat käräjäoikeuteen virkarikoksesta koska olivat estäneet oikeuden asettaman virallisen tapaamisen mutta kuten arvata voi eivät he mitään rangaistusta tai huomautustakaan "ammattitaitoisesta" tilanteen hallinnastaan saaneet. Päinvastoin heidän osoitettiin toimineen sosiaaliviranomaisen oikeudella toimia poikkeavasti hätävarjelutilanteessa. Myöhemmin sitten luin lasteni äidin sosiaalitoimen raportista että lapset ja äiti olivat välittömän suojelun tarpeessa molempien lasten isien vuoksi ja siinä hetkessä oli päätetty sijoittaa lapset kiireellisesti itäsuomen hoitokoti toimipisteeseen jota piti yllä helluntailaisjohtoinen Leivokoti Oy ja jonka työntekijät olivat tulleet juuri silloin sopivasti kouluttautumaan läheiseen yksikköön enne palaamistaan takaisin. Sehän sopi juuri oikein hyvin sosiaalimammojen kiireelliseen päätökseen siirtää lapset turvaan. (vaikka todellisuudessa ei mitään uhkaa edes ollut olemassa poistuttuamme toiselle puolelle maata) Lasten äidin elämäntilanteen muutokseen perustuva huoltajuuskasittely oli 08.10.07 mutta siitäkin huolimatta että todistajana oli intialainen mies joka oli elänyt lasteni äidin kanssa intiassa ja nähnyt ja kuullut kaiken miten lasteni äiti puhui ja käyttäyi keskusteltaessa lasteni tulevaisuudesta huomioon ottaen kaikki ne sekavat kuviot joiden keskellä lasteni äiti oli käyttäytynyt ja toiminut mielenterveysongelmaisesti niin ei siitäkään huolimatta yhden tuomarin istuntoa vetävä naistuomari nähnyt mitään tarvetta muuttaa lasten huoltajuutta. Ei vaikka selvästi hänelle intialainen mies kertoi kuinka lasten äiti oli suunnitellut viedä lapset intiaan ja antaa heidät joko vanhemmilleen hoidettavaksi tai sijoittaa lapset intialaiseen orpokotiin. Eikä sekään riittänyt saamaan huoltajuuteen muutosta että lasteni äiti oli todistetusti yrittänyt tehdä itsemurhan jonka hän vielä tuomarille tunnusti. Eikä sekään antanut mitään syytä tehdä muutosta huoltajuuteen että lasten äiti oli useamman kerran ottanut ison keittiöpuukon ja uhannut intialaisen miehen edessä tappaa itsensä jos tämä menisi ja kertoisi kaikki hänen suunitelmansa sosiaaliviranomaisille. Se tehosi paremminkin todistamaan äidinrakkauden ja huolenpidon aitouden kun lasteni äiti itki tuomarille että tietää väärin tehneensä eikä enää koskaan niin tee. Lopputulos oli ettei tuomarin mielestä ollut tullut mitään sellaista asiaa esille joka olisi antanut syytä muuttaa jo aiemmin tehtyä päätöstä lasten yksinhuollosta ja asumisesta äidin kanssa. Tässä välissä vanhin tyttäreni oli jo palannut takaisin isän luokse viikko sen jälkeen kun hänet pakkonoudettiin. Pakkonoudon jälkeen vietin yhdessä lasten ja äidin kanssa viikonlopun ja tehtiin päätös että seuraavana viikonloppuna mennään kaikki yhdessä mummolaan itäsuomeen. Tapaamisen jälkeen ei ollut mitään yhteyttä jota ihmettelin ja lopuksi otin yhteyden lasten kouluun ja rehtoriin ja kysyin että voinko soittaa sinne lapsilleni ja hän ymmärsi lasteni ikävän tilanteen. Puhuin lasten kanssa lähes päivittäin. Tulin koululle rehtorin pyynnöstä juuri sinä päivänä jolloin oli sovitun mummolareissun aika. Keskustelin rehtorin kanssa lasteni vaikeasta tilanteesta ja rehtori oli iloinen että lapset on luvattu viedä mummolaan ja isän luokse. Se ei kuitenkaan toteutunut. Lasten äiti kieltäytyi avaamasta edes ovea ja vain vanhin tytär pääsi isän mukaan mummolaan eikä sitten halunnut enää palata äidin luo. Tässä välissä yritin monta kertaa hakea lapsia tapaamiselle mutta heitä piiloteltiin helluntaiavustajien kanssa heidän ystäviensä ja sukulaistensa luona. (mitä ilmeisemmin lasteni äiti oli saanut uudet ohjeet sen jälkeen kun oli sovittu mummolaan menosta) Yhden tällaisen lasten tapaamiselle hakemisreissun tulos oli että 12.10.07 löysin vanhimman poikani helluntaiseurakunnan käytävällä juoksemasta. Sanoin hieman hölmistyneesti katsovalle pojalleni että nyt jos haluat niin pääset isän ja mummin luokse. Poikani sanoi heti että miten minä pääsen täältä pois? Sanoin että autossa on vielä valot päällä sinne kun menet niin pääset mukaan. Poika vilkaisi nopeasti ympärilleen ja lähti sukkasillaan autoon juoksemaan. Menin samalla kertaa peremmälle katsomaan olisivatko toisetkin lapset siellä ja päästyäni kahvihuoneeseen jossa oli meneillään "lastenilta" näin kuinka lasteni äiti piteli toisessa kädessä nuorempia lapsiani ja toisessa kädessä intialaisen miehen vauvaa turvakorissa. Kysyin että miten sinä täällä olet sinunhan olisi pitänyt antaa lapset minulle jo monta tuntia sitten asunnollasi mutta ei mitään vastausta äiti jatkoi kulkuaan hyvin apaattisesti kohti huoneen takaosaa. Sinne päästyäni näin kuinka yksi nainen piteli kaksin käsin kiinni nuorinta poikaani.Sanoin hänelle että anna poika minulle on virallinen tapaaminen. Hän katsoi äitiin joka hoki että älä anna, älä anna! Havaitsin että lasteni äiti alkoi puhua puhelimeen joten käsitin että lisää ongelmia on tulossa jos en heti poistu paikalta. Suuntasin vauhdilla ulos ja autolle jossa poika jo odotti kärsimättömästi ja sanoi että lähdetään iskä jo nyt heti menemään ennekuin se tulee tänne. Niin tuli vanhempi poika takaisin isän luokse. Lasten äiti teki rikosilmoituksen että isä on kidnapannut lapset ja vaati rangaistusta ja lasten palauttamista. Lapset olivat kuitenkin hyvin iloisina että saivat palata takaisin isän ja mummin ja ukin luokse ja omaan kouluunsa. Ilmoitin asian myös paikalliseen sosiaalitoimistoon. Sen jälkeen yritin käydä hakemassa pienemmät lapset 8 kertaa tapaamiselle mutta aina löytyi helluntailaisavustajia lapset piilottamaan. Noina aikoina myös intialainen mies asui kotipaikkakunnallani ja paini samassa lapsensa tapaamis ongelman kanssa jokan lopulta johti siihenn että yritti tehdä itsemurhan 12.11.07 päivä sen jälkeen kun vanhimman tyttäreni 10- vuotista syntymäpäivää oli juhlittu. Kriittisessä tilassa mies vietiin paikalliseen terveyskeskukseen jossa todettiin hänellä olevan 2,8 promillen humala ja alkoholia ja lääkeaineita sekaisin vatsassa. Vatsahuuhtelu tehtiin pikaisesti ja tilanne selvisi. Sen jälkeen mies tunnusti lasteni äidille yrittäneensä tappaa itsensä koska ei voi elää ilman häntä ja lasta. Tämä suuri "rakkauden tunnustus" johti siihen että hän sai palata takaisin lasteni äidin luokse sillä sopimuksella että sai itselleen myös lapsen huoltajuuden vakuudeksi siitä että lapsen äiti puhuu totta. Ei mennyt kuin vähän aikaa hänen takaisin paluustaan niin ilmeni että lasteni äiti oli viety sairaalaan "seköpäisessä tilassa" ja että nuoremmat lapseni on kiireellisellä huostaanotto päätöksellä sijoitettu lähikunnan paikalliseen sosiaalipalveluja tuottavaan toimiyksikköön. Lasteni äiti oli siirretty seuraavana päivänä mielenterveyspotilaiden hoitopuolelle jossa hän oli lähes kaksi viikkoa jonka jälkeen lapset palautettiin hänelle takaisin. Ilahduttavaa oli se että pystyin puhumaan lasteni kanssa päivittäin ja lopulta sain myös sosiaalitoimelta luvan käydä 1 tunnin ajan lasteni luona ......koko 2007 vuoden loppuun mennessä. Tapaamisten ja yhteyden pidon toimimattomuuden vuoksi hain asian käräjäoikeuteen. Asia käsiteltiin 25.01.08 ja siellä päätettiin sovinnollisesti että lasten äidin on tuotava kaksi nuorempaa lasta sinne missä isä asuu ja kaksi vanhempaa lasta käy koulua. Tapaamispaikkana isän koti jonne äiti lapset tuo ja mistä sitten hakee pois tapaamisen päätyttyä. Äiti toikin lapset Helmikuun alussa isän luokse ja kaikki meni hyvin sunnuntain iltaan asti jolloin nuorempien lasten oli lähdettävä äidin mukaan. Intialainen mies oli jälleen tullut itäsuomeen kotipaikkakunnalleni sen jälkeen Tammikuussa 2008 kun oli riitautunut lasteni äidin kanssa joka oli haastanut hänet oikeuteen pahoinpitelystään. Lasteni luovutustilanteen kuitenkin muutti intialaisen miehen ja lasteni äidin riita heidän lapsestaan jota mies ei ollut saanut nähdä lainkaan vaikka hänellä oli nyt lapsen yksinhuoltajuus. Vastaavasti lapsen äiti sanoi ettei ollut antanut huoltajuutta vapaaehtoisesti ja vaati että sosiaaliviranomaisten kanssa tehty yksinhuoltajuus-sopimus perutaan sillä vastineella että hän luopuu pahoinpitelysyytteestä. Mies tuli samaan aikaan paikalle kun oli lasteni luovutus 20.00 ja näin ikkunasta kuinka he riitelivät ja lopulta mies otti lapsen autosta ja lähti pois. Siinä vaiheessa avasin ikkunan ja sanoin että tule nyt hakemaan lapset, jolloin nuorin tyttäreni kajautti kirkkaalla äänellä että minä en tule sinun mukaan minä jään tänne iskän luokse. Lasteni äiti "romahti" ja sanoi että vai tällä tavalla, minulta kaikki lapset pois ja hyppäsi ikkunamme alla olevaan autoonsa ja ajoi noin 50m paikallisen Osuuspankin kulmalle jossa olivat olleet jo valmiina seuraamassa tilanteen kehitystä paikalliset helluntailaiset avustajansa. Paikalle kutsuttiin tietysti poliisi ja päivystävä sosiaalityöntekijä. Poliisi sanoi ettei heitä täällä enempää tarvita, päivystävä sosiaalityöntekijä selvittää tilanteen koskien sitä kenellä on nyt huoltajuus kyseessä olevaan riidanalaiseen lapseen. Intialainen mies kaivoi taskustaan yksinhuoltajuus paperin joka oli aiemmin tehty "sopimuksena" yhdessä elämisestä samassa sosiaalitoimistossa jossa omien lastenikin asioita oli hoidettu silloin kun lapset olivat äidillä. Päivystävä sosiaalityöntekijä sanoi että lapsi on luovutettava isälle mutta sitten hänet poliisi puhallutti ja totesi että intialaisella mies on nauttinut 1,3 promillea alkoholia. Päätös sen jälkeen oli että aamulla äidin on tuotava lapsi sosiaalitoimeen ja annettava intialaiselle miehelle. Sitä aamua ei tullut koska lapsen äiti mitään ilmoittamatta oli mennyt takaisin länsisuomeen helluntaiavustajiensa luokse. Minun omat lapseni iloitsivat yhdessä siitä että olivat nyt kaikki yhdessä päässeet takaisin isän ja mummin ja ukin ja kaikkien kavereidensa luokse. Sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt kuin kaksi viikkoa jolloin oli määrä äidin tulla lasten luokse. Hän soitti ennen tuloaan paikalliseen sosiaalitoimistoon ja ilmoitti että ei tule lapsia hakemaan vain katsomaan. Äiti tuli normaalisti tapaamiselle ja poistuin asunnosta. ehkä noin 2 tuntia sen jälkeen vanhin tyttäreni soitti ja sanoi että äiti on mennyt kauppaan pienempien lasten ja vauvan kanssa eikä ole tullut vielä takaisin. Aiti oli vienyt lapset kesken oikeuden asettaman tapaamisen mitään ilmoittamatta länsisuomeen. (Myöhemmin sosiaalitoimi kirjasi tapaamisen keskeytyksen äidin oikeudeksi noutaa lapset) Tässä vaiheessa lasten äiti ilmeisesti yhteistyössä psykiatrina toimineen lääkärinsä kanssa teki lastensuojeluilmoitukset äidin kertomuksina kirjattujen hoitopuheiden perusteella joita oli käyty 2007 Marraskuussa hänen hoidossa ollessaan. Nämä ns. lastensuojeluilmoitukset joissa isä rasti ruutuun menetelmällä ilmoitettiin mielenterveysongelmaiseksi, kykenemättömäksi hoitamaan lapsiaan, väkivaltaiseksi ja kaiken päälle vielä perversiksi. Näiden ilmoitusten ja paikallisen terveyskeskuslääkärin ja sosiaalimammojen yhteistyön tuloksena minut lopulta pidätettiin ja vietiin kuulusteltavaksi seksuaalirikoksesta omaa lastani kohtaan. Tämä tapahtui seuraavana päivänä 03.04.08 heti Hovioikeuden huoltajuusistunnon jälkeen jolloin äiti oli tullut helluntaiavustajiensa luokse. Hovioikeus katsoi että lasten todellinen asuinpaikka on itäsuomessa koska vanhemmat lapset ovat isän luona asuneet yhtäjaksoisesti 2 vuotta ja nuoremmatkin 1,5 vuotta. Sosiaalitoimen puolesta ei lasteni noutamisesta ja kiireellisestä huostaanotosta minulle ilmoitettu mitään. Myöhemmin lääninhallitukselle tekemäni kantelun johdosta sosiaalitoimi antoi selityksesksi sen että isä olisi voinut piilottaa lapset. Nuorempia lapsiani en ollut nähnyt sitten Helmikuun jälkeen eikä ollut enää mitään yhteydenpito mahdollisuuttakaan äidin kautta lapsiini. Nyt myös yhteys vanhimpiin lapsiini katkesi. Tosin lasten siirryttyä äidin luokse aloitettiin "valvotut tapaamiset" Mobile-kriisikeskuksessa taas pitkästä aikaa uudelleen. Siellä sain kuulla lapsilta että isän ostamat kännykät oli äiti heti ottanut pois joten selvisi miksei lapset isälle soitelleet. Sen jälkeen sain tavata lapsiani n. 16 tuntia elokuuhun mennessä koska kaikilla viranomaisilla oli kesälomia eikä ollut resursseja järjestää tapaamisia, niin minulle ainakin sanottiin. Lähdin itse tilanteesta masentuneena Elokuun puolivälissä intiaan josta käsin sain hyvin harvoin puhua lasteni kanssa. Lasten äidille ei sillä ollut mitään merkitystä onko lapsilla yhteys isään joka on kaukana intiassa. Palasin intiasta takaisin Tammikuun 25 päivä 2009 ja aloin työstämään oikeutta omiin lapsiini. Lasteni intialainen äiti oli sillä välin saatuaan psykiatristen hoitokertomustensa perusteella tehtyjen lastensuojelilmoitusten ja kotipaikkakuntani sosiaalitoimen myötävaikutuksella päälleni seksuaalirikosepäilyn joka oli laitettu tutkintaan jonka lopputulos oli ettei lasten äidin psykiatrisessa hoidossa kertomia asioita voida vahvistaa eikä poissulkea. Käytännössä todettiin että ns. epäilykset ovat sidoksissa ristiriitaiseen perhetilanteeseen jonka vaikutuksesta tyttäreni on traumatisoitunut. Lasteni äiti laittoi vireille tapaamisasian uudelleen käsittelyn jossa vaati että isä saa tavata lapsia vain valvotusti 4 tuntia 1 vuoden aikana kahden viikon välein äidin asuinpaikkakunnalla ja hän sai helposti myös läpi käräjäoikeudessa halumansa vaatimuksen. Nyt näitä 4 tunnin tapaamisia on ollut 16 kertaa ja jotka ovat täysin epäinhimillisiä ja riittämättömiä isän ja lasten välisen normaalin yhteyden säilyttämiseen mutta siihen lasten äiti ei pyrikään vaan päinvastoin lapset tahallisesti isästä vieroittamaan. Intialaisena naisena jolla on ehkä jo 50 000 euron velat ja ainoana toimeentulonaan lasten sosiaalinen tuki ja sen kautta mahdollisuus nyt 6 lapsella rahastaa ja elää suomessa ei muuta voi odottaakaan. Sosiaaliviranomaisten "hampaaton rooli" olla puuttumatta lasteni äidin mielivaltaiseen käytökseen ja lasten elämällä keinotteluun ja lasteni eristämiseen lähiomaisistaan se kaikki tuntuu lähes järjettömältä ollakseen edes totta mutta he vetoavat siihen ettei heillä ole oikeutta puuttua äidin elämään kun hänellä on oikeuden päätös yksinhuoltajuudesta ja asumisesta. Nyt tässä lasteni äidin kanssa samassa sekavassa kuviossa saman katon alla pyörii myös vaihteeksi sama intialainen mies jolla on nyt 2 pientä lasta hänen kanssaan. Nyt he molemmat pitävät kiinni siitä että saavat lasteni kautta oleskella maassa koska heidän 2 nuorinta aviottomina syntyneitä lastaan ovat intialaisia. He ovat kaikki intialaisia ja ainoa side joka liittää heidät tähän maahan ja mahdollistaa heille oleskeluoikeuden ovat minun, suomalaisen isän lapset jotka nyt kärsivät tämän kaiken intialaisittain viritetyn huoltajuussirkuksen keskellä pohjatonta ikäväänsä.

Lue lisää

Kuulostaa pahalta. Tässä tapauksessahan siis äiti on jo todettu mielenterveysongelmaiseksi ja kyvyttömäksi huolehtimaan lapsista mutta silti häntä kuunnellaan enemmän kuin sinua?

Onko sulla kaikki dokumentit tapauksesta tallella, kaikkien päätöksistä jne?

Jos sinua kohtaan ei ole voitu esittää aiheellisia epäilyjä ja ne on kumottu ja kantelija on mielenterveyspotilastasoa niin silloin luontevasti olet oikeuden edessä viaton ja lasten vanhemmista se joka kykenee ainoana huoltosuhteeseen.

Tapauksen dokumentit kannattaisi ehkä julkaista alusta loppuun saakka esim. internetissä niin että KAIKKIIN virallisiin papereihin ja lausuntoihin voisi kuka tahansa tutustua. Tällä tavalla kenties löytyisi taho joka pystyy taistelemaan asian puolesta. Näyttäisi siltä että lasten huostaanotto tapahtui väärin perustein ja nyt kun asiat ovat menneet noin on huostaanoton/esteellisen vanhemman vanhemmuus siis todellakin virhe joka tulee korjata lasten edun nimissä. Tietenkin lasten parasta ajatellen.

Alan olla jo hiljalleen sitä mieltä että tarvisi saada jonkinlainen painostusryhmä joka pystyy puuttumaan näihin tilanteisiin ulkopuolisena, käymään kaikki todistusaineisto läpi ja osoittamaan ja pakottamaan viranomaisia yhteistyöhön. Jos (ja kun) vastaavia tapauksia on enemmänkin niin jonkinlainen miesasialiike kyllä tarvitaan tähän maahan.

Vaan monen tahon selviä virkarikoksia ja tosiasioilta silmät sulkevaa päätäntää.

Seinälle nostelemaan sossuntätejä ja tuomareita jos kerran todisteet ovat saatavissa.

Miesasialiikettä tarvittaisiin.

Kukkomies kirjoitti:

Vaan monen tahon selviä virkarikoksia ja tosiasioilta silmät sulkevaa päätäntää.

Seinälle nostelemaan sossuntätejä ja tuomareita jos kerran todisteet ovat saatavissa.

Miesasialiikettä tarvittaisiin.

Lue lisää

kuitenkin persiistä. Mutta arvoisia kollegoja voisin väliin pistää perheiden tilanteisiin muutonki...lasten takia...sen verran kummaa touhua on väliin :(