Miksi ei sosialistinen "tiede"kunta?
Miksi humanistinen tiedekunta?
Liberaali
14790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...liberalistinen huuhaa talous"tiede"?
sellaista oppiainetta ei ole ylipäätänsä kuin "taloustiede" suomessa.
Toisaalta taloustiede on kyllä varsin hyvä ja kiintosa tiede, joten perusteluja huuhaa-väitteelle saa toki antaa. Ihmiseltä, joka väittää taloustiedettä huuhaaksi, ei ihan perusteluja kuitenkaan voi odottaa. Jätetään poika kasvamaan.
Poimimassa varhaisia matoja vai nukkumaan menossa?
Talousajattelu on uskontoa, ei tiedettä. Olen lukenut 'Narkissos-esseet'. Taloudesta ei koskaan kasva tiedettä.
Mutta vain talous- ja yhteiskuntatieteilijät saavat tehdä massiivisia kokeita elävillä ihmisillä. Bio- ja lääketieteessä tällaiset on epäeettisinä kielletty.
Mitä ihmeen roskaa te oikein suollatte?
A.) Humanistinen tdk on se, jossa opetellaan kieliä ja kulttuurin tutkimusta. (Ks. valintaoppaat.) Sosialismi on aika kaukaa haettu mitenkään mihinkään liittymätön tässä asiassa.
B.) Suomessa sattuu olemaan tieteenala nimeltä Taloustiede. Ks. ainakin Helsingin ja Turun yliopiston valintaoppaat.
C.) Taloustiede on ihan oikea tiede, ei mikään uskonto. Narkissos-esseet ovat aikamoista puppua ja himp-hamppua verrattuna aitoon taloustieteeseen. (Narkissos-roska on mulla pöytälaatikossa, joten tiedän kyllä mistä puhun. On tullu luettua myös taloustiedettä, joten tiedän edelleen mistä puhun.)
Kummaa porukkaa tollanen...
Eikä taloustieteessä ole olemassa mitään kokeita. Se ei ole empiirinen tiede, ettäs tiedätte. Menkääs lukemaan läksynne paremmin.
sanoi N-liiton romahduksen jälkeen, kun monelta taholta oltiin mukana yrityksissä "istuttaa markkinatalkoutta Venäjälle", suunnilleen:
"Tämä on taloushistorian mielenkiintoisin koe. Kunpa eläisin niin kauan että näkisin miten tässä lopulta käy."
Onko Milton Friedman taloustieteilijä? Onko kyseessä tieteellinen koe? Entä onko kysymyksessä empiirinen metodi?
Mitä sitten eri instanssien taloussuositukset poliitikoille ovat kuin empiiristä taloustiedettä? Teorian mukaan käytännön taloudessa pitäisi suosituksilla saada aikaan haluttuja tuloksia.
Sikäli olet oikeassa, että hyvin harvoin näillä talousviisaiden teoriapohjaisia suosituksia noudattamalla on saatu aikaan käytännön taloudessa haluttuja vaikutuksia. Siinä mielessä empiriaa ei taloustieteessä ole.
Mutta miksi voi kutsua reaalimaailmaa kuvaavaa teoriaa, jota reaalimaailma ei kuitenkaan noudata? Olisiko se uskonto?
Kukas tämä "istuttaja" oli? Tai ketä?
Analyysi:
A: kyseessä on luultavasti huulenheitto eikä vakavissaan lausuttu väite. Lauseen loppuosa viittaa siihen vahvasti.
B: naapurini sanoi että 1 1=2. Onko hän matemaatikko?
C: Kyseessä ei liene tieteellinen koe. Riippuu ovatko "istuttajat" tiedemiehiä ja onko heillä aikomus tehdä koe. Näin ei tainnut olla...
D: Missä näet olevan jonkin metodin? Tai mikä se sun mielestä tässä on?
Ketkä ovat "eri instansseja"? Taloustieteilijöitäkö? Tuskin.
Taloustiede on "jälkiviisasta", niin kuin monet yhteiskuntatieteet ovatkin. Siinä ei ole varsinaisesti empiirisiä kokeita sanan varsinaisessa merkityksessä, niin kuin luonnontieteissä on, vaan pääasiassa tarkkaillaan tapahtumia ja tehdään havainnoista teoria. Se ei ole ensisijaisesti empiirinen tiede. Ai niin: empiirisyys tarkoittaa tieteen thteydessä "kokeellista", ei havainto-tieto -filosofisia juttuja.
Mikään teoria ei kuvaa reaalimaailmaa koskaan, vaan idealisoitua maailmaa. Teoria kuvaa sitä, miten asiat "suurin piirtein" ovat. Jos se on sitten sun mielestä uskontoa, niin sittenpähän on.
olivat viemassa jopa suomalaiset. Jouni J Särkijärvi kirjoitti oppaankin asiaa edistämään. Onko hän taloustieteilijä?
Google -haulla milton friedman russia experiment löytyy 2500 linkkiä, joista lyhyenkin selailun perusteella voi todeta, ettei Venäjä suinkaan ole ainoa maa johon Friedman suhtautuu talousteoreettisena koelaboratoriona.
Koska talous on harhateilla olevaa huuhaata (tai uskontoa), kai siihen on turha ympätä empirismiä, joka jo itsessään on auki jäävä juttu.
Tiedonfilosofisesti empirismi on pitkät juuret omaava ja ongelmallinen käsite.
Jos nyt lähdetään sitten tälle lillukointilinjalle puhuttakoon sitten soveltavista taloustieteistä, jos puhdas taloustiede on pelkää peruutuspeiliin tuijottamista ja historian kirjaamista.
Toinenkin huomautuksesi oli melko sofistinen, sillä minusta nyt on jokseenkin sama asia, tehdäänkö koe pelkästään jonkin asian selvittämiseksi, mitä talouden kokoisilla systeemeillä ei varmasti tehdä, vai käytetäänkö jotakin teoriaa ennustamaan, mitä taloudessa tapahtuu joidenkin reaalitoimenpideiden jälkeen, eli käytetään teoriaa talouden ohjailutoimien valintaan.
Minun tietääkseni mm. Kansaivälinen valuuttarahasto ja WTO ovat ovat hyvinkin usein olleet jakamassa taloustieteen teorioihin pohjautuvia neuvojaan eri maiden talousongelmien ratkaisuun. Näin taloustiedettä yritetään soveltaa käytäntöön, joskin kohtuullisen huonolla menestyksellä kuten tuossa aiemmin totesin.
Sattumalta olen erittäin tarkoin selvillä siitä, että paraskin teoria - jopa hyvin rajatuista konkreettisista tapahtumista - on vain likiarvo todellisesta maailmasta, talouden kaltaisesta kompleksisesta systeemistä nyt puhumattakaan.
Niin sanotut tieteelliset realistit esittävät, että järkemme on merkki siitä että maailma jossa elämme on järkevä, ja ajattelumme lait ovat heijastusta luonnonlaeista. Jos mielemme tiedolliset kartat pannaan todellisuuden maiseman päälle niin että kaikki muodot yhtenevät, tällöin saavutamme kosketuksen todellisuuteen. Tällainen näkemys ei kuitenkaan selitä mikä on aikakausien varrella meitä estänyt, kun emme ole toistaiseksi tällaista täydellistä yhteyttä saavuttaneet. Sillä vain hyvin rajoitetun, vain nykytietämykseen pitäytyvän historiallisen näköalan puitteissa, ja valikoidun aineiston varassa voidaan väittää, että tiedon ja todellisuuden suhde palautuisi niiden korrespondenttiseen vastaavuuteen. Mistä väärät, paikkansapitämättömät kartat ovat päähämme piirtyneet - läpi historian? Ovatko ne kenties jonkinlaisen tieteellisen perisynnin aikaansaannosta? Ja miksi kartat vanhenevat, joskus hyvinkin nopeasti? Eilen vielä tieto oli täyttä totta, tänään sama tieto on auttamattomasti vanhentunutta ja paikkansapitämätöntä. Miten voimme ylipäänsä jostain tietystä kartasta, edes siitä joka on uusin ja ajanmukaisin, siis tieteen viimeinen sana, väittää että se varmasti vastaa todellisuutta?
Tähän kysymykseen on vastattu positivismin hengessä ja pragmaattissävyisesti: tiede on itseään korjaava ja täydentävä systeemi, teoriat ja väitteet voidaan todentaa empiirisin kokein, ja vaikka tiedollinen kartta ei ole koskaan täydellinen, riittää, kun kartta vastaa maisemaa siinä määrin että se on käyttökelpoinen. Saamme tositietoa esittämällä todellisuutta koskevia väitteitä ja verifioimalla ja falsifioimalla niitä, tiedon määrä lisääntyy - ja ehkä, kenties, eräänä päivänä tiedämme kaikesta kaiken? Mutta toisaalta: omaksuessamme positivismin opit ja pragmaattiset asenteet olemme tehneet tietoteoreettisen valinnan, joka asettaa tiedon ja todellisuuden oikeastaan täysin päinvastaiseen keskinnäissuhteeseen kuin mihin tieteellinen realismi väittää niiden asettuvan. Tällöin kartan arvo nimittäin mitataan nimenomaan suhteessa sellaisten odotusten, käyttötarpeiden, mitta-arvojen ja pätevöitymisen muotoihin, joita ei ole todellisuudessa vaan omien korviemme välissä.
>> Kuten havainto irrottaa kohteen taustasta, raha irrottaa arvon kohteestaan ja abstrahoi sen. "Arvo" on kuitenkin aivan eriluontoista: mikään reaalinen ei voi olla ikuista, mutta raha pyrkii sitä olemaan. Rahatalous on historiallisesti ottaen uskontoa korvaava ajatusmuoto, ja Raha on taloususkonnon Kuolematon Sielu.
>> Raha ei ole vaihdon väline, eikä arvon mitta, vaan ajattelun muoto. Raha ei mittaa arvoa, vaan toteuttaa transformaation: se muuttaa reaalihyödykkeen arvon abstraktiseksi raha-arvoksi. Talousteorian mammuttimaisin ajatushäränpylly sisältyy siihen, että uskotaan rahan "abstraktisen" ominaisuuden olevan jotain henkisesti kehittynyttä ja korkea-asteista, vaikka se tosiasiassa edustaa regressiivistä kaikkivoipaisuuskuvitelmaa. Tämä on kaiken rahatalousajattelun keskeinen virhelähde.
(Oikkonen: 'Narkissos-esseet')