Miksi itseään pitäisi arvostaa tai ylipäätään ihmisyyttä? Niinhän yleensä sanotaan, että itseään ja muita ptäisi kunnioittaa. Mitä selityksiä tälle annetaan, jos katsellaan asiaa ilman uskonnollisia näkemyksiä?
Miksi ihmisyyttä täytyy arvostaa?
.:.:.:.:.
10309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tuollaista voi kysyä. Joku voi pian tajuta ettei elämällä ole arvoa ollenkaan.
Jos ihan alusta lähdetään liikkeelle, niin yleensähän se kunnioittaminen parhaiten näkyy pieninä kohtaliaisuuksina yms. Koska ihminen on laumaeläin eikä mikään yksinäinen toimeentulija, on toisten huomioon ottaminen välttämätöntä esim. henkisen ja fyysisen kivun välttämiseksi.
Space D. osui naulan kantaan. Mikäli käytöksesi halveera muita on vaarana että joudut paitsioon. Aikoinaan se tarkoitti lähes varmaa kuolemaa. Toisaalta, mikäli toinen hermostuu sinuun tarpeeksi, niin joutuu tappelemaan henkensä pitimeksi - toinen kuolee.
Tänä päivänä käytöksellä ei ole kovinkaan suurta merkitystä, ja sen huomaa. Ihmiset ovat huonokäytöksisiä ja töykeitä. Tämä johtuu kasvatuksesta, mutta myös siitä tosiasiasta ettei saa kurittaa fyysisin keinoin.
Japanissa oli aikoinaan laki, joka määritteli Samuraille oikeuden tappaa toisen ihmisen mikäli hän koki tulleensa loukatuksi; ei tarvittu kun paha sana. (tarinoiden mukaan homma kärjistyi siihen pisteeseen, että pelkkä pahaenteinen mulkaisu riitti).
Mikäli ihminen on herkkä kasvojen mikro- ilmeille pystyy hän huomaamaan toisen mielentilan, ja päättelemään toisen asenteen, ilman sanaakaan.
Tässä mielessä kunnioituksen on parasta olla aitoa, koska muuten "henkinen ryhtisi" paljastaa todellisen asennoitumisesi.
Mutta ihminenhän on sellainen, että se kaikkein vähiten huomioi toisiaan ja muita luomakunnan jäseniä!
Mikä täällä maapallosella on tehnyt rumempaa tuhoa sekä ihmisille että elukoille; mä kysyn vaan?
Maapallomme saatuminen ja ilmastonmuutos ovat siitä viimeisimmät varoitukset.
Se on etuoikeus, että voi miettiä sitä miksi miettiä. Tai sitten se, että miettii miksi ei miettiä.
Tractatuksen mukaan, melko perustellusti, etiikka ja arvot ovat niitä asioita, joita ei voi semanttisesti käsitellä, eli on kyseenalaista voidaanko niistä yleensäkään keskustella filosofisessa mielessä, loogisesti. Niitä voidaan käsitellä sosiaalisina rakenteina ja evoluution perspektiivistä, mutta se voisi kuulua toiselle palstalle.
Olisi ihan kiinnostavaa, jos joku yrittäisi määritellä edes jotkut, "kiistämättömät" perusarvot, joista muut arvot voidaan johtaa. Onko sellaisia?
Asioita pitää aina lähestyä ensimmäiseksi eläinmaailman näkökulmasta.
Kaikki muut näkökohdat ovat ihmisten itsensä keksimiä. Tarkastele ihmistä kuin koiraa ihmisten näkökulmasta
Hassu kysymys tuo, miksi ihmistä TÄYTYY arvostaa. Kun näet kaikkein vähiten uskon etiikan alalla juuri imperatiiveihin. Ei kukaan tai mikään voi pakottaa ketään uskomaan ihmisen arvoon - asian suhteen voi vain niin sanoakseni havahtua.
Ihmisen arvo on, fenomenologisesta näkökulmasta katsoen, pikemminkin jotain, joka paljastuu tai valkenee yksilölle. Ja joka tämän asian oivaltaa, enemmänkin tunteiden kuin järjen tasolla, on taipuvainen myös kohtelemaan muita ihmisiä arvostavasti. Ei siksi että hänen TÄYTYY, vaan siksi, koska hän KOKEE TÄMÄN MIELEKKÄÄKSI.
Mutta miksi pitäisi arvostaa toisia vain luopuakseen jostain omasta? Ja juuri näinhän asia ei ole. On näet niin, että se, joka kokee muut arvokkaiksi ja tärkeiksi, elää rikkaassa ja vaikuttavassa maailmassa - saaden näin itselleenkin enemmän. Tälle vastakohtana voimme ajatella vaikkapa narsisesta persoonallisuushäiriöstä tai masennuksesta kärsivää yksilöä, jonka maailma on perin kolkko ja tyhjä.
Jos ei ole jostakin asiasta kiinnostunut on oppiminen ja kehitys asiassa hankalaa..
Esim. yleensä ihminen, joka ei itse luota itseensä tai tekoihinsa, eivät muutkaan ihmiset luota häneen tai hänen tekoihinsa ja usein ei henkilö myöskään onnistu jos ei itseensä luota.
Oma mielipiteeni on, että on helpompaa olla uskomatta ihmisyyteen kuin uskoa siihen, mutta kehityksen kannalta palkitsevampaa yrittää.