Reilun kaupan

Olisiko pikkuleipomosta ostettu leipä tai torilta ostettu perunapussi "reilumpi"? Silloinhan koko hinta (vähennettynä valmistus- ja kuljetuskuluilla) menee tekijälle tai kasvattajalle, edellyttäen, että torimyyjä on itse myös viljellyt myymänsä tuotteet (niin kuin käsittääkseni useimmiten on asianlaita). Lähiruokaa kannattaa suosia myös ympäristösyistä, ei ole mitään järkeä rahdata leipiä ja pottuja läpi Suomen. Tosin täällä laidalla (pk-seutu) asuessa pakostakin joutuu maksamaan kuljetuksista, kun ei tänne mahdu niin paljon maatiloja, että ne ruokkisivat miljoona ihmistä.

Reilusta kaupasta käsitteenä en tiedä juuri mitään, mutta tuo taannoinen suoramyyntijuttu oli kyllä ihan hanurista: yksi tila myy jotain - perunoita, toinen leipää - onko sellaisia muuten? - kolmas muita juureksia - juustoa en tiedä oikein kenenkään myyvän, yksi kutoo tumppuja, joku tekee kukkopillejä ja puu-ukkoja, lihaa saattoi saada pakkasesta, jos varasi ja osti koko elukan, jauhoja ja ryynejä sai toki melko hyvin, maitoa ei kai enää kukaan viitsi varsinaisesti myydä irtona tai voko edes?, kanamunia saa kai, marjankasvattaja kasvattaa mansikan ja sanoo "silvuplee, poimimaan sinne thaitytön kylkeen, kyl mie punnihen, sitte kuhan jouvan..."

Tuotteita olisi pitänyt lähteä rahtaamaan kilometrien takaa kierrellen talosta taloon haarapussi olalla. Kertaostosmäärät olivat valtaisat - vähintään säkki tahi kiihtelys kerralla. Joka taloudessa olisi pitänyt olla isot kellarit, pakastimet, laarit ja kotitarvemyllyt.

Kuntien ja valtion tuella rakennetut suoramyyntihallit pidettiin yllä juuri niin kauan kuin tukirahoja tuli. Kun rahat loppuivat loppui myös palvelu ja hallit suljettiin. Joku sai siitä halvalla hulppean traktorihallin tai paikan, johon kerätä antiikkisia maatyökoneita.

Kaiken kukkura oli tietysti hinta: parikymmentä pinnaa kalliimpi kuin kaupassa, laatu taas ei ollut kummoinenkaan kun parempilaatuinen tuote oli myyty keskusliikkeille; näille suoramyyntiostajille kävi huonompikin tavara. Vaan saihan näistäkin viljelijä tukirahansa - jonka kuluttaja veromenoinaan tietysti maksaa. Kukaan suoramyyjä ei juurikaan ole miettinyt, miten saada tuottensa sinne, missä kuluttaja haluaa ne osataa vaan odottaa urheasti, että kuluttaja tulee navetankylkeen norkoilemaan, että "leivotaanko teillä tänään ja onkos lahtipäivä ja että koska, joutaako isäntä mylläämään kapan ruista?". Mihin on hjävinnyt maamiesväestön halu lähteä myymään torille, sattana?

Niin kauan kuin maksamme maataloustukea nykyisen verran ja elätämme viljelijäväestöä, ei viljelijän kannata puhua myyntihinnastaan. Vasta kun tukea ei enää tule ja viljelijän on saatava kate tuotantokustannuksille ja alettava todellinen kilpailu toistensa ja tuontituotteiden kanssa, otan tosissani puheet tuotantokustannnuksista ja myyntihinnoista kaupalle. Siihen päivään asti pidän viljelijöitä yhteiskunnan ylläpidettävänä kansanosana, jonka asema turvataan sopimuksin ja asetuksin - aivan toisin kuin muun teollisuuden, kaupan ja palvelualan on pärjättävä omillaan.

Tällä jorinalla en tarkoita pelkästään suomalaisia viljelijöitä - vaikka meillä maatalouden tukeminen on viety ajoittain aivan tekopyhään äärimmäisyyteen asti - vaan koko EU:n maataloussektoria. Maataloustuen loppuminen saattaa nostaa tuotteiden hintoja, mutta panee maatalouden tuotantoon ja jakeluun riittävän paineen kehittää niitä parempaan suuntaan ja tämä hillinnee hintojen nousua ja parantaa tuotteiden laatua tosissaan.

Kuluttajan asia on tietysti pitää huolta siitä, että kaikki tapahtuu laillisesti ja kuluttajan halun mukaisesti. Kaupan rakenteiden murtuminen pitää kyllä huolen siitä, että kuluttaja saa todennäköisesti sitä, mitä haluaa - suuremman valinnan vapauden ja paremmat tuotteet.