En ole ennen kirjoittanut tänne. Ajattelin, että täällä voisi syntyä jotain keskustelua joka saa ajatukset muualle.
Kumpaa? Voinko sanoa, että olen rakastanut/rakastan jotakuta, jos en voi katsoa hänen kuvaa, jossa hän katsoo toista miestä silmiin kuin olisi seitsemännessä taivaassa, ja olla onnellinen hänen puolestaan? Enkö haluakkaan kyseisen henkilön parasta? Oliko kaikki vain omien tarpeitteni tyydyttämistä? Onko "aitoa" rakkautta olemassa? Jos on, eikö kaikkien ihmisten tulisi kyetä siihen?
Kumpaa? Voinko sanoa, että olen rakastanut/rakastan jotakuta, jos en voi katsoa hänen kuvaa, jossa hän katsoo toista miestä silmiin kuin olisi seitsemännessä taivaassa, ja olla onnellinen hänen puolestaan? Enkö haluakkaan kyseisen henkilön parasta? Oliko kaikki vain omien tarpeitteni tyydyttämistä? Onko "aitoa" rakkautta olemassa? Jos on, eikö kaikkien ihmisten tulisi kyetä siihen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nietschekin totesi aikanaan, että rakkaus on itsekkyyden äärimmäisin muoto. Halutaan omistaa toinen ja toisen elämä kokonaan itselleen. Rakkauden vastakohta tässä suhteessa on ystävyys.
Tämä on kyllä erittäin hyvä aihe, sillä erityisesti kristityt pitävät itsekkyyttä huonona asiana, mutta ylistävät rakkautta. Tässä on ilmiselvä ristiriita.
Jos tuo todella on lähimpänä "totuutta", niin olen kyllä melkoisen pettynyt luonnon, jumalan, vai mikä ikinä meidät aikaan saikaan, tapaan toteuttaa miehen ja naisen välistä kanssakäymistä. Mainitsit ystävyyden äärimmäisen itsekkyyden (rakkauden) vastakohtana; Voisiko ollakkin niin että se, minkä suurin osa meistä mieltää rakkaudeksi, onkin jotain ihan muuta, kun taas toisen asettaminen itsensä edelle olisi lähempänä "aitoa rakkautta"? Voiko toista asettaa itsensä edelle ja olla silti esim. mustasukkainen?
Mitä sitten tuohon kristillisyyteen tulee, niin kristittyjä on monenlaisia. Minun mielestä sinä sekoitat naisen ja miehen välisen rakkauden(joka onkin ehkä itsekkyyttä), ja kristinuskon ihannerakkauden toisiinsa.(Olkoonkin niin, että viestini vie ehkä keskustelua enemmän nainen-mies -rakkaus alueelle.) Miten kristittyjen PITÄISI raamatun mukaan tehdä, on asettaa muut tasavertaiseksi itsensä kanssa. En ole raamattua niin paljon lukenut, että tietäisin mitä siellä sanotaan naisen ja miehen välisestä suhteesta.
Minun on vaikea uskoa, että muunlainen rakkaus olisi itsekkyyttä. Onko? Jos ei, niin eikös tuo epäitsekäs rakkaus (jonka voisi kuvitella esim. vanhempi - lapsi -rakkaudeksi) ole käytännössä helpompi "suorittaa" kuin esim. miehen rakastaminen naista mahdollisella epäitsekkäällä tavalla? Onko miehen edes mahdollista rakastaa naista epäitsekkäällä tavalla? Meni nyt vähän saman toistamiseksi mutta olkoot..
Uskon että ihminen voi rakastaa kahtakin ihmistä samanaikaisesti vaikkakin eri syistä.
Luonnollista on että rakastamansa ihmisen haluaa omistaa, mutta hyvää ystävyyttä
pitäisin rakkauden lähisukulaisena, enkä suinkaan vastakkaisena ominaisuutena.
"Voisiko ollakkin niin että se, minkä suurin osa meistä mieltää rakkaudeksi, onkin jotain ihan muuta, kun taas toisen asettaminen itsensä edelle olisi lähempänä "aitoa rakkautta"? Voiko toista asettaa itsensä edelle ja olla silti esim. mustasukkainen?"
Lähes kaikissa (miehen ja naisen välisen) rakkauden luonnehdinnoissa rakkauteen kuuluu toisen asettamisen oman itsensä edelle, ainakin välillä. Rakkaudessa on siis mukana niin uhrautumisen kuin itsekkyyden elementit. Ystävyydessä tätä itsekkyyden elementtiä harvoin on. Sen takia viestissäni lukikin "TÄSSÄ SUHTEESSA ystävyys on rakkauden vastakohta." Mielestäni rakkautta voisi itsekkyyden ansiosta kutsua "paradoksaalisen ihanaksi." Toisen täydellinen rajoittaminen kun ei ajatuksen tasolla erityisesti houkuttele. Vai voisiko todelliseen rakkauteen kuulua, että toinen hyväksyy rajoitukset täydellisesti?
"Minun on vaikea uskoa, että muunlainen rakkaus olisi itsekkyyttä. Onko?"
Ei ainakaan heti tule mieleen muita äärimmäisen itsekkäitä rakkauden muotoja.
"Jos ei, niin eikös tuo epäitsekäs rakkaus (jonka voisi kuvitella esim. vanhempi - lapsi -rakkaudeksi) ole käytännössä helpompi "suorittaa" kuin esim. miehen rakastaminen naista mahdollisella epäitsekkäällä tavalla? Onko miehen edes mahdollista rakastaa naista epäitsekkäällä tavalla?"
Juurikin näin. Ystävää on helpompi "rakastaa", sillä siitä ei tarvitse kilpailla. Aviokumppaneista kilpailuhan kumpuaa ihmisen biologisista taustoista. Voisiko olla, että ihmisen kehitys on mennyt "pidemmälle" ystäviin suhtautuessa, kuin parittelukumppaniin suhtautuessa? Minusta ainakin tuntuu, että ystäviin suhtaudutaan selvästi kypsemmin.
Raukkaus ei voi olla mitään muuta kuin itsekästä. Eikä mitään aitoa rakkautta ole olemassa, ei todellakaan. Kaikki vaan pettää :D