Olen 20 vuotias tyttö ja paniikkihäiriötä ollut jo nelisen vuotta. Kohtauksia en juurikaan enään saa, mutta jatkuva ahdistus ja epätodellinen olo vaivaavat. Onko muilla tämmöistä sekavaa ja epätodellista oloa ollut?
Todella pelottava tunne ja olen monta kertaa miettinyt tulenko hulluksi ja mikä minussa on vikana.
Mistä tämä voi johtua? Voiko paniikkihäiriö mennä johonkin vakavaan, kuten psykoosiin tai skitsofreniaan?
Cipralexia olen taas aloittanut syömään n. 2kk sitten ja se on ehkä hieman helpottanut.
Epätodellinen olo on lähes jatkuvaa, varsinkin kun ajattelen sitä.
sekava olo
tyttötnne
19
3583
Vastaukset
- ex-kofeinisti
Jos käytät kofeiinia (kahvi, energiajuomat, tee, vihreä tee, kaakao, suklaa, kolajuomat jne), lopeta se täysin, se aiheuttaa valtaosan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä sekä masennuksista. Epätodellinen olo on ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön liittyvä oire, joka voi kohdistua myös tuttuihin henkilöihin siten, että he tuntuvat jotenkin täysin vierailta, vaikka kyseessä olisi oma puoliso tai joku muu perheenjäsen. Ilmiö katoaa kun oireiden aiheuttaja on poistettu, lääkkeet eivät sitä poista, peittävät vain oireita osalla käyttäjistä.
- pedobeard
Paniikkihäiriö voi, ja johtaakin joskus skitsofreniaan. Sinun kannattaisi varmasti alkaa juomaan kahvia ja syömään PALJON suklaata, niin kyllä se siitä!
- jnnnj
Minulla helpotti, kun aloitettiin lyrica lääkitys 75mg ja nostettiin 300mg kaksi kertaa päivässä.
Ahdistus väheni. Alussa oli aika ikäviä sivuvaikutuksia esim. huimaus ja harhanäyt, mutta ne meni aika äkkiä ohi. Nyt on paljon helpompi olo kun ei ahdista. - irokeesi126
Itellä on samallainen epätodellinen olo kans oikeastaan lähes kokoajan päällä. Kaikki tuntuu jotenkin oudolta ja mietityttää kaikki olemassa olot ym ja ei vain jotenki tunnu järkevältä että on tässä, tuntuu että häviänkö vaan jotenki yhtäkkiä tai kuolen ja nyt ym ym.
Se on hirveä tunne ymmärrän todella hyvin. Näille vaivoille on oikein nimityskin jota kutsutaan derealisatioksi ja depersonalisaatioksi. Kannattaa vaikka googlettaa noita niin huomaat että et todellakaan ole ainoa joka näistä kärsii. Itse ajattelin että olen aivan yksin näiden ajatusten kanssa kunnes luin noista ja huomasin että muillakin niitä on ja se jonkin verran helpoltti (tietenkään kenellekkään näitä ei toivo).
Itselläni on myös tuota hulluksi tulemisen pelkoa (koska on välillä niin epätodellinen olo) ja itekki oon kärsinyt näistä myös jo aika pitkään.
Mulla oli pitkään semmonen vaihe ettei ollu paniikki kohtauksia vaan pelkästään tuota epätodellista oloa ym ahdistusta, mutta nytte on taas nuo paniikkikohtaukset alkanu, hengenahistusta hapenpuutteen tunnetta rintatuntemuksia hyperventilointia pistelyä huimausta ym, kerran joutunu 112 soittaa ja pyyttään ambulassin paikalle, ottivat ekg:t verenhappipitosuudet ja kaikki näytti normaalia, antovat paperipussin ja sano että hengittele siihen, ja lähtivät pois. :) Lääkärissä tuonti samat tulokset ja mielenterveys toimistoon sain lähettee ja lääkettä vaihettiin. Pitäs kyllä tässä johki terapiaan kohta päästä näistä kaikista juttelee, no toivottavasti pian pääsee mielenterveys toimistoon, oikialle asiantuntijalle.- tyttönnee
Kiitos vastauksista :) on kiva ja helpottava kuulla etten ole ainoo joka kärsii tästä epätodellisesta olosta
ja että tämä ei ole niin vaarallista kuin koko ajan kuvittelen ja pelkään. Minulla myös itse paniikkikohtauksia ei enään tule, vaan tämä sekava olo vain on ja pysyy. Välillä en edes tajua , että minulla on se, kunnes alan taas ajattelemaan sitä. Olen myös alkanut miettimään kaikkea olemassaoloa ja onko tämä ja tämä totta ja se on pelottavaa. Varsinkin illalla alkaa päässä pyörimään kaikkea ihmeellistä, eikä uni meinaa tulla.
Miten olette itse päässeet tästä olosta eroon ja kauanko teillä se on pahimmillaan kestänyt?
Kiitos :) - adfjkl
tyttönnee kirjoitti:
Kiitos vastauksista :) on kiva ja helpottava kuulla etten ole ainoo joka kärsii tästä epätodellisesta olosta
ja että tämä ei ole niin vaarallista kuin koko ajan kuvittelen ja pelkään. Minulla myös itse paniikkikohtauksia ei enään tule, vaan tämä sekava olo vain on ja pysyy. Välillä en edes tajua , että minulla on se, kunnes alan taas ajattelemaan sitä. Olen myös alkanut miettimään kaikkea olemassaoloa ja onko tämä ja tämä totta ja se on pelottavaa. Varsinkin illalla alkaa päässä pyörimään kaikkea ihmeellistä, eikä uni meinaa tulla.
Miten olette itse päässeet tästä olosta eroon ja kauanko teillä se on pahimmillaan kestänyt?
Kiitos :)Mulla on ollut ahdistusta jo vuosikausia ja lääkityskin on taas päällä. Joskus kun olin vissiin tosi väsynyt niin oli kuukausikaupalla epätodellinen olo. Päässä surisi ja vanne kiristi. Saatoin löytää itseni kellarikäytävästä ja mietin mitä ihmettä olin mennyt hakemaan. Tai kun vauva roikkui aina mukana kainalossa, kysyin aina välillä missä se on.... sellainen meni sitten ohi muutaman kuukauden päästä. Tietty tähän auttaa se mikä kaikkeen psyykkiseen oirehtimiseen, eli se että uskoo ettei oire ole vakava. Ajatukset ei vaan pysy ihan kasassa. Kyllä se siitä ohi menee jos elämä on muuten reilassa. Syvälliset ajatukset aiheuttaa varmaan kaikille jonkinlaista ahdistusta, mutta kun niitä vaan rohkeasti miettii, niin kyllä niidenkin käsitteleminen helpottuu. Kaikilla on kriisikausia ja tuo parinkymmenen ikä varmasti on yksi sellainen muutosvaihe ihmisen elämässä. Me vain reagoimme niihin eri tavalla. Toiset voimakkaammin kuin toiset. Ei siinä sinällään ole mitään epänormaalia että jotkut asiat ahdistaa. Sitten tietysti kannattaa lääkitä itteään jos elämä alkaa liikaa rajoittua oireiden takia.
- tyttönnee
adfjkl kirjoitti:
Mulla on ollut ahdistusta jo vuosikausia ja lääkityskin on taas päällä. Joskus kun olin vissiin tosi väsynyt niin oli kuukausikaupalla epätodellinen olo. Päässä surisi ja vanne kiristi. Saatoin löytää itseni kellarikäytävästä ja mietin mitä ihmettä olin mennyt hakemaan. Tai kun vauva roikkui aina mukana kainalossa, kysyin aina välillä missä se on.... sellainen meni sitten ohi muutaman kuukauden päästä. Tietty tähän auttaa se mikä kaikkeen psyykkiseen oirehtimiseen, eli se että uskoo ettei oire ole vakava. Ajatukset ei vaan pysy ihan kasassa. Kyllä se siitä ohi menee jos elämä on muuten reilassa. Syvälliset ajatukset aiheuttaa varmaan kaikille jonkinlaista ahdistusta, mutta kun niitä vaan rohkeasti miettii, niin kyllä niidenkin käsitteleminen helpottuu. Kaikilla on kriisikausia ja tuo parinkymmenen ikä varmasti on yksi sellainen muutosvaihe ihmisen elämässä. Me vain reagoimme niihin eri tavalla. Toiset voimakkaammin kuin toiset. Ei siinä sinällään ole mitään epänormaalia että jotkut asiat ahdistaa. Sitten tietysti kannattaa lääkitä itteään jos elämä alkaa liikaa rajoittua oireiden takia.
Mullakin jatkuu epätodellinen olo aina kuukausia ja sitten yhtäkkiä huomaankin että eihän sitä edes ole ollut vähään aikaan. Mutta kun sitä asiaa alkaa miettimään niin sitten vasta huono olo tuleekin.
Pakostikin vain käy mielessä, että mitä jos sekoan tai tulen hulluksi. Muutenkin olen alkanut miettimään kaikkea ihan outoja asioita ja pelkäämään niitä. Olen myös alkanut näkemään paniikkihäiriöstä unia ja kaikesta niistä asioista mitä olen miettinyt. Nään todella outoja unia välillä :D - adfj
adfjkl kirjoitti:
Mulla on ollut ahdistusta jo vuosikausia ja lääkityskin on taas päällä. Joskus kun olin vissiin tosi väsynyt niin oli kuukausikaupalla epätodellinen olo. Päässä surisi ja vanne kiristi. Saatoin löytää itseni kellarikäytävästä ja mietin mitä ihmettä olin mennyt hakemaan. Tai kun vauva roikkui aina mukana kainalossa, kysyin aina välillä missä se on.... sellainen meni sitten ohi muutaman kuukauden päästä. Tietty tähän auttaa se mikä kaikkeen psyykkiseen oirehtimiseen, eli se että uskoo ettei oire ole vakava. Ajatukset ei vaan pysy ihan kasassa. Kyllä se siitä ohi menee jos elämä on muuten reilassa. Syvälliset ajatukset aiheuttaa varmaan kaikille jonkinlaista ahdistusta, mutta kun niitä vaan rohkeasti miettii, niin kyllä niidenkin käsitteleminen helpottuu. Kaikilla on kriisikausia ja tuo parinkymmenen ikä varmasti on yksi sellainen muutosvaihe ihmisen elämässä. Me vain reagoimme niihin eri tavalla. Toiset voimakkaammin kuin toiset. Ei siinä sinällään ole mitään epänormaalia että jotkut asiat ahdistaa. Sitten tietysti kannattaa lääkitä itteään jos elämä alkaa liikaa rajoittua oireiden takia.
Kyllä sekin on ihan normaalia ahdistuneisuuden oiretta että unetkin on sekopäisiä. Ja unessakin joskus tuntuu ettei saa henkeä. Mutta eihän sekään ole todellista, vaikkakin rasittavaa. Tämä on tosi rasittava vaiva, mutta sen kanssa oppii elämään ja hyviäkin kausia tosiaan on. Eikä lääkityksesetä kannata hakea apua mielestäni ennen kuin vaiva todella rajoittaa elämää. Jos lääkkeisiin turvaa liikaa henkisesti, niin ei yritä itse edes vaivaansa parantaa. Tieto lääkkeiden avustakin saattaa olla yksi altistava tekijä näille oireille, koska saattaa tulla mieleen ajatus että 'näitä lääkkeitä täytyy saada tai muuten ei selviä'. Mutta ei niitä lääkkeitä ole ennenkään ollu, silti on selvitty. Huonommin tai paremmin. Onhan hysteerisiä ym ihmisiä aina ollut. Huumaavia/rauhoittavia aineita on varmaan tähän vaivaan ennen enimmäkseen annettu. Hyvä sinällään että nykyään on vaihtoehtoja!
- syy voi piileä siell
tyttönnee kirjoitti:
Mullakin jatkuu epätodellinen olo aina kuukausia ja sitten yhtäkkiä huomaankin että eihän sitä edes ole ollut vähään aikaan. Mutta kun sitä asiaa alkaa miettimään niin sitten vasta huono olo tuleekin.
Pakostikin vain käy mielessä, että mitä jos sekoan tai tulen hulluksi. Muutenkin olen alkanut miettimään kaikkea ihan outoja asioita ja pelkäämään niitä. Olen myös alkanut näkemään paniikkihäiriöstä unia ja kaikesta niistä asioista mitä olen miettinyt. Nään todella outoja unia välillä :DOletkos selvittänyt lapsuuttas. Oleko joutunut olemaan silloin paljon varuillaan, pelkäämään tai säikähdellyt?
- mustaa öljyä :)
viimesin viesti 2009 mut eipä tuo haittaa.
mietiskelen vaan yksikseni, ku en jaksa tyttöystävääkää enää vaivata, että oonkohan mä ees tässä. mielessä liikkuu ajatuksia, ne on outoja välähdyksiä.
en mieti melkeen enää ollenkaan sanoilla, kaikki on vaan kuvia.
puhuminenki on tosi hankalaa.
tuntuu että jos tarpeeks lakkaisin uskomasta todellisuuteen nii voisin vaan vetästä tyylii käden läpi seinästä tai tippua lattian läpi ihan siitä vaan.......
onneks on olemassa tää sivusto, ehkä en oo ihan yksin.
nään kummallisia unia. ykski oli lucid-uni ja paukautin siinä käden läpi jonku vanhan talon ikkunasta. ei sattunu mut alko vuotaa verta tosi paljo.., sellasta elämä on nykyää, kattelen vaa itteäni jostai korkealta
oikeesti wtf, kui just mun piti tulla tällaseks?
kaikki on samaan aikaan niiiiiiiiin ok ja niiiiiiiiiiiin neutraalia, en tunne mitää enää.- Anxious
Heh, tunne on todella tuttu. Olen kärsinyt invalidisoivasta paniikkihäiriöstä enemmän tai vähemmän useita vuosia, laskujeni mukaan nyt on menossa 7. tai 8. Yleistynyt ahdistuneisuus hiipi varkain mukaan kuvioihin, suurilta osin varmasti rankan alkoholinkäytön ja rikkonaisen elämäntilanteen takia. Oireet ovat edelläkuvaillun kaltaisia: "Sumuinen", epätodellinen olo, sekoamisen pelko, kuoleman pelko. Toisinaan ihmettelen koko havaittua todellisuutta: Miten kaikki koostuu pienen pienistä atomeista, tuntemamme kaikkeuden rakennetta ja sen "laajenevaa äärettömyyttä", sitä että elämme tyhjyydessä olevan pallon päällä. Ei kovin mieluisia ajatuksia panikoivalle, kroonisesti ahdistuneelle agorafoobikolle :D toisinaan saan niin raskaita paniikkikohtauksia, että ne lamauttavat minut niille sijoilleni. Viimeiset kuusi viikkoa vietin pääsääntöisesti sisätiloissa. Ulko-oven katsominenkin aiheutti kauhunsekaisia tuntemuksia ja ovesta ulos astuminen laukaisi todella intensiivisen epätodellisen olon ja toi mukanaan invalidisoivan paniikkikohtauksen, jonka kourissa teki mieli paeta välittömästi takaisin sisätiloihin (ja sen myös usein teinkin). Ikävä kyllä olen itsepäisyyttäni ollut hakeutumatta hoitoon ja antanut työkykyni ja yleisen toimintakykyni rappeutua. En osaa varsinaisesti antaa vastauksia mahdollista paranemisennustetta koskien, koska itsekin olen vasta aloittelemassa lääkehoitoja ja tiistaina tarkoituksena on keskustella sopivista hoitometodeista lääkärini kanssa. Lohdutuksena voin sanoa sen, että epätodelliseen oloon tottuu asteittain. Ei se koskaan muutu millään tasolla mielekkääksi, siihen ei vaan kiinnitä niin paljon huomiota, eikä sille anna niin paljoa painoarvoa. Yksinkertaisena neuvona voisin tarjota sitä, että epätodellisen olon iskiessä (tai jos se on koko ajan päällä kuten allerkirjoittaneella), keskittykää siihen mitä olitte tekemässä. Jos olit lenkillä epätodellisen olon iskiessä, muistuta itsellesi että olet lenkkeilemässä. Keskity siihen kun jalkasi liikkuvat vuorotahtiin, tietynlaisten läsnäoloa vahvistavien mantrojen toistelu voi myös auttaa. Yleisen stressin ja hankalien elämäntilanteiden olen huomannut syventävän epätodellista oloa ja helpottavan siinä vellomista ja sille antautumista. Kuunnelkaa vointianne: levätkää kun on sen aika. Nauttikaa elämästä ainaisen suorittamisen sijaan, ottakaa taukoa kun sitä tarvitsette. Niskajäykkyydellä ja epätodellisella ololla on selkeä korrelaatio: käykää hierojalla tai pyytäkää kumppanianne hieromaan teitä, jos teillä sellainen on. Toivottavasti näistä itsehoito-ohjeista on joillekin edes marginaalista apua. Jaksamisia, ette ole tulossa hulluiksi eikä maailma katoa minnekään, vaikka olo olisi kuinka epätodellinen.
- 1500008
Anxious kirjoitti:
Heh, tunne on todella tuttu. Olen kärsinyt invalidisoivasta paniikkihäiriöstä enemmän tai vähemmän useita vuosia, laskujeni mukaan nyt on menossa 7. tai 8. Yleistynyt ahdistuneisuus hiipi varkain mukaan kuvioihin, suurilta osin varmasti rankan alkoholinkäytön ja rikkonaisen elämäntilanteen takia. Oireet ovat edelläkuvaillun kaltaisia: "Sumuinen", epätodellinen olo, sekoamisen pelko, kuoleman pelko. Toisinaan ihmettelen koko havaittua todellisuutta: Miten kaikki koostuu pienen pienistä atomeista, tuntemamme kaikkeuden rakennetta ja sen "laajenevaa äärettömyyttä", sitä että elämme tyhjyydessä olevan pallon päällä. Ei kovin mieluisia ajatuksia panikoivalle, kroonisesti ahdistuneelle agorafoobikolle :D toisinaan saan niin raskaita paniikkikohtauksia, että ne lamauttavat minut niille sijoilleni. Viimeiset kuusi viikkoa vietin pääsääntöisesti sisätiloissa. Ulko-oven katsominenkin aiheutti kauhunsekaisia tuntemuksia ja ovesta ulos astuminen laukaisi todella intensiivisen epätodellisen olon ja toi mukanaan invalidisoivan paniikkikohtauksen, jonka kourissa teki mieli paeta välittömästi takaisin sisätiloihin (ja sen myös usein teinkin). Ikävä kyllä olen itsepäisyyttäni ollut hakeutumatta hoitoon ja antanut työkykyni ja yleisen toimintakykyni rappeutua. En osaa varsinaisesti antaa vastauksia mahdollista paranemisennustetta koskien, koska itsekin olen vasta aloittelemassa lääkehoitoja ja tiistaina tarkoituksena on keskustella sopivista hoitometodeista lääkärini kanssa. Lohdutuksena voin sanoa sen, että epätodelliseen oloon tottuu asteittain. Ei se koskaan muutu millään tasolla mielekkääksi, siihen ei vaan kiinnitä niin paljon huomiota, eikä sille anna niin paljoa painoarvoa. Yksinkertaisena neuvona voisin tarjota sitä, että epätodellisen olon iskiessä (tai jos se on koko ajan päällä kuten allerkirjoittaneella), keskittykää siihen mitä olitte tekemässä. Jos olit lenkillä epätodellisen olon iskiessä, muistuta itsellesi että olet lenkkeilemässä. Keskity siihen kun jalkasi liikkuvat vuorotahtiin, tietynlaisten läsnäoloa vahvistavien mantrojen toistelu voi myös auttaa. Yleisen stressin ja hankalien elämäntilanteiden olen huomannut syventävän epätodellista oloa ja helpottavan siinä vellomista ja sille antautumista. Kuunnelkaa vointianne: levätkää kun on sen aika. Nauttikaa elämästä ainaisen suorittamisen sijaan, ottakaa taukoa kun sitä tarvitsette. Niskajäykkyydellä ja epätodellisella ololla on selkeä korrelaatio: käykää hierojalla tai pyytäkää kumppanianne hieromaan teitä, jos teillä sellainen on. Toivottavasti näistä itsehoito-ohjeista on joillekin edes marginaalista apua. Jaksamisia, ette ole tulossa hulluiksi eikä maailma katoa minnekään, vaikka olo olisi kuinka epätodellinen.
Hyvä kirjoitus ja aika samanmoista meininkiä itsellä. Tosin jos puran rehellisesti asian, niin dokaan aivan liikaa ja kun välillä olen yli 4 päivää selvinpäin niin huomaan että kas kummaa, ei paniikkihäiriöitä enää. Tavallaan petän itseäni sillä että sairastan paniikkihäiriötä vaikka aiheutan sen itse liialla alkoholinkäytöllä ja huonolla elämäntilanteella. Kofeiinisankari voisi pysytellä siellä omassa psykoosissaan näistä ketjuista ; itse en juo ollenkaan kahvia/kolaa tai käytä suklaata, ja olen jo tarpeeksi itseäni testannut, paniikkini tulevat alkoholista tai pikemmin krapulassa. Tästä tietysi myös kumuloituu ketju että käytän rauhoittavia krapulassa ja samoin sitten niiden käyttämättä jättäminen aiheuttaa paniikkihäiriöitä. Nimim. turha mennä kauppaan tai ajella autolla krapulassa ilman rauhoittavia.
- S.K94
Itse olen vain saanut kerran isomman paniikkikohtauksen, mutta minulla on juuri tuota epätodellisuuden tunnetta ja sitä että kyselee kaikkea järjetöntä itseltään. Eniten pelottaa että menen hulluksi/menetän hallinnan. Eikä tilannetta hirveästi auta se että en ole ainakaan 7 päivään nukkunut kunnolla, Nukun aina aluksi 2-4 tuntia ja herään ja olen puoliunessa sen 3 tuntia ja nukahdan uudelleen muutamaksi tunniksi. Mutta tilanne on mennyt kokoajan parempaan suuntaan. Todella paljon auttanut se että olen voinut lukea näitä foorumeita, jatkanut päivittäisiä rutiineja (Koulussa käynti), olen käynyt kahdesti psykologin juttusilla ja se myös auttaa että vanhemmat on tukena tässä.
Mutta onko jollakin vinkkejä tuohon nukkumiseen?
Voimia kaikille :)- epätodellinen
Todella ihana lukea että aivan samantyyppistä epätodellista oloa on muillakin. Itselläkin tuohon oloon liittyy voimakas sekoamisen pelko ja pelko hulluksi tulemisesta puolestaan voimistaa sekavuuden tunnetta entisestään. Omalla kohdallakin tuo epätodellinen olo on jotenkin kroonisoitunut. Se on melkein jotkuvaa. Seuraa töihin, kouluun, kaupungille, vapaa-aikaan, eikä helpota kotonakaan. Kun olo on oikein sekava, en saa edes puhutuksi muille. Välillä pelkään, että lakkaan yhtäkkiä olemasta ja kukaan ei enää nää minua eikä kuule mitä puhun. Silloin kun olo on oikein epätodellinen, tuleekin sellainen olo että ei ole oikeasti siinä, katselee vain itseään harson läpi. Itsellä on diaknosoitu paniikkihäiriö -vuotiaana ja nyt olen 23. Aina kun paniikkihäiriö on ollut pahana, myös epätodellinen olo on tullut kyytipoikana. Nyt en kuitenkaan saa enää varsinaisia paniikkikohtauksia vaan epätodellinen olo ja siitä aiheutuva ahdistus kiusaavat koko ajan. Onko kukaan löytänyt epätodellisen olon selättämiseen mitään keinoa (oli se sitten lääkitys tai joku muu keino). Pelkään että tämä olo jää päälle koko loppuelämäksi. Miten tästä pääsee eroon? Epätoivoa... :(
- pollasekaisin
Itselläkin esiintyy tälläkin hetkellä jonkinlaista epätodellista oloa. Pitää muistella oliko joku tapahtuma oikeasti totta ja välillä tuntuu että kaikki on vaan unta. Olen pitänyt tätä vain raudanpuutosanemian oireena, mutta näitä lukiessani sain selville sen luultavasti olevan jotain aivan muuta.
- Samassa tilanteessa
Itse olen kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöistä ja pahasta ahdistuneisuudesta vuosia. Välillä on hyviä kausija ja välillä huonoja. Lääkkeitä kokeillut ja auttoivat mutta kuten todettu, se ei poista ongelmaa. Itse lopetin lääkityksen parin vuoden jälkeen ja halusin kohdata ongelmani. Itselleni oli apua terapiasta, sillä paniikkikohtaukset vähenevät saati voivat loppua kokonaan, jos keräät niistä tietoja. Tieto on paras aseesi järkesi kanssa.
Moni ehdottaa kahvin, sokerin, alkoholin ja muiden päihteiden vähentämistä ja suosittelen samaa, Sokeri ja kofeiini ovat monelle laukaisevia tekijöitä. Monipuolinen ruokavalio, säännöllinen urheilu ja tasapainoinen elämä edesauttavat parempaa oloa. Ja joo se on vaikeaa, mutta olo paranee!
Paniikkokohtauksista kärsivä henkilö tarkkailee koko ajan kroppaansa ja monesti alkaa välttelemään kaupoihin menoa, autolla ajoa, läheisten näkemistä , julkisilla kulkemista saati mitä tahansa minkä pelkää aiheuttavan paniikkikohtauksen, koettu on! mutta jos ei altista itseänsä niille peloille niin alkaa elää laatikossa. Paras ase on kohdata pelkonsa vaikka jonkun läheisen kera tai sitten itsensä kanssa. Kun kroppa tottuu ettei kyseisessä tilanteessa ole mitään pelottavaa niin oireet häviävät. Moni kokee epätodellisuuden tunteen, sydän hakkaa, päässä humahtaa ja huimaa ja kuolemanpelko tulee kovana ja haluaa juosta pakoon tilannetta. Se on normaalia, eikä paniikkikohtaukseen voi kuolla eikä ihminen voi yhtäkkiä tulla hulluksi. Se on mahdotonta.
Itse olen saanut paniikkikohtauksia monta kertaa ja se on hirveää. Mutta aina koittaa parempi huominen ja se on voitettavissa. Se on vaan omasta halustaan kiinni voittaa se. Paniikkikohtaukset ovat henkinen ongelma, johon kroppa reagoi. Kannattaa lukea asiasta kirjallisuutta, jota löytyy paljon. Myös rentoutuminen on tärkeää ja positiivinen ajattelu..ajattele enemmän järjellä kuin tunteilla. Tunteisiin ei voi kuolla ja silloin ku tulee paniikkikohtaus opettele stoppaa se heti alkuunsa äläkä antaudu tunteen vietäväksi. Itse opettelin sitä jonkin aikaa ja se on auttanut. - Pelokas23
Minä en pelkää kuolemaa, enkä koe hulluksi tulemisen tunnetta. Molempia oli kyllä ja vaikesti, mutta pääsin niistä eroon psyykkaamalla. sos.tilanteiden pelko jäi kyllä. En uskalla kohdata ihmisiä, koska pelkään että he huomaavat jotain olevan vinossa ja siitä vasta helvetti repeää omassa päässä jos joku mainitsee jostain oireesta. Onneks on yks kaveri joka ei koskaan mainitte mitään vaikka on jos minkämoista oiretta.
Aikasempi diagnoosi oli vaikea-asteinen paniikkihäiriö & yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mutta nyt epäillään vahvasti ADD:ta. Keskittyminen ja muisti aivan päin hvettiä. Mistään ei mitään muista, jopa hyviin elokuviin on hankala keskittyä ja aina väsyttää. Ainoat asiat mitkä edes etäisesti auttaa on bentsot ja alkoholi. Niin hemmetisti haluisin olon normaaliksi, enkä huumata itseäni omalle psyykkeelle siedettävään kuntoon. Concertaa kokeiltu, mutta sivuoireita aivan ketusti liikaa, laitto kyl tekemään asioita. Parissa päivässä sain enemmän aikaan kuin vuoden aikana yhteensä, mutta sivuoireet vei voiton. Sitten kokeiltiin voxraa ja siitä vasta hirveät olot tuli ja ei mitään apua. Saa nähdä mitä seuraavaksi kokeillaan. Ois kiva joskus olla edes lähelle normaali. Asunto siistinä, kohdata kaverit ja sukulaiset normaalisti ja mahdollisesti jopa keskittyä muistaa sen verran, että voisi joskus työllistyä.
Itekin jo ihan pihalla et mikä vaivaa. Oirelista on pitkä vaikka kuinka koittaa itselleen uskotella, että on kunnossa ja duunata kaikkea että unohtuis oireet. Ahdistus, keskittymiskyvyn puute ja erittäin huono muisti nyt vaan puskee arjessa väkisinkin läpi.
Helvetti maanpäällä, toivottavasti ei helvetti elämän jälkeenkin.- M28
Oletko varma etteivät ongelmasi johdu nimenomaan siitä alkoholista? Itselläni on ihan samoja vaivoja, jotka tosin ovat lähes täysin kadonneet tässä reilun parin kuukauden täysraittiuden myötä. Samanlaisia tarinoita löytyy mm. päihdelinkin keskusteluista vaikka kuinka paljon. Oletko milloinkaan kokeillut olla viikkoja tai mielummin kuukausia ilman alkoholia?
- happytobeme
Vastaan aloittajan viestiin. Tosiaan minullakin on ollut samat oireet kun sinulla. Luulen, että paniikihäiriöni laukaisi huumeet. Huumeisiin en ole koskenut kahteen vuoteen mutta silti oireet jatkuivat. Välillä tulee epätodellinen olo ja luulen, että tulen hulluksi. Minulla on nyt alkanut paniikkikohtaukset vähentyä huomattavasti sillä olen alkanut elämään terveellisesti. Olen alkanut syömään kalaöljy kapseleita, lopettanut tupakoinnin, kofeiinin käytön ja alkanut käymään salilla 3-4 kertaa viikossa. Sanon suoraan, että sen jälkeen olo on mitä parhain pitkään aikaan mitä olen kokenut koko elämäni aikana. Tunnen itseni psyykkisesti ja fyysisesti vahvana. Olen paljon sosiaallisempi kuin ennen ja onnellinen. Kaikki tämä ilman mitään mieliala lääkkeitä. Tämä minun vaihto ehto on ehkä haastava mutta silti kannattava. Elämä rullaa mallikkaasti. Sanoisin sinulle että kannattaa kokeilla sillä toimii !!)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575630
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233567Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281692Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2071690- 911156
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna281119Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49917Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259846Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71829Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35828