Mielestäni todellinen filosofia ei ole sidottu kirjaoppineisuuteen vaan harjoitteluun ajattelussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Päinvastoin kirjafilosofia luo asioille rajoja ja raameja jotka voivat joskus vahingoittaa luovaa ajattelua ja maallistaa asioita liikaa luomalla sääntöjä ja muotteja asioihin. Esim. ryhmittely, erottelu ja teoreettiset käsitteet voivat tuhota ajatuksia siitä, että voidaan ymmärtää asioita ilman näitä rajoituksia, niin että kaikki asiat saadaan kurottua ns. yhteen..hmm
Filosofia ei tarvitse kirjoja
Tirppa 83
6256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloitin vuosia sitten modernin vatsatanssin harrastamisen.
Sitten turhaannuin siihen, kun aina joku "guru" sanoi ohjeitaan liikkeistä ja komensi tanssimaan "oikein", vaikka olin juuri saanut edelliseltä opettajalta toisenlaiset ohjeet.
Esiintymisissä kaikki koreografiat olivat kopioita toisistaan pienillä variaatioilla.
Siellä sitä sitten tanssittiin samalaisissa mekoissa kuin robotit..vaikka olen hyvin luova ja rytmitajuinen oppilas perusolemukseltani.
Sitten vähän myöhemmin löysin opettajan, joka alkoi opettaa minulle klassista vatsatanssia ja tähdensi sitä, että taide elää ja muuttaa muotoaan. Ihmiset lissävät aina omia "mausteitaan" tanssiin.
Tietyt tekniikat, historialliset ja rytmilliset asiat opetettiin toki kunnolla, mutta sainkin yht´äkkiä ihan itse tanssia ilman että joku "kapiainen" käskee millintarkasti tehdä asiat.
Tanssi alkoi kummuta sisältäni helposti ja vaivattomasti. Minusta tuli musiikkiin kuuluva "soitin", joka ei irrallaan suorita, vaan soi itsekin mukana.
Sokrates taisi olla samaa mieltä. Hän on kait ainoa tunnettu filosofi, joka ei kirjoittanut ajatuksiaan ylös jälkipolville. Miksi hän ei kirjoittanut kirjoja vaikka muut antiikin filosofit kirjoittivat? Niin, ja filosofisten kirjojen lukeminen on mielenkiintoista ajanvietettä. Ne voivat myös olla ainoa tapa kyseenalaistaa pelkässä sosiaalisessa kanssakäymisessä syntyneet ajatustavat. Nimittäin jos sosiaalinen kanssakäyminen sattuu pyörimään tiettyjen samojen ajatuksien ympärillä. Ääritapauksena jokin suljettu primitiivinen kulttuuri, joka on toiminut, ilman kirjallisuutta, samoilla periaatteilla tuhansia vuosia. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö tuollaisella kulttuurilla voisi olla oma viisautensa.
Viestissä oli vähän sellaista tuntua, että kirjat jotenkin turmelevat aidon ja luonnollisen ihmistenvälisen viisauden. Rousseaun teksteistä opittua?
Molemmat ovat käsitteellisiä tieteitä.
Molemmat tutkivat mahdollisuuksia.
Molemmilla on yhtymäkohtia logiikkaan.
Molemmat ovat sovellettavasti tapauskohtaisesti.
Ja niin edellen, ja niin edelleen.
Kuten ei filosofian, ei matematiikankaan oppimiseksi tarvita varsinaisesti mitään kirjoja. Toinen asia tietenkin on, että kuinka moni pystyy ratkaisemaan kaikki matematiikan ongelmat ja aihealueet yksinkertaiset aritmetiikan perusasiat ymmärrettyään ilman kenenkän apua.
Mutta jos filosofia onkin perinteisten probleemien edelleenkehittelyä, niin tekstit onkin aivan olennainen osa. Sadat filosofit ovat käyneet läpi moneen kertaan tietyt ongelmat, joten on aika omahyväistä ja hölmöä yksinkertaisesti vain ignoroida koko "perinne". Emme filosofoi missään tyhjiössä tai edes ikuisessa ideasfäärissä vaan pikemminkin historiallisessa maailmassa. Olennaista on osata valita loputtoman rikkaasta materiaalista tärkeimmät kysymyksenasettelut ja vastaukset jatkokehittelylle. Nykypäivän onni ja onnettomuus on loputon määrä kirjoitusta, joka kaikessa yltäkylläisyydessään hautaa meidät alleen.
Jossain tieteessä pidetään itsestäänselvänä, että ei voi lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä intuition varassa, vaan on vuosikausia päntättävä jo löydettyjä keksintöjä.
Kirjan vika on se, että sille on vaikeampi tehdä kysymyksiä ja esittää kommentteja kuin toiselle ihmiselle. Kirja on vaiti vaikka esität kritiikkiä: "asia on loppuun käsitelty". Mutta onneksi kirjat myös kommentoivat toisiaan. Ja ainahan voi itse kirjoittaa kirjan tai vaikka pitää blogia. Eteenkin blogien muodossa myös kirjallinen filosofointi on interaktiivista.
Oikeastaan pahinta on vain, jos rajoittaa ajatuksensa yhden kirjan tai kirjoittajan ajatuksiin. Silloin kirjat ovat pahasta, ei muulloin. Dogmaattisuus on pahasta, mutta ei se, että tietää ja ymmärtää, mitä joskus vaikkapa vuosisatoja sitten on ajatellut. Pahasta on jos rajaa nämä vaikuttajat itseltään!
Käyn lukioo ja mua harmittaa se, että (tietysti hieman opettajasta riippuen) siellä on sama tyyppi opettanut samoja asioita vuodesta toiseen, ja jo alitajuisestikin varmasti alkanut tavallaan ottamaan opettamansa asiat "100% faktana" (liioitellusti). Sitten kun itse onnistuukin esittämään hieman osuvampaa kritiikkiä jotain kohtaan, siellä opettaja kieltäytyy heti käsittelemästä asiaa sen syvällisemmin. Tietysti oppituntien sisältö on etukäteen suunniteltua, mikä rajoittaa joustavampaa sisältöä opetuksessa.
Sama juttu monissa muissakin aineissa... Matematiikka: Tiedät kaavat ja säännöt, mutta sattuupa jokin vähän kauemmin työtään tehnyt (kyllästynyt?) opettaja kohdallesi, niin tuskin tiedät mihin kaava perustuu. Luovaa? Sama ku ratkaisisit rubiksin kuutiota taskulaskimen kera. Tai olet laivanrakentaja, joka seuraa tiettyä reseptiä. Tuleepa aika, jolloin myrskyt yleistyy ja aallot kasvaa. Tarvitset jämerämmän laivan. Miten osaat rakentaa sen, kun et tiedä mihin esim. laivan kelluminen perustuu? Okei.. onhan se totta, että riittää kun muutama ihminen tietää mihin tuo perustuu. Onpahan silti hieman turhauttavaa.