Oikea köyhän pizzaohje:

Kumpikin ohje lienee parempi: taikinaan kannattaa kyllä laittaa loraus öljyä - maistuu hyvälle ja samoin valmiin pizzan päälle toinen mokoma. Sokeri on hyvä lisä, koska silloin hiiva toimii hyvin.

Nuo ensimmäisen ohjeen päälliset - tomaatti ja mozzarella - ovat mainiot pizzanpäälliset. Pizza ei välttämättä kaipaa mitään tomaattikastiketta eikä ainakaan kerrosta juustoa päälleen. Käsin revitty mozzarella on ehdoton pizzanpäällys riittävän neutraalina juustona - ja riittävä.

Toisessa reseptissä on esipaistettu pohja ennen päällysteiden lisäystä, mikä on ihan oikein silloin kun päälle tulee paljon nestettä sisältävää tavaraa - kuten tässä kirsikkatomaatteja. Tällöin pohja ei vety vaan jää rapeaksi ja reunat saattavat myös nousta kivasti kuprulle ja jäädä rapeiksi. Ja kun tässä tapauksessa päällykset vain nopeasti kuumennetaan uunissa voidaan myös käyttää tuoreita yrttejä kuten basilikaa ja oreganoa ilman, että maku ja näkö kärsisivät liikoja.

Jos halutaan tällainen ns. perinnepizza, jossa pääosassa on pizzaleipä eikä niinkään päällykset, on tärkeää, että kaikki ainesosat erottuvat selvästi toisistaan eikä niistä tule yhtä puuroa kuten pizzerioitten normipizzat Suomessa ovat. Siksi tuoreitten aineitten tulisi erottua myös maullaan ja tuoreudellaan pizzassa.

Napolin pizzoissa päällykset lisätään joskus jopa kahdessa osassa: täydellisen pohjan päälle lisätään ensin kuumennettavat aineet, kuumennetaan ja näiden päälle ennen tarjolle tuontia tuoreet yrtit tai muu senkaltainen tavara. Näitä viimeisiä aineita ei edes välttämättä aina kuumenneta, jota maku ja näkö ei kärsisi. Tällaisia eineita on esimerkiksi ruccola pizzassa.

crudo kirjoitti:

Kumpikin ohje lienee parempi: taikinaan kannattaa kyllä laittaa loraus öljyä - maistuu hyvälle ja samoin valmiin pizzan päälle toinen mokoma. Sokeri on hyvä lisä, koska silloin hiiva toimii hyvin.

Nuo ensimmäisen ohjeen päälliset - tomaatti ja mozzarella - ovat mainiot pizzanpäälliset. Pizza ei välttämättä kaipaa mitään tomaattikastiketta eikä ainakaan kerrosta juustoa päälleen. Käsin revitty mozzarella on ehdoton pizzanpäällys riittävän neutraalina juustona - ja riittävä.

Toisessa reseptissä on esipaistettu pohja ennen päällysteiden lisäystä, mikä on ihan oikein silloin kun päälle tulee paljon nestettä sisältävää tavaraa - kuten tässä kirsikkatomaatteja. Tällöin pohja ei vety vaan jää rapeaksi ja reunat saattavat myös nousta kivasti kuprulle ja jäädä rapeiksi. Ja kun tässä tapauksessa päällykset vain nopeasti kuumennetaan uunissa voidaan myös käyttää tuoreita yrttejä kuten basilikaa ja oreganoa ilman, että maku ja näkö kärsisivät liikoja.

Jos halutaan tällainen ns. perinnepizza, jossa pääosassa on pizzaleipä eikä niinkään päällykset, on tärkeää, että kaikki ainesosat erottuvat selvästi toisistaan eikä niistä tule yhtä puuroa kuten pizzerioitten normipizzat Suomessa ovat. Siksi tuoreitten aineitten tulisi erottua myös maullaan ja tuoreudellaan pizzassa.

Napolin pizzoissa päällykset lisätään joskus jopa kahdessa osassa: täydellisen pohjan päälle lisätään ensin kuumennettavat aineet, kuumennetaan ja näiden päälle ennen tarjolle tuontia tuoreet yrtit tai muu senkaltainen tavara. Näitä viimeisiä aineita ei edes välttämättä aina kuumenneta, jota maku ja näkö ei kärsisi. Tällaisia eineita on esimerkiksi ruccola pizzassa.

Lue lisää

Kaupan basilika kannattaa laittaa multaan kukkaruukkuun jolloin se kasvaa isommaksi, aika nopeasti jo metrin korkuiseksi pensaaksi josta tuoreita lehtiä tulee niin paljon että vaikka joka päivä voi tehdä paljon pizzaa ja välillä pestoakin. Olennainen ainesosa tomaatin ja mozzarellan lisäksi.

Italiassa on käsite nimeltään "köyhä keittiö", mikä tarkoituksena on tehdä mahdollisimman vähistä ja jokapäiväisistä aineista mahdollisimman hyvää ruokaa. Se, joka pystyy tähän on ennenpitkää rikas.

Tuolla sinun tavallasi valmistuu huonoa ruokaa, joka kuitenkin maksaa ainakin jotain ja sen tekijä pysyy aina köyhänä - maallisesti, taidollisesti ja henkisesti. Siihen ei taitoa tarvita - cuccina poveraan kylläkin.

Siinä se ero.