Eli yhtälö menee näin
18.2^2 X^2 = 4X
Onko toi mahdollista ratkaista? Ja voisko joku heittää sen askel askeleelta
18.2^2 X^2 = 4X
Onko toi mahdollista ratkaista? Ja voisko joku heittää sen askel askeleelta
Yhtälön ratkaisua
Mikko.M
6469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikö tuo ole toisen asteen yhtälö
eli järjestettävä yhtälö muotoon: x toiseen -4x 18.2 toiseen=0
sitten käytetään toisen asteen ratk. kaavaa, vaikka wikipediasta ja lasketaan se , huomio kaavassa a=1 b=-4 ja c 18.2 toiseen
pitäisi huomata että kaavan Diskriminantti eli , neliöjuuri (b toiseen -4ac)= juuri ((-4) toiseen -4 kertaa 1 kertaa 18.2 toiseen)) ja se antaa negatiivisen luvun neliöjuurrettavaksi
Normi matikka ei tunne negatiivisten lukujen neliöjuurta joten yhtälöllä ei ole ratkaisua.
Ilmeisesti sillä on kuitenkin imaginaariratkaisu, mutta se menee terveen järjen toiselle puolelle ellei sitä joku matikkapoppamies kerro ymmärrettvästi maallikolle.
Tulokseksi saadaan X = 2±18.0898 i.
Yhtälösi on varmaan väärin, sillä ihmiselle, joka ei osaa itse ratkaista toisen asteen yhtälöä, yhtälön kompleksikonjugaattiset juuret eivät kerro varmasti yhtään mitään.
Kerroppa ihan askel askeleelta millä perusteella voidaan ottaa negatiivisesta luvusta neliöjuuri?
Onhan näet positiivisen ja negatiivisen luvun neliö positiivinen.
mitä se imaginaariyksikkö i tarkoittaa: kuvitellaanko että i on demonin aikaansaama kirjain joka muuttaa i vippaskonstilla luvun neliön negatiiviseksi.
Vai onko tämä elämäänsä vittuuntuneiden nörttien keksimä katkera väkivaltainen keino ratkaista tällainen naisellinen vittumainen yhtälö?
Hakusana "kompleksiluvut" tai "imaginaariyksikkö".
[i]"Kerroppa ihan askel askeleelta millä perusteella voidaan ottaa negatiivisesta luvusta neliöjuuri?
Onhan näet positiivisen ja negatiivisen luvun neliö positiivinen."[/i]
Niinhän se reaaliluvuilla onkin. i ei ole negatiivinen eikä positiivinen reaaliluku, vaan se on määritelty sellaiseksi luvuksi että i² = -1 Ei sellaiseen määrittelyyn erikseen lupia tarvitse kysellä. Siihen tarvitaan sitten pidempää selittelyä miksi sellainen sitten on haluttu määritellä. Lyhyt vastaus on että määriteltäessä kompleksi lukuja ja niiden ominaisuuksia tarkastelemalla on huomattu niiden olevan pirun käteviä ja nörtin elämää helpottavia myös reaalimaailma asioita käsiteltäessä. Monet laskut sujuu näppärästi siirtymällä kompleksilukujen käyttöön, ja sieltä kompleksilukujen maailmasta on helppo noukkia tuloksia jotka koskevat reaalilukujakin.
Niin että siksvarten niitä sitten käytetään.
Wikipedia
Matematiikassa imaginaariyksikkö mahdollistaa reaalilukujen laajentamisen kompleksilukujen joukkoon. Sen täsmällinen määritelmä riippuu tavasta, jolla laajennus tehdään. Imaginaariyksikköä merkitään useimmiten kirjaimella i, mutta myös merkinnät j ja ι ovat toisinaan käytössä.
Perussyy tähän laajennukseen on, että kaikilla polynomiyhtälöillä ei ole ratkaisua reaalilukujen joukossa. Erityisesti yhtälö x2 1 = 0 on tällainen. Ajattelemalla, että kyseisellä yhtälöllä olisikin ratkaisuna imaginaariyksikkö i ja määrittelemällä i:n laskutoimitukset sopivasti, saadaankin jokaiselle reaalikertoimiselle polynomiyhtälölle f(x)=0 ratkaisu. (Katso algebrallinen sulkeuma ja algebran peruslause).
Imaginaariyksikköä voidaan ajatella myös "neliöjuuri −1:nä", mutta tällöin on oltava huolellinen neliöjuurten laskusääntöjen kanssa.
Imaginaariyksikkö on myös osa Eulerin lausetta funktioteoriassa.
[muokkaa] Määritelmä
Määritelmän mukaan i on eräs toisen asteen yhtälön
x^2 1 = 0 \
ratkaisuista. Yhtäpitävästi se on sellainen luku, että i2=−1. Koska ei ole olemassa reaalilukua, jonka neliö on negatiivinen, on kuviteltava, että tällainen luku on olemassa ja merkittävä sitä i:llä.
Reaalilukujen laskusäännöt voidaan laajentaa imaginaarisille ja kompleksisille luvuille ajattelemalla lukua i muuttujana, kertomalla lukuja kuten polynomeja ja ottamalla huomioon, että i2=−1. Korkeammista eksponenteista imaginaariyksikön eksponentti voidaan palauttaa välille 0,...,3 kaavan in=-in-2 avulla.
Juu, juu mutta otetaan esim. yhtälö x toiseen 1=0 Yhtälö näyttää lerppa penikseltä ja kun y-akseli leikkaa sen niin se näyttää pillulta. On siis kyseessä erittäin vittumainen yhtälö. Pakko nörttien keksiä imaginaariratkaisu, koska eiväthän he muuten saa pillua kuin kuvittelemalla eli runkkaamalla.
Imaginaariratkaisu kuvastaa siis matemaatikkojen huonoa seksielämää.
Miksi se on pakko ratkaista imaginaariluvulla. Mitä hyötyä on imaginaariratkaisusta, eikös kuvaajasta näe suoraan ettei paraabelilla ole nollakohtia ja se on x-akselin yläpuolella. Mitä sen kummempaa siitä tarvitsee tietää. Mitä ihmettä imaginaariratkaisu tarkoittaa?
Ovatko kompleksiluvut vain täydentämässä reaalilukujen aksioomien aukkoja?