Ihmisillä ei ole omia ajatuksia.
Kaikki ajatukset ovat jostakin omaksuttuja ajatuksia. Ihminen lukee, näkee ja kokee erilaisia kokemuksia.
Maailmankuva muodostuu em. asioista. Niin sanotut omat ajatukset ovat yhdistelmiä erilaisista näkemyksistä ja kokemuksista, joista tajunta sitten muokkaa mieleisensä maailmankuvan.
Omat ajatukset ovat kykyä ajatella sitä, mitä muut ovat ajatelleet ja lopultakin vain yhdistää erilaisia näkemyksiä ja muokata omaa maailmankuvaansa. Oma ajattelu on siis erilaisten näkemysten yhdistämistä, pohtimista ja muokkaamista itselleen sopivaksi näkemykseksi.
No, näin mustavalkoista tämä ei tietenkään ole. Mutta edellinen teksti tarkoittaakin, että suurimman osan ihmisten tajunta toimii em. tavalla. Jotkut pystyvät keksimään uusiakin näkemyksiä, mutta heilläkin on oltava laajat pohjatiedot, jotta ajattelu voi kehittyä. Hyvä esimerkki on mm. Charles Darwin tai Albert Einstein. Mutta kuka voi väittää, ettei heidänkin ajatteluunsa tai keksimiinsä asioihin olisi vaikuttanut heidän omaksumansa pohjatiedot?
Olisiko evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa mahdollista keksiä ilman laajaa yleissivistystä? Ilman tietoa siitä, mitä muut ovat ajatelleet? Miten tyhjästä voi syntyä mitään uutta?
Kaikki ajatukset ovat jostakin omaksuttuja ajatuksia. Ihminen lukee, näkee ja kokee erilaisia kokemuksia.
Maailmankuva muodostuu em. asioista. Niin sanotut omat ajatukset ovat yhdistelmiä erilaisista näkemyksistä ja kokemuksista, joista tajunta sitten muokkaa mieleisensä maailmankuvan.
Omat ajatukset ovat kykyä ajatella sitä, mitä muut ovat ajatelleet ja lopultakin vain yhdistää erilaisia näkemyksiä ja muokata omaa maailmankuvaansa. Oma ajattelu on siis erilaisten näkemysten yhdistämistä, pohtimista ja muokkaamista itselleen sopivaksi näkemykseksi.
No, näin mustavalkoista tämä ei tietenkään ole. Mutta edellinen teksti tarkoittaakin, että suurimman osan ihmisten tajunta toimii em. tavalla. Jotkut pystyvät keksimään uusiakin näkemyksiä, mutta heilläkin on oltava laajat pohjatiedot, jotta ajattelu voi kehittyä. Hyvä esimerkki on mm. Charles Darwin tai Albert Einstein. Mutta kuka voi väittää, ettei heidänkin ajatteluunsa tai keksimiinsä asioihin olisi vaikuttanut heidän omaksumansa pohjatiedot?
Olisiko evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa mahdollista keksiä ilman laajaa yleissivistystä? Ilman tietoa siitä, mitä muut ovat ajatelleet? Miten tyhjästä voi syntyä mitään uutta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja kenen ajatuksia nuokin oli? Suorastaan pöyristyttävää eli jumalatonta
suutarilla on pohjatietoa
myös sillä kalalla
vaikkei
se
itse sitä
edes ymmärrä
7 8=15
Jos väitteesi "Omat ajatukset ovat kykyä ajatella sitä, mitä muut ovat ajatelleet" pitää paikkaansa, niin miten silloin saattoi syntyä ensimmäinen inhimillinen ajatus?
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että meillä on vähemmän omia ajatuksia kuin ehkä usein luullaan. Monet ajatukset ovat toisten keksimiä ja sitten itse niitä vain kierrätetään. Viittauksesi evoluutioteoriaan on sikäli oikein, että sitä edelsi mm. modernin geologian synty. Geologit alkoivat ymmärtämään, että geologiset muodostumat ovat hyvin vanhoja ja maailma on paljon vanhempi kuin tuolloin yleensä ajateltiin. Vasta tämä avasi sitten tien evoluutioteorialle jne. Eli monet keksinnöt niin tieteessä kuin teknologiassakin tapahtuvat vähitellen, pienin askelin. Autoa ei kukaan olisi voinut keksiä, ellei joku olisi sitä ennen keksinyt pyörää.
Toisaalta on kuitenkin huomattava se, että maailmassa tapahtuu kiistatta kehitystä. Tämä taas edellyttää kokoajan uusia ajatuksia. Me tiedämme, että ajatuksia ei voi olla olemassa ilman ihmisiä ja heidän aivojaan, eli ne syntyvät aina pakosta jonkun aivoissa ensimmäistä kertaa ja tällöin on aivan pakko hyväksyä se, että omia ajatuksia on. Mielestäni on olisi hyvä pohtia miten vaikkapa Nobelin saajat suhtautuisivat siihen, että joku väittää etteivät he itseasiassa koskaan ole keksineet mitään uutta. Kun juuri sitä varten koko Nobel-palkinto on olemassa. Jos väitteesi, ettei omia ajatuksia ole olemassa, todella pitäisi paikkaansa, se tarkoittaisi oikeastaan sitä, ettei mitään kehitystä voi tapahtua. Koska ne samat ajatukset jotka maailmassa olivat jo alun alkaen vain kiertäisivät ihmisiltä toisille.
Tätä samaa ajatusta voidaan sitten vielä vähän laajentaa. Nimittäin itseäni on aina kummastuttanut väite, ettei tyhjästä voi mitään syntyä. Jos tämä väite kirjaimellisesti pitäisi paikkaansa, niin silloinkaan ei oikeastaan mitään kehitystä voi tapahtua koska kaikki maailman keksinnöt olisivat aina olemassa ikään kuin jossain varastossa jo valmiina. Joku saattaa luulla, että kehitysteoria muka ratkaisee tyhjästä syntymisen ongelman, mielestäni ei ratkaise. Kyse on vain nopeudesta ja psykologiasta, jos aikaa nopeutettaisiin, niin kaikki eliölajit näyttäisivät putkahtavan tyhjästä evoluutiossakin.
ehkä ajatukset voivat kehittyä, vaikka ne muhisivat yleisesti alitajunnassa, aina joku hoksaa jonkun pointin kun saa ensin virikettä toisten näkökulmista, mutta silti ihmiset yhdessä tekevät varsinaisen oivalluksen, joka kuitenkin on aina ollut olemassa piilossa.
Selittäisi vuorovaikutuksen merkitystä myös tältä kantilta..
"Toisaalta on kuitenkin huomattava se, että maailmassa tapahtuu kiistatta kehitystä. Tämä taas edellyttää kokoajan uusia ajatuksia. Me tiedämme, että ajatuksia ei voi olla olemassa ilman ihmisiä ja heidän aivojaan, eli ne syntyvät aina pakosta jonkun aivoissa ensimmäistä kertaa ja tällöin on aivan pakko hyväksyä se, että omia ajatuksia on. Mielestäni on olisi hyvä pohtia miten vaikkapa Nobelin saajat suhtautuisivat siihen, että joku väittää etteivät he itseasiassa koskaan ole keksineet mitään uutta. Kun juuri sitä varten koko Nobel-palkinto on olemassa. Jos väitteesi, ettei omia ajatuksia ole olemassa, todella pitäisi paikkaansa, se tarkoittaisi oikeastaan sitä, ettei mitään kehitystä voi tapahtua. Koska ne samat ajatukset jotka maailmassa olivat jo alun alkaen vain kiertäisivät ihmisiltä toisille."
Toisaalta jos olisi kyse jonkun aivoissa syntyneistä täysin omista ajatuksista, niin ei kukaan voisi niitä ymmärtää, jolloin ei voitaisi enää mielekkäästi puhua jonkun ajatuksista. Jos joku ymmäräisi jotain niistä, niin ne olisivatkin olleet piilevästi jo tämän toisenkin ajatuksia. Ja yleensäkin omat ajatukset on välitettävä kielen tai jonkun merkitysjärjestelmän avulla toisille, mikä tarkoittaa liikkumista elementissä, joka ei ole minkään yksittäisen aivon tuote. Nämä "kielet" eivät ole mitään neutraaleja välineitä eikä niiden ulkopuolelle pääse. Esimerkkinä käytetty Einsteinin suhteellisuusteoriakin oli useiden ehtojen ja ulkoisten sysäysten tulos, eikä mikään noin vaan tyhjästä keksitty uusi ajatus tai löytö. Einstein vaan oli harvinaisen luova henkilö, joka pystyi annetuista ja tutuista elementeistä saamaan aikaan jotain aivan uutta. Einsteinia ymmärrettäessä tuttua ovat perinteiset matemaattiset symbolit, fysiikan käsiteet jne ja jotka koko luonnontieteellisen järjestelmän omaksuneet jo ymmärtävät (kaikkien ajatuksina). Eli täysin uudetkaan ajatukset eivät voi olla mitään täysin singulaarisia ajatuksia.
Tietenkin omia ajatuksia ovat ne jotka tutkimalla mahdollisimman tarkasti on todennut totuudeksi.
Mutta on ihanaa jos on löytänyt tiedemaailmasta ns. sukulaissielun.
Silloin kannattaa aina jatkaa lisätutkimuksia, voiko enään olla mitään muuta niin mielenkiintoista
kuin todeta tämä onkin absoluuttinen totuus. Se että joku tutkija on yleisesti tunnustettu alan
expertti ei merkitse kuitenkaan sitä että hänkään olisi aivan varmasti oikeassa. Esim. Nietze sekoitti
varmaan omat henkilökohtaiset ongelmansa johtopäätelmiinsä. Tämä alitajuinen vaara onkin joka alan
tutkijoissa että sekoitetaan vanhoja totena pidettyinä näkemyksiä tosina.
Välttämättä asia ei ole niin. Toisaalta jätetään asia avonaiseksi kunnes muita näkemyksiä esiintyy.
Siksi tiede onkin yksi mielenkiintoisimmista alueista.