Kävi huvittamaan kun tuolla Helsingin kirjamessuilla puhuivat...

Se jotenkin oli niin vekkuulipoikaa siinä lavalla, puvussa ja hikikarpalot otsalla. Seppo Puttonen taas oli totuttuun tapaan hyvin asiallinen.

Mutta aika poika oli Heikki Turunen, kun Anneli Sauli kysyi siltä noista lemmen asioista. Karahti tulipunaiseksi ja rupesi solkaamaan enstistä pahemmin.

Stiikunafuulia kirjoitti:

Se jotenkin oli niin vekkuulipoikaa siinä lavalla, puvussa ja hikikarpalot otsalla. Seppo Puttonen taas oli totuttuun tapaan hyvin asiallinen.

Mutta aika poika oli Heikki Turunen, kun Anneli Sauli kysyi siltä noista lemmen asioista. Karahti tulipunaiseksi ja rupesi solkaamaan enstistä pahemmin.

>Mutta aika poika oli Heikki Turunen, kun Anneli Sauli
>kysyi siltä noista lemmen asioista.
>Karahti tulipunaiseksi ja rupesi solkaamaan enstistä pahemmin.

Tuota ohjelmaa en sattunut katsomaan.

Olen lukenut kauan, kauan sitten (Avusta?) Jorma Ojaharjun kirjoittaman pikku lehtijutun, jonka mukaan Heikki Turunen oli istunut iltaa kirjoittajan pöydässä ravintola Kosmoksessa. Kun Turunen oli palaamassa miestenhuoneesta takaisin pöytään, tuli lattialla häntä vastaan tuntematon tummaihoinen asiakas. Pohjois–Karjalan mies arveli miestä suomea taitamattomaksi ulkomaaneläväksi ja täräytti: ”Ka, halakometässä ahavoetunu poeka!” Puhuteltu ei häkeltynyt vähääkään vaan hymyili koko valkean hammasrivinsä loistolla vastaan ja sanoi yhtä leveällä murteella: ”Haesta vittu!”

Nyt puolestaan häkeltyi ja punastui Turunen. Horjui Jompan pöytään ja sopersi: ”Puhhuu perkele suomea!”

Puhuteltu tummaihoinen mies oli muistaakseni ugandalaissyntyinen mutta suomen kielen erinomaisesti hallitseva Tampereen yliopiston silloinen apulaisprofessori, nimeltään ehkä Tshaka Moi tjsp.