Ollessani nuori ja termospullon kokoinen kamppailulaji harjoituksissa niin lajin suurmestari, jo vanha mies istui joka kerta uusien harrastajien treeneissä ja vain katseli puhumatta tai kommentoimatta. Kerran häneltä tiedusteltiin että miksi hän käy vastaalkajien treeneissä eikä jo pitemmälle kehittyneiden harjoituksissa ?
Mestari vastasi että hän ei halua katsella jo osaamaansa vaan oppia uutta ja uutta voi oppia ainoastaan vasta-alkajien parissa, sillä liikkeet joita he tekevät menevät välillä niin persiilleen kuin olla voi ja sattumalta he kehittävät uuden tehokkaan liikkeen, jonka suurmestarin silmä osaa poimia. Aivan samoin kävi minulle aloitellessani, sillä olin heittämässä kaveria olanyli kyynärlukolla enkä vetänyt heitettävää lähelle itseäni vaan kampesin jo kyynärpään olessa lukossa olkapäälläni, jolloinka olin vähällä murskata hänen kyynärpäänsä.
Tarinan opetus on että pitämällä silmät auki, voi oppia suunnattomasti kuten Albert Einstein. Tarina alkaa renesanssin ajoilta kun isoisoisoisoisoisäni oli Turunlinnassa neuvonantajana. Eräänä iltana isoisoisoisoisoisäni meni linnan kellariin iskemänsä piian kanssa ja kuten kaikki hyvin tietää niin Turusta on hyvin vaikea löytää normaalisti suuntautunutta ihmistä, kuten isoisoisoisoisoisänikin sai pian oppia, sillä piika vaatimalla vaati isoisoisoisoisoisääni työntämään m----unsa piian kakkoseen johon isoisoisoisoisoisäni oli kiukuissaan ärähtänyt että emmä perseeseen.
Salakuunteleva kuningatar oli kuullut tuon karjaisun ja kertoili salongeissa tuota tarinaa jonka sitten Turun kuuluisa puuseppä Sigmund Lonttinen oli ikuistanut Linnan yläkerran salin seinään "em/cc" Tuo lyhennelmä sitten kiiri läpi valtakunnana ja kulkipa se sitten lahden yli ruotsin hoviin.
Descartes sitten tuli Ruotsiin opettamaan kungatarta ja sai kuulla tuosta hassusta tapahtumasta mutta eihän suomen kielen vitsiä voinut suoraan käntää ranskan kielelle mutta tuo em/cc jäi kuitenkin elämään Descartesin tarinoihin, josta se sitten jotenkin kulkeutui Leipzikin korviin, joka loistavana matemaatikkona osasi sieventää lauseen muotoon em/c^2.
Kyseinen tarina huvitti Leipzikiä suuresti joten hän alkoi leikkiä kirjainyhdistelmällä ja jättäen sen muotoon e m / c^2 . Taas joku huomattavan "älykäs" persoona näki Leipzikin kirjoitelmat. Arvatkaapa kuka ? No Albert Einstein. Albert oli kova panomies ja kirjoitteli usein naisille knoppaillen älykkyydellään. Erään kerran hän kirjoitti erälle hoidoistaan että come 2^c M E joka tietenkin oli että "come to see me" No tietenkin neitokainen oli pudottanut kirjeen jonka sitten eräs sivullinen oli löytänyt eli isoisoisäni. Hän tietenkin fysiikkaa hyvin ymmärtävänä oli toimittanut kirjeen paikalliseen yliopistoon ja loppu onkin sitten jo historiaa.
Näin me skömyt loimme historiaa kieltäytymällä panemaan 3.14 kaa /c^2.
Mestari vastasi että hän ei halua katsella jo osaamaansa vaan oppia uutta ja uutta voi oppia ainoastaan vasta-alkajien parissa, sillä liikkeet joita he tekevät menevät välillä niin persiilleen kuin olla voi ja sattumalta he kehittävät uuden tehokkaan liikkeen, jonka suurmestarin silmä osaa poimia. Aivan samoin kävi minulle aloitellessani, sillä olin heittämässä kaveria olanyli kyynärlukolla enkä vetänyt heitettävää lähelle itseäni vaan kampesin jo kyynärpään olessa lukossa olkapäälläni, jolloinka olin vähällä murskata hänen kyynärpäänsä.
Tarinan opetus on että pitämällä silmät auki, voi oppia suunnattomasti kuten Albert Einstein. Tarina alkaa renesanssin ajoilta kun isoisoisoisoisoisäni oli Turunlinnassa neuvonantajana. Eräänä iltana isoisoisoisoisoisäni meni linnan kellariin iskemänsä piian kanssa ja kuten kaikki hyvin tietää niin Turusta on hyvin vaikea löytää normaalisti suuntautunutta ihmistä, kuten isoisoisoisoisoisänikin sai pian oppia, sillä piika vaatimalla vaati isoisoisoisoisoisääni työntämään m----unsa piian kakkoseen johon isoisoisoisoisoisäni oli kiukuissaan ärähtänyt että emmä perseeseen.
Salakuunteleva kuningatar oli kuullut tuon karjaisun ja kertoili salongeissa tuota tarinaa jonka sitten Turun kuuluisa puuseppä Sigmund Lonttinen oli ikuistanut Linnan yläkerran salin seinään "em/cc" Tuo lyhennelmä sitten kiiri läpi valtakunnana ja kulkipa se sitten lahden yli ruotsin hoviin.
Descartes sitten tuli Ruotsiin opettamaan kungatarta ja sai kuulla tuosta hassusta tapahtumasta mutta eihän suomen kielen vitsiä voinut suoraan käntää ranskan kielelle mutta tuo em/cc jäi kuitenkin elämään Descartesin tarinoihin, josta se sitten jotenkin kulkeutui Leipzikin korviin, joka loistavana matemaatikkona osasi sieventää lauseen muotoon em/c^2.
Kyseinen tarina huvitti Leipzikiä suuresti joten hän alkoi leikkiä kirjainyhdistelmällä ja jättäen sen muotoon e m / c^2 . Taas joku huomattavan "älykäs" persoona näki Leipzikin kirjoitelmat. Arvatkaapa kuka ? No Albert Einstein. Albert oli kova panomies ja kirjoitteli usein naisille knoppaillen älykkyydellään. Erään kerran hän kirjoitti erälle hoidoistaan että come 2^c M E joka tietenkin oli että "come to see me" No tietenkin neitokainen oli pudottanut kirjeen jonka sitten eräs sivullinen oli löytänyt eli isoisoisäni. Hän tietenkin fysiikkaa hyvin ymmärtävänä oli toimittanut kirjeen paikalliseen yliopistoon ja loppu onkin sitten jo historiaa.
Näin me skömyt loimme historiaa kieltäytymällä panemaan 3.14 kaa /c^2.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... ihmettele, miks sun fysiikkas kuin suoraan piian perseestä vuosisatojen takaa.
tuohon enää
Todella taitavaa historiantuntemusta.
Descarteshan vihasi aikaisia aamuja joten hänen vitutuksensa määrä taisi olla suunaton ollessaan kylmässä ja ikävässä Ruotsissa. Eikös ruotsalaiset sitten yrittäneet omia tuota juttua sillä ruotsissahan tuo huudahdus menisi m in /c eli min perce.
Kiitoksia kuitenkin että kerroit totuuden tuostakin kuuluisasta e=mc^2
pierusi, eli yli puolet niistä on täyttä paskaa!
Sinähän nyt terävän leiskautuksen väänsit. Ihanko itse kekseit?