Fysiikan lain luonne. Richard Feynman.
Sivu 38
"Totean heti, että matematiikalla on valtavasti sovelluksia fysiikassa, kun käsitellään monimutkaisten tilanteiden yksityiskohtaisia ilmiöitä, ja samalla otetaan huomioon pelin perusssäännöt. Jos puhuisin yksinomaan matematiikan ja fysiikan suhteesta, siihen kuluisi valtaosa käytössäni olevasta ajasta. Tämä on kuitenkin luentosarja, joka käsitelee fysiikan lain luonnetta, joten minulla ei ole aikaa käsitelä sitä, mitä tapahtuu monimutkaisissa tilanteissa, vaan siirryn suoraan toiseen kysymykseen: mikä on peruslakien luonne?
Sakkipelissä peruslait ovat säännöt, joilla nappuloita siirretään. Matematiikkaa voidaan soveltaa monimutkaiseen tilanteeseen ja sen avulla voidaan selvittää, mikä on paras siirto annetussa tilanteessa. Kuitenkin peruslakien yksinkertaisen perusluonteen selvitämiseen ei juuri tarvita matematiikkaa. Ne voidaan yksinkertaisesti ilmaista suomeksi, ainakin sakissa.
Fysiikan kummallinen piirre on, että matematiikkaa tarvitaan peruslakien tasolla. Annan kaksi esimerkkiä, joissa toisessa se välttämätöntä. Ensimmäinen on fysiikan laki, jonka nimi on faradayn laki, ja se sanoo, että elektrolyysissä elektrodille tulevan aineen määrä on verrannollinen virtaan ja aikaan, jonka virta kulkee. Tämä tarkoittaa, että tulevan aineen määrä on suoraan verrannollinen järjestelemän läpi kulkeneeseen sähkövaraukseen. Se kuulostaa erittäin matemaattiselta, mutta todellisuudessa johtimessa kulkeva elektroni vie mukanaan yhtä varausta. Voidaan esimerkiksi kuljettaa atomi, joka tarvitsee yhden elektronin, joten elektrodille tulevien atomien lukmäärä on sama kuin virtaavien elektronien lukumäärä ja näin suoraan verrannollinen johtimessa kulkevaan varaukseen. Niinpä tämä matemaattiselta vaikuttava laki ei ole kovin syvällinen eikä se edellytä varsinaista matematiikan tuntemusta. luulen, että jonkinlaista matematiikkaa on sekin, että kukin atomi tarvitsee yhden elektronin kulkeakseen elektrodille, mutta se ei ole sitä matematiikkaa, josta puhun nyt.
Toisaalta on Newtonin gravitaatiolaki, josta puhuin edellisessä luennossa. kirjoitin sen yhtälön
F = G (ja seuraavaksi kirjassa olevassa kaavassa on viivan yläpuolella mm heittomerkillä ja viivan alapuolella r toiseen).
vain näyttääkseni nopeuden, jolla matemaattiset symbolit välittävät informaatiota. sanoin, että voima on suoraan verrannollinen kahden esineen massan tuloon ja kääntäen verrannollinen massojen välisen etäisyyden neliöön. lisäksi sanoin, että kappaleet reagoivat voimiin siten, että ne muuttavat nopeuksiaan eli liikettään voiman suuntaan siten, että muutoksen suuruus on suoraan verrannollinen voimaan ja kääntäen verrannollinen niiden massaan. Sanoissa ei ole vikaa eikä yhtälön kirjottaminen ollut välttämätöntä. Silti tilanne on jokseenkin matemaattinen ja mieleen tulee, miten tämä voi olla peruslaki. Mitä planeetta tekee? Katsooko se Aurinkoa ja näkee, miten kaukana se on, ja päättää laskea sisäisellä laskukoneellaan etäisyyden käänteisen neliön, joka kertoo mihin sen on mentävä? On selvää, etä tämä ei ole gravitaation mekanismin selitys! Kenties kannattaa katsoa tarkemmin ja monet ovat sitä yrittäneetkin. Newtonilta kysyttiin alkujaan: " Mutta eihän teoria tarkoita mitään - Se ei kerro mitään". Hän sanoi: " Se kertoo, miten kappale liikkuu. Sen pitäisi riittää. Olen kertonut, miten se liikkuu, en miksi." Mutta ihmiset ovat usein tyytymätömiä ilman mekanismia, ja kuvaankin tähän luokkaan kuuluvan teorian. Sen mukaan ilmiö on erittäin suuren vaikutuksen lopputulos ja tämä ehkä kertoo, miksi teoria on matemaatinen.
Oletetaan, että maailmassa on paljon hiukkasia ja että ne lentävät lävitsemme erittäin suurella nopeudella. Niitä tulee yhtä paljon kaikista suunnista - ne vain kiitävät ohi - ja toisinaan jonkin tämän pommituksen osa osuu meihin. Me ja Aurinko olemme niille käytännössä läpikuultavia, käytänössä mutee täysin, sillä jotkut niistä osuvat meihin. katsotaan mitä silloin tapahtuu(kuva8 )
(kirjan kuvassa on kaksi ympyrää joista toinen kuvaa Aurinkoa ja toinen Maapalloa ja kumpaankin tulee nuolia siltä puolelta joka on pois päin toisesta pallosta)"
Sivu 38
"Totean heti, että matematiikalla on valtavasti sovelluksia fysiikassa, kun käsitellään monimutkaisten tilanteiden yksityiskohtaisia ilmiöitä, ja samalla otetaan huomioon pelin perusssäännöt. Jos puhuisin yksinomaan matematiikan ja fysiikan suhteesta, siihen kuluisi valtaosa käytössäni olevasta ajasta. Tämä on kuitenkin luentosarja, joka käsitelee fysiikan lain luonnetta, joten minulla ei ole aikaa käsitelä sitä, mitä tapahtuu monimutkaisissa tilanteissa, vaan siirryn suoraan toiseen kysymykseen: mikä on peruslakien luonne?
Sakkipelissä peruslait ovat säännöt, joilla nappuloita siirretään. Matematiikkaa voidaan soveltaa monimutkaiseen tilanteeseen ja sen avulla voidaan selvittää, mikä on paras siirto annetussa tilanteessa. Kuitenkin peruslakien yksinkertaisen perusluonteen selvitämiseen ei juuri tarvita matematiikkaa. Ne voidaan yksinkertaisesti ilmaista suomeksi, ainakin sakissa.
Fysiikan kummallinen piirre on, että matematiikkaa tarvitaan peruslakien tasolla. Annan kaksi esimerkkiä, joissa toisessa se välttämätöntä. Ensimmäinen on fysiikan laki, jonka nimi on faradayn laki, ja se sanoo, että elektrolyysissä elektrodille tulevan aineen määrä on verrannollinen virtaan ja aikaan, jonka virta kulkee. Tämä tarkoittaa, että tulevan aineen määrä on suoraan verrannollinen järjestelemän läpi kulkeneeseen sähkövaraukseen. Se kuulostaa erittäin matemaattiselta, mutta todellisuudessa johtimessa kulkeva elektroni vie mukanaan yhtä varausta. Voidaan esimerkiksi kuljettaa atomi, joka tarvitsee yhden elektronin, joten elektrodille tulevien atomien lukmäärä on sama kuin virtaavien elektronien lukumäärä ja näin suoraan verrannollinen johtimessa kulkevaan varaukseen. Niinpä tämä matemaattiselta vaikuttava laki ei ole kovin syvällinen eikä se edellytä varsinaista matematiikan tuntemusta. luulen, että jonkinlaista matematiikkaa on sekin, että kukin atomi tarvitsee yhden elektronin kulkeakseen elektrodille, mutta se ei ole sitä matematiikkaa, josta puhun nyt.
Toisaalta on Newtonin gravitaatiolaki, josta puhuin edellisessä luennossa. kirjoitin sen yhtälön
F = G (ja seuraavaksi kirjassa olevassa kaavassa on viivan yläpuolella mm heittomerkillä ja viivan alapuolella r toiseen).
vain näyttääkseni nopeuden, jolla matemaattiset symbolit välittävät informaatiota. sanoin, että voima on suoraan verrannollinen kahden esineen massan tuloon ja kääntäen verrannollinen massojen välisen etäisyyden neliöön. lisäksi sanoin, että kappaleet reagoivat voimiin siten, että ne muuttavat nopeuksiaan eli liikettään voiman suuntaan siten, että muutoksen suuruus on suoraan verrannollinen voimaan ja kääntäen verrannollinen niiden massaan. Sanoissa ei ole vikaa eikä yhtälön kirjottaminen ollut välttämätöntä. Silti tilanne on jokseenkin matemaattinen ja mieleen tulee, miten tämä voi olla peruslaki. Mitä planeetta tekee? Katsooko se Aurinkoa ja näkee, miten kaukana se on, ja päättää laskea sisäisellä laskukoneellaan etäisyyden käänteisen neliön, joka kertoo mihin sen on mentävä? On selvää, etä tämä ei ole gravitaation mekanismin selitys! Kenties kannattaa katsoa tarkemmin ja monet ovat sitä yrittäneetkin. Newtonilta kysyttiin alkujaan: " Mutta eihän teoria tarkoita mitään - Se ei kerro mitään". Hän sanoi: " Se kertoo, miten kappale liikkuu. Sen pitäisi riittää. Olen kertonut, miten se liikkuu, en miksi." Mutta ihmiset ovat usein tyytymätömiä ilman mekanismia, ja kuvaankin tähän luokkaan kuuluvan teorian. Sen mukaan ilmiö on erittäin suuren vaikutuksen lopputulos ja tämä ehkä kertoo, miksi teoria on matemaatinen.
Oletetaan, että maailmassa on paljon hiukkasia ja että ne lentävät lävitsemme erittäin suurella nopeudella. Niitä tulee yhtä paljon kaikista suunnista - ne vain kiitävät ohi - ja toisinaan jonkin tämän pommituksen osa osuu meihin. Me ja Aurinko olemme niille käytännössä läpikuultavia, käytänössä mutee täysin, sillä jotkut niistä osuvat meihin. katsotaan mitä silloin tapahtuu(kuva8 )
(kirjan kuvassa on kaksi ympyrää joista toinen kuvaa Aurinkoa ja toinen Maapalloa ja kumpaankin tulee nuolia siltä puolelta joka on pois päin toisesta pallosta)"
Vastaukset 16
Vanhimmat
"A on Aurinko ja M Maa. jos aurinkoa ei olisi, hiukkaset pommittaisivat Maata joka puolelta ja ne antaisivat Maalle impulssin osuessaan johonkin sen hiukkaseen. Tämä ei työntäisi Maata mihinkään tiettyyn suuntaan, koska hiukkasia tulee yhtä paljon tietystä suunnasta ja sen vastakkaisesta suunnasta, samoin ylhäältä ja alhaalta. Kun Aurinko on paikallaan, se absorboi osittain suunnastaan tulevia hiukkasia, koska osa niistä osuu Aurinkoon eikä pääse läpi. niinpä Auringon suunnasta maahan tulevien hiukkasten lukumäärä on pienempi kuin muista suunnista tulevien, koska niiden tiellä on este, nimittäin Aurinko. On helppo nähdä, että mitä kauempana aurinko on, sitä vähemmän sieltä tulevien hiukkasten lukumärä pienenee muista suunnista tuleviin verrattuna.Aurinko vaikuttaa pienemmältä ja pienennys itse asiassa noudattaa etäisyyden käänteisen neliön lakia. Näin Maahan kohdistuu impulssi Auringon suuntaan, joka muuttuu etäisyyden käänteisen neliön mukaan. Ja tämä johtuu erittäin suuresta määrästä erittäin yksinkertaisia tapahtumia, pelkistä iskuista, yhdestä toisensa jälkeen, ja ne tulevat kaikista suunnista. Joten matemaattisen yhtälön kummallisuus pienenee mekoisesti, koska perusoperaatio on paljon yksinkertaisempi kuin etäisyyden neliön käänteisluvun laskeminen. hiukkasten kimpoamiseen perustuva ratkaisu huolehtii laskutoimituksesta.
Tämän ratkaisun ongelma on, että se ei toimi muista syistä. jokaista teoriaa on analysoitava kaikkien mahdollisten seurausten suhteen, jotta nähtäisiin ennustaako se muuta. ja tämä teoria ennustaa muutakin. Jos maa liikkuu, liikkeen suuntaiseen puoleen osuu enemmän hiukkasia kuin vastakkaiseen puoleen. (kun juostaan sateessa, enemän pisaroita osuu kasvoihin kuin takaraivoon, koska juoksija liikkuu sadetta vastaan.) Joten jos Maa liikkuu, se törmää sitä kohti tuleviin hiukkasiin ja liikkuu kauemmaksi hiukkasista, jotka ajavat sitä takaa. Niinpä enemmän hiukkasia osuu sen etuosaan kuin takaosaan, ja tämä synnyttää liikettä vastustavan voiman. Se hidastaa Maan rataliikettä eikä se varmasti olisi kiertänyt aurinkoa (ainakin) kolme neljä miljardia vuotta niin kuin on tapahtunut. Joten sanomme hyvästit tälle teorialle. Sanotte kenties, että "sehän oli hyvä teoria ja päsit eroon matematiikasta hetkeksi. Kenties keksit paremman teorian." kenties keksinkin, koska kukaan ei tiedä perimmäistä teoriaa. mutta newtonin ajoista tähän päivään kukaan ei ole keksinyt toista teoreettista kuvausta tämän lain perustana olevalle matemaattiselle koneistolle, joka ei sano samaa asiaa uudelleen tai tee matematikasta enistä vaikeampaa tai ennusta jotakin väränlaista ilmiötä. Joten gravitaatioteorialle ei nyt ole mallia muute kuin matemaattisessa muodossa.
Jos tämä olisi ainoa luonteeltaan tällainen laki, se olisi mielenkiintoinen ja jokseenkin ärsyttävä. mutta käy ilmi, että mitä enemmän tutkimme, sitä enemmän lakeja löydämme ja mitä syvemmälle luontoon tunkeudumme, sitä yleisemmäksi tämä tauti tulee. Jokainen laeistamme on jokseenkin monimutkaisella ja vaikeatajuisella matematiikalla ilmaistu puhtaasti matemaattinen väite. Newtonin ilmaisema gravitaatiolaki on jokseenkin yksinkertaista matematiikkaa. Se tulee yhä hankalammaksi ja vaikeammaksi, kun tunkeudumme syvemmälle. Miksi? minulla ei ole aavistustakaan. tarkoitukseni on vain kertoa tämä tosiasia. Valtaosa tästä luennosta korostaa vain tosiasiaa, etä on mahdotonta kuvata rehelisesti luonnonlakien kauneutta tavala jonka imiset tuntevat, ellei heillä le jonkinlaista syvällistä matemaattista osaamista. Valitan, muta näin asia näyttää olevan."
Valitan minäkin Richard hyvä!
Miksi, oi miksi hylkäsit totuuden, vaikka totuus oli aivan nenäsi edessä?
" Joten matemaattisen yhtälön kummallisuus pienenee mekoisesti, koska perusoperaatio on paljon yksinkertaisempi kuin etäisyyden neliön käänteisluvun laskeminen. hiukkasten kimpoamiseen perustuva ratkaisu huolehtii laskutoimituksesta."
Aivan oikein, erittäin yksinkertaista hyvä Richard Feynman.
Miksi sinä et osannut ajatella miten Auringosta päin silti tulee hiukkasia, tosin uusia joita Aurinko itse säteilee?
Miksi sinä et osannut ajatella hiukkasten itsensä säteilevän energiaa, jolloin esim. neutriinojen ei tarvitse törmätä atomeihin ja silti neutriinot siirtävät liike-energiaansa energiana jota neutriinot säteilevät atomien ytimiä kohti?
Miksi et ymärtänyt ettei planeettojen vauhti hidastu, koska planetat saavat koko ajan lisää liike-energiaa neutriinoilta jotka tietysti säteilevät energiaansa kohti atomien ytimiä?
Miksi?
Jos olisit osannut ajatella asiat oikein, ei minun nyt tarvitsisi vääntää rautalankaa näille ääliöille!
menit sitten ja hylkäsit toimivan mallin, koska et osannut ajatella syvällisesti asioita!
VOI VOI sinua Richard Feynman!
>
Mutta kun toisesta suunnasta tulee vahvempia työntäjiä (sic !), joiden pitäisi "teoriasi" mukaan työntää Maapalloa kohti Aurinkoa. Huomaatko epäloogisuutesi: sepität, että vanhemmat hiukkaset työntävät voimakkaammin paitsi tässä tapauksessa Auringon suunnasta tulevat hiukkaset ovatkin voimakkaampia kuin vastakkaisesta suunnasta tulevat (Maapalloon ei siis tulisi "teoriasi" mukaan joka suunnalta samanlaista pommitusta vaan Auringon suunnalta ei tulisi ollenkaan "vanhoja energioita" - ainoastaan uutta).
>
Hän juuri selitti, että tuo liike-energia suuntautuisi niin, että tietysti vastaan tulevat hiukkaset työntäisivät vastaan enemmän, jolloin vauhti hidastuisi. Miten kummassa planeetta saisi liike-energiaa nykyiseen etenevään suuntaansa, jos se joutuu törmäämään koko ajan vastaantuleviin hiukkasiin ? Tosiaan, sen radiaalinopeus alentuisi välttämättä.
"Teoriasi" on murskattu !
Feynmankin murskasi "teoriasi" tuossa ohimennen.
Oi näitä ääliöitä, miten pärjäisinkään ilman teitä!
Turha näille on mitäöän kertoa totuudesta, mutta mainitaan nyt kuitenkin Auringon säteilevän tietysti voimakkaampia ja energisempiä ja tiheämpiä hiukkasia joiden aika on hitaampi kuin Aurinkoa kohti tulevien heikompien, vähemmän energiaa omaavien aika on!
Mutta tätähän nämä ääliöt eivät ymmärrä, mutta ei se mitään!
On tämä vaan niin hauskaa!
.
Jees, on tosiaan hauskaa murskata "teoriasi" kerta toisensa jälkeen.
>
Mutta miksi nämä työntävät Maapalloa poispäin Auringosta ? Miksei Maan takaa Aurinkoon päin tulevat työnnä Maata Aurinkoon (näitä samoja hiukkasiahan ei tule Auringon suunnasta) ?
Jep ja nyt se juju: Auringon ohi kulkeva fotoni kääntyy kuitenkin toiseen suuntaan (Aurinkoon päin). Tuota fotonia Aurinko ei siis työnnäkään vaikka Maata se työntää (sic !) ! Ristiriita ! Oho !
"Teoriasi" on murskattu !
Feynmankin sen jo teki: murskasi "teoriasi".
"ajatelija" haastaa faynmanin. Se olisi huvittavaa, jos se ei olisi merkki henkisestä sairaudesta.
Nyt se on vain säälittävää.
Vastaavaa kuin hyttynen haastaisi rekan nokkapokkaan. Pläts. : )
Feyneman on fineman ehkä hieman tyhmepi kuin mitä skömy
noussut hattuun ja tuhonnut aivot?
?
Kitos sinulle, melkein paras yhteistyökumpani!
Kun murskaavien atomien ytimien tiheys muuttuu aika ajoin normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi energiaksi, absorboituu kvarkkien läpi liikkuvsta energiasta eri määrä kvarkille, kunnes tilanne tasapainottuu jne.
Kiitos tästäkin onesimpleprinciple mallin täydentävästä ajatuksesta!
KIITOS KIITOS KIITOS
Odotan innolla millä yrität murskata ajatukseni seuraavaksi!
ja arvaan senkin täyentävän malliani
kiitos!
saunatonttu virtsaa kiukaalle pahoja yrttiöljyjä on saunojilla pää seuraavana aamuna kipeä.
Saunatontun sisäeritysrauhaset vuorovaikuttavat saunassa leijailevien alkoholihuurujen kanssa siten, että tonttujen negatiivinen varaus kasvaa. Myös tasoltaan korkeat ääniaallot absorboituvat S-tontun mielihyväkeskukseen, jolloin tontun virtsaan erittyy yhä enemmin väkeviä haitallisia yrttiöljyjä. Nämä kun tonttu sitten lirauttaa kiukaalle, on ainakin herkemmillä saunojilla aamulla pää kipeä. Myös oksentelua esiintyy usein.
Saunatontut ovat tietysti heikosti vuorovaikuttavia sähkömagneettisen säteilyn kanssa, joten niiden ja niiden eritteiden suora havainnointi tieteemme keinoin on vielä mahdotona.
Pystytkö kumoamaan teoriani. Vaikka laadin sen juuri äsken, on se ainakin yhtä vankalla pohjalla kuin sinun fysiikasikin. Sinun väittämissäsi on sentään ollut suuri joukko ristiriitaisuuksia.
saunatonttu virtsaa kiukaalle pimeää nestettä on saunojilla pää seuraavana aamuna kipeä.
Saunatontun sisäeritysrauhaset vuorovaikuttavat saunassa leijailevien alkoholihuurujen kanssa siten, että tonttujen negatiivinen varaus kasvaa. Myös tasoltaan korkeat ääniaallot absorboituvat S-tontun mielihyväkeskukseen, jolloin tontun virtsaan erittyy yhä enemmin väkeviä haitallisia yrttiöljyjä. Nämä kun tonttu sitten lirauttaa kiukaalle, on ainakin herkemmillä saunojilla aamulla pää kipeä. Myös oksentelua esiintyy usein.
Saunatontut ovat tietysti heikosti vuorovaikuttavia sähkömagneettisen säteilyn kanssa, joten niiden ja niiden eritteiden suora havainnointi tieteemme keinoin on vielä mahdotona.
Täällä on monta muutakin masokistia, joita voi vedellä pataan oikealta ja vasemmalta, mutta sitten he haluavat lisää. Toiset jopa kiittää selkäsaunasta. Ei ihme, että teitä kutsutaan kylähulluiksi vai mitä.
>
Mutta miksi nämä työntävät Maapalloa poispäin Auringosta ? Miksei Maan takaa Aurinkoon päin tulevat työnnä Maata Aurinkoon (näitä samoja hiukkasiahan ei tule Auringon suunnasta) ?
Jep ja nyt se juju: Auringon ohi kulkeva fotoni kääntyy kuitenkin toiseen suuntaan (Aurinkoon päin). Tuota fotonia Aurinko ei siis työnnäkään vaikka Maata se työntää (sic !) ! Ristiriita ! Oho !
"Teoriasi" on murskattu !
Feynmankin sen jo teki: murskasi "teoriasi"
"Mutta miksi nämä työntävät Maapalloa poispäin Auringosta ? Miksei Maan takaa Aurinkoon päin tulevat työnnä Maata Aurinkoon (näitä samoja hiukkasiahan ei tule Auringon suunnasta) ?"
miksi luulet että planeettojen rata taipuu kaarevaksi pois päin Auringosta?
Eihän Auringosta tuleva energia tee muuta kuin työntää planeettoja pois päin Auringosta, mutta Aurinkoa kohti menevä energia saa planeettojen radan taipumaan kaarevaksi, jolloin planeetat työntyvät pois päin Auringosta kaarevalla radalla jne.
>
Jos Aurinko työntää planeettoja poispäin itsestään, miksei se työnnä fotonia poispäin itsestään. Tämä oli se ristiriita, jolla tällä kertaa murskaamme "teoriasi".
Feynmanhan murskasi "teoriasi" juuri siten, että jos tuollaisia hiukkasia olisi, kaarevan radan radiaalinopeus hidastuisi koko ajan. Lopulta siis rata olisi suoraviivainen poispäin auringosta, mutta tällaista hidastumista ei ole. Tämä murskaa "teoriasi". Mieti nyt itsekin: pallo etenee johonkin suuntaan, niin tottakai sen eteneminen hidastuu jos siihen osuu pieniä palloja tasaisesti, koska tietenkin pieniä palloja osuu eniten juuri etenemisen suunnasta (pisaroita osuu eniten etupuolelle kun pyöräilet sateessa). Tästä Feynman puhui. Sillä hän "teoriasi" murskasi.