Olen melko epäsosiaalinen, joten se rajoittaa ammatin päättämistä. olen käynyt lukion, mutta nyt en tiedä, mitä tekisin. Kokeisin matkailualaa, mutta se on liian sosiaalinen. En tule toimeen valittavien asikkaiden kanssa, enkä muutenkaan osaa hymyillä jatkuvasti ja olla ystävällinen. En myöskään haluaisi ammattia, jossa joutuu olemaan tekemisissä paljon muiden ihmisten kanssa, siis työtovereidenkaan.
Mikä ammatti minulle sitten voisi käydä? Haluaisin mahdollisesti tehdä töitä kotoa käsin (ei pakko) ja tehdä töitä nimenomaan yksin, omassa rauhassa, omassa tahdissa. Ehdotuksia?
Mikä ammatti hiljaiselle ja epäsosiaaliselle?
Epäsosiaalinen tytsy
37
11751
Vastaukset
- :) tyttö
Ammattiehdotuksia hiljaiselle ja omassarauhassa työskentelystä tykkäävälle ihmiselle:
ainakin...
*kääntäjä... tietty on osattava kieli
*valokuvaaja
*tekstiili ja vaatetusala
*kuljetusalan työt
*kemisti
*puutarhaala
*leipuri
Kyllähän noissakin ihmisten kanssa ollaan töissä mutta mielestäni vähän vähemmän... - Tietäjä X
Miten kukin nyt sitten epäsosiaalisen määrittelee... Ehkä voisit karsia palvelu- ja hoitoalan, jos tiedät ettet halua olla ystävällinen asiakkaille. Mutta muuten kyllä ammattinsa kannattaa valita sen mukaan, mikä kiinnostaa. Ihmiset kuitenkin muuttuu elämänkokemuksen ja koulutuksen myötä aika paljon, joten et välttämättä koe olevasi "epäsosiaalinen" enää parin vuoden päästä.
Siivooja ainakin tekee työtä yksin, samoin roskakuski, postinjakaja, maanviljelijä, metsuri. Kyllähän kääntäjäkin on paljon tekemisissä asiakkaiden kanssa, vaikka pääosin työtä tehdään yksin. Samoin tutkijan työ voi olla yksinäistä, mutta ei siinäkään pärjää ilman kontakteja. Ehkä sitten jonkin alan yrittäjä, jos on lahjakkuutta valmistaa jotain käsillään, vaikka vaatteita tai koriste-esineitä.- Epäsosiaalinen tytsy
Monissa ammateissa työtä tehdään paljolti yksin, mutta silti joutuu myös vuorovaikuttamaan ostajakunnan ja muun henkilöstön kanssa. Muuten ihan hyviä ehdotuksia. Mutta tosiaan vaikea keksiä yhtään ammattia, missä se kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on todella minimissä.
Olen opiskellut tässä kohta puoli vuotta sosiaalista alaa, mutta ei sekään ole minua muuttanut, vaikka olen yrittänyt olla sosiaalisempi. Lapsesta asti olen viihtynyt pääasiassa yksin ja ollut aina se "ujo ja hiljainen" muille. Todella vaikea itseään on muuttaa... - Kanssakärsijä
Epäsosiaalinen tytsy kirjoitti:
Monissa ammateissa työtä tehdään paljolti yksin, mutta silti joutuu myös vuorovaikuttamaan ostajakunnan ja muun henkilöstön kanssa. Muuten ihan hyviä ehdotuksia. Mutta tosiaan vaikea keksiä yhtään ammattia, missä se kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on todella minimissä.
Olen opiskellut tässä kohta puoli vuotta sosiaalista alaa, mutta ei sekään ole minua muuttanut, vaikka olen yrittänyt olla sosiaalisempi. Lapsesta asti olen viihtynyt pääasiassa yksin ja ollut aina se "ujo ja hiljainen" muille. Todella vaikea itseään on muuttaa...Ymmärrän täysin ongelmasi :) Itsekin oon ollut varsinkin nuorempana (nyt lähestyn 3-kymppiä) ujo ja vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Kai paras on vaan yrittää tulla toimeen niissä tilanteissa, täysin yksinäisen ja epäsosiaalisen ammatin keksiminen kun on aika hankalaa. Samoin opiskeluun aika yleisesti liittyy ainakin vähän ryhmä- tai paritöitä tai esitelmiä. Mulla on esim. aivan järjetön esiintymiskammo ja löysin avun lääkkeistä, joita otan ennen esitystä.
Oma tulevaisuus on toivottavasti tutkijana, nykyinen ala on se joka aidosti kiinnostaa. Yliopistossa käytännössä joka alalla on mahdollisuus tutkimustyöhön.
Eli joku ala, joka sinua kiinnostaa ja siitä se mahdollisimman epäsosiaalisin työ (monilla aloilla on useita vaihtoehtoja) ja jotenkin yrittää pärjätä tai kehittää sitä ujouttaan. Aina voi yrittää päästä psykologille tai vastaavallekin, että pääsisi pahimmasta yli.
- ammatinvalinnan ohja
Saat olla 12-14 tuntia aivan yksinäsi metsässä, ennen kuin seuraavan vuoron kuski tulee puikkoihin. Tehtävä vaatii näin melkoista itseriittoisuutta, eikä siihen läheskään kaikista ole.
- wderfg
12-14h? Tuskin nyt sentään. Alkaisi tulemaan kallista jälkeä kun silmät ristissä puita arpoo.
- Markkinataloutta
wderfg kirjoitti:
12-14h? Tuskin nyt sentään. Alkaisi tulemaan kallista jälkeä kun silmät ristissä puita arpoo.
Tosiasia. Renki ajaa 9-12 h ja isäntä loput, tai kaksi renkiä yleensä 12 h kukin. Ei kallista konetta voi turhaan seisottaa, sillä korot ja kuoletukset juoksevat joka tunti ja tulot vain koneen työtä tehdessä.
- tottunut..
wderfg kirjoitti:
12-14h? Tuskin nyt sentään. Alkaisi tulemaan kallista jälkeä kun silmät ristissä puita arpoo.
jaa 18h on olty numerotarkassa fyysisssä yössä läpi yön ja aamun. että sillee ei virheitä..
- Living Dead
Ala vaikka haudankaivajaksi. Työt ei lopu koskaan kesken....
- ..........
En kyllä palkkaisi itse mihinkään työhön hiljaista ja epäsosiaalista. Niiden kanssa on niin vaikea työskennellä ja puheliaiden työkavereiden kanssa aika menee paljon rattoisammin. Suosittelen käymään terapiassa ja hakemaan apua ongelmaasi. Opetelkaa ihmiset aukaisemaan suunne ja sanomaan, jos olette jotakin vailla! Ei pidä olettaa, että kukaan lukee ajatuksia jos vain nysväätte ja olette hiirulaisia.
- Työelämänhirviöt
Vedä vittu päähäs saatanan vammanen. Tollaset psykopaattihirviöt on kaikkein pahimpia, jotka määrittää rajoittuneessa maailmankatsomuksessaan millaisia hänen mielestään ihmisten tulisi olla. Et sää ääliö päätä minkalaiseksi me toiset synnymme. Sun kaltaiset ihmiset on just niitä kiusaajia, kun otatte silmätikuksi täysin viattomia ihmisiä vain siksi, etteivät satu sua miellyttämään. Terapia on just sunkaltaisia ihmisiä varten, joilla ei riitä pelisilmä erilaisille persoonille. Kuulostat niin vaikealta tapaukselta, että vähintään kolme tuntia kahdesti viikossa pakkoterapiaa kunnes alat nähdä kaikki lähimmäiset samanarvoisina ja arvokkaina.
Ja ihan lopuksi toivon, että vedät ensitöiksesi ittes jojoon tai sitten toivon sulle väkivaltaisen kuoleman. Voin tarvittaessa avustaa.
- meliini
"Niiden kanssa on niin vaikea työskennellä ja puheliaiden työkavereiden kanssa aika menee paljon rattoisammin."
No miten sen nyt ottaa. Työssä ajan ei kuulu mennä rattoisammin, sinne on tultu tekemään työtä ja mahdollisimman tehokkaasti, joten jutteleminen ei kuulu siihen. Ujo ja hiljainen voi tehdä työnsä paremmin kuin yltiösosiaalinen, koska ei keskity seurusteluun vaan velvollisuuksiin. Epäsosiaalisuus voi olla hyvä juttu, ja senlaisilla ihmisillä voi olla enemmän sosiaalisia taitoja kuin sosiaalisilla. Jännä juttu.- -----------
"Työssä ajan ei kuulu mennä rattoisammin, sinne on tultu tekemään työtä ja mahdollisimman tehokkaasti, joten jutteleminen ei kuulu siihen. Ujo ja hiljainen voi tehdä työnsä paremmin kuin yltiösosiaalinen, koska ei keskity seurusteluun vaan velvollisuuksiin. "
Näinhän sen pitäisi olla ja tämä olisi ihanne, mutta mieti nyt todellisessa elämässä: työhaastattelussa pisimmälle on päässyt kaksi ihmistä, joista molemmilla on yhtä hyvät paperit. Toinen rupattelee rennosti nitä näitä haastattelijan kanssa, eikä jännityksestä näy häivääkään. Tunnelma on kaikin puolin rento ja mukava.
Toinen työnhakija vastailee lyhyesti, mutta asiallisesti kysymyksiin. Ei puhu mitään ylimääräistä, ääni kuulostaa hiljaiselta jännityksen takia, katse hakeutuu pöytään useammin kuin haastattelijan silmiin. Tunnelma on hiukan jännittynyt ja vaivautunutkin.
Kumpikohan tulee valituksi? Työilmapiiri ja hyvät sosiaaliset suhteet työpaikalla ovat tärkeitä.
Vaarana on myös, että ujo työntekijä ei saa aina suutaan auki kun pitäisi, asioita jää epäselväksi ja hoitamatta ujouden takia! On tärkeää, että asioista pystytään puhumaan ja että jokainen saa suunsa auki myös vähemmän miellyttävissä tilanteissa! Hyvin ujo sopii harvalle alalle, koska joka paikassa tarvitaan jonkinlaisia vuorovaikutustaitoja.
- työntekijämies
hiljainen tyyppikin pystyy kyllä hoitamaan työasiat mutta sitten jos tulee puhe henkilökohtaisemmista asioista niin voi tulla hiljaista.
Olen itsekin hiljaisenpuoleinen mies, en ole juttumiehiä saati sosiaalinen tyyppi muutenkaan mutta hoidan kyllä työasiat vaikka muutoin esim. tauoilla olenkin omissa oloissani kun muut juttelevat ties mitä keskenään. Myönnän että joskus on pieniä konfliktejakin käynyt kun en ole oikein samoilla taajuuksilla ollut mutta olen yrittänyt ottaa oppia niistäkin.
Jokatapauksessa kaikki eivät vain ole extroverttejä, puheliaita hölöttäjiä, joskus näyttää että puheliaimmille se työnteko on sivuseikka kun keskittyvät vain lörpöttelemään työkaverien kanssa, no ehkä joillekin on sellainen "sosiaalinen tilaus" työpaikoilla mutta hiljaisemmat tyypit voivat olla niitä tuottavimpia työntekijöitä firmalle kun oikeasti tekevät töitä eivätkä vain puhu työnteosta. - zt
Hyvät ihmiset, yrittäkää tajuta ettei introverttius ole sama asia kuin ujous.
- nooh....
Sinä siis kaivoit tämän aloituksen esiin? Olikin jännittävää, kun spontaanisti yritin vastata tuohon yhteen tekstiin tässä ketjussa, en saanut viestiäni läpi. Siinä olet oikeassa, ettei introverttius ole mikään sairaus. Itsekin valitsen ystäväni tarkkaan, enkä ole kovin kova kalkattaja tai ihminen joka kaipaisin joka sekunti elämää ympärilleni, mutta silti yliopiston pakollisella esiintymistaidon kurssilla minulle sanottiin nimettömissä palautteissa aikoinaan - kun kurssin idea siis oli kommentoida nimetömästi, että sopisin tv- tai radiojuontajaksi, esimerkiksi.
Itsekin olen järjettömän ujo, mutta ihnoan ihmisiä, jotka ei saa sanaa suustan tai joiden ääni on jotenkin lötkö ja kädenpuristus veltto tai ääni piiputtävä tai raakkuva tai honottava. Itseltäni vaatii valtavasti ujouteni vuoksi voimia katsoa ihmisiä vaikka silmiin ja toimia, mutta mun rehtiys on se, mistä syystä kaikki minut tuntevat minustra pitävät - ja pystyn heittämään tahdonvoimalla ujouteni romukoppaan silloin, kun on pakko. Verbaalisesti ja sosiaalisesti tulkintakyvyttömiä ihmisiä en hirveästi jaksa. Mikään ei mulle ole hirveämpää, kuin mitä olisi vaikkapa istua sellaisen terveen ihmisen seurassa, joka on melkein puolimykkä verbaaliselta anniltaan ja joka pari kertaa kerta tuntiin sanoo jotakin...
Ystävieni parissa minua ei tunneta erityisesti introverttina tai ujona, mutta tottakai lempeästi he minuun suhtautuvat. Päinvastoin maineeni on jopa porukan bilettäjä tai hauskuuttaja, joskus ollut.
Miksi kaivoit vanhan aloituksen esiin? Olitko vailla mun kommenttia ketjuun, mun nimettömän joka en ole kiinnostunut Suomi24- kirjoittajista paitsi siten, että asiattomasti nettikäyttäyviä porsaita? - Nohnoh?
nooh.... kirjoitti:
Sinä siis kaivoit tämän aloituksen esiin? Olikin jännittävää, kun spontaanisti yritin vastata tuohon yhteen tekstiin tässä ketjussa, en saanut viestiäni läpi. Siinä olet oikeassa, ettei introverttius ole mikään sairaus. Itsekin valitsen ystäväni tarkkaan, enkä ole kovin kova kalkattaja tai ihminen joka kaipaisin joka sekunti elämää ympärilleni, mutta silti yliopiston pakollisella esiintymistaidon kurssilla minulle sanottiin nimettömissä palautteissa aikoinaan - kun kurssin idea siis oli kommentoida nimetömästi, että sopisin tv- tai radiojuontajaksi, esimerkiksi.
Itsekin olen järjettömän ujo, mutta ihnoan ihmisiä, jotka ei saa sanaa suustan tai joiden ääni on jotenkin lötkö ja kädenpuristus veltto tai ääni piiputtävä tai raakkuva tai honottava. Itseltäni vaatii valtavasti ujouteni vuoksi voimia katsoa ihmisiä vaikka silmiin ja toimia, mutta mun rehtiys on se, mistä syystä kaikki minut tuntevat minustra pitävät - ja pystyn heittämään tahdonvoimalla ujouteni romukoppaan silloin, kun on pakko. Verbaalisesti ja sosiaalisesti tulkintakyvyttömiä ihmisiä en hirveästi jaksa. Mikään ei mulle ole hirveämpää, kuin mitä olisi vaikkapa istua sellaisen terveen ihmisen seurassa, joka on melkein puolimykkä verbaaliselta anniltaan ja joka pari kertaa kerta tuntiin sanoo jotakin...
Ystävieni parissa minua ei tunneta erityisesti introverttina tai ujona, mutta tottakai lempeästi he minuun suhtautuvat. Päinvastoin maineeni on jopa porukan bilettäjä tai hauskuuttaja, joskus ollut.
Miksi kaivoit vanhan aloituksen esiin? Olitko vailla mun kommenttia ketjuun, mun nimettömän joka en ole kiinnostunut Suomi24- kirjoittajista paitsi siten, että asiattomasti nettikäyttäyviä porsaita?"nooh...." Et kyllä kuulosta puheidesi mukaan yhtään ujolta, päinvastoin. Sen sijaan kysyisin, pidätkö kenties muita ihmisiä huonompina kuin itseäsi? Haukut ihmisiä mm. heidän äänensä perusteella (jolle he eivät voi mitään). Mielestäni sen sijaan (anteeksi nyt kun sanon näin) epäsosiaalisuutesi tulee pikemminkin ilmi siinä, ettet pysty suvaitsemaan ihmisiä puutteineen. Kenties olet ankara itse itsellesi ja siksi arvostelet myös muita? Ihminenhän usein saattaa pelätä muiden mielipiteitä ihan siksikin, että itse arvioi muita mielessään.
Jos hiljaisessa seurassa istuminen on sinulle vaikeaa, se on merkki enemmänkin sellaisesta, ettet kestä tilannetta sen vuoksi, että et itse uskalla pitää keskustelua käynnissä.
- Jeps.
Olisiko vartija hyvä? Käsittääkseni ovat hyvinkin yksin joissain työpaikoissa. Ainut että hyvin raskas työ..
- fdgfgfgfggfgf
Tuo ammatti ei todellakaan sopisi epäsosiaaliselle henkilölle.
- harva.työ.kannattaa
Hyvä ammatti epäsosiaaliselle. Menet vaan nurkan taa piiloon, jos rosmo lähestyy sorkkaraudan kanssa. Sitten soitat vaan hätäkeskukseen ja kutsut poliisit. Onhan se työntekoa tuokin. Toinen vaihtoehto on mennä osoittelemaan taskulampulla mahdollisesti aseistautuneita murtovarkaita ja kokea väkivaltainen kuolema. Ihan vihoviimeinen homma ja täydellinen koiranvirka tuo vartijan työ ja todellakin edesvastuutonta edes ehdottaa jollekin tollaista työtä. Pthyi!
- 19v jäbä
Ite oon umpi-introvertti. riittää ku nään frendei kerran viikossa. en oo nörtti enkä ujo (yläasteel olin viel). Nyt kestäöissä en jaksa puhua tai edes hymyillä muille vaan teen omia hommia muilta apua pyytämättä.
Juu kysyit et mikä ammatti, ite lähen yliopistolle lukee rakennustekniikkaa ja uskon et se sopii perfecto eli DI!- toinen 19v jannu
sama täällä, oma valintani on energiatekniikka ;P
- Suu auki ihmiset!!
Kirjastonhoitaja! Tiedän, että kyse on asiakaspalvelusta, mutta helvetinmoisia tuppisuita ja muita ihmispelkoisia yksilöitä kyseisestä ammatista löytyy. Esim. Kallion kirjastossa työskentelee noin 55v nainen, joka ei IKINÄ avaa suutaan, kun menen asioimaan tiskille. Joskus, jos kysyn jotain, nainen mumisee jotain ja hiljenee uudestaan.
Moikka!
Meitä on moneen junaan, se on vahvuus! 8)
Toisessa keskustelussa: "Kirjaston työnterkijän ääni nytkin tällä raikaa kun tätä kirjaston konelle kirjoittelen."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11424765#comment-61190448
- hmm..
insinööri, datanomi :)
varastonhoitaja
kirjanpitäjä, palkanlaskija, reskontran hoitaja
osittain ainakin hiljaista hommaa, ei asiakaspalvelua välttämättä, tekee lähinnä omaa työtään ja joskus puhutaan työkavereille jotain.
Biologi tms. tutkijat. - helppii1
Pystyykö ujo mielestänne olla lähihoitaja?
- ihanvinkkinävaan
ehkä mutta en suosittelisi alaa. töitä tietysti ainakin olisi, liikaakin
- haloo4
Lähihoitajan työ on kyllä aika ihmisläheistä, pitää uskaltaa avata suunsa ja pitää tulla toimeen ihmisten kanssa. Suosittelen jotain tekniikan alaa, jossa ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa.
- Tjaah...
haloo4 kirjoitti:
Lähihoitajan työ on kyllä aika ihmisläheistä, pitää uskaltaa avata suunsa ja pitää tulla toimeen ihmisten kanssa. Suosittelen jotain tekniikan alaa, jossa ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Hoitotyössä ne vuorovaikutustilanteet liittyvät kuitenkin konkreettisella tavalla työtehtäviin, mikä saattaa olla helpotus ujolle. Jossain muissa hommissa pitää osata jauhaa sujuvasti p*skaa työkavereiden kanssa, vaikka työ itsessään olisi hyvinkin itsenäistä, Tekniikan alallakin pitää osata myydä itsensä töihin ja luoda verkostoja, ellei sitten satu olemaan joku superluokan koodaajavelho tms.
- austerism1
Täällä onkin mainittu jo kääntäjän työ. Useimmat kääntäjät ovat freelancereita tai yksinyrittäjiä ja tekevät työtä kotoa käsin.
Työvälineeksi riittää hyvä kannettava. Lisäksi tarvitaan nopea nettiyhteys, sanakirjoja ja kielioppaita. Käytännössä on oltava oma toiminimi tai jokin muu yritysmuoto, jotta voi laskuttaa työstään. Työasuksi riittää vaikkapa pyjama, kahvitauot voi päättää ihan itse eikä tarvitse kestää työkavereita, mikäli ei ihmiskontakteja niin kaipaa. Alkuun pääsee siis melko pienillä kustannuksilla, kunhan on hyvä/erinomainen lähdekielen taito ja etenkin äidinkieli hallussa. - hhhhhhhpp
En välttämättä sulkisi hoitoalaakaan kokonaan pois. Ajattele vaikka asiaa näin:
1. Suurin osa keskustelusta potilaittesi kanssa lienee hoitosuunnitelmien läpikäyntiä tms. Sitä niin kutsuttua "p*skanjauhantaa" ei hoitajilla liiemmin ole, vaikka toki on osattava jutella potilaille yhtä sun toista. Varsinkin vanhusten kanssa lienee parempi olla hyvä kuuntelija kuin puhuja, joten sinänsä en näkisi ujoutta esteenä alalle, jos kuitenkin kiinnostusta piisaa.
2. Kun ko. työtä tekee vuosia peräjälkeen, uskon ujouden karisevan pois hiljalleen ja näin ollen ammatinharjoittaja "vapautuu", jos sen nyt niin voisi sanoa. Uskon siis, että ujoudesta voi oppia pois, kun vain uskaltaa astua pois mukavuusalueeltaan ja ryhtyä hoitajaksi (tai mikseipä vaikka lääkäriksi, jos rahkeet riittää?) - asdfsgwg
Hae miesvaltaiselle alalle, niin kukaan ei pidä sinua outolintuna eikä yritä kammeta sinua työstäsi tai pyri osoittamaan huonoja puoliasi. Edellisessä työssä tutkimusosastolla naisten määrä oli aika korkea ja voin sanoa, että oli kestämistä siinä juonittelukuvioiden ja selän takana puhumisen seuraamisessa vaikka itse en niiden kohteena ollutkaan, ainakaan tietääkseni. Etenkin naisten kesken oli jatkuvasti jonkinlaista kilpailuasetelmaa ja se levisi myös joihinkin miehiin.
Nykyisessä duunissa voi olla hissukseen vaikka koko päivän ja työkaverit tykkää, kun ei niidenkään tarvitse pomomme edessä esiintyä mitenkään erikoisina. Aamuhuomenet kun sanoo iloisesti, niin sen jälkeen kaikki keskittyy omiin oloihinsa ja keskustelu jatkuu asialinjalla, jos työ niin vaatii. Kahvitunnilla jutellaan päivän lööpit ja edellisillan uutiset, turvallista. Pomokin tuntuu olevan ihan onnellinen hänkin toimistossaan tai kahvikupin ja päivälehden takana. Pomolla on jo työnsäkin puolesta taito heittää läppää kaikkien kanssa ja tuntuu, että hän nautii tässä porukassa siitä, ettei tarvitse yrittää niin paljoa erottuakseen "hyvänä keskustelijana". On siinä sekin, että työt tulee tehdyksi, kun ei koko ajan joku heitä tyhjänpäiväistä läppää ja kerää porukkaa räkättämään jotain youtube-videoita.
Koita siis vaikka jotain insinöörityötä. DI-tasolla tehtävät voi jopa olla itsenäisempiä, koska AMK-inssinä pitää usein olla tuotannon esimiehenä eli aina tavoitettavissa ja valmiina kuuntelemaan alaisten huolia (juoruja). Toisaalta DI-tehtävissä on paljon kv -tason yhteydenpitoa ja matkustamista. Siinällään matkaa tehdessä ei tarvitse olla sosiaalinen, vaan voit elää kuplassasi kuulokkeet korvilla niin yksin kuin haluat ja kerätä voimia niitä hetkiä varten, kun pitää tavata asiakkaita tai alihankkijoita. Itsellä muuten vuorovaikutus avautuu, kun kieli vaihtuu, mistä se sitten johtuukin. Siitä katoaa joku sellainen "näkeekö joku, katsooko joku" -asenne, mistä ujona ihmisenä kärsin kotimaassa ollessa. Olen kohtalaisen luonteva ihmisten kanssa, joita tapan ensimmäisen kerran ja joilla ei vielä ole ennakkokäsityksiä itsestäni. Myös hyvin tuttujen ihmisten kanssa toimin luontevasti, ongelmaa on lähinnä hyvänpäiväntuttujen ja harvemmin nähtävien kanssa. Työssä sähköpostin kirjoittamisella sujuu kuitenkin jopa 90% kommunikaatiosta, eikä sen kirjoittamiseen tarvitse olla ekstrovertti.
Täytyy sanoa, että töihin pääseminen rassasi kyllä tällä luonteenlaadulla toden teolla. HR-konsultit on järjestään hirveän suulaita ja keskittyvät piinallisen paljon haastateltavan ulkoisiin ominaisuuksiin. Käsien heiluttelu ja metelin pitäminen itsestään on heistä tärkeämpää kuin kova tekninen osaaminen. Yritä siinä sitten vakuuttaa sellaiselle omaa osaamista, kun itselle small talkiin ryhtyminen jopa kaupan kassalla on välillä työn ja tuskan takana. En vihaa suulaita ihmisiä, mutta en tarvitsisi myöskään koko ajan seuraa. Viihdyn omien ajatusteni kanssa, mutta kuuntelen myös mielelläni muita, mikäli asia on mielenkiintoista ja osallistun silloin itsekin keskusteluun. Jos taas ekstrovertille tyypillinen jankkaaminen, itsekehu ja juttujen loputon toisto alkaa, vaihdan aika nopeasti maisemaa.
Toimin esimiehenä lyhyen aikaa ja totesin, että minun on luontaisesti aika helppo nähdä ihmisten todellisten tarkoitusperien taakse. Oletan epäsosiaalisen luonteenlaatuni tekevän minut herkemmäksi tunnistamaan piilotettuja viestejä. Se on ehkä myös syy, miksi luotan täysin vain hyvin harvaan ihmiseen. Koen kuitenkin onnistuneeni ja saaneeni arvostusta esimiehenä. Otin asiat niin kuin ne ovat ja yritin perustella ratkaisujani avoimesti. Asiallisuudella pääsee pitkälle ja työporukan tullessa tutuksi hermostuneisuus väheni huomattavasti.- Anonyymi
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
'
- Anonyymi
Ruumisauton kuljettajan työ pienessä kaupungissa ja hautaustoimistossa joka ei hoida ns. poliisikuljetuksia (mätäkeikat, itsemurhat, hukkuneet, oikeuslääketieteellisen vainajat esimerkkinä pahasti palaneet vainajat). Suurin osa kuolleista on ns. siistejä vainajia, mutta toki joillakin jo pelkkä kuolleeseen koskeminen vainajavaatteita tai omaisen tuomaa pujua/mekkoa on ylitsepääsemättömän vaikeaa joillekin ja siksi työ ei onnistu. Muuten työnä yksinäiselle ja rauhassa työtään tekevälle sopivaa. Alalla on naisiakin ruumiskuljetuksissa muutama koko suomessa.
Toinen vaihtoehto. Hankit ammattimaiseen dronen lennättämiseen tarvittavat luvat mm. Yhdistyneissä Kuningaskunnissa (Iso-Britannia) löyyy alan sertifikoituja koulutuksia. Eräs Israelilainen yritys on tuonut markkinoille ilmassa lennätettäviä droneja joita käytetään mm. kasvihuoneissa, omenapuiden/marjapensaiden yms. keräämisessä. Maataloudessa on jo nykyään itsenäisesti ohjelmoituja droneja, joita huolletaan ja uudelleen ohjelmoidaan heidän toimestaan joilla ammattitaitoa löytyy. - Anonyymi
Itse olen ollut ujo introventti koko elämäni. Kaikki sosiaaliset tilanteet tuntuu mahassa, mutta niitä on oppinut sietämään. Pitää omaksua sanoma, että epävarmuus on tie itsensä kehittämiseen, ei sitä saatana pääse elämässä eteenpäin jos on vain oman mukavuusaluuensa sisäpuolella. Muistan kun 8 vuotta sitten mietin, että en koskaan tule saamaan ujouteni takia kumppania, työpaikkaa yms. Kyllä lopulta sain. Nyt mietin noita menneisyyden asioita ja ne tuntuvat naurettavilta. Selvisin ujouteni takia armeijan, opiskelun ja nyt toimin työssäni johtotehtävissä, jossa kommunikaatio on arkipäivää. Kaikki asiat tuntuivat hirveältä, mutta tässä sitä poksutellaan edelleen eteenpäin ja kehitystä on tullut huomattavasti.
- Anonyymi
Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja toimikaa, vaikka kuinka hirveältä se tuntuu. Kokekaa onnistumisia ja epäonnistumisia, sillä kaikki ne kuuluvat elämään. Jos itse olisin kuunellut pelkästään sisäistä ääntäni, niin luultavasti makoilisin nyt sohvalla ahdistuksissanl yksinäni, elelisin kelan toimeentulotuella. Vittu te pystytte siihen, älkää antako ajatuksienne rajoittaa elämäänne. Te olette se mitä teette, ettekä se mitä ajattelette.
- Anonyymi
ujous ja introverttius ovat eri asioita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102620- 891966
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391501- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67923
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47881Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 55854
- 44765