Tämän palstan "kaikkioppineet" kieltävät tämän tosiasian, vaikka heidän uskonlahkonsa ylipait tämän asian jo myöntävät!
esim. Enqvist kirjassaan suhteellisuusteoriaa runoilijoille kirjoittaa näin.
Sivu 116-117
"Kun valo putoaa."
"Kun valo tapansa mukaan kulkee suoraviivaisesti ja Aurinko painaa avaruuden kuopalle, meistä näyttää, että Aurinko vetää valoa puoleensa. Vaikka valon kvantti fotoni on lepomassaton, gravitaatio vaikuttaa siihen. Tämä on sopusoinnussa periaatteen kanssa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian eri nimiä.
Valon putoaminen Aurinkoa kohti ja siitä johtuva kaukaisen tähden lähettämän valonsäteen näennäinen taipuminen Auringon lähellä oli yksi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian tärkeimmistä ennustuksista. Ensimmäinen maailmansota piti kuitenkin ensin kahakoida loppuun ennen kuin teoriaa päästiin testaamaan.
Vuoden 1919 auringonpimennyksen aikana kaksi retkikuntaa pääsi viimein havaitsemaan tähtien poikkeamia, ja loppu on tieteen historiaa. Sanomalehdet kirkuivat että Newton oli pantu viraslta, ja Einsteinista tuli maailmankuulu.
Aika-avaruuden geometria tunnistaa kaiken energian. Energiaa! Pitääpä käyristyä, se tuumaa.
valonsäteeseen liittyy energiaa, joten valokin muokkaa avaruuden kudelmaa. Yksittäisen fotonin tai jopa tähtien säteilemien fotonikimppujen aiheutaman mitättömän avaruuspainaumus voi kuitenkin käytännössä unohtaa.
Toisin oli varhaisessa maailmankaikkeudessa. Siellä fotoneja oli niin tiheässä, että ne määräsivät avaruuden laajenemistavan."
HUOM!
"Tämä on sopusoinnussa periaatteen kanssa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian eri nimiä."
.
esim. Enqvist kirjassaan suhteellisuusteoriaa runoilijoille kirjoittaa näin.
Sivu 116-117
"Kun valo putoaa."
"Kun valo tapansa mukaan kulkee suoraviivaisesti ja Aurinko painaa avaruuden kuopalle, meistä näyttää, että Aurinko vetää valoa puoleensa. Vaikka valon kvantti fotoni on lepomassaton, gravitaatio vaikuttaa siihen. Tämä on sopusoinnussa periaatteen kanssa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian eri nimiä.
Valon putoaminen Aurinkoa kohti ja siitä johtuva kaukaisen tähden lähettämän valonsäteen näennäinen taipuminen Auringon lähellä oli yksi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian tärkeimmistä ennustuksista. Ensimmäinen maailmansota piti kuitenkin ensin kahakoida loppuun ennen kuin teoriaa päästiin testaamaan.
Vuoden 1919 auringonpimennyksen aikana kaksi retkikuntaa pääsi viimein havaitsemaan tähtien poikkeamia, ja loppu on tieteen historiaa. Sanomalehdet kirkuivat että Newton oli pantu viraslta, ja Einsteinista tuli maailmankuulu.
Aika-avaruuden geometria tunnistaa kaiken energian. Energiaa! Pitääpä käyristyä, se tuumaa.
valonsäteeseen liittyy energiaa, joten valokin muokkaa avaruuden kudelmaa. Yksittäisen fotonin tai jopa tähtien säteilemien fotonikimppujen aiheutaman mitättömän avaruuspainaumus voi kuitenkin käytännössä unohtaa.
Toisin oli varhaisessa maailmankaikkeudessa. Siellä fotoneja oli niin tiheässä, että ne määräsivät avaruuden laajenemistavan."
HUOM!
"Tämä on sopusoinnussa periaatteen kanssa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian eri nimiä."
.
Vastaukset 18
Vanhimmat
nimittäin siksi koska oikeastihan se menee näin: E=mc2!!!!!!!!!!!!!!
Ensin ei ollut mitään ja sitten aika, tila ja energia ilmestyivät ei mistään ei mihinkään, jonka jälkeen tila laajeni räjähdyksenomaisesti ja energiasta syntyi ajan kanssa ainetta?
jos, niin eikö silloin kvarkit ole vain ja ainoastaan energiaa, mitä?
.
Sivu 72-73
"Neliulotteinen aika-avaruus kuulostaa hienolta!"
"Neljättä tilaulottuvuutta on mahdotonta kuvitella, mutta analogia auttaa. Jos avaruus olisi kaksiulotteinen kuin pöydän taso, kolmas ulottuvuus sojottaa kohtisuoran pöydän pinnasta. Pöydän pinnalla elävät amebat eivät kolmatta ulottuvuutta kuitenkaan ymmärtäisi.
samaan tapaan neljäs ulottuvuus osoittaa jonnekin...jonnekin...muualle."
Eikö Enqvist itse ymmärrä ettei kaksiuloytteisia asioita ole olemassa?
Jos otamme pois jostakin kolmiulotteisesta asiasta esim. paksuuden, ei jäljelle jää yhtään mitään. jos jää vähän, on kappaleella paksuus, jolloin se on kolmiulotteinen.
Näin tiedämme ettei kaksiulotteisia asioita ole olemassa!
Millainen tiedemies uskoo kaksiulotteisiin asioihin?
Miten typerää onkaan uskotella herkkäuskoisille että ylimääräisiä tilaulottuvuuksia on olemassa, koska kaksiulotteiset ameebat eivät ymmärrä kolmatta tilaulottuvuutta? Kolmiulotteinen olento kun ymmärtää ettei kaksiulotteisia asioita ole olemassa!
>
Ehkä Enqvist on aamulla katsonut peiliin ja siellä on ollut hänen kaksiulotteinen peilikuvansa. Ilmeisesti Enqvist oli todennut, että se on olemassa joka kerta kun hän peiliin katsoo.
Tosiaan vaikka kaksiulotteisten asioiden olevaisuus on vähän erilaista kuin kolmiulotteisten, niin ei se peilikuvasta olematonta tee.
peili koostuu kolmiulotteisista atomeista ja kolmiulotteinen peili säteilee kolmiulotteisia hiukkasia jotka saavat aikaan paineen vaihtelua kolmiulotteisissa silmissäsi ja kolmiulotteisissa aivoissasi!
Missä se kaksiulotteinen peilikuva oikein on?
Ei kaksiulotteisia asioita ole olemassa ja jämpti on niin!
jos kappaleella on pienikin paksuus, on se olemassa kolmiulotteisena ja jos ei ole paksuutta, ei sitä ole olemassa ja silleen!
Eikö ymmärrä näin yksinkertaista asiaa?
Ihme tiedettä, sanon minä!
.
perustu "paineen vaihteluihin" Pöljä.
>
Mikäs paksuus peilikuvalla on ? Aivan ei mitään. Peilikuva voidaan todeta mittaamalla tai vaikka valokuvaamalla, että sellainen on olemassa. Se ei ole pelkkä illuusio aivoissamme.
Yksiulotteinen on esim. valon ja varjon raja: sekin on olemassa mutta sillä ei ole kuin pituusdimensio.
Sivu 114-115
"Avaruus käyristyy - miten ihmeessä?"
"Yleisen suhteellisuusteorian käyristynyttä avaruutta on vaikea hahmottaa. kaksiulotteinen analogia kuopalle painuneesta kumimatosta on harhaanjohtava sikäli, että siinä esiintyy kolmas ulottuvuus, jonne kuoppa syntyy. Ylimääräistä ulottuvuutta, johon avaruus käyristyessään kohoaisi, ei kuitenkaan ole olemassa.
Puhe käyristymisestä on vain kielikuva. Se on tapa pukea monimutkainen matematiikka sanoiksi. täsmällisempää olisi todeta, että avaruuden ominaisuudet muuttuvat tavalla, joka ilmenee kappaleiden liikkeissä. on kuin avaruus koostuisi jostakin toffeen kaltaisesta aineesta, jonka läpi planeettojen on puskettava ja joka vaikuttaa niiden etenemiseen.
Kuvitelma kolmiulotteisesta avaruudesta kaksiulotteisena kumimattona osuu kuitenkin lähelle totuutta. Sen pinnalla kulkeva aine täplittää sen kauttaaltaan kuoppaiseksi kuin routa syksyisen soratien. Avaruus on eräänlainen maisema, jossa on gravitaatiolaaksoja, uria ja painaumia, vaaroja ja tasankoja ja jota katsellessamme voisimme lauleskella: "kas kosminen Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee."
Ihmisen mittakaavassa käyristyminen on hyvin vähäistä. paikallisesti avaruus näyttää tasaiselta niin kuin Maan pyöreä pinta tuntuu meistä tasaiselta. Mutta kaukomatkaajat huomaavat, että Maa ei ole pannukakku. Myös avaruuden käyristyminen näyttäytyy meille vasta suurilla etäisyyksillä."
Avaruus ei todellakaan käyristy, kaareudu tai laajene!
"on kuin avaruus koostuisi jostakin toffeen kaltaisesta aineesta, jonka läpi planeettojen on puskettava ja joka vaikuttaa niiden etenemiseen."
Juuri näin. Avaruudessa eli tilassa joka ei muutu, on energiaa jota Enqvist voi kutsua vaikka toffeeksi, jos haluaa!
Planeetat todellakin puskevat pois päin Auringosta, josta tulevat neutriinot säteilevät planeettojen atomien ytimille koko ajan lisää liike-energiaa jonka avulla atomien ytimet puskevat pois päin koko ajan räjähtävästä auringosta!
Ei tämä sen vaikeampaa ole, mutta jos haluaa olla uskovainen ja uskoo tilaan joka laajenee ja kaareutuu, niin kyllähän tämä saadaan vaikeaksi!
.
Sivu 116-117
"Kun valo putoaa."
"Kun valo tapansa mukaan kulkee suoraviivaisesti ja Aurinko painaa avaruuden kuopalle, meistä näyttää, että Aurinko vetää valoa puoleensa. Vaikka valon kvantti fotoni on lepomassaton, gravitaatio vaikuttaa siihen. Tämä on sopusoinnussa periaatteen kanssa, jonka mukaan massa ja energia ovat saman asian eri nimiä.
Valon putoaminen Aurinkoa kohti ja siitä johtuva kaukaisen tähden lähettämän valonsäteen näennäinen taipuminen Auringon lähellä oli yksi Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian tärkeimmistä ennustuksista. Ensimmäinen maailmansota piti kuitenkin ensin kahakoida loppuun ennen kuin teoriaa päästiin testaamaan.
Vuoden 1919 auringonpimennyksen aikana kaksi retkikuntaa pääsi viimein havaitsemaan tähtien poikkeamia, ja loppu on tieteen historiaa. Sanomalehdet kirkuivat että Newton oli pantu viraslta, ja Einsteinista tuli maailmankuulu.
Aika-avaruuden geometria tunnistaa kaiken energian. Energiaa! Pitääpä käyristyä, se tuumaa.
valonsäteeseen liittyy energiaa, joten valokin muokkaa avaruuden kudelmaa. Yksittäisen fotonin tai jopa tähtien säteilemien fotonikimppujen aiheutaman mitättömän avaruuspainaumus voi kuitenkin käytännössä unohtaa.
Toisin oli varhaisessa maailmankaikkeudessa. Siellä fotoneja oli niin tiheässä, että ne määräsivät avaruuden laajenemistavan."
HÖPÖ HÖPÖ
Huomasitteko? Fotonit ovat vain ja ainoastaan energiaa ja tuonkin mukaan fotonit olivat aikoinaan tiheämmin? Energia on siis muuttunut havaittavasti vähemmän tiheäksi.
Tilan ei ole havaittu laajenevan. On vain nykyisten isojen poikien tyhjiä väitteitä laajenevasta tilasta ja tilasta joka ajattelee, oho energiaa, pitääpä käyristyä!
Täyttä käsien heiluttelua, ei edes tiedettä!
.
sIVU 128-129
AVARUUS AALTOILEE
"Yleisen suhteellisuusteorian tärkein viesti on: Aika-avaruus on dynaaminen. Sen olemus riippuu tähtien ja galaksien ja säteilyn ja kaiken energian jatkuvasta poukkoilusta. Se on levoton kuin valtameri. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että avaruuden kudelmassa voi edetä myös aaltoja."
Ei minustaskaan ole mitään yllättävää että ikuisessa tilassa joka ei laajene tai kaareudu, liikkuu energia-AALTOJA.
.
Sivu 130-131
"KUINKA GRAVITAATIOKUOPASTA NOUSTAAN"
"Auringon massa painaa avaruuteen kuopan, jonka rinteessä Maapallo kiertää sen ympäri. Maa ei putoa kuopan pohjalle koska se koko ajan liikkuu. Kuopasta kapuaminen puolestaan vaatisi lisäenergiaa, jota Telluksellamme ei takataskussaan ole.
Auringon valo, fotonit, jotka virtaavat sen pinnalta, tumetvat nekin gravitaatiokuopan nahoissaan. Aurinko ei niitä kuitenkaan pysty pidättelemään. Noustessaan ylemmäs ja matkatessaan aurinkokunnan halki poispäin Auringosta ne joutuvat nmaksamaan seikkailunhalustaan energialla.
Fotonin energian pienetessä sen aallonpituus kasvaa. Siksi gravitaatiokuopasta pois könmpivä valonsäde tulee punaisemmaksi. Ilmiötä kutsutaan gravitaatiopunasiirtymäksi.
hetkinen. Pituudet ja kellojen käynti liittyvät toisiinsa, eikö niin?
Fotonien kello on sen värähtelytaajuus, joka on allonpituuden käänteisluku. Täten gravitaatiokuopasta kapuavan valonsäteen värähtelytaajuus pienenee. Eli gravitaatio vaikuttaa kellojen käyntiin.
Jos kuvittelemme fotonin pieneksi matkalaukuksi, jota hinataan ylemmäs ja ylemmäs, sen mukana matkaava Reima Runoilija ei havaitsisi muutosta: Suppea suhteellisuusteoria on voimassa paikallisesti (no niin, tietystikkään fotonilla ei täsmällisesti ottaen voi olla kanssamatkustajaa koska sen lepokoordinaatistoon . eli matkalaukun päälle- ei voi istahtaa)."
Melkoisen ristiriitaista tekstiä fotonista jonka aika muka etenee, vaikka usein väitetään ettei fotonien aika etene, koska valonnopeudella liikkuvan kohteen aika ei etene.
Jos ja kun fotonien aika etenee, ei ole mitään syytä epäillä etteikö myös fotonit säteile energiaansa!
.
Sivu 142-143
"Avaruus kiertyy pyörimisen mukana"
Kappaleet painavat avaruuden kuopalle, ja pyöriessään ne myös raahaavat sitä mukanaan. On kuin avaruus olisi tahmeaa hattaraa, joka tarttuu pyörijään. Esimerkiksi maapallon vuorokautinen liike vääntää lähiavaruutta kierteelle samaan tapaan kuin kumimattoon ilmestyy jännitteitä jos hiromme sitä rautakuulalla.
Vähäisen maapallomme vaikutus avaruuteen on tosin mikroskooppinen. Vuonna 2004 Gravity Probe B-niminen satelliitti lähetettiin kuitenkin Maan kiertoradalle ilmiötä mittailemaan. Sen superherkkien gyroskooppien avullakiertyminen on periaatteessa havaittavissa.
Mustan aukon ympärillä tilanne on dramaattisempi. Avaruus pyörii aukon mukana, ja sen seurauksena mustaan aukkoon putoava kaasu joutuu sekin kiertoliikkeeseen ja spiraloituu pyörähdystasoon ns. kertymäkiekoksi.
Mustaa aukkoa villisti kiertävä, sinne putoamassa oleva ja siksi kuumeneva kaasu lähettää röntgensäteilyä. Ilmiön ansiosta taivaalta on löytynyt useita kandinaatteja mustiksi aukoiksi.
aivan naapurissamme mustia aukkoja ei näy vaan lähimmätkin kohteet ovat tuhansien valovuosien päässä.
Tunnetuin niistä on Gygnus X-1 - niminen voimakas röntgensäteilijä. Sitä pidetään kaksoistähtenä, jonka toinen komponentti on romahtanut mustajksi aukoksi.
Ns. aktiivisten galaksien ytimistä sinkoutuvat kaasusuihkut tulkitaan myös mustia aukkoja ympäröivien kertymäkiekkojen aikaansaannoksiksi."
Miksi minä uskoisin tilan pyörivän mustan aukon ympärillä?
jos tila pyörisi mustan aukon ympärillä, niin pitäisihän siellä olla joku taustatila jossa tila pyörii.
EI EI. ennemmin oletan hiukkasten kuten fotonien ja neutriinojen säteilevän energiaansa, jolloin hiukkaset voivat vuorovaikuttaa toistensa kanssa ja saada toisensa pyörimään mustan aukon ympärillä ilman tilaa joka pyörisi hiukkasten mukana.
Ei se tila laajene tai kaareudu.
Pyörivä tila ei ole edes tiedettä!
.
Suhteellisuusteorian maailmankaikkeus on kaiken totaliteetti. Se sisältää kaiken eikä sen ulkopuolella ole mitään. Ei ole tyhjää tilaa, jonka avarus laajetessaan täyttäisi. Avaruus ei ole jättimäiselle näyttämölle asetettu laatikko, joa hitaasti kasvaa.
Maailmankaikkeudella ei ole ulkopuolta. Ei ole rajapintaa, jonne voisipystytää kyltin: "poistutte nyt maailmankaikkeudesta. tervetuloa uudestaan!"
Avaruus itsessään muuttuu; sillä on ominaisuuksia, jotka riippuvat ajasta tavalla, jonka maailmankaikkeuden aine sanelee.
Aine kaareuttaa neliulotteisen aika-avaruuden, jonka geometria puolestaan ohjailee aineen liikeratoja. Einsteinin kosmoksessa ei ole mitään salattua. Se on puhtaasti mekaaninen systeemi.
Laajeneminen on tavallaan näennäistä: avaruuden ominaisuuksien muutokset ilmenevät meille siten, että voimme tulkita avaruuden kasvavan. matemaattisesti oikeampaa olisi sanoa, että etäisyyden määritelmä muuttuu säädetyllä tavalla avaruuden jokaisessa pisteessä.
On kuin avaruuden täyttäisi jokin viskoosi neste. matkatessamme kesälomalle kaukaiseen galaksiin joudumme silloin puskemaan avaruuden halki kuin kävelisimme vedessä. Etäsyyttä mittaamme ajalla, jonka matka kestää. mutta jos tuo ihmeneste muuttuu ajan kuluessan paksummaksi, matka kestää kauemmin kuin ennen ja siksi päättelemme, että etäisyys on kasvanut. että avaruus laajenee."
Siis mitä ihmettä äijä oikein selittää?
Tietysti vastaan tulee ajan kanssa koko ajan enemmän ja enemmän fotoneja, koska niitä saapuu aina vain kaukaisemmista galakseista jne.
Näkyvän maailmankaikkeuden alkuaikoina tähtien syntyessä, tähdstä pois päin liikkui vain tähden omia fotoneja eli tähden takaa sivuilta ei tullut muista tähdistä fotoneja. Ajan kanssa niitä kuitenkin alkoi tulla ja näin emme tarvitse mitään ihmenestettä joka ei olisi tavan energiaa, vaan olisi hokkus pokkus laajenevaa tilaa joka ei nyt tämän tekstin mukaan sitten laajenekkaan, vaan kyseessä olikin ilmeisesti jokin aivan muu juttu jne,
Ota näistä nyt sitten selvää.
ja mikään ei sitten ole salattua, vai?
HÖH
Ps. vesi on energiaa ja jos vettä tulee taivaalta vähän, on helpompi puskea etenpäin, mutta jos vettä tulee tiheämmin eli kuin esterin perseestä, niin silloin eteenpäin meneminen vaikeutuu. vaikka vettä sataisi ristiin, eli sitä tulisi sinua kohti myös takaa päin, niin liike eteenpäin aiheuttaisi sen että vesipisaroita osuisi sinuun enemmän edestä päin, jolloin edestä päin tulevat vesipisarat vastustaisivat sinun liikettä eteenpäin enemmän kuin takaa päin tulevat vesipisarat työntäisivät sinua eteenpäin jne.
avaruudessa fotoneja tulee joka suunnasta ja nykyisin enemmän kuin aikoinaan jne.
venyikö eli punasiirtykö vanha valo heti alkuaikoina helpoiten, koska vastaan ei tullut muiden tähtien fotoneja, josiat säteilevä energia olisi hidastanut valon venymistä eli alussa fotonit saiavat kaikessa rauhassa töniä toisiaan pois päin toisistaan fotoneista säteilevän energian avulla. Myöhemmin fotoneja kohti alkoi tulla mista tähdistä fotoneja, mutta ei vielä muiden galaksien tähdistä jne.
?
Lainailet nyt ilmeisesti tekijänoikeudellista materiaalia julkiselle palstalle. Se ei ole sallittua ainakaan tuollaisessa laajuudessa. Kannattaa miettiä hivenen ennen tuollaisten postaamista.
Minulle sopii!
haastakaa oikeuteen!
Haastaan Enqvistin julkiseen väittelyyn!
valtaojankin sopii tulla mukaan ja saa ne ottaa muutakin porukkaa mukaansa!
Rivissä tai jonossa, mutta häntä koipien välissä lähtevät pois poikkeen!
.
Tuo ei ole hyvien tapojen mukaista. Tuskin siitä kukaan tulee Sinua oikeuteen haastamaan, mutta joku tolkku pitäisi olla vai vihaatko noita henkilöitä niin paljon, että haluat tehdä heille vääryyksiä ?
>
Haasta ihmeessä. Oikeudessa kuitenkin puisitte tekijänoikeusrikosta, josta joutuisit korvaamaan jotain.
Kuitenkin sanoisin, ettei heillä ole mitään haluja kommentoida huuhaapaskaasi kun joudut polvillesi täälläkin jo ensimmäisestä kysymyksestä (eikä ole mitään hyötyä ylipäätään kommentoida asiaa, josta kysymys: "onko tuosta ensimmäistäkään tieteellistä todistetta", tuottaa umpikujan). Tuollaisia nojatuolifyysikoita tulee heidän pakeilleen varmaan kerran viikossa - ja kaikki saavat pataan, joita nuo herrat vaan jaksaa vähänkään kuunnella. Et ole mikään poikkeus. Olet ihan samanlainen kuin tuhat muutakin inttäjää jostain todisteettomista uskomuksista.
Sivulta 180
"Kuten mustan aukon yhteydessä todettiin, ainetta voi puristaa loputtomiin. Siksi kokonainen universumikin mahtuu yhteen pisteeseen. Asiaa havainnollistetaan usein ilmapallovertauksella: käyristynyt avaruus on kuin vappupallon pinta. Se laajene kun palloon puhalletaan ilmaa, ja voimme hyvin kuvitella kuinka tehtaalta lähtiessään pallo oli vain herneen kokoinen.
Tämä analogia olettaa ääreellisen kokoisen avaruuden. avaruus voi kuitenkin olla ääretön, ja havaintojen valossa tämä onkin todennäköisin vaihtoehto. Ääretöntä on kovin vaikea kuvitella kutistettavan pisteeksi. Mutta palautetaan taas mieliin supertärkeä fyysikkomotto: äärettömyyden kanssa ei saa jäädä tupeloimaan!
ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan; on yhdentekevää onko tällä prosessilla jokin matemaattinen päätepisteensä."
"ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan."
Miten Enqvist voi väittää että avaruutta voi puristaa kasaan? Onko hän tutkinut avaruutta ja tehnyt avaruudella kenties tieteellisen kokeen joka todistaa että avaruutta voi puristaa vai saavatko tämän uskonlahkon ylipapit kirjoittaa tieteen nimissä ihan mitä huvittaa?
.