Efexor-kokemuksia

Huomenta öööö! Olen iloinen että alat tuntea paremmalta. Tuosta immuuniksi tulemisesta olen huolestuneena lukenut ja siksi myös hieman vaivaa että olen itse pyytänyt juuri 150mg:sta nostoa 225mg:aan kun 150mg ei kovin pitkään annos ollut kun jo kysyin lupaa nostaa annosta. Syy oli varmaankin kärsimättömyyteni kokeilla ns. isompaa annosta jotta se "paremmin sattaisi toimia", ei välttämättä kovin fiksua en tiedä mutta taitaa se tällä hetkellä toimia. Sitten jos/kun tulee immuuniksi niin huh, lääkkeen vaihto ja toisten kokeileminen ei liene kovin herkkua. Mitä sairaalan päiväosastolla tehdään? Sielläkö kokeillaan uutta lääkitystä, tavataan tiheämpään lääkäriä tms?
Saatko siellä aikaa kulumaan mukavasti?
Se vielä, että siinä vaiheessa kun alkaa päälaella 2 pistestä "möyriä" niin on kulunut 6h läkkeen ottamisesta kun sen vaikuttavuus on suurimmillaan. Ihan kun päätä hämmentäisi isompikin kauha, heh. Niin ja ne pupillit, lautasen kokoiset muttei se sinänsä häiritse muuten kuin illalla ajaessa. Eilen sanoin miehelleni että onkohan meidän autojen lampuissa vikaa vai olenko se todella vain minä.
Tsemppiä ja voimaa sulle ja kaikkea hyvää! Olisi mukavaa jos jatkaisit jutustelua täällä :)

Venla72 kirjoitti:

Huomenta öööö! Olen iloinen että alat tuntea paremmalta. Tuosta immuuniksi tulemisesta olen huolestuneena lukenut ja siksi myös hieman vaivaa että olen itse pyytänyt juuri 150mg:sta nostoa 225mg:aan kun 150mg ei kovin pitkään annos ollut kun jo kysyin lupaa nostaa annosta. Syy oli varmaankin kärsimättömyyteni kokeilla ns. isompaa annosta jotta se "paremmin sattaisi toimia", ei välttämättä kovin fiksua en tiedä mutta taitaa se tällä hetkellä toimia. Sitten jos/kun tulee immuuniksi niin huh, lääkkeen vaihto ja toisten kokeileminen ei liene kovin herkkua. Mitä sairaalan päiväosastolla tehdään? Sielläkö kokeillaan uutta lääkitystä, tavataan tiheämpään lääkäriä tms?
Saatko siellä aikaa kulumaan mukavasti?
Se vielä, että siinä vaiheessa kun alkaa päälaella 2 pistestä "möyriä" niin on kulunut 6h läkkeen ottamisesta kun sen vaikuttavuus on suurimmillaan. Ihan kun päätä hämmentäisi isompikin kauha, heh. Niin ja ne pupillit, lautasen kokoiset muttei se sinänsä häiritse muuten kuin illalla ajaessa. Eilen sanoin miehelleni että onkohan meidän autojen lampuissa vikaa vai olenko se todella vain minä.
Tsemppiä ja voimaa sulle ja kaikkea hyvää! Olisi mukavaa jos jatkaisit jutustelua täällä :)

Lue lisää

Unohtui sanoa, etten ole minkäänlaisessa keskusteluterapiassa vai mitä kaikkia niitä terapioita onkaan. Minulla on suuri luottamuspula terveydenhuoltohenkilökuntaan joka on aiheutunut siitä miten olen nähnyt miestäni hoidettavan kiputilojensa vuoksi. Jos käy keskustelemassa psykologin tai psykiatrin kanssa, joutunee kertomaan "kaiken" elämästään ja itsestään? En tahdo kertoa mitään ja jos joku väkisin raahaisi minut tuollaiseen tapahtumaan en saisi sanottua juuri mitään. Terapia yhdistettynä lääkehoitoon lienee paras ratkaisu tosin en ymmärrä miten jos potilas ei ole halukas puhua pukahtamaan? Selviääkö masennuksesta ilman näitä terveydenhuoltohenkilöitä ihan kokonaan "normaaliksi itsekseen takaisin"? Koen etten varmasti tahdo näihin tilanteisiin eikä minua ole lääkärini kehoittanutkaan hakeutumaan.

Venla72 kirjoitti:

Unohtui sanoa, etten ole minkäänlaisessa keskusteluterapiassa vai mitä kaikkia niitä terapioita onkaan. Minulla on suuri luottamuspula terveydenhuoltohenkilökuntaan joka on aiheutunut siitä miten olen nähnyt miestäni hoidettavan kiputilojensa vuoksi. Jos käy keskustelemassa psykologin tai psykiatrin kanssa, joutunee kertomaan "kaiken" elämästään ja itsestään? En tahdo kertoa mitään ja jos joku väkisin raahaisi minut tuollaiseen tapahtumaan en saisi sanottua juuri mitään. Terapia yhdistettynä lääkehoitoon lienee paras ratkaisu tosin en ymmärrä miten jos potilas ei ole halukas puhua pukahtamaan? Selviääkö masennuksesta ilman näitä terveydenhuoltohenkilöitä ihan kokonaan "normaaliksi itsekseen takaisin"? Koen etten varmasti tahdo näihin tilanteisiin eikä minua ole lääkärini kehoittanutkaan hakeutumaan.

Lue lisää

löytyy infoa. On vähän kuin aikuisten päiväkoti, askarrellaan ym. Kokeillut olen, ei kiitos ollut minulle sopiva.
Minua ainakin on terapia hyödyttänyt, sen avulla olen nyt työkykyinen. Kalliiksihan se tulee mutta satsaan mielusti sen suhteen itseeni.
Ei SNRI-lääkkeelle, Efelle, immuuniksi tule. Toleranssi sen sijaan voi nousta jne.

Efexor ilman reseptiä - http://ibright.lv/effexorfi.htm Sain tilaukseni ajallaan ja tabletit toimivat hienosti.

Heippa karvaturri! Kiva kun kirjoittelit! Olen samaa mieltä liikunnasta ja itse käyn tanssitunneilla viikoittain, tosin kun ne alkoivat en kyennyt menemään pariin ensimmäiseen viikkoon. Liikunnasta tulee hyvä olo. Tämä saattaa aiheuttaa pientä stressinpoikasta kyllä sillä harrastan jo tasolla jossa esiinnytään ja olisi 2 suurempaa tapahtumaa jonne opettaja on meitä kutsunut mutta teen parhaani ja jos tuntuu etten tahdokaan mennä niin toimin sitten sen mukaan mutta esiintymispelon en anna pelotella vaan jos olo pahenee tms lääkitystä joudutaankin vaihtamaan ja ei ole hyvä olla.
Tahtoisin myös alkaa harrastaa kävelyä ja mahdollisuudet ovat ihan hyvät ja kävelyseuraakin saisin kun on lapsiakin ja mies mutta en vaan vielä ole iltakävelylle saakka päässyt...

jawa66, kai sinä tiedät että lääkkeiden diilaaminen (ilmaiseksikin) on ehdottoman laitonta ja edesvastuutonta touhua? Ei ne ole xylitol-purkkaa, ne on lääkkeitä jotka peukaloi aivojen toimintaa...

että on joku muukin päässyt eläkkeelle, en tiedä ikääsi mutta mulla vasta 50 ja myöskin muusta kuin masiksesta, tulis vaan kesä niin pääsis YAMAHALLA pitkin teitä ja se on paras lääke näihin juttuihin!

Hei! Voit olal oikeassa ja tämäkin lääke ymmärtääkseni voi tulla tehottomaksi. Jos niin "vedän" lopussa sitten sen paketillisen päivässä ja toivon että lääkärini keksii miten päästä kidutuksetta tästä aineesta irti ja jonkun toisen tilalle ja siinä välissä hän varmasti tekee kaikkensa jotten joutuisi kärsimään enempää kun pakko, olen nytkin saanut tukilääkkeeksi rauhoittavia joita tosin en enää tarvitse samalla lailla kun alussa. En tiedä, käy miten käy mutta tällä hetkellä olen paremmassa kunnossa ja rukoilen ja toivon etten tule kovin nopeasti immuuniksi lääkkeelle.

Tervehdys! Kiva kun sinäkin vastasit! Olen lueskellut kirjoituksia täällä ja muistan nimimerkkisi koska sinulla on ollut paljon mielenkiintoista sanottavaa, kiitos. Mitä lääkettä sinulla on nyt ja mikä vointi? Siis en muista kaikkea lukemaani, pahoittelen. Annoksen noston aiheuttama itkuisuus ja elämä loppu-fiilis on tiessään eli annos 225mg on OK. Olen saanut hieman virtaa mutten vauhtia tosin joudun ehkä onneksikin, ponnistelemaan arkipäivisin joka ikinen päivä paljon kun meillä on 4 kouluikäistä mutta pientä lasta jotka toimitan kouluun aamiaisen ja muun hässäkän lisäksi. He myös harrastavat joten olen melkoinen taksi. Eli en pysty jäämään petiin makaamaan, alussa kun ei vielä juuri ollut voimia ennen kuin tämä lääke alkoi auttaa, toimitin väkisin nuo askareet ja aina kun tuli yhtään aikaa (lapset kouluissa) romahdin petiin nukkumaan, nyt pystyn jo tekemään kotihommiakin jopa usein lähes hyväntuulisena.
Olen tämän vuoksi sortunut perusvirheeseeni eli olen aivan liian vaativa itseäni kohtaan ja tuossa jo tuli takapakkia kun hyvässä terässä hommasin leipomistarvikkeita mitä puuttui ja sitten en millään jaksanutkaan leipoa, olin sitten "pettänyt itseni" eli odottelen nyt että tahdon itse tehdä em perhanan taatelikakut enkä tee niitä siksi kun "pitää".
Oli vapauttava ja mukava tunne kun sain lääkityksen ja mieheni sai minut läääkärille, minun ei tarvitse olla superihminen ja sain levähtää ilman tunnontuskia, tämä tulee minun muistaa vastaisuudessa.
Minulla on latistunut tuo itkeminen, ei tule ei millään ja eilen saatoin huomata että taidan olla aggressiivisempi kuin yleensä jos pakko. Poikani sai kunnon aivotärähdyksen ja kiikutin terveyskeskukseen jossa usein ei pääse lääkärille vaan pelkästään sairaanhoitajan luo joka arvioi pääseekö lääkärin luo, näin täällä meillä.
Istuskelimme odottelemassa sair hoitajan vastaanotolle ja olin jo valmiiksi päättäväisen ärsyyntynyt ja melkein vihainen ja päätin että täältä ei poistuta ennen kun lääkärin vastaanoton kautta tai virkavallan poistamina, olin niin huolissani poikani takia. En ole mikään rähjäilijä noin yleensä tuollaisessa paikassa vaan kiikutan sitten Mehiläiseen jos eivät anna mennä lääkärille tk:ssa.
Eli kun tuli vuoromme sairaanhoitajalle pyysin päästä läääkäriin ja onneksi hän antoikin ajan, muuten olisin ns. pillastunut ja vaatinut epikriisin käynnistä ja sinne lauseen "Lasta ei päästetä lääkärin vastaanotolle" jne.
Lääkärin luona tuntui omituisen nololta kun tunsin että pupillit ovat järkyttävän kokoiset, alan siis nolostella silmiäni kun pelkään että luullaan ties mitä.
Olen muuten kokeillut miten ottaa 3 kpl Efexor 75mg:n kapseleita ja todennut että ennen nukahtamista 1kpl ja aamulla herätessä 2kpl on hyvä.
Olisi mukavaa jos jutustelu jatkuisi kanssasi Yleinen Vuodattaja :) Nyt täytyy tankata aamukahvia, hyvää päivänjatkoa!

Venla72 kirjoitti:

Tervehdys! Kiva kun sinäkin vastasit! Olen lueskellut kirjoituksia täällä ja muistan nimimerkkisi koska sinulla on ollut paljon mielenkiintoista sanottavaa, kiitos. Mitä lääkettä sinulla on nyt ja mikä vointi? Siis en muista kaikkea lukemaani, pahoittelen. Annoksen noston aiheuttama itkuisuus ja elämä loppu-fiilis on tiessään eli annos 225mg on OK. Olen saanut hieman virtaa mutten vauhtia tosin joudun ehkä onneksikin, ponnistelemaan arkipäivisin joka ikinen päivä paljon kun meillä on 4 kouluikäistä mutta pientä lasta jotka toimitan kouluun aamiaisen ja muun hässäkän lisäksi. He myös harrastavat joten olen melkoinen taksi. Eli en pysty jäämään petiin makaamaan, alussa kun ei vielä juuri ollut voimia ennen kuin tämä lääke alkoi auttaa, toimitin väkisin nuo askareet ja aina kun tuli yhtään aikaa (lapset kouluissa) romahdin petiin nukkumaan, nyt pystyn jo tekemään kotihommiakin jopa usein lähes hyväntuulisena.
Olen tämän vuoksi sortunut perusvirheeseeni eli olen aivan liian vaativa itseäni kohtaan ja tuossa jo tuli takapakkia kun hyvässä terässä hommasin leipomistarvikkeita mitä puuttui ja sitten en millään jaksanutkaan leipoa, olin sitten "pettänyt itseni" eli odottelen nyt että tahdon itse tehdä em perhanan taatelikakut enkä tee niitä siksi kun "pitää".
Oli vapauttava ja mukava tunne kun sain lääkityksen ja mieheni sai minut läääkärille, minun ei tarvitse olla superihminen ja sain levähtää ilman tunnontuskia, tämä tulee minun muistaa vastaisuudessa.
Minulla on latistunut tuo itkeminen, ei tule ei millään ja eilen saatoin huomata että taidan olla aggressiivisempi kuin yleensä jos pakko. Poikani sai kunnon aivotärähdyksen ja kiikutin terveyskeskukseen jossa usein ei pääse lääkärille vaan pelkästään sairaanhoitajan luo joka arvioi pääseekö lääkärin luo, näin täällä meillä.
Istuskelimme odottelemassa sair hoitajan vastaanotolle ja olin jo valmiiksi päättäväisen ärsyyntynyt ja melkein vihainen ja päätin että täältä ei poistuta ennen kun lääkärin vastaanoton kautta tai virkavallan poistamina, olin niin huolissani poikani takia. En ole mikään rähjäilijä noin yleensä tuollaisessa paikassa vaan kiikutan sitten Mehiläiseen jos eivät anna mennä lääkärille tk:ssa.
Eli kun tuli vuoromme sairaanhoitajalle pyysin päästä läääkäriin ja onneksi hän antoikin ajan, muuten olisin ns. pillastunut ja vaatinut epikriisin käynnistä ja sinne lauseen "Lasta ei päästetä lääkärin vastaanotolle" jne.
Lääkärin luona tuntui omituisen nololta kun tunsin että pupillit ovat järkyttävän kokoiset, alan siis nolostella silmiäni kun pelkään että luullaan ties mitä.
Olen muuten kokeillut miten ottaa 3 kpl Efexor 75mg:n kapseleita ja todennut että ennen nukahtamista 1kpl ja aamulla herätessä 2kpl on hyvä.
Olisi mukavaa jos jutustelu jatkuisi kanssasi Yleinen Vuodattaja :) Nyt täytyy tankata aamukahvia, hyvää päivänjatkoa!

Lue lisää

Minun täytyy sanoa, että kirjoittelu jäänee vähiin. Työpäivät väsyttävät minut, eikä vapaa-ajalla enää niinkään jaksa olla koneen ääressä. En valitettavasti kykene olemaan vuorovaikutuksessa varattujen naisten kanssa, vaan keskityn etsimään itselleni puolisoa. Aika maan päällä on lyhyt ja olen jo menettänyt parhaat vuoteni yksinäisenä.

Mikähän sinua voisi masentaa? Kunpa saisit itsesi kuntoon ilman kemikaaleja. Minä syön tällä haavaa vain illalla 15 mg mirtatsapiinia. Aamutroppia ("vauhtia") en nyt käytä. Välillä olen hyvin väsynyt ja masentunut, enkä usko että elämässä olisi edessä mitään hyvää. Päivä kerrallaan mennään, kunnes voimat loppuvat.

Minulla on muutaman viikon kuluttua aika erikoislääkärille. Voi olla että lääkitystä tarkistetaan. Voisin käyttää sellaista antidepressiiviä, josta ei tulisi mitään sivuvaikutuksia. Se vain poistaisi väsymyksen ja tekisi minusta onnellisen. Onnellisuuspillereissä tahtoo vaan olla haittana se, että ne myös latistavat hyviä tunteita. En usko että nuo aineet korjaavat persoonallisuuttani. Niinpä vaadin psykoterapiaa.

Tsemppiä Sinulle ja älä ole itsellesi niin ankara. Onko sinulla muuten ystäviä? Tekisi hyvää kun saisit välillä olla hieman vapaalla.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Minun täytyy sanoa, että kirjoittelu jäänee vähiin. Työpäivät väsyttävät minut, eikä vapaa-ajalla enää niinkään jaksa olla koneen ääressä. En valitettavasti kykene olemaan vuorovaikutuksessa varattujen naisten kanssa, vaan keskityn etsimään itselleni puolisoa. Aika maan päällä on lyhyt ja olen jo menettänyt parhaat vuoteni yksinäisenä.

Mikähän sinua voisi masentaa? Kunpa saisit itsesi kuntoon ilman kemikaaleja. Minä syön tällä haavaa vain illalla 15 mg mirtatsapiinia. Aamutroppia ("vauhtia") en nyt käytä. Välillä olen hyvin väsynyt ja masentunut, enkä usko että elämässä olisi edessä mitään hyvää. Päivä kerrallaan mennään, kunnes voimat loppuvat.

Minulla on muutaman viikon kuluttua aika erikoislääkärille. Voi olla että lääkitystä tarkistetaan. Voisin käyttää sellaista antidepressiiviä, josta ei tulisi mitään sivuvaikutuksia. Se vain poistaisi väsymyksen ja tekisi minusta onnellisen. Onnellisuuspillereissä tahtoo vaan olla haittana se, että ne myös latistavat hyviä tunteita. En usko että nuo aineet korjaavat persoonallisuuttani. Niinpä vaadin psykoterapiaa.

Tsemppiä Sinulle ja älä ole itsellesi niin ankara. Onko sinulla muuten ystäviä? Tekisi hyvää kun saisit välillä olla hieman vapaalla.

Lue lisää

hei, alottaja. Minä sain stressi ja ahdistusoireet viimekesänä kun pitkän ja raskaan totaaliyksinhuoltajuuden jälkeen nuoremman poikani ongelmat veivät loputkin voimani. puristava tunne rinnassa ja sängynpohjalle jääminen sai minut soittamaan apua paikalle.

Ihan terveyskeskuksesta sattui empaattinen lääkäri jonka kanssa aloitin yhteistyön. mietin pitkään kokeilenko mitään lääkettä mutta ajattelin että ennakkoasenne ei saa estää kokeilemasta, sitten vasta tietäisin.

Sain sairaslomaa ja aloitin cipralex-lääkityksellä joka ei kuitenkaan sopinut minulle. Samalla kun tunsin sen auttavan alkoi virtsarakkoa kiristellä ja naamani turposi (silmäluomet varsinkin) spurgelon näköiseksi.

Pidin viikon taukoa ja aloitin toisen lääkkeen, tämän Efexorin 75g. eikä siitä ole tullut pahempia sivuvaikutuksia. ruokahalu on alentunut, mutta syötän itseäni terveellisesti. Mainitsit tuon hämäränäön, huomasin pimeässä ajaessani vähän tokkuraista oloa, liekö sitä. Ummetusta on myös, vessakäyntiä valmistellaan n. 3 vrk. Hitaasti suolen sisältö etenee vaikka syön paljon ruisleipää.

Olin lopulta sairaslomalla 5 vk, omasta halustani palasin työhön koska se antaa syyn herätä ja toimia määrätietoisesti. poikani asiat eivät ole vieläkään aivan kunnossa, väsyin tämän yksinhuoltajuuden loppumetreiilä. Sekin on kuulemma tyypillistä, kun vihdoin alkaa valoa näkyä rankan urakan jälkeen ja saat luvan vähän hellittää loppuu kehosta voimat. Kuin teräsmiehelle kryptoniitin vaikutus.

Olen laihtunut kymmenisen kiloa 3kk. aikana mutta sen verran minulla olikin ylimääräistä. Kumma kyllä en osaa erikoisemmin nauttia hoikemmasta figuuristani, melkein yritän peitellä sitä. En ole monellekaan läheiselleni kertonut lääkityksestäni, ainoastaan siskolleni jonka tiedän myös kärsineen masennuksesta.

Pärjäillään me möykkymielet.

miiiiiiiiiimu kirjoitti:

hei, alottaja. Minä sain stressi ja ahdistusoireet viimekesänä kun pitkän ja raskaan totaaliyksinhuoltajuuden jälkeen nuoremman poikani ongelmat veivät loputkin voimani. puristava tunne rinnassa ja sängynpohjalle jääminen sai minut soittamaan apua paikalle.

Ihan terveyskeskuksesta sattui empaattinen lääkäri jonka kanssa aloitin yhteistyön. mietin pitkään kokeilenko mitään lääkettä mutta ajattelin että ennakkoasenne ei saa estää kokeilemasta, sitten vasta tietäisin.

Sain sairaslomaa ja aloitin cipralex-lääkityksellä joka ei kuitenkaan sopinut minulle. Samalla kun tunsin sen auttavan alkoi virtsarakkoa kiristellä ja naamani turposi (silmäluomet varsinkin) spurgelon näköiseksi.

Pidin viikon taukoa ja aloitin toisen lääkkeen, tämän Efexorin 75g. eikä siitä ole tullut pahempia sivuvaikutuksia. ruokahalu on alentunut, mutta syötän itseäni terveellisesti. Mainitsit tuon hämäränäön, huomasin pimeässä ajaessani vähän tokkuraista oloa, liekö sitä. Ummetusta on myös, vessakäyntiä valmistellaan n. 3 vrk. Hitaasti suolen sisältö etenee vaikka syön paljon ruisleipää.

Olin lopulta sairaslomalla 5 vk, omasta halustani palasin työhön koska se antaa syyn herätä ja toimia määrätietoisesti. poikani asiat eivät ole vieläkään aivan kunnossa, väsyin tämän yksinhuoltajuuden loppumetreiilä. Sekin on kuulemma tyypillistä, kun vihdoin alkaa valoa näkyä rankan urakan jälkeen ja saat luvan vähän hellittää loppuu kehosta voimat. Kuin teräsmiehelle kryptoniitin vaikutus.

Olen laihtunut kymmenisen kiloa 3kk. aikana mutta sen verran minulla olikin ylimääräistä. Kumma kyllä en osaa erikoisemmin nauttia hoikemmasta figuuristani, melkein yritän peitellä sitä. En ole monellekaan läheiselleni kertonut lääkityksestäni, ainoastaan siskolleni jonka tiedän myös kärsineen masennuksesta.

Pärjäillään me möykkymielet.

Lue lisää

Efexoria takana kaksi päivää. Oli mukava lukea, että jollain tästä on hyötyäkin, se antaa toivoa. Minulla on tapana Cipralex, jo useamman vuoden ajan. MS-tautini olen jo hyväksynyt mutta aivoissa kemiat vaan heittelee, joten tarvon taas samassa suossa. Tulen luultavasti kirjoittelemaan enemmän tästä lääkekokemuksestani blogiini > http://kokeillaannytsitten.blogspot.com

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Minun täytyy sanoa, että kirjoittelu jäänee vähiin. Työpäivät väsyttävät minut, eikä vapaa-ajalla enää niinkään jaksa olla koneen ääressä. En valitettavasti kykene olemaan vuorovaikutuksessa varattujen naisten kanssa, vaan keskityn etsimään itselleni puolisoa. Aika maan päällä on lyhyt ja olen jo menettänyt parhaat vuoteni yksinäisenä.

Mikähän sinua voisi masentaa? Kunpa saisit itsesi kuntoon ilman kemikaaleja. Minä syön tällä haavaa vain illalla 15 mg mirtatsapiinia. Aamutroppia ("vauhtia") en nyt käytä. Välillä olen hyvin väsynyt ja masentunut, enkä usko että elämässä olisi edessä mitään hyvää. Päivä kerrallaan mennään, kunnes voimat loppuvat.

Minulla on muutaman viikon kuluttua aika erikoislääkärille. Voi olla että lääkitystä tarkistetaan. Voisin käyttää sellaista antidepressiiviä, josta ei tulisi mitään sivuvaikutuksia. Se vain poistaisi väsymyksen ja tekisi minusta onnellisen. Onnellisuuspillereissä tahtoo vaan olla haittana se, että ne myös latistavat hyviä tunteita. En usko että nuo aineet korjaavat persoonallisuuttani. Niinpä vaadin psykoterapiaa.

Tsemppiä Sinulle ja älä ole itsellesi niin ankara. Onko sinulla muuten ystäviä? Tekisi hyvää kun saisit välillä olla hieman vapaalla.

Lue lisää

Kiitos tästä viestistäsi Yleinen Vuodattaja. Ymmärrän, aika/voimat eivät riitä kaikkeen. Kuule, "lopeta" etsintä niin paradoksaalista kun se onkin, niin olen monesti kuullut sanottavan että kun ei etsi niin onni tyttöystävän(kin) muodossa tulla tupsahatanee eteen helpommin.
Tunnut fiksulta ja mukavalta mieheltä ja siksi uskon ettet tule jäämään loppuiäksesi ilman puolisoa. Käytkö esim. lavatansseissa? Moni eronnut ja ko tilanteessa oleva miespuolinen ystävämme on kehunut näitä paikkoja, siellä kuulemma on helpompaa tavata naisia ja erilaista kun discoissa sun muissa älämölöbaareissa jossa lähes kaikki asiakkaat ovat kaatokännissä.
Kirjasto, liikuntaharrastukset, koiran taluttaminen, näissä paikoissa voi tavata selvin päin myös naisia.
Nainen arvostaa miehessä herkkyyttä, rehellisyyttä ja myös tunnetta toveruudesta. Ei tarvitse tehdä sirkustemppuja saadakseen kiinnostavan naisen huomion :)
OLE OMA ITSESI!
Sinulla on paljon parhaita vuosia vielä jäljellä, usko minua :)
Masennukseni on aiheutunut hirvittävästä paineesta ja stressistä jonka alaisena jouduin olemaan lähes 1,5 vuotta, vuoden pahimmillaan ja taisi aivokemiat mennä sekaisin. Kyseessä oli valtaansa väärin käyttävä virkamies ja asia etenee ehkä oikeuteen saakka eli ei ole vielä lopussakaan, ko virkamies kyllä on irtisanottu ja ei pääse kiusaamaan muitakaan enää, olin ainut joka uskalsi (vaikka kamalasti aluksi pelotti!) käydä vaatimaan ihmisoikeuksiani ja toin päivänvaloon kohteluni joka oli erittäin raakaa ja repivää.
Avukseni sain sosiaaliasiamiehen, tietosuojavaltuutetun ja joukon paikalllisia virkamiehiä kun vihdoin uskaltaudin asian ottamaan esille. Minut oli pitkäksi aikaa peloteltu sulkemaan suuni.
Minulla on ystäviä ja olen nyt hieman yrittänyt aktivoitua ottamaan vastaan kyläilykutsuja ja puuhaan erään ihanan ystäväni kanssa ajatusta että tapaisimme säännöllisesti ja samalla tekisimme käsitöitä joista kummatkin nauttivat mutta mikä minulta ainakin on jäänyt tyystin taka-alalle.
Käyn viikoittain tanssitunneilla joka on minusta lähes yhtä tehokasta masennuksenpoistajaa kun Opamox 30mg :)
Tämä aamu oli kurja, masennus sai hetkellisesti yliotteen ja oli taas kerran elämä loppu mutta mieheni tuki ja jutteli kanssani niin olonikin kohentui, hän ymmärtää ja tukee parhaansa mukaan.
Eilen lääkärini soitti ja jo hänen äänensä kuuleminen teki oloni varmaksi ja tyyneksi, hän on kallio johon nojaan epäröimättä vaikka onkin "vain" yleislääkäri mutten aio mennä raahaamallakaan yhdellekään muulle taholle esim. psykologille juttelemaan, ei ole mitään juteltavaa ja piste.
Tosin nyt kun tilaan kohta ensi viikoksi aikaa lääkärilleni Mehiläiseen aion ottaa tupla-ajan ja voimme siinä jutella jos mieleeni jotakin tulee. Hän ei toki ole psykologi tms, mutta puhuminen hänelle auttaa suuresti piristävällä tavalla. Puhumme niitä näitä tai jos tahdon jutella jostakin aiheesta, se käy myös. Tiedän ettei tämä ole oikeaa terapiaa, mutta jos se tuntuu minusta hyvältä niin se on minulle hyväksi.
Yritän olla olematta itselleni liian ankara, joudun lähes äivittäin opettelemaan tätä asiaa mutta onneksi olen edes tiedostanut tämän ongelman.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnea elämässäsi ja kiitos että elämämme kohtasivat täällä netissä vaikkakin nyt taitavat erkaantua.

jamido kirjoitti:

Efexoria takana kaksi päivää. Oli mukava lukea, että jollain tästä on hyötyäkin, se antaa toivoa. Minulla on tapana Cipralex, jo useamman vuoden ajan. MS-tautini olen jo hyväksynyt mutta aivoissa kemiat vaan heittelee, joten tarvon taas samassa suossa. Tulen luultavasti kirjoittelemaan enemmän tästä lääkekokemuksestani blogiini > http://kokeillaannytsitten.blogspot.com

Lue lisää

Piipahdin blogissasi ja kirjoitat mielenkiintoisella tavalla ja lisäsin linkin suosikeiksi, uskon että kun minulla on aikaa perehdyn blogiisi mielenkiinnolla kunnolla. Toivon että Efexor sopii sinulle ja älä nujerru mikäli alussa ja lääkkeen annoksen noston yhteydessä tulee pahempia masennusoireita tai sivuoireita, ne menevät ohi. Jollei tulee jotakin kivuliaita kramppeja vatsaan tai alat viritellä hirttosilmukkaa, niin sinnittele ainakin 2 viikkoa ensin ja sitten vielä 4 viikkoa sillä lääkkeen teho tulee esille ajan kanssa, minullakaan ei vielä vaikuta täysillä tämä mutta olo on jo paljon parempi vaikka masennus- ja pettymiskohtauksia välillä tuleekin.
Voimia!

miiiiiiiiiimu kirjoitti:

hei, alottaja. Minä sain stressi ja ahdistusoireet viimekesänä kun pitkän ja raskaan totaaliyksinhuoltajuuden jälkeen nuoremman poikani ongelmat veivät loputkin voimani. puristava tunne rinnassa ja sängynpohjalle jääminen sai minut soittamaan apua paikalle.

Ihan terveyskeskuksesta sattui empaattinen lääkäri jonka kanssa aloitin yhteistyön. mietin pitkään kokeilenko mitään lääkettä mutta ajattelin että ennakkoasenne ei saa estää kokeilemasta, sitten vasta tietäisin.

Sain sairaslomaa ja aloitin cipralex-lääkityksellä joka ei kuitenkaan sopinut minulle. Samalla kun tunsin sen auttavan alkoi virtsarakkoa kiristellä ja naamani turposi (silmäluomet varsinkin) spurgelon näköiseksi.

Pidin viikon taukoa ja aloitin toisen lääkkeen, tämän Efexorin 75g. eikä siitä ole tullut pahempia sivuvaikutuksia. ruokahalu on alentunut, mutta syötän itseäni terveellisesti. Mainitsit tuon hämäränäön, huomasin pimeässä ajaessani vähän tokkuraista oloa, liekö sitä. Ummetusta on myös, vessakäyntiä valmistellaan n. 3 vrk. Hitaasti suolen sisältö etenee vaikka syön paljon ruisleipää.

Olin lopulta sairaslomalla 5 vk, omasta halustani palasin työhön koska se antaa syyn herätä ja toimia määrätietoisesti. poikani asiat eivät ole vieläkään aivan kunnossa, väsyin tämän yksinhuoltajuuden loppumetreiilä. Sekin on kuulemma tyypillistä, kun vihdoin alkaa valoa näkyä rankan urakan jälkeen ja saat luvan vähän hellittää loppuu kehosta voimat. Kuin teräsmiehelle kryptoniitin vaikutus.

Olen laihtunut kymmenisen kiloa 3kk. aikana mutta sen verran minulla olikin ylimääräistä. Kumma kyllä en osaa erikoisemmin nauttia hoikemmasta figuuristani, melkein yritän peitellä sitä. En ole monellekaan läheiselleni kertonut lääkityksestäni, ainoastaan siskolleni jonka tiedän myös kärsineen masennuksesta.

Pärjäillään me möykkymielet.

Lue lisää

Heipä hei! Tuttua on, stressiperäistä tämä minunkin masikseni ja itse myös olen sinänsä iloinen että on pakkohommia jotka on päivittäin hoidettava koska se pitää liikkeessä ja vie ajatuksiakin muualle. En jäänyt sänkyyn ja sitten saanut apua vaan mieheni tajusi mikä minulla on ja sai puhuttua minut lääkäriin ennen tuota petiinjäämisvaihetta.
Olet oikeassa, kun sain apua ja alkoi valoa näkyä väsähdin totaalisesti ja meni 3 viikkoa nukkuessa aina kun hetkenkin voi. Asiani käsittely on vielä kesken mutta nyt ei ole enää kiirekiirekiire täytellä lomakkeita, kokoustaa jne asiani tiimoilta.
Hienoa että tk:sta löytyi apua, yksityinen kun ei ihan ilmaista ole ja emme ole ollenkaan rikkaita kroisoksia ja kuitenkin siellä ainoastaan suostun käymään, en luota kuin tähän yhteen lääkäriin ja epäluottamus on valtavaa kaikkien aiempien kokemusteni vuoksi kun mieheni kiputiloja on "hoidettu" tk:ssa, hänkin on jo vuosia sitten siirtynyt Mehiläiseen hoitoon koska tk:ssa hommasta ei tullut yhtään mitään.
Möykkymieli, siinäpä oiva sana kuvaamaan minunkin mieltäni :)

Venla72 kirjoitti:

Kiitos tästä viestistäsi Yleinen Vuodattaja. Ymmärrän, aika/voimat eivät riitä kaikkeen. Kuule, "lopeta" etsintä niin paradoksaalista kun se onkin, niin olen monesti kuullut sanottavan että kun ei etsi niin onni tyttöystävän(kin) muodossa tulla tupsahatanee eteen helpommin.
Tunnut fiksulta ja mukavalta mieheltä ja siksi uskon ettet tule jäämään loppuiäksesi ilman puolisoa. Käytkö esim. lavatansseissa? Moni eronnut ja ko tilanteessa oleva miespuolinen ystävämme on kehunut näitä paikkoja, siellä kuulemma on helpompaa tavata naisia ja erilaista kun discoissa sun muissa älämölöbaareissa jossa lähes kaikki asiakkaat ovat kaatokännissä.
Kirjasto, liikuntaharrastukset, koiran taluttaminen, näissä paikoissa voi tavata selvin päin myös naisia.
Nainen arvostaa miehessä herkkyyttä, rehellisyyttä ja myös tunnetta toveruudesta. Ei tarvitse tehdä sirkustemppuja saadakseen kiinnostavan naisen huomion :)
OLE OMA ITSESI!
Sinulla on paljon parhaita vuosia vielä jäljellä, usko minua :)
Masennukseni on aiheutunut hirvittävästä paineesta ja stressistä jonka alaisena jouduin olemaan lähes 1,5 vuotta, vuoden pahimmillaan ja taisi aivokemiat mennä sekaisin. Kyseessä oli valtaansa väärin käyttävä virkamies ja asia etenee ehkä oikeuteen saakka eli ei ole vielä lopussakaan, ko virkamies kyllä on irtisanottu ja ei pääse kiusaamaan muitakaan enää, olin ainut joka uskalsi (vaikka kamalasti aluksi pelotti!) käydä vaatimaan ihmisoikeuksiani ja toin päivänvaloon kohteluni joka oli erittäin raakaa ja repivää.
Avukseni sain sosiaaliasiamiehen, tietosuojavaltuutetun ja joukon paikalllisia virkamiehiä kun vihdoin uskaltaudin asian ottamaan esille. Minut oli pitkäksi aikaa peloteltu sulkemaan suuni.
Minulla on ystäviä ja olen nyt hieman yrittänyt aktivoitua ottamaan vastaan kyläilykutsuja ja puuhaan erään ihanan ystäväni kanssa ajatusta että tapaisimme säännöllisesti ja samalla tekisimme käsitöitä joista kummatkin nauttivat mutta mikä minulta ainakin on jäänyt tyystin taka-alalle.
Käyn viikoittain tanssitunneilla joka on minusta lähes yhtä tehokasta masennuksenpoistajaa kun Opamox 30mg :)
Tämä aamu oli kurja, masennus sai hetkellisesti yliotteen ja oli taas kerran elämä loppu mutta mieheni tuki ja jutteli kanssani niin olonikin kohentui, hän ymmärtää ja tukee parhaansa mukaan.
Eilen lääkärini soitti ja jo hänen äänensä kuuleminen teki oloni varmaksi ja tyyneksi, hän on kallio johon nojaan epäröimättä vaikka onkin "vain" yleislääkäri mutten aio mennä raahaamallakaan yhdellekään muulle taholle esim. psykologille juttelemaan, ei ole mitään juteltavaa ja piste.
Tosin nyt kun tilaan kohta ensi viikoksi aikaa lääkärilleni Mehiläiseen aion ottaa tupla-ajan ja voimme siinä jutella jos mieleeni jotakin tulee. Hän ei toki ole psykologi tms, mutta puhuminen hänelle auttaa suuresti piristävällä tavalla. Puhumme niitä näitä tai jos tahdon jutella jostakin aiheesta, se käy myös. Tiedän ettei tämä ole oikeaa terapiaa, mutta jos se tuntuu minusta hyvältä niin se on minulle hyväksi.
Yritän olla olematta itselleni liian ankara, joudun lähes äivittäin opettelemaan tätä asiaa mutta onneksi olen edes tiedostanut tämän ongelman.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnea elämässäsi ja kiitos että elämämme kohtasivat täällä netissä vaikkakin nyt taitavat erkaantua.

Lue lisää

Näinköhän? Kun lakkaa etsimästä, löytää. Sama pätee myös työnhaussa. Samaa paradoksia voi soveltaa kaikkiin asioihin. Masennuskin katoaa kun päästää siitä irti - saat sen mistä luovut. Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Elämä on helppoa kuin heinänteko, sillä asiat tapahtuvat omalla painollaan.

Kyllähän naiset löytävät kumppanin vaikkeivat etsi. Olen toki oma itseni, mutta se ei oikein näytä riittävän. Masentunut ja estynyt (välttelevä) persoona ei niinkään herätä kiinnostusta. Okei, toki moni on voinutkin kiinnostua, mutta estynyt persoona on hankala tapaus. Naisillä tämä häiriö ei aiheuta niin mittavia ongelmia. Menen ensi vuonna psykoterapiaan saadakseni apua persoonan häiriöön/ominaisuuteen.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Näinköhän? Kun lakkaa etsimästä, löytää. Sama pätee myös työnhaussa. Samaa paradoksia voi soveltaa kaikkiin asioihin. Masennuskin katoaa kun päästää siitä irti - saat sen mistä luovut. Voi tätä elämisen sietämätöntä keveyttä. Elämä on helppoa kuin heinänteko, sillä asiat tapahtuvat omalla painollaan.

Kyllähän naiset löytävät kumppanin vaikkeivat etsi. Olen toki oma itseni, mutta se ei oikein näytä riittävän. Masentunut ja estynyt (välttelevä) persoona ei niinkään herätä kiinnostusta. Okei, toki moni on voinutkin kiinnostua, mutta estynyt persoona on hankala tapaus. Naisillä tämä häiriö ei aiheuta niin mittavia ongelmia. Menen ensi vuonna psykoterapiaan saadakseni apua persoonan häiriöön/ominaisuuteen.

Lue lisää

Vuodattaja, en ole tahtonut loukata millään lailla tai esittää asian olevan täysin yksinkertainen. En ehkä ymmärrä ongelmaasi ja nainen kun olen, monet asiat saattavat olla ihan erilaisia miehille. Heinänteko on muuten raskasta hommaa ainakin käsipelillä :)
Toivon sinulle apua terapiasta.

Venla72 kirjoitti:

Vuodattaja, en ole tahtonut loukata millään lailla tai esittää asian olevan täysin yksinkertainen. En ehkä ymmärrä ongelmaasi ja nainen kun olen, monet asiat saattavat olla ihan erilaisia miehille. Heinänteko on muuten raskasta hommaa ainakin käsipelillä :)
Toivon sinulle apua terapiasta.

Lue lisää

Kuulkaapa ihmiset, onko kokemuksia vaihtaa Efexor depot halvempaan versioon (geneerinen-kö on oikea sana?) esim. Venlafaksin Ratipharm?
Hain tänään 3 kk lääkkeet eli 3 pakettia (n. 300kpl kapseleita) Efexoria ja kieltäydyin ottamasta halvempaa versiota.
Minulla on ennakkoasenne näihin vaihdettaviin versioihin, aiheutunut siitä kun mieheni kipulääkkeitä on joskus vaihdettu ja esim Tramal on kuulemma aivan eri asia kun vaihdettava Tramadol.
Kokemuksia siis Efexorin vaihtolääkkeistä kaipaisin tai vaikka jotakin mutu-tietoa, mitä vaan?
Missähän se oli kun joku mies oli viestinyt täällä että oli vaihtanut jonkin mielialalääkkeen (taisi olla juuri Efexor) ja tullut heti huonompi olo, vieroitusoireita. Oliko lääkäri vielä kertonut että vaihtoehtoisissa saa olla heittoa vaikuttavan aineen kanssa tms?
Mehiläisen hoitsu sanoi KYLLÄ, kun kysyin että oletko kuullut paljon huonoja kokemuksia vaihtolääkkeistä?
Efexor on minulle niin loistolääke etten halua ottaa edes kokeilumielessä riskiä vaihtamalla vaikka säästöä olisi kai tullut tänään n. 105e.

Venla72 kirjoitti:

Kuulkaapa ihmiset, onko kokemuksia vaihtaa Efexor depot halvempaan versioon (geneerinen-kö on oikea sana?) esim. Venlafaksin Ratipharm?
Hain tänään 3 kk lääkkeet eli 3 pakettia (n. 300kpl kapseleita) Efexoria ja kieltäydyin ottamasta halvempaa versiota.
Minulla on ennakkoasenne näihin vaihdettaviin versioihin, aiheutunut siitä kun mieheni kipulääkkeitä on joskus vaihdettu ja esim Tramal on kuulemma aivan eri asia kun vaihdettava Tramadol.
Kokemuksia siis Efexorin vaihtolääkkeistä kaipaisin tai vaikka jotakin mutu-tietoa, mitä vaan?
Missähän se oli kun joku mies oli viestinyt täällä että oli vaihtanut jonkin mielialalääkkeen (taisi olla juuri Efexor) ja tullut heti huonompi olo, vieroitusoireita. Oliko lääkäri vielä kertonut että vaihtoehtoisissa saa olla heittoa vaikuttavan aineen kanssa tms?
Mehiläisen hoitsu sanoi KYLLÄ, kun kysyin että oletko kuullut paljon huonoja kokemuksia vaihtolääkkeistä?
Efexor on minulle niin loistolääke etten halua ottaa edes kokeilumielessä riskiä vaihtamalla vaikka säästöä olisi kai tullut tänään n. 105e.

Lue lisää

Mielestäni teit oikein kun valitsit alkuperäisen (jatka jos raha ei ole tiukilla). Minustakin on tuntunut, että aiemmin käyttämäni Efexor oli puhtaampaa kuin viimeksi vetämäni sloveniassa, epämääräisessä labrassa syntetisoitu halpiskopio. Eli voisiko verrata vaikka niin, että ajaako itäeuroopalaisella vai ameriikkalaasella pirssillä?

En ymmärrä niitä lekureita, jotka sinulle kirjoittavat masennuslääkkeitä. Onko todellakin niin, että aivoihin pitää saada hurjasti lisää välittäjäainetta estämällä takaisinottoa kemikaaleilla? Minä sitten vierastan tätä masennuksen hoitamista lääkkeillä! Kuinka usein potilaalle tehdään ennen lääkitystä tutkimus, josta välittäjäaineiden pitoisuus saadaan selville? Minulle on ainakin vain tehty typeriä kyselyitä, joiden perusteella minulle on annettu resepti kouraan ja avohoitoon. Lääkityksen ansiosta potilaasta saadaan aurinkoinen ja iloinen. Hymy korvissa vedetään, vaikka asiat ovat todellisuudessa päin hanuria.

Täysin vastuutonta hoitaa mielenjärkkymistä (surua) kemiallisesti. Ottaa sitten niin pattiin tämä nykyajan kustannustehokkuus sekä lääkevalmistajien ja lääkäreiden välinen diili. Mistä se kertoo, että lääkäreillä on laatikoissaan ilmaisia näytepakkauksia ja sitten kirjoitetaan perään resepti?

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Mielestäni teit oikein kun valitsit alkuperäisen (jatka jos raha ei ole tiukilla). Minustakin on tuntunut, että aiemmin käyttämäni Efexor oli puhtaampaa kuin viimeksi vetämäni sloveniassa, epämääräisessä labrassa syntetisoitu halpiskopio. Eli voisiko verrata vaikka niin, että ajaako itäeuroopalaisella vai ameriikkalaasella pirssillä?

En ymmärrä niitä lekureita, jotka sinulle kirjoittavat masennuslääkkeitä. Onko todellakin niin, että aivoihin pitää saada hurjasti lisää välittäjäainetta estämällä takaisinottoa kemikaaleilla? Minä sitten vierastan tätä masennuksen hoitamista lääkkeillä! Kuinka usein potilaalle tehdään ennen lääkitystä tutkimus, josta välittäjäaineiden pitoisuus saadaan selville? Minulle on ainakin vain tehty typeriä kyselyitä, joiden perusteella minulle on annettu resepti kouraan ja avohoitoon. Lääkityksen ansiosta potilaasta saadaan aurinkoinen ja iloinen. Hymy korvissa vedetään, vaikka asiat ovat todellisuudessa päin hanuria.

Täysin vastuutonta hoitaa mielenjärkkymistä (surua) kemiallisesti. Ottaa sitten niin pattiin tämä nykyajan kustannustehokkuus sekä lääkevalmistajien ja lääkäreiden välinen diili. Mistä se kertoo, että lääkäreillä on laatikoissaan ilmaisia näytepakkauksia ja sitten kirjoitetaan perään resepti?

Lue lisää

Kiva kuulla mielipiteesi Efexor v. vaihtoehtoinen lääke. Minulle ei tehty testejä, puhumalla lääkäri kyseli ja volootin hädissäni ja noloissani. Diagnoosi keskiaikea masis kun olin saanut kerrottua viimeisen vuoden rankat ja repivät tapahtumat jota ovat ilmeisesti vääristäneet aivokemian päin prinkkalaa, stressiä totisesti pukkasi äivästä toiseen ja alkoi voimat loppua ja mieli mustua.
Diilit lääkefirmoilla ja lääkäreillä takuulla on mutta minun tapauksessani olkoon jos lääkkeet auttavat. Saatan olla eri mieltä kun tulen vaiheeseen että lääkettä lopetetaan/vaihdetaan ja itkeskelen sähköiskuja päähän sadellen... Tosin sain ensin Sepramin joka pyynnöstäni vaihdettiin Efeen koska halusin uusimpia kaksikanavaisia lääkkeitä ja Sepram oli ihan hirvittävä lääke pääkopalleni.

Venla72 kirjoitti:

Kiva kuulla mielipiteesi Efexor v. vaihtoehtoinen lääke. Minulle ei tehty testejä, puhumalla lääkäri kyseli ja volootin hädissäni ja noloissani. Diagnoosi keskiaikea masis kun olin saanut kerrottua viimeisen vuoden rankat ja repivät tapahtumat jota ovat ilmeisesti vääristäneet aivokemian päin prinkkalaa, stressiä totisesti pukkasi äivästä toiseen ja alkoi voimat loppua ja mieli mustua.
Diilit lääkefirmoilla ja lääkäreillä takuulla on mutta minun tapauksessani olkoon jos lääkkeet auttavat. Saatan olla eri mieltä kun tulen vaiheeseen että lääkettä lopetetaan/vaihdetaan ja itkeskelen sähköiskuja päähän sadellen... Tosin sain ensin Sepramin joka pyynnöstäni vaihdettiin Efeen koska halusin uusimpia kaksikanavaisia lääkkeitä ja Sepram oli ihan hirvittävä lääke pääkopalleni.

Lue lisää

että käyn Mehiläisessä jossa ns. ommellaan vaikka tykinkuula persauksiin kunhan on vaan varaa maksaa eli menin kysymään ja pyytämään alun perin mielialalääkettä. Jospa eivät olisi tk:ssa ihan tämmöisiä alkuun antaneet, en tiedä onko se hyvä vaiko paha. Mehiläisessä kun ei ole potilaita, vaan asiakkaita ja rahaahan tämä yritys haluaa tahkoa.

Venla72 kirjoitti:

että käyn Mehiläisessä jossa ns. ommellaan vaikka tykinkuula persauksiin kunhan on vaan varaa maksaa eli menin kysymään ja pyytämään alun perin mielialalääkettä. Jospa eivät olisi tk:ssa ihan tämmöisiä alkuun antaneet, en tiedä onko se hyvä vaiko paha. Mehiläisessä kun ei ole potilaita, vaan asiakkaita ja rahaahan tämä yritys haluaa tahkoa.

Lue lisää

Itse olen hulluuteni vuoksi ollut ihan julkisen hoidon piirissä. Ja kyllä ne asiakkaaksi sielläkin kutsuvat, vaikka saavatkin rahat kaupungilta. Ehkä tosin lääkäri siellä pitää minua potilaana. Mutta koko lafkalle olen asiakas ja hankala sellainen.

Olen ollut raittiina (venlafaksiinista) pari viikkoa. Ei kannata pelätä niitä viekkarisähkäreitä. Jos todella on kokenut voimakasta henkistä kipua, eivät sellaiset pikku vieroitusoireet ole mitään. Kävelellessäni iltalenkillä äskettäin, tuli niitä sähköiskuja vieläkin. Ongelmia tuli ensimmäisinä päivinä lähinnä tasapaino-ongelmien vuoksi. Ja kävellessä huonosti valaistulla polulla oli vaikeuksia kun sähköiskut saivat jalat hieman hakemaan tuntumaa.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Itse olen hulluuteni vuoksi ollut ihan julkisen hoidon piirissä. Ja kyllä ne asiakkaaksi sielläkin kutsuvat, vaikka saavatkin rahat kaupungilta. Ehkä tosin lääkäri siellä pitää minua potilaana. Mutta koko lafkalle olen asiakas ja hankala sellainen.

Olen ollut raittiina (venlafaksiinista) pari viikkoa. Ei kannata pelätä niitä viekkarisähkäreitä. Jos todella on kokenut voimakasta henkistä kipua, eivät sellaiset pikku vieroitusoireet ole mitään. Kävelellessäni iltalenkillä äskettäin, tuli niitä sähköiskuja vieläkin. Ongelmia tuli ensimmäisinä päivinä lähinnä tasapaino-ongelmien vuoksi. Ja kävellessä huonosti valaistulla polulla oli vaikeuksia kun sähköiskut saivat jalat hieman hakemaan tuntumaa.

Lue lisää

Nyt voi paradoksi tapahtua toden teolla. Päätin lopettaa tosiaan seurustelukumppanin etsimisen. Poistin verkossa olleet treffi-ilmoitukset. On helppoa vain olla etsimättä kun asiat tapahtuvat omalla painollaan. Kunhan jään työttömäksi ensi kuussa, aion varata ajan diakonin luokse. Siellä aion keskustella ihmissuhteista tai lähinnä niiden puuttumisesta.

Nyt juon pullakahveet. Mukavaa iltaa ja viikonloppua!

- Huoleton on hevoseton mies-

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Nyt voi paradoksi tapahtua toden teolla. Päätin lopettaa tosiaan seurustelukumppanin etsimisen. Poistin verkossa olleet treffi-ilmoitukset. On helppoa vain olla etsimättä kun asiat tapahtuvat omalla painollaan. Kunhan jään työttömäksi ensi kuussa, aion varata ajan diakonin luokse. Siellä aion keskustella ihmissuhteista tai lähinnä niiden puuttumisesta.

Nyt juon pullakahveet. Mukavaa iltaa ja viikonloppua!

- Huoleton on hevoseton mies-

Lue lisää

...aina kun tuntuu hyvältä, oikein! :)
Viestisi piristävät minua ja se on mukavaa, kiitoksia paljon! Mietin äsken yksin vessassa hohottaessani ns. pissat housuissa että a) olen tullut hullummaksi b) Efexor taitaa alkaa tehota kunnolla.
Asiaan saattoi vaikuttaa se, että peilistä katsoi "vihainen Äiti"-maskeerattu varjohalloween-tapaus ja naamaan liimatut arvet sun muut kiristelivät naamaa, nukahdin Stella-lääkkeestä kesken elokuvan katsomisen.
Kannattaako käyttää Stellaa (10mg puoli-1 kpl illassa, tarvittaessa) kun en kai oikeasti sitä tarvitse, mutta keksinpä että tadaa, sillähän voin määritellä tasan milloin nukahdan ja saada riittävät yöunet? Pelkään että tulen riippuvaiseksi siitä tai Opamoxista jota otan 2kpl päivässä (30mg, 1-3kpl tarvittaessa). Kun olen huomannut että jos jännittää esim. koulupalaveriin tai jopa kauppaan meno niin sen kun ottaa niin kohta ei jännitä.
Olen joskus aikanaan harrastanut sellaista että jos joku asia jännittää, menen tekemään juurikin sitä eli kohtaamaan pelon silmästä silmään ja siis ei ollut lääkkeitä silloin. Pystyisin luullakseni tekemään jännittäviä asioita nytkin ilman Opamoxia, mutta se kun tekee olon paremmaksi.
Lääkkeistä ja yksityisestä lääkäristä, emme ole rikkaita, emme varakkaita vaan tavallisia siten että raha riittää näihin ja elämiseen muttei haaveilla mistään lomamatkoista tms. Kirppiskiertelijä olen myös innolla ja olen iloinen että voi säästää tällä tavoin.
Säästöjä ei ole eikä tule, mikä tulee se menee. Joskus voin pillastua ostamaan uuden esiintymispuvun tanssiharrastukseni johdosta mutta se on ns. ylimääräistä eli se kuitataan sitten säästämällä muualta esim. leivotaan itse leivät ja valmisruokia ei tälle 6 hengen perheelle ostella. Tai lapset eivät niitä muutenkaan syö kun äidin tekemät ovat kuulemma niin paljon parempia.
Asioiden menon antaminen omalla painollaan puolison löytämiseksi päästää sinut "stressistä" väen väkisin löytää puoliso. Muista, kutsu häihin tulee lähettää Venlalle sitten :)
Muistelen että olet kirjoittanut että tarvitset persoonasi muutosta ja en tunne tätä alaa ja siksi kysyn, voiko persoonaansa muuttaa oikeasti?
Entäpä voisitko hyväksyä itsesi sellaisena kun olet? Tai auttaako terapia hyväksymään sinut sellaisena kuin olet? Toivon etteivät nämä ole liian henkillökohtaisia kysymyksiä saati loukkaavia.
En tunne minkäänlaisia terapioita ja minulle ei ole sellaista ehdotettu tosin ehkä 1. lauseeni 1. kertaa lääkärille mennessä oli, etten varmasti mene kellekään muulle lääkärille kuin ainoastaan sinun vastaanotollesi.
Mieheni kärsii vakavasta selkärangan sairaudesta ja on vuosia käynyt tällä Mehiläisen yleislääkärillä ja luotamme tässä terveydenhuoltomaailmassa ainoastaan häneen. On karvaita kokemuksia tk:sta koska kipupotilaathan ovat tietysti "narkkareita jotka haluavat vaan sekoittaa päänsä".
Käymme kerran kuukaudessa kyllä erään virkamiehen luona parin tunnin juttelutuokiolla ja se on todella hauskaa vaikka emme oikeasti kuulu päihdesairaanhoitajan luo, mutta tämä henkilö on ollut jo mieheni ystävä teinistä saakka ja oli se joka tuuppasi minua aloittamaan prosessin virkamiestä vastaan joka aiheutti toimillaan minulle masennukseni. Ko virkamies sai potkut. Ehkäpä se on terapiaa minulle.
Emme käytä alkoholia muttemme ole absolutisteja,ei vaan tee mieli biletellä tai nauttia alkoholia vaan olemme mieluummin kotona lasten kanssa ja heidän kanssa puuhaten.
Toivotan hyvää päivänjatkoa ja hmmm taidan ottaa hetken vielä rauhallisesti ennen kuin joudun hyppäämään kotiäidin nahkoihin ja alan kokata, siivota, kantaa klapeja ja lämmittää leivinuunia ja pitkö vielä maskeerata pikkutytöstämme Hello Kitty-hahmo.
Olen nyt erään ystäväni kanssa perustanut joka toinen viikko tai joka viikko keskiviikkoisin koruntekoillan jotta en aina ole vaan kotosalla vaikka minulle koti on paras paikka maailmassa. Viikoittaiset tanssitunnit ovat myös ohjelmistossa ja tahtoisin mennä mukaan viikoittaiseen kunnonkohotustunnille mutten uskalla ilmoittautua koska en ole varma jaksanko kuitenkaan sitoutua siihen. Iltakävelylle tahtoisin mutta jostain syystä ei tule lähdettyä :(

Venla72 kirjoitti:

...aina kun tuntuu hyvältä, oikein! :)
Viestisi piristävät minua ja se on mukavaa, kiitoksia paljon! Mietin äsken yksin vessassa hohottaessani ns. pissat housuissa että a) olen tullut hullummaksi b) Efexor taitaa alkaa tehota kunnolla.
Asiaan saattoi vaikuttaa se, että peilistä katsoi "vihainen Äiti"-maskeerattu varjohalloween-tapaus ja naamaan liimatut arvet sun muut kiristelivät naamaa, nukahdin Stella-lääkkeestä kesken elokuvan katsomisen.
Kannattaako käyttää Stellaa (10mg puoli-1 kpl illassa, tarvittaessa) kun en kai oikeasti sitä tarvitse, mutta keksinpä että tadaa, sillähän voin määritellä tasan milloin nukahdan ja saada riittävät yöunet? Pelkään että tulen riippuvaiseksi siitä tai Opamoxista jota otan 2kpl päivässä (30mg, 1-3kpl tarvittaessa). Kun olen huomannut että jos jännittää esim. koulupalaveriin tai jopa kauppaan meno niin sen kun ottaa niin kohta ei jännitä.
Olen joskus aikanaan harrastanut sellaista että jos joku asia jännittää, menen tekemään juurikin sitä eli kohtaamaan pelon silmästä silmään ja siis ei ollut lääkkeitä silloin. Pystyisin luullakseni tekemään jännittäviä asioita nytkin ilman Opamoxia, mutta se kun tekee olon paremmaksi.
Lääkkeistä ja yksityisestä lääkäristä, emme ole rikkaita, emme varakkaita vaan tavallisia siten että raha riittää näihin ja elämiseen muttei haaveilla mistään lomamatkoista tms. Kirppiskiertelijä olen myös innolla ja olen iloinen että voi säästää tällä tavoin.
Säästöjä ei ole eikä tule, mikä tulee se menee. Joskus voin pillastua ostamaan uuden esiintymispuvun tanssiharrastukseni johdosta mutta se on ns. ylimääräistä eli se kuitataan sitten säästämällä muualta esim. leivotaan itse leivät ja valmisruokia ei tälle 6 hengen perheelle ostella. Tai lapset eivät niitä muutenkaan syö kun äidin tekemät ovat kuulemma niin paljon parempia.
Asioiden menon antaminen omalla painollaan puolison löytämiseksi päästää sinut "stressistä" väen väkisin löytää puoliso. Muista, kutsu häihin tulee lähettää Venlalle sitten :)
Muistelen että olet kirjoittanut että tarvitset persoonasi muutosta ja en tunne tätä alaa ja siksi kysyn, voiko persoonaansa muuttaa oikeasti?
Entäpä voisitko hyväksyä itsesi sellaisena kun olet? Tai auttaako terapia hyväksymään sinut sellaisena kuin olet? Toivon etteivät nämä ole liian henkillökohtaisia kysymyksiä saati loukkaavia.
En tunne minkäänlaisia terapioita ja minulle ei ole sellaista ehdotettu tosin ehkä 1. lauseeni 1. kertaa lääkärille mennessä oli, etten varmasti mene kellekään muulle lääkärille kuin ainoastaan sinun vastaanotollesi.
Mieheni kärsii vakavasta selkärangan sairaudesta ja on vuosia käynyt tällä Mehiläisen yleislääkärillä ja luotamme tässä terveydenhuoltomaailmassa ainoastaan häneen. On karvaita kokemuksia tk:sta koska kipupotilaathan ovat tietysti "narkkareita jotka haluavat vaan sekoittaa päänsä".
Käymme kerran kuukaudessa kyllä erään virkamiehen luona parin tunnin juttelutuokiolla ja se on todella hauskaa vaikka emme oikeasti kuulu päihdesairaanhoitajan luo, mutta tämä henkilö on ollut jo mieheni ystävä teinistä saakka ja oli se joka tuuppasi minua aloittamaan prosessin virkamiestä vastaan joka aiheutti toimillaan minulle masennukseni. Ko virkamies sai potkut. Ehkäpä se on terapiaa minulle.
Emme käytä alkoholia muttemme ole absolutisteja,ei vaan tee mieli biletellä tai nauttia alkoholia vaan olemme mieluummin kotona lasten kanssa ja heidän kanssa puuhaten.
Toivotan hyvää päivänjatkoa ja hmmm taidan ottaa hetken vielä rauhallisesti ennen kuin joudun hyppäämään kotiäidin nahkoihin ja alan kokata, siivota, kantaa klapeja ja lämmittää leivinuunia ja pitkö vielä maskeerata pikkutytöstämme Hello Kitty-hahmo.
Olen nyt erään ystäväni kanssa perustanut joka toinen viikko tai joka viikko keskiviikkoisin koruntekoillan jotta en aina ole vaan kotosalla vaikka minulle koti on paras paikka maailmassa. Viikoittaiset tanssitunnit ovat myös ohjelmistossa ja tahtoisin mennä mukaan viikoittaiseen kunnonkohotustunnille mutten uskalla ilmoittautua koska en ole varma jaksanko kuitenkaan sitoutua siihen. Iltakävelylle tahtoisin mutta jostain syystä ei tule lähdettyä :(

Lue lisää

Tämä kiinnostaa erityisesti! Efexor-lääkkeen käyttäjät tai oikeastaan minkä tahansa muun mielialalääkkeenkin, miten lääke on vaikuttanut tunteisiinne?
Monilla tunteet taitavat latistua?
Minulla on normaalit tunteet muuten, mutta en kykene itkemään ja aggressiokynnys lienee madaltunut mutten vielä raivostele onneksi missään.

Sama Venla72 kun ain kirjoitti:

Tämä kiinnostaa erityisesti! Efexor-lääkkeen käyttäjät tai oikeastaan minkä tahansa muun mielialalääkkeenkin, miten lääke on vaikuttanut tunteisiinne?
Monilla tunteet taitavat latistua?
Minulla on normaalit tunteet muuten, mutta en kykene itkemään ja aggressiokynnys lienee madaltunut mutten vielä raivostele onneksi missään.

Lue lisää

Kuinkahan pitkään suostut menemään kuin pässi narussa? On sääli kertoa, mutta ei edes Efexor mitään paranna. Ok, ehkä aivokemiat menee uusiksi, mutta eipä se muuta varsinaisia ongelman lähteitä Puhun nyt omasta historiastani. Lääkellä vain turrutetaan sinun tunne-elämäsi. Siitä todellakin on kyse, sillä ainakin minulla tämä nappulat vaikuttivat tunne-elämän lamaantumiseen. Selvin merkki oli lienee se, ettei tullut kunnollista jöpötystä, eli erektiota. Eikä tunteet "meinanneet riittää" siihenkään, että olisi tapahtunut ejakuleisson. Panohaluja kuitenkin jonkin verran oli, mutta oli hankalaa kun vehkeet olivat talviteloilla. Nyt joitakin viikkoja ilman venlafaksiinia on palauttanut minulle normaalin kyvyn nauttia seksistä, eli voi taas runkkia hyvällä mielellä...

Efexor kyllä tehoaa, eli se tuo täpinää töppösiin. Harmi vaan kun tulee niin pitkä lista niitä haittavaikutuksia, eikä tuollainen kemikaali varmasti terveellistäkäänä ole.

Käsittääkseni persoonaa on melko vaikea muuttaa. LSD-trippi voisi olla yksi keino, mutta lopputulos voisi olla huonompi. Kai joillakin psykoterapioilla voisi oppia hyväksymään itsensä.

Kyllä, Venla saat kutsun häihini. Ehkä ne vietetään jo ensi kesänä. Pitääkin varata pian kirkko. Voiko muuten hääkirkon varata, vaikkei morsianta ole löytynyt? Voiko lopulta mennä yksin naimisiin? Ainakin status kohoaa kun on sormus.

Pitäisiköähn itsekin aloittaa taas joku tunne-elämää kaventava depislääke? Saisihan siinä kuitenkin jatkuvan hyvän pössiksen :).

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Kuinkahan pitkään suostut menemään kuin pässi narussa? On sääli kertoa, mutta ei edes Efexor mitään paranna. Ok, ehkä aivokemiat menee uusiksi, mutta eipä se muuta varsinaisia ongelman lähteitä Puhun nyt omasta historiastani. Lääkellä vain turrutetaan sinun tunne-elämäsi. Siitä todellakin on kyse, sillä ainakin minulla tämä nappulat vaikuttivat tunne-elämän lamaantumiseen. Selvin merkki oli lienee se, ettei tullut kunnollista jöpötystä, eli erektiota. Eikä tunteet "meinanneet riittää" siihenkään, että olisi tapahtunut ejakuleisson. Panohaluja kuitenkin jonkin verran oli, mutta oli hankalaa kun vehkeet olivat talviteloilla. Nyt joitakin viikkoja ilman venlafaksiinia on palauttanut minulle normaalin kyvyn nauttia seksistä, eli voi taas runkkia hyvällä mielellä...

Efexor kyllä tehoaa, eli se tuo täpinää töppösiin. Harmi vaan kun tulee niin pitkä lista niitä haittavaikutuksia, eikä tuollainen kemikaali varmasti terveellistäkäänä ole.

Käsittääkseni persoonaa on melko vaikea muuttaa. LSD-trippi voisi olla yksi keino, mutta lopputulos voisi olla huonompi. Kai joillakin psykoterapioilla voisi oppia hyväksymään itsensä.

Kyllä, Venla saat kutsun häihini. Ehkä ne vietetään jo ensi kesänä. Pitääkin varata pian kirkko. Voiko muuten hääkirkon varata, vaikkei morsianta ole löytynyt? Voiko lopulta mennä yksin naimisiin? Ainakin status kohoaa kun on sormus.

Pitäisiköähn itsekin aloittaa taas joku tunne-elämää kaventava depislääke? Saisihan siinä kuitenkin jatkuvan hyvän pössiksen :).

Lue lisää

Nyt pomppasi Yleinen Vuodattaja, olen varmuudella lammas enkä pässi kun ei ainakaan vielä tunnu että roikkuisi kulkuset haarojen välissä.
Muistilappu itselleni: Ota Efexor 75mg klo 6, klo 17 ja klo 23:30, virhe tapahtuu klo 17 eli olin jo klo 4 aamulla (vai yöllä?) valmis virkeänä aamukahvin keittoon. Ja nyt kun repeilin muutamalle viestille niin en enää muistanut otinko aamu-Efen vai en joten oli otettava se ja odottelen suurta kauhaa joka tulee hämmentämään päätä jos tämä olikin jo 2. kapseli tälle aamulle.
Nimittäin sitten alkaa sellainen kauhominen päälaella että mehumaija-masiinat jäävät kirkkaasti toiseksi.
Niin siinä narussa hmm. Suostun kulkemaan niin pitkään kun tunnen olon paremmaksi kunhan ei tule kovin suuria nirhaumia kaulaan eikä naru kurista. Jos niin käy niin hurautan pillittämään lääkäritädille joka taas kuuntelee ja auttaa.
En kyllä usko kun sanot ettei Efexor paranna :S Aivokemiathan mulla pitääkin saada uusille oikeille raiteille ja ongelma on jo poistunut eli se virkamiestäti joka asemansa takia sai rääkättyä mut henkihieveriin ja pääkopan sekaisin. Tottahan edelleen toivon että hän jää auton alle, kaatuu saippuaan suihkussa tai muuta sellaista joskus, mutta noin yleensä en enää muistele koko eukkoa juuri ollenkaan.
En ole koskaan ennen törmännyt vastaavaan pahuuteen ihmisissä ja olen kuitenkin ollut suht lujaa tekoa eli kun lyödään kunnolla maahan niin siellä maassa sadattelen ja kiroilen hetken, nousen ja pamautan takaisin vieläkin isommalla pesäpallomailalla ja takanani on lisää puolustajia jos sattuu tulemaan huti.
Kiitän ja niiaan hääkutsusta :) Luulen että kirkon saa varata mutta seurakunta uskoakseni kysyy morsiamen nimen tosin voivat ehkä joustaa, en tiedä kun menimme maistraatissa naimisiin. Maistraatissa, koska en suostunut millään ilveellä pukemaan kermakakkupukua päälle ja kävelemään kirkon käytävää pitkin alttarille sillä kukaan ei tahdo nähdä oksentavaa ja kaatuilevaa morsmaikkua (jännitys). Maistraatissakin toki tuli probleema sinisessä juhlapuvussakin kun hissi juuttui ensin kerrosten väliin ja palokunta tuli vapauttamaan.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sinun tulee aloitta uudelleen Efexor-lääkitys! Usko Venlaa, ei ole ihmiselle hyväksi kieriskellä tuskissaan jos apua on saatavilla. Harmi ettei minulle tule pössistä, olo on normaali ja aamuisin varsin erinomainen. Ainut pieni valitus jonka voisin lääkityksestäni tällä hetkellä väkisin puristaa on että illalla voimat ja puhti hiipuvat ja siksi koitinkin eilen tuota klo 17 lääkkeen ottoa mutta taitaa virkistaa liikaa ja en saanut nukuttua keskeytyksettä.
Hiki ei muuten enää oikeastaan vaivaa ollenkaan. Muisti pätkii ehkä vähän myös ja siksipä kalenterini on täynnä eikä siksi että olisin niin tärkeä että on niin paljon virallista menoa.
Sormus statuksena tosiaan! Ja minä kun menin jo vuosia sitten vihapäissäni heittämään sormuksen sormestani, lensi takkaan joka oli luukut auki ja löytyi sulaneena klönttinä sieltä eli kannan vain kihlasormusta. No, olenhan kai jo muutenkin kakkosluokan Venla kun olen masispotilas joten sormuksesta viis.
Palataan taas astialle! Sama batman-kanava, lähes sama bätmänkanava :)

Venla72 kirjoitti:

Nyt pomppasi Yleinen Vuodattaja, olen varmuudella lammas enkä pässi kun ei ainakaan vielä tunnu että roikkuisi kulkuset haarojen välissä.
Muistilappu itselleni: Ota Efexor 75mg klo 6, klo 17 ja klo 23:30, virhe tapahtuu klo 17 eli olin jo klo 4 aamulla (vai yöllä?) valmis virkeänä aamukahvin keittoon. Ja nyt kun repeilin muutamalle viestille niin en enää muistanut otinko aamu-Efen vai en joten oli otettava se ja odottelen suurta kauhaa joka tulee hämmentämään päätä jos tämä olikin jo 2. kapseli tälle aamulle.
Nimittäin sitten alkaa sellainen kauhominen päälaella että mehumaija-masiinat jäävät kirkkaasti toiseksi.
Niin siinä narussa hmm. Suostun kulkemaan niin pitkään kun tunnen olon paremmaksi kunhan ei tule kovin suuria nirhaumia kaulaan eikä naru kurista. Jos niin käy niin hurautan pillittämään lääkäritädille joka taas kuuntelee ja auttaa.
En kyllä usko kun sanot ettei Efexor paranna :S Aivokemiathan mulla pitääkin saada uusille oikeille raiteille ja ongelma on jo poistunut eli se virkamiestäti joka asemansa takia sai rääkättyä mut henkihieveriin ja pääkopan sekaisin. Tottahan edelleen toivon että hän jää auton alle, kaatuu saippuaan suihkussa tai muuta sellaista joskus, mutta noin yleensä en enää muistele koko eukkoa juuri ollenkaan.
En ole koskaan ennen törmännyt vastaavaan pahuuteen ihmisissä ja olen kuitenkin ollut suht lujaa tekoa eli kun lyödään kunnolla maahan niin siellä maassa sadattelen ja kiroilen hetken, nousen ja pamautan takaisin vieläkin isommalla pesäpallomailalla ja takanani on lisää puolustajia jos sattuu tulemaan huti.
Kiitän ja niiaan hääkutsusta :) Luulen että kirkon saa varata mutta seurakunta uskoakseni kysyy morsiamen nimen tosin voivat ehkä joustaa, en tiedä kun menimme maistraatissa naimisiin. Maistraatissa, koska en suostunut millään ilveellä pukemaan kermakakkupukua päälle ja kävelemään kirkon käytävää pitkin alttarille sillä kukaan ei tahdo nähdä oksentavaa ja kaatuilevaa morsmaikkua (jännitys). Maistraatissakin toki tuli probleema sinisessä juhlapuvussakin kun hissi juuttui ensin kerrosten väliin ja palokunta tuli vapauttamaan.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sinun tulee aloitta uudelleen Efexor-lääkitys! Usko Venlaa, ei ole ihmiselle hyväksi kieriskellä tuskissaan jos apua on saatavilla. Harmi ettei minulle tule pössistä, olo on normaali ja aamuisin varsin erinomainen. Ainut pieni valitus jonka voisin lääkityksestäni tällä hetkellä väkisin puristaa on että illalla voimat ja puhti hiipuvat ja siksi koitinkin eilen tuota klo 17 lääkkeen ottoa mutta taitaa virkistaa liikaa ja en saanut nukuttua keskeytyksettä.
Hiki ei muuten enää oikeastaan vaivaa ollenkaan. Muisti pätkii ehkä vähän myös ja siksipä kalenterini on täynnä eikä siksi että olisin niin tärkeä että on niin paljon virallista menoa.
Sormus statuksena tosiaan! Ja minä kun menin jo vuosia sitten vihapäissäni heittämään sormuksen sormestani, lensi takkaan joka oli luukut auki ja löytyi sulaneena klönttinä sieltä eli kannan vain kihlasormusta. No, olenhan kai jo muutenkin kakkosluokan Venla kun olen masispotilas joten sormuksesta viis.
Palataan taas astialle! Sama batman-kanava, lähes sama bätmänkanava :)

Lue lisää

No ei naurata enää :( Menin ottamaan päivän "2." kapselin ja voi ziisus mikä masis ja hammasten kiristys siitä alkoi joidenkin tuntien päästä. Eli se olikin jo 3. ja aivan liikaa kun aamulla sohelsin muistamattomuuttani otinko vaiko en jo, siis otin JO.
Kiitti kiitti, hyvin hoidettu, meni loppuilta väsyneenä ja hampaita kiristellen kyllästyneenä joka ikiseen asiaan mitä mieleen juolahti sängyssä makoillen. Joku idioottileffa huusi korvaan mutten jaksanut nousta hiljentämään.
Tää Efexor on käsittämättömän vahvaa ainetta, oon aliarvioinut tämän ihan täysin vaikka olen tosiaan huomannut jo suuren vaikutuksen mielialaan joka on noussut ja hoitoa on jatkunut vasta hmm pariko kuukautta?
Sänkyyn nukkumaan ja aamulla uus yritys jos pysyisi mieli okei ja saisin toimitettua asiat.

Venla72 kirjoitti:

No ei naurata enää :( Menin ottamaan päivän "2." kapselin ja voi ziisus mikä masis ja hammasten kiristys siitä alkoi joidenkin tuntien päästä. Eli se olikin jo 3. ja aivan liikaa kun aamulla sohelsin muistamattomuuttani otinko vaiko en jo, siis otin JO.
Kiitti kiitti, hyvin hoidettu, meni loppuilta väsyneenä ja hampaita kiristellen kyllästyneenä joka ikiseen asiaan mitä mieleen juolahti sängyssä makoillen. Joku idioottileffa huusi korvaan mutten jaksanut nousta hiljentämään.
Tää Efexor on käsittämättömän vahvaa ainetta, oon aliarvioinut tämän ihan täysin vaikka olen tosiaan huomannut jo suuren vaikutuksen mielialaan joka on noussut ja hoitoa on jatkunut vasta hmm pariko kuukautta?
Sänkyyn nukkumaan ja aamulla uus yritys jos pysyisi mieli okei ja saisin toimitettua asiat.

Lue lisää

Eli laita permanenttitussilla tms. siihen pakettiin merkintä 1, 2, 3, niin voit olla varma ettet ota liikaa venlafaksiinia. Kun itse käytin ainetta, minun oli käsketty ottaa aamulla koko annos.

Kummaa ainetta se on. Mun annos nostettiin kerran 225 mg:aan. Se alkoi saada minut maaniseksi. Kävellessäkin tuntui ettei jalat pysy ajatuksen mukana. Hermostuin tällaiseen kustannustehokuusajatteluun, että muka lääkkeillä hoidetaan ongelmia!

(venlafaksiinikuurilla alkoholikin aiheuttaa huppelia paljon pienemmällä määrällä)

T. ex-venlafaksiinittaja

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Eli laita permanenttitussilla tms. siihen pakettiin merkintä 1, 2, 3, niin voit olla varma ettet ota liikaa venlafaksiinia. Kun itse käytin ainetta, minun oli käsketty ottaa aamulla koko annos.

Kummaa ainetta se on. Mun annos nostettiin kerran 225 mg:aan. Se alkoi saada minut maaniseksi. Kävellessäkin tuntui ettei jalat pysy ajatuksen mukana. Hermostuin tällaiseen kustannustehokuusajatteluun, että muka lääkkeillä hoidetaan ongelmia!

(venlafaksiinikuurilla alkoholikin aiheuttaa huppelia paljon pienemmällä määrällä)

T. ex-venlafaksiinittaja

Lue lisää

Kiitos vinkistä, teen listan johon ruksin lääkkeenoton. En kaipaa samaa kokemusta ihan heti, huh.
Tuo maanisuus mistä olen jostain muualtakin lukenut lienee sitä että juoksee ja viuhahtelee kiireisenä tehden asioita kun urakkatyöläinen potenssiin 10.
Hyvä tietää tuo alkoholin käyttäytyminen vaikka en taida muistaa vuotta milloin viimeksi käytiin alkoholittamassa.
Menen perjantaina lääkärini luo, piristää jo ajatuskin vaikkei minulla paljoa asiaa ole, sairausloman jatkoa täytyy harkita ainakin.
Hyvää alkanutta viikkoa sulle Vuodatus Yleistys :)

Venla72 kirjoitti:

Kiitos vinkistä, teen listan johon ruksin lääkkeenoton. En kaipaa samaa kokemusta ihan heti, huh.
Tuo maanisuus mistä olen jostain muualtakin lukenut lienee sitä että juoksee ja viuhahtelee kiireisenä tehden asioita kun urakkatyöläinen potenssiin 10.
Hyvä tietää tuo alkoholin käyttäytyminen vaikka en taida muistaa vuotta milloin viimeksi käytiin alkoholittamassa.
Menen perjantaina lääkärini luo, piristää jo ajatuskin vaikkei minulla paljoa asiaa ole, sairausloman jatkoa täytyy harkita ainakin.
Hyvää alkanutta viikkoa sulle Vuodatus Yleistys :)

Lue lisää

Huomenta! On sanottava, ettei ole enää niin minkäänlaisia ongelmia herätä. Yöksi otan 1kpl 75mg Efexorin ja kun kännykkä aamulla herättää silmät avautuvat PLING ja lähes vieterinä pongahdus sängystä ylös. Peilistä tuijottaa isopupillinen ihminen eli yöksi ottama kapseli tekee työtään ja tahdoinhan virkeät aamut eli se tabu osui oikeaan.
Mutta mutta. 2 kpl 75mg kapselia kerralla aiheutti yliannostusolon aiemmin joten kokeilin niin että aamulla 1 kpl ja n. klo 13 sitten toinen mutta taisi olla sekin liian aikaista koska satuin eilen saamaan ihme hätäilysähläyskohtauksen jonkalaista en ole kokenut.
Olin asioilla keskustassa ja menossa ruokakauppaan kuten tavallista vauhdikas meno päällä (olen ripeä ollut aina) ja muutama metri ennen kaupan ovea alkoi sydän hakata, polvet tuntua velliltä ja sisäinen vapina oli huomattava.
Tuli tunne että joka ikinen katsoo ja paniikki iski ja mielessä kävi jo että vauhdilla pois, mutta jalat olivat jo vieneet kaupan ovesta sisään.
Pää oli ihan tyhjä mitä ostankaan ja heittelin kärryihin sitä ja tätä ilamn mitään logiikkaa koko ajan omituisessa paniikissa, ei tyyypillistä minulle.
Onneksi kassalla törmäsin tuttuun ja aloimme jutella, se helpotti ja kun pääsin kotiin kerroin miehelle tästä kummallisesta kohtauksesta (aytoon päästyä Opamox ja äkkiä) niin totesi että no NYT tiedät vähän miltä paniikkikohtaus tuntuu. Häh!? No ei taida olla kovin hubaa sellainen.
Illalla sanoin miehelle että nämä 3 kpl/päivä taitavat olla liikaa annokseksi koska virkistyn silmissä ja en saa enää nukahdettua jos en ota Stella 10mg tablettia. Mitäs kryptoniittia tämä Efexor on, alan olla kohta syönyt sitä (muisti pätkii, sori) olisiko 2kk 3 viikkoa suunnilleen.
En siis kapinoi yhtään sitä vastaan että virkistyn ja tästä tulee täpinää tossuihin kuten YV aiemmin mainitsi mutta katsotaanpa miten käy nukkumisen ja noita paniikkikohtauksia mä en suostu ottamaan vastaan. Jos tuo todella oli sitä niin se on rampattava kokeksi lisää ihmisten ilmoilla ja siedätettävä tuollainen, en suostu ikinä alkamaan pelkäämään menemisiäni.
Suunnittelen toisen liikuntaharrastuksen aloittamista koska jostain syystä kaipaan fyysistä rääkkiä toden teolla ja sitä olisi tarjolla sen kun menisi.

Venla72 kirjoitti:

Huomenta! On sanottava, ettei ole enää niin minkäänlaisia ongelmia herätä. Yöksi otan 1kpl 75mg Efexorin ja kun kännykkä aamulla herättää silmät avautuvat PLING ja lähes vieterinä pongahdus sängystä ylös. Peilistä tuijottaa isopupillinen ihminen eli yöksi ottama kapseli tekee työtään ja tahdoinhan virkeät aamut eli se tabu osui oikeaan.
Mutta mutta. 2 kpl 75mg kapselia kerralla aiheutti yliannostusolon aiemmin joten kokeilin niin että aamulla 1 kpl ja n. klo 13 sitten toinen mutta taisi olla sekin liian aikaista koska satuin eilen saamaan ihme hätäilysähläyskohtauksen jonkalaista en ole kokenut.
Olin asioilla keskustassa ja menossa ruokakauppaan kuten tavallista vauhdikas meno päällä (olen ripeä ollut aina) ja muutama metri ennen kaupan ovea alkoi sydän hakata, polvet tuntua velliltä ja sisäinen vapina oli huomattava.
Tuli tunne että joka ikinen katsoo ja paniikki iski ja mielessä kävi jo että vauhdilla pois, mutta jalat olivat jo vieneet kaupan ovesta sisään.
Pää oli ihan tyhjä mitä ostankaan ja heittelin kärryihin sitä ja tätä ilamn mitään logiikkaa koko ajan omituisessa paniikissa, ei tyyypillistä minulle.
Onneksi kassalla törmäsin tuttuun ja aloimme jutella, se helpotti ja kun pääsin kotiin kerroin miehelle tästä kummallisesta kohtauksesta (aytoon päästyä Opamox ja äkkiä) niin totesi että no NYT tiedät vähän miltä paniikkikohtaus tuntuu. Häh!? No ei taida olla kovin hubaa sellainen.
Illalla sanoin miehelle että nämä 3 kpl/päivä taitavat olla liikaa annokseksi koska virkistyn silmissä ja en saa enää nukahdettua jos en ota Stella 10mg tablettia. Mitäs kryptoniittia tämä Efexor on, alan olla kohta syönyt sitä (muisti pätkii, sori) olisiko 2kk 3 viikkoa suunnilleen.
En siis kapinoi yhtään sitä vastaan että virkistyn ja tästä tulee täpinää tossuihin kuten YV aiemmin mainitsi mutta katsotaanpa miten käy nukkumisen ja noita paniikkikohtauksia mä en suostu ottamaan vastaan. Jos tuo todella oli sitä niin se on rampattava kokeksi lisää ihmisten ilmoilla ja siedätettävä tuollainen, en suostu ikinä alkamaan pelkäämään menemisiäni.
Suunnittelen toisen liikuntaharrastuksen aloittamista koska jostain syystä kaipaan fyysistä rääkkiä toden teolla ja sitä olisi tarjolla sen kun menisi.

Lue lisää

Paniiniikkikohtaus on hanurista! Uskotko tätä: olen ollut ilman venlafaksiinia jo 3 viikkoa ja pelkoni ovat vähentyneet. Minulla se aine ainakin aiheutti välillä pahoja paniikkioireita.

Otsikkosi "1-2-3 kpl " toi minulle mieleen uuden, jälleen palanneen ongelman. Kärsin nimittäin melko pahasta pakkoneuroosihäiriöstä. Illalla en meinaa millään uskoa, että molemmat kännykkäni ovat varmasti herättämässä, vaikka juuri olen tarkistanut että niissä on kellon kuva. Aamulla on taas melkoiset sessiot hellan valojen/nuppien kanssa, vaikken olisi niitä käyttänytkään. Olen luopunut aamupuurosta, koska en saisi rauhaa siitä, että palaako asunto työpäivän aikana.
Sairas tarkistamispakko vaivaa myös minua töissä. Kai se on aloitettava joku uusi onnellisuuspilleri lievittämään näitäkin pakkotoimia. Pakko-oireet ovat käsittääkseni merkki ahdistuneisuudesta. Luulee lievittävänsä pahaa oloa, mutta lopulta olo tulee vain paskemmaksi.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Paniiniikkikohtaus on hanurista! Uskotko tätä: olen ollut ilman venlafaksiinia jo 3 viikkoa ja pelkoni ovat vähentyneet. Minulla se aine ainakin aiheutti välillä pahoja paniikkioireita.

Otsikkosi "1-2-3 kpl " toi minulle mieleen uuden, jälleen palanneen ongelman. Kärsin nimittäin melko pahasta pakkoneuroosihäiriöstä. Illalla en meinaa millään uskoa, että molemmat kännykkäni ovat varmasti herättämässä, vaikka juuri olen tarkistanut että niissä on kellon kuva. Aamulla on taas melkoiset sessiot hellan valojen/nuppien kanssa, vaikken olisi niitä käyttänytkään. Olen luopunut aamupuurosta, koska en saisi rauhaa siitä, että palaako asunto työpäivän aikana.
Sairas tarkistamispakko vaivaa myös minua töissä. Kai se on aloitettava joku uusi onnellisuuspilleri lievittämään näitäkin pakkotoimia. Pakko-oireet ovat käsittääkseni merkki ahdistuneisuudesta. Luulee lievittävänsä pahaa oloa, mutta lopulta olo tulee vain paskemmaksi.

Lue lisää

Kyselit tuolla toisessa paikassa, että milloin aloittaisin Efexorin käytön?

En sitä enää aio ottaa. Sen haittavaikutukset ovat liian pahat:

- verenvuoto suolistosta (heikentää kai limakalvoja/suonia)
- suun kuivuminen (lisääntynyt karieksen riski)
- liian zombie-olo (mikään ei tunnu miltään)
- impotenssi / kivulias organismi, vai mikä se oli?
- liian hypomaaninen olo. Ongelmat jäävät käsittelemättä kun on liian lennokas pössis
- vastustan kustannustehokkuusajattelua, jossa surua hoidetaan pelkästään lääkkeillä

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Paniiniikkikohtaus on hanurista! Uskotko tätä: olen ollut ilman venlafaksiinia jo 3 viikkoa ja pelkoni ovat vähentyneet. Minulla se aine ainakin aiheutti välillä pahoja paniikkioireita.

Otsikkosi "1-2-3 kpl " toi minulle mieleen uuden, jälleen palanneen ongelman. Kärsin nimittäin melko pahasta pakkoneuroosihäiriöstä. Illalla en meinaa millään uskoa, että molemmat kännykkäni ovat varmasti herättämässä, vaikka juuri olen tarkistanut että niissä on kellon kuva. Aamulla on taas melkoiset sessiot hellan valojen/nuppien kanssa, vaikken olisi niitä käyttänytkään. Olen luopunut aamupuurosta, koska en saisi rauhaa siitä, että palaako asunto työpäivän aikana.
Sairas tarkistamispakko vaivaa myös minua töissä. Kai se on aloitettava joku uusi onnellisuuspilleri lievittämään näitäkin pakkotoimia. Pakko-oireet ovat käsittääkseni merkki ahdistuneisuudesta. Luulee lievittävänsä pahaa oloa, mutta lopulta olo tulee vain paskemmaksi.

Lue lisää

Uskon kyllä paniikkioireiden hirvittävyyteen, varmaan melkoisia jos pääsee yltymään. Hei, tee mikrossa kaurapuuroa? No sellaista liisteriähän siitä hieman tulee, mutta kaurapuuroa ja terveellistä kuitenkin.
Minkälaista onnellisuuspilleriä olet tuumannut aloittaa?

Venla72 kirjoitti:

Uskon kyllä paniikkioireiden hirvittävyyteen, varmaan melkoisia jos pääsee yltymään. Hei, tee mikrossa kaurapuuroa? No sellaista liisteriähän siitä hieman tulee, mutta kaurapuuroa ja terveellistä kuitenkin.
Minkälaista onnellisuuspilleriä olet tuumannut aloittaa?

Lue lisää

Kahvistahan mun piti myös kirjoitta, uhohdin heti kun jäin miettimään YV:n kaurapuuroa.
Olen huomannut, että kun kittaa kahvia samaan tahtiin kuin ennenkin Efexorin kanssa niin eräänlaista "sisäistä vapinaa" saattaa tuntua. Juon kahvia paljon ja tyypillistä on että puoliksijuotuja kahvikuppeja löytyy saunasta, vessasta, olkkarin pöydältä, eritoten tietokonepöydältä kun unohdan kupin sinne missä olenkaan viimeksi ollut kuppi kourassa.

Venla72 kirjoitti:

Kahvistahan mun piti myös kirjoitta, uhohdin heti kun jäin miettimään YV:n kaurapuuroa.
Olen huomannut, että kun kittaa kahvia samaan tahtiin kuin ennenkin Efexorin kanssa niin eräänlaista "sisäistä vapinaa" saattaa tuntua. Juon kahvia paljon ja tyypillistä on että puoliksijuotuja kahvikuppeja löytyy saunasta, vessasta, olkkarin pöydältä, eritoten tietokonepöydältä kun unohdan kupin sinne missä olenkaan viimeksi ollut kuppi kourassa.

Lue lisää

Voihan perskuta, Kelan sivuilta huomasin että mieheni asiaa on käsitelty ja se ei mennyt aivan putkeen (yllätyyyys!) eli se on alettava soitella ja ihmetellä eri paikkoihin.
Muutenkin voisin aktivoitua muutaman paperinipun korjaamiseen kun nyt ehkä jaksan.
Olen siis ollut ennen superihminen joka hoitaa hommat ja ominut itselleni myös miehen asioita hoidettavaksi ja en valita.
Efexorista sen verran, että samanlaisia hikoilupuuskia ei tule kun aluksi mikä ihan hyvä juttu.
Ilmoittauduttiin koko perheen voimin pikkujouluhuin lasten harrastyksen tiimoilta, ihan hauska juttu mutten tahdo rampata ramppaamisen vuoksi kovin monissa pikkujouluissa. Kerran tai pari voin sen tonttulakin tempaista päähän ja mennä, muuten lapsilla saa olla omat pikkujoulunsa missä kelläkin niitä nimittäin riittää heillä.
Pidän joulusta sinänsä että nautin lasten kautta jouluhommista ja miksi en eilen osatunut sitä Suomi-piparimuottia kun se poltteli ksissä ja oli niin hauska, pöh.
Minusta on kiva antaa lahjoja, melkeenpä kivempi kuin saada.
Pyysin taas tätini meille jouluksi, täti on mahtava ja kiva mutta yksinelävä ja ei ole oikeen joulunviettopaikkaa niinpä varaan hänet suunnillensa jo viimeistään alkusyksystä että tuuthan varmasti meille jouluksi?

Venla72 kirjoitti:

Uskon kyllä paniikkioireiden hirvittävyyteen, varmaan melkoisia jos pääsee yltymään. Hei, tee mikrossa kaurapuuroa? No sellaista liisteriähän siitä hieman tulee, mutta kaurapuuroa ja terveellistä kuitenkin.
Minkälaista onnellisuuspilleriä olet tuumannut aloittaa?

Lue lisää

Minulla on piakkoin aika psykiatrille ja siellä näistä puhutaan. Lääkitystähän he tarjoavat. Jokin onnellisuuspilleri kai. En suostu ottamaan mitään sellaista, joka aiheuttaa haittavaikutuksia. En tiedä löytyykö "lääkkeiden" joukosta sellaista ainetta. Vai pitääkö turvautua ns. luontaistuotteisiin.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Minulla on piakkoin aika psykiatrille ja siellä näistä puhutaan. Lääkitystähän he tarjoavat. Jokin onnellisuuspilleri kai. En suostu ottamaan mitään sellaista, joka aiheuttaa haittavaikutuksia. En tiedä löytyykö "lääkkeiden" joukosta sellaista ainetta. Vai pitääkö turvautua ns. luontaistuotteisiin.

Lue lisää

Moi Yleinen Vuodattja! Luontaispuolella on mäkikuisman lisäksi kauranversouute jonka sanovat poistavan ahdistuksen n. 2 viikkoa käytettyä sitä, ehkä se vähän tekikin niin muttei riittänyt minulle, saattaahan ollaparempi sinulle. Piristäviä mm. Scisandra (kiinanlaikkuköynnöstabut) jne, niitä kaikenlaisia riittää.
Eli otat ainakin 100e mukaan ja painut luotaiskauppaan jos tahdot kokeilla. Homeopaattisia on mm. Ignatia mitä käytin kun olin raskauden viimevaiheessa 4 viikkoa seurannassa vauvan voinnin vuoksi vuodeosastolla, nukuttaa ja rauhoittaa mutta jos erehtyi ottamaan yhtä-kahta pilleriä liikaa tuli hysteeriseksi. Ignatia ei ehkä ollut paras vaihtoehto.
En enää käytä luontaistuotteita kun flunssan ehkäisyyn ja vitamiineista kannatan Mivitotal Flexiä, siitä saa täpinää töppöseen.
Mutta kyllä Efexor vaikutukseltaan minulle paremmin sopii, paljon paljon paremmin tehoaa.
Nykäise luontaiskaupan tätiä hihasta ja saat neuvoa.
Terv. ex-luontaispuolella pyörivä, nyt apteekissa asiakkaana

Venla72 kirjoitti:

Kuulkaapa ihmiset, onko kokemuksia vaihtaa Efexor depot halvempaan versioon (geneerinen-kö on oikea sana?) esim. Venlafaksin Ratipharm?
Hain tänään 3 kk lääkkeet eli 3 pakettia (n. 300kpl kapseleita) Efexoria ja kieltäydyin ottamasta halvempaa versiota.
Minulla on ennakkoasenne näihin vaihdettaviin versioihin, aiheutunut siitä kun mieheni kipulääkkeitä on joskus vaihdettu ja esim Tramal on kuulemma aivan eri asia kun vaihdettava Tramadol.
Kokemuksia siis Efexorin vaihtolääkkeistä kaipaisin tai vaikka jotakin mutu-tietoa, mitä vaan?
Missähän se oli kun joku mies oli viestinyt täällä että oli vaihtanut jonkin mielialalääkkeen (taisi olla juuri Efexor) ja tullut heti huonompi olo, vieroitusoireita. Oliko lääkäri vielä kertonut että vaihtoehtoisissa saa olla heittoa vaikuttavan aineen kanssa tms?
Mehiläisen hoitsu sanoi KYLLÄ, kun kysyin että oletko kuullut paljon huonoja kokemuksia vaihtolääkkeistä?
Efexor on minulle niin loistolääke etten halua ottaa edes kokeilumielessä riskiä vaihtamalla vaikka säästöä olisi kai tullut tänään n. 105e.

Lue lisää

Hei.
Kärsin keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja posttraumaattisesta stressireaktiosta.
olen kokeilllut Mirtatsapiinia (Remeron), Cipralexia ja Cymbaltaa. Paras lääke on kuitenkin ollut Efexoria vastaava Venlaflaxin. Olen syönyt sitä nyt n 4kk. Vasta annosta nostettiin 225mg.

Ainoat haittavaikutukset ovat olleet nostojen yhteydessä ilmennyt levottomuus ja univaikeudet. Muuten lääke on aiempiin verrattuna huomattavasti parempi, tuo aktiivisuutta, ei haittaa seksitoimintoja niin paljon. Ja painon putoaminen ei ole ollut suuri ongelma koska olen lievästi ylipainoinen, ainoa vaan että pitää yrittää muistaa syödä säännöllisesti vaikkei olisi nälkä.

Kyllä ne vaihtoehtolääkkeet auttaa ihan samalla lailla kun alkuperäislääke, molekyylirakenne on ihan sama. Muistakaa että ennakko asenteella on suuri merkitys, auttaahan plasebokin masennustutkimuksissa suurta joukkoa osallistujista!

Nyt on loppiaisen jälkeen paluu töihin edessä. Mulla on myös krooninen kipu ja paha migreeni, ja lääkkeiden kustannukset tällä lääkearsenaalilla tosissaan merkitsee, siksi otan halvinta jos valinnan vapaus on. Tsemppiä kaikile!

Venla72 kirjoitti:

Kuulkaapa ihmiset, onko kokemuksia vaihtaa Efexor depot halvempaan versioon (geneerinen-kö on oikea sana?) esim. Venlafaksin Ratipharm?
Hain tänään 3 kk lääkkeet eli 3 pakettia (n. 300kpl kapseleita) Efexoria ja kieltäydyin ottamasta halvempaa versiota.
Minulla on ennakkoasenne näihin vaihdettaviin versioihin, aiheutunut siitä kun mieheni kipulääkkeitä on joskus vaihdettu ja esim Tramal on kuulemma aivan eri asia kun vaihdettava Tramadol.
Kokemuksia siis Efexorin vaihtolääkkeistä kaipaisin tai vaikka jotakin mutu-tietoa, mitä vaan?
Missähän se oli kun joku mies oli viestinyt täällä että oli vaihtanut jonkin mielialalääkkeen (taisi olla juuri Efexor) ja tullut heti huonompi olo, vieroitusoireita. Oliko lääkäri vielä kertonut että vaihtoehtoisissa saa olla heittoa vaikuttavan aineen kanssa tms?
Mehiläisen hoitsu sanoi KYLLÄ, kun kysyin että oletko kuullut paljon huonoja kokemuksia vaihtolääkkeistä?
Efexor on minulle niin loistolääke etten halua ottaa edes kokeilumielessä riskiä vaihtamalla vaikka säästöä olisi kai tullut tänään n. 105e.

Lue lisää

Ei kuule mitään merkitystä, mikä lääkkeen nimi, kunhan vaikuttava-aine sama ja sama määrä!

miiiiiiiiiimu kirjoitti:

hei, alottaja. Minä sain stressi ja ahdistusoireet viimekesänä kun pitkän ja raskaan totaaliyksinhuoltajuuden jälkeen nuoremman poikani ongelmat veivät loputkin voimani. puristava tunne rinnassa ja sängynpohjalle jääminen sai minut soittamaan apua paikalle.

Ihan terveyskeskuksesta sattui empaattinen lääkäri jonka kanssa aloitin yhteistyön. mietin pitkään kokeilenko mitään lääkettä mutta ajattelin että ennakkoasenne ei saa estää kokeilemasta, sitten vasta tietäisin.

Sain sairaslomaa ja aloitin cipralex-lääkityksellä joka ei kuitenkaan sopinut minulle. Samalla kun tunsin sen auttavan alkoi virtsarakkoa kiristellä ja naamani turposi (silmäluomet varsinkin) spurgelon näköiseksi.

Pidin viikon taukoa ja aloitin toisen lääkkeen, tämän Efexorin 75g. eikä siitä ole tullut pahempia sivuvaikutuksia. ruokahalu on alentunut, mutta syötän itseäni terveellisesti. Mainitsit tuon hämäränäön, huomasin pimeässä ajaessani vähän tokkuraista oloa, liekö sitä. Ummetusta on myös, vessakäyntiä valmistellaan n. 3 vrk. Hitaasti suolen sisältö etenee vaikka syön paljon ruisleipää.

Olin lopulta sairaslomalla 5 vk, omasta halustani palasin työhön koska se antaa syyn herätä ja toimia määrätietoisesti. poikani asiat eivät ole vieläkään aivan kunnossa, väsyin tämän yksinhuoltajuuden loppumetreiilä. Sekin on kuulemma tyypillistä, kun vihdoin alkaa valoa näkyä rankan urakan jälkeen ja saat luvan vähän hellittää loppuu kehosta voimat. Kuin teräsmiehelle kryptoniitin vaikutus.

Olen laihtunut kymmenisen kiloa 3kk. aikana mutta sen verran minulla olikin ylimääräistä. Kumma kyllä en osaa erikoisemmin nauttia hoikemmasta figuuristani, melkein yritän peitellä sitä. En ole monellekaan läheiselleni kertonut lääkityksestäni, ainoastaan siskolleni jonka tiedän myös kärsineen masennuksesta.

Pärjäillään me möykkymielet.

Lue lisää

Syötkö siis venlaflaxia ? Itse aloitin tämän lääkkeen 3 viikkoa sitten ei vieläoleauttanut paniikkihäiriööni.

No ei Efexor sitten tosiaan tainnut olla oikea lääke, karmiva annos jos saan sanoa, huh. Eikö tosiaan tehonnut millään lailla?
Ootko kokeillut Cymbaltaa, sekin on snri-lääke? Eli potkua persuksiin ja pääkoppaan antava kuten Efexor.
Sitten oli vielä 3. saman ryhmän lääke öööö risped...tiniini tms?
Jos hoitosuhteesi on mielestäsi huono, pystytkö vaihtamaan sitä toista osapuolta?
Voikai ihan rauhallisesti kertoa ettei tunne saavansa hyötyä ja tahtoisit kokeilla toista hoitohenkilöä?
Voi, tsemppiä sinulle ja taidat olla melkoisen huonovointinen jos ajttelet itsemurhaa.
Onko sinulla ystävää, harrastusta? Liikuntaa?Perhettä?
Oletko puhunut diagnoosin oikeeaalisuudesta lääkärille?
Pystytkö käymään yksityisellä teettämässä diagnoosin?
Tuu juttelamaan ja kertoilemaan päivän touhujasi tänne ja ollaan virtuaaliystäviä paljon mieluummin kuin että sinun tarvitsee yksin kärvistellä.
Mä pelkään ja uskon, että menee vuosi tai vuosia ja Efexor ei enää vaikuta vaan tulen immuuniksi, mutta sitten lääkärini saakeksiä millä siitä sitten eteenpäin. Muuta hoitosuhdetta minulla ei ole eikä muuten tule, sen verran on törkeyskokemuksia julkisesta terveydenhuollosta. Monilla on hyviäkin kokemuksia kyllä!

Opamox ei ole pitkävaikutteinen vaan lyhyttä mallia. Tk:n kokemuksiata en viitsi puhua kun en jaksa alkaa sättiä ko paikkaa muutaman A4 verran, menin suoraan yksityiselle ja sieltä sitä apua löytyy jo peruslääkäriltä.
Siis paljonko sulle on Opamoxia määrätty oikeen? Minulle 30mg 1-3kpl päivässä, tarvittaessa. Enkä olen koskaan ennen moisia saanut ja tunnen että lääkäritäti on kyllä päättänyt ettei ahditella tarvitse kun noin p
paljon määräsi.
Omat lääkkeet tottakai mukaan vai onko sellainen kiellettyä, en tosiaan tiedä. Jos, niin sitten ne on pakko salakuljettaa sinne.

Venla72 kirjoitti:

Opamox ei ole pitkävaikutteinen vaan lyhyttä mallia. Tk:n kokemuksiata en viitsi puhua kun en jaksa alkaa sättiä ko paikkaa muutaman A4 verran, menin suoraan yksityiselle ja sieltä sitä apua löytyy jo peruslääkäriltä.
Siis paljonko sulle on Opamoxia määrätty oikeen? Minulle 30mg 1-3kpl päivässä, tarvittaessa. Enkä olen koskaan ennen moisia saanut ja tunnen että lääkäritäti on kyllä päättänyt ettei ahditella tarvitse kun noin p
paljon määräsi.
Omat lääkkeet tottakai mukaan vai onko sellainen kiellettyä, en tosiaan tiedä. Jos, niin sitten ne on pakko salakuljettaa sinne.

Lue lisää

No niin. Nukkuminen on ilmeisesti ajanhukkaa kun en enää tarvitse kännykkää herättämään sillä Efexor herättää jo n. klo 5 aikaan simsalabim.
Pupillit räjähtäneinä Venla pomppa sängystä, laukkaa yläkerran portaat alas ja ah, napsauttaa kahvinkeittimen päälle siksi aikaa kun käy pesemässä hampaansa.
Lasten aamuherätykset kouluun hoituvat ei enää kiristellen "HERÄTYS!!!" vaan naureskellen ja mm. on nähty nukketeatteria ja vatsatanssiesityksiä aamutuimaan, lapset heräävät nauraen.
Mitäpäs muuta. Ah, eräs ystäväni on myös saanut Efexoria ja nukkuu n. 2h päästä lähes koko päivän, onneksi sitä ei tapahdu minulle sillä ei ole aikaa nukkua kuin max 1-2h päikkärit jos hyvä tuuri käy.
Edelleen siis tyytyväinen Efexorin käyttäjä täällä ja ruokakin alkaa maistua, en enää yöki kun syön puoliväkisin.

Venla72 kirjoitti:

No niin. Nukkuminen on ilmeisesti ajanhukkaa kun en enää tarvitse kännykkää herättämään sillä Efexor herättää jo n. klo 5 aikaan simsalabim.
Pupillit räjähtäneinä Venla pomppa sängystä, laukkaa yläkerran portaat alas ja ah, napsauttaa kahvinkeittimen päälle siksi aikaa kun käy pesemässä hampaansa.
Lasten aamuherätykset kouluun hoituvat ei enää kiristellen "HERÄTYS!!!" vaan naureskellen ja mm. on nähty nukketeatteria ja vatsatanssiesityksiä aamutuimaan, lapset heräävät nauraen.
Mitäpäs muuta. Ah, eräs ystäväni on myös saanut Efexoria ja nukkuu n. 2h päästä lähes koko päivän, onneksi sitä ei tapahdu minulle sillä ei ole aikaa nukkua kuin max 1-2h päikkärit jos hyvä tuuri käy.
Edelleen siis tyytyväinen Efexorin käyttäjä täällä ja ruokakin alkaa maistua, en enää yöki kun syön puoliväkisin.

Lue lisää

Nonni, mä epäilin tätä! Efexorin tässä halvemmassa vaihtolääkkeessä kuten Venlafaksin ratiopharm (vai onko muitakin?) saa olla 30% heittoa vaikuttavassa aineessa ja tämän kertoi Mehiläisen lääkäri.
Eli jos määrätty tietty annos/päivä ni arvo siinä sitten paljonkohan sai niistä tabuista.
Efexor depot 75mg hinta n.55e 98 kpl ja Venlafaksin ratiopharm depotkaps 150mg n. 34e 100 kpl.
Eli en tasan vaihda Efexoria pois. Järkyttävää, onko noi muutkin vaihdettavat lääkkeet noin paljon eroavia niistä alkuperäisistä lääkkeitä?
Sain melatoniinia tänään siihen että nukkuisin paremmin, Efe kun piristää niin kovasti.

Venla72 kirjoitti:

Nonni, mä epäilin tätä! Efexorin tässä halvemmassa vaihtolääkkeessä kuten Venlafaksin ratiopharm (vai onko muitakin?) saa olla 30% heittoa vaikuttavassa aineessa ja tämän kertoi Mehiläisen lääkäri.
Eli jos määrätty tietty annos/päivä ni arvo siinä sitten paljonkohan sai niistä tabuista.
Efexor depot 75mg hinta n.55e 98 kpl ja Venlafaksin ratiopharm depotkaps 150mg n. 34e 100 kpl.
Eli en tasan vaihda Efexoria pois. Järkyttävää, onko noi muutkin vaihdettavat lääkkeet noin paljon eroavia niistä alkuperäisistä lääkkeitä?
Sain melatoniinia tänään siihen että nukkuisin paremmin, Efe kun piristää niin kovasti.

Lue lisää

Melatoniini hmph. No en nukkunut yhtään sen paremmin mutten muista pitikö siinä mennä aikaa muutamia vrk ennen kun melatoniini auttaa vai ei.
Herään 2 kertaa yöllä ja joudun ottamaan 2 kpl 10mg Stellaa/herätys jotta uni jatkuisi ja nyt lääkärin siunauksella. En tahdo käyttää nukahduslääkettä!
En kuitenkaan ole väsynyt aamulla mutta silti, ei voi olla OK etten nuku kunnolla vaan olen aina vaan pirteämpi. En tajua, menen kai googlettamaan mitä melatoniinista sanotaan.
Sairausloma jatkuu jatkuu jatkuu...

Kiitos YV tosi paljon että kerroit tuon R W:n lääkityksen ja mä kun juuri eilen taas juttelin kaverini kanssa joka venytteli kissan lailla ja sanoi että kun on niiiiiiiiin hyvä olo ettei viitsisi edes nukahtaa, pössis huima.
Eli sinä, kaverini ja Robbie Williams, teissä on jotain mitä mussa ei koska ei edelleen pössiksen pössistä ilmene :o
Ja tää kaverini, sillä on niitä mun sättimiä rinnakkais/vaihtolääkkeitä :D
Mut tuossa on pakko olla virhe, 270 grammaa Efexoria, ei kai se "paketillista" kerralla vetele? Nehän on milligrammoissa ainakin täällä Suomessa?
Eli sillä oli varmaan 270mg annos ja mä en kovin kaukana perässä tule 225mg annoksella.
En mä tarvitse pössistä mut jos se tarkoittaa tosi hyvää fiilistä ja rentoutusta sun muuta ni sit tahdon.
Ei sulla satu olemaan ADHD? Kaverillani on ja onkohan tuolla joka paikassa olevalla Williamsilla? Mulla ei ole.
Heräsin viime yönä vaan kerran mikä on loistavaa.
Nyt en ottanut juuri nukahtaessa Efexoria vaan kerralla 3 kpl nyt aamulla. Lääkäri sanoi pe että ne kuuluu ottaa kerralla periaatteessa mutta voit ottaa ihan niinkuin haluat.
Niin että kokeillaan nyt sitten näin.
Tänään aloitan uuden harrastuksen, menen kunnon hikitreeneihin. Miksi en pääse millään iltakävelylle? Ei tarvisi kun pukeutua ja avata ovi ja tadaa on maaseutua jossa kävellä.
Eilen hypähdin klo 5 yöpuulta ja tekaisin lapsille mannapuuroa jossa mansikoita ja nonparelleja ja kakunkoristeet, teki mieli hieman tuunailla puuroja aamutuimaan.
Eli toimintakyky on ihan kohdallaan ja paras aamuisin.
Harrastatko YV muuten jotain, ainakin muistelen sun kirjoittaneen että teet kävelylenkkejä? Liikunnasta koen itse olevan valtavasti hyötyä myös psyykelle. Tanssitunnit 2h vastaa vähintään 3 kpl Opamox 30mg:n tabuja kerralla jos ei enemmänkin, tosin liikunta lisäksi virkistää.
Toivon ja luotan että tämä uusi su treenaus tekee saman ja eiköhän, sellainen sudenluola on nimittäin salilla että vaikka kunto mulla on hyvä niin jaloissa mä siellä pyörin ekat kerrat, ne kun menee vaikka solmuun jne.
Olisipa paljon venyttelyä myös.

Venla72 kirjoitti:

Kiitos YV tosi paljon että kerroit tuon R W:n lääkityksen ja mä kun juuri eilen taas juttelin kaverini kanssa joka venytteli kissan lailla ja sanoi että kun on niiiiiiiiin hyvä olo ettei viitsisi edes nukahtaa, pössis huima.
Eli sinä, kaverini ja Robbie Williams, teissä on jotain mitä mussa ei koska ei edelleen pössiksen pössistä ilmene :o
Ja tää kaverini, sillä on niitä mun sättimiä rinnakkais/vaihtolääkkeitä :D
Mut tuossa on pakko olla virhe, 270 grammaa Efexoria, ei kai se "paketillista" kerralla vetele? Nehän on milligrammoissa ainakin täällä Suomessa?
Eli sillä oli varmaan 270mg annos ja mä en kovin kaukana perässä tule 225mg annoksella.
En mä tarvitse pössistä mut jos se tarkoittaa tosi hyvää fiilistä ja rentoutusta sun muuta ni sit tahdon.
Ei sulla satu olemaan ADHD? Kaverillani on ja onkohan tuolla joka paikassa olevalla Williamsilla? Mulla ei ole.
Heräsin viime yönä vaan kerran mikä on loistavaa.
Nyt en ottanut juuri nukahtaessa Efexoria vaan kerralla 3 kpl nyt aamulla. Lääkäri sanoi pe että ne kuuluu ottaa kerralla periaatteessa mutta voit ottaa ihan niinkuin haluat.
Niin että kokeillaan nyt sitten näin.
Tänään aloitan uuden harrastuksen, menen kunnon hikitreeneihin. Miksi en pääse millään iltakävelylle? Ei tarvisi kun pukeutua ja avata ovi ja tadaa on maaseutua jossa kävellä.
Eilen hypähdin klo 5 yöpuulta ja tekaisin lapsille mannapuuroa jossa mansikoita ja nonparelleja ja kakunkoristeet, teki mieli hieman tuunailla puuroja aamutuimaan.
Eli toimintakyky on ihan kohdallaan ja paras aamuisin.
Harrastatko YV muuten jotain, ainakin muistelen sun kirjoittaneen että teet kävelylenkkejä? Liikunnasta koen itse olevan valtavasti hyötyä myös psyykelle. Tanssitunnit 2h vastaa vähintään 3 kpl Opamox 30mg:n tabuja kerralla jos ei enemmänkin, tosin liikunta lisäksi virkistää.
Toivon ja luotan että tämä uusi su treenaus tekee saman ja eiköhän, sellainen sudenluola on nimittäin salilla että vaikka kunto mulla on hyvä niin jaloissa mä siellä pyörin ekat kerrat, ne kun menee vaikka solmuun jne.
Olisipa paljon venyttelyä myös.

Lue lisää

Venla paukahti tänään sinne uuteen liikuntaharrastukseen ja on mahtava olo kun on päässyt kunnolla liikkumaan. Onneksi menin, kiitos Efexorin. Efexor mahdollistaa montaa asiaa nykyisin!
Porukka oli erittäin mukavaa ja pääsin juttuun heti ja koin että olin hyväksytty tulokas. Aion jatkaa ja olen todella jopa onnellinen tällä hetkellä, mutta eiköhän se helvetti sieltä vielä pukkaa päälle tässä lähiaikoinakin mutta nyt nautin oikeasta ratkaisusta (meno) ja iloitsen että löytyi kiva harrastus ja oli hienoa tavata nauravia mukavia ihmisiä.
Saisipa vielä nukuttua ensi yönä mutta ei uskalla toivoa liikaa hyvää yhdellä kertaa.
Jos kukaan miettii liikuntaharrastuksen aloittamista, jatkamista tms niin kannustan täysillä.

Venla72 kirjoitti:

Kiitos YV tosi paljon että kerroit tuon R W:n lääkityksen ja mä kun juuri eilen taas juttelin kaverini kanssa joka venytteli kissan lailla ja sanoi että kun on niiiiiiiiin hyvä olo ettei viitsisi edes nukahtaa, pössis huima.
Eli sinä, kaverini ja Robbie Williams, teissä on jotain mitä mussa ei koska ei edelleen pössiksen pössistä ilmene :o
Ja tää kaverini, sillä on niitä mun sättimiä rinnakkais/vaihtolääkkeitä :D
Mut tuossa on pakko olla virhe, 270 grammaa Efexoria, ei kai se "paketillista" kerralla vetele? Nehän on milligrammoissa ainakin täällä Suomessa?
Eli sillä oli varmaan 270mg annos ja mä en kovin kaukana perässä tule 225mg annoksella.
En mä tarvitse pössistä mut jos se tarkoittaa tosi hyvää fiilistä ja rentoutusta sun muuta ni sit tahdon.
Ei sulla satu olemaan ADHD? Kaverillani on ja onkohan tuolla joka paikassa olevalla Williamsilla? Mulla ei ole.
Heräsin viime yönä vaan kerran mikä on loistavaa.
Nyt en ottanut juuri nukahtaessa Efexoria vaan kerralla 3 kpl nyt aamulla. Lääkäri sanoi pe että ne kuuluu ottaa kerralla periaatteessa mutta voit ottaa ihan niinkuin haluat.
Niin että kokeillaan nyt sitten näin.
Tänään aloitan uuden harrastuksen, menen kunnon hikitreeneihin. Miksi en pääse millään iltakävelylle? Ei tarvisi kun pukeutua ja avata ovi ja tadaa on maaseutua jossa kävellä.
Eilen hypähdin klo 5 yöpuulta ja tekaisin lapsille mannapuuroa jossa mansikoita ja nonparelleja ja kakunkoristeet, teki mieli hieman tuunailla puuroja aamutuimaan.
Eli toimintakyky on ihan kohdallaan ja paras aamuisin.
Harrastatko YV muuten jotain, ainakin muistelen sun kirjoittaneen että teet kävelylenkkejä? Liikunnasta koen itse olevan valtavasti hyötyä myös psyykelle. Tanssitunnit 2h vastaa vähintään 3 kpl Opamox 30mg:n tabuja kerralla jos ei enemmänkin, tosin liikunta lisäksi virkistää.
Toivon ja luotan että tämä uusi su treenaus tekee saman ja eiköhän, sellainen sudenluola on nimittäin salilla että vaikka kunto mulla on hyvä niin jaloissa mä siellä pyörin ekat kerrat, ne kun menee vaikka solmuun jne.
Olisipa paljon venyttelyä myös.

Lue lisää

Joo, taitaa olla virhe RW:n lääkeannoksessa :D. Jos äijä vetäisi 270 grammaa ainetta päivässä, se tekisi hyvin pitkälti: 270 g / 0,15 g = 1800 kpl 150 mg:n Efejä päivässä :D. Ehkä maksa tuhoutuisi.

Näin viime yönä hyvin psykedeelisiä unia. Eräs tyyppi ihmetteli minun valtavia pupilleja ja epäili minun olevan jossakin aineessa. Seuraava on totta: Kesällä istuin hyvässä venlafaksiinipössiksessä lammella. Ohitseni oli tulossa kaksi nuorta naista. Kuulin kuinka toinen kommentoi: "Aivan niin kuin se olisi jossakin aineissa" :D. Ja niinhän minä olinkin :). En tiedä puhuivatko he minusta vai olenko vain niin paranoidinen.

Kyllä käyn lähes joka ilta kävelemässä. On pakko hieman saada aivoille raitista ilmaa ja muutenkin hieman ulkoiluttaa ruhoa.

Pian selviää, saanko jotakin uutta, vähemmän haitallista onnellissuuspilleriä turruttamaan tunteita, vai koetetaanko ongelmat selvittää muuttamalla ajatuksia ja käyttäytymistä, eli psykoterapian avulla. Minun mielenterveysongelmani eivät johdu mistään tietystä tapahtumaketjusta, vaan kohdallani on kyseessä täydellinen minäkuvan vääristymä ja siitä seuraava estynyt olemus.

Mukavaa uuden viikon alkua ja tsemppiä Venlalle! :)

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Joo, taitaa olla virhe RW:n lääkeannoksessa :D. Jos äijä vetäisi 270 grammaa ainetta päivässä, se tekisi hyvin pitkälti: 270 g / 0,15 g = 1800 kpl 150 mg:n Efejä päivässä :D. Ehkä maksa tuhoutuisi.

Näin viime yönä hyvin psykedeelisiä unia. Eräs tyyppi ihmetteli minun valtavia pupilleja ja epäili minun olevan jossakin aineessa. Seuraava on totta: Kesällä istuin hyvässä venlafaksiinipössiksessä lammella. Ohitseni oli tulossa kaksi nuorta naista. Kuulin kuinka toinen kommentoi: "Aivan niin kuin se olisi jossakin aineissa" :D. Ja niinhän minä olinkin :). En tiedä puhuivatko he minusta vai olenko vain niin paranoidinen.

Kyllä käyn lähes joka ilta kävelemässä. On pakko hieman saada aivoille raitista ilmaa ja muutenkin hieman ulkoiluttaa ruhoa.

Pian selviää, saanko jotakin uutta, vähemmän haitallista onnellissuuspilleriä turruttamaan tunteita, vai koetetaanko ongelmat selvittää muuttamalla ajatuksia ja käyttäytymistä, eli psykoterapian avulla. Minun mielenterveysongelmani eivät johdu mistään tietystä tapahtumaketjusta, vaan kohdallani on kyseessä täydellinen minäkuvan vääristymä ja siitä seuraava estynyt olemus.

Mukavaa uuden viikon alkua ja tsemppiä Venlalle! :)

Lue lisää

Sulle myös mukavaa viikkoa toivottelen :) Ootellaan shokkiuutista iltapäivälehdissä: "Robbie Williams tarvitsee maksansiirron" heh.
Mua risoo niin perhanasti enkä edes oikeen tiedä mikä. Ei huvittais tehdä yhtään mitään varsinkin kun on näitä pakkotöitä tehtävänä yh. Pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja ai niin sekin vielä ja oonpa unohtanut sen ja sen jne.
Sitten nää kotihommat kun ei tekemällä lopu, se on nähty ja luonnonlaki.
Pitäisi tehdä paperihommia liittyen tapahtumaketjuun mutta en mä nyt jaksa.
Ajattelin sopia itseni kanssa että saan tänään vapaata mutta en mä voi kun on tehtävä oikeesti vaikka mitä tai täällä ulvoo nälkäinen perhe likaisissa vaatteissa-tyyliin. Mutta kun nuo kalapuikot ja perunamuusit ja salaattiainekset sais mun puolesta heittää vaikka suoraan roskiin, ei kiinnosta YHTÄÄN veivata ruokaa, tahtoisin mennä liikkumaan mutta vasta to on tanssitunnit.
Okei okei, olen aina ollut erittäin vastuuntuntoinen ja valmista ruokaa on pakastimessa ja vaatekaapit pursuaa vaatteita mutta silti, koen että olen laiska ja huono jos en tee sitä mitä olen suunnitellut päiväksi.
Niin joo tässä kohdassa piti antaa itselleen armoa mutta olotila on justiinsa sellainen että ei tiedä onko lintu vai kala.
Katsoin kalenteria ja joka ikiselle päivälle on tällä viikolla jonnekin menoa, koskahan saan levätä sairauslomalla kun olen, siinäpä kysymys johon ei vielä vastausta oo löytynyt.
Joulukin ahdistelee jo vaikkei edes ole mitään ahdisteltavaa.
Muuten, et vaikuta YV minusta estyneeltä vaan hauskalta ja reippaalta mutta enhän toki sinua tunne mutta näin netin välityksellä tämmöistä tuumaan.
Kerro sitten miten pillerien kanssa käy tai terapian joohan?
Kiitos tsemppaamisesta ja taidan olla kerrankin fiksu ja unohdan kaikki muka tekemättömät pakolliset hommat ja menen päiväunille. Ihme friikki kun itseään kiusaa tällä tavalla, mutta on vaikeaa olla olematta vaativa itseään kohtaan.

Venla72 kirjoitti:

Sulle myös mukavaa viikkoa toivottelen :) Ootellaan shokkiuutista iltapäivälehdissä: "Robbie Williams tarvitsee maksansiirron" heh.
Mua risoo niin perhanasti enkä edes oikeen tiedä mikä. Ei huvittais tehdä yhtään mitään varsinkin kun on näitä pakkotöitä tehtävänä yh. Pitäis tehdä sitä ja tätä ja tota ja ai niin sekin vielä ja oonpa unohtanut sen ja sen jne.
Sitten nää kotihommat kun ei tekemällä lopu, se on nähty ja luonnonlaki.
Pitäisi tehdä paperihommia liittyen tapahtumaketjuun mutta en mä nyt jaksa.
Ajattelin sopia itseni kanssa että saan tänään vapaata mutta en mä voi kun on tehtävä oikeesti vaikka mitä tai täällä ulvoo nälkäinen perhe likaisissa vaatteissa-tyyliin. Mutta kun nuo kalapuikot ja perunamuusit ja salaattiainekset sais mun puolesta heittää vaikka suoraan roskiin, ei kiinnosta YHTÄÄN veivata ruokaa, tahtoisin mennä liikkumaan mutta vasta to on tanssitunnit.
Okei okei, olen aina ollut erittäin vastuuntuntoinen ja valmista ruokaa on pakastimessa ja vaatekaapit pursuaa vaatteita mutta silti, koen että olen laiska ja huono jos en tee sitä mitä olen suunnitellut päiväksi.
Niin joo tässä kohdassa piti antaa itselleen armoa mutta olotila on justiinsa sellainen että ei tiedä onko lintu vai kala.
Katsoin kalenteria ja joka ikiselle päivälle on tällä viikolla jonnekin menoa, koskahan saan levätä sairauslomalla kun olen, siinäpä kysymys johon ei vielä vastausta oo löytynyt.
Joulukin ahdistelee jo vaikkei edes ole mitään ahdisteltavaa.
Muuten, et vaikuta YV minusta estyneeltä vaan hauskalta ja reippaalta mutta enhän toki sinua tunne mutta näin netin välityksellä tämmöistä tuumaan.
Kerro sitten miten pillerien kanssa käy tai terapian joohan?
Kiitos tsemppaamisesta ja taidan olla kerrankin fiksu ja unohdan kaikki muka tekemättömät pakolliset hommat ja menen päiväunille. Ihme friikki kun itseään kiusaa tällä tavalla, mutta on vaikeaa olla olematta vaativa itseään kohtaan.

Lue lisää

Hyvää huomenta! No hyvin muuten meni unirytmiä silmällä pitäen nuo päiväunet. Heräsin pikaiseen hetkeksi klo 18 maissa mutta nukahdin uudelleen ja arvatkaapa mitä trättärättärärääää: uusi aamu koitti klo 1 yöllä että sillä lailla.
Voi nyt jumaliste.
Aamukahvi on hyvää edes kun muistin ostaa kermaa kaupasta.
Noin muuten kun tätä ajattelen niin seuraamuksia on koitumassa melkoinen liuta kuten että joudun nukkumaan huomenna päivällä ja saattaa muuten olla että kännykkä herättää ajoissa että pääsee oikeille yöunille suunnilleen yöaikaan.
Voi miks en ostanut viikonloppuna Verkkokaupasta sitä lentelevää herätyskelloa joka pitää ottaa ite kiinni, se huutaa ja huutaa ja menee karkuun kunnes oot mapannut sen ja painanut päältä pois.
On tässä toki hyvääkin koitunut ja se ilahdutti kyllä: mies ja lapset olivat tehneet ruokaa ja siivoilleet. 2 poikaa kävi treeneissään ja oli mennyt hienosti ja olin tosi ylpeä pojista jotka sitten olivat erittäin iloisia kun niin suuresti äitiään miellyttivät. Rinta rottingilla ne näytti mm. kipua tuottavia lukko-otteita myös mulle mutta kestin sen kun itämainen tanssija kansankielellä napatanssija.
Olen ajoissa eli olikohan se eka kerta kun heitä treeneihin vein, ilmoittanut painokkaasti että kerta riittää jos suuttuu minulle ja nykaisee mut sellaiseen lukkonippuun että kunnolla sattuu niin VIIKKORAHAN MAKSU LOPPUI SIIHEN loppuelämän ajan.
Eiä tässä varmaan muuta, opetu on että älä nuku päiväunia liikaa äläkä ota Efexoria klo 23 (yölääkkeeksi juuri kun "olet nukahtamassa") mikäli olet jo puoli päivää nukkunut.
Hyvää yötä! Menen katsomaan elokuvaa ja haen lisää kahvia.

Venla72 kirjoitti:

Hyvää huomenta! No hyvin muuten meni unirytmiä silmällä pitäen nuo päiväunet. Heräsin pikaiseen hetkeksi klo 18 maissa mutta nukahdin uudelleen ja arvatkaapa mitä trättärättärärääää: uusi aamu koitti klo 1 yöllä että sillä lailla.
Voi nyt jumaliste.
Aamukahvi on hyvää edes kun muistin ostaa kermaa kaupasta.
Noin muuten kun tätä ajattelen niin seuraamuksia on koitumassa melkoinen liuta kuten että joudun nukkumaan huomenna päivällä ja saattaa muuten olla että kännykkä herättää ajoissa että pääsee oikeille yöunille suunnilleen yöaikaan.
Voi miks en ostanut viikonloppuna Verkkokaupasta sitä lentelevää herätyskelloa joka pitää ottaa ite kiinni, se huutaa ja huutaa ja menee karkuun kunnes oot mapannut sen ja painanut päältä pois.
On tässä toki hyvääkin koitunut ja se ilahdutti kyllä: mies ja lapset olivat tehneet ruokaa ja siivoilleet. 2 poikaa kävi treeneissään ja oli mennyt hienosti ja olin tosi ylpeä pojista jotka sitten olivat erittäin iloisia kun niin suuresti äitiään miellyttivät. Rinta rottingilla ne näytti mm. kipua tuottavia lukko-otteita myös mulle mutta kestin sen kun itämainen tanssija kansankielellä napatanssija.
Olen ajoissa eli olikohan se eka kerta kun heitä treeneihin vein, ilmoittanut painokkaasti että kerta riittää jos suuttuu minulle ja nykaisee mut sellaiseen lukkonippuun että kunnolla sattuu niin VIIKKORAHAN MAKSU LOPPUI SIIHEN loppuelämän ajan.
Eiä tässä varmaan muuta, opetu on että älä nuku päiväunia liikaa äläkä ota Efexoria klo 23 (yölääkkeeksi juuri kun "olet nukahtamassa") mikäli olet jo puoli päivää nukkunut.
Hyvää yötä! Menen katsomaan elokuvaa ja haen lisää kahvia.

Lue lisää

Varaat sinne lääkäriin ajan. Sinä syöt liian suurta määrää Efexoria! Ei siitä tule mitään jos sinulla on kalenteri täynnä, etkä ehdi toteuttaa kaikkia suunnitelmia. Ja nyt vielä tuo yöllinen kukkuminen. Älä anna kierrosten nousta liikaa.

Etkö voisi keskustella lääkärisi kanssa vaihtoehtoisista hoidoista? Voisitko käydä puhumassa depistä aiheuttavasta asiasta vaikka papille tai diakonille? Psykologeille lienee pisimmät jonot.

Ajattele nyt minuakin. Olen tällä hetkellä vain keveysti iltalääkitty mirtazapiinilla. Varsinaisia onnenpillereitä ei siis aamuisin ole. Olen yksinäinen, yksin jäänyt mies. Minulla ei ole lapsia eikä kumppania - minua ei kukaan rakasta. Ja silti minunkin on yritettävä ponnistella elämässä, jopa työelämässä.

Oletko mielestäsi nyt parempi äiti lapsillenne? Olitko masentuneena vähemmän läsnä? Kunpa löytäisit jonkun luomulääkkeen tuollaisen amerikkalaisen tunnesalpaajan tilalle.

Hyvää yötä ja aurinkoista keskiviikkoa!

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Varaat sinne lääkäriin ajan. Sinä syöt liian suurta määrää Efexoria! Ei siitä tule mitään jos sinulla on kalenteri täynnä, etkä ehdi toteuttaa kaikkia suunnitelmia. Ja nyt vielä tuo yöllinen kukkuminen. Älä anna kierrosten nousta liikaa.

Etkö voisi keskustella lääkärisi kanssa vaihtoehtoisista hoidoista? Voisitko käydä puhumassa depistä aiheuttavasta asiasta vaikka papille tai diakonille? Psykologeille lienee pisimmät jonot.

Ajattele nyt minuakin. Olen tällä hetkellä vain keveysti iltalääkitty mirtazapiinilla. Varsinaisia onnenpillereitä ei siis aamuisin ole. Olen yksinäinen, yksin jäänyt mies. Minulla ei ole lapsia eikä kumppania - minua ei kukaan rakasta. Ja silti minunkin on yritettävä ponnistella elämässä, jopa työelämässä.

Oletko mielestäsi nyt parempi äiti lapsillenne? Olitko masentuneena vähemmän läsnä? Kunpa löytäisit jonkun luomulääkkeen tuollaisen amerikkalaisen tunnesalpaajan tilalle.

Hyvää yötä ja aurinkoista keskiviikkoa!

Lue lisää

Sain nukuttua viime yönä todella hyvin tosin jouduin ottamaan melatoniinia varmuudeksi reippaasti ja nukahduslääkettä. Oli tosi hyvä olo herätessä.
Tosi on YV että annos on liikaa, tajuan sen nyt ja mieskin sattumoisin eilen tästä puhui. Vähensin nyt 75mg ja otan kerralla aamulla lääkkeen, jospa näin se ei häiritsisi unta öisin.
En tahdo minkäänlaiseen terapiaan enkä puhumaan asioista seurakunnassa kun en koe sellaiseen tarvetta. En ole suostunut ottamaan edes B-lausuntoa koska en tahdo.
Kalenterista riipaistaan nyt menoja pois ja uudelleenjärjestellään kotihommat ja koitan vähentää kierroksia, liika on tosiaan liikaa.
No ajattelenhan mä sua ja ihmettelen todella miten mahdollista että kärsit yksinäisyydestä kun luulisi että vientiä piisaa :)
Olen ollut parempi äiti lapsille nyt kun ei masenna eikä hermostuta, kyllä edelleen pidän Efexoria hyvänä lääkkeenä mutta annos pitää etsiä jotta päivä ja uni sujuvat kuten kuuluu.
Nämä yksityiset lääkärit kun tuppaavat olla sellaisia että asiakas saa itse paljonkin vaikuttaa hoitoonsa ja siksi sain luvan ottaa 225mg/vrk kun vaan pyysin, olisi ensin pitänyt vaikka kuukausi kokeilla pienempää annostusta.
Hei, ei tämä salpaa tunteita mulla. Itkeminen vaan on jäänyt, nauran ja kikattelen ja empatiakykyä löytyy ihan kuin ennenkin.
Kiitos toivotuksesta, samoin sinulle!

Venla72 kirjoitti:

Sain nukuttua viime yönä todella hyvin tosin jouduin ottamaan melatoniinia varmuudeksi reippaasti ja nukahduslääkettä. Oli tosi hyvä olo herätessä.
Tosi on YV että annos on liikaa, tajuan sen nyt ja mieskin sattumoisin eilen tästä puhui. Vähensin nyt 75mg ja otan kerralla aamulla lääkkeen, jospa näin se ei häiritsisi unta öisin.
En tahdo minkäänlaiseen terapiaan enkä puhumaan asioista seurakunnassa kun en koe sellaiseen tarvetta. En ole suostunut ottamaan edes B-lausuntoa koska en tahdo.
Kalenterista riipaistaan nyt menoja pois ja uudelleenjärjestellään kotihommat ja koitan vähentää kierroksia, liika on tosiaan liikaa.
No ajattelenhan mä sua ja ihmettelen todella miten mahdollista että kärsit yksinäisyydestä kun luulisi että vientiä piisaa :)
Olen ollut parempi äiti lapsille nyt kun ei masenna eikä hermostuta, kyllä edelleen pidän Efexoria hyvänä lääkkeenä mutta annos pitää etsiä jotta päivä ja uni sujuvat kuten kuuluu.
Nämä yksityiset lääkärit kun tuppaavat olla sellaisia että asiakas saa itse paljonkin vaikuttaa hoitoonsa ja siksi sain luvan ottaa 225mg/vrk kun vaan pyysin, olisi ensin pitänyt vaikka kuukausi kokeilla pienempää annostusta.
Hei, ei tämä salpaa tunteita mulla. Itkeminen vaan on jäänyt, nauran ja kikattelen ja empatiakykyä löytyy ihan kuin ennenkin.
Kiitos toivotuksesta, samoin sinulle!

Lue lisää

"No ajattelenhan mä sua ja ihmettelen todella miten mahdollista että kärsit yksinäisyydestä kun luulisi että vientiä piisaa :)".

Annetaan asioiden tapahtua omalla painollaan, kuten sinäkin ehdotit. Ei parisuhdetta etsimällä saa, eli ei kannata etsiä. Naisilla tämä toimii, muttei rumilla miehillä. Rumaa miestä ei kukaan halua (vaikka Jippu laulussaan väittää toisin). Etenkään kun on vielä persoonaltaan estynyt.

En elä normaalia elämää. En tiedä miten ensi vuonna käy kun jään työttömäksi, eikä sitten ole enää mitään sosiaalisia kontakteja. Varmaan depressiivisyys ja suisidaalisuus lisääntyy. Sitten varaan ajan lääkärille ja aloitan jonkun hyvän onnellisuuspillerin.

Kiitos toivotuksesta, tuli hyvä mieli :)
Eli en vaan kuvittele että stressiä ja masennusta aiheutuvan kun on iian paljon taakkaa tehtävänä tai menoa niin että joskus saa juosten mennä, hyvä tietää.
Lupasin eilen etten ota stressiä tekemättömistä töistä mutta lipsahti juoksemisen puolelle ja masentuneeksi oloksi illalla, en juossut omasta mielestäni riittävästi :(
Tänään teen asioita rauhallisesti ja olen jo hoitanut monia tärkeitä asioita, hyvä mieli.
Minustakin Efexor on hyvä lääke, arveluttaa vaan tuo oma annokseni mutta ehkäpä se siitä.
Liikunnan himo kasvaa koko ajan enemmän enkä ole ennen ihan tämmöistä kokenut.
Tänään on onneksi tanssitunnit, mukava ilta siis tulossa ja sen jälkeen sitten saunaan, ahhh.
Kaikkea hyvää myös sinulle! Iloa ja valoa elämääsi!

Mulla toimi Efexor osittain mutta kun vaihdoin Citalopram 40mg lääkkeeseen jota otan puolikkaan aamuisin on tehonnut paremmin kuin Efexor. Tenox on myös käytössä mutta ei tarvii aina ottaa kun Citalopram on kohentanut oloa. On mulla myös käytössä paniikkihäiriöön Xanor 1mg mutta tabletti päivässä on riittänyt useinmiten. Minä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisten- ja fyysisten sairauksien takia tänä kesänä eli pari kuukautta ennen kuin täytin 43. Olin myös Kelan määräämässä kuntoutustutkimuksissa sekä työkokeilussa. Tulos oli että työkykyä ei voida kuntouttamalla palauttaa.

Kiva kun kirjoititte kokemuksianne! Vaihto Citalopramiin toi noin hyvän vasteen, vau. Onko se SSRI-lääke?
Tuo venlafaksiinin käyttö sulla anstmanga kiinnostaa kovasti, siis miten se tehdään fiiliksen mukaan? Olen nimittäin edelleen etsinyt oikeaa määrää ja ottoaikaa/aikoja mutta olen varma vain siitä, että yöksi on otettava Efeä koska muuten herään väsyneenä. Kun olen ottanut yöllä niin se vaikuttaa aamulla ja herään pirteänä.
Nyt olen alkanut saada nukutuksi, melatoniini ehkä auttaa.
Aiemmin yritin helpottaa masista luontaistuotteilla mutten kokenut vihreästä teestä rauhoitusta. Ahkera erilaisten teelaatujen juoja olen kyllä noin muuten.

Venla72 kirjoitti:

Kiva kun kirjoititte kokemuksianne! Vaihto Citalopramiin toi noin hyvän vasteen, vau. Onko se SSRI-lääke?
Tuo venlafaksiinin käyttö sulla anstmanga kiinnostaa kovasti, siis miten se tehdään fiiliksen mukaan? Olen nimittäin edelleen etsinyt oikeaa määrää ja ottoaikaa/aikoja mutta olen varma vain siitä, että yöksi on otettava Efeä koska muuten herään väsyneenä. Kun olen ottanut yöllä niin se vaikuttaa aamulla ja herään pirteänä.
Nyt olen alkanut saada nukutuksi, melatoniini ehkä auttaa.
Aiemmin yritin helpottaa masista luontaistuotteilla mutten kokenut vihreästä teestä rauhoitusta. Ahkera erilaisten teelaatujen juoja olen kyllä noin muuten.

Lue lisää

tämän niminen kun reksiteröidyin. Joku oli jo Venla72 :(
Tahdon kertoa, että malatoniini alkaa vaikuttamaan hyvin tai mitä lie tapahtunut, mutta nukahdan ihan OK nykyään ja ajoissa.
Edelleen tahtoisin tietää tuosta miten säädellä Efexorin ottamista. Se kuuluu ottaa kerralla aamulla kaikki sanoi läkäri mutten voi ottaa 3 kpl 75mg/kpl annosta koska sitten iskee masis ja karmiva potutus.
Eli voin ottaa pienempää annosta kai, olen tässä joku päivä ottanut 3. kapselin silti.
Yöksi tarvitsen Efexorin koska joudun arkiaamuna pomppaaman ylös klo 6 ja se tarkoittaa todella ei raahautumista väsyneenä vaain pomppaamaan kun katkenneen kitaran kiueli piungggg ja heti menoksi.

Venla72 kirjoitti:

Kiva kun kirjoititte kokemuksianne! Vaihto Citalopramiin toi noin hyvän vasteen, vau. Onko se SSRI-lääke?
Tuo venlafaksiinin käyttö sulla anstmanga kiinnostaa kovasti, siis miten se tehdään fiiliksen mukaan? Olen nimittäin edelleen etsinyt oikeaa määrää ja ottoaikaa/aikoja mutta olen varma vain siitä, että yöksi on otettava Efeä koska muuten herään väsyneenä. Kun olen ottanut yöllä niin se vaikuttaa aamulla ja herään pirteänä.
Nyt olen alkanut saada nukutuksi, melatoniini ehkä auttaa.
Aiemmin yritin helpottaa masista luontaistuotteilla mutten kokenut vihreästä teestä rauhoitusta. Ahkera erilaisten teelaatujen juoja olen kyllä noin muuten.

Lue lisää

Mitä järkeä on aiheuttaa ensin itselleen teenjuonnilla oireita, ja käyttää sitten psyykenlääkkeitä pärjätäkseen niiden kanssa, että voi juoda lisää teetä? Jos ymmärtäisit katkaista kofeiiniriippuvuutesi, paranisi kofeiinimyrkytyksesi ja pääsisit oireistasi. Kannattaako tehdä päihderiippuvuuden aiheuttamista oireista itselleen elämän sisältö?

Yleinen Vuodattaja, kiitos viestistäsi :)
Ei ei ei, en ole depistellyt enempää ja ihan hyvinhän täällä menee. Olen juuttunut tuonne yksinäisyys-palstalla heh, vaikken ole yksinäinen.
Siellähän mä huhuilin suakin muttet ole tainnut huomata? Rekisteröidyinkin venla72_ mutta nyt ei kirjautunut itse sisään enkä jaksa kirjautua.
Pitää viedä poika harrastukseen, kiire tuli huh. Palataan astialle!

Venla72 kirjoitti:

Yleinen Vuodattaja, kiitos viestistäsi :)
Ei ei ei, en ole depistellyt enempää ja ihan hyvinhän täällä menee. Olen juuttunut tuonne yksinäisyys-palstalla heh, vaikken ole yksinäinen.
Siellähän mä huhuilin suakin muttet ole tainnut huomata? Rekisteröidyinkin venla72_ mutta nyt ei kirjautunut itse sisään enkä jaksa kirjautua.
Pitää viedä poika harrastukseen, kiire tuli huh. Palataan astialle!

Lue lisää

Venlafaksiini-Venla täällä taasen. Efexor on ilmeisesti tasaantunut nyt kehossani tai siis sen teho ja haittavaikutukset sillä tästä on nyt tullut arkipäivää. Mitään erityistä haittavaikutusta josta porata ei ole,
pienehkö hikoilupuuska tulee n. 3h päästä kun olen kapselin ottanut.
Ymmärtääkseni Efexorin (mulla on se pitkävaikutteinen depot-malli) vaikutus on korkeimmillaan 6h päästä kun on kapselin nielaissut.
Siis 3h päästä ainetta on jo sen verran liuennut kehoon että hikeä pukkaa.
Niin no, tokihan voisin vähän vinkaista nukkumisesta sillä olen aina ollut kuuluisa nukkuja. Nyt en pysty nukkumaan ilman melatoniinia ja 1 kpl Stella 10mg.
Toivon että lähiaikoina pelkkä melatoniini riittäisi nukkumiseen, lähinnä nukahtamiseen.
Tunnen silmissäni kun Efexor jyllää elimistössä. Touhuillessani tunnen silmissä tunnetta ja jos siitä lähtee peilin eteen voi nähdä suurentuneet pupillit.
Enää en nolostele pupilleja, se tapa jäi itsekseen pois. En ole vastuussa siitä mitä joku minusta ajattelee ja se että joku ajattelee että tuon täytyy olla joku narkkari niin se ei tee minusta narkkaria vaan mitä tahansa kuka tahansa tuumiikin, ei paljon hetkauta eikä tee asioita tosiksi.
Kirjoitelkaahan venlafaksiinista kokemuksia ketjuun, kiitoooooos :)

Venla72 kirjoitti:

Yleinen Vuodattaja, kiitos viestistäsi :)
Ei ei ei, en ole depistellyt enempää ja ihan hyvinhän täällä menee. Olen juuttunut tuonne yksinäisyys-palstalla heh, vaikken ole yksinäinen.
Siellähän mä huhuilin suakin muttet ole tainnut huomata? Rekisteröidyinkin venla72_ mutta nyt ei kirjautunut itse sisään enkä jaksa kirjautua.
Pitää viedä poika harrastukseen, kiire tuli huh. Palataan astialle!

Lue lisää

Olen huomannut että olet siirtynyt Yksinäisyys-palstalle...? Älähän kiusaa yksinäisiä :). Mitenkä olet minua huhuillut?

Minulla depressio alkaa hyvää vauhtia voimistua. Töiden jälkeen oli pakko nukkuakin kun masensi ja väsytti. Myös iltalenkit ovat alkaneet jäädä väliin.

Antaa tilanteen hieman pahentua, kunnes menen omalääkärille pyytämään jotakin onnenpilleriä. Mulla on tunteita vaan liikaa tai ne ovat liian voimakkaita ja tarvitsen siihen kemiallisen aineen rajoittamaan tunteita. Lääkkeillä voidaan suorittaa ns. "kemiallinen lobotomia" ja sitten on taas onnellisempi.

Eikös se onnellisuus tule pilleripurkista? Näin minä ainakin uskon, kun lääkäritkin vain niitä aina kirjoittavat. Yleensä masentuneisuus johtuu jostakin asiasta, joka ei ole kunnossa. Mutta sen korjaaminen ei ole tarpeen, sillä onnellisuuspillereillä voidaan "ohittaa" se ongelma ja siten yksilöstä tehdään yhteiskunnalle kannattava, työkykyinen yksilö. Tämä kustannustehokkuuteen perustuva käytäntö on kuitenkin tuhoisa: ongelmat lakaistaan vain maton alle, eikä asioita nähdä pitkällä tähtäimellä. Pitkään jatkuva lääkitys käsittääkseni lisää muiden mielenterveysongelmien riskiä (psykoosi, maanis-depressiivisyys) ja on omiaan myös nopeuttamaan ihmisen fyysistä sairastumista. Mielialalääkkeet tappavat käyttäjänsä nuorempana, kun ne lisäävät mm. aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia, sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä, aivo- ja hermostovaurioita jne.

Mikähän olisi seuraava masennuslääkkeeni? Kokeiltu on: sitalopram, efexor ja cipralex.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Olen huomannut että olet siirtynyt Yksinäisyys-palstalle...? Älähän kiusaa yksinäisiä :). Mitenkä olet minua huhuillut?

Minulla depressio alkaa hyvää vauhtia voimistua. Töiden jälkeen oli pakko nukkuakin kun masensi ja väsytti. Myös iltalenkit ovat alkaneet jäädä väliin.

Antaa tilanteen hieman pahentua, kunnes menen omalääkärille pyytämään jotakin onnenpilleriä. Mulla on tunteita vaan liikaa tai ne ovat liian voimakkaita ja tarvitsen siihen kemiallisen aineen rajoittamaan tunteita. Lääkkeillä voidaan suorittaa ns. "kemiallinen lobotomia" ja sitten on taas onnellisempi.

Eikös se onnellisuus tule pilleripurkista? Näin minä ainakin uskon, kun lääkäritkin vain niitä aina kirjoittavat. Yleensä masentuneisuus johtuu jostakin asiasta, joka ei ole kunnossa. Mutta sen korjaaminen ei ole tarpeen, sillä onnellisuuspillereillä voidaan "ohittaa" se ongelma ja siten yksilöstä tehdään yhteiskunnalle kannattava, työkykyinen yksilö. Tämä kustannustehokkuuteen perustuva käytäntö on kuitenkin tuhoisa: ongelmat lakaistaan vain maton alle, eikä asioita nähdä pitkällä tähtäimellä. Pitkään jatkuva lääkitys käsittääkseni lisää muiden mielenterveysongelmien riskiä (psykoosi, maanis-depressiivisyys) ja on omiaan myös nopeuttamaan ihmisen fyysistä sairastumista. Mielialalääkkeet tappavat käyttäjänsä nuorempana, kun ne lisäävät mm. aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia, sydän- ja verisuonitauteja, syöpiä, aivo- ja hermostovaurioita jne.

Mikähän olisi seuraava masennuslääkkeeni? Kokeiltu on: sitalopram, efexor ja cipralex.

Lue lisää

Moi moi! Hui, et voi ajatella että kiusaisin yksinäisiä, ei vaan päin vastoin. Oon yleinen tsemppari ja kannustan muita. En tiedä miksi olen siihen palstaan jäänyt koukkuun, mies naureskelee mulle tästä :)
Vedin äsken Efexor-voimissani miehen olkapään paikoilleen, rykäsin muina naisina ja jo vain naksahti oikealle paikalle.
Huhuilin sua hmm en muista missä ketjussa se oli mutta vinkkasin että ei sua kiinnostaisi mennä budolajeihin, siellä on naisia myös ja pääsee koskettamaan hih.
Nyt kysyn kun kirjoitat alkaen "Eikös se onnellisuus tule pilleripurkista?" että et kai sinä kiltille Venlalle pottuile? :(
Ehdotan sulle seuraavaksi masislääkkeeksi Cymbaltaa!

Venla72 kirjoitti:

Moi moi! Hui, et voi ajatella että kiusaisin yksinäisiä, ei vaan päin vastoin. Oon yleinen tsemppari ja kannustan muita. En tiedä miksi olen siihen palstaan jäänyt koukkuun, mies naureskelee mulle tästä :)
Vedin äsken Efexor-voimissani miehen olkapään paikoilleen, rykäsin muina naisina ja jo vain naksahti oikealle paikalle.
Huhuilin sua hmm en muista missä ketjussa se oli mutta vinkkasin että ei sua kiinnostaisi mennä budolajeihin, siellä on naisia myös ja pääsee koskettamaan hih.
Nyt kysyn kun kirjoitat alkaen "Eikös se onnellisuus tule pilleripurkista?" että et kai sinä kiltille Venlalle pottuile? :(
Ehdotan sulle seuraavaksi masislääkkeeksi Cymbaltaa!

Lue lisää

Moi, olenkin seuraillut jo pidempään tätä ketjua, kun efexoria olen pistellyt jo vajaat pari vuotta. Tosin oli lääkkeetön kausi tuossa syksyllä pari kuukautta, mutta sitten masennus, ahdistus ja uutena tulokkaana unettomuus tulivat niin voimakkaina, että lääkkeet oli pakko taas alottaa. Aiemmin ajattelin, että efexor on hyvinkin väsyttävä lääke, sillä aiemmin olin jatkuvasti päivisin väsynyt ja nukuin pitkiä yöunia, mutta nyt toisella kierroksella tuntuu että efexor on vienyt unet lähes kokonaan. Uni on jotenkin niin kevyttä, että aamulla tuntuu, ettei ole nukkunut ollenkaan. Tai kyllä sitä varmaan muutaman minuutin kerrallaan, kun jotain unia on ehtinyt nähdä, mutta ei varmasti tuntia pidempään kerrallaan, kun taas säpsähtää hereille. Jotenkin on niin rauhaton olo, ettei sängyssä pysty olemaan yhtään paikoillaan vaan koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut myös nukahtamislääkettä, meletoniinia, joka ei tosin tunnu vaikuttavan lainkaan. Voisikohan sitä sitten ottaa enemmän kuin sen 3 mg kerrallaan...

Oma tilanne alkaa olla siinä pisteessä, että edessä saattaa olla opintojen keskeytys näin loppusuoralla, olen tekemässä gradua, mutta eipä siitä mitään tule kun yöllä ei nuku ja päivisin on niin ahdistunut olo, ettei mihinkään voi keskittyä. No, pitää toivoa, että tuo efexor jotenkin alkaisi helpottaa oloa, en ole sitä nyt syönyt kuin muutaman päivän vasta.

Venla72 kirjoitti:

Moi moi! Hui, et voi ajatella että kiusaisin yksinäisiä, ei vaan päin vastoin. Oon yleinen tsemppari ja kannustan muita. En tiedä miksi olen siihen palstaan jäänyt koukkuun, mies naureskelee mulle tästä :)
Vedin äsken Efexor-voimissani miehen olkapään paikoilleen, rykäsin muina naisina ja jo vain naksahti oikealle paikalle.
Huhuilin sua hmm en muista missä ketjussa se oli mutta vinkkasin että ei sua kiinnostaisi mennä budolajeihin, siellä on naisia myös ja pääsee koskettamaan hih.
Nyt kysyn kun kirjoitat alkaen "Eikös se onnellisuus tule pilleripurkista?" että et kai sinä kiltille Venlalle pottuile? :(
Ehdotan sulle seuraavaksi masislääkkeeksi Cymbaltaa!

Lue lisää

En minä sinua ajatellut, kun kirjoitin että onnellisuus tulee lääkepurkista. Minä vaan olen lopen uupunut tähän nykyajan kustannustehokkuusajatteluun, jossa lääkityksellä hoidetaan masentunutta, siis surevaa ihmistä! Jos joku on heikko, yksinäinen ja avuton, ei hänen suruaan tule tukahduttaa kemiallisesti. Lääkkeiden sijaan hän tarvitsee rakkautta, mutta noidankehän vuoksi ei sitä kykene tavoittamaan. Usein yksinäiset ovat myös arkoja, eivätkö oikein uskalla pyytää apua. Minäkin kärvistelin kauan, kunnes uskalsin vaatia psykoterapiaa.

toinen kierros kirjoitti:

Moi, olenkin seuraillut jo pidempään tätä ketjua, kun efexoria olen pistellyt jo vajaat pari vuotta. Tosin oli lääkkeetön kausi tuossa syksyllä pari kuukautta, mutta sitten masennus, ahdistus ja uutena tulokkaana unettomuus tulivat niin voimakkaina, että lääkkeet oli pakko taas alottaa. Aiemmin ajattelin, että efexor on hyvinkin väsyttävä lääke, sillä aiemmin olin jatkuvasti päivisin väsynyt ja nukuin pitkiä yöunia, mutta nyt toisella kierroksella tuntuu että efexor on vienyt unet lähes kokonaan. Uni on jotenkin niin kevyttä, että aamulla tuntuu, ettei ole nukkunut ollenkaan. Tai kyllä sitä varmaan muutaman minuutin kerrallaan, kun jotain unia on ehtinyt nähdä, mutta ei varmasti tuntia pidempään kerrallaan, kun taas säpsähtää hereille. Jotenkin on niin rauhaton olo, ettei sängyssä pysty olemaan yhtään paikoillaan vaan koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut myös nukahtamislääkettä, meletoniinia, joka ei tosin tunnu vaikuttavan lainkaan. Voisikohan sitä sitten ottaa enemmän kuin sen 3 mg kerrallaan...

Oma tilanne alkaa olla siinä pisteessä, että edessä saattaa olla opintojen keskeytys näin loppusuoralla, olen tekemässä gradua, mutta eipä siitä mitään tule kun yöllä ei nuku ja päivisin on niin ahdistunut olo, ettei mihinkään voi keskittyä. No, pitää toivoa, että tuo efexor jotenkin alkaisi helpottaa oloa, en ole sitä nyt syönyt kuin muutaman päivän vasta.

Lue lisää

Moi moi! Tosi kiva että kirjoitit ja kerroit kokemuksiasi!
Hyvä kuulla, että ainakin n. 2 vuotta on joku tätä pystynyt ottamaan kun pelkään että joutuu nostamaan ja nostamaan annosta kun tehot Efexorista hupenevat, lienee yksilöllistä sekin toki. Sillä en tiedä, miten pärjäisin ilman tätä ja tämä kun tuntuu olevan melkoista "myrkkyä" eli toimii loistavasti ja tehokkaasti ja jos/kun alkaa toleranssi kasvaa eli ei tehoa enää niin huh, mihin tämä enää voidaan vaihtaa?
Käytät siis Efexoria, et Venlafaksin Ratiopharmia tms?
Jännä että ekalla kierrokseslla sinua nukutti, mulla on tosiaan käynyt aivan päinvastoin.
Uni ei ole minullakaan syvää unta mikä on harmillista.
Mies sanoo että vaikka keskellä yötä jos kysyy multa jotakin niin vastaan kun olisin ollut hereillä´, tosin tämä on hieman hiipunut kun olen tähän saakka päässyt.
Melatoniini ei auttanut mulla aluksi, mutta nyt se vaikuttaisi alkavan auttaa. Voi varmaan ottaa 2 kpl uskoisin.
Toivon ettet joudu keskeyttämään opintoja, Efexor alkaa auttaa onneksi aika pian. Viikossa tunsin sen vaikutuksen jo ja muistathan että tätä aloittaessa tai annosta nostaessa saattaa tulla tämä elämä loppu-ilmiö eli masis ja ahdistus hetkellisesti kasvaa?
Tsemppiä tosi paljon sulle ja käyhän kertomassa kokemuksia lisää kun ehdit.
Ai niin, pyydä ahdistukseen joku mieto rauhoittava lääke. Sinulla on tärkeät ajat menossa ja kestävyyttä pitäisi olla joten jos olo muuten on huono niin pakkohan se on lääkkeisiin turvautua.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

En minä sinua ajatellut, kun kirjoitin että onnellisuus tulee lääkepurkista. Minä vaan olen lopen uupunut tähän nykyajan kustannustehokkuusajatteluun, jossa lääkityksellä hoidetaan masentunutta, siis surevaa ihmistä! Jos joku on heikko, yksinäinen ja avuton, ei hänen suruaan tule tukahduttaa kemiallisesti. Lääkkeiden sijaan hän tarvitsee rakkautta, mutta noidankehän vuoksi ei sitä kykene tavoittamaan. Usein yksinäiset ovat myös arkoja, eivätkö oikein uskalla pyytää apua. Minäkin kärvistelin kauan, kunnes uskalsin vaatia psykoterapiaa.

Lue lisää

Thih no hyvä tietää ettet ajatellut mun kauhovan onnellisuutta pelkästään purkista :)
Kyllähän sitä sitlä tulee myös mutta elämästä muuten myös nyt kun on toimintakyky ja pääkoppa suht hyväkuntoiset vaikkakin maksu tästä tulee olemaan helvetillinen kidutus kun aletaan lopetella lääkitystä mutta se on sen ajan murhe se.

venla72_ kirjoitti:

Thih no hyvä tietää ettet ajatellut mun kauhovan onnellisuutta pelkästään purkista :)
Kyllähän sitä sitlä tulee myös mutta elämästä muuten myös nyt kun on toimintakyky ja pääkoppa suht hyväkuntoiset vaikkakin maksu tästä tulee olemaan helvetillinen kidutus kun aletaan lopetella lääkitystä mutta se on sen ajan murhe se.

Lue lisää

Toivotaan että mielialasi stabilisoituu ajan kanssa. Mulla lääkitys ei korjaa tilannetta. Olen käyttänyt yli kolme vuotta erilaisia aineita. Vaikka välittäjäaineiden määrää nostetaan kemiallisesti huippulukemiin (maniaan saakka), on aina vain depressio palaamassa. Lääkkeitä taasen en (ehkä) halua syödä ns. estolääkityksenä. Ennemmin olen sosiaalisesti rajoittunut ja vaikka työkyvytön. Lääkityksen haittavaikutukset saavat minut vastustamaan niitä. Ei ole oikein, että psyykkisen tasapainotilan hintana on impotenssi, latistunut tunne-elämä ja kohonneet maksa-arvot!

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Toivotaan että mielialasi stabilisoituu ajan kanssa. Mulla lääkitys ei korjaa tilannetta. Olen käyttänyt yli kolme vuotta erilaisia aineita. Vaikka välittäjäaineiden määrää nostetaan kemiallisesti huippulukemiin (maniaan saakka), on aina vain depressio palaamassa. Lääkkeitä taasen en (ehkä) halua syödä ns. estolääkityksenä. Ennemmin olen sosiaalisesti rajoittunut ja vaikka työkyvytön. Lääkityksen haittavaikutukset saavat minut vastustamaan niitä. Ei ole oikein, että psyykkisen tasapainotilan hintana on impotenssi, latistunut tunne-elämä ja kohonneet maksa-arvot!

Lue lisää

Totta puhut kyllä noista sivuoireista mutta musta olet melko lääkekielteinen ihminen :) Hei, ei pahalla ja suutun jos suutut ;D

yleistä on, ettei Efexor auta? On tässä kuultu paria ihmistä joille on niin käynyt, kiinnostava aihe.
Toisaalta, ei minulle sopinut SSRI-lääke Sepram että henkilökohtaisiahan nämä asiat ovat kelle mikä sopii. Efexor on SNRI-lääke ja takaan että jos tepsii niin sen kyllä tuntee.
Väsyttäisi jo, mutten voi mennä nukkumaan koska pitää ottaa Efe juuri ennen kun nukahdan että herään pirteänä. Jos otan sen nyt niin kukun yön yhh.
Miten kuvailisit viesroitusoireiden säväreitä sinä "ei toiminut mulla"?

venla72_ kirjoitti:

yleistä on, ettei Efexor auta? On tässä kuultu paria ihmistä joille on niin käynyt, kiinnostava aihe.
Toisaalta, ei minulle sopinut SSRI-lääke Sepram että henkilökohtaisiahan nämä asiat ovat kelle mikä sopii. Efexor on SNRI-lääke ja takaan että jos tepsii niin sen kyllä tuntee.
Väsyttäisi jo, mutten voi mennä nukkumaan koska pitää ottaa Efe juuri ennen kun nukahdan että herään pirteänä. Jos otan sen nyt niin kukun yön yhh.
Miten kuvailisit viesroitusoireiden säväreitä sinä "ei toiminut mulla"?

Lue lisää

On tämä herääminen kyllä helppoa nykyisin mistä olen erittäin onnellinen. Kännykkä soi ja silmät auki pling ja ei muuta kun menoksi kahvinkeittelyyn ja hampaiden pesulle. Ennen oli ihan toista.
Eräs uusi havainto Efexorin haittavaikutuksista on se, että olen saanut nyt n. 20x20cm mustelman joka on karmian näköinen, satuin raapaisemaan kohtaa pelkästään vahingossa.
Aamulla ihmettelin mikä sattuu kääntyessä niin näin tämän harvinaisen "kauniin" mustelman.
On minulle yleensä mustelmia tullut melko helpolla mutten ole tämmöistä koskaann nähnyt. Muistelen että lääkepakkauksen siinä kilometrin pitkässä lappusessa on mm. taipumus saada mustelmia kohonnut.
Että silleen, kaikille päivää jolloin on edes osassa päivästä hyvä mieli ja hei, hymyillään joka päivä yhdelle tuntemattomalle, mitäs sanotte?

venla72_ kirjoitti:

On tämä herääminen kyllä helppoa nykyisin mistä olen erittäin onnellinen. Kännykkä soi ja silmät auki pling ja ei muuta kun menoksi kahvinkeittelyyn ja hampaiden pesulle. Ennen oli ihan toista.
Eräs uusi havainto Efexorin haittavaikutuksista on se, että olen saanut nyt n. 20x20cm mustelman joka on karmian näköinen, satuin raapaisemaan kohtaa pelkästään vahingossa.
Aamulla ihmettelin mikä sattuu kääntyessä niin näin tämän harvinaisen "kauniin" mustelman.
On minulle yleensä mustelmia tullut melko helpolla mutten ole tämmöistä koskaann nähnyt. Muistelen että lääkepakkauksen siinä kilometrin pitkässä lappusessa on mm. taipumus saada mustelmia kohonnut.
Että silleen, kaikille päivää jolloin on edes osassa päivästä hyvä mieli ja hei, hymyillään joka päivä yhdelle tuntemattomalle, mitäs sanotte?

Lue lisää

Niiin, ne "sävärit" olivat kun sähköiskuja läpi kehon, joskus päässä, kädet hetkahtivat holtittomasti (mukava kirjoittaa) jne. yleistä sätkimistä. En tosin ole koskaan saanut oikeaa sähköiskua, mutta kuvittelisin niitä samanlaisiksi. Ja näitä säväreitä tuli todella usein! Tosin ne vähenivät kun aikaa kului.

Muuten kaiken lääkityksen lopettamisen jälkeen oli omituista "tuntea" asioita. Elämää tuli tuutin täydeltä, niin masennusta kuin... masennustakin. Eihän se elämä ollut silloin helppoa, mutta halusin olla ilman lääkitystä. Vaikein paikka oli yllätys avioero (mieheni ei enää jaksanut).

Yritän nauttia elämästä omillani, tosin epin tuoma 12kk ajokielto vähän hidastaa itsenäistymistäni.

ei toiminut mulla kirjoitti:

Niiin, ne "sävärit" olivat kun sähköiskuja läpi kehon, joskus päässä, kädet hetkahtivat holtittomasti (mukava kirjoittaa) jne. yleistä sätkimistä. En tosin ole koskaan saanut oikeaa sähköiskua, mutta kuvittelisin niitä samanlaisiksi. Ja näitä säväreitä tuli todella usein! Tosin ne vähenivät kun aikaa kului.

Muuten kaiken lääkityksen lopettamisen jälkeen oli omituista "tuntea" asioita. Elämää tuli tuutin täydeltä, niin masennusta kuin... masennustakin. Eihän se elämä ollut silloin helppoa, mutta halusin olla ilman lääkitystä. Vaikein paikka oli yllätys avioero (mieheni ei enää jaksanut).

Yritän nauttia elämästä omillani, tosin epin tuoma 12kk ajokielto vähän hidastaa itsenäistymistäni.

Lue lisää

Kiitos havainnollistamisesta. No sitä sa mitä tilaa, siis tarkoitan itseäni. Tiedän ja uskon nämä vieroitusoireet mutta en ajattele sitä tällä hetkellä.
Nyt tulee enää vähäisiä hikoilupuuskia mutta tuntuu kun olisi kehon lämpötila kohonnut. Äsken kun vein lapsia kouluun hyppelin takkki avoinna eikä ollut kylmäkään vaan juuri ihanan sopiva.
Sitten, mun on pitänyt kertoa tämä jo monesti, mutta en ole muistanut heh. Muisti pä-pä-pätkii aikalailla. Jos en heti kirjoita kalenteriin jotakin sovittua juttua tai menoa niin turhaa kuvitella että itsekseni muistaisin sen. Tarkoittaako tämä sitä ettei esim. opiskelusta tule mitään? Kiva opiskella, muuten menee OK mutten muista oppimaani..?

venla72_ kirjoitti:

Kiitos havainnollistamisesta. No sitä sa mitä tilaa, siis tarkoitan itseäni. Tiedän ja uskon nämä vieroitusoireet mutta en ajattele sitä tällä hetkellä.
Nyt tulee enää vähäisiä hikoilupuuskia mutta tuntuu kun olisi kehon lämpötila kohonnut. Äsken kun vein lapsia kouluun hyppelin takkki avoinna eikä ollut kylmäkään vaan juuri ihanan sopiva.
Sitten, mun on pitänyt kertoa tämä jo monesti, mutta en ole muistanut heh. Muisti pä-pä-pätkii aikalailla. Jos en heti kirjoita kalenteriin jotakin sovittua juttua tai menoa niin turhaa kuvitella että itsekseni muistaisin sen. Tarkoittaako tämä sitä ettei esim. opiskelusta tule mitään? Kiva opiskella, muuten menee OK mutten muista oppimaani..?

Lue lisää

Mulla oli ennen todella hyvä muisti, siis oli. Nyt kaikki on laitettava muistilapulle tai kalenteriin, kaupasta unohtuu puolet jos ei ole hyvää kauppalappua. Mutta mä ajattelin, että mun muistin huononeminen aiheuttui myös siitä että olin niin kauan saikulla, ja silloin ei tarvinut muistaa niin paljon asioita kuin työelämässä. Muutama terppa viikossa ja poika kouluun ja se oli siinä.

Nyt tämä Lamotrigin vie taas muistia, mun työpöytä on täynnä keltaisia tarralappuja ja joudun tekemään TARKAT muistiinpanot kaikista palavereista ( ja kun muut huomaavat että kirjoitan, joudun sihteeriksi).

Muisti kuulemma palailee kun lääkkeen nosto on lopetettu ja ylläpitoannos saavutettu. Toivoa siis on. Mutta en voisi kuvitellakaan opiskelevani nyt. Muistia treenataksieni opettelen Eino Leinon runoa Hiihtäjän virsi (sitä en ymmärrä miksi valitsin juuri tuon runon, tai runon yleensäkään!!!) ulkoa, eka säkeistö menee jo :-O

ei toiminut mulla kirjoitti:

Mulla oli ennen todella hyvä muisti, siis oli. Nyt kaikki on laitettava muistilapulle tai kalenteriin, kaupasta unohtuu puolet jos ei ole hyvää kauppalappua. Mutta mä ajattelin, että mun muistin huononeminen aiheuttui myös siitä että olin niin kauan saikulla, ja silloin ei tarvinut muistaa niin paljon asioita kuin työelämässä. Muutama terppa viikossa ja poika kouluun ja se oli siinä.

Nyt tämä Lamotrigin vie taas muistia, mun työpöytä on täynnä keltaisia tarralappuja ja joudun tekemään TARKAT muistiinpanot kaikista palavereista ( ja kun muut huomaavat että kirjoitan, joudun sihteeriksi).

Muisti kuulemma palailee kun lääkkeen nosto on lopetettu ja ylläpitoannos saavutettu. Toivoa siis on. Mutta en voisi kuvitellakaan opiskelevani nyt. Muistia treenataksieni opettelen Eino Leinon runoa Hiihtäjän virsi (sitä en ymmärrä miksi valitsin juuri tuon runon, tai runon yleensäkään!!!) ulkoa, eka säkeistö menee jo :-O

Lue lisää

Hih, ihana tuo Leinon runon opettelu, pitäisikö itsekin kokeilla tuota. Mulla on kyllä täysi työ muistaa tanssin koreografioita.
Tosi kiva kun kirjoitit kokemuksistasi. Mulla on myös keltaisia tarralappuja siellä täällä ja kalenteri aina esillä heti kun tulee jokin sovittu meno.
Äsken tapahtui kummallista ja todella ikävää. Ajelin varaosaliikkeeseen niin alkoi yhtäkkiä pelottaa ja panikoida ja pelästyin että mitä jumaliste nyt TAAS?
Ei minkäänlaista syytä muuta kun se, että laskeskelin niin olen ottanut 1 kpl liikaa Efeä tänään (Sori Yleinen Vuodattaja, on mulla se tussi mutta kun en aina muista merkitä, ostin tänään pillerirasian kyllä) ja pari kertaa saman tehneenä ymmärrän että se aiheuttaa panikointia.
Alkoi niin paljon ärsyttää etten piruuttanikaan ottanut Opamoxia vaan purin hammasta ja paukkasin varaosaliikkeeseen ja vielä kotimatkalla paniikki yritti saada tempaistua mukaansa.
Mietin että no nyt mä vasta sitten kunnolla kilahdin ja kotona sitten kerroin miehelle niin tuuppasi heti Opamoxin suuhun.
En tahdo käyttää enempää lääkkeitä kun ihan pakko! Ja ei ole pakko jos vielä jalat kantaa, henki pihisee ja sydän lyö joskus, voin tästä olla ihan eri mieltä kyllä joku kerta.
Onkohan Efe aiheuttanut muille panikointikohtauksia syyttä? Jos niin pliiiiis kertokaa.

venla72_ kirjoitti:

Hih, ihana tuo Leinon runon opettelu, pitäisikö itsekin kokeilla tuota. Mulla on kyllä täysi työ muistaa tanssin koreografioita.
Tosi kiva kun kirjoitit kokemuksistasi. Mulla on myös keltaisia tarralappuja siellä täällä ja kalenteri aina esillä heti kun tulee jokin sovittu meno.
Äsken tapahtui kummallista ja todella ikävää. Ajelin varaosaliikkeeseen niin alkoi yhtäkkiä pelottaa ja panikoida ja pelästyin että mitä jumaliste nyt TAAS?
Ei minkäänlaista syytä muuta kun se, että laskeskelin niin olen ottanut 1 kpl liikaa Efeä tänään (Sori Yleinen Vuodattaja, on mulla se tussi mutta kun en aina muista merkitä, ostin tänään pillerirasian kyllä) ja pari kertaa saman tehneenä ymmärrän että se aiheuttaa panikointia.
Alkoi niin paljon ärsyttää etten piruuttanikaan ottanut Opamoxia vaan purin hammasta ja paukkasin varaosaliikkeeseen ja vielä kotimatkalla paniikki yritti saada tempaistua mukaansa.
Mietin että no nyt mä vasta sitten kunnolla kilahdin ja kotona sitten kerroin miehelle niin tuuppasi heti Opamoxin suuhun.
En tahdo käyttää enempää lääkkeitä kun ihan pakko! Ja ei ole pakko jos vielä jalat kantaa, henki pihisee ja sydän lyö joskus, voin tästä olla ihan eri mieltä kyllä joku kerta.
Onkohan Efe aiheuttanut muille panikointikohtauksia syyttä? Jos niin pliiiiis kertokaa.

Lue lisää

Tervehdys Venlis! Ostitko apteekista sellaisen dosentin, vai mikä dosetti se on?

Varmasti venlafaksiini laukaisee paniikkikohtauksiakin. Ei mikään ihme, kun se voi aiheuttaa bipolaarihäiriötä ja psykoosejakin. Ajattelepa ny ihan järkevästi: aivoihisi syötetään ylimääräistä kemikaalia, joka nostaa vireystasoa, hien eristystä, pulssin nopeutumista. Se siis on selkeä stimulantti. Edelleenkin väitän, että suolahappon ja venlafksiinin seos aiheuttaa käyttäjälle paljon ei-toivottuja komplikaatioita. Kuten ns. kovien huumeiden, myös venlafaksiinin kohdalla taipumus paniikkioireisiin on ilmeinen.

Yksi syy, miksi lopetin aineen käyttämisen oli se, että se rikkoi suoliston limakalvoja. Tästä taas seurasi verta kun olin vierailulla saniteettitiloissa.

Soitan lähiaikoina lääkäriin. Tunnen päivä päivältä vaipuvani syvemmälle depressioon. Kaupungilla liikkuessani en uskalla juurikaan katsoa ihmisiä. Ajatukseni ovat vain käpertyneet omaan synkkyytteeni, siihen maailmaan, jota kukaan ei voi ymmärtää. Enkä saa siihen apua. En pääse irti masennuksen noidankehästä.

Sinä tulit tänään vastaan ja vilkaisit minua. Vai katsoitko sittenkin aivan takanani tulevaa perhettä, ehkä heidän pientä lastaan joka oli isänsä turvallisessa sylissä? Taidat pitää lapsista?
Siitän onkin monta kuukautta kun sinut viimeksi näin, silloinkin katseemme kohtasivat. Muistatko, siinä yhden kirpputorin edessä? Olen miettinyt sinua kesästä saakka. Jäit mieleeni kun näin sinut kesällä lammen nurmikolla. Sinulla oli koira mukana ja luit kirjaa.

Nyt minun on mentävä. En tiedä minne menen. Olen kyllä lopen uupunut kohta kaikkeen. (mikä on Lopella vaikuttavan urheiluseuran nimi? - Lopen uupuneet). Masennuksen ja häpeän vuoksi olen vähentänyt ulkoilua. En vaan jaksa enää lähteä.
Toinen vaihtoehto olisi se, että menisin pyörävarastoon vaihtamaan polkupyörääni uuden takakumeksen. Panen siihen uuden sisä- ja ulkokumin. Mutta kun en saa lähdetyksi... Olenkohan masentunut? Enhän voi olla, sillä ole syönyt 3,5 vuotta masennuksenestolääkkeitä! Niitä ne syöttävät, kun eivät ala tekemään lobotomiaa. En tiedä auttaisiko sekään. Luulisi, että serotoniini-, noradrenaliini- ja dopamiinivarastot olisivat täynnä, eikä depressio olisi enää uhka. Mutta minne ne häviävät? Enhän edes juo alkoholiakaan kovin usein. Vika on päässäni. Voisiko päätä korjata tai vaihtaa parempaan? Nytkin on paha olla, itkettää. Mutta ei itku tule. Itku tulee vasta kun kuuntelen koskettavaa musiikkia.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Tervehdys Venlis! Ostitko apteekista sellaisen dosentin, vai mikä dosetti se on?

Varmasti venlafaksiini laukaisee paniikkikohtauksiakin. Ei mikään ihme, kun se voi aiheuttaa bipolaarihäiriötä ja psykoosejakin. Ajattelepa ny ihan järkevästi: aivoihisi syötetään ylimääräistä kemikaalia, joka nostaa vireystasoa, hien eristystä, pulssin nopeutumista. Se siis on selkeä stimulantti. Edelleenkin väitän, että suolahappon ja venlafksiinin seos aiheuttaa käyttäjälle paljon ei-toivottuja komplikaatioita. Kuten ns. kovien huumeiden, myös venlafaksiinin kohdalla taipumus paniikkioireisiin on ilmeinen.

Yksi syy, miksi lopetin aineen käyttämisen oli se, että se rikkoi suoliston limakalvoja. Tästä taas seurasi verta kun olin vierailulla saniteettitiloissa.

Soitan lähiaikoina lääkäriin. Tunnen päivä päivältä vaipuvani syvemmälle depressioon. Kaupungilla liikkuessani en uskalla juurikaan katsoa ihmisiä. Ajatukseni ovat vain käpertyneet omaan synkkyytteeni, siihen maailmaan, jota kukaan ei voi ymmärtää. Enkä saa siihen apua. En pääse irti masennuksen noidankehästä.

Sinä tulit tänään vastaan ja vilkaisit minua. Vai katsoitko sittenkin aivan takanani tulevaa perhettä, ehkä heidän pientä lastaan joka oli isänsä turvallisessa sylissä? Taidat pitää lapsista?
Siitän onkin monta kuukautta kun sinut viimeksi näin, silloinkin katseemme kohtasivat. Muistatko, siinä yhden kirpputorin edessä? Olen miettinyt sinua kesästä saakka. Jäit mieleeni kun näin sinut kesällä lammen nurmikolla. Sinulla oli koira mukana ja luit kirjaa.

Nyt minun on mentävä. En tiedä minne menen. Olen kyllä lopen uupunut kohta kaikkeen. (mikä on Lopella vaikuttavan urheiluseuran nimi? - Lopen uupuneet). Masennuksen ja häpeän vuoksi olen vähentänyt ulkoilua. En vaan jaksa enää lähteä.
Toinen vaihtoehto olisi se, että menisin pyörävarastoon vaihtamaan polkupyörääni uuden takakumeksen. Panen siihen uuden sisä- ja ulkokumin. Mutta kun en saa lähdetyksi... Olenkohan masentunut? Enhän voi olla, sillä ole syönyt 3,5 vuotta masennuksenestolääkkeitä! Niitä ne syöttävät, kun eivät ala tekemään lobotomiaa. En tiedä auttaisiko sekään. Luulisi, että serotoniini-, noradrenaliini- ja dopamiinivarastot olisivat täynnä, eikä depressio olisi enää uhka. Mutta minne ne häviävät? Enhän edes juo alkoholiakaan kovin usein. Vika on päässäni. Voisiko päätä korjata tai vaihtaa parempaan? Nytkin on paha olla, itkettää. Mutta ei itku tule. Itku tulee vasta kun kuuntelen koskettavaa musiikkia.

Lue lisää

Kivaa, pitkä viesti! Kiitos! No haloooo en mä mistään DOSETISTA pillereitä kisko ja repesin ihan täysin nyt :)
Jos naputtelen täällä joskus että hain muuten dosetin niin tuutte ja viette mut johonkin vieroitukseen.
Se on tietysti söde pieni kissakuvainen metallinen pikkurasia :)
Olen haukotellut lähes taukoamatta tunnin enkä muista milloin viimeksi haukottelin, joskus silloin kun en vielä ollut saanut Efexoria. Jännä uusi kokemus, en muistanut miltä haukottelu tuntuu *hauuukotuuus*.
Olen aivan poikki ja se ei voi millään johtua tanssitunneista tänään koska tulen sieltä aina pirteänä, mutta nyt olin kompastua kotipihalla kun raahasin tanssihamosia.
Olen melkein Lopen uupunut, se on tuo viereinen pitäjä. Huomiseen, tää Venlafaksiinitapaus ei tänään tarvitse edes melatoniinia ja nyt on pakko mennä.
Öitä!

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Tervehdys Venlis! Ostitko apteekista sellaisen dosentin, vai mikä dosetti se on?

Varmasti venlafaksiini laukaisee paniikkikohtauksiakin. Ei mikään ihme, kun se voi aiheuttaa bipolaarihäiriötä ja psykoosejakin. Ajattelepa ny ihan järkevästi: aivoihisi syötetään ylimääräistä kemikaalia, joka nostaa vireystasoa, hien eristystä, pulssin nopeutumista. Se siis on selkeä stimulantti. Edelleenkin väitän, että suolahappon ja venlafksiinin seos aiheuttaa käyttäjälle paljon ei-toivottuja komplikaatioita. Kuten ns. kovien huumeiden, myös venlafaksiinin kohdalla taipumus paniikkioireisiin on ilmeinen.

Yksi syy, miksi lopetin aineen käyttämisen oli se, että se rikkoi suoliston limakalvoja. Tästä taas seurasi verta kun olin vierailulla saniteettitiloissa.

Soitan lähiaikoina lääkäriin. Tunnen päivä päivältä vaipuvani syvemmälle depressioon. Kaupungilla liikkuessani en uskalla juurikaan katsoa ihmisiä. Ajatukseni ovat vain käpertyneet omaan synkkyytteeni, siihen maailmaan, jota kukaan ei voi ymmärtää. Enkä saa siihen apua. En pääse irti masennuksen noidankehästä.

Sinä tulit tänään vastaan ja vilkaisit minua. Vai katsoitko sittenkin aivan takanani tulevaa perhettä, ehkä heidän pientä lastaan joka oli isänsä turvallisessa sylissä? Taidat pitää lapsista?
Siitän onkin monta kuukautta kun sinut viimeksi näin, silloinkin katseemme kohtasivat. Muistatko, siinä yhden kirpputorin edessä? Olen miettinyt sinua kesästä saakka. Jäit mieleeni kun näin sinut kesällä lammen nurmikolla. Sinulla oli koira mukana ja luit kirjaa.

Nyt minun on mentävä. En tiedä minne menen. Olen kyllä lopen uupunut kohta kaikkeen. (mikä on Lopella vaikuttavan urheiluseuran nimi? - Lopen uupuneet). Masennuksen ja häpeän vuoksi olen vähentänyt ulkoilua. En vaan jaksa enää lähteä.
Toinen vaihtoehto olisi se, että menisin pyörävarastoon vaihtamaan polkupyörääni uuden takakumeksen. Panen siihen uuden sisä- ja ulkokumin. Mutta kun en saa lähdetyksi... Olenkohan masentunut? Enhän voi olla, sillä ole syönyt 3,5 vuotta masennuksenestolääkkeitä! Niitä ne syöttävät, kun eivät ala tekemään lobotomiaa. En tiedä auttaisiko sekään. Luulisi, että serotoniini-, noradrenaliini- ja dopamiinivarastot olisivat täynnä, eikä depressio olisi enää uhka. Mutta minne ne häviävät? Enhän edes juo alkoholiakaan kovin usein. Vika on päässäni. Voisiko päätä korjata tai vaihtaa parempaan? Nytkin on paha olla, itkettää. Mutta ei itku tule. Itku tulee vasta kun kuuntelen koskettavaa musiikkia.

Lue lisää

Mulla sitten käy tsäkä! Ihan täydeltä laidalta tulvii onnea ja menestystä ja eritoten UNTA :(
No samperi, kuukahdin jopa 3 tunniksi ja täällä sitä juodaan aamukahvia.
Yleinen Vuodattaja, mulla on sulle asiaa kun olen ensin sättinyt hetken tätä tilannetta.

Tänään on menoja ja lapsen esityksen kenraaliharjoitukset jajajaja, en voi olla väsynyt.

Nyt mietintään missä tuli virhe ja virhehän tapahtui jo siinä kohtaa kun eilen otin vahingossa Efeä kapselin ymmärtääkseni liikaa ja sehän jyllää päässä pitkään, sitten tuli tämä omituinen väsymyshäiriö treenien jälkeen haukotuksineen ja juuri kun olin nukahtamassa muistin että piti ottaa Efexor että on aamulla pirteä ja viimeisillä voimanrippeillä otin sen. No arvatkaa yhden kerran, olenko pirteä! Kyllä! Vika vaan on, ettei nyt ole aamu ja se ennen nukahtamista otettu Efexor jyrisee elimistössä että se niistä yöunista.

Kuuleppas Yleinen Vuodattaja Venlistä: en tahdo että vaivut syvemmälle masennukseen! Miksi annat itsesi lipua sinne vastaan laittamatta? Et kyllä ala antaa periksi!
Ne ihmiset jotka kaduilla kulkevat eivät näe pääsi sisään eivätkä tiedä tuntojasi sekä tunteet eivät ole millään lailla noloja. Siispä katso ihmisiä joohan? Sovitaanko että ainakin kahta joka kerta kun lähdet liikkumaan?

Tuo että liikunta on vähentynyt huolestuttaa koska se ei ole hyvä merkki. Minulla oli sukulaistunteita tänään kun en intoa paukkuen lähtenytkään treeneihin kuten yleensä mutta päätin että menen koska tiedän että kivaa se on kun sinne asti pääsen.
Sinäkin pidät liikkumisesta, yritä liikkua kuten ennen, toivon.
En ymmärrä miksi et voi jo soittaa lääkärille?
Auttaisin jos voisin sua mutta en pysty kun en ole psykiatri tai mikään lääkäri. Tahdoit terapiaan vai muistanko väärin? Lääkkeistä et niin pidä, mutta jos ne helpottavat elämää miksi et ottaisi lääkettä? Sitä kun ehtii kitua kärsimyksessä aivan riittävästi vaikka lääkettä ottaakin joten mitä on hävittävänä?

Päänvaihtopisteitä en ole missään nähnyt mutta hyvinkin voisin vaihtaa myös päätä mutta tukkaa en koska en tahdo lyhyttä tukkaa vaan pitkän. Saisikohan vaihtaa tuollaisella ehdolla?
Hei, et kyllä ala kieriskelemään pahassa olossa koska ei ole ihan pakkokaan, ota lääkettä vastaan joohan?
Ei tule itku enää täälläkään tosin sen tekee Efexor, saattaa olla että kun näen pian tyttäreni ensiesiintymisen voi itku liikutuksen takia tulla tai olisi ainakin tullut ennen Efexoria. Tämäpä hyvä testi, tulokset kuulette lauantaina tai sunnuntaina.


Totta tosiaan, mitäs tämä nyt on kun olen kiskonut Efexoria jo ihan hyvän ajan ja luulisi että päässä alkaa hyvinkin olla kyllästetyt aivot serotoniinilla, noradrenaliinilla ja dopamiinilla ja silti en ole parantunut. Hmph.
Pitäisihän sen oikeastaan auttaa parissa vuorokaudessa jos masislääke toimii kuten isommat herra herra isoherrat lääketehtaissa sanovat meille tyhmemmille.
Se että Efexor on stimulantti on yhtä varmaa kun auringon nousu.
Se sopii sinänsä mulle koska en missään nimessä tahdo väsyttävää lääkettä mutta temppuilen samassa kehässä koko ajan tämän Efexorin kanssa eli miten ottaa, kerralla aamulla ei hyvä, liikaa vahingossa ei hyvä, liian aikaisin yöllä ei hyvä jne.
Lääkärin ohje kuuluu, että kokeile ja tee kuten parhaiten sinulle sopii.
On kokemusta kertynyt kyllä.
Tiedän totisesti että tätä ei oteta aamun pirteä peikkonen-syystä liian aikaisin illalla, mutta en aina voi tietää että heräänkö 3 h tai 6 h tai 8 h unien jäljiltä.

Tahdon takaisin liikkumaan. Taidan mennä pihalle hetkeksi viileään koska hikipuuska yllätti, kiitos. Tai ei se mitään, antaa palaa vaan ja saan kai saunoa keskellä yötä omassa talossani? (Öh, pankin omassa)
Kai se on haettava lisää aamukahviakin. Sitten voisi käydä katsomassa yksinäisyyspalstalla tsemppaamisen merkeissä.
Kiitos lukemisesta.

venla72_ kirjoitti:

Mulla sitten käy tsäkä! Ihan täydeltä laidalta tulvii onnea ja menestystä ja eritoten UNTA :(
No samperi, kuukahdin jopa 3 tunniksi ja täällä sitä juodaan aamukahvia.
Yleinen Vuodattaja, mulla on sulle asiaa kun olen ensin sättinyt hetken tätä tilannetta.

Tänään on menoja ja lapsen esityksen kenraaliharjoitukset jajajaja, en voi olla väsynyt.

Nyt mietintään missä tuli virhe ja virhehän tapahtui jo siinä kohtaa kun eilen otin vahingossa Efeä kapselin ymmärtääkseni liikaa ja sehän jyllää päässä pitkään, sitten tuli tämä omituinen väsymyshäiriö treenien jälkeen haukotuksineen ja juuri kun olin nukahtamassa muistin että piti ottaa Efexor että on aamulla pirteä ja viimeisillä voimanrippeillä otin sen. No arvatkaa yhden kerran, olenko pirteä! Kyllä! Vika vaan on, ettei nyt ole aamu ja se ennen nukahtamista otettu Efexor jyrisee elimistössä että se niistä yöunista.

Kuuleppas Yleinen Vuodattaja Venlistä: en tahdo että vaivut syvemmälle masennukseen! Miksi annat itsesi lipua sinne vastaan laittamatta? Et kyllä ala antaa periksi!
Ne ihmiset jotka kaduilla kulkevat eivät näe pääsi sisään eivätkä tiedä tuntojasi sekä tunteet eivät ole millään lailla noloja. Siispä katso ihmisiä joohan? Sovitaanko että ainakin kahta joka kerta kun lähdet liikkumaan?

Tuo että liikunta on vähentynyt huolestuttaa koska se ei ole hyvä merkki. Minulla oli sukulaistunteita tänään kun en intoa paukkuen lähtenytkään treeneihin kuten yleensä mutta päätin että menen koska tiedän että kivaa se on kun sinne asti pääsen.
Sinäkin pidät liikkumisesta, yritä liikkua kuten ennen, toivon.
En ymmärrä miksi et voi jo soittaa lääkärille?
Auttaisin jos voisin sua mutta en pysty kun en ole psykiatri tai mikään lääkäri. Tahdoit terapiaan vai muistanko väärin? Lääkkeistä et niin pidä, mutta jos ne helpottavat elämää miksi et ottaisi lääkettä? Sitä kun ehtii kitua kärsimyksessä aivan riittävästi vaikka lääkettä ottaakin joten mitä on hävittävänä?

Päänvaihtopisteitä en ole missään nähnyt mutta hyvinkin voisin vaihtaa myös päätä mutta tukkaa en koska en tahdo lyhyttä tukkaa vaan pitkän. Saisikohan vaihtaa tuollaisella ehdolla?
Hei, et kyllä ala kieriskelemään pahassa olossa koska ei ole ihan pakkokaan, ota lääkettä vastaan joohan?
Ei tule itku enää täälläkään tosin sen tekee Efexor, saattaa olla että kun näen pian tyttäreni ensiesiintymisen voi itku liikutuksen takia tulla tai olisi ainakin tullut ennen Efexoria. Tämäpä hyvä testi, tulokset kuulette lauantaina tai sunnuntaina.


Totta tosiaan, mitäs tämä nyt on kun olen kiskonut Efexoria jo ihan hyvän ajan ja luulisi että päässä alkaa hyvinkin olla kyllästetyt aivot serotoniinilla, noradrenaliinilla ja dopamiinilla ja silti en ole parantunut. Hmph.
Pitäisihän sen oikeastaan auttaa parissa vuorokaudessa jos masislääke toimii kuten isommat herra herra isoherrat lääketehtaissa sanovat meille tyhmemmille.
Se että Efexor on stimulantti on yhtä varmaa kun auringon nousu.
Se sopii sinänsä mulle koska en missään nimessä tahdo väsyttävää lääkettä mutta temppuilen samassa kehässä koko ajan tämän Efexorin kanssa eli miten ottaa, kerralla aamulla ei hyvä, liikaa vahingossa ei hyvä, liian aikaisin yöllä ei hyvä jne.
Lääkärin ohje kuuluu, että kokeile ja tee kuten parhaiten sinulle sopii.
On kokemusta kertynyt kyllä.
Tiedän totisesti että tätä ei oteta aamun pirteä peikkonen-syystä liian aikaisin illalla, mutta en aina voi tietää että heräänkö 3 h tai 6 h tai 8 h unien jäljiltä.

Tahdon takaisin liikkumaan. Taidan mennä pihalle hetkeksi viileään koska hikipuuska yllätti, kiitos. Tai ei se mitään, antaa palaa vaan ja saan kai saunoa keskellä yötä omassa talossani? (Öh, pankin omassa)
Kai se on haettava lisää aamukahviakin. Sitten voisi käydä katsomassa yksinäisyyspalstalla tsemppaamisen merkeissä.
Kiitos lukemisesta.

Lue lisää

Oma lääkäri ei ole tavoitettavissa ja tk:een en mene kun kirjaimellisesti kannettuna ja pistän vastaan vielä ulko-ovesta kiinni roikkumalla. Hyperventilaatiokohtaus, rintakipu, ahdistu, päänsärky, pupillit isot ja sydän hakkaa, kamala olo
Pakko mennä autonlaittoon jja tyttären tanssijuttuun, ja koettu jo itkeminen.

venla72_ kirjoitti:

Oma lääkäri ei ole tavoitettavissa ja tk:een en mene kun kirjaimellisesti kannettuna ja pistän vastaan vielä ulko-ovesta kiinni roikkumalla. Hyperventilaatiokohtaus, rintakipu, ahdistu, päänsärky, pupillit isot ja sydän hakkaa, kamala olo
Pakko mennä autonlaittoon jja tyttären tanssijuttuun, ja koettu jo itkeminen.

Lue lisää

Soitin tänä aamuna terveysasemalle. Seuraavia pidempiä lääkäriaikoja ei ole enää joulukuussa :). Eli ensi vuonna... Tosin soitin toisen vaivan takia ja olisin siinä samalla pyytänyt jotakin psyykenlääkettä. Täytyy soitella sinne joka päivä, olenhan ns. V.I.P-asiakas, eli olen maksanut vuoden maksut ja loppuvuosi on ilmaista. Mutta ei sinne varmaan pääse. Täytyypä huomenna hakea pitkästä aikaa Opamox-satsi.

Kannattaako sinun ottaa Efexoria illalla? Eihän sitä yleensä oteta kuin aamulla. Se pitää aamulla ottaa, jotta saisi päiväksi vauhtia ja virtaa. Sen avulla jaksaa mennä touhottaa hypomaanisena ja aurinkoisella mielellä. Illalla taasen olisi hyvä ottaa jotakin mieltä tasaavaa tai rauhoittavaa. Ajatuksena kun olisi se, että aamulla otettu vauhtipilleri pitäisi synkkyyden kurissa iltaan saakka.
Minulla oli nuorempana tapana murehtia ja vatvoa asioita iltaisin. Loppujen lopuksi sairastuin ahdistushäiriöön. Soittelin ahdistuksissani paljon auttaviin puhelimiin ja pakeninpa usein yksinäisyysahdistusta yökerhoon.
Mirtazapiini sopii minulle hyvin iltalääkkeeksi. Se sammuttaa minut, eikä jaksa murehtia/surra yksin jäämistä. Sen tehoa lisää 1-2 Opamox-tablettia (15 mg). Toisinaan muutaman oluen jälkeen otettu mirtsi myös sammuttaa tehokkaasti. Muutenkin olen miettinyt näiden luontaistuotteiden hoitotehoa. Ehkä etyylialkoholi voisi olla turvallisin näistä luontaisista ahdistusta lievittävistä aineista. Kukan käyttöön taasen liittyisi lisääntynyt psykoosin vaara ja sakkojen uhka. Voisikohan lääkäri määrätä alkoholia ihan masennuksen hoitoon? Yleensähän se myös lievittää ihmisten sosiaalista jännittämistä. Siihen pitäisi olla lääkärintodistus, että saisi haista viinalle ja horjahdella työpaikalla.
Tosin en minä pidä alkoholista. Ei se minua mitenkään auta. En tule rohkeammaksi, ehkä tarkkailen enemmän itseäni ja sanomisiani.

Sinun paniikkioireesi vaikuttavat venlafaksiini-myrkytykseltä. Kannattaa jutella tohtorin kanssa hyperventilaatiosta ja muista oireista. Huvittaa se ajatus, miten amerikkalaisen Wyeth-yhtiön tutkijat ja laborantit ovat testanneet uutta löytöä, venlafaksiinia. Ovatkohan he syöttäneet terveille, ei-masentuneille koe-eläimille tuota ainetta? Koehiiret ovat alkaneet tanssia kahdella jalalla ja ajaneet juoksupyörällä niin, että ovat saaneet laakin. Onkohan koekaniineilla syntyvyys laskenut venlafaksiinin käytön myötä? Ehkä heitä ei ole vaan haluttanut ja poikapupuilla ei ole ottanut eteen. Mihinkähän nämä koe-eläimet ovat käyttäneet venlafaksiinista saamansa hypomaniaenergian? Ovatko järsineet porkkanoita niin, että ovat lihoneet ulos vaatteistaan? Mitä muuten tekee kemiallisesti viritetty, hypomaaninen koe-eläin? Tuleekö hänestä duracell-pupu?

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Soitin tänä aamuna terveysasemalle. Seuraavia pidempiä lääkäriaikoja ei ole enää joulukuussa :). Eli ensi vuonna... Tosin soitin toisen vaivan takia ja olisin siinä samalla pyytänyt jotakin psyykenlääkettä. Täytyy soitella sinne joka päivä, olenhan ns. V.I.P-asiakas, eli olen maksanut vuoden maksut ja loppuvuosi on ilmaista. Mutta ei sinne varmaan pääse. Täytyypä huomenna hakea pitkästä aikaa Opamox-satsi.

Kannattaako sinun ottaa Efexoria illalla? Eihän sitä yleensä oteta kuin aamulla. Se pitää aamulla ottaa, jotta saisi päiväksi vauhtia ja virtaa. Sen avulla jaksaa mennä touhottaa hypomaanisena ja aurinkoisella mielellä. Illalla taasen olisi hyvä ottaa jotakin mieltä tasaavaa tai rauhoittavaa. Ajatuksena kun olisi se, että aamulla otettu vauhtipilleri pitäisi synkkyyden kurissa iltaan saakka.
Minulla oli nuorempana tapana murehtia ja vatvoa asioita iltaisin. Loppujen lopuksi sairastuin ahdistushäiriöön. Soittelin ahdistuksissani paljon auttaviin puhelimiin ja pakeninpa usein yksinäisyysahdistusta yökerhoon.
Mirtazapiini sopii minulle hyvin iltalääkkeeksi. Se sammuttaa minut, eikä jaksa murehtia/surra yksin jäämistä. Sen tehoa lisää 1-2 Opamox-tablettia (15 mg). Toisinaan muutaman oluen jälkeen otettu mirtsi myös sammuttaa tehokkaasti. Muutenkin olen miettinyt näiden luontaistuotteiden hoitotehoa. Ehkä etyylialkoholi voisi olla turvallisin näistä luontaisista ahdistusta lievittävistä aineista. Kukan käyttöön taasen liittyisi lisääntynyt psykoosin vaara ja sakkojen uhka. Voisikohan lääkäri määrätä alkoholia ihan masennuksen hoitoon? Yleensähän se myös lievittää ihmisten sosiaalista jännittämistä. Siihen pitäisi olla lääkärintodistus, että saisi haista viinalle ja horjahdella työpaikalla.
Tosin en minä pidä alkoholista. Ei se minua mitenkään auta. En tule rohkeammaksi, ehkä tarkkailen enemmän itseäni ja sanomisiani.

Sinun paniikkioireesi vaikuttavat venlafaksiini-myrkytykseltä. Kannattaa jutella tohtorin kanssa hyperventilaatiosta ja muista oireista. Huvittaa se ajatus, miten amerikkalaisen Wyeth-yhtiön tutkijat ja laborantit ovat testanneet uutta löytöä, venlafaksiinia. Ovatkohan he syöttäneet terveille, ei-masentuneille koe-eläimille tuota ainetta? Koehiiret ovat alkaneet tanssia kahdella jalalla ja ajaneet juoksupyörällä niin, että ovat saaneet laakin. Onkohan koekaniineilla syntyvyys laskenut venlafaksiinin käytön myötä? Ehkä heitä ei ole vaan haluttanut ja poikapupuilla ei ole ottanut eteen. Mihinkähän nämä koe-eläimet ovat käyttäneet venlafaksiinista saamansa hypomaniaenergian? Ovatko järsineet porkkanoita niin, että ovat lihoneet ulos vaatteistaan? Mitä muuten tekee kemiallisesti viritetty, hypomaaninen koe-eläin? Tuleekö hänestä duracell-pupu?

Lue lisää

Nauraisin jos pystyisin, mä kuolen tähän oloon sekunnin sisään jos tää koe-eläinlääke ei ala kohta auttaa. Jumaliste mikä KRAPULA ja etyylialkoholiine en ole koskenut vuosiin.

Venla72 kirjoitti:

Nauraisin jos pystyisin, mä kuolen tähän oloon sekunnin sisään jos tää koe-eläinlääke ei ala kohta auttaa. Jumaliste mikä KRAPULA ja etyylialkoholiine en ole koskenut vuosiin.

Lue lisää

Huh no niin, täällä ollaan heikkona mutta vielä henki pihisee. Kiitos paljon viestistäsi! Eilen en siis uskaltanut ottaa enää Efeä kuin yhden aamulla olisiko se ollut klo 6 joten tämän aamun olo (asfalttikoneen alle jäänyt) oli uskomattoman hirveä. Sain varmaan jonkinasteisen venlafaksiinimyrkytyksen tms joka mm. oli niin reilua että kun rauhallisesti lepäsin silmät kiinni (kun nukahtaa ei pystynyt päivälläkään) niin kertalaakista alkoi hengenhaukkominen, tätä edelsi kuuma-kylmä-veivaaminen n. 15 min ajan.
Teininä minulla oli kerran sama ja mies tiesi mikä vikana, olin ihan kauhuissani joka vielä lisäsi kohtausta.
Kuten sanottu, jos sydän jollakin lailla joskus lyö ja henki jotenkin pihisee niin ei periksi anneta ja hoidin autojutun ja kenraaliharjoituksen okei ja olin päässyt tasapainoon rauhoittavan lääkkeen ansiosta.
Ei, ei kannata ottaa Efeä illalla, ei tuolla lailla pysty temppuilemaan. Se vie unet jos herää kerrankin tai herättää, mene ja tiedä.
En siis eilisen päivän aikana uskaltanut ottaa yhtään enempää Efexoria ja nukahdin niin uupuneena kun vaan voi ja nukuin 13h.
Aamulla herätessä tunsin järkyttävän hirveää oloa ja heikoitusta, päänsräkyä ihan kuin olisi kovempikin krapula kostean mökkiviikonloppurälläämisen ja alkoholilla läträämisen jälkeen mutta kysehän on Efestä alkoholia kun en ole käyttänyt vuosiin, ei se vaan huvita.
Sitten tajusin että 4h aikaa olla tyttären tanssiesityksessä ja olin vielä apuvoimina siellä, ei herran jestas.
Otin siis Efeannoksen kokonaan aamulla, käskyn aivoille että täältä sitä virtaa tulee, synapsit turvat tukkoon mahdollisimman pian serotoniinin ja noradrenaliinin avulla ja olisiko tämä annos riittävä myös dopamiinia tuottamaan, en tiedä.
Makasin niin heikkona vielä tuunti ennen lähtöä että en todellakaan tiennyt millä toteuttaa lähtö mutta ilmeisesti viesti meni synapseihin perille ja homma sujui okei.
Kotiin palattua saman tien nukkumaan ja heräsin illalla klo 18, nyt olo edelleen hieman heikko muttei väsynyt. Epäilen kyllä, että jos menisin nukkumaan pystyisin nukahtamaan.
Eilen tuntui kun olisi keikkunut pillastuneen laukkaan lähteneen hevosen selässä eikä todellakaan kykene hevosta ohjaamaan (been there, done that).
Vai että viunaa reseptillä, yh :) Älä ala läträämään liiallisesti alkoholin kanssa, mutta sopivasti otettuna rentouttaahan se.
En vieläkään pysty heikotukselta nauramaan, mutta tuo Wyethin labrahiiret ja laborantit kemisteineen on kyllä mainiosti kirjoitettu. Nauran ehkä huomenna, ei tämä heikkous voi pitkään enää kestää.

venla72_ kirjoitti:

Huh no niin, täällä ollaan heikkona mutta vielä henki pihisee. Kiitos paljon viestistäsi! Eilen en siis uskaltanut ottaa enää Efeä kuin yhden aamulla olisiko se ollut klo 6 joten tämän aamun olo (asfalttikoneen alle jäänyt) oli uskomattoman hirveä. Sain varmaan jonkinasteisen venlafaksiinimyrkytyksen tms joka mm. oli niin reilua että kun rauhallisesti lepäsin silmät kiinni (kun nukahtaa ei pystynyt päivälläkään) niin kertalaakista alkoi hengenhaukkominen, tätä edelsi kuuma-kylmä-veivaaminen n. 15 min ajan.
Teininä minulla oli kerran sama ja mies tiesi mikä vikana, olin ihan kauhuissani joka vielä lisäsi kohtausta.
Kuten sanottu, jos sydän jollakin lailla joskus lyö ja henki jotenkin pihisee niin ei periksi anneta ja hoidin autojutun ja kenraaliharjoituksen okei ja olin päässyt tasapainoon rauhoittavan lääkkeen ansiosta.
Ei, ei kannata ottaa Efeä illalla, ei tuolla lailla pysty temppuilemaan. Se vie unet jos herää kerrankin tai herättää, mene ja tiedä.
En siis eilisen päivän aikana uskaltanut ottaa yhtään enempää Efexoria ja nukahdin niin uupuneena kun vaan voi ja nukuin 13h.
Aamulla herätessä tunsin järkyttävän hirveää oloa ja heikoitusta, päänsräkyä ihan kuin olisi kovempikin krapula kostean mökkiviikonloppurälläämisen ja alkoholilla läträämisen jälkeen mutta kysehän on Efestä alkoholia kun en ole käyttänyt vuosiin, ei se vaan huvita.
Sitten tajusin että 4h aikaa olla tyttären tanssiesityksessä ja olin vielä apuvoimina siellä, ei herran jestas.
Otin siis Efeannoksen kokonaan aamulla, käskyn aivoille että täältä sitä virtaa tulee, synapsit turvat tukkoon mahdollisimman pian serotoniinin ja noradrenaliinin avulla ja olisiko tämä annos riittävä myös dopamiinia tuottamaan, en tiedä.
Makasin niin heikkona vielä tuunti ennen lähtöä että en todellakaan tiennyt millä toteuttaa lähtö mutta ilmeisesti viesti meni synapseihin perille ja homma sujui okei.
Kotiin palattua saman tien nukkumaan ja heräsin illalla klo 18, nyt olo edelleen hieman heikko muttei väsynyt. Epäilen kyllä, että jos menisin nukkumaan pystyisin nukahtamaan.
Eilen tuntui kun olisi keikkunut pillastuneen laukkaan lähteneen hevosen selässä eikä todellakaan kykene hevosta ohjaamaan (been there, done that).
Vai että viunaa reseptillä, yh :) Älä ala läträämään liiallisesti alkoholin kanssa, mutta sopivasti otettuna rentouttaahan se.
En vieläkään pysty heikotukselta nauramaan, mutta tuo Wyethin labrahiiret ja laborantit kemisteineen on kyllä mainiosti kirjoitettu. Nauran ehkä huomenna, ei tämä heikkous voi pitkään enää kestää.

Lue lisää

Olen lukenut tätä efexor päiväkirjaa tovin mutta ei ole ihan selvinnyt että miksi syöt koko lääkettä? Ainakin on tullut selväksi että masennus on heittänyt jo toiselle puoleele jos täytyy klo 05.45 tuunata lasten aamupuuroa nonparelleilla jaströsselillä. Sen tiedän ainakin että Efexor on parhaimmillaan kun annos on suht koht pieni ja käytössä pitkään. Eli 75mg ja 1-2 vuotta niin tasapainosuus löytyy.

prozack kirjoitti:

Olen lukenut tätä efexor päiväkirjaa tovin mutta ei ole ihan selvinnyt että miksi syöt koko lääkettä? Ainakin on tullut selväksi että masennus on heittänyt jo toiselle puoleele jos täytyy klo 05.45 tuunata lasten aamupuuroa nonparelleilla jaströsselillä. Sen tiedän ainakin että Efexor on parhaimmillaan kun annos on suht koht pieni ja käytössä pitkään. Eli 75mg ja 1-2 vuotta niin tasapainosuus löytyy.

Lue lisää

Venlis, sinulla on liian suuri venlafaksiiniannos. Ei ole hyväksi saada maniaa. Varaapas aika lääkäriin. Luovu tuosta aineesta (tai ota vain 75 mg). Tuhoat terveytesi muuten.

prozack kirjoitti:

Olen lukenut tätä efexor päiväkirjaa tovin mutta ei ole ihan selvinnyt että miksi syöt koko lääkettä? Ainakin on tullut selväksi että masennus on heittänyt jo toiselle puoleele jos täytyy klo 05.45 tuunata lasten aamupuuroa nonparelleilla jaströsselillä. Sen tiedän ainakin että Efexor on parhaimmillaan kun annos on suht koht pieni ja käytössä pitkään. Eli 75mg ja 1-2 vuotta niin tasapainosuus löytyy.

Lue lisää

Hei! En ole halunnut kertoa tapahtumaketjua joka johti keskivaikeaan masennukseen. Se on liian henkilökohtaista enkä ole vielä kunnolla päässyt sen yli.
Ehkä ei olekaan hyvä idea pitää ns. päiväkirjaa täällä vaan miettiä asioita omassa päässään, olisin toivonut kokemuksia ja olen ilokseni sellaisia saanutkin.
Olen tehnyt juuri kuten lääkäri on määrännyt, myös tuo yö-Efe on lääkärin siunaama.
Totta on se, etten ole ennen juuri mitään lääkkeitä joutunut ottamaan enkä siten niistä paljoa tiedä.
Kiitos Yleisen Vuodattajan olen tästä lääkkeestä paljonkin ymmärtänyt.
Anteeksi kovasti ärsyttämisesi ja kaikkea hyvää sulle.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Venlis, sinulla on liian suuri venlafaksiiniannos. Ei ole hyväksi saada maniaa. Varaapas aika lääkäriin. Luovu tuosta aineesta (tai ota vain 75 mg). Tuhoat terveytesi muuten.

Lue lisää

Kiitos sulle todella paljon kun olet keskustellut kanssani, se on ollut tärkeää ja auttanutkin.
Etkä muuten sitten mene antamaan masikselle periksi, muista!

venla72_ kirjoitti:

Huh no niin, täällä ollaan heikkona mutta vielä henki pihisee. Kiitos paljon viestistäsi! Eilen en siis uskaltanut ottaa enää Efeä kuin yhden aamulla olisiko se ollut klo 6 joten tämän aamun olo (asfalttikoneen alle jäänyt) oli uskomattoman hirveä. Sain varmaan jonkinasteisen venlafaksiinimyrkytyksen tms joka mm. oli niin reilua että kun rauhallisesti lepäsin silmät kiinni (kun nukahtaa ei pystynyt päivälläkään) niin kertalaakista alkoi hengenhaukkominen, tätä edelsi kuuma-kylmä-veivaaminen n. 15 min ajan.
Teininä minulla oli kerran sama ja mies tiesi mikä vikana, olin ihan kauhuissani joka vielä lisäsi kohtausta.
Kuten sanottu, jos sydän jollakin lailla joskus lyö ja henki jotenkin pihisee niin ei periksi anneta ja hoidin autojutun ja kenraaliharjoituksen okei ja olin päässyt tasapainoon rauhoittavan lääkkeen ansiosta.
Ei, ei kannata ottaa Efeä illalla, ei tuolla lailla pysty temppuilemaan. Se vie unet jos herää kerrankin tai herättää, mene ja tiedä.
En siis eilisen päivän aikana uskaltanut ottaa yhtään enempää Efexoria ja nukahdin niin uupuneena kun vaan voi ja nukuin 13h.
Aamulla herätessä tunsin järkyttävän hirveää oloa ja heikoitusta, päänsräkyä ihan kuin olisi kovempikin krapula kostean mökkiviikonloppurälläämisen ja alkoholilla läträämisen jälkeen mutta kysehän on Efestä alkoholia kun en ole käyttänyt vuosiin, ei se vaan huvita.
Sitten tajusin että 4h aikaa olla tyttären tanssiesityksessä ja olin vielä apuvoimina siellä, ei herran jestas.
Otin siis Efeannoksen kokonaan aamulla, käskyn aivoille että täältä sitä virtaa tulee, synapsit turvat tukkoon mahdollisimman pian serotoniinin ja noradrenaliinin avulla ja olisiko tämä annos riittävä myös dopamiinia tuottamaan, en tiedä.
Makasin niin heikkona vielä tuunti ennen lähtöä että en todellakaan tiennyt millä toteuttaa lähtö mutta ilmeisesti viesti meni synapseihin perille ja homma sujui okei.
Kotiin palattua saman tien nukkumaan ja heräsin illalla klo 18, nyt olo edelleen hieman heikko muttei väsynyt. Epäilen kyllä, että jos menisin nukkumaan pystyisin nukahtamaan.
Eilen tuntui kun olisi keikkunut pillastuneen laukkaan lähteneen hevosen selässä eikä todellakaan kykene hevosta ohjaamaan (been there, done that).
Vai että viunaa reseptillä, yh :) Älä ala läträämään liiallisesti alkoholin kanssa, mutta sopivasti otettuna rentouttaahan se.
En vieläkään pysty heikotukselta nauramaan, mutta tuo Wyethin labrahiiret ja laborantit kemisteineen on kyllä mainiosti kirjoitettu. Nauran ehkä huomenna, ei tämä heikkous voi pitkään enää kestää.

Lue lisää

voimia venlalle..:) ite alotin cipraleksillä, mut siitä tuli ihan mahoton olo, joka kävi jo ystävienkin silmään, eli ensin hoidettiin paniikkihäiriötä, sitten, en tiijä johtuuko siitä, mut nyt on dg F41.1/F32.1 ja lääkityksenä Efexor 75, propral 40, Mirtazapin 15. Ja ainoo joka joka OIKEESTI auttaa, on lamictal. ps. sitä sähkötystä korvienvälissä en kyl kestä jos jää efe ottamati.....

plaahg kirjoitti:

voimia venlalle..:) ite alotin cipraleksillä, mut siitä tuli ihan mahoton olo, joka kävi jo ystävienkin silmään, eli ensin hoidettiin paniikkihäiriötä, sitten, en tiijä johtuuko siitä, mut nyt on dg F41.1/F32.1 ja lääkityksenä Efexor 75, propral 40, Mirtazapin 15. Ja ainoo joka joka OIKEESTI auttaa, on lamictal. ps. sitä sähkötystä korvienvälissä en kyl kestä jos jää efe ottamati.....

Lue lisää

tuli nostettua kissa pöydälle, ni hertätettiin nukkuva karhu... VOIMIA ja JAKSAMISTA kaikille joilla piisaa vielä mielenkiintoa näihin asioihin, lukee ja kommentoida.

venla72_ kirjoitti:

Kiitos sulle todella paljon kun olet keskustellut kanssani, se on ollut tärkeää ja auttanutkin.
Etkä muuten sitten mene antamaan masikselle periksi, muista!

Lääkitys varmasti toimii jokaisella hieman omalla tavallaan. Toivottavasti olet saanut verkosta vertaisapua muilta lääkettä käyttäneiltä. Muista että minun mielipiteeni on se, että lääke ei paranna. Ainakaan minulla se ei tuo kestävää muutosta. Tarvitsisin siihen joidenkin ihmisten apua. Minulla ei ole riittävästi voimavaroja työstää persoonani ongelmia ilman jonkun ammattiauttajan apua. Tähän asti en ole mielestäni saanut yhteiskunnalta oikeaa apua, joten ongelmat on kustannustehokkuussyistä lakaistu maton alle erilaisilla tunne-elämää latistavilla mielialälääkkeillä.

Ehkä sinun depressiosi johtuu niistä työpaikan ongelmista ja ehkä sinun ehetymisesi on lyhyempi projekti. Lääkitys voi toimia sinulle hyvänä tukikeppinä, mutta ethän täysin unohda puhua asioista? En tiedä onko miehesi sinulle ainut keskustelukumppani, vai tarvisisitko jotakin ammatti-ihmisen apua.

Minulla ei ole ketään ihmistä tässä lähellä, joten pääasiassa vatvon yksin ongelmieni kanssa. Piakkoin varaan kuitenkin ajan tuohon seurakunnan diakoniatoimistoon. Myös terapia-asia on työn alla.

Siunausta ja voimia!

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Lääkitys varmasti toimii jokaisella hieman omalla tavallaan. Toivottavasti olet saanut verkosta vertaisapua muilta lääkettä käyttäneiltä. Muista että minun mielipiteeni on se, että lääke ei paranna. Ainakaan minulla se ei tuo kestävää muutosta. Tarvitsisin siihen joidenkin ihmisten apua. Minulla ei ole riittävästi voimavaroja työstää persoonani ongelmia ilman jonkun ammattiauttajan apua. Tähän asti en ole mielestäni saanut yhteiskunnalta oikeaa apua, joten ongelmat on kustannustehokkuussyistä lakaistu maton alle erilaisilla tunne-elämää latistavilla mielialälääkkeillä.

Ehkä sinun depressiosi johtuu niistä työpaikan ongelmista ja ehkä sinun ehetymisesi on lyhyempi projekti. Lääkitys voi toimia sinulle hyvänä tukikeppinä, mutta ethän täysin unohda puhua asioista? En tiedä onko miehesi sinulle ainut keskustelukumppani, vai tarvisisitko jotakin ammatti-ihmisen apua.

Minulla ei ole ketään ihmistä tässä lähellä, joten pääasiassa vatvon yksin ongelmieni kanssa. Piakkoin varaan kuitenkin ajan tuohon seurakunnan diakoniatoimistoon. Myös terapia-asia on työn alla.

Siunausta ja voimia!

Lue lisää

No heipä hei!
Olen tainnut tehdä sellaisen virheen, että vaikka olen sairauslomalla ja saanut 1. kerran elämässäni masislääkettä niin en ole levännyt. Itse asiassa, mulla ei ole siihen mahdollisuutta tällä hetkellä koska kuskaan lapsia harrastuksiin, tahdon harrastaa itse ja suorittamisen pakkohan mua riivaa ja en saa sitä kuriin.
Tilanne on mennyt nyt ihan mahdottomaksi parissa päivässä ja ei tarvi enää sanoa ettei itketä :(
Soitin jo itkien anopin apuun tänne kotiin, en saa nukuttua vieläkään ja ensi viikolla on lääkäriaika, jänistän mennä huomenna, ajan voisi vaihtaa kai huomiselle.
Sitten en ole enää oma itseni ja stressiä puskee päälle ja olen ollut niin ilkeä miehelle että jos mulle tuolla lailla huutaisi niin kyllä todella loukkaantuisin.
En ole suostunut ottamaan ammattikeskusteluapua koska en kykene astumaan jalallani psykiatrin tms vastaanotolle enkä tahdo.
Olen saanut onneksi (!) täältä vertaisapua ja mies autta sen minkä pystyy mutta se ei riitä. En tahdo puhua masiksestani kaikille, ystäville olen kertonut ja osa ymmärtää hyvinkin, toiset eivät koska eivät ole samassa tilanteessa olleet mutta tsemppaavat.
Luulen että annosta on pienennettävä ja tedävä jotakin nukkumiselle.
Ei mene hyvin ei. Olen huonovointisempi kuin ennen lääkkeitä. Huomaan kyllä Efen tehokkuuden ja Efe auttaa masikseen mutta mutta...
Oikeastaan ainut hetki jolloin en voi nyt huonosti on kun pääsen liikkumaan, en tiedä mikä taika siinä on.
Käyn todella rankoissa kuntotreeneissä muiden kamppailulajin harrastajien kanssa ja nautin siitä mutta se loppuu nyt vuodenvaihteeksi :(
Olen tuumannut että ajan lenkkeillä, eipä siinä mitään mutta harmi että jää tämä rääkki pois.
Olen joutunut alkamaan perumaan tapaamisia koska en pysty suoriutumaan paikalle normaalisti nukkumattomuuden ja sen lieveilmiöiden takia :(
On tämä kirjoittelu tänne ollut hyvää terapiaa ja miksei sitä voisi jatkaakin koska tahdon sittenkin.
Kiitos tsemppaamisesta kaikille!
Toivon että saat apua Yleinen Vuodattaja. Jotenkin sitä on pakko saada! Diakoniajuttu vaikuttaa hyvältä kyllä. Kertoilehan kuulumisiasi joohan?
Menen nukkumaan, pakko se on joskus nukkua ja toivottavasti Unimatti tulee.

plaahg kirjoitti:

tuli nostettua kissa pöydälle, ni hertätettiin nukkuva karhu... VOIMIA ja JAKSAMISTA kaikille joilla piisaa vielä mielenkiintoa näihin asioihin, lukee ja kommentoida.

Kiitos että kirjoittelit. Kokemusta Efen unohduksesta ei vielä ole, mutta voin uskoa kaiken sanomasi noista oireista sen perusteella mitä olen lukenut tästä lääkkeestä.
Hei, mikä on Propal? Lamictal?
Nyt koitaan vihdoin jos kroohhh tulisi.

venla72_ kirjoitti:

No heipä hei!
Olen tainnut tehdä sellaisen virheen, että vaikka olen sairauslomalla ja saanut 1. kerran elämässäni masislääkettä niin en ole levännyt. Itse asiassa, mulla ei ole siihen mahdollisuutta tällä hetkellä koska kuskaan lapsia harrastuksiin, tahdon harrastaa itse ja suorittamisen pakkohan mua riivaa ja en saa sitä kuriin.
Tilanne on mennyt nyt ihan mahdottomaksi parissa päivässä ja ei tarvi enää sanoa ettei itketä :(
Soitin jo itkien anopin apuun tänne kotiin, en saa nukuttua vieläkään ja ensi viikolla on lääkäriaika, jänistän mennä huomenna, ajan voisi vaihtaa kai huomiselle.
Sitten en ole enää oma itseni ja stressiä puskee päälle ja olen ollut niin ilkeä miehelle että jos mulle tuolla lailla huutaisi niin kyllä todella loukkaantuisin.
En ole suostunut ottamaan ammattikeskusteluapua koska en kykene astumaan jalallani psykiatrin tms vastaanotolle enkä tahdo.
Olen saanut onneksi (!) täältä vertaisapua ja mies autta sen minkä pystyy mutta se ei riitä. En tahdo puhua masiksestani kaikille, ystäville olen kertonut ja osa ymmärtää hyvinkin, toiset eivät koska eivät ole samassa tilanteessa olleet mutta tsemppaavat.
Luulen että annosta on pienennettävä ja tedävä jotakin nukkumiselle.
Ei mene hyvin ei. Olen huonovointisempi kuin ennen lääkkeitä. Huomaan kyllä Efen tehokkuuden ja Efe auttaa masikseen mutta mutta...
Oikeastaan ainut hetki jolloin en voi nyt huonosti on kun pääsen liikkumaan, en tiedä mikä taika siinä on.
Käyn todella rankoissa kuntotreeneissä muiden kamppailulajin harrastajien kanssa ja nautin siitä mutta se loppuu nyt vuodenvaihteeksi :(
Olen tuumannut että ajan lenkkeillä, eipä siinä mitään mutta harmi että jää tämä rääkki pois.
Olen joutunut alkamaan perumaan tapaamisia koska en pysty suoriutumaan paikalle normaalisti nukkumattomuuden ja sen lieveilmiöiden takia :(
On tämä kirjoittelu tänne ollut hyvää terapiaa ja miksei sitä voisi jatkaakin koska tahdon sittenkin.
Kiitos tsemppaamisesta kaikille!
Toivon että saat apua Yleinen Vuodattaja. Jotenkin sitä on pakko saada! Diakoniajuttu vaikuttaa hyvältä kyllä. Kertoilehan kuulumisiasi joohan?
Menen nukkumaan, pakko se on joskus nukkua ja toivottavasti Unimatti tulee.

Lue lisää

Ja huomenna on lääkäriaika. Huh helpotti heti hieman. Se on riipaistava vedenkestävää ripsiväriä tälle reissulle ja nenäliinoja mukaan.

venla72_ kirjoitti:

Kiitos että kirjoittelit. Kokemusta Efen unohduksesta ei vielä ole, mutta voin uskoa kaiken sanomasi noista oireista sen perusteella mitä olen lukenut tästä lääkkeestä.
Hei, mikä on Propal? Lamictal?
Nyt koitaan vihdoin jos kroohhh tulisi.

Lue lisää

no propralhan on beetasalpaaja joka ainakin itellä on paniikkihäiriön hoidossa apuna. otan 1-3 kpl tarpeen mukaan, laskee mm pulssia, ja on tarkkuutta vaativissa töissä hyviä, kun se vie vapinan pois (kielletty mm kilpa-ampujilla) ja lamictal on epilepsialääke jota käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen estoon. Tosi hyvä ainakin ittellä, jotenkin tekee toimeliaaksi, muttei liian...siis pysyy joku tolkku tekemisissä ;)

venla72_ kirjoitti:

No heipä hei!
Olen tainnut tehdä sellaisen virheen, että vaikka olen sairauslomalla ja saanut 1. kerran elämässäni masislääkettä niin en ole levännyt. Itse asiassa, mulla ei ole siihen mahdollisuutta tällä hetkellä koska kuskaan lapsia harrastuksiin, tahdon harrastaa itse ja suorittamisen pakkohan mua riivaa ja en saa sitä kuriin.
Tilanne on mennyt nyt ihan mahdottomaksi parissa päivässä ja ei tarvi enää sanoa ettei itketä :(
Soitin jo itkien anopin apuun tänne kotiin, en saa nukuttua vieläkään ja ensi viikolla on lääkäriaika, jänistän mennä huomenna, ajan voisi vaihtaa kai huomiselle.
Sitten en ole enää oma itseni ja stressiä puskee päälle ja olen ollut niin ilkeä miehelle että jos mulle tuolla lailla huutaisi niin kyllä todella loukkaantuisin.
En ole suostunut ottamaan ammattikeskusteluapua koska en kykene astumaan jalallani psykiatrin tms vastaanotolle enkä tahdo.
Olen saanut onneksi (!) täältä vertaisapua ja mies autta sen minkä pystyy mutta se ei riitä. En tahdo puhua masiksestani kaikille, ystäville olen kertonut ja osa ymmärtää hyvinkin, toiset eivät koska eivät ole samassa tilanteessa olleet mutta tsemppaavat.
Luulen että annosta on pienennettävä ja tedävä jotakin nukkumiselle.
Ei mene hyvin ei. Olen huonovointisempi kuin ennen lääkkeitä. Huomaan kyllä Efen tehokkuuden ja Efe auttaa masikseen mutta mutta...
Oikeastaan ainut hetki jolloin en voi nyt huonosti on kun pääsen liikkumaan, en tiedä mikä taika siinä on.
Käyn todella rankoissa kuntotreeneissä muiden kamppailulajin harrastajien kanssa ja nautin siitä mutta se loppuu nyt vuodenvaihteeksi :(
Olen tuumannut että ajan lenkkeillä, eipä siinä mitään mutta harmi että jää tämä rääkki pois.
Olen joutunut alkamaan perumaan tapaamisia koska en pysty suoriutumaan paikalle normaalisti nukkumattomuuden ja sen lieveilmiöiden takia :(
On tämä kirjoittelu tänne ollut hyvää terapiaa ja miksei sitä voisi jatkaakin koska tahdon sittenkin.
Kiitos tsemppaamisesta kaikille!
Toivon että saat apua Yleinen Vuodattaja. Jotenkin sitä on pakko saada! Diakoniajuttu vaikuttaa hyvältä kyllä. Kertoilehan kuulumisiasi joohan?
Menen nukkumaan, pakko se on joskus nukkua ja toivottavasti Unimatti tulee.

Lue lisää

Kerrot tuossa ketjun aloitusviestissä, että Sepram aiheutti sinulle pahempaa masennusta. Aikamoinen sattuma, sillä vuonna 2006 mulla aloitettin masennukseen sitalopram. Mulla se aiheutti hyvin vaikeaa ahdistusta, eikä lievittynyt vaikka kului varmaan pari kuukautta ja annostakin nostettiin 40 mg:aan saakka. Lääke ei siis toiminut kohdallani oikein. Varmasti meni aivokemiat pahemman kerran sekaisin silloin. Oli iltaisin vain mahdoton ahdistus ja halu tappaa itsensä. Kyseinen lääke ei myöskään aiheuttanut mitään seksuaalista häiriötä. Lieko kyseessä sittenkin ollut vain pelkkä lumelääke. Ehkei sittenkään, koska se pahensi ahdistusta.

Kyseisen lääkkeen antaja häipyi melko pian palliltaan. Pääsin päivystysajan kautta jonkun ylemmän psykiatrin juttusille ja sain tujumpaa kamaa. Ilta-ahdistuksen estämiseksi väsyttävää mirtatsapiinia ja päiväeuforian saamiseksi Efexoria. Sehän pehmitti aivoni muutamassa viikossa. Minusta tuli onnellinen ja ahdistusvapaa mies. Kaikki väritkin tuntuivat näkyvän vahvemmin. Se dystymian vuosien myötä kasaantunut sumuverho alkoi haihtua ja lensin todella korkealla.

Hyvä että menet käymään välillä lääkärissä. Nukutkohan sinä riittävästi? Yöllä pitäisi nukkua (ellei ole yövuorossa). Jos mirtatsapiiniin ei liittyisi lihomisriskiä, suosittelisin sitä sinulle iltalääkkeeksi. Joku tuommoinen 15 tai 30 mg auttaa mahtavasti nukahtamisongelmiin. Se on myös todella halpa lääke: minulla tuo kuukauden satsi 15 mg:n nappeja maksaa alle 2,5 euroa. Kysypäs tohtorilta lihottamatonta, väsyttävää iltalääkettä.

Minua on masentanut ja väsyttänyt ihan liikaa. Illalla oli pakko nukkua klo 18-20. Panin sentään kellon herättämään klo 20. Ryyppäsin sitten kahveet. Lenkillä olen käynyt viikon sisällä vain 2-3 kertaa. Ei ole kiinnostanut ja on ollut kovaa kipua. Alan menettää näköjään kiinnostuksen kaikkeen. Sosiaaliset kontaktit ovat hävinneet, lukuuun ottamatta työpaikalla, kirjastossa ja kaupassa käyntiä. Vähäisetkin kaverisuhteet ovat miltei haihtuneet elämäntilanteiden muuttumisten myötä. Pitäisi löytää uusia ihmisiä, tulla ulos kuoresta. Mutta en uskalla, koska olen arka ja yksin.

Nyt menen nukkumaa (taas). On mahtava laskeutua mirtatsapiinin avulla unille. Se sammumispiste on hyvin rauhoittavan tuntuinen, hehkuttamisen arvoinen olotila.

Tsemppiä lääkäriin ja viikkoon!

-Yv

plaahg kirjoitti:

no propralhan on beetasalpaaja joka ainakin itellä on paniikkihäiriön hoidossa apuna. otan 1-3 kpl tarpeen mukaan, laskee mm pulssia, ja on tarkkuutta vaativissa töissä hyviä, kun se vie vapinan pois (kielletty mm kilpa-ampujilla) ja lamictal on epilepsialääke jota käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen estoon. Tosi hyvä ainakin ittellä, jotenkin tekee toimeliaaksi, muttei liian...siis pysyy joku tolkku tekemisissä ;)

Lue lisää

Heippa YV ja kumppanit! Täällä kirjoittaa yönsä hyvin nukkunut Venlis. Onpa todella hyvä olo!
Lääkärin kanssa alennamme annosta ja yöksi määrättiin Tenox 20mg tabletti. Stella 10mg:n jyrää tuo Efexor mennen tullen.
Eli nyt koitan yhdellä kapselilla Efeä/aamu tai jos tuntuu ettei riitä voin ottaa 2 kpl.
Olen ottanut yhden tänä aamuna ja ei huonoa oloa ollenkaan (vielä?).
Olin niin kaameassa kunnossa 225mg:n annoksella että nyt vasta tajuan itsekin. Opetus on, että mitä enemmän ei ole parempi välttämättä.
Lääkäri sanoi että hoitovaste siis on saavutettu kun kerroin tilanteestani ja kaikki ylimääräinen Efexor kropassa on liikaa.
Tajuan nyt miten raaka ja vahva lääke Efexor on ja se kyllä laittaa miettimään ja hieman kauhistuttaa, mutta kyllä se varmaan tästä lähtee sujumaan.
En ole tosiaan käyttänyt juuri Buranaa kummempaa lääkettä ja nyt kun on tämmöinen niin ihmettelen onko kaikilla lääkkeillä näin kovat vaikutukset eli puulla päähän lyöty-olo, siis mielialalääkkeillä?
Efe on tasan hirvittävän vahva stimulantti ja pää sekoaa jos annos on liikaa, näin siis mulla kuten yllä teksteistä voi takuulla päätellä.
Olen iloinen ja helpottunut että nyt on uusi suunta joka on takuulla terveempi.
Vielä kun Joulupukki toisi hyvät lenkkarit niin pääsisi reippailemaan.
Yleinen Vuodattaja kuule! Sanoit näin:"Pitäisi löytää uusia ihmisiä, tulla ulos kuoresta. Mutta en uskalla, koska olen arka ja yksin."
Kukaan ei näe sun pään sisälle ja usko pois, voit laskea suunnilleen olisiko joka 7. vastaantulija myös jollakin lailla yleisesti sanoen hankalassa tilanteessa/stressiä puskee/panikoi mielessään, saattaa olla jopa että joka 4. en ole varma näistä tilastoista.
Joulumieltä alkoi eilen löytyä jo pikkuisen ja teimme lasten kanssa piparkakkutalon ja uusi taikina muhii jääkaapissa.
Pitää vielä valita Muumi-piparitalo vaiko perus tönö vaiko netistä löytyvä piparkakkulaiva seuraavaksi jaa-a.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Kerrot tuossa ketjun aloitusviestissä, että Sepram aiheutti sinulle pahempaa masennusta. Aikamoinen sattuma, sillä vuonna 2006 mulla aloitettin masennukseen sitalopram. Mulla se aiheutti hyvin vaikeaa ahdistusta, eikä lievittynyt vaikka kului varmaan pari kuukautta ja annostakin nostettiin 40 mg:aan saakka. Lääke ei siis toiminut kohdallani oikein. Varmasti meni aivokemiat pahemman kerran sekaisin silloin. Oli iltaisin vain mahdoton ahdistus ja halu tappaa itsensä. Kyseinen lääke ei myöskään aiheuttanut mitään seksuaalista häiriötä. Lieko kyseessä sittenkin ollut vain pelkkä lumelääke. Ehkei sittenkään, koska se pahensi ahdistusta.

Kyseisen lääkkeen antaja häipyi melko pian palliltaan. Pääsin päivystysajan kautta jonkun ylemmän psykiatrin juttusille ja sain tujumpaa kamaa. Ilta-ahdistuksen estämiseksi väsyttävää mirtatsapiinia ja päiväeuforian saamiseksi Efexoria. Sehän pehmitti aivoni muutamassa viikossa. Minusta tuli onnellinen ja ahdistusvapaa mies. Kaikki väritkin tuntuivat näkyvän vahvemmin. Se dystymian vuosien myötä kasaantunut sumuverho alkoi haihtua ja lensin todella korkealla.

Hyvä että menet käymään välillä lääkärissä. Nukutkohan sinä riittävästi? Yöllä pitäisi nukkua (ellei ole yövuorossa). Jos mirtatsapiiniin ei liittyisi lihomisriskiä, suosittelisin sitä sinulle iltalääkkeeksi. Joku tuommoinen 15 tai 30 mg auttaa mahtavasti nukahtamisongelmiin. Se on myös todella halpa lääke: minulla tuo kuukauden satsi 15 mg:n nappeja maksaa alle 2,5 euroa. Kysypäs tohtorilta lihottamatonta, väsyttävää iltalääkettä.

Minua on masentanut ja väsyttänyt ihan liikaa. Illalla oli pakko nukkua klo 18-20. Panin sentään kellon herättämään klo 20. Ryyppäsin sitten kahveet. Lenkillä olen käynyt viikon sisällä vain 2-3 kertaa. Ei ole kiinnostanut ja on ollut kovaa kipua. Alan menettää näköjään kiinnostuksen kaikkeen. Sosiaaliset kontaktit ovat hävinneet, lukuuun ottamatta työpaikalla, kirjastossa ja kaupassa käyntiä. Vähäisetkin kaverisuhteet ovat miltei haihtuneet elämäntilanteiden muuttumisten myötä. Pitäisi löytää uusia ihmisiä, tulla ulos kuoresta. Mutta en uskalla, koska olen arka ja yksin.

Nyt menen nukkumaa (taas). On mahtava laskeutua mirtatsapiinin avulla unille. Se sammumispiste on hyvin rauhoittavan tuntuinen, hehkuttamisen arvoinen olotila.

Tsemppiä lääkäriin ja viikkoon!

-Yv

Lue lisää

Heh, joo pidän tottakai Avokelan biisistä ;)
Kyllä kyllä, Sepram oli kamala lääke ja se ahdistus ja masis minkä aihetti oli pahempi kun alunperin olikaan ja 6 viikkoa sinnittelin että jospa se alkaisi auttaa mutta ei.
Sitten olin lueknut netistä näistä kaksikanavaisista lääkkeistä ja kysyin lääkäriltä voiko sellaiseen vaihtaa niin jo vain paukkasi Efexorin kehiin.
Efexor on tehokas, sitä en tiedä mitä se jättää jälkeensä lopulta ja pään pehmittyminen on tosiasia.
Yritän tulla toimeen niin vähillä lääkkeillä kun voin, tunnistin inhottavan lääkityksessä olon kun olen nyt ottanut sitä vähemmän.
Yh ei lääkityksessä kyllästetty-oloa enää kiitos.
Onneksi tässä alkaa vähitellen loppua näitä pakollisia menoja kun joinain päivinä menen juosten autolle kun on kiire kiire kiire, ja kiire kun ei ole hyvä ollenkaan.
Hyvää viikkoa sulle myös ja jotenkin pitäisi nyt saada suhun eloa ettei huono mieli pääse valloilleen ja nujerra.
Tsemppaan sua siten, että olet hauska ja varmana kiva ihminen viesteistäsi ja kirjoitustavastasi päätellen :) Oikeasti!!!

venla72_ kirjoitti:

Heippa YV ja kumppanit! Täällä kirjoittaa yönsä hyvin nukkunut Venlis. Onpa todella hyvä olo!
Lääkärin kanssa alennamme annosta ja yöksi määrättiin Tenox 20mg tabletti. Stella 10mg:n jyrää tuo Efexor mennen tullen.
Eli nyt koitan yhdellä kapselilla Efeä/aamu tai jos tuntuu ettei riitä voin ottaa 2 kpl.
Olen ottanut yhden tänä aamuna ja ei huonoa oloa ollenkaan (vielä?).
Olin niin kaameassa kunnossa 225mg:n annoksella että nyt vasta tajuan itsekin. Opetus on, että mitä enemmän ei ole parempi välttämättä.
Lääkäri sanoi että hoitovaste siis on saavutettu kun kerroin tilanteestani ja kaikki ylimääräinen Efexor kropassa on liikaa.
Tajuan nyt miten raaka ja vahva lääke Efexor on ja se kyllä laittaa miettimään ja hieman kauhistuttaa, mutta kyllä se varmaan tästä lähtee sujumaan.
En ole tosiaan käyttänyt juuri Buranaa kummempaa lääkettä ja nyt kun on tämmöinen niin ihmettelen onko kaikilla lääkkeillä näin kovat vaikutukset eli puulla päähän lyöty-olo, siis mielialalääkkeillä?
Efe on tasan hirvittävän vahva stimulantti ja pää sekoaa jos annos on liikaa, näin siis mulla kuten yllä teksteistä voi takuulla päätellä.
Olen iloinen ja helpottunut että nyt on uusi suunta joka on takuulla terveempi.
Vielä kun Joulupukki toisi hyvät lenkkarit niin pääsisi reippailemaan.
Yleinen Vuodattaja kuule! Sanoit näin:"Pitäisi löytää uusia ihmisiä, tulla ulos kuoresta. Mutta en uskalla, koska olen arka ja yksin."
Kukaan ei näe sun pään sisälle ja usko pois, voit laskea suunnilleen olisiko joka 7. vastaantulija myös jollakin lailla yleisesti sanoen hankalassa tilanteessa/stressiä puskee/panikoi mielessään, saattaa olla jopa että joka 4. en ole varma näistä tilastoista.
Joulumieltä alkoi eilen löytyä jo pikkuisen ja teimme lasten kanssa piparkakkutalon ja uusi taikina muhii jääkaapissa.
Pitää vielä valita Muumi-piparitalo vaiko perus tönö vaiko netistä löytyvä piparkakkulaiva seuraavaksi jaa-a.

Lue lisää

Ilokseni voin tulla kertomaan, että vointini on parantunut huimasti kun Efexorin annos on alentunut. Olin kaameassa kunnossa, ihme ettei tullut tositosimyrkytys venlafaksiinista.
En tarvitse Opamoxiakaan samalla lailla, unohdan sen yleensä. Nukuttua saan hyvin.
En ole käynyt täällä pariin päivään kun on tainnut päänpehmitys-Efe laittaa nyt sitä täpinää tossuihin, olen rankan liikunnan sijaan keskittynyt siivoilemiseen ja muuhun kotihommaan, mutta muistanut myös rentoutua kuten eilen istuimme iltaa nuotiolla makkaraa paistellen kunnes oli pakko lähteä kun ramasi niin kovasti.
Valoa levittelen joka puolelle eli puutarhassa roihuaa kynttilöitä ja hain eilen lisää ulkovaloja, kyllä on ihanaa katsella pimeässä puutarhassa valoa.
pelkään hieman lääkkeitä tällä hetkellä koska itse ei tajua missä mennään jos on liian kova lääkitys, tai siis minä en ainakaan tajunnut.
Mun on pyydystettävä jostain Yleinen Vuodattaja kertoakseni, että hän aloitti juuri sähköpostien vaihdon kanssani!
Kavereita ei jätetä!
Sähköpostiosoitteeni on [email protected] mutten tiedä YV:n joten menen kai laittamaan kissankokoisin kirjaimin yksinäisyys-palstallle viestin kun en tiedä YV:n s-postia.
Tänään kivoihin pikkujouluihin, mukavaa. Harmi on se, että ohjattu liikunta on nyt loppu ja alkaa vasta loppiaisen jälkeen :(
Aion liikkua kyllä muuten, olen jollakin lailla liikuntahimoinen, päästä kai puuttuu jotakin kamaa vielä jonka liikunta saa aikaan.

venla72_ kirjoitti:

Ilokseni voin tulla kertomaan, että vointini on parantunut huimasti kun Efexorin annos on alentunut. Olin kaameassa kunnossa, ihme ettei tullut tositosimyrkytys venlafaksiinista.
En tarvitse Opamoxiakaan samalla lailla, unohdan sen yleensä. Nukuttua saan hyvin.
En ole käynyt täällä pariin päivään kun on tainnut päänpehmitys-Efe laittaa nyt sitä täpinää tossuihin, olen rankan liikunnan sijaan keskittynyt siivoilemiseen ja muuhun kotihommaan, mutta muistanut myös rentoutua kuten eilen istuimme iltaa nuotiolla makkaraa paistellen kunnes oli pakko lähteä kun ramasi niin kovasti.
Valoa levittelen joka puolelle eli puutarhassa roihuaa kynttilöitä ja hain eilen lisää ulkovaloja, kyllä on ihanaa katsella pimeässä puutarhassa valoa.
pelkään hieman lääkkeitä tällä hetkellä koska itse ei tajua missä mennään jos on liian kova lääkitys, tai siis minä en ainakaan tajunnut.
Mun on pyydystettävä jostain Yleinen Vuodattaja kertoakseni, että hän aloitti juuri sähköpostien vaihdon kanssani!
Kavereita ei jätetä!
Sähköpostiosoitteeni on [email protected] mutten tiedä YV:n joten menen kai laittamaan kissankokoisin kirjaimin yksinäisyys-palstallle viestin kun en tiedä YV:n s-postia.
Tänään kivoihin pikkujouluihin, mukavaa. Harmi on se, että ohjattu liikunta on nyt loppu ja alkaa vasta loppiaisen jälkeen :(
Aion liikkua kyllä muuten, olen jollakin lailla liikuntahimoinen, päästä kai puuttuu jotakin kamaa vielä jonka liikunta saa aikaan.

Lue lisää

Heipä hei pitkästä aikaa! Tilanne on nyt se, että otan aamulla 75mg Efexoria ja se on siten hyvä annos, että piristyn, en ole masentunut ja teen mielelläni monia asioita ja ulkoilen ja liikun jopa paljon vaikka ohjattu liikunta on loppunut tälle vuodelle.
Nyt on alkanut pelottaa tämä lääke sillä mies on kertonut havainnoistaan: olen sen näköinen ja oloinen että olisin ottanut amfetamiinia eli nopeat terävät liikkeet ja valtaisat pupillit ja puhun kuulemma taukoamatta ja kovalla äänellä.
Kävin lääkärissä eilen ja kerroin, että tuntuu, kun aamulla olen Eexorin ottanut niin n. 2h päästä RÄJÄHDÄN liikkeelle ja pysyn liikkeessä koko päivän. Masennusta ei todellakaan ole. Lääkäri piti tätä hyvänä asiana ja kehui että hyvä että puran tätä energiaa ulkona liikkumalla (2-3h/päivä) ja pystyn hyvin nukkumaankin nyt.
Sanoin, että tämä vaikuttaa kun jokin stimulantti mutta ei kuulemma ole sellainen vaan sopiva lääke minulle selvästikin.
Itse en koe ongelmaa tästä lääkkeestä mutta pelottaa mieheni huomiot tai varsinkin se, että "Tuosta lääkkeestä ei seuraa mitään hyvää".
Löysin pelottavan linkin tästä lääkkeestä ja kun menen kuukauden päästä lääkärini luo taas otan asioita puheeksi ja olen kiikun kaakun sillä kannalla että vaihdettaisiin tämä toiseen, jos on olemassa vaarattomampi mutta ongelma on, että en voi olla väsynyt koska joudun olemaan perheessä ns. tukipilari joka ei murru silloin kun mieheni on kiputilojensa vuoksi kykenemätön lähes nousemaan sängystä. Jos jotakuta kiinnostaa niin linkki tässä:
http://theeffexoractivist.org/
Miltä tämä olemiseni kuulostaa tai onko joku ollut samassa tilanteessa ja onko lääke todella vaarallinen?
pelottavaa on myös se, että minusta lääke on tehokas ja jopa hyvä mutta mieheni sanoo että en edes ole täysin oma itseni enää. En tahdo olla kukaan muu kun MINÄ.

venla72_ kirjoitti:

Heipä hei pitkästä aikaa! Tilanne on nyt se, että otan aamulla 75mg Efexoria ja se on siten hyvä annos, että piristyn, en ole masentunut ja teen mielelläni monia asioita ja ulkoilen ja liikun jopa paljon vaikka ohjattu liikunta on loppunut tälle vuodelle.
Nyt on alkanut pelottaa tämä lääke sillä mies on kertonut havainnoistaan: olen sen näköinen ja oloinen että olisin ottanut amfetamiinia eli nopeat terävät liikkeet ja valtaisat pupillit ja puhun kuulemma taukoamatta ja kovalla äänellä.
Kävin lääkärissä eilen ja kerroin, että tuntuu, kun aamulla olen Eexorin ottanut niin n. 2h päästä RÄJÄHDÄN liikkeelle ja pysyn liikkeessä koko päivän. Masennusta ei todellakaan ole. Lääkäri piti tätä hyvänä asiana ja kehui että hyvä että puran tätä energiaa ulkona liikkumalla (2-3h/päivä) ja pystyn hyvin nukkumaankin nyt.
Sanoin, että tämä vaikuttaa kun jokin stimulantti mutta ei kuulemma ole sellainen vaan sopiva lääke minulle selvästikin.
Itse en koe ongelmaa tästä lääkkeestä mutta pelottaa mieheni huomiot tai varsinkin se, että "Tuosta lääkkeestä ei seuraa mitään hyvää".
Löysin pelottavan linkin tästä lääkkeestä ja kun menen kuukauden päästä lääkärini luo taas otan asioita puheeksi ja olen kiikun kaakun sillä kannalla että vaihdettaisiin tämä toiseen, jos on olemassa vaarattomampi mutta ongelma on, että en voi olla väsynyt koska joudun olemaan perheessä ns. tukipilari joka ei murru silloin kun mieheni on kiputilojensa vuoksi kykenemätön lähes nousemaan sängystä. Jos jotakuta kiinnostaa niin linkki tässä:
http://theeffexoractivist.org/
Miltä tämä olemiseni kuulostaa tai onko joku ollut samassa tilanteessa ja onko lääke todella vaarallinen?
pelottavaa on myös se, että minusta lääke on tehokas ja jopa hyvä mutta mieheni sanoo että en edes ole täysin oma itseni enää. En tahdo olla kukaan muu kun MINÄ.

Lue lisää

Okei, eli kaikki hyvin ja painellaan vaan menemään raketin lailla piristin oloisena kun lääkärikin niin kehui että hyvin menee?

venla72_ kirjoitti:

Okei, eli kaikki hyvin ja painellaan vaan menemään raketin lailla piristin oloisena kun lääkärikin niin kehui että hyvin menee?

Kaikki okei sinänsä eikä valittamista, mutta miksi ihmeessä mulle tulee valtavia mustelmia ihan pienistä kolhaisuista joita en välttämättä itse edes huomaa? Efexor-lappusessa lääkepaketissa luki että voi tulla, mutta mikä on se mekanismi miksi niitä tulee näin rajuina?

venla72_ kirjoitti:

Kaikki okei sinänsä eikä valittamista, mutta miksi ihmeessä mulle tulee valtavia mustelmia ihan pienistä kolhaisuista joita en välttämättä itse edes huomaa? Efexor-lappusessa lääkepaketissa luki että voi tulla, mutta mikä on se mekanismi miksi niitä tulee näin rajuina?

Lue lisää

Koittakaahan sitten täräyttää autoillessa Efexorin käyttäjät poliisin huumetestiin arkena, jolloin llääkärinne on töissä.
Tää näkyy pikahuumetestissä PCP:nä, enkelinpölynä. Että sillä lailla. Se on aivan sama mitä vingutte jos ei saa lääkäriä kiinni joka kyllä tän tietää ja kertoo sitten poliisisetälle, sut otetaan mukaan, auto jää tielle ja ei kun verikokeisiin ajokortti pois kunnes selviää että Efexoria se oli.
Jos sattuu viikonloppu niin hyvässä lykyssä sitä istuskellaan putkassa.
Lääkärini puhui asiasta kanssani eilen kun hätäilin, tehdään PCP-huumetesti jotta saadaan positiivinen tulos ja sen perusteella lääkäri kirjoittaa lausunnon jonka nätisti ojennan viikonloppun sitten poliisisedälle ja jatkan matkaa autolla.
En oo kai vielä täällä kironnut mutta nyt tulee: jo on JUMALAUTA.
Ollaan naurettu pissat housuissa miehen kanssa tätä touhua, en siis ole koskaan ollut tollaisissa testeissä saati käyttänyt huumeita ja menen sellaiseen toivossa että se näkyy positiivisena.

venla72_ kirjoitti:

Koittakaahan sitten täräyttää autoillessa Efexorin käyttäjät poliisin huumetestiin arkena, jolloin llääkärinne on töissä.
Tää näkyy pikahuumetestissä PCP:nä, enkelinpölynä. Että sillä lailla. Se on aivan sama mitä vingutte jos ei saa lääkäriä kiinni joka kyllä tän tietää ja kertoo sitten poliisisetälle, sut otetaan mukaan, auto jää tielle ja ei kun verikokeisiin ajokortti pois kunnes selviää että Efexoria se oli.
Jos sattuu viikonloppu niin hyvässä lykyssä sitä istuskellaan putkassa.
Lääkärini puhui asiasta kanssani eilen kun hätäilin, tehdään PCP-huumetesti jotta saadaan positiivinen tulos ja sen perusteella lääkäri kirjoittaa lausunnon jonka nätisti ojennan viikonloppun sitten poliisisedälle ja jatkan matkaa autolla.
En oo kai vielä täällä kironnut mutta nyt tulee: jo on JUMALAUTA.
Ollaan naurettu pissat housuissa miehen kanssa tätä touhua, en siis ole koskaan ollut tollaisissa testeissä saati käyttänyt huumeita ja menen sellaiseen toivossa että se näkyy positiivisena.

Lue lisää

Resepti laukussa ei sitten auta kun se PCP tärähtää siihen poliisin testiin.

venla72_ kirjoitti:

Resepti laukussa ei sitten auta kun se PCP tärähtää siihen poliisin testiin.

Uusi huomio on se, että Efexor tekee räjähdysalttiimman. Koskee tilanteita joissa tapahtuu selvää epäreiluutta.

venla72_ kirjoitti:

Uusi huomio on se, että Efexor tekee räjähdysalttiimman. Koskee tilanteita joissa tapahtuu selvää epäreiluutta.

Niisk sentään, ootteko jo aivan kyllästyneitä mun Efexor-kokemuksiin kun kukaan ei enää kirjoittele mulle tänne?
Harmittaa, kun laukkaamalla laukkasin henkihieverissä tänään ja tein kotitöitä hiki hatussa ja nyt kun katson niin löydän aina vaan lisää siivottavaa ja tekemistä. Ihan kun ei etenisi yhtään, askel eteenpäin ja 2 askelta pakkia.
Tai sitten ei oikeasti ole sotkuista vaan musta on tullut liian kriittinen ja ainahan olen ollut liian vaativa itseäni kohtaan.
Mulla on muuten nykyisin 2 kivaa ja mukavaa nettikirjekamuakin joiden kanssa on hienoa kirjoitella, vaikka ihan tavallisista asioista jutellaan. Suosittelen!

venla72_ kirjoitti:

Niisk sentään, ootteko jo aivan kyllästyneitä mun Efexor-kokemuksiin kun kukaan ei enää kirjoittele mulle tänne?
Harmittaa, kun laukkaamalla laukkasin henkihieverissä tänään ja tein kotitöitä hiki hatussa ja nyt kun katson niin löydän aina vaan lisää siivottavaa ja tekemistä. Ihan kun ei etenisi yhtään, askel eteenpäin ja 2 askelta pakkia.
Tai sitten ei oikeasti ole sotkuista vaan musta on tullut liian kriittinen ja ainahan olen ollut liian vaativa itseäni kohtaan.
Mulla on muuten nykyisin 2 kivaa ja mukavaa nettikirjekamuakin joiden kanssa on hienoa kirjoitella, vaikka ihan tavallisista asioista jutellaan. Suosittelen!

Lue lisää

Katsoin uusinta sairauslomatodistusta ja sen diagnoosi on erilainen kun ennen, oli vaan Keskivaikea masennus. Nyt lukee:"F32.10 Keskivaikea masennustila; ilman somaattista oireyhtymää"
Mitäääh? Mitä tuo tarkoittaa ns. suomeksi? Jos joku kiltti tietää niin olisin iloinen jos saisin selvennöksen.

venla72_ kirjoitti:

Katsoin uusinta sairauslomatodistusta ja sen diagnoosi on erilainen kun ennen, oli vaan Keskivaikea masennus. Nyt lukee:"F32.10 Keskivaikea masennustila; ilman somaattista oireyhtymää"
Mitäääh? Mitä tuo tarkoittaa ns. suomeksi? Jos joku kiltti tietää niin olisin iloinen jos saisin selvennöksen.

Lue lisää

Minulla on ollut tuota samaa diagnoosia joskus. Minuakin alkoi kiinnostaa tuon diagnoosin merkitys, joten googletin (kuten lääkäritkin tekevät opiskellessaan lääkiksessä. Vielä vastaanottotilanteissakin he usein hakevat tietoa kirjoistaja ja koneelta, ehkäpä jopa Goolesta tai Wikipediasta).

Sinulla on keskivaikea masennustila ilman somaattiista oireyhtymää. Lääkäriisi on todennut sinun työkykysi olevan mielialan ja toimintakyvyn laskun vuoksi heikentynyt, joten sairauslomaasi on jatkettu. Sinulla on todettu olevan vaikeuksia selvitä asioista, joita työkykyisyys vaatisi.

Masennustilasi on kuitenkin lievempää tyyppiä, sillä sinulla ei esiinny somaattiseen oireyhtymään kuuluvia psyykoositiloja ja muutenkin masennuksesi on siis lievempiasteista. Et ole menettänyt täysin toimintakykyäsi: kykenet hoitamaan itsesi ja perheesi asioita, huolehtimaan hygieniasta ja ruokailusta jne. Mielestäni sinulla on hyvät mahdollisuudet toipua jälleen työkykyiseksi. (Masennustilojen ollessa psykoottisia, saa lääkiktykseenkin erityiskorvattavuuden, jolloin ne maksavat asiakkaalle hyvin vähän).

Kirjoitat että sinulla on nyt "vaan keskivaikea masennus". Se johtuu venlafaksiinista. Kun olet syönyt sitä riittävän kauan, ei masennus ole enää vaikea-asteista. Nykyaikana masennustilojen syvyyttä voidaan helposti hoitaa antidepressiiveillä. Ne eivät todellisuudessa siis ole ratkaisu sairauteen, vaan niillä lievitetään oireita. Venlafaksiini on yksi parhaimmista masennuslääkkeistä, joilla depressiivinen, toimintakyvytön henkilö saadaan melko nopeasti ylös syvästä kuilusta. Lääkityksen myötä käyttäjän toimintakyky hujahtaa usein herkästi myös manian puolelle, koska välittäjäaineiden pitoisuudet nousevat liikaa. Venlafaksiini on ihmeellinen lääke ja en ymmärrä miten sitä uskalletaan määrätä tuosta vaan, juurikaan kontrolloimatta potilasta. Kuinkahan monille suomalaisillekin huolimattomasti ja konrolloimatta määrätyt masennuslääkkeet ovat laukaiseet piilleen kaksisuuntaisen mielialahäiriön?!!

Toivottavaa tietenkin olisi, että riittävän pitkään jatkunut lääkitys olisi korjannut aivokemian häiriötilan ja jossakin vaiheessa lääkityksen purkaminen tulisi mahdolliseksi. Aina on kuitenkin olemassa mahdollisuus, että masennustilat uusiutuvat ja joissakin tapauksissa lääkitystä joudutaan käyttämään loppuelämän ns. estolääkityksenä. Joku käyttää diabeteslääkkeitä, verenohennuslääkkeitä, e-pillereitä, sydänlääkkeitä ja jotkut aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä.

Hei Venlis, oletko siis jo joutunut poliisin huumetestiin? Vai pyydätkö lääkäriltä lupalapun, jota tarvittaessa voi näyttää huumetestin antaessa positiivisen tuloksen? Ehkä siinä lapussa lukee:

"Asiakas saa lääkärin luvalla käyttää sairauden hoitoon kyseistä huumausainetta. Näissä aineissa ajaminen ei ole tuomittavaa, kunhan annokset pysyvät lääkärin määrämien määrien puitteissa, eikä asiakas ole silminnähden sekavassa tilassa".

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Minulla on ollut tuota samaa diagnoosia joskus. Minuakin alkoi kiinnostaa tuon diagnoosin merkitys, joten googletin (kuten lääkäritkin tekevät opiskellessaan lääkiksessä. Vielä vastaanottotilanteissakin he usein hakevat tietoa kirjoistaja ja koneelta, ehkäpä jopa Goolesta tai Wikipediasta).

Sinulla on keskivaikea masennustila ilman somaattiista oireyhtymää. Lääkäriisi on todennut sinun työkykysi olevan mielialan ja toimintakyvyn laskun vuoksi heikentynyt, joten sairauslomaasi on jatkettu. Sinulla on todettu olevan vaikeuksia selvitä asioista, joita työkykyisyys vaatisi.

Masennustilasi on kuitenkin lievempää tyyppiä, sillä sinulla ei esiinny somaattiseen oireyhtymään kuuluvia psyykoositiloja ja muutenkin masennuksesi on siis lievempiasteista. Et ole menettänyt täysin toimintakykyäsi: kykenet hoitamaan itsesi ja perheesi asioita, huolehtimaan hygieniasta ja ruokailusta jne. Mielestäni sinulla on hyvät mahdollisuudet toipua jälleen työkykyiseksi. (Masennustilojen ollessa psykoottisia, saa lääkiktykseenkin erityiskorvattavuuden, jolloin ne maksavat asiakkaalle hyvin vähän).

Kirjoitat että sinulla on nyt "vaan keskivaikea masennus". Se johtuu venlafaksiinista. Kun olet syönyt sitä riittävän kauan, ei masennus ole enää vaikea-asteista. Nykyaikana masennustilojen syvyyttä voidaan helposti hoitaa antidepressiiveillä. Ne eivät todellisuudessa siis ole ratkaisu sairauteen, vaan niillä lievitetään oireita. Venlafaksiini on yksi parhaimmista masennuslääkkeistä, joilla depressiivinen, toimintakyvytön henkilö saadaan melko nopeasti ylös syvästä kuilusta. Lääkityksen myötä käyttäjän toimintakyky hujahtaa usein herkästi myös manian puolelle, koska välittäjäaineiden pitoisuudet nousevat liikaa. Venlafaksiini on ihmeellinen lääke ja en ymmärrä miten sitä uskalletaan määrätä tuosta vaan, juurikaan kontrolloimatta potilasta. Kuinkahan monille suomalaisillekin huolimattomasti ja konrolloimatta määrätyt masennuslääkkeet ovat laukaiseet piilleen kaksisuuntaisen mielialahäiriön?!!

Toivottavaa tietenkin olisi, että riittävän pitkään jatkunut lääkitys olisi korjannut aivokemian häiriötilan ja jossakin vaiheessa lääkityksen purkaminen tulisi mahdolliseksi. Aina on kuitenkin olemassa mahdollisuus, että masennustilat uusiutuvat ja joissakin tapauksissa lääkitystä joudutaan käyttämään loppuelämän ns. estolääkityksenä. Joku käyttää diabeteslääkkeitä, verenohennuslääkkeitä, e-pillereitä, sydänlääkkeitä ja jotkut aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä.

Hei Venlis, oletko siis jo joutunut poliisin huumetestiin? Vai pyydätkö lääkäriltä lupalapun, jota tarvittaessa voi näyttää huumetestin antaessa positiivisen tuloksen? Ehkä siinä lapussa lukee:

"Asiakas saa lääkärin luvalla käyttää sairauden hoitoon kyseistä huumausainetta. Näissä aineissa ajaminen ei ole tuomittavaa, kunhan annokset pysyvät lääkärin määrämien määrien puitteissa, eikä asiakas ole silminnähden sekavassa tilassa".

Lue lisää

Ilman somaattista oireyhtymää voisi tarkoittaa, että ei ole ruumiillisia oireita. Ei sydämentykytystä, oksentelua, vatsakipua jne. Kai joskus depressioon voi liittyä vaikeita ruumiillisia oireita.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Ilman somaattista oireyhtymää voisi tarkoittaa, että ei ole ruumiillisia oireita. Ei sydämentykytystä, oksentelua, vatsakipua jne. Kai joskus depressioon voi liittyä vaikeita ruumiillisia oireita.

Lue lisää

Kiitos sulle "suomennoksesta"!
Joo jotain tollaista lappua se lääkäri ois tehnyt, mutta ymmärsin että tuo testaaminen on monta sataa euroa jotan sepä siitä. Laukussa on kaikkien lääkkeiden uusimmat reseptit ja lääkkeet (no ei kaikki kerralla) joten ottakoot ajokortin pois jos pottumaisella tuulella ovat, saan sen takaisin kuitenkin.
Kirjoittelen sulle luultavasti tänään, olen pinkonut kun jänis tän päivän niin en osaa ennustaa koska alkaa unettaa, muuten laitan kyllä postia vielä tänään tulemaan jos ei Uni-Matti ehdi estää aikeitani.

venla72_ kirjoitti:

Kiitos sulle "suomennoksesta"!
Joo jotain tollaista lappua se lääkäri ois tehnyt, mutta ymmärsin että tuo testaaminen on monta sataa euroa jotan sepä siitä. Laukussa on kaikkien lääkkeiden uusimmat reseptit ja lääkkeet (no ei kaikki kerralla) joten ottakoot ajokortin pois jos pottumaisella tuulella ovat, saan sen takaisin kuitenkin.
Kirjoittelen sulle luultavasti tänään, olen pinkonut kun jänis tän päivän niin en osaa ennustaa koska alkaa unettaa, muuten laitan kyllä postia vielä tänään tulemaan jos ei Uni-Matti ehdi estää aikeitani.

Lue lisää

Ei hätää, kirjoita kun ehdit ja jaksat. Minä meinaan kuolla janoon... Pelkään jo että nämä paskalääkkeet sairastuttivat minut diabetekseen... Ehkä se johtuu vaan nesteen nopeasta poistumisesta kun olen ollut kuivilla mrtazapiinista parin viikon ajan (janottaa ja kusettaa, itkettää ja masentaa). Nestepöhötös on todella alkanut vähetä ja painoakin on lähtenyt yli 2 kg! :). Haittapuolena on vai se, etten saa unta kuin klo 2-3 aikaan :/. Viime yönä kuuntelin musiikkiia ja se rauhoitti lopulta. Itkin yöllä kuunnellessani Juha Tapion Luvattu Maa -biisiä. Ja se soi myös nyt: "Ootko vastassa jos mä pääsen maahan luvattuun?".

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Ei hätää, kirjoita kun ehdit ja jaksat. Minä meinaan kuolla janoon... Pelkään jo että nämä paskalääkkeet sairastuttivat minut diabetekseen... Ehkä se johtuu vaan nesteen nopeasta poistumisesta kun olen ollut kuivilla mrtazapiinista parin viikon ajan (janottaa ja kusettaa, itkettää ja masentaa). Nestepöhötös on todella alkanut vähetä ja painoakin on lähtenyt yli 2 kg! :). Haittapuolena on vai se, etten saa unta kuin klo 2-3 aikaan :/. Viime yönä kuuntelin musiikkiia ja se rauhoitti lopulta. Itkin yöllä kuunnellessani Juha Tapion Luvattu Maa -biisiä. Ja se soi myös nyt: "Ootko vastassa jos mä pääsen maahan luvattuun?".

Lue lisää

Truptyl uneen, lääkärilta vaadit. Tuota, saunan jälkeen se nukuttajatyyppi Matti-nimeltä pyyhkäisi paikalle joten tähänään sitten naputellaan niin maan perusteellisesti!
Toivottavasti tykkäät lukea ns. romaanin pituisia kirheitä.
Mittazapiinin lopetus voi tehdä nuo kaikki: janotus, kusetus, vollotus ja masis :(

venla72_ kirjoitti:

Truptyl uneen, lääkärilta vaadit. Tuota, saunan jälkeen se nukuttajatyyppi Matti-nimeltä pyyhkäisi paikalle joten tähänään sitten naputellaan niin maan perusteellisesti!
Toivottavasti tykkäät lukea ns. romaanin pituisia kirheitä.
Mittazapiinin lopetus voi tehdä nuo kaikki: janotus, kusetus, vollotus ja masis :(

Lue lisää

TRIPTYL siis. Mun ei pitäis kirjpittaa mitään minnekään ennen ku herään.

Hei Venla ja muut kanssalääkitetyt!

Minä en ainakaan ole kyllästynyt kirjoituksiisi, päinvastoin, olen lueskellut niitä mielenkiinnolla, koska olen itse syönyt venlafaksiinia nyt lokakuun lopulta. Sitä ennen söin viime talvesta Citalopramia, joka alkoi auttamaan hyvin mutta kohdallani vasta joskus parin kuukauden käytön jälkeen (=kun tuli kevät, millä takuulla myös merkitystä mielialaani), mutta sitten taas kesällä sen hyvä vaikutus tuntui loppuvan ja lääkäri määräsi tilalle Efexoria.

Annostusta on nostettu alun 37,5 milligrammasta vähitellen nykyiseen 300 milligrammaan, jossa olen pysytellyt nyt joulukuun puolivälistä. Vaihdoin Efexorin ekan korotuksen jälkeen Actavikseen, koska hintaero oli niin merkittävä. Annostuksella 37,5-150 mg olin yhä aina vain jatkuvasti väsynyt/yleispuhditon, ja olisin nukkunut vuorokauden läpeensä. Kilpirauhas- ja veriarvot on tsekattu, eikä niistä löydy mitään syytä väsymykseen, tai pitäisikö sanoa väsymyksen tunteeseen.

Kun annostusta nostettiin 225 mg/pvä, pahin pöhnä helpotti välittömästi, mutta muuten ei olo ole edelleenkään parantunut (zombie/vetämätön, kaikki tekeminen kovien ponnistelujen takana, suuri syöpöttelyhalu valitettavasti ennallaan), ja annostusta nostettiin sitten vajaa kuukausi sitten kokeiluluonteisesti tuohon 300 mg/päivässä. Samalla lääkäri kehotti jakamaan lääkkeen ottamisen kahtia. Mitään uusia sivuvaikutuksia en ole tällä annostuksella onneksi kokenut, mutta en vielä myös vielä niitä toivottujakaan vaikutuksia huomannut (normaalienergisyyden palaaminen, ruokahalun vähentyminen jne.). Olenkin miettinyt, että pitäisikö seuraavaksi kokeilla annostuksen nostamisen sijasta lääkkeen ottamista illalla nykyisen aamun/päivän sijasta. Actaviksen pakkausselosteessa sanotaan, että koko päiväannos tulee ottaa vain kerran päivässä, ja näin teinkin kokeeksi eilen ensimmäistä kertaa. Olin ehkä hitusen enemmän pöllyssä (:-O), mutta muuten en huomannut mitään eroa siihen että olen ottanut 150 mg 150 mg ensin aamulla ja toisen päivällä. Onko sinulla Venla tai täällä muilla kokemuksia siitä, että ottaa isomman annoksen kaikki kerralla tai ylipäätään lääkettä illalla? Venla ainakin on kirjoituksista päätellen ottanut osan lääkkeestä illalla.

En osaa vieläkään sanoa, onko venlafaksiinista ollut minulle hyötyä, mutta koska verenpaineeni ei ole merkittävästi kohonnut (syke on), niin ollaan lääkärin kanssa todettu että jatketaan ainakin vielä vähän aikaa. Hänen mukaansa annostusta voidaan periaatteessa nostaa vielä kerran, mutta en tiedä onko siitä enää tässä vaiheessa mitään hyötyä, jos ei 300 milligrammaakaan mitään erityistä tunnu tekevän. Mutta kuten sanottu, olen ajatellut itsekseni kokeilla lääkkeen ottamisen ajankohdan siirtoa illemmalle, josko aamulla ylösnouseminen edes helpottaisi, tai jos sillä viilaamisella olisi kohdallani suotuisampi vaste. Mitään uniongelmia ei ole koko aikana ollut - siis yhä jatkuvaa liikaunisuutta lukuunottamatta.

Itse toivoisin ennen kaikkea että yleisvireys ja energisyys palaisivat ja että saisin katkaistua liikasyömiseni (minulla on epätyypillinen masennus), ja että pääsisin muutenkin takaisin normaaliin päivärytmiini (aikainen ylösnousu ja illalla aikaisin nukkumaan). Liikunnasta on ollut minulle aina paljon apua, ja sitä olen aina harrastanut säännöllisesti ja melko paljon joka tapauksessa vuosia, koska se tuottanut minulle hyvän fyysisen olon lisäksi myös selkeästi mielihyvää. Sitä se toki tuottaa edelleen, kunhan vain jaksan raahautua paikalle, mutta sekin on viime syksynä - tänä talvena ollut todella vaikeaa. Onkin ikävä kyllä ollut huomattavasti helpompaa jäädä kotiin löhöämään kuin lähteä liikkeelle - ennen oli aivan päinvastoin.

Lueskelen hyvinkin lähdekriittisesti nettipalstoilta ym. muiden kokemuksia (koska jokaisen kokemus on aina jokaisen oma), mutta kuulisin silti mielelläni, jos joillakin on kokemuksia lääkityksen ottamisen ajankohdan mahdollisesta merkityksestä hoitovasteeseen, ja toisaalta myös näin isoista annostuksista (ts. kannattaako enää jatkaa vaikutuksen odottamista ja kuinka pitkään).

Kiitoksia jo etukäteen & tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Kohti kevättä kirjoitti:

Hei Venla ja muut kanssalääkitetyt!

Minä en ainakaan ole kyllästynyt kirjoituksiisi, päinvastoin, olen lueskellut niitä mielenkiinnolla, koska olen itse syönyt venlafaksiinia nyt lokakuun lopulta. Sitä ennen söin viime talvesta Citalopramia, joka alkoi auttamaan hyvin mutta kohdallani vasta joskus parin kuukauden käytön jälkeen (=kun tuli kevät, millä takuulla myös merkitystä mielialaani), mutta sitten taas kesällä sen hyvä vaikutus tuntui loppuvan ja lääkäri määräsi tilalle Efexoria.

Annostusta on nostettu alun 37,5 milligrammasta vähitellen nykyiseen 300 milligrammaan, jossa olen pysytellyt nyt joulukuun puolivälistä. Vaihdoin Efexorin ekan korotuksen jälkeen Actavikseen, koska hintaero oli niin merkittävä. Annostuksella 37,5-150 mg olin yhä aina vain jatkuvasti väsynyt/yleispuhditon, ja olisin nukkunut vuorokauden läpeensä. Kilpirauhas- ja veriarvot on tsekattu, eikä niistä löydy mitään syytä väsymykseen, tai pitäisikö sanoa väsymyksen tunteeseen.

Kun annostusta nostettiin 225 mg/pvä, pahin pöhnä helpotti välittömästi, mutta muuten ei olo ole edelleenkään parantunut (zombie/vetämätön, kaikki tekeminen kovien ponnistelujen takana, suuri syöpöttelyhalu valitettavasti ennallaan), ja annostusta nostettiin sitten vajaa kuukausi sitten kokeiluluonteisesti tuohon 300 mg/päivässä. Samalla lääkäri kehotti jakamaan lääkkeen ottamisen kahtia. Mitään uusia sivuvaikutuksia en ole tällä annostuksella onneksi kokenut, mutta en vielä myös vielä niitä toivottujakaan vaikutuksia huomannut (normaalienergisyyden palaaminen, ruokahalun vähentyminen jne.). Olenkin miettinyt, että pitäisikö seuraavaksi kokeilla annostuksen nostamisen sijasta lääkkeen ottamista illalla nykyisen aamun/päivän sijasta. Actaviksen pakkausselosteessa sanotaan, että koko päiväannos tulee ottaa vain kerran päivässä, ja näin teinkin kokeeksi eilen ensimmäistä kertaa. Olin ehkä hitusen enemmän pöllyssä (:-O), mutta muuten en huomannut mitään eroa siihen että olen ottanut 150 mg 150 mg ensin aamulla ja toisen päivällä. Onko sinulla Venla tai täällä muilla kokemuksia siitä, että ottaa isomman annoksen kaikki kerralla tai ylipäätään lääkettä illalla? Venla ainakin on kirjoituksista päätellen ottanut osan lääkkeestä illalla.

En osaa vieläkään sanoa, onko venlafaksiinista ollut minulle hyötyä, mutta koska verenpaineeni ei ole merkittävästi kohonnut (syke on), niin ollaan lääkärin kanssa todettu että jatketaan ainakin vielä vähän aikaa. Hänen mukaansa annostusta voidaan periaatteessa nostaa vielä kerran, mutta en tiedä onko siitä enää tässä vaiheessa mitään hyötyä, jos ei 300 milligrammaakaan mitään erityistä tunnu tekevän. Mutta kuten sanottu, olen ajatellut itsekseni kokeilla lääkkeen ottamisen ajankohdan siirtoa illemmalle, josko aamulla ylösnouseminen edes helpottaisi, tai jos sillä viilaamisella olisi kohdallani suotuisampi vaste. Mitään uniongelmia ei ole koko aikana ollut - siis yhä jatkuvaa liikaunisuutta lukuunottamatta.

Itse toivoisin ennen kaikkea että yleisvireys ja energisyys palaisivat ja että saisin katkaistua liikasyömiseni (minulla on epätyypillinen masennus), ja että pääsisin muutenkin takaisin normaaliin päivärytmiini (aikainen ylösnousu ja illalla aikaisin nukkumaan). Liikunnasta on ollut minulle aina paljon apua, ja sitä olen aina harrastanut säännöllisesti ja melko paljon joka tapauksessa vuosia, koska se tuottanut minulle hyvän fyysisen olon lisäksi myös selkeästi mielihyvää. Sitä se toki tuottaa edelleen, kunhan vain jaksan raahautua paikalle, mutta sekin on viime syksynä - tänä talvena ollut todella vaikeaa. Onkin ikävä kyllä ollut huomattavasti helpompaa jäädä kotiin löhöämään kuin lähteä liikkeelle - ennen oli aivan päinvastoin.

Lueskelen hyvinkin lähdekriittisesti nettipalstoilta ym. muiden kokemuksia (koska jokaisen kokemus on aina jokaisen oma), mutta kuulisin silti mielelläni, jos joillakin on kokemuksia lääkityksen ottamisen ajankohdan mahdollisesta merkityksestä hoitovasteeseen, ja toisaalta myös näin isoista annostuksista (ts. kannattaako enää jatkaa vaikutuksen odottamista ja kuinka pitkään).

Kiitoksia jo etukäteen & tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Lue lisää

Kivaa että kirjoittelit, mielenkiintoista myös todella. Jännä, että Efexor on jättänyt sut puhdittomaksi. Sain tänään toisen masislääkkeen vähän kun ripauksena päälääkkeen Efexorin rinnalle ja otan illalla ja piristää vallan mahdottomaksi, mutta silti saan nukuttua.
N. klo 16-17 mulla alkaa 2 kpl 75mg:n aamulla otettua Efexoria jo loppua vaikuttamasta niin, että alkaa hermo hieman kiristyä ja 3. Efexoria en voi ottaa koska muutun todella huonovointiseksi ja kireäksi. Jotenka paukkasin tänään lääkäriin ja illaksi Edronax 4mg:n lääkeresepti kourassa vastaanotolta ulos. Lääkäri sanoi, että hienoa, näytän olevan menossa niin paljon parempaan päin jo ja kyllä siltä todella tuntuukin :)
En mielellään Opamoxia illaksi ottaisi vaikka sekin kyllä auttaisi, mutten tahdo riippuvuutta siitä ja Edronax luetaan mietoihin mielialalääkkeisiin.
Oli keskikokoisen kaupungin apteekista loppu ja joutuivat tilaamaan, sain vaan 20kpl mukaan.
Todella suosittelen, luepa netistä ko lääkkeestä.
Noradrenaliinia synapseihin ja siellä pysyy, ei todellakaan masenna tai potuta.
25.2. saakka olen vielä sairauslomalla, sitten alan jotakin pientä työtä tehdä, syksyllä toivottavasti sitten opiskelemaan.
Tärkeä huomio muuten, muistini on palautunut hyväksi. Aluksi Efexorin kanssa se heikkeni hälyttävän huonoksi, onni että palautui.

Hyvää ja tärkeää tietoa kokemuksistasi, kiitos! Olen täysin samaa mieltä tuosta että kannattaa olla kärsivällinen ja koittaa lääkettä vaikka aluksi tulisi huono olo. Ihmettelen joskus kun lueskelen ihmisten kokemuksia ja "Kokeilin x-lääkettä, mutta oksensin illalla ja vaadin toista valmistetta tilalle!" Millä ihmeellä voi löytää lääkkeen jos ei pysty pariakaan viikkoa saati useampaa kokeilemaan? Toki joillekin tulee niin hirvittävät olot ja itku ja hammasten kiristys ettei varmaankaan kestäkään, mutta jos vaikka annosta alennettaisi, vähitellen sitten nostettaisi lääkärin kanssa? En tiedä, en ole lääkäri.
MUlla ei tule itku, muuten ei ole ollenkaan latistunut tunne-elämä, onneksi. Kerrankin onni suosi nimittäin olen monesti lukenut että mm. Efexor vie sen tunne-elämän, latistaa.
Tsemppiä!

venla72_ kirjoitti:

Hyvää ja tärkeää tietoa kokemuksistasi, kiitos! Olen täysin samaa mieltä tuosta että kannattaa olla kärsivällinen ja koittaa lääkettä vaikka aluksi tulisi huono olo. Ihmettelen joskus kun lueskelen ihmisten kokemuksia ja "Kokeilin x-lääkettä, mutta oksensin illalla ja vaadin toista valmistetta tilalle!" Millä ihmeellä voi löytää lääkkeen jos ei pysty pariakaan viikkoa saati useampaa kokeilemaan? Toki joillekin tulee niin hirvittävät olot ja itku ja hammasten kiristys ettei varmaankaan kestäkään, mutta jos vaikka annosta alennettaisi, vähitellen sitten nostettaisi lääkärin kanssa? En tiedä, en ole lääkäri.
MUlla ei tule itku, muuten ei ole ollenkaan latistunut tunne-elämä, onneksi. Kerrankin onni suosi nimittäin olen monesti lukenut että mm. Efexor vie sen tunne-elämän, latistaa.
Tsemppiä!

Lue lisää

Nyt olen käyttänyt Edronaxia 9 vrk ja alan hieman pysyä kärryillä tuntemuksissa. Ensimmäiseksi on sanottava, että Edronax todellakin potkaisee liikkeelle ja hyvillä mielin yleisimmin.
Efexorista mulla ei ole enää aikoihin tullut hikipuuskia, nyt tulee Edronaxista n. 1,5h sen ottamisen jälkeen. Samalla alkaa olo piristyä ja energisoitua.
Mutta mutta, saan nukuttua nykyisin hyvin, HYVIN, nukahdan melatoniinista mutta olen aamuisin klo 6 kun pitäisi herätä kuin märkä väsyrätti, haukotuttaa, saa repiä itseään väkisin sängystä jne.
Tuo ei ole normaali minä.
Se liittynee nyt jotenkin tähän Edronaxiin ja päätinpä juuri kokeilla ottaa Edronax juuri kun olen nukahtamassa. Edronaxin puoliintumisaika on n. 13h joten pitäisi ymmärrykseni mukaan herätä virkeämpänä?
Kerron kun olen testannut tai sitten se vie yöunet. Tai siis kun olin näitä saanut, oli käsky ottaa aamuin illoin 1 tabu/päivä ja se vei sillä yöunet niin että nukahti vasta joskus klo 3 maissa, mutten ole ottanut sitä enää iltaisin.
Lisäksi, vaikka Edronax on eriomaisesti muuten sopinut niin nyt tulee näitä mukavia elämä loppu-puuskia suunnilleen iltapäivällä. Eli vollotan, kaikki on ihan turhaa ja itse olen aivan viraton jne jne tiedätte. Se menee onneksi ohi Opamoxilla viimeistään 2h päästä.
Paniikkihäiriötä tai suhteetonta pelkoa omituisia asioita kohtaan on elämä loppu-aikana esiintynyt mutta niistäkin pääsee yli Opamoxin jälkeen.
Näitä samoja kohtauksia oli Efen aloituksessa ja loppuivat, toivon niin käyvän nyt tämänkin lääkkeen kanssa.
Eli lääkitys nyt Efexor, Edronax, Opamox (tarvittaessa) ja melatoniini nukkumiseen, ei tarvits Tenoxia.
2 x SNRI-lääkettä yhdessä tuntuu toimivan mulla mutta onko muilla kokemusta tämmöisestä?

venla72_ kirjoitti:

Nyt olen käyttänyt Edronaxia 9 vrk ja alan hieman pysyä kärryillä tuntemuksissa. Ensimmäiseksi on sanottava, että Edronax todellakin potkaisee liikkeelle ja hyvillä mielin yleisimmin.
Efexorista mulla ei ole enää aikoihin tullut hikipuuskia, nyt tulee Edronaxista n. 1,5h sen ottamisen jälkeen. Samalla alkaa olo piristyä ja energisoitua.
Mutta mutta, saan nukuttua nykyisin hyvin, HYVIN, nukahdan melatoniinista mutta olen aamuisin klo 6 kun pitäisi herätä kuin märkä väsyrätti, haukotuttaa, saa repiä itseään väkisin sängystä jne.
Tuo ei ole normaali minä.
Se liittynee nyt jotenkin tähän Edronaxiin ja päätinpä juuri kokeilla ottaa Edronax juuri kun olen nukahtamassa. Edronaxin puoliintumisaika on n. 13h joten pitäisi ymmärrykseni mukaan herätä virkeämpänä?
Kerron kun olen testannut tai sitten se vie yöunet. Tai siis kun olin näitä saanut, oli käsky ottaa aamuin illoin 1 tabu/päivä ja se vei sillä yöunet niin että nukahti vasta joskus klo 3 maissa, mutten ole ottanut sitä enää iltaisin.
Lisäksi, vaikka Edronax on eriomaisesti muuten sopinut niin nyt tulee näitä mukavia elämä loppu-puuskia suunnilleen iltapäivällä. Eli vollotan, kaikki on ihan turhaa ja itse olen aivan viraton jne jne tiedätte. Se menee onneksi ohi Opamoxilla viimeistään 2h päästä.
Paniikkihäiriötä tai suhteetonta pelkoa omituisia asioita kohtaan on elämä loppu-aikana esiintynyt mutta niistäkin pääsee yli Opamoxin jälkeen.
Näitä samoja kohtauksia oli Efen aloituksessa ja loppuivat, toivon niin käyvän nyt tämänkin lääkkeen kanssa.
Eli lääkitys nyt Efexor, Edronax, Opamox (tarvittaessa) ja melatoniini nukkumiseen, ei tarvits Tenoxia.
2 x SNRI-lääkettä yhdessä tuntuu toimivan mulla mutta onko muilla kokemusta tämmöisestä?

Lue lisää

13.1. en vielä näemmä kyennyt itkemään, nyt ei tee enää tiukkaakaan :) En ole ollenkaan missään vaiheessa kokenut tunne-elämän latistumista poikkeuksena tuo itkemättömyys.

venla72_ kirjoitti:

Nyt olen käyttänyt Edronaxia 9 vrk ja alan hieman pysyä kärryillä tuntemuksissa. Ensimmäiseksi on sanottava, että Edronax todellakin potkaisee liikkeelle ja hyvillä mielin yleisimmin.
Efexorista mulla ei ole enää aikoihin tullut hikipuuskia, nyt tulee Edronaxista n. 1,5h sen ottamisen jälkeen. Samalla alkaa olo piristyä ja energisoitua.
Mutta mutta, saan nukuttua nykyisin hyvin, HYVIN, nukahdan melatoniinista mutta olen aamuisin klo 6 kun pitäisi herätä kuin märkä väsyrätti, haukotuttaa, saa repiä itseään väkisin sängystä jne.
Tuo ei ole normaali minä.
Se liittynee nyt jotenkin tähän Edronaxiin ja päätinpä juuri kokeilla ottaa Edronax juuri kun olen nukahtamassa. Edronaxin puoliintumisaika on n. 13h joten pitäisi ymmärrykseni mukaan herätä virkeämpänä?
Kerron kun olen testannut tai sitten se vie yöunet. Tai siis kun olin näitä saanut, oli käsky ottaa aamuin illoin 1 tabu/päivä ja se vei sillä yöunet niin että nukahti vasta joskus klo 3 maissa, mutten ole ottanut sitä enää iltaisin.
Lisäksi, vaikka Edronax on eriomaisesti muuten sopinut niin nyt tulee näitä mukavia elämä loppu-puuskia suunnilleen iltapäivällä. Eli vollotan, kaikki on ihan turhaa ja itse olen aivan viraton jne jne tiedätte. Se menee onneksi ohi Opamoxilla viimeistään 2h päästä.
Paniikkihäiriötä tai suhteetonta pelkoa omituisia asioita kohtaan on elämä loppu-aikana esiintynyt mutta niistäkin pääsee yli Opamoxin jälkeen.
Näitä samoja kohtauksia oli Efen aloituksessa ja loppuivat, toivon niin käyvän nyt tämänkin lääkkeen kanssa.
Eli lääkitys nyt Efexor, Edronax, Opamox (tarvittaessa) ja melatoniini nukkumiseen, ei tarvits Tenoxia.
2 x SNRI-lääkettä yhdessä tuntuu toimivan mulla mutta onko muilla kokemusta tämmöisestä?

Lue lisää

Siis SNRI NARI eikä 2x SNRI

venla72_ kirjoitti:

Siis SNRI NARI eikä 2x SNRI

Mä tulin kirjoittamaan tämän jotta voin lukea sen joskus kun on oikea aika. Tää on niin hirveetä oloa että ei kyllä valoa näy ja täällä sitä vollotellaan. Olen ihan tyhjäntoimittaja, mitään järkevää en saa tehtyä, olen myöhässä kaikesta ja kamala ikävä lapsia jotka on nyt koulussa.
Kamalan huono omatunto kun ärähdin yhdelle aamulla mutta kun oltaisi muuten myöhästytty.
Oon huono kaikessa enkä osaa mitään kunnolla.
Pelkään tulevia opintoja, en opi kuitenkaan mitään. Pelkään varmaan nyt kaikkea mahdollista ja en varmana lähde kotipihaa pidemmäs ennen kun tää helvetin kohtaus on ohi. Onneks tiedän, että tää menee ohi.
Niin, siis kiteytettynä en oo minkään arvoinen vaan aivan paska ja valtavat syyllisyydentunteet kaikesta mahdollisesta.
Edronax perkele, mut kai tää loppuu joskus kuten Efexorilla. Vollotus.

venla72_ kirjoitti:

Mä tulin kirjoittamaan tämän jotta voin lukea sen joskus kun on oikea aika. Tää on niin hirveetä oloa että ei kyllä valoa näy ja täällä sitä vollotellaan. Olen ihan tyhjäntoimittaja, mitään järkevää en saa tehtyä, olen myöhässä kaikesta ja kamala ikävä lapsia jotka on nyt koulussa.
Kamalan huono omatunto kun ärähdin yhdelle aamulla mutta kun oltaisi muuten myöhästytty.
Oon huono kaikessa enkä osaa mitään kunnolla.
Pelkään tulevia opintoja, en opi kuitenkaan mitään. Pelkään varmaan nyt kaikkea mahdollista ja en varmana lähde kotipihaa pidemmäs ennen kun tää helvetin kohtaus on ohi. Onneks tiedän, että tää menee ohi.
Niin, siis kiteytettynä en oo minkään arvoinen vaan aivan paska ja valtavat syyllisyydentunteet kaikesta mahdollisesta.
Edronax perkele, mut kai tää loppuu joskus kuten Efexorilla. Vollotus.

Lue lisää

Se on mennyt taas perus 2h kohtauksen alkamisesta ja elämää jatkuu, kohtaus ohi huh.
Mä luulen, että Edronaxin annosta on alennettava jos tää kestää vielä yli viikon.
No en todellakaan allekirjoita aiempaa tekstiä enkä oo huonompi kun kukaan muukaan.
Totta hitossa opinnot tulee menemään okei koska motivaatio on hyvä!
Nyt olo on hyvä, ei paniikista tietoakaan ja kohta suhautan asioita hoitelemaan keskustaan.
Jos tää ei olisi vain uuden lääkkeen aloitusoireistoa, en tämmöistä peliä jatkaisi mutta vahvat epäilykset ovat että uudesta lääkkeestä kyse ennen kun se rauhoittuu, tasaantuu vai miten se sanotaan.
Kokeilin ottaa Edronaxin illalla kun menen nukkumaan ja kävi siten, että koska se virkistää niin paljon niin nukkuminen oli katkonaista, horrosmaista ei hyvää mutta aamulla pomppasin ylös kuin vieteri ja ei väsymyksestä tietoa.
Kokeilen puolella tabletilla ensi yönä.
Venlis lopettaa, hyvää viikonloppua ja kestokykyä kaikille!

venla72_ kirjoitti:

Se on mennyt taas perus 2h kohtauksen alkamisesta ja elämää jatkuu, kohtaus ohi huh.
Mä luulen, että Edronaxin annosta on alennettava jos tää kestää vielä yli viikon.
No en todellakaan allekirjoita aiempaa tekstiä enkä oo huonompi kun kukaan muukaan.
Totta hitossa opinnot tulee menemään okei koska motivaatio on hyvä!
Nyt olo on hyvä, ei paniikista tietoakaan ja kohta suhautan asioita hoitelemaan keskustaan.
Jos tää ei olisi vain uuden lääkkeen aloitusoireistoa, en tämmöistä peliä jatkaisi mutta vahvat epäilykset ovat että uudesta lääkkeestä kyse ennen kun se rauhoittuu, tasaantuu vai miten se sanotaan.
Kokeilin ottaa Edronaxin illalla kun menen nukkumaan ja kävi siten, että koska se virkistää niin paljon niin nukkuminen oli katkonaista, horrosmaista ei hyvää mutta aamulla pomppasin ylös kuin vieteri ja ei väsymyksestä tietoa.
Kokeilen puolella tabletilla ensi yönä.
Venlis lopettaa, hyvää viikonloppua ja kestokykyä kaikille!

Lue lisää

Huomenta! Lääkitys sen jälkeen kun Edronax lisättiin, aiheuttaa pitkiä hyvin muistettavia unia jotka ovat yleensä pelottavia ja jännittäviä muttei kuitenkaan onneksi kauhupainajaisia. Oon ollut vankilassa jossa ammuskeltiin, Italiassa eksyksissä ja etsinyt lapsiani ja viime yönä jossain takametsien kaupunkikylässä jossa pyydystettiin supikoiran ja mäyrän risteytymiä, no huh. 1 sellainen pääsi mun ja pikkutyttöni lähelle pienessä tilassa ja ei päästy karkuun ja se puri. En viitsi kertoa lisää, kammottavampaakin oli.
No ei oo telkkaria tarvinnut katsella tosiaan, näkyy tää oma elämä olevan ihan liian jännää muutenkin.
Mua kiinnostaa TODELLA, teidän muiden kokemukset minkä tahansa mielialalääkkeen vaikutukset uniin, kertokaapas?
Nämä unet pyörivät mielessä itsestään lähes iltaan saakka ja yleensä en muista nähneeni mitään unia, siis ennen Edronaxia. Taitaa NARIsta päässä!
Tosi harmi että on -24C ei päästä hiihtämään tai luistelamaan, hiihdetty enimmäkseen ollaan ja piti viikonloppuna lähteä eväsreppujen ja lapsilauman kera hiihtelemään tuntemattomia latuja pidemmälle.
Tää sää kuuluu Lappiin, eikä tänne kuten meteorologi sanoi ja olen samaa mieltä ;)

venla72_ kirjoitti:

Huomenta! Lääkitys sen jälkeen kun Edronax lisättiin, aiheuttaa pitkiä hyvin muistettavia unia jotka ovat yleensä pelottavia ja jännittäviä muttei kuitenkaan onneksi kauhupainajaisia. Oon ollut vankilassa jossa ammuskeltiin, Italiassa eksyksissä ja etsinyt lapsiani ja viime yönä jossain takametsien kaupunkikylässä jossa pyydystettiin supikoiran ja mäyrän risteytymiä, no huh. 1 sellainen pääsi mun ja pikkutyttöni lähelle pienessä tilassa ja ei päästy karkuun ja se puri. En viitsi kertoa lisää, kammottavampaakin oli.
No ei oo telkkaria tarvinnut katsella tosiaan, näkyy tää oma elämä olevan ihan liian jännää muutenkin.
Mua kiinnostaa TODELLA, teidän muiden kokemukset minkä tahansa mielialalääkkeen vaikutukset uniin, kertokaapas?
Nämä unet pyörivät mielessä itsestään lähes iltaan saakka ja yleensä en muista nähneeni mitään unia, siis ennen Edronaxia. Taitaa NARIsta päässä!
Tosi harmi että on -24C ei päästä hiihtämään tai luistelamaan, hiihdetty enimmäkseen ollaan ja piti viikonloppuna lähteä eväsreppujen ja lapsilauman kera hiihtelemään tuntemattomia latuja pidemmälle.
Tää sää kuuluu Lappiin, eikä tänne kuten meteorologi sanoi ja olen samaa mieltä ;)

Lue lisää

Missä viipyy elämä loppu-kohtaus??? Alkais olla kohta aika.

venla72_ kirjoitti:

Missä viipyy elämä loppu-kohtaus??? Alkais olla kohta aika.

Lopetin eilen parin kuukauden jälkeen 75mg-Efexor annoksen. Koska "vieroitusoireiden" pitäisi alkaa, ja mitä odottaa?

loppu_ kirjoitti:

Lopetin eilen parin kuukauden jälkeen 75mg-Efexor annoksen. Koska "vieroitusoireiden" pitäisi alkaa, ja mitä odottaa?

Mä ainakin odottelen itseni kohdalla sitä kun olen lopettamassa että helvettihän siitä repeää, päässä salamoi sähköiskut, pillitys taukoamatonta ja mieliala aivan maassa. Menen sitten itkemään lääkärilleni, joka tuuppaa reseptin aina vaan vahvempaa rauhoittavaa. Sitten olen niihin ainakin henkisesti koukussa jne jne piiri pieni pyörii, venla siinä hyörii.
Sulla ei tule olemaan tuollaista, annos pieni ja käyttö lyhyttä. Varmaan hieman huonoa vointia, parit säkärit päässä ja 2 viikossa ohi. En ole varma.

venla72_ kirjoitti:

Mä ainakin odottelen itseni kohdalla sitä kun olen lopettamassa että helvettihän siitä repeää, päässä salamoi sähköiskut, pillitys taukoamatonta ja mieliala aivan maassa. Menen sitten itkemään lääkärilleni, joka tuuppaa reseptin aina vaan vahvempaa rauhoittavaa. Sitten olen niihin ainakin henkisesti koukussa jne jne piiri pieni pyörii, venla siinä hyörii.
Sulla ei tule olemaan tuollaista, annos pieni ja käyttö lyhyttä. Varmaan hieman huonoa vointia, parit säkärit päässä ja 2 viikossa ohi. En ole varma.

Lue lisää

Huomenta! En siis kokenut elämä loppu-kohtausta eilen, mikä ihmetyttää. Jos ne alkavat nyt sitten loppua? En usko vielä, koska en mä näin vähällä voi tästä päästä, lääkitys muuten on erinomainen.
Polvet notkahtaa helpotuksesta/kauhusta kun mietin miten vaikeeta lääkityksen löytäminen olisi voinut olla, huh.
Saattaa olla ettei kohtaus tullut eilen siksi, että kun aloin tuntea että kohta alkaa päässä rytistä, jouduin lähteä kuskaamaan lasta ja käydä kaupassa, mutta periaatteessa kaupassa olisi pitänyt tulla panikointi tai muu hätätila ja olisin joutunut purra hammasta että vielä ei voi revetä, sit vasta kun koti näkyy voi autossa alkaa vollata. Huonompi juttu liukkailla, oon pariin otteeseen luisunut ohi risteyksemme.
No, odottelen rauhassa tän päivän kohtausta.
Mä tiedän vihdoin, mitä tarkoitatte sillä, että ei ole tunteita!!!
Nimittäin, eilen illalla pillastuin miehelle ja vedin nenän täyteen palkokasveja kunnolla ja vihapäissäni en keksinyt muuta apua niin tempaisin 3. Edronaxin suuhun.
Kaduin kyllä jo tehdessäni sitä mutta myöhäistä se enää oli kun oli nielaistu.
Reilu tunti ja en tuntenut mitään. Teinikin veivasi samaa asiaansa joka on siis tosi paha juttu, hain pois kun huijasivat että on lupa yökylään jne eli asioita joista olisi pillastunut muuten, mutta tyynesti hain enkä ollut edes vihanen.
Melkoinen zombie-olo se oli, toisaalta helppo olo toisaalta en aio hankkia tuollaista ihan itse koskaan enää.
Riippuvuuden synnystä mua on naurattanut tämä seuraava, joka siis pitää paikkaansa.
Yes, addiction, on a chemical level, is when the body wants a specific receptor to be stimulated, over and over. It is as though stimulating causes the receptor to get on the phone to another part of the brain and say, "Hey, feeling goooood! Yea Baby !". Serotonin 5-HT2 is one of those addictive receptors (the Doc's sometimes refer to this as "habit forming"). Another habit forming receptor is the opiod receptors, which are stimulated with heroin.
Että ei muuta kun hyvät sunnuntain jatkot!

venla72_ kirjoitti:

Huomenta! En siis kokenut elämä loppu-kohtausta eilen, mikä ihmetyttää. Jos ne alkavat nyt sitten loppua? En usko vielä, koska en mä näin vähällä voi tästä päästä, lääkitys muuten on erinomainen.
Polvet notkahtaa helpotuksesta/kauhusta kun mietin miten vaikeeta lääkityksen löytäminen olisi voinut olla, huh.
Saattaa olla ettei kohtaus tullut eilen siksi, että kun aloin tuntea että kohta alkaa päässä rytistä, jouduin lähteä kuskaamaan lasta ja käydä kaupassa, mutta periaatteessa kaupassa olisi pitänyt tulla panikointi tai muu hätätila ja olisin joutunut purra hammasta että vielä ei voi revetä, sit vasta kun koti näkyy voi autossa alkaa vollata. Huonompi juttu liukkailla, oon pariin otteeseen luisunut ohi risteyksemme.
No, odottelen rauhassa tän päivän kohtausta.
Mä tiedän vihdoin, mitä tarkoitatte sillä, että ei ole tunteita!!!
Nimittäin, eilen illalla pillastuin miehelle ja vedin nenän täyteen palkokasveja kunnolla ja vihapäissäni en keksinyt muuta apua niin tempaisin 3. Edronaxin suuhun.
Kaduin kyllä jo tehdessäni sitä mutta myöhäistä se enää oli kun oli nielaistu.
Reilu tunti ja en tuntenut mitään. Teinikin veivasi samaa asiaansa joka on siis tosi paha juttu, hain pois kun huijasivat että on lupa yökylään jne eli asioita joista olisi pillastunut muuten, mutta tyynesti hain enkä ollut edes vihanen.
Melkoinen zombie-olo se oli, toisaalta helppo olo toisaalta en aio hankkia tuollaista ihan itse koskaan enää.
Riippuvuuden synnystä mua on naurattanut tämä seuraava, joka siis pitää paikkaansa.
Yes, addiction, on a chemical level, is when the body wants a specific receptor to be stimulated, over and over. It is as though stimulating causes the receptor to get on the phone to another part of the brain and say, "Hey, feeling goooood! Yea Baby !". Serotonin 5-HT2 is one of those addictive receptors (the Doc's sometimes refer to this as "habit forming"). Another habit forming receptor is the opiod receptors, which are stimulated with heroin.
Että ei muuta kun hyvät sunnuntain jatkot!

Lue lisää

Venlis nukkui kunnolla pommiin, mutta huomasin tehokkaaksi virkistymiskeinoksi sen, että koululainen tulee herättelemään eikä toisin päin, sinkona ylös, ulos ja kouluun koko lapsilauma.
No puettiin me päälle, ei ole alastomia lapsia liikenteessä. Mulla ei ole tullut elämä loppu-kohtauksia vieläkään mut edelleen odottelen.
Oon saanu hommattua rasitusvamman kun olen "purkanut energiaa hyvällä tavalla" kuten lekuri kehui eli lääkkeet kun laittaa puhtia juoksenteluun, niin Venlis toki hommasi melko nopeesti rasitusvamman. Tähtiin kirjoitettu, näitä tulee välillä ja näemma koutui taas kohtaloksi.
Osaan hoitaa, sidottu on ja tulehduskipulääke auttaa. Piti mennä pummimaan kortisonipiikkiä käteen tk:een mutta jospa tää onkin parempi kun ei kipuile nyt yhtään (kirjekamut, täältä tullee postia tänään!).
Silmälumetta, kun päästään iltapäivään enköhän mä jo huuda kun mies laittaa uuden siteen käteen tukemaan hmph. Mä menen ehkä iltapäivällä sitten...pe on omalääkäri niin voisin ehkä odotella sinnekin saakka, ei tarvi kun pyytää (vrt. tk: anella, perustella, uhkailla, kiristää, sätkiä rapuna lattialla kun 2-v lapsi karkkihyllyn edessä ja huutaa "mä haluun!) niin piikkiä pukkaa.
Kukaan ei oo kirjoittanut unistaan, voi :(
Eikä muutenkaan, niisk :( Tai on mun ihanat kirjekamut sentään :)
Mä muuten kannustan todella, jos on aikaa, kirjoittelukamujen etsintään, tai siis niitä putkahtelee sitenkin, että kun kirjoittelee täällä niin tykkää joistain nikeistä ja siten voi saada vertaistukea myös ja tsempata toista.
Hmm. Yleisen Vuodattajan mä "patistin" kirjoittelemaan ja lähes vaan omasta näkökulmasta kun tuli hyvä fiilis YV:n viesteistä, hyvä huumorikin YV:llä mut toivon toki etten ole kamala riippakivi YV:n raahata, Malice suostui kun pyysin ja ********* kysyi itse, jokainen aivan mahtava persoona!
Tunnustan, etten oikeasti kehtaa lukea omia viestejäni ylempää kohdassa jossa Efexorin annos oli hirvittävä, ainakin kerran täällä kotona mies joutui pelästymään kun iski pahemmanlaatuisen hyperventilaation ja toisen kerran mä en varmasti ollut oma itseni vaan jossan psykoosin puolimatkassa.
Lääkäri sanoi, että koita mikä annos hyvä ja tein työtä käskettyä tosin ehkä turhan perinpohjaisesti.
Täytynee katsoa tv:tä tänään kun ei näkynyt jänniä unia.
Voimia itse kullekin toivottaa Venlis.

loppu_ kirjoitti:

Lopetin eilen parin kuukauden jälkeen 75mg-Efexor annoksen. Koska "vieroitusoireiden" pitäisi alkaa, ja mitä odottaa?

Venla, kyselit unista: Efexor on jokseenkin tunnettu siitä että se vaikuttaa uniin; niistä tulee hyvinkin elokuvamaisia ja muistat ne aamulla kirkkaasti. Lopettaminen altistaa unihalvauksille.

Kohta viikko lopetuksesta, ainoat negatiiviset kokemukset ovat oudot välähdykset, etenkin päätä kääntäessä ja silmiä liikutellessa. En tiedä ovatko nämä niitä "sähköiskuja", mielestäni aika lieviä, pulssimaisia tuntemuksia. Tosin päällä on lievä flunssa kurkkukipuineen, joten fiilikset saattavat sekoittua keskenään.

loppu_ kirjoitti:

Venla, kyselit unista: Efexor on jokseenkin tunnettu siitä että se vaikuttaa uniin; niistä tulee hyvinkin elokuvamaisia ja muistat ne aamulla kirkkaasti. Lopettaminen altistaa unihalvauksille.

Kohta viikko lopetuksesta, ainoat negatiiviset kokemukset ovat oudot välähdykset, etenkin päätä kääntäessä ja silmiä liikutellessa. En tiedä ovatko nämä niitä "sähköiskuja", mielestäni aika lieviä, pulssimaisia tuntemuksia. Tosin päällä on lievä flunssa kurkkukipuineen, joten fiilikset saattavat sekoittua keskenään.

Lue lisää

Tervehdys sinä loppu_!
Mukavaa ja hienoa kuulla, ettei olo ole pahempi, hyvä :)
Unet ovat loppuneet. Samoin lähes täysin elämä loppu-kohtaukset. Ei epätodellista oloakaan. Kaikki olisi hyvin, jos en olisi mennyt telomaan kättäni, nyt kielto rasitukselle eli hermot kiristyvät, kun en pääse liikuntaa harrastamaan :(

venla72_ kirjoitti:

Tervehdys sinä loppu_!
Mukavaa ja hienoa kuulla, ettei olo ole pahempi, hyvä :)
Unet ovat loppuneet. Samoin lähes täysin elämä loppu-kohtaukset. Ei epätodellista oloakaan. Kaikki olisi hyvin, jos en olisi mennyt telomaan kättäni, nyt kielto rasitukselle eli hermot kiristyvät, kun en pääse liikuntaa harrastamaan :(

Lue lisää

Hyvääyötä!
Nyt on ollut melko tyyntä ja rauhallista ja ihan mukavaa ja olen jopa nauranut normaaliin tapaan eli reippaasti. Otan aamulla lääkkeet ja jos tarpeen, erään 0,5-1kpl iltapäivästä. Nukun melatoniinilla. Tänään säädettiin vielä hienosäätöä lääkärin juttusilla.
Sanoi, että on hienoa kun näytän edelleen menevät parempaan suuntaan mistä tuli hyvä mieli.
Kerran oli tulla tässä välissä lievä elämä loppu-kohtaus mutta sain sen poistumaan alkaessani fyysiseen rasitukseen ja miettimällä että kohtaus vaan, ei ole totta eikä asiat huonosti. Lääkkeitä joudun siis ottaa masikseen ja melatoniinia nukkumiseen. No, katsotaan kauanko seesteistä aikaa kestää, tuskin tässä ruusuilla tanssitaan kovinkaan pitkään.

venla72_ kirjoitti:

Hyvääyötä!
Nyt on ollut melko tyyntä ja rauhallista ja ihan mukavaa ja olen jopa nauranut normaaliin tapaan eli reippaasti. Otan aamulla lääkkeet ja jos tarpeen, erään 0,5-1kpl iltapäivästä. Nukun melatoniinilla. Tänään säädettiin vielä hienosäätöä lääkärin juttusilla.
Sanoi, että on hienoa kun näytän edelleen menevät parempaan suuntaan mistä tuli hyvä mieli.
Kerran oli tulla tässä välissä lievä elämä loppu-kohtaus mutta sain sen poistumaan alkaessani fyysiseen rasitukseen ja miettimällä että kohtaus vaan, ei ole totta eikä asiat huonosti. Lääkkeitä joudun siis ottaa masikseen ja melatoniinia nukkumiseen. No, katsotaan kauanko seesteistä aikaa kestää, tuskin tässä ruusuilla tanssitaan kovinkaan pitkään.

Lue lisää

Minulla todettiin siis 8/2009 keskivaikea masennus ja nyt ollaan tammikuussa 2010 ja tilanne tämä eli mitä yllä eilen kirjoittelin.
Lääkäri sanoi ensitapaamisella, että vähintään 6kk lääkityksellä ja siitä sitten katsotaan kauanko jatketaan lääkitysta tai kokeillaan miten omat siivet kantavat kun oikean ajan kohdalla aletaan lääkitystä purkaa.
Olen vasta oikeastaan nyt saanut lääkkeet kohdilleen eli aikaa se vie ja on toki ollut helpottamaan päin koko ajan.
Mietin nyt, että eli mullako on lääkityksen takia elämänhallinta ja muu eläminen henkisesti okei, mutta jos en ottaisi lääkkeitä, olisinko mä sitten se sama hysteriaraunio kun aluksi?
Varmaankin, luulisin, en osaa sanoa kun tämä on 1. masennus mulla.
Mun puolesta mennään näillä eväillä vielä, lääkäri varmaan sanoo kun on aika alkaa tehdä muutoksia mihinkään.
Oneksi muisti on palautunut entiseksi hyväksi, pelkäsin että niin ei käy. Uniongelmaa eikä aamupaniikkia ole.
Tuntuu hieman epämiellyttävältä jos tilani on ainoastaan lääkkeiden vaikutusta ja se saattaa olla, mutta syy niiden käyttöönhän oli tämän tilan saavuttaminen eli masiksen peittoaminen.
Masishan laukesi valtavasta vuoden henkisestä piinasta eli syy löytyy ja syy on jo poistunut ajatuksistanikin lähes kokonaan, tosin edelleen oion muutamia virallisia asiakirjoja.
Missään terapiassa en ole ollut enkä psykiatrilla enkä koe tarvetta sellaisiin, se olkoon mun valinta jota lääkäri tukee myös.
Jossain lueskelin ja sain sellaisen käsityksen, että yksityislääkärien palkkiot kauhistuttavat, mutta käynti maksaa nyt 43,50e/kerta (15-20min) ja ei se minusta ole paha verrattuna apuun jonka Mehiläisestä saan. Tuosta siis on jo vähennetty Kela-korvaus, se vähennetään paikanpäällä.
Olen käynyt lääkärilläni kun on siltä tuntunut, lääkkeiden säätöä, uniongelmaa, ahdistusta jne. Turvallisuutta tuo se, että ma-pe klo 8-15 lääkärini on puhelinsoiton päässä, jätän soittopyynnön ja soittaa poikkeuksetta samana päivänä.
Niin no ei mulla kai kummempaa asiaa ollut, mietiskelin tässä tämmöisiä asioita vain.
Olisin kyllä kiitollinen kokemuksista mitä sitten, kun on saatu masennusoireet pois ja elämä tuntuu hyvältä, voin käyttää lääkkeitä edelleen mutta milloin tulee raja vastaan jotta niitä kai aletaan sitten vähentää?
Vähentäessä ilmeneviä oireita varmaan hoidetaan sitten lääkkeiden määriä säätelemällä eli jos huonoa oloa niin rauhoittavaa tms.
Kyllä tulee menemään kuukausia lääkkeiden purku koska en aio mitään kerrasta poikki-sankaritekoon ryhtyä vaan hiljalleen, hiljalleen.

venla72_ kirjoitti:

Minulla todettiin siis 8/2009 keskivaikea masennus ja nyt ollaan tammikuussa 2010 ja tilanne tämä eli mitä yllä eilen kirjoittelin.
Lääkäri sanoi ensitapaamisella, että vähintään 6kk lääkityksellä ja siitä sitten katsotaan kauanko jatketaan lääkitysta tai kokeillaan miten omat siivet kantavat kun oikean ajan kohdalla aletaan lääkitystä purkaa.
Olen vasta oikeastaan nyt saanut lääkkeet kohdilleen eli aikaa se vie ja on toki ollut helpottamaan päin koko ajan.
Mietin nyt, että eli mullako on lääkityksen takia elämänhallinta ja muu eläminen henkisesti okei, mutta jos en ottaisi lääkkeitä, olisinko mä sitten se sama hysteriaraunio kun aluksi?
Varmaankin, luulisin, en osaa sanoa kun tämä on 1. masennus mulla.
Mun puolesta mennään näillä eväillä vielä, lääkäri varmaan sanoo kun on aika alkaa tehdä muutoksia mihinkään.
Oneksi muisti on palautunut entiseksi hyväksi, pelkäsin että niin ei käy. Uniongelmaa eikä aamupaniikkia ole.
Tuntuu hieman epämiellyttävältä jos tilani on ainoastaan lääkkeiden vaikutusta ja se saattaa olla, mutta syy niiden käyttöönhän oli tämän tilan saavuttaminen eli masiksen peittoaminen.
Masishan laukesi valtavasta vuoden henkisestä piinasta eli syy löytyy ja syy on jo poistunut ajatuksistanikin lähes kokonaan, tosin edelleen oion muutamia virallisia asiakirjoja.
Missään terapiassa en ole ollut enkä psykiatrilla enkä koe tarvetta sellaisiin, se olkoon mun valinta jota lääkäri tukee myös.
Jossain lueskelin ja sain sellaisen käsityksen, että yksityislääkärien palkkiot kauhistuttavat, mutta käynti maksaa nyt 43,50e/kerta (15-20min) ja ei se minusta ole paha verrattuna apuun jonka Mehiläisestä saan. Tuosta siis on jo vähennetty Kela-korvaus, se vähennetään paikanpäällä.
Olen käynyt lääkärilläni kun on siltä tuntunut, lääkkeiden säätöä, uniongelmaa, ahdistusta jne. Turvallisuutta tuo se, että ma-pe klo 8-15 lääkärini on puhelinsoiton päässä, jätän soittopyynnön ja soittaa poikkeuksetta samana päivänä.
Niin no ei mulla kai kummempaa asiaa ollut, mietiskelin tässä tämmöisiä asioita vain.
Olisin kyllä kiitollinen kokemuksista mitä sitten, kun on saatu masennusoireet pois ja elämä tuntuu hyvältä, voin käyttää lääkkeitä edelleen mutta milloin tulee raja vastaan jotta niitä kai aletaan sitten vähentää?
Vähentäessä ilmeneviä oireita varmaan hoidetaan sitten lääkkeiden määriä säätelemällä eli jos huonoa oloa niin rauhoittavaa tms.
Kyllä tulee menemään kuukausia lääkkeiden purku koska en aio mitään kerrasta poikki-sankaritekoon ryhtyä vaan hiljalleen, hiljalleen.

Lue lisää

En ole itseäni nyt enkä koskaan muulloinkaan ollut murhaamsaasa näin ensalkuun sanottakoon. Mietittiin miehen kanssa näitä varoitustekstejä joka masislääkkeen lappusessa, että saattaa lisätä itsemurhataipumusta vaimitenseoli.
Siis en tajua, miksi? Mitä älvetin lääkkeitä sellaset on, jotka noin tekee kun ihminen on jo muutenkin masentunut ja jos pyörii tollaiset päässä?
Edronaxia ei suositeltu jossain alle 25v. tuon takia.
Oon jo wanha korppu (n. 40v) joten ei kai tuo mua sinänsä kosketa, mutta mies tuli siihen johtopäätökseen, että nää lääkkeet kun ei karamelleja ole, vaan tujuja aivokemiaan vaikuttavia niin saattaa pärähtää kemiat sen verran persuksilleen, ettei ihminen enää ole oma itsensä ja suorittaa itsemurhan.
Oisko noin? Vaikka hetkellinen tila ja henki pois? En tajua, mutten mä pelkää itselleni mitään tekeväni, kauhistus mikä ajatus.

venla72_ kirjoitti:

En ole itseäni nyt enkä koskaan muulloinkaan ollut murhaamsaasa näin ensalkuun sanottakoon. Mietittiin miehen kanssa näitä varoitustekstejä joka masislääkkeen lappusessa, että saattaa lisätä itsemurhataipumusta vaimitenseoli.
Siis en tajua, miksi? Mitä älvetin lääkkeitä sellaset on, jotka noin tekee kun ihminen on jo muutenkin masentunut ja jos pyörii tollaiset päässä?
Edronaxia ei suositeltu jossain alle 25v. tuon takia.
Oon jo wanha korppu (n. 40v) joten ei kai tuo mua sinänsä kosketa, mutta mies tuli siihen johtopäätökseen, että nää lääkkeet kun ei karamelleja ole, vaan tujuja aivokemiaan vaikuttavia niin saattaa pärähtää kemiat sen verran persuksilleen, ettei ihminen enää ole oma itsensä ja suorittaa itsemurhan.
Oisko noin? Vaikka hetkellinen tila ja henki pois? En tajua, mutten mä pelkää itselleni mitään tekeväni, kauhistus mikä ajatus.

Lue lisää

ei siis kommentoitavaa , tietoa tai muualta kuultua tähän aiheeseen ole :( No, hengissä ollaan ainakin ja pysytään :)

venla72_ kirjoitti:

ei siis kommentoitavaa , tietoa tai muualta kuultua tähän aiheeseen ole :( No, hengissä ollaan ainakin ja pysytään :)

Enkä ole murhannut ketään muutakaan! (:D)

venla72_ kirjoitti:

Enkä ole murhannut ketään muutakaan! (:D)

Opin ihan kantapään kautta ja täydellisesti, että jos lääkitys on saatu kohdalleen niin siitä ei poiketa, ei ollenkaan eikä millään syyllä paitsi lääkärin kanssa keskusteltua.
Voi sitä kitumisen ja tuskan määrää, mutta nyt homma pelittää jälleen.
Mä en ole parantunut vaan lääkitykseni estää mua kokemasta masennuksen oireita. En kyllä luullutkaan parantuneeni ei sillä.
Mistä tietää, milloin on aika lopettaa lääkitys? Siis lääkärin kanssa ja vieroittumalla, mutta jos on OK ja voi HYVIn lääkkeiden avulla niin mistä sen tietää koska on oikeasti paremmassa kunnossa, ilman lääkkeitä? En tajua. Kemiallista elämää tää on, mutta OLKOON.
Oikein hyvää aurinkoista päivää kaikille, lähtekää hiihtämään tai kävelylle, ihana ilma!

venla72_ kirjoitti:

Opin ihan kantapään kautta ja täydellisesti, että jos lääkitys on saatu kohdalleen niin siitä ei poiketa, ei ollenkaan eikä millään syyllä paitsi lääkärin kanssa keskusteltua.
Voi sitä kitumisen ja tuskan määrää, mutta nyt homma pelittää jälleen.
Mä en ole parantunut vaan lääkitykseni estää mua kokemasta masennuksen oireita. En kyllä luullutkaan parantuneeni ei sillä.
Mistä tietää, milloin on aika lopettaa lääkitys? Siis lääkärin kanssa ja vieroittumalla, mutta jos on OK ja voi HYVIn lääkkeiden avulla niin mistä sen tietää koska on oikeasti paremmassa kunnossa, ilman lääkkeitä? En tajua. Kemiallista elämää tää on, mutta OLKOON.
Oikein hyvää aurinkoista päivää kaikille, lähtekää hiihtämään tai kävelylle, ihana ilma!

Lue lisää

Hei! Ei mulla ole erityisen järkevää sanottavaa, ajattelin kertoa mitä kuuluu.
Sairausloma 8kk on loppu enkä hae lisää. Ahdistus ja unihäiriöt lisääntyneet ja vakavaa on se, että jopa nujerrun masennuksen alle välillä eli kun tökkäisee jokin asia (välillä suurempi, välillä naurettavan pieni) niin ei kun peiton alle ja yritystä nukkua kun siis pakolliset kotihommat on hoidettu.
Oon alkanut luistaa kotitöistä ja mieluummin askartelen lasten kanssa tai pelailen mutta se on uskoakseni parempi tehdä asioita joista pitää. Liian vaativa olen itseäni kohtaan enkä oppinut s-loman aikana hoitamaan itseäni kunnolla enkä typeryyttäni juurikaan vauhtia hiljentänyt ja sairausloman tarve on oikeasti suuri.
Aion kuitenkin purra hammasta ja painella eteenpäin, pikkuinen osa-aikatyö on pian alkamassa.
Uskon että pärjään siellä hyvin, mutta pelkään että uuvun lisää enkä tajua lopettaa ajoissa tai paremminkin olen päättänyt että pärjään siellä oli mikä oli, onkohan viisasta?
Hävettäisi hirvittävästi epäonnistua tuossa työssä vaikka pientähän se on, mutta silti.
Mua ei ihan hevin nimittäin saa lääkärille hakemaan sairauslomaa, jos tarve kova niin mies varmaan ymmärtää viheltää pelin poikki kuten viimeksi.
Mulla olisi nytkin monia ihan kivoja asioita tehtävänä, mutten saa aloitettua. MIKSI?

venla72_ kirjoitti:

Hei! Ei mulla ole erityisen järkevää sanottavaa, ajattelin kertoa mitä kuuluu.
Sairausloma 8kk on loppu enkä hae lisää. Ahdistus ja unihäiriöt lisääntyneet ja vakavaa on se, että jopa nujerrun masennuksen alle välillä eli kun tökkäisee jokin asia (välillä suurempi, välillä naurettavan pieni) niin ei kun peiton alle ja yritystä nukkua kun siis pakolliset kotihommat on hoidettu.
Oon alkanut luistaa kotitöistä ja mieluummin askartelen lasten kanssa tai pelailen mutta se on uskoakseni parempi tehdä asioita joista pitää. Liian vaativa olen itseäni kohtaan enkä oppinut s-loman aikana hoitamaan itseäni kunnolla enkä typeryyttäni juurikaan vauhtia hiljentänyt ja sairausloman tarve on oikeasti suuri.
Aion kuitenkin purra hammasta ja painella eteenpäin, pikkuinen osa-aikatyö on pian alkamassa.
Uskon että pärjään siellä hyvin, mutta pelkään että uuvun lisää enkä tajua lopettaa ajoissa tai paremminkin olen päättänyt että pärjään siellä oli mikä oli, onkohan viisasta?
Hävettäisi hirvittävästi epäonnistua tuossa työssä vaikka pientähän se on, mutta silti.
Mua ei ihan hevin nimittäin saa lääkärille hakemaan sairauslomaa, jos tarve kova niin mies varmaan ymmärtää viheltää pelin poikki kuten viimeksi.
Mulla olisi nytkin monia ihan kivoja asioita tehtävänä, mutten saa aloitettua. MIKSI?

Lue lisää

Jospa se on Efexor mikä aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä? Näin kävi minulla. Hyvä jos jaksoi joskus pyykätä, käydä kaupassa ym. tavallista. Teki myös mieli nukkua kaiken aikaa, eikä saanut mitään aikaiseksi, vaikka olisi ollut kyse jostain ihan mukavastakin asiasta.

Ex-Efe-Zombie kirjoitti:

Jospa se on Efexor mikä aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä? Näin kävi minulla. Hyvä jos jaksoi joskus pyykätä, käydä kaupassa ym. tavallista. Teki myös mieli nukkua kaiken aikaa, eikä saanut mitään aikaiseksi, vaikka olisi ollut kyse jostain ihan mukavastakin asiasta.

Lue lisää

kun kirjoitit! Tuollaisia "kohtauksia" tosiaan ilmenee kun kirjoittelit. Ihmettelen, sillä ennen lääkkeet olivat hyvät. Ke lääkäriin...

venla72_ kirjoitti:

kun kirjoitit! Tuollaisia "kohtauksia" tosiaan ilmenee kun kirjoittelit. Ihmettelen, sillä ennen lääkkeet olivat hyvät. Ke lääkäriin...

Mulla efexorin purku oli ihan helppoa ei tullu sivuoireita

aliinas kirjoitti:

Mulla efexorin purku oli ihan helppoa ei tullu sivuoireita

Hei venla72_ ja kaikki muut. Luin koko viestiketjun läpi ja oli tosi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia Efexorista. Harmi vaan, etten löytänyt tätä ketjua marras-joulukuussa, kun taistelin Efen vieroitusoireita vastaan. Se oli kovin rankka prosessi ja pelottava siinä mielessä, ettei enää kovin helpolla uskalla alkaa mitään uutta lääkitystä. Masennus jatkuu vaikeana, enkä oikein tiedä miten jatkossa selviän. Sertralin, Cipralex ja Efexor/Venlafaksiini on jo kokeiltu.

Toivotan kaikille aurinkoista kevättalven päivää!

nakymaton66 kirjoitti:

Hei venla72_ ja kaikki muut. Luin koko viestiketjun läpi ja oli tosi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia Efexorista. Harmi vaan, etten löytänyt tätä ketjua marras-joulukuussa, kun taistelin Efen vieroitusoireita vastaan. Se oli kovin rankka prosessi ja pelottava siinä mielessä, ettei enää kovin helpolla uskalla alkaa mitään uutta lääkitystä. Masennus jatkuu vaikeana, enkä oikein tiedä miten jatkossa selviän. Sertralin, Cipralex ja Efexor/Venlafaksiini on jo kokeiltu.

Toivotan kaikille aurinkoista kevättalven päivää!

Lue lisää

Kivaa kun kirjoitit! Miten lopetit Efexorin/Venlafaksiinin? Siis kertarytinällä vaiko hiljalleen?
Eikö sulla ole masikseen nyt mitään lääkettä? Miten päiväsi sujuvat?

venla72_ kirjoitti:

Kivaa kun kirjoitit! Miten lopetit Efexorin/Venlafaksiinin? Siis kertarytinällä vaiko hiljalleen?
Eikö sulla ole masikseen nyt mitään lääkettä? Miten päiväsi sujuvat?

Lue lisää

Lopetin pikkuhiljaa lääkärin ohjeiden mukaan. Lopulta sitten (n. 2kk)kannoin käsilaukussa aina yhtä kapselia mukana, josta otin hieman purua kielelle, kun pahat viekkarit puskivat päälle. Olo oli kertakaikkiaan kamala.

Olen ollut kokonaan ilman lääkkeitä n. 2kk. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut taas tosi vaikeaa, enkä ole saanut nukuttua, joten olen joutunut turvautumaan Stellaan. Käyn terapiassa kahdesti viikossa, mutta muuten olen aikalailla erakoitunut tänne kotiin. Kaikki muu on jäänyt. Ainoastaan hoidan lasten koulunkäynnit ja harrastukset, sillä heidän hyvinvoinnistaan en tingi, vaikka oloni olisi minkälainen.

nakymaton66 kirjoitti:

Lopetin pikkuhiljaa lääkärin ohjeiden mukaan. Lopulta sitten (n. 2kk)kannoin käsilaukussa aina yhtä kapselia mukana, josta otin hieman purua kielelle, kun pahat viekkarit puskivat päälle. Olo oli kertakaikkiaan kamala.

Olen ollut kokonaan ilman lääkkeitä n. 2kk. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut taas tosi vaikeaa, enkä ole saanut nukuttua, joten olen joutunut turvautumaan Stellaan. Käyn terapiassa kahdesti viikossa, mutta muuten olen aikalailla erakoitunut tänne kotiin. Kaikki muu on jäänyt. Ainoastaan hoidan lasten koulunkäynnit ja harrastukset, sillä heidän hyvinvoinnistaan en tingi, vaikka oloni olisi minkälainen.

Lue lisää

Kuulostat lähes minulta :) Poikkeuksena tuo lääkkeen lopetus, ei vielä kokemusta.
Tämä on mullekin ylipyhää aluetta ja hoidan hommat vaikka en pääsisi enää kun ryömimällä eteenpäin:"Ainoastaan hoidan lasten koulunkäynnit ja harrastukset, sillä heidän hyvinvoinnistaan en tingi, vaikka oloni olisi minkälainen."
Onko sulla syyllisyyden tunteita? Mulla on todella rankkoja :(

venla72_ kirjoitti:

Kuulostat lähes minulta :) Poikkeuksena tuo lääkkeen lopetus, ei vielä kokemusta.
Tämä on mullekin ylipyhää aluetta ja hoidan hommat vaikka en pääsisi enää kun ryömimällä eteenpäin:"Ainoastaan hoidan lasten koulunkäynnit ja harrastukset, sillä heidän hyvinvoinnistaan en tingi, vaikka oloni olisi minkälainen."
Onko sulla syyllisyyden tunteita? Mulla on todella rankkoja :(

Lue lisää

Tiedätkö Venla, kun luin tänään koko tämän ketjun, tuntui monessa kohtaa niin kovin tutulta. Taidamme olla aika samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että minä käyn terapiassa ja että olen lopettanut (toistaiseksi) masennuslääkkeen. Vaadin itseltäni aika paljon, joten vastaus on kyllä, tunnen syyllisyyttä lähes koko ajan ja vaikka mistä. Pitäisi olla täydellinen ja pitäisi tehdä kaikkensa. Pitäisi pitäisi.

En tiedä mikä on syy siihen, että vastustat terapiaa, mutta minulle se on ollut hitaasti eheyttävä asia. Luottamuksen syntyminen kesti vuoden, mutta nyt alan jo uskoa, että mieleni alkaa terapian myötä rakentaa vahvempaa pohjaa itsetunnolleni.

nakymaton66 kirjoitti:

Tiedätkö Venla, kun luin tänään koko tämän ketjun, tuntui monessa kohtaa niin kovin tutulta. Taidamme olla aika samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella, että minä käyn terapiassa ja että olen lopettanut (toistaiseksi) masennuslääkkeen. Vaadin itseltäni aika paljon, joten vastaus on kyllä, tunnen syyllisyyttä lähes koko ajan ja vaikka mistä. Pitäisi olla täydellinen ja pitäisi tehdä kaikkensa. Pitäisi pitäisi.

En tiedä mikä on syy siihen, että vastustat terapiaa, mutta minulle se on ollut hitaasti eheyttävä asia. Luottamuksen syntyminen kesti vuoden, mutta nyt alan jo uskoa, että mieleni alkaa terapian myötä rakentaa vahvempaa pohjaa itsetunnolleni.

Lue lisää

Syyllisyys on hirvittävää, enkä pääse siitä yli. On syyllinen olo jopa sairauslomasta ja tänään en todellakaan aio s-lomaa saada/ottaa. Otan syyllisyyden puheeksi, jos lääkärillä olis siihen jotain sanottavaa.
Ootko koskaan saanut ns. terveellä järjellä syyllisyyttä karistettua?
Mulla on uskoakseni väärä kuva terapiasta ja kammoan sitä että puhuisin jollekin tuntemattomalle enkä usko että jaksan rakentaa vuoden luottamusta. Voimavarat on hieman vähissä, ahdistus ja masis paheni heti kun tajusin että enää viikko s-lomaa :(
Sain Ketipinor-vinkin nukkumiseen, katsotaan mitä lääkäri tuumaa.
Jännittää jo mennä sinne, typerää.

venla72_ kirjoitti:

Syyllisyys on hirvittävää, enkä pääse siitä yli. On syyllinen olo jopa sairauslomasta ja tänään en todellakaan aio s-lomaa saada/ottaa. Otan syyllisyyden puheeksi, jos lääkärillä olis siihen jotain sanottavaa.
Ootko koskaan saanut ns. terveellä järjellä syyllisyyttä karistettua?
Mulla on uskoakseni väärä kuva terapiasta ja kammoan sitä että puhuisin jollekin tuntemattomalle enkä usko että jaksan rakentaa vuoden luottamusta. Voimavarat on hieman vähissä, ahdistus ja masis paheni heti kun tajusin että enää viikko s-lomaa :(
Sain Ketipinor-vinkin nukkumiseen, katsotaan mitä lääkäri tuumaa.
Jännittää jo mennä sinne, typerää.

Lue lisää

Syyllistän itseäni ihan hirveästi töistä poisjäämisestä. Ei valitettavasti ole löytynyt mitään tervettä järkeä kaiken karistamiseen. Minulla oli pitkään ns. terapeuttikammo. Ajattelin, ettei minulla edes ole mitään syytä käydä terapiassa, koska olin terve, ihana, menestyvä ja täydellinen :) Sitä paitsi eihän minulle koskaan ollut tapahtunut mitään ikävää, kun oli niin onnellinen lapsuus ja kaikki. Vuosien aikana masennus taisi rakentaa aikamoista koloa sisimpääni. Lopulta koin elämässäni olevani täydellisessä umpikujassa. Oli pakko löytää keino pystyä jatkamaan elämää, kun on lapsiakin. Silloin minua kehotettiin harkitsemaan terapiaa. Ajattelin, ettei minulla ollut menetettävää, koska lasten takia halusin saada itseni parempaan kuntoon.
Venla, tuo lääkärisi minua hieman mietityttää. Toivon, että hän on hyvin pätevä. Näiden lääkkeiden kanssa tulisi olla perehtynyt juuri NÄIDEN lääkkeiden vaikutustapoihin. Psykiatrit määräävät näitä lääkkeitä tarkan harkinnan jälkeen. Ja osaavat myös havainnoida, jos lääkkeestä tulee epätoivottava vaikutus. Eihän sinun tarvitse terapiaa aloittaa. Voisit käydä psykiatrilla vain lääkkeiden ja sairasloman takia tarvittaessa.
Toivottavasti et koe tätä tungettelevaksi. En halua olla sellainen, mutta toivon, että löydät sopivan ratkaisun elämäntilanteeseesi.

nakymaton66 kirjoitti:

Syyllistän itseäni ihan hirveästi töistä poisjäämisestä. Ei valitettavasti ole löytynyt mitään tervettä järkeä kaiken karistamiseen. Minulla oli pitkään ns. terapeuttikammo. Ajattelin, ettei minulla edes ole mitään syytä käydä terapiassa, koska olin terve, ihana, menestyvä ja täydellinen :) Sitä paitsi eihän minulle koskaan ollut tapahtunut mitään ikävää, kun oli niin onnellinen lapsuus ja kaikki. Vuosien aikana masennus taisi rakentaa aikamoista koloa sisimpääni. Lopulta koin elämässäni olevani täydellisessä umpikujassa. Oli pakko löytää keino pystyä jatkamaan elämää, kun on lapsiakin. Silloin minua kehotettiin harkitsemaan terapiaa. Ajattelin, ettei minulla ollut menetettävää, koska lasten takia halusin saada itseni parempaan kuntoon.
Venla, tuo lääkärisi minua hieman mietityttää. Toivon, että hän on hyvin pätevä. Näiden lääkkeiden kanssa tulisi olla perehtynyt juuri NÄIDEN lääkkeiden vaikutustapoihin. Psykiatrit määräävät näitä lääkkeitä tarkan harkinnan jälkeen. Ja osaavat myös havainnoida, jos lääkkeestä tulee epätoivottava vaikutus. Eihän sinun tarvitse terapiaa aloittaa. Voisit käydä psykiatrilla vain lääkkeiden ja sairasloman takia tarvittaessa.
Toivottavasti et koe tätä tungettelevaksi. En halua olla sellainen, mutta toivon, että löydät sopivan ratkaisun elämäntilanteeseesi.

Lue lisää

Nyt oon käynyt lääkärissä. Mulla on suunnilleen samanlainen "historia" kun sulla tähän masennuksen suohon uppoamisessa. Mikäs ihanaa ja pirtsakkaa Venlaa vois vaivata! Pah!
Lääkäri määräsi 25mg Triptyl-lääkkeen Tenoxin sijaan nukkumiseen.
Sanoi muuten ihan samaa kuin sinä, kehoitti harkitsemaan että kävisin psykiatrilla ihan jos ei muuta niin tarkistuttamassa lääkityksen. Tietää kyllä kammoni psykiatreja ja psykologeja kohtaan.
Vähän masentaa ajatus, mun pääkoppaan en tahtoisi päästää yhtäkään psykiatria penkomaan :(
Mitä järkeä on mennä sinne kun en kuitenkaan kehtaa kertoa olotilasta kaikkea? "Mulla on lapsia ja mies ja talo ja tahtoisin välillä painaa sellaista nappia että en olisi enää olemassa".
Voi saamari. 1kk päästä lääkäri tahtoo nähdä mut ja s-lomaa 1kk annettu.
Ei olisi varmaan pitänyt kertoa, etten enää harrasta minuuttiakaan liikuntaa viikossa, ennen harrastin paljon.
Lääkäri ei ole riittävän pätevä, kokee ettei todella ole koska juuri sanoi niin ja siksi pyysi käymään psykiatrilla ja kieltäydyin, mutta lupasin harkita jos vaikka lääkityksen tarkistuksen takia menisin. En koe tungettelevaksi ollenkaan vaan olen erittäin kiitollinen että kirjoitit, kiitos!

venla72_ kirjoitti:

Nyt oon käynyt lääkärissä. Mulla on suunnilleen samanlainen "historia" kun sulla tähän masennuksen suohon uppoamisessa. Mikäs ihanaa ja pirtsakkaa Venlaa vois vaivata! Pah!
Lääkäri määräsi 25mg Triptyl-lääkkeen Tenoxin sijaan nukkumiseen.
Sanoi muuten ihan samaa kuin sinä, kehoitti harkitsemaan että kävisin psykiatrilla ihan jos ei muuta niin tarkistuttamassa lääkityksen. Tietää kyllä kammoni psykiatreja ja psykologeja kohtaan.
Vähän masentaa ajatus, mun pääkoppaan en tahtoisi päästää yhtäkään psykiatria penkomaan :(
Mitä järkeä on mennä sinne kun en kuitenkaan kehtaa kertoa olotilasta kaikkea? "Mulla on lapsia ja mies ja talo ja tahtoisin välillä painaa sellaista nappia että en olisi enää olemassa".
Voi saamari. 1kk päästä lääkäri tahtoo nähdä mut ja s-lomaa 1kk annettu.
Ei olisi varmaan pitänyt kertoa, etten enää harrasta minuuttiakaan liikuntaa viikossa, ennen harrastin paljon.
Lääkäri ei ole riittävän pätevä, kokee ettei todella ole koska juuri sanoi niin ja siksi pyysi käymään psykiatrilla ja kieltäydyin, mutta lupasin harkita jos vaikka lääkityksen tarkistuksen takia menisin. En koe tungettelevaksi ollenkaan vaan olen erittäin kiitollinen että kirjoitit, kiitos!

Lue lisää

Todennäköisesti yleislääkäri ei ole riittävän pätevä arvioimaan tilannettasi ja hyvä niin, jos hän sen itsekin myöntää. Tiedätkö, ei ne psykiatrit sinun pääkoppaasi pääse penkomaan, vaikka haluaisitkin. Mietin vaan, että mitäköhän kamalaa uskot siellä pääkopassasi olevan, jota kukaan ei saisi nähdä? Minulla ainakin on vaikka mitä kamalaa ja sekin on ihan ok tiedostaa. Saattaa jopa olla, että kun tiedostaa sen kamaluuden olemassaolon, vähentää se jo itsessään sen kamaluuden voimaa.
Kohdallani tuo sairaslomalle siirtyminen oli myös aika ongelmallista. Lääkäri oli sitä mieltä, etten ollut työkykyinen/työnhakukykyinen. Itse en sitä 'virallisesti' halunnut myöntää. Lääkäri laittoi ensin kaksi kuukautta sairaslomaa ja se oli mielestäni aivan hirveän noloa. Siis, minähän olin irtisanoutunut töistäni jo puoli vuotta aiemmin, koska en voinut kuvitellakaan olevani töistä sairaslomalla. Sitten pikkuhiljaa sairasloma jatkui ja yhtäkkiä huomasin olleeni vuoden sairaslomalla. Kenellekään en tietenkään siitä ole kertonut, koska se on niin hirveän noloa. Ihmiset vain vähän ihmettelvät, kun olen 'vain kotona tekemättä mitään'. Selittelen jatkuvasti mitä ihmeellisimpiä selityksiä.
Miksi tämä sitten on niin noloa? Olisiko helpompi kertoa, että jalkani on nyt poikki ja siksi olen kotona sairaslomalla? KYLLÄ. Silti sen EI PITÄISI olla sen nolompaa. Masennus on sairaus siinä missä muutkin.
"Mulla on lapsia ja mies ja talo ja tahtoisin välillä painaa sellaista nappia että en olisi enää olemassa". Hei, olen sanonut juuri noin! Ei siinä mitään kummallista ole, ainakaan psykiatrille. Luulenpa, että sellaista he kuulevat päivittäin. Minä olen jopa sanonut, että haluaisin kuolla, minun ei pitäisi olla olemassa yms. Ei ne ajatukset sinällään ole vaarallisia. Niin kauan kuin ne on ajatuksia, niistä voi päästä eroon. Teot on eri asia ja tekojakin voi saada anteeksi ja sovittaa.
Tässä taas joitain ajatuksia. Täytyy lähteä lapsia hakemaan koulusta.

nakymaton66 kirjoitti:

Todennäköisesti yleislääkäri ei ole riittävän pätevä arvioimaan tilannettasi ja hyvä niin, jos hän sen itsekin myöntää. Tiedätkö, ei ne psykiatrit sinun pääkoppaasi pääse penkomaan, vaikka haluaisitkin. Mietin vaan, että mitäköhän kamalaa uskot siellä pääkopassasi olevan, jota kukaan ei saisi nähdä? Minulla ainakin on vaikka mitä kamalaa ja sekin on ihan ok tiedostaa. Saattaa jopa olla, että kun tiedostaa sen kamaluuden olemassaolon, vähentää se jo itsessään sen kamaluuden voimaa.
Kohdallani tuo sairaslomalle siirtyminen oli myös aika ongelmallista. Lääkäri oli sitä mieltä, etten ollut työkykyinen/työnhakukykyinen. Itse en sitä 'virallisesti' halunnut myöntää. Lääkäri laittoi ensin kaksi kuukautta sairaslomaa ja se oli mielestäni aivan hirveän noloa. Siis, minähän olin irtisanoutunut töistäni jo puoli vuotta aiemmin, koska en voinut kuvitellakaan olevani töistä sairaslomalla. Sitten pikkuhiljaa sairasloma jatkui ja yhtäkkiä huomasin olleeni vuoden sairaslomalla. Kenellekään en tietenkään siitä ole kertonut, koska se on niin hirveän noloa. Ihmiset vain vähän ihmettelvät, kun olen 'vain kotona tekemättä mitään'. Selittelen jatkuvasti mitä ihmeellisimpiä selityksiä.
Miksi tämä sitten on niin noloa? Olisiko helpompi kertoa, että jalkani on nyt poikki ja siksi olen kotona sairaslomalla? KYLLÄ. Silti sen EI PITÄISI olla sen nolompaa. Masennus on sairaus siinä missä muutkin.
"Mulla on lapsia ja mies ja talo ja tahtoisin välillä painaa sellaista nappia että en olisi enää olemassa". Hei, olen sanonut juuri noin! Ei siinä mitään kummallista ole, ainakaan psykiatrille. Luulenpa, että sellaista he kuulevat päivittäin. Minä olen jopa sanonut, että haluaisin kuolla, minun ei pitäisi olla olemassa yms. Ei ne ajatukset sinällään ole vaarallisia. Niin kauan kuin ne on ajatuksia, niistä voi päästä eroon. Teot on eri asia ja tekojakin voi saada anteeksi ja sovittaa.
Tässä taas joitain ajatuksia. Täytyy lähteä lapsia hakemaan koulusta.

Lue lisää

Thih mä istuin naama rutussa ja mieli maassa tuijottaen näyttöä ja mietin miten mun siis MUN lääkäri on pettänyt mun luottamuksen. Voihan nauru.
Pettänyt koska ei koe olevansa riittävän pätevä ja kehoitti todella harkitsemaan psykiatrin luo menemistä koska ei tunne riittävästi näitä mielialalääkkeitä, edes lääkityksen tarkistamisen takia.
Mä pelkään, että se psyko ottaa multa lääkkeitä pois.
Lääkärini sanoi, että nämä mun lääkkeet voivat vaikka kumota toisiaan tai vaikka mitä, mutta kun pelkään muutosta lääkitykseen.
Musta nää ovat hyvät siis Efexor ja Edronax ja jos vaan olisi vähemmän velvollisuuksia tehdä, muistaa, suorittaa ja toimia eli että saisin levätä eikä tarvitsisi pinkoa hiki päässä joka päivä, jaksoi tai ei.
En kyllä millään jaksaisi veivata ja vatvoa tapahtumasarjaakaan joka lopulta mut sai menemään lääkärille. Saati että vatvoisin koko elämääni vaikka en mä sen kummempaa pahaa ole tehnyt, en oo ollut putkassakaan koskaan :)
Pelästyin vastaanotolla todella kun lääkäri alkoi puhumaan lääkkeistä, olen ripustautunut henkisesti lähes kokonaan niiden varaan.
Kamala peikko kummittelee nyt mun mielessä tasan nin pitkään kunnes asia ratkeaa jotenkin.
Huoh. Kai menen penkomaan Mehiläisen psykoja läpi sitten, katson kuvia ja päätän sen perusteella että kuka näyttäisi kilteimmältä naispsykiatrilta :(
En ainakaan ala lääkärilleni mitätöimään tuntojani, mutta miksi tuntuu siltä, että kun nyt olin varmasti huonompikuntoisen näköinen kuin ikinä, alkoi saman tien puhe lääkityksestä vaikka tasapaino on löydetty ja nyt joudun sitten jännittämään ja pelkäämään.
Kaikista pahinta mulle on tunne itsemääräämisoikeuteni rajoittamisesta eli pelkään, että psykiatri ei kuuntele ja ota huomioon mielipidettäni ja tuntojani vaan mielivaltaisesti täräyttää lääkityksen uuteen uskoon.
Kai mun on ns. nostettava itseni niskasta ylös ja alettava suorittamaan, liikkumaan sun muuta leikkimään hyvää oloa ja elämää ja mä kyllä pinkaisen tästä niin nopeasti ja siivoan vaikka koko talon tai koko korttelin asunnot jos en vaan joudu minkään "jyrän" alle :(
Miehen kanssa en voi asiasta puhua (oli mukana, haluaa mut psykiatrille) koska näkemyksemme ovat niin erilaiset ettei kumpikaan jaksa alkaa vääntämään asiasta, tää kävi juuri selväksi mulle äsken. Tukea ei siis ole tiedossa.
Mä en ole kyennyt ottamaan edes B-lausuntoa vastaan vaan vain A-lausuntoja. Kirjoittaako se psyko suoraan B-lausunnon? Mitä se siis tahtoo tietää?

venla72_ kirjoitti:

Thih mä istuin naama rutussa ja mieli maassa tuijottaen näyttöä ja mietin miten mun siis MUN lääkäri on pettänyt mun luottamuksen. Voihan nauru.
Pettänyt koska ei koe olevansa riittävän pätevä ja kehoitti todella harkitsemaan psykiatrin luo menemistä koska ei tunne riittävästi näitä mielialalääkkeitä, edes lääkityksen tarkistamisen takia.
Mä pelkään, että se psyko ottaa multa lääkkeitä pois.
Lääkärini sanoi, että nämä mun lääkkeet voivat vaikka kumota toisiaan tai vaikka mitä, mutta kun pelkään muutosta lääkitykseen.
Musta nää ovat hyvät siis Efexor ja Edronax ja jos vaan olisi vähemmän velvollisuuksia tehdä, muistaa, suorittaa ja toimia eli että saisin levätä eikä tarvitsisi pinkoa hiki päässä joka päivä, jaksoi tai ei.
En kyllä millään jaksaisi veivata ja vatvoa tapahtumasarjaakaan joka lopulta mut sai menemään lääkärille. Saati että vatvoisin koko elämääni vaikka en mä sen kummempaa pahaa ole tehnyt, en oo ollut putkassakaan koskaan :)
Pelästyin vastaanotolla todella kun lääkäri alkoi puhumaan lääkkeistä, olen ripustautunut henkisesti lähes kokonaan niiden varaan.
Kamala peikko kummittelee nyt mun mielessä tasan nin pitkään kunnes asia ratkeaa jotenkin.
Huoh. Kai menen penkomaan Mehiläisen psykoja läpi sitten, katson kuvia ja päätän sen perusteella että kuka näyttäisi kilteimmältä naispsykiatrilta :(
En ainakaan ala lääkärilleni mitätöimään tuntojani, mutta miksi tuntuu siltä, että kun nyt olin varmasti huonompikuntoisen näköinen kuin ikinä, alkoi saman tien puhe lääkityksestä vaikka tasapaino on löydetty ja nyt joudun sitten jännittämään ja pelkäämään.
Kaikista pahinta mulle on tunne itsemääräämisoikeuteni rajoittamisesta eli pelkään, että psykiatri ei kuuntele ja ota huomioon mielipidettäni ja tuntojani vaan mielivaltaisesti täräyttää lääkityksen uuteen uskoon.
Kai mun on ns. nostettava itseni niskasta ylös ja alettava suorittamaan, liikkumaan sun muuta leikkimään hyvää oloa ja elämää ja mä kyllä pinkaisen tästä niin nopeasti ja siivoan vaikka koko talon tai koko korttelin asunnot jos en vaan joudu minkään "jyrän" alle :(
Miehen kanssa en voi asiasta puhua (oli mukana, haluaa mut psykiatrille) koska näkemyksemme ovat niin erilaiset ettei kumpikaan jaksa alkaa vääntämään asiasta, tää kävi juuri selväksi mulle äsken. Tukea ei siis ole tiedossa.
Mä en ole kyennyt ottamaan edes B-lausuntoa vastaan vaan vain A-lausuntoja. Kirjoittaako se psyko suoraan B-lausunnon? Mitä se siis tahtoo tietää?

Lue lisää

tarvitset Kelaa varten, jotta sairaslomasi voi jatkua tietyssä vaiheessa. Siihen tulee selvitys siitä, miksi et ole työkuntoinen.

nakymaton66 kirjoitti:

tarvitset Kelaa varten, jotta sairaslomasi voi jatkua tietyssä vaiheessa. Siihen tulee selvitys siitä, miksi et ole työkuntoinen.

Ahaa, kiitos sulle myös tästä tiedosta. En tahdo Kelan rahoja niin pitääkö silti ottaa vastaan B-lausunto?

venla72_ kirjoitti:

Ahaa, kiitos sulle myös tästä tiedosta. En tahdo Kelan rahoja niin pitääkö silti ottaa vastaan B-lausunto?

tietenkään, jollet tarvitse sitä. Voithan aina käydä psykiatrilla lääkereseptiä uusimassa. Ei psykiatri voi pakottaa sinua mihinkään mihin et halua. Sinä saat itse päättää omista asioistasi. Toivottavasti löydät itsellesi parhaimman ratkaisun, sehän on tärkeintä.

nakymaton66 kirjoitti:

tietenkään, jollet tarvitse sitä. Voithan aina käydä psykiatrilla lääkereseptiä uusimassa. Ei psykiatri voi pakottaa sinua mihinkään mihin et halua. Sinä saat itse päättää omista asioistasi. Toivottavasti löydät itsellesi parhaimman ratkaisun, sehän on tärkeintä.

Lue lisää

Terve! Elikkä kärsin lievästä masennuksesta sekä ahdistuneisuushäiriöstä. Tarinani on seuraava.Veljelläni on ollut rankka huumeongelma jonka seurauksena ollaan koko perhe oltu 24 tuntia vuorokaudessa "valmiustilassa". Hän on vapautunut huumeista viimevuoden huhtikuussa mutta sen jälkeen minulla on ollut ahdistusta,paniikkia sekä lievää alakuloa. Psykiatri sanoi syyksi sen kun olen tavallaan ollut valmiustilassa useita vuosia lähimmäisen ongelmasta johtuen ja nyt kun saisin levätä ja rentoutua niin asiat ovat nousseet pintaan. Välillä on hyviä jaksoja ja välillä taas tuntuu et onko tässä elämässä mitään järkeä. Terapiassa ja hypnoositerapiassa käyn säännöllisesti sekä lääkitystä on kokeiltu erilaisia. Cipralexia olen syönyt annoksilla 5-15mg,citalopraamia 20mg mutta ei ole oikein noista ollut apua. Cymbaltaa olen syönyt nyt 30mg/vrk ja kun annos nostettiin viikko sitten 60mg/vrk olo on ollut kun ois kännissä koko ajan.Todella tööt olo ja pyörryttää. Olen myös lukenut jonkun verran tost lääkkeest eri foorumeilta ja ihmiset puhunut et siitä ois jossain vaiheessa tosi vaikee päästä eroon.Varmaan vaihetaan ens viikolla psykiatrin kanssa lääke johonki toiseen,enkä Efexoriin. Toivoisin et jos vaihto ois efeen,saisin max 75mg vuorokausiannoksen,että siitäki pääsis jossain vaiheessa eroon. Kertokaa mulle kokemuksia Efexorista ja meenkö suoraan suden suuhun vaihtamalla cymbaltan efeen? :o

tietoakaipaavapoju86 kirjoitti:

Terve! Elikkä kärsin lievästä masennuksesta sekä ahdistuneisuushäiriöstä. Tarinani on seuraava.Veljelläni on ollut rankka huumeongelma jonka seurauksena ollaan koko perhe oltu 24 tuntia vuorokaudessa "valmiustilassa". Hän on vapautunut huumeista viimevuoden huhtikuussa mutta sen jälkeen minulla on ollut ahdistusta,paniikkia sekä lievää alakuloa. Psykiatri sanoi syyksi sen kun olen tavallaan ollut valmiustilassa useita vuosia lähimmäisen ongelmasta johtuen ja nyt kun saisin levätä ja rentoutua niin asiat ovat nousseet pintaan. Välillä on hyviä jaksoja ja välillä taas tuntuu et onko tässä elämässä mitään järkeä. Terapiassa ja hypnoositerapiassa käyn säännöllisesti sekä lääkitystä on kokeiltu erilaisia. Cipralexia olen syönyt annoksilla 5-15mg,citalopraamia 20mg mutta ei ole oikein noista ollut apua. Cymbaltaa olen syönyt nyt 30mg/vrk ja kun annos nostettiin viikko sitten 60mg/vrk olo on ollut kun ois kännissä koko ajan.Todella tööt olo ja pyörryttää. Olen myös lukenut jonkun verran tost lääkkeest eri foorumeilta ja ihmiset puhunut et siitä ois jossain vaiheessa tosi vaikee päästä eroon.Varmaan vaihetaan ens viikolla psykiatrin kanssa lääke johonki toiseen,enkä Efexoriin. Toivoisin et jos vaihto ois efeen,saisin max 75mg vuorokausiannoksen,että siitäki pääsis jossain vaiheessa eroon. Kertokaa mulle kokemuksia Efexorista ja meenkö suoraan suden suuhun vaihtamalla cymbaltan efeen? :o

Lue lisää

En osaa sanoa vaihdosta mitään sillä en ole käyttänyt Cymbaltaa. Jep, nyt kun ei tarvitse olla valmiustilassa niin väsymys laukeaa. Sama kävi mulle.

venla72_ kirjoitti:

En osaa sanoa vaihdosta mitään sillä en ole käyttänyt Cymbaltaa. Jep, nyt kun ei tarvitse olla valmiustilassa niin väsymys laukeaa. Sama kävi mulle.

sinulle Venla! Lepää ja mieti rauhassa. Sinussa on ratkaisun avain. Anna mielellesi mahdollisuus näyttää se oikea tie mitä kulkea. Pieni askel kerrallaan... Voimia :)

nakymaton66 kirjoitti:

sinulle Venla! Lepää ja mieti rauhassa. Sinussa on ratkaisun avain. Anna mielellesi mahdollisuus näyttää se oikea tie mitä kulkea. Pieni askel kerrallaan... Voimia :)

Sinulle nakymaton66 :) Olet antanut paljon ajattelemisen aihetta ja putkahdat mieleeni vaikka olisin ihan muualla kun vaikka kotosalla.
Yritän levätä ja olla rauhassa, mutta se on vaikeata. Lepoa on mulle sekin että teen käsitöitä ja touhuan askarteluja tai pelejä lasten kanssa. Tai nyt tuntuu siltä, olo on alkanut eilisen paniikin jälkeen hieman parantua ja mieli on hieman valoisampi.
Löysin äsken siivoillessa postimerkkikokoelmamme ja olisin heti halunnut alkaa niitä hypistelemään ja järjestelemään, mutta en voi jättää suursiivousta kesken nyt kun vihdoin sain puhdin päälle.
Ideoita putkahteli käsitöihin runsaasti, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät käy siten, että menetän koko mielenkiinnon jonkin ajan kuluttua ja uupumus palaa :(
Triptyl vaikuttaa yhden yön jälkeen hyvältä unimatilta tosin piti unessa vain 6h mutta hyvä sekin.
Pääsisipä tänään hiihtämään...

venla72_ kirjoitti:

Sinulle nakymaton66 :) Olet antanut paljon ajattelemisen aihetta ja putkahdat mieleeni vaikka olisin ihan muualla kun vaikka kotosalla.
Yritän levätä ja olla rauhassa, mutta se on vaikeata. Lepoa on mulle sekin että teen käsitöitä ja touhuan askarteluja tai pelejä lasten kanssa. Tai nyt tuntuu siltä, olo on alkanut eilisen paniikin jälkeen hieman parantua ja mieli on hieman valoisampi.
Löysin äsken siivoillessa postimerkkikokoelmamme ja olisin heti halunnut alkaa niitä hypistelemään ja järjestelemään, mutta en voi jättää suursiivousta kesken nyt kun vihdoin sain puhdin päälle.
Ideoita putkahteli käsitöihin runsaasti, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät käy siten, että menetän koko mielenkiinnon jonkin ajan kuluttua ja uupumus palaa :(
Triptyl vaikuttaa yhden yön jälkeen hyvältä unimatilta tosin piti unessa vain 6h mutta hyvä sekin.
Pääsisipä tänään hiihtämään...

Lue lisää

jos mieli on taas valoisampi! Olen miettinyt tuota lääkitysasiaa aika paljon viime päivinä. Minulla on ensi viikolla lääkäriaika (kiva psykiatri, joka ottaa mielipiteeni huomioon, eikä ole terapeuttini)ja mietimme josko palaisin taas masennuslääkkeisiin... Ongelma on se, että tarvitsisin lääkkeitä puuduttamaan tunteitani sopivasti, MUTTA en halua olla liian puuduksissa, enkä halua, että ne vievät kaikki haluni joka asiassa, enkä kestä jos ne lisäävät painoa yms.
Sertralin oli mielestäni hyvä lääke jonkin aikaa. Sitten ilmeisesti sen vaikutus heikkeni. Cipralex ei sopinut minulle ollenkaan. Painoni nousi muutamassa kuukaudessa 5 kiloa ja se jo itsessään oli minulle katastrofi! Muutenkin Cipralex teki minut aivan flegmaattiseksi ja masennus otti oikein kunnolla vallan. Efexorin vaikutus oli enemmänkin liikkeellepaneva. Oli vaikea pysyä aloillaan ja olin aika helposti ärsyyntyvä. Hikoilin myös kovin herkästi. Efexorin annos oli 225mg. Ennen kaikkea Efexorista vierottuminen oli aivan hirveä kokemus. Olin kuukausia ihan sairas! Nyt mietin, josko Sertralin vaikuttaisi minuun taas, jotta voisin palata siihen ainakin joksikin aikaa... Triptyliäkin olen joskus kokeillut, mutta muistaakseni söin sitä kipuoireisiin. Triptylistä jäi se mieleen, että se kuivatti suuni epämiellyttävällä tavalla. Stellaa joudun käyttämään jatkuvasti rinnalla. Muuten ei nukkumisesta tulisi yhtään mitään.
Tuota ylläolevaa, kun lukee, ei heti saa vaikutelmaa, että olen ollut erittäin tiukka lääkkeiden vastustaja. Elämä muuttaa ihmistä ja ehdottomuus loivenee. Nyt koen tavoitteekseni sen, että jaksan jotenkuten elää tätä elämää normaaleissa puitteissa. Tärkeintä on jaksaa olla äiti, koska lapseni tarvitsevat minua vielä vuosia. Ja koska minun hyvinvointini korreloi myös lasteni hyvinvointiin, on minun huolehdittava itsestäni ja jaksamisestani.

nakymaton66 kirjoitti:

jos mieli on taas valoisampi! Olen miettinyt tuota lääkitysasiaa aika paljon viime päivinä. Minulla on ensi viikolla lääkäriaika (kiva psykiatri, joka ottaa mielipiteeni huomioon, eikä ole terapeuttini)ja mietimme josko palaisin taas masennuslääkkeisiin... Ongelma on se, että tarvitsisin lääkkeitä puuduttamaan tunteitani sopivasti, MUTTA en halua olla liian puuduksissa, enkä halua, että ne vievät kaikki haluni joka asiassa, enkä kestä jos ne lisäävät painoa yms.
Sertralin oli mielestäni hyvä lääke jonkin aikaa. Sitten ilmeisesti sen vaikutus heikkeni. Cipralex ei sopinut minulle ollenkaan. Painoni nousi muutamassa kuukaudessa 5 kiloa ja se jo itsessään oli minulle katastrofi! Muutenkin Cipralex teki minut aivan flegmaattiseksi ja masennus otti oikein kunnolla vallan. Efexorin vaikutus oli enemmänkin liikkeellepaneva. Oli vaikea pysyä aloillaan ja olin aika helposti ärsyyntyvä. Hikoilin myös kovin herkästi. Efexorin annos oli 225mg. Ennen kaikkea Efexorista vierottuminen oli aivan hirveä kokemus. Olin kuukausia ihan sairas! Nyt mietin, josko Sertralin vaikuttaisi minuun taas, jotta voisin palata siihen ainakin joksikin aikaa... Triptyliäkin olen joskus kokeillut, mutta muistaakseni söin sitä kipuoireisiin. Triptylistä jäi se mieleen, että se kuivatti suuni epämiellyttävällä tavalla. Stellaa joudun käyttämään jatkuvasti rinnalla. Muuten ei nukkumisesta tulisi yhtään mitään.
Tuota ylläolevaa, kun lukee, ei heti saa vaikutelmaa, että olen ollut erittäin tiukka lääkkeiden vastustaja. Elämä muuttaa ihmistä ja ehdottomuus loivenee. Nyt koen tavoitteekseni sen, että jaksan jotenkuten elää tätä elämää normaaleissa puitteissa. Tärkeintä on jaksaa olla äiti, koska lapseni tarvitsevat minua vielä vuosia. Ja koska minun hyvinvointini korreloi myös lasteni hyvinvointiin, on minun huolehdittava itsestäni ja jaksamisestani.

Lue lisää

Te siis YHDESSÄ mietitte, mitä tehdä eikä psykiatri sanele sinulle miten on pakko tehdä?!
Oonkohan katsonut ihan liikaa amerikkalaisia kauhu-psykiatria-elokuvia.
Mä varmaan voin käydä vaikka eri psykiatreilla kysymässä mielipidettä että sinänsä eka psykiatri ei välttämättä sittenkään saisi mua kauhun valtaan tosin en jaksa tuollaista rumbaa varmastikaan, mutta noin ajatuksena.
Ymmärrän painonlisäysprobleeman, en mäkään tahtoisi että lihottaa, harmi että taitavat niin usea lääke sen tehdä.
Mun on vaikea ymmärtää tuneiden puuduttaminen ja monihan siitä puhuu. Et kai tarkoita ahdistusta johon napataan rauhoittavaa.
Onneksi muuten pääsin eroon Tenoxista, on nyt enää 1 bentso eli Opamox ja sitä en useinkaan naukkaile koska pekään sitä vaikka olen jo ns. toinen jalka lääkekoukussa masislääkkeiden takia, mutta tän voin vielä kestää ainakin henkisesti ja tällä hetkellä.
Sepram ja Cipralex kai kuuluvat SSRI-lääkkeisiin, mulle ei sopinut Sepram ollenkaan myöskään.
Siitä vasta kamala olo tuli, mä pinnistelin kuusi viikkoa sen kanssa muistaakseni ja sitten vaihto Efexoriin ja ero oli kuin yöllä ja päivällä.
Allekirjoitan täysin Efexorin liikkeelle laittavan voiman ja en missään nimessä voisi olla aina väsynyt lääkkeen takia ja siksi olen tosi tyytyväinen että on piristävä lääke.
Nyt kun olen jo jonkin aikaa käyttänyt Edronaxia (NARI-ryhmä) niin vaikuttaisi siltä, että se laittaa Efexoria enemmän toimintaa töppösiin.
Kumpaakaan en voi ottaa n. klo 15 myöhemmin tai voikin heittää hyvästit yöunille.
Joo, ehdottomuus loivenee ajan kanssa ja sinä olet jo viesteilläsi muuten saanut mut ajattelemaan sinne psykiatrille menoa, melkein olisi jo toinen jalka oven suussa muttei kuitenkaan siis psykiatrin oven viellä vaan lääkäriaseman :)
On meneillään asemasota tässä asiassa ja olen vain pari kertaa vilkaissut juoksuhaudasta pikapikaa mutta vetäytynyt melkolailla äkkiä takaisin sinne piiloon.
Aiemmin olisin pinkonut juoksuhautaa pitkin karkuun sen minkä kintuista olisi irronnut.
Tärkeintä mun elämässä myös on olla äiti lapsilleni ja olla läsnä.
Tänään on ehkä hyvä päivä ainakin nyt tuntuu siltä. Olisi tiedossa askartelua pääsiäinen aiheena lasten kanssa ja meillä on tulossa sukulaiskiertue sitten virpojaispäivänä.
Eilen piristi kovasti uuden Monetan keräilysarjan eka "lantti", tahdon kerätä lapsille sitten aikanaan annettavaksi jokaiselle yhden sarjan koska historia on mulle tärkeätä ja lapset ovat varmaan kauttani oppineet olemaan siitä kiinnostuneita.
Toivon, että aikanaan keräilysarjat aiheena Suomen historia, muistuttavat heitä siitä, että mikään ei ole mahdotonta ja periksi ei anneta.
Tuota, voisin samalla treenata asiaa itsekin sillävälin :)
Ehtisitkö ja tahtoisitko nakymaton66 kirjoitella kanssani sähköpostitse kuulumisia?
Sillälailla, että ei ole mitään velvotteita saati ei saa tulla syyllisyyttä jos ei joskus jaksakaan, vapaata yhteydenpitoa. Pidän sinusta ja olet antanut eräänlaista sisäistä rauhaa minulle ja tästä olen todella kiitollinen, kiitos. En kuitenkaan hae siis terapeuttia tai heppaa vetämään rekeäni vaan ihan kirjoitteluystävää :)
( [email protected] )

venla72_ kirjoitti:

Te siis YHDESSÄ mietitte, mitä tehdä eikä psykiatri sanele sinulle miten on pakko tehdä?!
Oonkohan katsonut ihan liikaa amerikkalaisia kauhu-psykiatria-elokuvia.
Mä varmaan voin käydä vaikka eri psykiatreilla kysymässä mielipidettä että sinänsä eka psykiatri ei välttämättä sittenkään saisi mua kauhun valtaan tosin en jaksa tuollaista rumbaa varmastikaan, mutta noin ajatuksena.
Ymmärrän painonlisäysprobleeman, en mäkään tahtoisi että lihottaa, harmi että taitavat niin usea lääke sen tehdä.
Mun on vaikea ymmärtää tuneiden puuduttaminen ja monihan siitä puhuu. Et kai tarkoita ahdistusta johon napataan rauhoittavaa.
Onneksi muuten pääsin eroon Tenoxista, on nyt enää 1 bentso eli Opamox ja sitä en useinkaan naukkaile koska pekään sitä vaikka olen jo ns. toinen jalka lääkekoukussa masislääkkeiden takia, mutta tän voin vielä kestää ainakin henkisesti ja tällä hetkellä.
Sepram ja Cipralex kai kuuluvat SSRI-lääkkeisiin, mulle ei sopinut Sepram ollenkaan myöskään.
Siitä vasta kamala olo tuli, mä pinnistelin kuusi viikkoa sen kanssa muistaakseni ja sitten vaihto Efexoriin ja ero oli kuin yöllä ja päivällä.
Allekirjoitan täysin Efexorin liikkeelle laittavan voiman ja en missään nimessä voisi olla aina väsynyt lääkkeen takia ja siksi olen tosi tyytyväinen että on piristävä lääke.
Nyt kun olen jo jonkin aikaa käyttänyt Edronaxia (NARI-ryhmä) niin vaikuttaisi siltä, että se laittaa Efexoria enemmän toimintaa töppösiin.
Kumpaakaan en voi ottaa n. klo 15 myöhemmin tai voikin heittää hyvästit yöunille.
Joo, ehdottomuus loivenee ajan kanssa ja sinä olet jo viesteilläsi muuten saanut mut ajattelemaan sinne psykiatrille menoa, melkein olisi jo toinen jalka oven suussa muttei kuitenkaan siis psykiatrin oven viellä vaan lääkäriaseman :)
On meneillään asemasota tässä asiassa ja olen vain pari kertaa vilkaissut juoksuhaudasta pikapikaa mutta vetäytynyt melkolailla äkkiä takaisin sinne piiloon.
Aiemmin olisin pinkonut juoksuhautaa pitkin karkuun sen minkä kintuista olisi irronnut.
Tärkeintä mun elämässä myös on olla äiti lapsilleni ja olla läsnä.
Tänään on ehkä hyvä päivä ainakin nyt tuntuu siltä. Olisi tiedossa askartelua pääsiäinen aiheena lasten kanssa ja meillä on tulossa sukulaiskiertue sitten virpojaispäivänä.
Eilen piristi kovasti uuden Monetan keräilysarjan eka "lantti", tahdon kerätä lapsille sitten aikanaan annettavaksi jokaiselle yhden sarjan koska historia on mulle tärkeätä ja lapset ovat varmaan kauttani oppineet olemaan siitä kiinnostuneita.
Toivon, että aikanaan keräilysarjat aiheena Suomen historia, muistuttavat heitä siitä, että mikään ei ole mahdotonta ja periksi ei anneta.
Tuota, voisin samalla treenata asiaa itsekin sillävälin :)
Ehtisitkö ja tahtoisitko nakymaton66 kirjoitella kanssani sähköpostitse kuulumisia?
Sillälailla, että ei ole mitään velvotteita saati ei saa tulla syyllisyyttä jos ei joskus jaksakaan, vapaata yhteydenpitoa. Pidän sinusta ja olet antanut eräänlaista sisäistä rauhaa minulle ja tästä olen todella kiitollinen, kiitos. En kuitenkaan hae siis terapeuttia tai heppaa vetämään rekeäni vaan ihan kirjoitteluystävää :)
( [email protected] )

Lue lisää

Laitoin sähköpostia :)

Nyt olen nukkunut tosi hyvin Triptyl-lääkkeellä ja palautunut omaksi itsekseni. Ei masenna eikä ole hammasten kiristelyä, vointi mielestäni hyvä.
Jaksan paljon enemmän ja olen nyt rauhottunut suorittamisen pakosta ja antanut itselleni armoa ja tämä vaikuttaa hyvältä kaavalta.
Aurinko piristää jälleen :)

venla72_ kirjoitti:

Nyt olen nukkunut tosi hyvin Triptyl-lääkkeellä ja palautunut omaksi itsekseni. Ei masenna eikä ole hammasten kiristelyä, vointi mielestäni hyvä.
Jaksan paljon enemmän ja olen nyt rauhottunut suorittamisen pakosta ja antanut itselleni armoa ja tämä vaikuttaa hyvältä kaavalta.
Aurinko piristää jälleen :)

Lue lisää

Triptylillä nukahtamisesta vielä. En yleensä muista milloin nukahdin koska se käy niin nopeasti, nukahtamista ennen tulee hyvä olo, rauhallinen. Aamulla tuntuisi siltä, että Triptyl jäisi vielä piristämään pariksi tunniksi heräämisestä. Ootteko kokeneet lääkkeestä samoja "oireita"?

venla72_ kirjoitti:

Triptylillä nukahtamisesta vielä. En yleensä muista milloin nukahdin koska se käy niin nopeasti, nukahtamista ennen tulee hyvä olo, rauhallinen. Aamulla tuntuisi siltä, että Triptyl jäisi vielä piristämään pariksi tunniksi heräämisestä. Ootteko kokeneet lääkkeestä samoja "oireita"?

Lue lisää

että masentuneenakin joutuu tappelemaan "verissä päin" oikeuksistaan, huh.
Ihan kun tässä ei olisi muuta tekemistä samperi sentään. Ehkä pöhköä tämmöistä kirjoittaa, kun en kuitenkaan tahdo avautua asiasta suuremmin, mutta sieltä mistä masennukseni sain, tuli sapiskaa korvausasioista mm. lääkitys ja en todellakaan suostu päätökseen. Valitin ja nyt on homma taas OK mutten voi kun hämmästellä eräiden ihmisten suorastaan paskamaisuutta ja halua potkia maassa makaavaa noin niinkuin kuvainnollisesti.
Ei rouva päällikkö tiennyt, että masentunutkin saattaa kyetä laittamaan hanttiin ja puolustamaan oikeuksiaan!
Valitukseni poiki sen, että korvaukset tulevat kuten aiemminkin. Mua ei lytätä eikä heitellä kun perunasäkkiä ja mulla on edelleen ihmisarvo ja olen oikeutettu erinäisiin ennen sovittuihin korvauksiin.
Eivätkö ylemmät johtavassa asemassa olevat ihmiset todella välitä yhtään ihmisistä? Mitä jos samanlainen "Nyt loppui"-kirjelmä olisi paukahtanut epätoivoisen hiljaisen ja itsetuhoisen ihmisen postilaatikkoon? Ei mitään väliä vaikka masentuneita heitellään kvillä, vai? Samako se miltä meistä tuntuu? Parempi kun tappavat itsensä ja säästetään samalla rahaa, vai?
Mulle on ihan sama vaikka vastassa olis Godzilla, mua ei enää kiusata eikä poljeta perkeles!

venla72_ kirjoitti:

että masentuneenakin joutuu tappelemaan "verissä päin" oikeuksistaan, huh.
Ihan kun tässä ei olisi muuta tekemistä samperi sentään. Ehkä pöhköä tämmöistä kirjoittaa, kun en kuitenkaan tahdo avautua asiasta suuremmin, mutta sieltä mistä masennukseni sain, tuli sapiskaa korvausasioista mm. lääkitys ja en todellakaan suostu päätökseen. Valitin ja nyt on homma taas OK mutten voi kun hämmästellä eräiden ihmisten suorastaan paskamaisuutta ja halua potkia maassa makaavaa noin niinkuin kuvainnollisesti.
Ei rouva päällikkö tiennyt, että masentunutkin saattaa kyetä laittamaan hanttiin ja puolustamaan oikeuksiaan!
Valitukseni poiki sen, että korvaukset tulevat kuten aiemminkin. Mua ei lytätä eikä heitellä kun perunasäkkiä ja mulla on edelleen ihmisarvo ja olen oikeutettu erinäisiin ennen sovittuihin korvauksiin.
Eivätkö ylemmät johtavassa asemassa olevat ihmiset todella välitä yhtään ihmisistä? Mitä jos samanlainen "Nyt loppui"-kirjelmä olisi paukahtanut epätoivoisen hiljaisen ja itsetuhoisen ihmisen postilaatikkoon? Ei mitään väliä vaikka masentuneita heitellään kvillä, vai? Samako se miltä meistä tuntuu? Parempi kun tappavat itsensä ja säästetään samalla rahaa, vai?
Mulle on ihan sama vaikka vastassa olis Godzilla, mua ei enää kiusata eikä poljeta perkeles!

Lue lisää

Girl Venla, niin sitä pitää!!!

GL kirjoitti:

Girl Venla, niin sitä pitää!!!

Kiitos viestistäsi! Olen saanut kannustusta netitse sekä naamatusten ja se on erittäin tärkeätä. Takanani seisoo moni virkamieskin ja puolustaa ja se on todella mieltä lämmittävää. En hae riitaa enkä koskaan tahtoisi riidellä mutta pakkohan se on jos toinen osapuoli alkaa mielivaltaisesti oikeuksiani poistamaan. Onneksi laki on turvanani ja lain mukaan tässä on mentävä noiden kivittäjienkin.

venla72_ kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Olen saanut kannustusta netitse sekä naamatusten ja se on erittäin tärkeätä. Takanani seisoo moni virkamieskin ja puolustaa ja se on todella mieltä lämmittävää. En hae riitaa enkä koskaan tahtoisi riidellä mutta pakkohan se on jos toinen osapuoli alkaa mielivaltaisesti oikeuksiani poistamaan. Onneksi laki on turvanani ja lain mukaan tässä on mentävä noiden kivittäjienkin.

Lue lisää

Hyvä Venla! Kiva kuulla, että sait asian hoidettua!

nakymaton66 kirjoitti:

Hyvä Venla! Kiva kuulla, että sait asian hoidettua!

Tulin katsomaan mitä olen viimeksi naputellut ja miten on muuttunut oleminen, täältä voi kurkata näppärästi katsomaan masikseni "elinkaarta".
No. Olen ihan okei ja vielä muutama päivä s-lomaa, sitten uusia tuulia eli pikkuhommaa ja pääsen hieman kotoa pois.
Samaan ansaan lankesin taas eli en ole rauhoittanut vauhtia s-lomalla, mutta jos on töitä jotka on pakko tehdä niin pakkohan ne on tehdä, vai?
Yleensä tykkään tehdä ihan kotihommiakin, mutta jos ne päästää kasaantumaan niin voi ei.
Ensi viikolla näen mahdollisen uuden lääkärini. Mehiläisestä on todistus hoidosta diagnooseineen, kai tää terveyskeskuslääkäri jatkaa samaa rataa kun kerran lääketasapaino on löytynyt?
Mulla on ongelmana sellainen hassu asia, että en suostu asioihin jos ne minusta eivät ole mulle itselleni hyväksi ja oon erityisen tarkka nyt lääkityksestä, siihen ei kosketa!
Jatkan Mehiläisessä jos terkkarilääkäri ei tee yhteistyötä.
Onko niin, että tää terkkarilääkäri yrittää laittaa mut eteenpäin eli mielenterv.toimistoon/psykiatrille tai jollekin? Siis onko se normaali tapa toimia?
Nimittäin en VARMASTI mene vaikka revittäisiin kynnet irti. Menen sitten jos tuntuu että haluan ja otan oman aikani ajatukseen tottumiseen, mua kun ei pakoteta. En koe tarvetta muulle kun lääkitykselle nyt siis.
Oliko se niin, että jotta pääsee mielenterv.toimistoon on edellytys että syö lääkkeensä vaiko toisinpäin vai onko tuollaista edes? Olen olevinani tämmöisiin kirjoituksiin, ihmisten kokemuksiin törmännyt.
Hyvää viikonlopun alkua ! :)

venla72_ kirjoitti:

Tulin katsomaan mitä olen viimeksi naputellut ja miten on muuttunut oleminen, täältä voi kurkata näppärästi katsomaan masikseni "elinkaarta".
No. Olen ihan okei ja vielä muutama päivä s-lomaa, sitten uusia tuulia eli pikkuhommaa ja pääsen hieman kotoa pois.
Samaan ansaan lankesin taas eli en ole rauhoittanut vauhtia s-lomalla, mutta jos on töitä jotka on pakko tehdä niin pakkohan ne on tehdä, vai?
Yleensä tykkään tehdä ihan kotihommiakin, mutta jos ne päästää kasaantumaan niin voi ei.
Ensi viikolla näen mahdollisen uuden lääkärini. Mehiläisestä on todistus hoidosta diagnooseineen, kai tää terveyskeskuslääkäri jatkaa samaa rataa kun kerran lääketasapaino on löytynyt?
Mulla on ongelmana sellainen hassu asia, että en suostu asioihin jos ne minusta eivät ole mulle itselleni hyväksi ja oon erityisen tarkka nyt lääkityksestä, siihen ei kosketa!
Jatkan Mehiläisessä jos terkkarilääkäri ei tee yhteistyötä.
Onko niin, että tää terkkarilääkäri yrittää laittaa mut eteenpäin eli mielenterv.toimistoon/psykiatrille tai jollekin? Siis onko se normaali tapa toimia?
Nimittäin en VARMASTI mene vaikka revittäisiin kynnet irti. Menen sitten jos tuntuu että haluan ja otan oman aikani ajatukseen tottumiseen, mua kun ei pakoteta. En koe tarvetta muulle kun lääkitykselle nyt siis.
Oliko se niin, että jotta pääsee mielenterv.toimistoon on edellytys että syö lääkkeensä vaiko toisinpäin vai onko tuollaista edes? Olen olevinani tämmöisiin kirjoituksiin, ihmisten kokemuksiin törmännyt.
Hyvää viikonlopun alkua ! :)

Lue lisää

Alkoi niin ärsyttää tää sairaus ettei mitään rajaa. En suostu enää kitisemään ja olemaan masennuksen orja. Mä olen se, joka päättää mitä teen eikä masennus. Lääkkeet on kävelykepit joihin voi nojata mutta en enää aio antaa masennuksen voittaa mielentilaa.
Tiedän kuitenkin järjellä, että kaikki on ok elämässä.
Lisäksi en ole superihminen joka mun kuuluisi olla joten olen vaan minä ja se saa riittää joka taholle. PISTE.

venla72_ kirjoitti:

Alkoi niin ärsyttää tää sairaus ettei mitään rajaa. En suostu enää kitisemään ja olemaan masennuksen orja. Mä olen se, joka päättää mitä teen eikä masennus. Lääkkeet on kävelykepit joihin voi nojata mutta en enää aio antaa masennuksen voittaa mielentilaa.
Tiedän kuitenkin järjellä, että kaikki on ok elämässä.
Lisäksi en ole superihminen joka mun kuuluisi olla joten olen vaan minä ja se saa riittää joka taholle. PISTE.

Lue lisää

Mitä psykiatrisen sairaanhoitajan luona tehdään/puhutaan?

venla72_ kirjoitti:

Mitä psykiatrisen sairaanhoitajan luona tehdään/puhutaan?

Niin ajattelinkin, ettei siitä ole yhtikäs mitään hyötyä.

venla72_ kirjoitti:

Niin ajattelinkin, ettei siitä ole yhtikäs mitään hyötyä.

Moro, aattelin vuodattaa myös hieman omia tuntemuksiani tänne palstalle kun näyttää niin aktiiviselta porukalta. Eli rupesin potemaan vaikeaa masennusta kesällä 2009 työttömyyden takia, joka ei sovellu minun tyyppisilleni ihmisille sitte ollenkaan. Vasta nyt alan olla siinä kunnossa, että jaksan edes lukea tällaisia palstoja. Raju depressio siis alkoi jo kesäkuussa, kun aurinko paistoi ja linnut lauloi. Minua ei kiinnostanut yhtään mikään. Ja perussuomalaisena en suostunut ottamaan mitään nappeja paitsi unettomuuteen tenoxia yms. En kuitenkaan nukkunut käytännössä ollenkaan koko loppuvuonna, koska mieliala oli miinuksen puolella. Olin itsetuhoinen, mutten tunnustanut sitä kenellekään, edes itselleni.

Saavuin opiskelupaikkakunnalleni pääkaupunkiseudulle syksyllä 2009. Tulin tajuamaan sen, että minua, ja monia muita kohdeltiin psykiatrian puolella kuin eläintä. Liukuhihnaperiaatteella. Minulle annettiin päivystyksestä napit, jolla pääsisin helvettiin täältä. Lääkkeet tulivat suoraan firman takahuoneesta, apteekista ei kuulemma olisi saanut näin vahvoja unilääkkeitä. Niitä siis tarjottiin minulle nimenomaan UNILÄÄKKEINÄ. Lisäksi en saanut "kuittia" vastaanotolla käynnistä. Että sellaisia nykyajan pyöveleitä oikeusvaltiossa. Tarvittavaa nappimäärää en kuitenkaan ottanut. Myönnän, että olin varsin sekavassa tilassa; päätöksentekokykyni oli heikko. Mutta en missään vaiheessa pyytänyt jeesiä itsariin. Valkotakkiset näkivät tämän kuitenkin parhaaksi ja minua kannustettiin kuolemaan. Vannon, että tämä kirjoitus ei ole psykoottisen hullun romaanista, vaan karua ja kylmää faktaa.

Syksyn ahdistus oli todella raju, minut passitettiin osastolle 4 viikoksi; pakosta. Tahdosta riippumattomasti. Rupesin käyttämään efexoria 150mg, zyprexa 10mg ja mirtatzapin 30mg iltaisin. Uni ei kuitenkaan parantunut, vaikka mieliala alkoi pikkuhiljaa kohota.

Sairaalassa ja sairaalasta päästyäni, ihme kyllä, pelkäsin kuolevani ja pelkään vähän edelleen. Elämä on kuitenkin muuten mallillaan; sosiaaliset suhteet ok ja työt tiedossa. Efexorista sen verran, että pulssi on kohonnut viimeaikoina rajusti. Seisaaltaan huitelee Suunnon mittarin mukaan n. 100 lyöntiä per minuutti. Lisäksi hikoiluttaa, kuumeilun oireita ja jäätävä päänsärky ja oksennuksen tuntu.

Nyt olen vaihtamassa efexorin cipralexin opamoxin avustamana, mutta vähän pelottaa kuinka rajut oireet tulevat... Yhden päivänkin efexorin poisjättäminen laskee verenpaineet ja huimaa niinkuin hullulla humalaisella.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan horju; mieli on positiivinen ja syksyn koettelemukset ovat osaltaan vahvistaneet psyykettä. Fyysiset oireet tosin meinaavat ottaa valtaa välillä. Bussipysäkillekin juoksu saa aikaan kuolonkorinan tapaisen hengityksen, vaikka olen ollut ennen reippaassa puolimaratonikunnossa. Mieli on ollut parempi tammikuusta lähtien, jolloin oli vielä pimeää ja loskaa. Pelkkä kevät ei ole minua muuttanut, vaan olen löytänyt uudelleen asenteen elämään, mikä on varmaankin tärkein asia eteenpäin menemiselle. Tsemppiä kaikille ja sanon vaan sen, että sateen jälkeen on poutasää. Ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa!!!

itsari kirjoitti:

Moro, aattelin vuodattaa myös hieman omia tuntemuksiani tänne palstalle kun näyttää niin aktiiviselta porukalta. Eli rupesin potemaan vaikeaa masennusta kesällä 2009 työttömyyden takia, joka ei sovellu minun tyyppisilleni ihmisille sitte ollenkaan. Vasta nyt alan olla siinä kunnossa, että jaksan edes lukea tällaisia palstoja. Raju depressio siis alkoi jo kesäkuussa, kun aurinko paistoi ja linnut lauloi. Minua ei kiinnostanut yhtään mikään. Ja perussuomalaisena en suostunut ottamaan mitään nappeja paitsi unettomuuteen tenoxia yms. En kuitenkaan nukkunut käytännössä ollenkaan koko loppuvuonna, koska mieliala oli miinuksen puolella. Olin itsetuhoinen, mutten tunnustanut sitä kenellekään, edes itselleni.

Saavuin opiskelupaikkakunnalleni pääkaupunkiseudulle syksyllä 2009. Tulin tajuamaan sen, että minua, ja monia muita kohdeltiin psykiatrian puolella kuin eläintä. Liukuhihnaperiaatteella. Minulle annettiin päivystyksestä napit, jolla pääsisin helvettiin täältä. Lääkkeet tulivat suoraan firman takahuoneesta, apteekista ei kuulemma olisi saanut näin vahvoja unilääkkeitä. Niitä siis tarjottiin minulle nimenomaan UNILÄÄKKEINÄ. Lisäksi en saanut "kuittia" vastaanotolla käynnistä. Että sellaisia nykyajan pyöveleitä oikeusvaltiossa. Tarvittavaa nappimäärää en kuitenkaan ottanut. Myönnän, että olin varsin sekavassa tilassa; päätöksentekokykyni oli heikko. Mutta en missään vaiheessa pyytänyt jeesiä itsariin. Valkotakkiset näkivät tämän kuitenkin parhaaksi ja minua kannustettiin kuolemaan. Vannon, että tämä kirjoitus ei ole psykoottisen hullun romaanista, vaan karua ja kylmää faktaa.

Syksyn ahdistus oli todella raju, minut passitettiin osastolle 4 viikoksi; pakosta. Tahdosta riippumattomasti. Rupesin käyttämään efexoria 150mg, zyprexa 10mg ja mirtatzapin 30mg iltaisin. Uni ei kuitenkaan parantunut, vaikka mieliala alkoi pikkuhiljaa kohota.

Sairaalassa ja sairaalasta päästyäni, ihme kyllä, pelkäsin kuolevani ja pelkään vähän edelleen. Elämä on kuitenkin muuten mallillaan; sosiaaliset suhteet ok ja työt tiedossa. Efexorista sen verran, että pulssi on kohonnut viimeaikoina rajusti. Seisaaltaan huitelee Suunnon mittarin mukaan n. 100 lyöntiä per minuutti. Lisäksi hikoiluttaa, kuumeilun oireita ja jäätävä päänsärky ja oksennuksen tuntu.

Nyt olen vaihtamassa efexorin cipralexin opamoxin avustamana, mutta vähän pelottaa kuinka rajut oireet tulevat... Yhden päivänkin efexorin poisjättäminen laskee verenpaineet ja huimaa niinkuin hullulla humalaisella.

Usko tulevaisuuteen ei kuitenkaan horju; mieli on positiivinen ja syksyn koettelemukset ovat osaltaan vahvistaneet psyykettä. Fyysiset oireet tosin meinaavat ottaa valtaa välillä. Bussipysäkillekin juoksu saa aikaan kuolonkorinan tapaisen hengityksen, vaikka olen ollut ennen reippaassa puolimaratonikunnossa. Mieli on ollut parempi tammikuusta lähtien, jolloin oli vielä pimeää ja loskaa. Pelkkä kevät ei ole minua muuttanut, vaan olen löytänyt uudelleen asenteen elämään, mikä on varmaankin tärkein asia eteenpäin menemiselle. Tsemppiä kaikille ja sanon vaan sen, että sateen jälkeen on poutasää. Ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa!!!

Lue lisää

Hei

te jotka olette käyttäneet Edronaxia. Miten kauan teillä kesti kunnes se alkoi jotenkin positiivisesti vaikuttamaan? Itselläni nyt 8 mg 11 päivä, ja toivo on nollan alapuolella. Pelkkiä haittoja, ei mitään positiivista. Masennus on vain pahentunut ja kovin paha olo ja itsemurha-ajatuksia.

Menikö teillä päiviä vai viikkoja vai miten?
Oletteko käyttäneet Efexoria ja Edronaxia yhtä aikaa ja onko siitä kokemuksia?

Odottaen vastaustanne...

auringon_pimennys kirjoitti:

Hei

te jotka olette käyttäneet Edronaxia. Miten kauan teillä kesti kunnes se alkoi jotenkin positiivisesti vaikuttamaan? Itselläni nyt 8 mg 11 päivä, ja toivo on nollan alapuolella. Pelkkiä haittoja, ei mitään positiivista. Masennus on vain pahentunut ja kovin paha olo ja itsemurha-ajatuksia.

Menikö teillä päiviä vai viikkoja vai miten?
Oletteko käyttäneet Efexoria ja Edronaxia yhtä aikaa ja onko siitä kokemuksia?

Odottaen vastaustanne...

Lue lisää

Kiva kun kirjoittelitte. Joudun katua sänkyyn, triptyl vie jalat alta ja ällin päästä joten vastaan paremmin itsarille piakkoin.
Yhtä aikaa kumpaakin, käytän päivittäin.
Alkoi vaikuttaa hmmm... no muutamassa vuorokaudessa selvästi. En sanoisi laimeaksi masislääkkeeksi kuten Pharmaca Fennica!
Melkeenpä piristävämpi kuin Efexor konsanaan.
11 päivässä oli jo vaste reilu, olen varma tästä. Aluksi tuli paniikkioireita mikä on mulla todella harvinaista, tuttua tuo. Pahensi masistakin muttei muutamia päiviä pidempään.
Olin kahdessa viikossa ihan tällissä pääkopastani jo ja hyvä lääke mulle. MUTTA jos ottaa yhdenkin tabletin liikaa, tulee epätodellinen olo ja se on kamalaa, ihan kun ei olisi omia tunteita sillä tuntuu "tyhjältä". Vaikka vieressä räjähtäisi maailman vaarallisin murhaaja, mä tuskin muuta kun räpäyttäisin silmiäni ja toteaisin jotta "Ohhoijaa, on se hässäkkää"
Älä kuitenkaan nujerru vielä Edronaxin kanssa. Alenna annosta, koita ainakin viikko. Tuu kertomaan kokemuksiasi uudelleen tänne, joohan? Kestokykyä ja sisua!

venla72_ kirjoitti:

Kiva kun kirjoittelitte. Joudun katua sänkyyn, triptyl vie jalat alta ja ällin päästä joten vastaan paremmin itsarille piakkoin.
Yhtä aikaa kumpaakin, käytän päivittäin.
Alkoi vaikuttaa hmmm... no muutamassa vuorokaudessa selvästi. En sanoisi laimeaksi masislääkkeeksi kuten Pharmaca Fennica!
Melkeenpä piristävämpi kuin Efexor konsanaan.
11 päivässä oli jo vaste reilu, olen varma tästä. Aluksi tuli paniikkioireita mikä on mulla todella harvinaista, tuttua tuo. Pahensi masistakin muttei muutamia päiviä pidempään.
Olin kahdessa viikossa ihan tällissä pääkopastani jo ja hyvä lääke mulle. MUTTA jos ottaa yhdenkin tabletin liikaa, tulee epätodellinen olo ja se on kamalaa, ihan kun ei olisi omia tunteita sillä tuntuu "tyhjältä". Vaikka vieressä räjähtäisi maailman vaarallisin murhaaja, mä tuskin muuta kun räpäyttäisin silmiäni ja toteaisin jotta "Ohhoijaa, on se hässäkkää"
Älä kuitenkaan nujerru vielä Edronaxin kanssa. Alenna annosta, koita ainakin viikko. Tuu kertomaan kokemuksiasi uudelleen tänne, joohan? Kestokykyä ja sisua!

Lue lisää

Kirjoitin sulle äsken, mutta suomi24:n s-posti ei lähetä viestejä :( Koitan huomenna uudelleen.

venla72_ kirjoitti:

Kiva kun kirjoittelitte. Joudun katua sänkyyn, triptyl vie jalat alta ja ällin päästä joten vastaan paremmin itsarille piakkoin.
Yhtä aikaa kumpaakin, käytän päivittäin.
Alkoi vaikuttaa hmmm... no muutamassa vuorokaudessa selvästi. En sanoisi laimeaksi masislääkkeeksi kuten Pharmaca Fennica!
Melkeenpä piristävämpi kuin Efexor konsanaan.
11 päivässä oli jo vaste reilu, olen varma tästä. Aluksi tuli paniikkioireita mikä on mulla todella harvinaista, tuttua tuo. Pahensi masistakin muttei muutamia päiviä pidempään.
Olin kahdessa viikossa ihan tällissä pääkopastani jo ja hyvä lääke mulle. MUTTA jos ottaa yhdenkin tabletin liikaa, tulee epätodellinen olo ja se on kamalaa, ihan kun ei olisi omia tunteita sillä tuntuu "tyhjältä". Vaikka vieressä räjähtäisi maailman vaarallisin murhaaja, mä tuskin muuta kun räpäyttäisin silmiäni ja toteaisin jotta "Ohhoijaa, on se hässäkkää"
Älä kuitenkaan nujerru vielä Edronaxin kanssa. Alenna annosta, koita ainakin viikko. Tuu kertomaan kokemuksiasi uudelleen tänne, joohan? Kestokykyä ja sisua!

Lue lisää

Jäin miettimään Edronaxia vielä. Se alkaa vaikuttamaan 2h päästä hyvin ottamisesta sanoo lääkärini ja olen täysin samaa mieltä. Sen tuntee, jos ei muusta niin siitä että tulee kuuma/ alussa hikoilee.
Jos olen uupunut ja väsynyt ja otan 1kpl Edronaxin, en kykene päiväunille kun ei nukahda. Jos otin 2kpl alussa kerralla (kun annosta nostettiin) ja menin virkeänä sänkyyn vaikka lukemaan, nukahdin.
En nukahda enää. Ei hikoilutakaan, tulee lämmin tai kuuma olo. 2h on selvä rajapyykki.

venla72_ kirjoitti:

Jäin miettimään Edronaxia vielä. Se alkaa vaikuttamaan 2h päästä hyvin ottamisesta sanoo lääkärini ja olen täysin samaa mieltä. Sen tuntee, jos ei muusta niin siitä että tulee kuuma/ alussa hikoilee.
Jos olen uupunut ja väsynyt ja otan 1kpl Edronaxin, en kykene päiväunille kun ei nukahda. Jos otin 2kpl alussa kerralla (kun annosta nostettiin) ja menin virkeänä sänkyyn vaikka lukemaan, nukahdin.
En nukahda enää. Ei hikoilutakaan, tulee lämmin tai kuuma olo. 2h on selvä rajapyykki.

Lue lisää

Lupan, että tää on nyt vika viesti :)
Edronax pölläyttää noradrenaliinia synapseihin, siksi se piristää (ainakin mua). Lue googlesta "NARI" tai "REBOXETINE".