Kirjassaan suhteellisuusteoriaa runoilijoille Enqvist kertoo miten avaruutta voi puristaa kasaan.
Onko Enqvist tehnyt tieteellisiä kokeita ja puristellut avaruutta kasaan?
Miten avaruutta puristellaan kasaan?
Voiko avaruuden ulkopuolella olla, jos ulkopuolta ei ole?
Millä Enqvist puristelee avaruutta kasaan?
Pallon tai auton voi puristaa kasaan, mutta silloin meillä on esim. auton ulkopuolella laite joka koostuu energiasta ja puristaa autoa, joka on energiaa, kasaan auton ulkopuolelta!
Avaruuden ulkopuolella ei kuitenkaan pitäisi olla mitään?
Miten ääretön avaruus puristetaan pisteeksi, jos avaruuden ulkopuolella ei voi olla puristelemassa avaruutta kasaan?
Vähän vaan ihmetteleen että miten tää juttu oikein menee ja onko tämä edes tiedettä?
Sivulta 180
"Kuten mustan aukon yhteydessä todettiin, ainetta voi puristaa loputtomiin. Siksi kokonainen universumikin mahtuu yhteen pisteeseen. Asiaa havainnollistetaan usein ilmapallovertauksella: käyristynyt avaruus on kuin vappupallon pinta. Se laajene kun palloon puhalletaan ilmaa, ja voimme hyvin kuvitella kuinka tehtaalta lähtiessään pallo oli vain herneen kokoinen.
Tämä analogia olettaa ääreellisen kokoisen avaruuden. avaruus voi kuitenkin olla ääretön, ja havaintojen valossa tämä onkin todennäköisin vaihtoehto. Ääretöntä on kovin vaikea kuvitella kutistettavan pisteeksi. Mutta palautetaan taas mieliin supertärkeä fyysikkomotto: äärettömyyden kanssa ei saa jäädä tupeloimaan!
ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan; on yhdentekevää onko tällä prosessilla jokin matemaattinen päätepisteensä."
"ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan."
Vai voi sitä ääretöntä avaruutta puristella kasaan?
Just joo, tosi tieteellistä tarinointia ja silleen!
.
Onko Enqvist tehnyt tieteellisiä kokeita ja puristellut avaruutta kasaan?
Miten avaruutta puristellaan kasaan?
Voiko avaruuden ulkopuolella olla, jos ulkopuolta ei ole?
Millä Enqvist puristelee avaruutta kasaan?
Pallon tai auton voi puristaa kasaan, mutta silloin meillä on esim. auton ulkopuolella laite joka koostuu energiasta ja puristaa autoa, joka on energiaa, kasaan auton ulkopuolelta!
Avaruuden ulkopuolella ei kuitenkaan pitäisi olla mitään?
Miten ääretön avaruus puristetaan pisteeksi, jos avaruuden ulkopuolella ei voi olla puristelemassa avaruutta kasaan?
Vähän vaan ihmetteleen että miten tää juttu oikein menee ja onko tämä edes tiedettä?
Sivulta 180
"Kuten mustan aukon yhteydessä todettiin, ainetta voi puristaa loputtomiin. Siksi kokonainen universumikin mahtuu yhteen pisteeseen. Asiaa havainnollistetaan usein ilmapallovertauksella: käyristynyt avaruus on kuin vappupallon pinta. Se laajene kun palloon puhalletaan ilmaa, ja voimme hyvin kuvitella kuinka tehtaalta lähtiessään pallo oli vain herneen kokoinen.
Tämä analogia olettaa ääreellisen kokoisen avaruuden. avaruus voi kuitenkin olla ääretön, ja havaintojen valossa tämä onkin todennäköisin vaihtoehto. Ääretöntä on kovin vaikea kuvitella kutistettavan pisteeksi. Mutta palautetaan taas mieliin supertärkeä fyysikkomotto: äärettömyyden kanssa ei saa jäädä tupeloimaan!
ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan; on yhdentekevää onko tällä prosessilla jokin matemaattinen päätepisteensä."
"ääretöntä avaruutta voi puristaa kasaan äärettömän paljon niin että esimerkiksi kaksi runoilijaa tulee äärettömän lähelle toisiaan."
Vai voi sitä ääretöntä avaruutta puristella kasaan?
Just joo, tosi tieteellistä tarinointia ja silleen!
.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eivät populatistiset "tiedekirjat" ole mitään tiedettä. Niissä tiedettä on pyritty yksinkertaistamaan ja esimerkein havainnollistamaan niin, että maallikollakin olisi mahdollista ymmärtää edes jotenkin, mistä on kyse.
(No, Savorisen kohdalla sekin näyttää olevan turha toive.) Kosmologiaa tehdään mm. yleisen suhteellisuusteorian funktioilla, mutta ne ovat lukion matikan lukeneelle saavuttamatomissa. Siksi karkeat yksinkertaistukset.
"Suhtellisuusteoriaa runoilijoille" (siis humanisteille) ei todellakaan ole tiedettä, eikä sellaiseksi tarkoitettu.
SELI SELI
katostaanpa mitä Enqvist kirjoittaa suhteellisuusteoriaa runoilijoille esipuheessa.
Sivu 10
ESIPUHE
Mikään luonnontieteiden teoreettinen rakennelma ei maallikoissa herätä yhtä suuria intohimoja kuin suhteellisuusteoria. Se kiinnostaa ja kiihottaa. Sen tiimoilta käydään jatkuvia väittelyitä internetin keskustelupalstoilla. Sitä käsitetään väärin ja väitetään kumotuksi. Sitä pidetään pelottavan vaikeana.
Suhteellisuusteoria ei kuitenkaan ole niin vaikea, ettei tavallinen ihminen kykenisi ymmärtämään, mistä siinä on kysymys. Se ainakin on tämän kirjan tavoite: avata suhteellisuusteoria niille runoilijoille, jotka ikänsä ovat karsastaneet kaikea matemaattista mutta joita silti kiinnostaa tietää, millaisessa maailmassa me elämme. Niille, jotka kyselevät millainen on maailmankaikkeus ja mitä oikeastaan on aika."
Näin Enqvist esipuheensa alussa.
"Se ainakin on tämän kirjan tavoite: avata suhteellisuusteoria niille runoilijoille, jotka ikänsä ovat karsastaneet kaikea matemaattista mutta joita silti kiinnostaa tietää, millaisessa maailmassa me elämme. Niille, jotka kyselevät millainen on maailmankaikkeus ja mitä oikeastaan on aika."
Hän aivan selvästi kertoo että kirjan tavoite on kertoa satuja maailmankaikkeudesta, niinkö?
Hän siis popularisoi tiedesatuja lastenmielisille runoilijoille, niinkö?
Juts joo.
Tosi tiedemies, kyllä!
"Suhteellisuusteoria ei kuitenkaan ole niin vaikea, ettei tavallinen ihminen kykenisi ymmärtämään, mistä siinä on kysymys."
Itse kyllä ymmärrän, mistä on kysymys, jopa silloin kun Enqvist kirjoittaa yksinkertaistetuista analogioista.
Kari käytti termia "tavallinen ihminen". Pakkomielteiset älykyysosamäärältään selvästi keskiarvon alapuolella olevat eivät ole kovinkaan tavallisia.
Hän popularisoi kirjassaan tiedettä niin pitkälle kuin se ilman matikkaa on mahdollista. Tarkkuus kärsii tällöin ja esimerkit eivät voi olla täydellisisä, joten tieteellinen julkaisu kirja ei ole, kuten tunnut kuvittelevan.
Sinä kuvittelet minun kuvittelvan jotakin jne.
"Se ainakin on tämän kirjan tavoite: avata suhteellisuusteoria niille runoilijoille, jotka ikänsä ovat karsastaneet kaikea matemaattista mutta joita silti kiinnostaa tietää, millaisessa maailmassa me elämme. Niille, jotka kyselevät millainen on maailmankaikkeus ja mitä oikeastaan on aika."
Kirjan tarkoitus on kertoa millaisessa maailmassa me elämme?
Kertooko Enqvist kirjassaan että avaruutta voi muka puristella kasaan vai ei?
Yksinkertainen kysymys, osaatko vastata?
Jos kertoo, hän kertoilee pehmeitä.
Hän ei ole tehnyt tilalla kokeita ja hän ei ole puristellut avaruutta kasaan tai jos on, pitsä paperia kehiin, niin tutustutaan kyseiseen kokeeseen.
.
Jos hän olisi tehnyt kokeita ja puristanut vaikkapa Helsingin kasaan niin eihän sitä sisäpuolelta olisi huomannut koska kaikki olisi puristunut samassa suhteessa kasaan, jolloin esineiden väliset mittasuhteet eivät olisi muuttuneet. Metrinmitta olisi puristunut kokoon samassa suhteessa kuin eduskuntatalo, joten sillä metrinmitalla mitaten eduskuntatalo olisi ollut ihan saman kokoinen kuin ennenkin.
Metrinmitta koostuu energiasta ja energiakeskttymiä voi todellakin puristaa kasaan ja energiakeskittymillä voi tehdä tieteellisiä kokeita puristelemalla niitä kasaan.
Enqvist väittää että itse avaruutta voi puristaa kasaan jne.
Avaruus eli tila on eri asia kuin energia jolla voi tehdä tieteellisiä kokeita.
On aivan tyhjä väite väittää että avaruutta voi puristaa kasaan, koska avaruudella ei voi tehdä tieteellisiä kokeita jotka todistaisivat tuon tyhjän väitteen.
satuja ovat Enqvistin tyhjät väitteen tilasta jota voi puristella ja joka voi muka laajentua ja kaareutua, pyöriä ja olla rakeinen.
.
Pakkomielteisiin auttaa yleensä psykiatrinen hoito. Tyhmyyteen ei valitettavasti mikään.
Logiikkasi on alakoulutasoa, jos sitäkään ja samaa paskaa täytyy silti työntää jokaiselle palstalle.
Outo sairas pakkomielle.
Eikä se metrinmittakaan tiedä avaruuden kokoonpuristumisesta yhtään mitään. Avaruuden puristuessa kasaan se luulee olevansa ihan samanlainen vakiopituinen metrinmitta kuin aiemminkin koska se ei ole atomeihinsa nähden yhtään isompi kuin ennenkään. Atomitkin kaikkine alkeishiukkasineenkin nimittäin menevät kasaan ihan samassa suhteessa niin että alkeishiukkasen ko'on suhde metrinmittaan säilyy vakiona.
Avaruuden ulkopuolella oleminen ei ole mikään välttämätön ehto kyvylle puristaa avaruutta kasaan.
Joku "kaikkitietävä" väiti ettei energia absorboi energiaa, mutta kyllähän Maapallokin absorboi meteoreja.
Maapallokin koostuu vain ja ainoastaan energiasta joka on jakaantunut erillisiksi energiakeskittymiksi aivan kuten meteori ja näin ollen meillä on mielinmäärin suoria havaintoja joissa energia absorboi energiaa.
Aine on energiaa. Aine/energia muuttuu koko ajan vähemmän tiheäsi energiaksi. Atomit siis räjähtävät koko ajan ja tönivät toisiaan suht samassa suhteessa pois päin toisistaan.
Kiinteissä aineissa koko ajan räjähtävät atomit ovat holviintuneet/lukittuneet laajenemaan vieri vieressä.
Miten kvarkkeihin absorboituu koko ajan energiaa?
Meteori jonka energia palaa loppuun ilmakehässä, kuvaa energiakeskittymää jonka energia absorboituu Maapalloon joka on vain ja ainoastaan energiakeskittymä jossa on erillisiä eri tiheyden omaavia energiakeskittymiä jotka räjähtävät koko ajan jo olemassa olevassa ikuisessa tilassa joka ei laajene, kaareudu, pyöri, puristu kasaan tai ole rakeinen.
Myös kvarkeissa on vain ja ainoastaan yhtä ja samaa "raaka-ainetta", jota voimme kutsua energiaksi ja kvarkkeihin absorboituu koko ajan energiaa hiukkasista joita kvarkkien läpi liikkuu, vastaavalla tavalla kuin meteorista absorboituu energiaa ilmakehään.
Ajatellaan näkyvän maailmankaikkeuden energia jalkapallon kokoiselle alueelle liikkumaan yhdessä hetkessä jalkapallon halkaisijan eli näkyvän maailmankaikkeuden halkaisijan pituisen matkan, jona aikana näkyvän maailmankaikkeuden läpi liikkuu yhdessä hetkessä äärimmäisen paljon äärimmäisen pieniä hiukkasia joista absorboituu jokaiseen näkyvän maailmankaikkeuden kvarkkiin suht saman verran energiaa.
Nuo äärimmäisen pienet hiukkaset jotka ovat hajaantuneet äärimmäisen tasaisesti jo olemassa olevaan tilaan, liikkuvat näkyvän maailmankaikkeuden energiaa vastaan ja ne ovat siis peräisin sieltä päin minne näkyvän maailmankaikkeuden energia liikkuu. Nämä erittäin pienet hiukkaset ovat liikkuneet tuhansia miljardeja vuosia tai jopa miljoonia miljardeja vuosia meitä kohti ja hujahtavat näkyvän maailmankaikkeuden läpi yhdessä hetkessä.
Meidän aikamme yksinkertaisesti on erittäin hidas suhteessa siihen nopeuteen millä näkyvän maailmankaikkeuden energia liikkuu jo olemassa olevassa tilassa suhteessa tuohon energiaan joka liikkuu meitä vastaan ja on matkansa aikana hajaantunut rittäin tasaisesti jo olemassa olevaan ikuiseen tilaan joka ei todellakaan laajene hokkus pokkus!
.
Näkyvän maailmankaikkeuden kvarkkeihin ikäänkuin "puhalletaan" koko ajan energiaa ja näin kvarkit jatkavat räjähtämistään eli laajenemistaan koko ajan!
Et raukka ymmärrä edes mitä energia on.