Kysyisin, löytyykö saman kokeneita palstalta lähinnä vertailemaan kokemuksia.
Olen nuori normaalipainoinen nainen. Ei aiempia polvivaivoja. Syyskuun lopussa polvilumpioni meni sijoiltaan, ja meni itse takaisin paikoilleen, jonka seurauksena lumpioon tuli murtuma. Polvet kuvattiin ja synnynnäinen rakenne"vika" molemmissa polvissa, joka altistaa luksaatioille. Ortopedi määräsi kiireelliseen tähystysleikkaukseen, ja polvi operoitiin n. viikko tapaturman jälkeen. Ennen operaatiota polvesta punkteerattiin 2 kertaa 5-10 ml verta kerrallaan, ja turvotus oli karmea.
Operaatiopäivä onneksi tuli tosiaan pian, mutta leikkauksesta tuli laajempi, kesken leikkauksen mentiin tähystyksestä avoleikkaukseen, ja kivut olivat karmeat pari pvää leikkauksesta, sairaalassa olin 4 yötä. 2 vkoa leikkauksesta haavassa todettiin infektio, Kefexin 750 mg 10 vrk kuuri päälle. Nyt, kun kuuri on ohi, haava on suht siisti ja verikokeet ovat ok, mutta polven seutu KUUMOTTAA, on siis todella kuuma ja jonkun verran turvonnut. Kuumetta ei ole ollut. Työterveyslääkäri höyryää ettei vaan olisi niveleen mennyt tulehdusta, mutta kun tosiaan labrat on ollut ok. Paksun housunkin läpi tuntee kuinka kuuma polvi ja sen seutu on. Polvi taipuu tällä hetkellä 90 astetta, jumpan ansiota. Kipuja on jonkun verran, kuitenkin Panadol Forten ja Miranaxin avulla pysyvät jo aisoissa, aikaisempaan Oxynormiin ja Tramaliin verrattuna jo melko suuri edistysaskel.
Kuitenkin lekuri masensi mut ja sanoi että tässä vaiheessa pitäisi jo enemmän taipua, miten muilla on mennyt nämä jutut? Ja mitä tuo kuumotus on olevinaan, se vaan niin häiritsee kun ei tiedä. Leikannutta ortpedia on konsultoitu, kommentti oli että seurailu työterveydessä riittää jos ei kuumetta ilmene ja labrat ok. Ja, onko kellään kokemusta Emslie-Trillat operaatiosta? Kommentti oli, että jos tulee mulla uusintaluksaatiota, on se seuraavana tod.näk edessä..
Polvileikkauksen jälkeistä elämää ongelmineen..
29
14059
Vastaukset
- *milla
Heippa
ITselle on tehty tuo "elmeri", tammikuussa 2006. Sitä ennen polvi tähystettiin kierukkavamman vuoksi. JA ainakin elmerin jälkeen polvi oli kuuma pitkään, olisko ollut peräti 4kk niin kuuma, että lämpötila eron tunsi selvästi farkkujenkin läpi. Tulehdusta ei koskaan ollut.
Itse elmeri on aika raskas operaatio toipua. Itselle siitä ei ollut kovinkaan isoa hyötyä. Aluksi apua oli kyllä, mutta siitä seurasi krooninen särky sääreen, sekä ensinmmäinen luksaatio operaation jälkeen tuli elokuussa. Tällä hetkellä odottelen tietoa mitäs nyt. Torstaina kuulen taas mitäs seuraavaksi keksitään.
Ja itsellä on oikea polvi se mikä sohlaa ja nyt vasenkin on alkanut oireilemaan.
Mutta hyvät ohjeet annan sinulle. Jumppaa jumppaa jumppaa jumppaa niin paljon kuin vain pystyt. Lihakset pitää saada kuntoon. Muuten polvi ei parane! Teet niin paljon kuin pystyt, ja mitä sinä saat tehdä. Oletan, että sinulla on vieläkin jotain rajoitteita?
JA pyydä ihmeessä lähete fysioterapiaan jollet ole siellä jo käynyt.- polviongelma
Kiitos vastauksesta :)
Toivottavasti siis polvivaivat jäävät tähän, ja tuo "elmeri" ei ole edessä. Perusnegatiivisen ajattelumaailman omaavana vaan pahoin pelkään muuta :S
Ft:ssä olen käynyt 2 kertaa ja lähete on, nyt vaan selvittelyä korvaako vak.yhtiö. Jos ei korvaa, niin ei auta, aion jokatapauksessa käydä fysioterapiassa. Kotijumppaohjeet on, ja kovasti olen jo kipujen sallimissa rajoissa jumppaillut. Tulehdus vähän hidastanut toipumista, kun polvi oli pitkään niin turvoksissa ettei taipunut mihinkään. Painoa pystyn jo varaamaan aika hyvin ja yhdellä kepillä kulkemaan ja kotioloissa jopa ilman keppejä. Tässä vaiheessa ainoastaan pelkkä syväkyykkykielto päällä, mikä hieman mua huvittaa, en ikipäivänä pääsisi lähellekkään syväkyykkyä vielä :D
Operaatiossa siis irtopalan kiinnitysyritys, valitettavasti vaan irtopala halkesi kriittisellä hetkellä ja ei saatu kiinnitettyä. Nivelsiteitä kiristettiin myös. Itse operaatiosta jäi aika peenmaku suuhun, itse kun olin menossa n. kolmen vartin tähystykseen ja se venähtikin 3 tunnin operaatioksi, ja koko sen ajan olin hereillä spinaalipuudutuksessa. En ole panikoija, mutta loppuvaiheesta jo ahdisti ja kovasti ja muistan jo anelleeni nukutusta, mutta oltiin jo niin loppusuoralla etteivät alkaneet enää nukuttamaan. En varmaan uskalla enää ikinä mennä ilman nukutusta mihinkään operaatioon, koko homma alkoi jo vähän huonosti kun sain kovan pahoinvointikohtauksen puudutuksesta. Onneksi ei tiennyt etukäteen mitä tuleman piti :)
Tsemppiä sulle polvinesi! Mulla kans vasen polvi meinannut oireilla jo nyt, kun oikea ollut pois pelistä... Oireilulla meinaan silloin tällöin kuuluvaa pientä "rutinaa" ja pientä vihlomista silloin tällöin. - mimmu79
polviongelma kirjoitti:
Kiitos vastauksesta :)
Toivottavasti siis polvivaivat jäävät tähän, ja tuo "elmeri" ei ole edessä. Perusnegatiivisen ajattelumaailman omaavana vaan pahoin pelkään muuta :S
Ft:ssä olen käynyt 2 kertaa ja lähete on, nyt vaan selvittelyä korvaako vak.yhtiö. Jos ei korvaa, niin ei auta, aion jokatapauksessa käydä fysioterapiassa. Kotijumppaohjeet on, ja kovasti olen jo kipujen sallimissa rajoissa jumppaillut. Tulehdus vähän hidastanut toipumista, kun polvi oli pitkään niin turvoksissa ettei taipunut mihinkään. Painoa pystyn jo varaamaan aika hyvin ja yhdellä kepillä kulkemaan ja kotioloissa jopa ilman keppejä. Tässä vaiheessa ainoastaan pelkkä syväkyykkykielto päällä, mikä hieman mua huvittaa, en ikipäivänä pääsisi lähellekkään syväkyykkyä vielä :D
Operaatiossa siis irtopalan kiinnitysyritys, valitettavasti vaan irtopala halkesi kriittisellä hetkellä ja ei saatu kiinnitettyä. Nivelsiteitä kiristettiin myös. Itse operaatiosta jäi aika peenmaku suuhun, itse kun olin menossa n. kolmen vartin tähystykseen ja se venähtikin 3 tunnin operaatioksi, ja koko sen ajan olin hereillä spinaalipuudutuksessa. En ole panikoija, mutta loppuvaiheesta jo ahdisti ja kovasti ja muistan jo anelleeni nukutusta, mutta oltiin jo niin loppusuoralla etteivät alkaneet enää nukuttamaan. En varmaan uskalla enää ikinä mennä ilman nukutusta mihinkään operaatioon, koko homma alkoi jo vähän huonosti kun sain kovan pahoinvointikohtauksen puudutuksesta. Onneksi ei tiennyt etukäteen mitä tuleman piti :)
Tsemppiä sulle polvinesi! Mulla kans vasen polvi meinannut oireilla jo nyt, kun oikea ollut pois pelistä... Oireilulla meinaan silloin tällöin kuuluvaa pientä "rutinaa" ja pientä vihlomista silloin tällöin.Kuulostaa aika rankalta toi sun operaatio! Toivottavasti kuntoutuminen etenee hyvin :) Kannattaa pyytää lääkäriltä lähete kunnalliselle fysioterapeutille niin tulee huomattavasti edullisemmaksi, siis jos tuo vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan..
Oma tarina on osittain yhteneväinen, tosin mulla tuo leikkaus oli erilainen, pienempi.
Mulla meni kesäkuussa samalla tapaa polvi sijoiltaan. Eli pamahti pois ja palautui siinä rytinällä takaisin. Pieni murtuma tuli lumpion alle ja kovasti oli turvonnut, kipeä ja liikkumaton polvi koko kesän. Verta punktoitiin kerran sitä tuli 100ml. Kuljin päivystyslääkärin ohjeen mukaan kyynärsauvoilla ensimmäiset pari viikkoa ja yritin sitten jättää pois mutta polvi kipeytyi ja lopulta kävelin sauvoilla kuukauden päivät.
Kävin säännöllisesti fysioterapiassa ja jumppasin kotona ohjeiden mukaan. Murtuman parannuttua lisättiin harjoitteita runsaasti. Näytti välillä että polvi paranee hyvin välillä taas se kipeytyi ilman sen suurempaa syytä. Koko kesän elin toivossa että kyllä tämä tästä. Polveen jäi kuitenkin kipuja ja pieni vajaus koukistukseen sekä lihasharjoitteita tehdessä hurjaa rutinaa ja myös kipua. Siksi todettiin että pelkkä fysioterapia ja lihashrajoittelu ei korjaa polvea käyttökuntoon.
Ja syksyllä magneettikuvasta löytyi rustorikko.
Polvi tähystettiin lokakuun lopussa, siistittiin rustopintoja ja tehtiin ns foraatio eli luuta reiítettiin jotta saataisiin rustorikkoalueen arpikudos kiinnittymään luuhun. Irronneet rustopalat poistettiiin. Tuo rustorikko oli kantavalla nivelpinnalla joka on kuulemma harvinainen paikka ja siksi hankalampi korjata. Ortopedi oli kuitenkin luottavainen kuntoutumisen suhteen.
Itse lumpionluksaatioon vaikuttavaa korjausta ei tehty, rakenteet olivat sen verran tukevat jumpan ansiosta että nyt vain pyritään jatkossa pitämään lihaskunnolla lumpio paikoillaan. (tosin ei ne lihakset ennenkään huonossa kunnossa olleet ja luksaatio johtui lähinnä rakenneviasta..niin ja tämä oli toinen kerta.. kolmas kerta on kai sitten viimeinen jos sellainen tulee!)
No leikkurista sitten kotiin ja 6 viikkoa varauskieltoa, jumppaohjeet ja yhteensä 8 viikkoa kyynärsauvoilla kulkemista. Kohta kolme viikkoa takana :) Viikko sitten sain ft:lta lisää jumppaohjeita, joita olen nyt yrittänyt tehdä parhaani mukaan. Liikkeet aiheuttavat lisääntyvää kipua, tuntuu että voima jalasta on kadonnut ja kun sitten väkisin saan puristettua jalan liikkeelle niin muutaman toiston jälkeen alkaa sattua. Eivät ne silloin murtuman jälkeenkään tätä tehneet, silloin kun vain sain harjoiteet alulle niin kipu väheni niiden myötä. Nyt käy päinvastoin ja se vähän huolestuttaa. Kipu on aina merkki jostain.
Leikkaushaavaan tuli lievä tulehdus johon sain Kefeksin kuurin, sitä olen syönyt nyt pari päivää. Turvotus on lisääntynyt tämän viikon aikana.. en tiedä johtuuko se pienestä tulehduksesta vai lihasharjoitteista. Vaiko molemmista.
Leikkauksesta jäi kaksi vaivaa: ensinnäkin kaksi viikkoa kestänyt kummallinen kasvukipua muistattanut särky leikatun jalan sääriluuhun ja nilkkaan. Särky oli ajoittain todella kovaa. Nyt tämä kipu alkaa hellittää ja sitä on lähinnä enää aamuisin hetken kun lähden liikkeelle. Itse leikkausalue ei särkenyt oikestaan ollenkaan!
Toinen on ns. allodynia: eli kipu, joka tuntuu aivan kevyenkin ihokosketuksen seurauksena, minun tapauksessani pohkeessa ulkosyrjällä. Kipu on 1-10 asteikolla luokkaa 5 mutta kun se tuntuu esim. yöllä kääntäessäni kylkeä ja jalan koskettaessa lakanaa.. ei ole kivaa!
Kaikenlainen silitys, tai esim. vaatteen kosketus sattuu. Tämä kipu on ehkä hieman lieventynyt viimeisen viikon aikana joten elän toivossa, että ajan kanssa se häipyy kokonaan. Arvelen sen johtuvan leikkauksessa käytetyn verityhjiön aiheuttamasta lievästä hermovauriosta. Allodyniasta ei ole juurikaan tarkkaa tietoa, siihen ei tunnu olevan varsinaista hoitoa. Olenkin sitten päättänyt itse varovasti "ärsytyksellä" silittelemällä stimuloida hermoja jos vaikka se pieni vaurio sieltä ajan kanssa paranisi.
Lisäksi oman harminsa tuo toinen jalka joka kipuilee välillä, lähinnä rasituksesta. Joudun yksinäni hoitamaan perheen asiat, ruokailut, kaupassa käynnit ym jolloin käytännössä yhdellä jalalla oloa tulee päivittäin aika paljon.
No tässä tämä mun valitustarina :D Jos nyt joku jaksoi lukea :DD
Toivottavasti sun polvi kuntoutuu ja tsemppiä jatkoon! Töitä näiden vaivojen kanssa joutuu tekemään :) - -H-
mimmu79 kirjoitti:
Kuulostaa aika rankalta toi sun operaatio! Toivottavasti kuntoutuminen etenee hyvin :) Kannattaa pyytää lääkäriltä lähete kunnalliselle fysioterapeutille niin tulee huomattavasti edullisemmaksi, siis jos tuo vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan..
Oma tarina on osittain yhteneväinen, tosin mulla tuo leikkaus oli erilainen, pienempi.
Mulla meni kesäkuussa samalla tapaa polvi sijoiltaan. Eli pamahti pois ja palautui siinä rytinällä takaisin. Pieni murtuma tuli lumpion alle ja kovasti oli turvonnut, kipeä ja liikkumaton polvi koko kesän. Verta punktoitiin kerran sitä tuli 100ml. Kuljin päivystyslääkärin ohjeen mukaan kyynärsauvoilla ensimmäiset pari viikkoa ja yritin sitten jättää pois mutta polvi kipeytyi ja lopulta kävelin sauvoilla kuukauden päivät.
Kävin säännöllisesti fysioterapiassa ja jumppasin kotona ohjeiden mukaan. Murtuman parannuttua lisättiin harjoitteita runsaasti. Näytti välillä että polvi paranee hyvin välillä taas se kipeytyi ilman sen suurempaa syytä. Koko kesän elin toivossa että kyllä tämä tästä. Polveen jäi kuitenkin kipuja ja pieni vajaus koukistukseen sekä lihasharjoitteita tehdessä hurjaa rutinaa ja myös kipua. Siksi todettiin että pelkkä fysioterapia ja lihashrajoittelu ei korjaa polvea käyttökuntoon.
Ja syksyllä magneettikuvasta löytyi rustorikko.
Polvi tähystettiin lokakuun lopussa, siistittiin rustopintoja ja tehtiin ns foraatio eli luuta reiítettiin jotta saataisiin rustorikkoalueen arpikudos kiinnittymään luuhun. Irronneet rustopalat poistettiiin. Tuo rustorikko oli kantavalla nivelpinnalla joka on kuulemma harvinainen paikka ja siksi hankalampi korjata. Ortopedi oli kuitenkin luottavainen kuntoutumisen suhteen.
Itse lumpionluksaatioon vaikuttavaa korjausta ei tehty, rakenteet olivat sen verran tukevat jumpan ansiosta että nyt vain pyritään jatkossa pitämään lihaskunnolla lumpio paikoillaan. (tosin ei ne lihakset ennenkään huonossa kunnossa olleet ja luksaatio johtui lähinnä rakenneviasta..niin ja tämä oli toinen kerta.. kolmas kerta on kai sitten viimeinen jos sellainen tulee!)
No leikkurista sitten kotiin ja 6 viikkoa varauskieltoa, jumppaohjeet ja yhteensä 8 viikkoa kyynärsauvoilla kulkemista. Kohta kolme viikkoa takana :) Viikko sitten sain ft:lta lisää jumppaohjeita, joita olen nyt yrittänyt tehdä parhaani mukaan. Liikkeet aiheuttavat lisääntyvää kipua, tuntuu että voima jalasta on kadonnut ja kun sitten väkisin saan puristettua jalan liikkeelle niin muutaman toiston jälkeen alkaa sattua. Eivät ne silloin murtuman jälkeenkään tätä tehneet, silloin kun vain sain harjoiteet alulle niin kipu väheni niiden myötä. Nyt käy päinvastoin ja se vähän huolestuttaa. Kipu on aina merkki jostain.
Leikkaushaavaan tuli lievä tulehdus johon sain Kefeksin kuurin, sitä olen syönyt nyt pari päivää. Turvotus on lisääntynyt tämän viikon aikana.. en tiedä johtuuko se pienestä tulehduksesta vai lihasharjoitteista. Vaiko molemmista.
Leikkauksesta jäi kaksi vaivaa: ensinnäkin kaksi viikkoa kestänyt kummallinen kasvukipua muistattanut särky leikatun jalan sääriluuhun ja nilkkaan. Särky oli ajoittain todella kovaa. Nyt tämä kipu alkaa hellittää ja sitä on lähinnä enää aamuisin hetken kun lähden liikkeelle. Itse leikkausalue ei särkenyt oikestaan ollenkaan!
Toinen on ns. allodynia: eli kipu, joka tuntuu aivan kevyenkin ihokosketuksen seurauksena, minun tapauksessani pohkeessa ulkosyrjällä. Kipu on 1-10 asteikolla luokkaa 5 mutta kun se tuntuu esim. yöllä kääntäessäni kylkeä ja jalan koskettaessa lakanaa.. ei ole kivaa!
Kaikenlainen silitys, tai esim. vaatteen kosketus sattuu. Tämä kipu on ehkä hieman lieventynyt viimeisen viikon aikana joten elän toivossa, että ajan kanssa se häipyy kokonaan. Arvelen sen johtuvan leikkauksessa käytetyn verityhjiön aiheuttamasta lievästä hermovauriosta. Allodyniasta ei ole juurikaan tarkkaa tietoa, siihen ei tunnu olevan varsinaista hoitoa. Olenkin sitten päättänyt itse varovasti "ärsytyksellä" silittelemällä stimuloida hermoja jos vaikka se pieni vaurio sieltä ajan kanssa paranisi.
Lisäksi oman harminsa tuo toinen jalka joka kipuilee välillä, lähinnä rasituksesta. Joudun yksinäni hoitamaan perheen asiat, ruokailut, kaupassa käynnit ym jolloin käytännössä yhdellä jalalla oloa tulee päivittäin aika paljon.
No tässä tämä mun valitustarina :D Jos nyt joku jaksoi lukea :DD
Toivottavasti sun polvi kuntoutuu ja tsemppiä jatkoon! Töitä näiden vaivojen kanssa joutuu tekemään :)murtu polvilumpio pari vuotta sitten,2kk kävelin kans kepeillä.4kk meni toipuessa tällä hetkellä suht normaali.kerroit myös et joudut hoitamaan kaikki kotityöt yksin ja vielä kaupassa käynti,miten se onnistuu jalka kipsissä,vai onko sinulla kipsiä? mut tsemppiä myös sinulle.:) voit myös meilata jos haluut,täs osoite:[email protected]
- taigis
Minulle tehtiin emslie-trillant kesällä 2008, jos on siihen tarvetta, voin kyllä suositella.
Alkutilanteeni oli polvilumpion paikaltaan meno ja kierukan korjaus maaliskuussa 08, liukastumisen seurauksena. Toukokuussa kaaduin uudelleen ja jälleen sama polvi vaurioitui, lumpion jälleen lähtiessä myös paikoiltaan. Sen seurauksena polvilumpio jäi tosi löysäksi, polvea kallistaessa, se "putosi" sivulle!
Juhannuksen jälkeen minulle tehtiin Emslie-Trillant, periaattella "tehdään mitä vaan, kunhan polvi paranee!" Olen reilu nelikymppinen nainen.
Leikkaus tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla ja nukutuksessa, 2 tuntia leikkauksen jälkeen pääsin kotiin. Keppien kanssa, nilkasta reiteen ylttyvä ortoosi ja kaksi titaaniruuvia jalassa, vaivalloisesti liikkuen,mutta kuitenkin eteenpäin päästen!
Ortoosia pidin leikkauksen jälkeen kuukauden, jalkaa ei saanut taivuttaa 30 astetta enempää kuukauteen. Se vaati kyllä pitkää pinnaa ja muiden apua! Kun ortoosin sain pois, aloitin heti fysioterapiakäynnit, kerran kaksi viikossa plus kotiharjoitteet, taisin kaikkiaan käydä parikymmentä kertaa.
Vaikeaa oli, rappusissa kulku, kaikki muukin piti harjoitella uudelleen, lihaksia kehitettiin.
Edistystä kuitenkin tapahtui, edelleen lokakuulla leikkauksen jälkitarkastuksessa onnuin! Marraskuussa polvi turposi , punoitti ja kuumotti, se oli tulehtunut. Kävin jälleen lääkärissä ja sain tulehduskipulääkkeet seuraavalla ohjeistuksella. " Pidä kylmäpussia 2 kertaa tunnissa 20 minuuttia kerrallaan polvessa, jatkuva lepo, kävelykielto, vessassa saa käydä!" Viikossa meni tulehdus ohi, joulukuulla pikkuhiljaa palailin työelämään, uuden vuoden jälkeen alkoi tuntua, että polvi taitaa sittenkin parantua...
Nyt leikkauksesta on puolitoista vuotta, tuntuu, että kehitystä tapahtuu edelleen. En enään ajattele polveani joka askeleella, pystyn juoksemaan joitain askelia, pystyn tanssimaan, jumppaamaan.. Pystyn aika paljon, lattialla en voi olla polvillani, yhdellä jalalla seisominen on hankalaa.
Lumpio ei ole lähtenyt paikoiltaan kertaakaan leikkauksen jälkeen!
Suurin ongelma on pään sisällä,, pelkään suunnattomasti kaatumista, kulkemista liukkaassa maastossa, käytän liukastusesteitä ja kävelysauvoja. Polvi kestää hyvin kymmenenkin kilometrin kävelyä. Tällä hetkellä mietin ruuvieni kohtaloa. Minulle on sanottu, että ne voi ottaa pois, jos niistä on haittaa, mutta ne voi myös jättää jollei haittaa ole.
Suosittelen leikkausta, jos siihen on tarvetta. Mutta hermoja tarvitaan ja päättäväisyyttä!- vaari 73v
Minulle laitettiin polviproteesi 12.3 2013 eioleollut yhtään kivutonta päivää turvotusta on nytkin nilkan ja jalkaterän alueella. Päkiät ja varpaiden tyvet niinkipeät rttei kunnolla voi kävellä. Onkohan kenellekään käynyt samoin.
- Vaari 71v.
vaari 73v kirjoitti:
Minulle laitettiin polviproteesi 12.3 2013 eioleollut yhtään kivutonta päivää turvotusta on nytkin nilkan ja jalkaterän alueella. Päkiät ja varpaiden tyvet niinkipeät rttei kunnolla voi kävellä. Onkohan kenellekään käynyt samoin.
Hei .
Tuttua tekstiä. Minulle laitettiin maaliskuussa kumpaankin jalkaan polviproteesi.
Alku tuntui aivan hirveältä. Selvitty on kuitenkin. Jalat on turvoksissa ja päkiät arat ettei tiedä mitkä kengät sopii jalkaan kulloinkin. Polvien kuumotus on kovaa. Melkein joka yö polvet kramppaa. Toivossa aikain parempain me kestämme oikiut kohtalon.
Terveisin Vaari 71v. - MissMarble
vaari 73v kirjoitti:
Minulle laitettiin polviproteesi 12.3 2013 eioleollut yhtään kivutonta päivää turvotusta on nytkin nilkan ja jalkaterän alueella. Päkiät ja varpaiden tyvet niinkipeät rttei kunnolla voi kävellä. Onkohan kenellekään käynyt samoin.
Vaikka on vanha aloitus niin vastaan kuitenkin. Minulle laitettiin polviproteesi yhteen polveen, kivut kestivät melkein kk yhtä soittoa, eikä kipulääkkeet tuntuneet helpottavan. Sitten kivut loppuivat kuin seinään ja jumppaaminen &kävelyharjoitukset alkoivat välittömästi. Polvi oli kipeä mutta turvotusta tms. ei ollut. Polvi toipui kolmessa kk niin hyvin, että lekuri kehui sen olevan kuin 7 kk vanha, taipui lähes 130 astetta, mikä on jo kolme kk leikkauksesta hyvä tulos. Portaat menee ylös alas kivuitta.
Mutta keinonivel on keinonivel. Kadun koko operaatiota, en tiedä mikä pääni sekoitti vaikka epäilin sitä, ja etsin kaikkea mahdollista tietoa mikä muu voisin auttaa. Kolme lekuria katsoi polvea, yksi leikkauksen kannalla, yksi kolmesta, ei leikata, kolmas kiikun kaakun, miten itse haluan. Siis kukaan lääkäreistä ei missään vaiheessa painostanut. Itse vain en osannut päättää ja tukihenkilöitä tälle omalle epävarmuudelleni ei ollut. Nyt kadun todella paljon koko leikkausta. Leposärkyä minulla ei ollut, vain kävellessä koski, mutta pääsin liikkumaan entisellä nivelellä. Hyvä masennuksen pohja tämäkin. Ainakin sen olen päättänyt, että pitää kuunnella omaa itseään, paitsi jos kysymyksessä ei ole henkeä uhkaava tilanne tai esim. polvinivel, jolla ei enää kävellä & kovat kivut. - Mietinvain
MissMarble kirjoitti:
Vaikka on vanha aloitus niin vastaan kuitenkin. Minulle laitettiin polviproteesi yhteen polveen, kivut kestivät melkein kk yhtä soittoa, eikä kipulääkkeet tuntuneet helpottavan. Sitten kivut loppuivat kuin seinään ja jumppaaminen &kävelyharjoitukset alkoivat välittömästi. Polvi oli kipeä mutta turvotusta tms. ei ollut. Polvi toipui kolmessa kk niin hyvin, että lekuri kehui sen olevan kuin 7 kk vanha, taipui lähes 130 astetta, mikä on jo kolme kk leikkauksesta hyvä tulos. Portaat menee ylös alas kivuitta.
Mutta keinonivel on keinonivel. Kadun koko operaatiota, en tiedä mikä pääni sekoitti vaikka epäilin sitä, ja etsin kaikkea mahdollista tietoa mikä muu voisin auttaa. Kolme lekuria katsoi polvea, yksi leikkauksen kannalla, yksi kolmesta, ei leikata, kolmas kiikun kaakun, miten itse haluan. Siis kukaan lääkäreistä ei missään vaiheessa painostanut. Itse vain en osannut päättää ja tukihenkilöitä tälle omalle epävarmuudelleni ei ollut. Nyt kadun todella paljon koko leikkausta. Leposärkyä minulla ei ollut, vain kävellessä koski, mutta pääsin liikkumaan entisellä nivelellä. Hyvä masennuksen pohja tämäkin. Ainakin sen olen päättänyt, että pitää kuunnella omaa itseään, paitsi jos kysymyksessä ei ole henkeä uhkaava tilanne tai esim. polvinivel, jolla ei enää kävellä & kovat kivut.kerroit katuvasi päätöstä?
Miksi kadut?
Minä kävin toissa talvena laitattamassa molempiin lonkkiin tekonivelet
ikää silloin 51v.
Opiaateilla olisin pärjännyt varmaan kun olin jo 4v niillä pärjännyt.
Moni ortopedi oli leikkausta vastaan mutta sitten löytyi yksi joka puolsi.
Pikkuisen oli tekemistä ylipuhua leikkava kirurgi että suostui leikkaamaan.
Kuvauksissa ei näkynyt vielä pahaa rappeumaa mutta kivut ja toimintakyky oli rajoittunut.
Odotin leikkausta niin että en osannut hermoilla edes leikkausaamuna vaan nukahdin odotushuoneessa telkkaria katsoessa.
Edelleen olen sitä mieltä että päätös oli oikeia.
- nina-80
Keväällä 2008 olin luistelemassa, jonka seurauksena polvilumpio lähti sijoiltaan, enkä saanut jalkaa suoraan hetkeen aikaan. Sen jälkeen polvilumpio ei pitänyt ja oli kovin löysä. Mulla kun on yli 10 vuotta ollut polvilumpio vinossa, kun 13vuotiaana kaaduin pyörällä mustalla jäällä suoraan polven päälle ja siit asti se on vaivannu ja nyt täytän tänä vuonna siis jo 30v.
Elokuussa 2008 tehtiin polvileikkaus..sama kuin teillä, mutta eri nimellä...jännettä siirrettiin puoltoist senttiä sisäsyrjäänpäin. 4vk en saanut varata jalalle lainkaan, mutta sain koukistaa polvea sen mitä se menee koukkuun. 3vk sen jälkeen kun sain jo astua ja jalka pikku hiljaa toipumaan...innostuin hieman tanssimaan, jonka seurauksena lumpio lähti pois sijoiltaan sen seurauksena, että luu ruuvien kohdalta murtui.
Uus leikkaus tehtiin sitte lokakuun alussa 2008 ja 2kk kipsi sen seurauksena jalassa..ennen joulua sain kipsin vasta pois. Tämä leikkaus olikin sitte isompi ja 2 ruuvin sijasta mulla oli sitte 4 ruuvia ja nilkasta piti ottaa uus jänne sääriluun kohtaan, koska sekin oli mennyt siinä rytäkässä. Jalka alkoi pikku hiljaa toipumaan vasta keväällä 2009, kun lumet sulivat pois, jolloin uskalsi kävellä, eikä tarvinnut pelätä kaatumista.
Kesällä sitten alkoi ruuvin kannat näkyä ihon läpi aika mukavasti ja alkoi kauhea pistely ja viiltely, niinkuin joku tökkisi piikillä ja joku viiltäis puukolla. Ruuvit siis hiersivät ihohermon kohtaan, josta vaivat johtuivat, joten paljoo ei voinut jalan kanssa tehä mitää.
Syksyllä nyt sitte poistettiin kaikki ruuvit ja rautalanka pois jalasta ja heti alkoi kaikki kivut menemään ohitse..ei pistelyä, eikä puukolla viiltoa enää tuntunut. Operaatio kesti tunnin, koska yksi ruuvista oli niin piilossa, ettei sitä meinattu löytää. Halusin ruuvit muistoksi ja oli ne pitkiä. Titaaniset 5,5cm ja kortikaaliruuvit 3,5cm.
Jumpparilla oon käyny ja joskus teen jumppaliiket jalalla..oon hieman laiska jumppaamaan, mutta nyt kun ei tarvi enää pelätä et menis joku luu poikki ruuvien takia on uskaltanut alkaa tekemään kaikenlaista jo.
Eilenkin vedin neitiä pulkassa ja otin muutaman juoksuaskeleen jo. Polvilleen pystyn menee pehmeellä alustalla ja puoli painolla polven kanssa lattialla..kiitos ruuvien poiston ansiosta. Polvi paranee tosi hitaasti, mutta pääasia että menee koko ajan parempaan suuntaan.
Olisi ollut kiva hiihtää, kun on tänä jouluna tuli paljon lunta, mutta polvi ei ole niin kestävä, että vois ihan hiihtää tai luistella...josko sitte ens talvena. Päätin uuden vuoden lupauksen, että alan jumppaamaan usein jalkoja ym, jotta ois kesällä vaikka jo tip top kunnossa. Polvilumpio on leikkauksen seurauksena nyt suorassa ja tuntuukin paljon jykevämmältä jo..paljon se tarvii vielä treenausta.
Hyvää uutta vuotta kaikille..toivotaan et tää vuosi ois kaikille parempi vuosi =)- jasani
Minulla meni vasen polvilumpio sijoiltaan viimme heinäkuussa. Verta poistettiin ja jo seuraavalla viikkolla minut laitettiin keskussairaalaan. Polvea ei kuitenkaan ajoissa tutkittu asianmukaisesti vaan annettiin polvituki ja kepit ja tilanneta jäätiin seuraamaan. Elokuussa otettiin magneetikuvat polven lukko-oireiden takia ja syyskuussa polvi tähystettiin todettujen irtokappeleiden vuoksi. Irtokappaletta ei kuitenkaan saatu pois vaan se jäi polven ulkosivulle kudokseen, vaikka lopuksi sorminkin sitä kaivelivat. Leikkaus siis epäonnistui vaikka kirurgi vakuutti minulle että polvi tulee kuntoon jumpalla. Polvi jäi kuitenkin oireilemaan, portaissa kulkeminen oli vaikeaa ja polvi tuntui epävakaalta ja sairausloma jatkui edellen, polvi oli kokoajan turvoksissa. Joulukuun alussa hakeuduin yksityislääkärin vastaanotolle ja diagnoosi oli se. että polveen ei oltu tehty oikeanlaista leikkausta, koska polvilumpio oli irti ja vinossa. Kiristysleikkausta ei oltu tehty vaikka asia oli tiedossa magneettikuvien perusteella. Joulukuun puolessa välissä polvi leikattiin yksityisellä puolella minun omalla kustannuksella koska minulla ei ollut vakuutusta.( kallis leikkaus mutta pakko oli maksaa että saisin vihdoin polven kuntoon). 28 Leikkaus oli reconstruktio MPFL c tend gracilis. Polvi on edelleen todella jäykkä ja kepeillä kuljen, jumpannut olen kivun sallimissa rajoissa. Turvotusta on vieläkin ja reisilihasta ei ole ollenkaan jäljellä pitkään jatkuneen liikuntaharrastusten puutteen vuoksi. Tilanne on jotenkin siedettävä mutta raskas, olen aina ollut liikunnallinen ja pian puolivuotta olen polveani potenut. Toivottavasti tämä nyt tulee kuntoon vähitellen. Kertokaa onko muille tehty vastaava leikkaus?
Mukavaa vuoden alkua kaikille! - taigis
jasani kirjoitti:
Minulla meni vasen polvilumpio sijoiltaan viimme heinäkuussa. Verta poistettiin ja jo seuraavalla viikkolla minut laitettiin keskussairaalaan. Polvea ei kuitenkaan ajoissa tutkittu asianmukaisesti vaan annettiin polvituki ja kepit ja tilanneta jäätiin seuraamaan. Elokuussa otettiin magneetikuvat polven lukko-oireiden takia ja syyskuussa polvi tähystettiin todettujen irtokappeleiden vuoksi. Irtokappaletta ei kuitenkaan saatu pois vaan se jäi polven ulkosivulle kudokseen, vaikka lopuksi sorminkin sitä kaivelivat. Leikkaus siis epäonnistui vaikka kirurgi vakuutti minulle että polvi tulee kuntoon jumpalla. Polvi jäi kuitenkin oireilemaan, portaissa kulkeminen oli vaikeaa ja polvi tuntui epävakaalta ja sairausloma jatkui edellen, polvi oli kokoajan turvoksissa. Joulukuun alussa hakeuduin yksityislääkärin vastaanotolle ja diagnoosi oli se. että polveen ei oltu tehty oikeanlaista leikkausta, koska polvilumpio oli irti ja vinossa. Kiristysleikkausta ei oltu tehty vaikka asia oli tiedossa magneettikuvien perusteella. Joulukuun puolessa välissä polvi leikattiin yksityisellä puolella minun omalla kustannuksella koska minulla ei ollut vakuutusta.( kallis leikkaus mutta pakko oli maksaa että saisin vihdoin polven kuntoon). 28 Leikkaus oli reconstruktio MPFL c tend gracilis. Polvi on edelleen todella jäykkä ja kepeillä kuljen, jumpannut olen kivun sallimissa rajoissa. Turvotusta on vieläkin ja reisilihasta ei ole ollenkaan jäljellä pitkään jatkuneen liikuntaharrastusten puutteen vuoksi. Tilanne on jotenkin siedettävä mutta raskas, olen aina ollut liikunnallinen ja pian puolivuotta olen polveani potenut. Toivottavasti tämä nyt tulee kuntoon vähitellen. Kertokaa onko muille tehty vastaava leikkaus?
Mukavaa vuoden alkua kaikille!Hei Jasani
Tuo sinun leikkauksesi kyllä kuulostaa samantapaiselta kuin Elmsie Trillant, joka minullekin on tehty, siinä juuri kiristettiin polvilumpiota. Irroitettiin jänne ja siirrettiin sitä tiukemmalle, parilla ruuvilla jänne takaisin kiinni!
Kerron siitä tässä samassa ketjussa aiemmin.
Minullakin meni reisilihas tosi huonoon kuntoon, rappusia suorastaan pelkäsin,niiden kulkeminen oli vaikeaa ja tuskaisaa.
Mutta pikkuhiljaa, pienin askelin, usko siihen että paranet, älä luovuta, vaikka se niin masentavalta kuulostaakin, niin vuoden päästä se on jo paljon parempi!
Tsemppiä - jasani
taigis kirjoitti:
Hei Jasani
Tuo sinun leikkauksesi kyllä kuulostaa samantapaiselta kuin Elmsie Trillant, joka minullekin on tehty, siinä juuri kiristettiin polvilumpiota. Irroitettiin jänne ja siirrettiin sitä tiukemmalle, parilla ruuvilla jänne takaisin kiinni!
Kerron siitä tässä samassa ketjussa aiemmin.
Minullakin meni reisilihas tosi huonoon kuntoon, rappusia suorastaan pelkäsin,niiden kulkeminen oli vaikeaa ja tuskaisaa.
Mutta pikkuhiljaa, pienin askelin, usko siihen että paranet, älä luovuta, vaikka se niin masentavalta kuulostaakin, niin vuoden päästä se on jo paljon parempi!
TsemppiäKävin tällä viikolla lääkärissä kun leikkauksesta nyt 6viikkoa. Aikataulussa on kuulemma parantunut polvi. Nyt vain jumppaa ja jumppaa. Asteittain lisättävä jumppaan tehoa jos kipu ei kovin pahaksi kovene. Saikkua jatkettiin maaliskuun puoliväliin, saapi nähä joko on sittenkään työkunnossa tämä koipi kun seisomatyö minulla.Kärsivällinen on vaan oltava vaikkei se helppoa ole kun jo heinäkuusta olen tätä koipea potenut. Mutta periksi ei anneta jalan on tultava kuntoon ettei kävely jää vaivaamaan. Miten te olette jaksaneet maksaa nuo fysioterapiat? Tietysti jos vakuutus on mut kun mulla ei ole niin aika tyyristä on. Maksettavaa jää noin 40e kerralta vielä kelan vähennyksen jälkeenkin? Olen siis itse vaan jumpannut mut nyt pitäis sähköhoitoa saada niin se ei taida itellä onnistua=) Kävelen yhden kepin turvin ja kuntopyörällä jo pystyn ajamaan niin eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tsemppiä !
- 1959
jasani kirjoitti:
Kävin tällä viikolla lääkärissä kun leikkauksesta nyt 6viikkoa. Aikataulussa on kuulemma parantunut polvi. Nyt vain jumppaa ja jumppaa. Asteittain lisättävä jumppaan tehoa jos kipu ei kovin pahaksi kovene. Saikkua jatkettiin maaliskuun puoliväliin, saapi nähä joko on sittenkään työkunnossa tämä koipi kun seisomatyö minulla.Kärsivällinen on vaan oltava vaikkei se helppoa ole kun jo heinäkuusta olen tätä koipea potenut. Mutta periksi ei anneta jalan on tultava kuntoon ettei kävely jää vaivaamaan. Miten te olette jaksaneet maksaa nuo fysioterapiat? Tietysti jos vakuutus on mut kun mulla ei ole niin aika tyyristä on. Maksettavaa jää noin 40e kerralta vielä kelan vähennyksen jälkeenkin? Olen siis itse vaan jumpannut mut nyt pitäis sähköhoitoa saada niin se ei taida itellä onnistua=) Kävelen yhden kepin turvin ja kuntopyörällä jo pystyn ajamaan niin eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tsemppiä !
Hei Jasani!
Sen sähköhoitolaitteen(Tens) saat fysioterapiasta lainaa itsellesi kotiin.Neuvovat kyllä sen käytön.
Itselläni ollut kotikäytössä ja hyvä laite on .
Kuntopyöräily on hyvä ja jos mahdollista käy kuntosalilla viikoittain,niin saat nopeasti voimaa reisilihaksiin.
Paranemisia sinulle! - jasani
1959 kirjoitti:
Hei Jasani!
Sen sähköhoitolaitteen(Tens) saat fysioterapiasta lainaa itsellesi kotiin.Neuvovat kyllä sen käytön.
Itselläni ollut kotikäytössä ja hyvä laite on .
Kuntopyöräily on hyvä ja jos mahdollista käy kuntosalilla viikoittain,niin saat nopeasti voimaa reisilihaksiin.
Paranemisia sinulle!Mitäpä kuuluu muut polviongelmaiset? Miten kuntoutus urakkanne etenee ja miten voitte. Minulla paranee polvi pikkuhiljaa, mutta turvotusta edelleen ja portaiden kulku ei normaalisti onnistu vieläkään. Kävely on ontuvaa edelleen. Hyvää kevättä kaikille! Ja tsemppiä :)
- hma123
jasani kirjoitti:
Mitäpä kuuluu muut polviongelmaiset? Miten kuntoutus urakkanne etenee ja miten voitte. Minulla paranee polvi pikkuhiljaa, mutta turvotusta edelleen ja portaiden kulku ei normaalisti onnistu vieläkään. Kävely on ontuvaa edelleen. Hyvää kevättä kaikille! Ja tsemppiä :)
löytyipäs ketju jossa viestit ovat tältä vuodelta! Itse olen loukannut polveni kaksi kertaa yläasteiässä, kaatunut luistellessa sekä lenkkeillessä. Toisella kerralla kova isku jäähän, toisella kiveen. Silloin ei tietenkään menty lääkäriin, ja en ainakaan muista että olisi mitään pitkäaikaisia särkyjä ollut. Jäälle kaatumisen jälkeen tosin väsemmalle puolelle jäi tunne kuin olisi pieniä luunsiruja tuossa ihonpinnan lähellä. Kolme vuotta sitten aloin taas harrastaa liikuntaa enenmmän, ja kuinka ollakkaan polveni alkoi oireilla. Puolisen vuotta kuulostelin sitä ja sitten lääkäriin. Diagnoosi oli hyppääjän polvi. Muuta ei ollut kuin pienellä alalla särkyä (kovaa), sekä portaitten nousu ja lasku vaikeaa. Samoin kyykistyminern ja varsinkin se ylösnousu. Sitten laitettiin kolme kertaa kortisonia, vain ensimmäinen kerta auttoi, mutta se olikin sellainen pistos että kotiin päästyäni pyörryin kun kipu oli niin kova. Luin jälkeenpäin ettei kortisonia saisi laittaa suoraan jänteen läpi, voi tulla huonoa jälkeä. Kun ei muu auttanut, magneettikuvan jälkeen päätettiin leikkauksesta. Viime kesänä siis sekä tähystettiin että avoleikkaus jänteeseen. Homma alkoi mennä pieleen heti sairaalassa, koska en mielestäni saanut kunnon kuntoutusoihjeita. Meitä oli samassa huoneessa neljä naista joilla kaikilla polven tähystys, ja minulla lisäksi jänteen puhdistus. Fyssari ei ollut juurikaan kiinnostunut jänteestäni, ei käynyt edes sänkyni vieressä, vaan antoi meille kaikille sanlaiset kuntoutusohjeet ja sanoi vaan että omien tuntemusten mukaan.
Polveni ei ole turvonnut juuri lainkaan, haavat paranivat todella hyvin ja nopeasti, mutta yhtään täysin särytöntä päivää en ole saanut pitää leikkauksen jälkeen. Kolmen kuukauden päästä oli jälkitarkastus, jossa todettiin että ilmeisesti Hoffan rasvaa on tullut sisäsyrjälle, jas sain lähetteen fysikaaliseen. Sähkö ja kylmähoito auttoivat tähän kipuun, mutta stepperillä ja jalkaprässillä tehty kuntoutusjumppa oli yhtä hel....ä.Fysoterapeutti vain sanoi että kivun kanssa pitää oppia elämään ja polvi kaipaa rasitusta. Toinen fyssari sanoi että teet kivun sallimissa rajoissa, kipua ei saa tuntua..
Nyt sitten kyllästyin kun en pysty juoksemaan, töissä on paljon portaita kuljettavana ja liikuintaakin pitäisi pystyä harrastamaan, ja menin uudelleen lääkäriin. Viikossa pääsin uuteen magneettikuvaan, ja kas, tulokset olivat "osittain huonommat kuin ennen leikkausta"! Eli missä meni pieleen? Tällä hetkellä paperit on ortopedillä uudelleen, ja odottelen mitä tuleman pitää.
Onko kellään samantyyppistä vaivaa ollut? Kuulisin mielellään näistä jänteitten korjailuista. - po-vi
hma123 kirjoitti:
löytyipäs ketju jossa viestit ovat tältä vuodelta! Itse olen loukannut polveni kaksi kertaa yläasteiässä, kaatunut luistellessa sekä lenkkeillessä. Toisella kerralla kova isku jäähän, toisella kiveen. Silloin ei tietenkään menty lääkäriin, ja en ainakaan muista että olisi mitään pitkäaikaisia särkyjä ollut. Jäälle kaatumisen jälkeen tosin väsemmalle puolelle jäi tunne kuin olisi pieniä luunsiruja tuossa ihonpinnan lähellä. Kolme vuotta sitten aloin taas harrastaa liikuntaa enenmmän, ja kuinka ollakkaan polveni alkoi oireilla. Puolisen vuotta kuulostelin sitä ja sitten lääkäriin. Diagnoosi oli hyppääjän polvi. Muuta ei ollut kuin pienellä alalla särkyä (kovaa), sekä portaitten nousu ja lasku vaikeaa. Samoin kyykistyminern ja varsinkin se ylösnousu. Sitten laitettiin kolme kertaa kortisonia, vain ensimmäinen kerta auttoi, mutta se olikin sellainen pistos että kotiin päästyäni pyörryin kun kipu oli niin kova. Luin jälkeenpäin ettei kortisonia saisi laittaa suoraan jänteen läpi, voi tulla huonoa jälkeä. Kun ei muu auttanut, magneettikuvan jälkeen päätettiin leikkauksesta. Viime kesänä siis sekä tähystettiin että avoleikkaus jänteeseen. Homma alkoi mennä pieleen heti sairaalassa, koska en mielestäni saanut kunnon kuntoutusoihjeita. Meitä oli samassa huoneessa neljä naista joilla kaikilla polven tähystys, ja minulla lisäksi jänteen puhdistus. Fyssari ei ollut juurikaan kiinnostunut jänteestäni, ei käynyt edes sänkyni vieressä, vaan antoi meille kaikille sanlaiset kuntoutusohjeet ja sanoi vaan että omien tuntemusten mukaan.
Polveni ei ole turvonnut juuri lainkaan, haavat paranivat todella hyvin ja nopeasti, mutta yhtään täysin särytöntä päivää en ole saanut pitää leikkauksen jälkeen. Kolmen kuukauden päästä oli jälkitarkastus, jossa todettiin että ilmeisesti Hoffan rasvaa on tullut sisäsyrjälle, jas sain lähetteen fysikaaliseen. Sähkö ja kylmähoito auttoivat tähän kipuun, mutta stepperillä ja jalkaprässillä tehty kuntoutusjumppa oli yhtä hel....ä.Fysoterapeutti vain sanoi että kivun kanssa pitää oppia elämään ja polvi kaipaa rasitusta. Toinen fyssari sanoi että teet kivun sallimissa rajoissa, kipua ei saa tuntua..
Nyt sitten kyllästyin kun en pysty juoksemaan, töissä on paljon portaita kuljettavana ja liikuintaakin pitäisi pystyä harrastamaan, ja menin uudelleen lääkäriin. Viikossa pääsin uuteen magneettikuvaan, ja kas, tulokset olivat "osittain huonommat kuin ennen leikkausta"! Eli missä meni pieleen? Tällä hetkellä paperit on ortopedillä uudelleen, ja odottelen mitä tuleman pitää.
Onko kellään samantyyppistä vaivaa ollut? Kuulisin mielellään näistä jänteitten korjailuista.Olen itse diagnosoinut itselleni tämän tapaisen vaivan: (koska lääkärit eivät tiedä mistään mitään) http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/polvilumpion_sijoiltaanmeno/
Itselläni polvi on mennyt varmaankin n. 5 vuoden sisällä vähintään kerran vuodessa.
Se on mennyt salibandyssä kun on tehnyt tiukan pysähdykden ja tuntuu kuin se olisi mennyt "takalukkoon", jonka jälkeen se menee taas koukkuun, mutta seuraa järkyttävä kipu.
Muuten olen saanut polvilumpioni muljahtelemaan (tuntuu kuin se menisi paikoiltaan, varmuutta ei koskaan ole saatu) siinä kun istun polviltani ja nousen siitä ylös, esim. lattialta tai sängyltä, menee pari päivää kun ei voi astua ja sitten kaikki on taas normaalisti.
Viimeksi sain sen niin pahasti muljautettua kun istuin tuolilla polviltani ja nousin ylös, jonka jälkeen sain sen vielä suoraksi yöllä, mutta yön aikana polveen kertyi nestettä ja se ei siitä 90 asteen kulmasta liikkunut ensimmäiseen 2 päivään mihinkään. Meni pari viikkoa kaverin keppien kanssa ja nyt toimii taas kuin ennen. Röntgenissä ei ole koskaan näkynyt mitään ja magneettikuvia ei ole otettu. Silti sain kirurgille lähetteen ja ne siellä totesi että se tätyy operoida, mutta minulle ei sen kummemmin puhunut että mitä täytyy tehdä, murtumasta tuskin minulla on kyse koska se on muljahdellut monta kertaa ennenkin. Ja tähystysleikkaus se ei ole. Mitä veikkaatte että polvelleni tehdään? - jasani
po-vi kirjoitti:
Olen itse diagnosoinut itselleni tämän tapaisen vaivan: (koska lääkärit eivät tiedä mistään mitään) http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/polvilumpion_sijoiltaanmeno/
Itselläni polvi on mennyt varmaankin n. 5 vuoden sisällä vähintään kerran vuodessa.
Se on mennyt salibandyssä kun on tehnyt tiukan pysähdykden ja tuntuu kuin se olisi mennyt "takalukkoon", jonka jälkeen se menee taas koukkuun, mutta seuraa järkyttävä kipu.
Muuten olen saanut polvilumpioni muljahtelemaan (tuntuu kuin se menisi paikoiltaan, varmuutta ei koskaan ole saatu) siinä kun istun polviltani ja nousen siitä ylös, esim. lattialta tai sängyltä, menee pari päivää kun ei voi astua ja sitten kaikki on taas normaalisti.
Viimeksi sain sen niin pahasti muljautettua kun istuin tuolilla polviltani ja nousin ylös, jonka jälkeen sain sen vielä suoraksi yöllä, mutta yön aikana polveen kertyi nestettä ja se ei siitä 90 asteen kulmasta liikkunut ensimmäiseen 2 päivään mihinkään. Meni pari viikkoa kaverin keppien kanssa ja nyt toimii taas kuin ennen. Röntgenissä ei ole koskaan näkynyt mitään ja magneettikuvia ei ole otettu. Silti sain kirurgille lähetteen ja ne siellä totesi että se tätyy operoida, mutta minulle ei sen kummemmin puhunut että mitä täytyy tehdä, murtumasta tuskin minulla on kyse koska se on muljahdellut monta kertaa ennenkin. Ja tähystysleikkaus se ei ole. Mitä veikkaatte että polvelleni tehdään?Kannattaisi vaatia mangneettikuvia polvesta jolloin polven rakenne ja anatomia sekä ongelma selviää. Polvilumpion kiristysleikkaus on ilmeisesti ainut operaatio jolla saavutetaan polven vakaus ja polvilumpion muljahtelu loppuu. Olen edellä kertonutkin minun kokemuksistani tuosta leikkauksesta. Pitkään toipumiseen kannattaa varautua jännesiirteet kun kestävät aikansa parantua.Mutta jos leikkausta ei tehdä seurauksena on menetetty polvinivel.
- mk0903
jasani kirjoitti:
Kannattaisi vaatia mangneettikuvia polvesta jolloin polven rakenne ja anatomia sekä ongelma selviää. Polvilumpion kiristysleikkaus on ilmeisesti ainut operaatio jolla saavutetaan polven vakaus ja polvilumpion muljahtelu loppuu. Olen edellä kertonutkin minun kokemuksistani tuosta leikkauksesta. Pitkään toipumiseen kannattaa varautua jännesiirteet kun kestävät aikansa parantua.Mutta jos leikkausta ei tehdä seurauksena on menetetty polvinivel.
Itselläni polvi magneettikuvattu (joka kuvattiin täysin väärin) Nyt odotan uutta magneettikuvaan pääsyä.. onko polvi mahdollista kuvata varjoaineella? Yksi lääkäri sanoi että on ja toinen ei ollut kuullutkaan asiasta...
- hma123
mk0903 kirjoitti:
Itselläni polvi magneettikuvattu (joka kuvattiin täysin väärin) Nyt odotan uutta magneettikuvaan pääsyä.. onko polvi mahdollista kuvata varjoaineella? Yksi lääkäri sanoi että on ja toinen ei ollut kuullutkaan asiasta...
tässä onkin hassua, kun kaikki ovat erimieltä asioista! Kävin viimeviikolla uusien magneettikuvien kanssa eri ortopedillä, ja hän sanoi että tottakai jänne näyttää pahemmalta kuin ennen edellistä leikkausta, koska nyt siinä on leikkauksesta johtuvaa arpikudosta. Hän ei kuulemma olis leikannut jännettä alunperinkään. Katsellaan ja kuunnellaan vaan, kestää mitä kestää. Urheilla saa, ei mitään tukipohjallisia, niillä kuulemma vaan pilataan ihmisten jalat. En oikein ymmärrä miksi vuosia sitten tapahtuneitten kaatumisten aiheuttamaa arpea ei olisi saanut poistaa, koska se haittaa portaissa kulkemista sekä liikunnan harrastamista. Tosin tilanne jatkuu edelleen samanlaisena :(.
- jasani
hma123 kirjoitti:
tässä onkin hassua, kun kaikki ovat erimieltä asioista! Kävin viimeviikolla uusien magneettikuvien kanssa eri ortopedillä, ja hän sanoi että tottakai jänne näyttää pahemmalta kuin ennen edellistä leikkausta, koska nyt siinä on leikkauksesta johtuvaa arpikudosta. Hän ei kuulemma olis leikannut jännettä alunperinkään. Katsellaan ja kuunnellaan vaan, kestää mitä kestää. Urheilla saa, ei mitään tukipohjallisia, niillä kuulemma vaan pilataan ihmisten jalat. En oikein ymmärrä miksi vuosia sitten tapahtuneitten kaatumisten aiheuttamaa arpea ei olisi saanut poistaa, koska se haittaa portaissa kulkemista sekä liikunnan harrastamista. Tosin tilanne jatkuu edelleen samanlaisena :(.
Hei kaikille polvi ongelmaisille! Mitäpä teille kuuluu? Minun polvileikkauksesta josta aiemmin kerroin on pian puoli vuotta. Kävely sujuu jo suht hyvin ja kuntosalilla käyn ahkerasti. Portaissa kulku ei suju vieläkään, en yksinkertaisesti pysty polkemaan askelta leikatulla polvella. Kipu on este ja en pääse ylös enkä alas normaalisti. Kyykkyyn en ole uskaltanut mennä ja reisilihas ei ole vieläkään normaali vahvuudeltaan. Samoin jalan nosto selinmakuulla on tuskallista ja saan kivun kanssa muutamia kertoja vain nostettua. Onko teillä muilla polvilumpion kiristämisen jännesiirteen avulla jälkeen ollut vastaavia ongelmia?
- 2akkonen
jasani kirjoitti:
Hei kaikille polvi ongelmaisille! Mitäpä teille kuuluu? Minun polvileikkauksesta josta aiemmin kerroin on pian puoli vuotta. Kävely sujuu jo suht hyvin ja kuntosalilla käyn ahkerasti. Portaissa kulku ei suju vieläkään, en yksinkertaisesti pysty polkemaan askelta leikatulla polvella. Kipu on este ja en pääse ylös enkä alas normaalisti. Kyykkyyn en ole uskaltanut mennä ja reisilihas ei ole vieläkään normaali vahvuudeltaan. Samoin jalan nosto selinmakuulla on tuskallista ja saan kivun kanssa muutamia kertoja vain nostettua. Onko teillä muilla polvilumpion kiristämisen jännesiirteen avulla jälkeen ollut vastaavia ongelmia?
hei! oletteko käyttäneet leikkauksiinne yksityisen vai kunnan palveluja? itselläni pieni polvioperaatio takana ja toinen edessä, jolloin korjataan revennyt takaristiside. Haluaisin vain päästä leikkaukseen mahd. pian, jotta pääsen kuntouttamaan polveani ja tämän takia olen harkinnut meneväni yksityiselle. tsemppiä kaikille parantumiseen!
- jasani
2akkonen kirjoitti:
hei! oletteko käyttäneet leikkauksiinne yksityisen vai kunnan palveluja? itselläni pieni polvioperaatio takana ja toinen edessä, jolloin korjataan revennyt takaristiside. Haluaisin vain päästä leikkaukseen mahd. pian, jotta pääsen kuntouttamaan polveani ja tämän takia olen harkinnut meneväni yksityiselle. tsemppiä kaikille parantumiseen!
Leikkaus tehtiin yksityisellä puolella. Vaativampia leikkauksia ei kaikki hallitse joten tietenkin leikkauksesta riippuu mutta varminta on menna yksityiselle osaavalle lääkärille että ei sitten tulisi uusintaleikkausta.
- Pitoa talvella
Itse kaaduin 2003 lenkillä koiran kanssa, jyrkkä polku ja alamäki ja jäätä
lumen alla. Nurin kunnolla ja polvilumpio kolmeen osaan. Piti tietysti osua suoraan kiveen.
Oikea reisi on vieläkin hieman ohuempi ja lumpio selvästi suurempi kuin toinen ja
mitä se oli alunperin. Onneksi portaita pääsee kohtalaisen hyvin ja kyykkyyn, mutta
punttisalilla jalan ojennusliikkeitä ei kannata edes harkita kuin parin kilon voimalla
varovaisesti tai tulee särkyjä. 100% koukistusta ei saa aikaan, jää ehkä 10cm terveestä jalasta.
Voisi olla pahemminkin varmaan, kyllä tuolla pärjää.
Ja tosiaan, polvi oli selvästi kuumempi toista varsin pitkään, lieneekö vieläkin hivenem toista kuumempi. - leikattu
Mulla on menny polvet sijoiltaan kymmeniä kertoja viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt molemmat leikattu. Operaatio oli helppo (siis nimenomaan tuo elmeri) ja toipuminen nopeaa. Kivut oli aika pienet molempien jalkojen kohdalla.
Ihme valittajia täällä. Lääkkeitä käytin 4 päivää leikkauksen jälkeen ja sitten en enää tarvinnut. - polvilumpio mpfl
olipa tosiaan vaikea löytää tuore viestiketju. tehty 7,5 vk sitten MPFL-leikkaus kiristämään polvilumpiota sillä luksaatioita esiintyi enemmän ja enemmän vaikka Elmsie Trillant tehty useita vuosia sitten.
en löytäny ylläolevan viestiketjun nimimerkkiä uudestaa jossa puhuttiin kasvukivun tyyppisestä särystä nilkassa ja sääressä leikkauksen jälkeen. mulla vastaavia oireista, fysioterapeutin mukaan ne johtuvat siitä että imusuonisto on katkellut leikkausalueelta. nesteidenkieto tarvitsee siis uuden reitin. koska reittiä ei vielä ole, syntyy turvotusta mikä kohdistuu erityisesti nilkkaan (ja sääreen) ja esiintyy särkynä. illalla särky suurinta päivän rasituksen jälkeen.
en tiedä käytä "jasuni" enää näillä sivuilla mutta oli kiva kuulla miten toipuminen edistynyt 1/2 vuoden jälkeen. on siis mahdollisuuksia päästä joskus vielä sauvoista eroon!- jasani
Hei vaan!
Luin pitkästä aikaa viestiketjua. Minun mpfl leikkauksestani on nyt 1,4 vuotta.
Viimme syyskussa aloitin työkokeilun pitkän sairausloman jälkeen ja vuoden alusta olen tehnyt puolet työajasta, että lepopäiviä tulisi polvelle. Olen hoitaja joten työssä jalat rasittuvat. Kävely on suht normaalia, pitempiä lenkkejä en voi vielä tehdä vaaan polvi kipeytyy edelleen rasituksessa. Kuntoutus on myös vaikeaa koska mikään reisitreeni ei onnistu kipujen vuoksi. Reisilihas on 5cm kapeampi kuin terveessä jalassa jossa onkin sitten tosi vahva lihas. Portaissa kulku ei onnistu normaalisti vaan askel viereen tyylillä mennään. Kaiken kaikkiaan en voi sanoa polven olevan kunnossa siis vieläkään. Olen menossa leikanneelle lääkärille lähiaikoina. Hän laittoi durolane- injektion 3kk sitten ja siitä oli jonkinverran apua. Nyt povi röntgenkuvattiin eikä nivelrikkoa näkynyt. Mangneettikuvissa on ennen leikkausta kuitenkin todettu 2x2 kokoinen rustopuutosalue ja se varmaan omalta osaltaan hidastaa toipumista. Harmittavaa tämä on kun ei voi jumpata, juosta jne.. kuten ennen ja polvi muistuttaa päivittäin kivuilla missä mennään. Mutta muilla ei ole varmaan yhtä huono tuuri joten kaikki voi onnistua paljon paremmin ja nopeammin kuin minulla.
Tsemppiä kaikille polvileikkauksesta toipuville ja kivaa kevättä.
- Kuntoutuja
Morjesta!!
Täytän kohta 17 ja mulla leikattiin polvi n.4vk sitten.Eli siirrettiin reidessä oleva jänne tukemaan polvilumpiota. 2vk varauskielto ja 6vk urheilu kielto! Eilen sitten kävelin jos suht hyvin ilman keppejä mutta jalka rasittuu aika helposti. Jalka on edelleen turvonnut ja jäykän kuulonen. Toivon todella että jalka parantuu entiselleen koska olisi tarkoitus päästä vielä takaisin urheilemaan. Lääkäri oli yksi suomen parhaimpia hommassaan joten en usko että leikkauksen takia mitään ongelmia jäisi vaan kyllä se kuntoutuksella suurin merkitys on parantumisen suhteen. Fysioterapian joudun maksamaan omista kun vakuutus ei korvaa, mutta on se pieni hinta jos jalka parantuu hyvin.. Tsemppiä kaikille polvensa hajottaneille!! - Anonyymi
Mulla myös kuumat kun nivelet vaihdettu ja paksut vielä aikaa 3kk
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 942434
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012143- 821788
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441581- 781556
- 111515
- 331478
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541340Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.871296Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?301219