Kun tuossa sivussa olen seurannut tätä keskustelua ja huomannut että suomalaisten väitetystä korkeasta koulutustasosta huolimatta, suuri osa tuntuu pitävän koko ilmastonmuutosta pelkkänä myyttinä. Tästä voi tehdä sen filosofisen johtopäätöksen, että ihminen näyttää olevan pakotettu itsekkääseen ajatteluun.
Ihminen ei siis kykene objektiiviseen tieteelliseen ajatteluun, vaan korvaa tiedon heti myyteillä kun tieto näyttää olevan uhkana hänen menestykselleen. Hämmästyttävän suuri osa todellakin tuntuu uskovan, että tieteellä tarkoitetaan samaa kuin ihmiskunnan tekninenkehitys ja taloudellinen hyvinvointi. Näinhän asia ei ole, tieteen tarkoituksena on tiedon hankinta ei taloudellinen menestys jota tekninen edistys tukee.
Samalla olen huomannut, että "uskovaisen"-käsite on irrotettu kokonaan alkuperäisestä yhteydestään ja siitä on tullut monelle pilkkasana jolla syytetään kaikkia niitä ihmisiä joilla on sinusta itsestäsi poikkeavat arvot (tai kannattavat kaikkea sellaista, mikä taloudellisesti on järjetöntä). Jos vaikka väitän (vastoin kaikkea tieteellisiä totuuksia), että öljyvarat ovat rajattomia (koska tykkään fossiilisten polttoaineiden tuomasta taloudellisesta hyvinvoinnista), niin pidetäänkö minua uskovaisena vaiko tieteellisenä ihmisenä?
Ihminen siis näyttää tekevän päätöksiä aina tunteella (ei tietoon nojautuen), koska aina viimekädessä jokaisen päätöksen tulee tuottaa hyötyä ihmisyksilölle itselleen. Moni on valmis vannomaan: tiede ei pidä paikkaansa koskaan silloin, kun se on ristiriidassa taloudellisen hyvinvoinnin kanssa. Naurettavaa, moni sotkee talouden ja tieteen keskenään. Ei kasvava talous perustu tietoon, vaan ihmisen ahneuteen!!!! Siis lopulta tunteelle (=järjettömälle uskolle). Tämä juuri selittänee sen, miksi kapitalistisessa USA:ssa uskonnoilla menee lujaa. Kapitalismissa ahneus eli tunne rulettaa ja siksi tieteellinen järkeily joutuu tekemään tilaa uskonnolle. Kapitalistisessa USA:ssa tiede on elinkelpoista vain siltä osin miltä osin sen tuloksia voidaan kaupallisesti hyödyntää. Eli tieto on tunteen palvelija.
Ihminen ei siis kykene objektiiviseen tieteelliseen ajatteluun, vaan korvaa tiedon heti myyteillä kun tieto näyttää olevan uhkana hänen menestykselleen. Hämmästyttävän suuri osa todellakin tuntuu uskovan, että tieteellä tarkoitetaan samaa kuin ihmiskunnan tekninenkehitys ja taloudellinen hyvinvointi. Näinhän asia ei ole, tieteen tarkoituksena on tiedon hankinta ei taloudellinen menestys jota tekninen edistys tukee.
Samalla olen huomannut, että "uskovaisen"-käsite on irrotettu kokonaan alkuperäisestä yhteydestään ja siitä on tullut monelle pilkkasana jolla syytetään kaikkia niitä ihmisiä joilla on sinusta itsestäsi poikkeavat arvot (tai kannattavat kaikkea sellaista, mikä taloudellisesti on järjetöntä). Jos vaikka väitän (vastoin kaikkea tieteellisiä totuuksia), että öljyvarat ovat rajattomia (koska tykkään fossiilisten polttoaineiden tuomasta taloudellisesta hyvinvoinnista), niin pidetäänkö minua uskovaisena vaiko tieteellisenä ihmisenä?
Ihminen siis näyttää tekevän päätöksiä aina tunteella (ei tietoon nojautuen), koska aina viimekädessä jokaisen päätöksen tulee tuottaa hyötyä ihmisyksilölle itselleen. Moni on valmis vannomaan: tiede ei pidä paikkaansa koskaan silloin, kun se on ristiriidassa taloudellisen hyvinvoinnin kanssa. Naurettavaa, moni sotkee talouden ja tieteen keskenään. Ei kasvava talous perustu tietoon, vaan ihmisen ahneuteen!!!! Siis lopulta tunteelle (=järjettömälle uskolle). Tämä juuri selittänee sen, miksi kapitalistisessa USA:ssa uskonnoilla menee lujaa. Kapitalismissa ahneus eli tunne rulettaa ja siksi tieteellinen järkeily joutuu tekemään tilaa uskonnolle. Kapitalistisessa USA:ssa tiede on elinkelpoista vain siltä osin miltä osin sen tuloksia voidaan kaupallisesti hyödyntää. Eli tieto on tunteen palvelija.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo taisi olla suora lainaus Maon punaisesta kirjasta :)
kirjasta, mutta ihmettelen vain sitä mitä ylipäätään tarkoitetaan tieteellä?
Itse kuulun yhä niihin viattomiin, joiden mielestä tieteen perustana on uteliaisuus ja aito kiinnostus tietoon. Eli jos tiede päätyy johonkin tulokseen, niin minkäs sille mahtaa. Mutta nykyään näyttää kovasti siltä, että objektiivisuus saa tehdä tilaa arvoille ja uskomuksille.
Ilmastonmuutos on vain yksi tälläinen esimerkki, toinen on vaikka keskustelu Suomen lähimenneisyydestä ja historiasta. Historiasta tälläisen väittelyn vielä ymmärtäänkin, historian tutkiminen kun on lähes aina ihmisten tulkitsemista. Mutta eksaktin luonnontieteen ei luulisi olevan ihan näin kiivaan väittelyn kohteena.
Asia on hyvin yksinkertainen. Tiedeyhteisössä ei enää väitellä ilmastonmuutoksesta ja sen syistä. Vastaan inttävät vain fossiilibisnes ja sen propagandaan uskovat hörhöt.
Ensiksikin toivon, että jaksat kirjoitella tälle palstalle ainakin joskus. Viestisi erottuvat mielestäni edukseen.
Arrakis:[Historiasta tälläisen väittelyn vielä ymmärtäänkin, historian tutkiminen kun on lähes aina ihmisten tulkitsemista. Mutta eksaktin luonnontieteen ei luulisi olevan ihan näin kiivaan väittelyn kohteena.]
Luonnontieteen eksaktisuus on venyvä käsite. Erilaisilla tilastomatemaattisilla keinoilla voidaan mistä tahansa havaintojoukosta saada esille yksi numeroarvo, joka itsessään vaikuttaa eksaktilta. Jos tuohon arvoon ei liity virhearviota, sitä voinee pitää kuitenkin vain arvauksena tms., ei minään eksaktina tuloksena.
Sitten on toinen juttu, että esim. luonnonhistoriaan liittyy paljon ei numeraalisesti esitettäviä kertomuksia "on voinut tapahtua" -tyyliin. Nuo kertomukset eivät sinänsä edes kumoa niiden kanssa ristiriitaista väitettä: "ei ole tapahtunut". Tästä on jo eksaktisuus kaukan, niinkuin annat ymmärtää historiassakin olevan.
Toisenlainen "voitapahtuminen" liittyy sitten tulevaisuuden ennusteluihin. Noihin ennusteluihin liittyy ensiksikin joukko asetettuja ennakkoehtoja ja oletus siitä, että kaikki vaikuttavat tekijät tunnetaan laadultaan ja vaikutusosuudeltaan. Ei välttämättä mitenkään varma lähtötilanne tosimaailmassa.
Sitten on lisäksi kaikenlaisia selitysmahdollisuuksia. Esim. kukaan ei voi kumota väitettäni, että "kivi voi pudota henkilön x päähän huomenna klo 11.50". Kun sitten huominen koittaa ja kello on 12, niin minulla on edelleen hyvät mahdollisuudet puolustaa "voitapahtumis"-väitettäni, vaikkei mitään näkyvää olisi tapahtunut. Ensiksikin voin sanoa, että olisi voinut tapahtua todennäköisyydellä y, mutta nyt vaan sattui se todennäköisyys 1-y osumaan tällä kertaa.
Lyhyesti: ennustettavuus ja koskaan väärinmenemättömät numeeriset ennusteet ilmoitettujen virherajojen puitteissa ovat eksaktin tieteen tunnusmerkkejä.
Tieteen pitäisi kait korjata itse itseään. Tällöin vaaditaan puolueetonta näkemystä. Kuten totesit se kaiketi on vaikeaa, jos omat intressit tai uskomukset ovat vaarassa. En tiedä miten tavisjenkki ajattelee tieteestä ja onko yleensä kiinnostunutkaan, mutta eliitti sieltä nappaa Nobeleita tasaiseen tahtiin.
Tieteen itseään korjaavuudesta tässä kai onkin kysymys. Hörhöjen väite on käsittääkseni se, että nimenomaan tässä ilmastomuutosasiassa tiede ei pystyisikään korjaamaan itseään.
Tätä perustellaan sillä, että tiedeyhteisö pyrkii ilmastonmuutosta tukevilla tutkimustuloksilla varmistamaan rahoituksensa. Se väite on tietysti jollain tavalla looginen, mutta loogista on myös väittää, että ilmastonmuutosta kritisoivillekin tutkimuksille löytyy helposti rahoitusta.
Ilmastonmuutoksesta tulee koko ajan uutta tietoa. Puolesta ja vastaan. Kaikki uudet tutkimustulokset tulevat osaksi kokonaisnäkemystä. Yksittäisten tutkimusten arvoa eivät kuitenkaan määrää marttibackmanit, vaan koko tiedeyhteisö.
On inhimillistä, että esim McIntyre ja Lindzen pitävät omia tutkimustuloksiaan merkittävinä ja haluaisivat niiden muuttavan kokonaiskäsitystä ilmastonmuutoksesta. Niin ei kuitenkaan todennäköisesti käy. Heidän tutkimustensa luotettavuus ei ole vakuuttanut.
Tieteellinen käsitys ilmastonmuutoksesta kehittyy ja muuttuu, kun uutta tietoa tulee. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo varmaa, että perusta on niin vahva, ettei siihen enää ole odotettavissa muutosta.