Voiko aikuiselle tapahtua niin, että hän joutuu kokemaan jotakin todella vaikeaa ja traumaattista elämässään ja heti kokemuksen jälkeen unohtaa kokemansa? Mikä tällainen ilmiö oikein on, mitä siitä tiedetään?
Siitä olen kyllä kuullut monesti, että hyvin pieni lapsi voi saman tien unohtaa jotakin traumaattista mitä on kokenut, mutta voiko siis akuisellekin käydä niin?
Onko seuraava, täysin sepitetty esimerkkitarina mahdollinen:
"Merja joutui pahoinpitelyn uhriksi 23-vuotiaana. Hän kävi pahoinpitelyn jälkeen päivystysasemalla tarkastuttamassa terveydentilansa ja oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta. Lääkäri sanoi Merjan selviytyneen pahoinpitelystä lievin vammoin ja lähetti tämän kotiin. Kotimatkalla Merjalla oli outo olo. Hän ei ollut oikein varma mistä oli tulossa jne, mutta tiesi olevansa matkalla kotiin, jonne hän ongelmitta löysi tiensä. Kotimatkalla hän myös löysi taskustaan paperilapun, jolle päivystysaseman lääkäri oli kirjoittanut Merjalle toimintaohjeet seuraavien päivien varalle sekä omat yhteystietonsa. Merja ei kuitenkaan ymmärtänyt mistä paperilapussa oikein oli kyse, hänelle tuli myös jotenkin epämiellyttävä olo sitä katsellessa, joten hän heitti paperilapun kadulle ja jatkoi matkaa kotiinsa. Kotona hän oli unohtanut tapahtuneen eikä oikeastaan enää edes ajatellut mitä kyseisenä päivänä oli tapahtunut.
Kahdeksan vuotta tapahtuneen jälkeen, 31-vuotiaana, Merja alkaa saada valtavan ahdistuksen saattelemana epämääräisiä muistikuvia tapahtuneesta. Hänellä on tunne että jotain tapahtui hänelle vuosia aiemmin ja että hän vain unohti kaiken saman tien, muttei voi olla varma pitääkö tunne paikkansa. Hän pelkää olevansa sekoamassa, ja yrittää sen vuoksi vain varovaisesti kysellä läheisiltään kysymyksiä, joiden vastausten perusteella voisi rakentaa todenmukaisen kertomuksen siitä, mitä tapahtui vai tapahtuiko sittenkään mitään. Merja on aivan epätoivoinen eikä koe voivansa luottaa omiin muistikuviinsa eikä ajatuksiinsa eikä itseensä, minkä seurauksena hän eristäytyy. Päiväkaudet hän istuu yksin kotonaan ja vain pohtii yhä omituisemmiksi ja ahdistavimmiksi käyviä muistikuviaan."
Keksin äskeisen tarinan juuri päässäni. Jotain saman kaltaista kuin esimerkkitarinan Merjalla, on tapahtumassa omassa elämässäni, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Haluaisin nyt tietää, onko esimerkkitarinassa kuvattu ilmiö psykologisen tietämyksen valossa edes mahdollinen. Haluaisin myös kommenttia siitä, vaikutanko tekstini perusteella enää edes täysijärkiseltä ihmiseltä vai onko kirjoitukseni aivan epäloogista ja scifi-kamaa. Minulle voi aivan suoraan kyllä sanoa, jos tekstini vaikuttaa henkisesti sairaan ihmisen tuotokselta.
Siitä olen kyllä kuullut monesti, että hyvin pieni lapsi voi saman tien unohtaa jotakin traumaattista mitä on kokenut, mutta voiko siis akuisellekin käydä niin?
Onko seuraava, täysin sepitetty esimerkkitarina mahdollinen:
"Merja joutui pahoinpitelyn uhriksi 23-vuotiaana. Hän kävi pahoinpitelyn jälkeen päivystysasemalla tarkastuttamassa terveydentilansa ja oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta. Lääkäri sanoi Merjan selviytyneen pahoinpitelystä lievin vammoin ja lähetti tämän kotiin. Kotimatkalla Merjalla oli outo olo. Hän ei ollut oikein varma mistä oli tulossa jne, mutta tiesi olevansa matkalla kotiin, jonne hän ongelmitta löysi tiensä. Kotimatkalla hän myös löysi taskustaan paperilapun, jolle päivystysaseman lääkäri oli kirjoittanut Merjalle toimintaohjeet seuraavien päivien varalle sekä omat yhteystietonsa. Merja ei kuitenkaan ymmärtänyt mistä paperilapussa oikein oli kyse, hänelle tuli myös jotenkin epämiellyttävä olo sitä katsellessa, joten hän heitti paperilapun kadulle ja jatkoi matkaa kotiinsa. Kotona hän oli unohtanut tapahtuneen eikä oikeastaan enää edes ajatellut mitä kyseisenä päivänä oli tapahtunut.
Kahdeksan vuotta tapahtuneen jälkeen, 31-vuotiaana, Merja alkaa saada valtavan ahdistuksen saattelemana epämääräisiä muistikuvia tapahtuneesta. Hänellä on tunne että jotain tapahtui hänelle vuosia aiemmin ja että hän vain unohti kaiken saman tien, muttei voi olla varma pitääkö tunne paikkansa. Hän pelkää olevansa sekoamassa, ja yrittää sen vuoksi vain varovaisesti kysellä läheisiltään kysymyksiä, joiden vastausten perusteella voisi rakentaa todenmukaisen kertomuksen siitä, mitä tapahtui vai tapahtuiko sittenkään mitään. Merja on aivan epätoivoinen eikä koe voivansa luottaa omiin muistikuviinsa eikä ajatuksiinsa eikä itseensä, minkä seurauksena hän eristäytyy. Päiväkaudet hän istuu yksin kotonaan ja vain pohtii yhä omituisemmiksi ja ahdistavimmiksi käyviä muistikuviaan."
Keksin äskeisen tarinan juuri päässäni. Jotain saman kaltaista kuin esimerkkitarinan Merjalla, on tapahtumassa omassa elämässäni, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Haluaisin nyt tietää, onko esimerkkitarinassa kuvattu ilmiö psykologisen tietämyksen valossa edes mahdollinen. Haluaisin myös kommenttia siitä, vaikutanko tekstini perusteella enää edes täysijärkiseltä ihmiseltä vai onko kirjoitukseni aivan epäloogista ja scifi-kamaa. Minulle voi aivan suoraan kyllä sanoa, jos tekstini vaikuttaa henkisesti sairaan ihmisen tuotokselta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä, voiko vastaukseni olla hyödyllisenä, kun itse en kohdannut koskaan siihen ilmiöön, kun ihminen unohtuu täysin jonkin tapahtuman. Mutta minulla on lyhyt opaskirja mielisairauksista, ja siellä sanotaan, että on olemassa niin sanottuja affekti-sokki-reaktioita. Ne reaktiot voivat aiheutua jostakin voimakkaasta ja elämänvaarallisesta vaikutuksesta (esimerkiksi se voi olla maanjäristys, tulva tai tulipalo; kyllä pahoinpidelyä ei mainita). Ne reaktiot voivat olla kahdesta lajista: kiihotuksen tai jähmetyksen kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa ihminen heittelehtii, huutaa, pyytää apua, joskus yrittää juosta vaaraa kohtaan. Toisessa tapauksessa ihminen jähmettyy, ei voi tehdä yhtää liiketta tai sanoa sanaa. Ne reaktiot voivat kestää muutamista tunteista muutaamiin vuorokausiin asti. Ku ne menevät pois, ihmisellä joko ei jää mitään muistikuvaa tapahtumasta, tai jää jokin epäselvä ja hajanainen muistikuva. Kyllä siinä kirjassa myös sanotaan että tavallaisesti ne reaktioit menevät pois itsestään ja eivät vaati lääkärin apua.