maatilan

Laissa on periaate että aina yhteisomistustilanteissa yksikin osakas saa aina erotetuksi osuutensa jos haluaa.

Tämä pätee myös kiinteistöihin. Kiinteistön yhteisomistus puretaan halkomistoimituksessa.

Ohessa vastaukset järjestyksessä kysymyksiisi

1. Halkomisen saa vireille yksikin osakas eli vastaus kyllä.

2. Maanmittari arvioi toimituksessa maat ja rakennukset. Yleensä käytänössä maanmittari pyytää asiantuntijoita arvioimaan jos ei jotain arviointialuetta itse osaa. Usein esim jos on käytöässä kohtuullisen tuore metsänhoitosuunnitelma niin sitä käytetään apuna metsän arvioinnissa jne... Lopulliset arviointisummat päättää kuitenkin aina toimitusinsinööri.

3. Ei mene vaan kaikilla osakkailla on yhtälainen oikeus esittää vaatimuksiaan toimituksessa.

4. Ei voi. Maanmittarin pitää virkansa puolesta kohdella tasapuolisesti kaikkia osakkaita ja yhtälailla puollustaa kaikkien etuja. Esimerkiksi korvaukset tulee määrätä viran puolesta kaikille vaikkeivat niitä vaatisikaan.

5. Heille tulee kutsu kokouksiin jossa he voivat muitten mukana esittää mielipiteensä esim. jakosuunnitelmasta. Kaikki osakkaat ovat lähtökohtaisesti samanarvoisessa asemassa.

Nyt kun teillä yksi osakas on ilmoittanut hakeneensa toimitusta niin teille kaikille pitäisi tulla kohta kirja maanmittaustoimistolta että toimitus on tullut vireille. Sitten kannattaa olla yhteyksissa ilmoituksessa kerrottuun toimitusinsinööriin joka osaa kertoa tarkemmin jaon suorittamisesta ja mm. aikataulusta. Käytännössä jako kestänee vireilletulosta loppukokokoukseen n. vuoden.

Ja sitten halkomisen prosessista.

Kun toimitus on tullut vireille niin ensimmäinen näkyvä asia on alkukokous jossa yleensä päätetään mm. jakotapa. Jako voi olla joko kokonaisarvon halkominen tai tilushalkominen. Tapojen ero on että kokonaisarvon halkomisessa tilan kaikki omaisuusosat (maapohja, metsä, talot yms..) otetaan huomioon kun maa jaetaan. Tilushalkomisessa taasen jaon perusteena on vain maapohjan arvo. Kun maapohjan arvon mukana tuli jaetuksi myös muut omaisuusosat kuten metsät ja rakennukset niin osakkaat maksavat sitten tilikorvauksina toisilleen näistä omaiuusosista. Nykyään käytännössä lähes kaikkia jaot tehdään kokonaisarvohalkomisena. Alkukokouksessa yleensä myös kerätään mielipiteitä kaikilta osakkailta siitä miten tilukset tulisi jakaa. (eli toivomuslistan mitä kukin halauaisi jaossa)

Seuraava asia joka tehdään (on voitu tehdä jo ennen alkukokoustakin) on vanhojen rajojen käynti jos on tarpeen. Toimenpiteessä avataan ja mitataan halottavan tilan ulkorajat (piirirajat) ja asetetaan mahdolliset puuttuvat rajapyykit paikoilleen. Yleensä tämä on tarpeen nimenomaan tarkan pinta-alan saamiseksi. Jos pinta-ala on tarpeeksi luotettava jo ennestään, (esim rajat on tulleet mitatuiksi lähiaikoina muitten toimtusten yhteydessä) voidaan piirirajat käydä tarpeellisin osin vasta myöhemmin. Yleensä näin ei voida menetellä.

Seuraavaksi maanmittari rupeaa valmistelemaan jakosuunnitelmaa osakkaiden toiveiden pohjalta kunhan tarvittavat arviointitiedot on saatu. Toimituksissa yritetään mahdollisuuksien mukaan kuunnella osakkaiden toiveita niin pitkälle kuin se on tasapuolisesti toimien mahdollista. Käytännössähän kaikkien osakkaiden kaikkia toiveita ei voida noudattaa. Nykyään käytännössä maanmittari valmistelee alustavan jakosuunnitelman ja lähettää sen kommentoitavaksi osakkaille ja näin jakosuunnitelmaa yhdessä iteroidaan muutaman kerran. Sitten jossain vaiheessa puhalleetaan peli poikki ja mittari päättää lopullisesta jakosuunnitelmasta. Jakosuunnitelmasta on lain mukaan tehtävä sellainen että jokainen osakas saisi käyttöönsä tarkoituksenmukaisen tilussijoituksen jos mahdollista. Tämä tarkoittaa esim sitä että jos alueella joku asuu tietyssä talossa niin rakennus pyritään antamaan hänelle jos mahdollista sek myös jos joku ilmoittaa haluavansa jatkaa maanviljelystä niin pellot ja tuotantolaitokset pyritään mahodllisuuksien mukaan antamaan hänelle jne... Pykälä myöskin tarkoittaa että tilusten turhaa pirstomista on vältettävä vaan eri osakkaille tulevat tilukset pitäisi olla mahdollisimman yhdessä jos vain mahdollista.
Loppuenlopuksi halkomisessa kuitenkin ohjaa erittäin paljon osakkaiden omistusosuudet tilaan mutta kuten sanoin niin jokaiselle osakkaalle pyritään erottamaan hänelle käyttöön parhaiten sopiva osa tilasta.

Lopulta sitten seuraavassa kokouksessa päätetään jakosuunnitelma. Jakosuunnitelman päättäminen on yksin toimitusinsinöörin päätös ja se tehdään vaikka osakkaat olisivat erimielisiä jakosuunnitelmasta. Yleensä tuossa kokouksessa esitetään myös arvio tilikorvauksista. Tilushalkomisessa voi tilikorvauksia tulla paljonkin johtuen puuston, rakennusten ja muiden omaiuusosien epätasaisesta jakaantumisesta. Kokonaisarvon halkomisessa ei tiluskorvauksia tule muualta kuin osituksesta poikkeamisesta. Tämä johtuu siitä että käytännössä ei maata ihan eurolleen pystytä jakamaan kun tilusten tarkoituksemukaisen sijainninkin tähden ei rajaan voida tehdä turhia pieniä mutkia. Se miltä osin jako ei mennyt tasan korvataan vähemmän saaneelle osapuolelle menetys rahana eli tilikorvauksena.

Jakosuunnitelman hyväksymisen jälkeen käydään maastossa jakorajat eli jakosuunnitelman mukaiset rajat avataan ja rajojen päihin rakennetaan rajapyykit.

Sitten lopulta viimeiseksi loppukokous jossa mm. esitetään lopullinen kartta ja muodostettavien tilojen pinta-alat sekä osakkaita ehkä eniten kiinnostavana asiana tilikorvaukset ja määrätään mihin mennessä korvaukset on maksettava. Jos oikein muistan niin korvaukset on maksettava 3 kk kuluessa mutta toimitusinsinööri voi antaa enemmänkin maksuaikaa. Kuitenkin yli 3 kk menevältä maksuajalta joutuu osakas maksamana korkoa. Lisäksi kokouksessa viimeistään käsitellään lopulliset toimituskulut ja niiden jakautuminen. Toimituskustannuksia on voitu käsitellä jo aikaisemmissa kokouksissa.

Kysyit myös mitä pitäisi tehdä jotta muitakin omistajia kuullaan ja heidän näkemyksensä huomioitaisiin tasapuolisesti. Voisin vastata että mitään erityistä ei tarvitse tehdä kunhan on normaalin aktiivinen ja osallistuu kokouksiin. Myös toimituskokousten välillä voi toimitusinsinööriä vaivata ja tärkeissä asioissa vaikka lähettää kirjeen jossa selostaa omat mielipiteensä vaikka jakosuunnitelman laatimisesta. Näin mielipidettäsi ei ainakan unohdeta. Toimitusinsinööriä ei kuitenkaan kannata kiusata yliaktiivisuudella mutta kyllä maalaisjärki sanoo mikä on liikaa. Mitään juristia tai avustajaa ei mielestäni toimituksissa tarvita vaikka niitä on usein nähty varsinkin riitaisissa toimituksissa. Yleensä avustajan käyttäminen ei kuitenkaan tuota mitään erityistä lisäarvoa, jos kokee voivansa normaalilla tavalla ilmaista itseään. Kokouksissa voi edustaa valtakirjalla poissaolevaa osakasta.

Ja tosiaan tarkemmin kannattaa kysellä toimitusinsinööriltä kunhan saat vireilletuloilmoituksen jossa hänen nimensä ilmoitetaan

Toivottavasti vastasin kaikkiin kysymyksiisi :-)

Jos maatila ei sijaitse asemakaava-alueella, tai muullakaan vastaavalla erityisalueella, niin silloin voidaan perinnönjaossa soveltaa perintökaaren 25 lukua. Eli lyhyesti sanoen, se tarkoittaa että jos tila on elinkelpoinen ja sillä on jatkaja, joka pystyy pitämään tilan elinkelpoisena, hän voi vaatia ettei tilaa jaeta, vaan pidetään kokonaisena ainakin niiltä osin että maatalouden harjoittaminen on mahdollista.

Käytännössä tämän luvun soveltaminen edellyttää että hankitaan lausunto tilan ja tilanjatkajan soveliaisuudesta tilanjatkamiseen maatalousviranomaisilta. Jos lausunto on puoltava, niin tällöin suoritetaan 2§:n mukainen tilan arvon arviointi, josta saadaan tilanjatkajan muille osakkaille maksettavat korvaukset. Tietenkin näistä voidaan myös sopia osakkaiden kesken ilman arviointiakin.

Tämä nyt oli vain erityistapaus, jos tilalle on olemassa jatkaja, muussa tapauksessa tuossa Maanmittarin selvityksessä on tuotu kaikki olennainen esiin.