Nollatukimukseksi kutsutaan tutkimusta, jonka lopputolosta pidetään tai pidettiin etukäteen itsestään selvänä. Ei ole varmaankaan tutkimuksen tekijällekään innostavaa tehdä tällaista tutkimusta, ellei hän sitten odota yllätystä (joita joskus tuleekin). Toinen mahdollinen syy, että itse asiassa joutuu tekemään nollatutkimuksen, voisi olla agressiviinen, tavoitteellisen skeptinen väittelykulttuuri. Jos oletetaan, että tutkittava asia, oletettua lopputulosta koskeva väite, on ollut tärkeä linkki jossakin todisteluketjussa, jonka agressivinen skeptikko haluaa tavoitehakuisesti hylätä, mitätöidä: "Miten voit väittää tuollaista? Kerro missä asiaa tutkittu? Missä tutkimus on julkaistu?" No, vaikka asian pitäisi käytännön empiiristen havaintojen pohjalta olla itsestään selvä, ei mitään tutkimista, ei sitten auta muuta, kuin pistää pystyyn tieteelliset kriteerit täyttävä nollatutkimus ja antaa skeptikolle ajanpeluuvoitto. Voisko tällaisia tilanteita olla? Tiedän muutaman mahdollisen esimerkin, mutta henkilösyistä en niitä tänne pistä.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nollatutkimus on tutkimus joka ei tuota mitään uutta tutkimatonta tietoa.
Vanhan jo kertaalleen tieteellisesti tutkitun asian uudelleen tutkiminen ja vatvominen voi olla nollatutkimusta.
Sensijaan vanhojen väittämien ja itsestään selvinä pidettyjen seikkojen tieteellinen tutkiminen ja varmistaminen ei lähtökohdiltaan ole nollatutkimusta.
On yleinen kuvitelma, että tutkimustyö on tunkeutumista jollekin neitseelliselle alueelle josta tutkija sitten dramaattisten "ahaa-elämysten" kautta löytää joitain ennen tuntemattomia oivalluksia ym. tuloksia.
Tutkimustyö on valtaosaltaan tavallista työtä siinä missä muutkin työt.
Jotakin tällaista odotinkin vastaukseksi. Kiitos, ettet pettänyt odotustani. Juuri em. tavalla asiantilojen tietysti toivoisi aina olevan.
Sanoisin, että se epämääräinen "tavallinen kansa" pitää nollatutkimuksena erityisesti sellaista tutkimusta, jonka aihe on konkreettisen hyödyn kannalta katsoen täysin irrelevantti. Esimerkiksi vaikka tutkimus ja todistelu sen vanhan kansan uskomuksen vahvistamiseksi tai hylkäämiseksi, että paahtoleipä sattuessaan putoamaan pöydältä putoaa lattialle aina voipuoli alaspäin.
Toisaalta, tutkimusta ja tutkimista pitää myös opiskella. Monet, etten sanoisi useimmat näistä jopa kohua ja paheksuntaakin herättäneistä "nolla"tutkimuksista ovat tehdyt opiskelun merkeissä ja/tai näytön saamiseksi tutkijan osaamisesta, ei niinkään aidon, uuden tiedon keräämiseksi.
Luulin nolla tutkimuksesti tietoa jolla ihmiskunta ei tee yhtään mitää. esim tutkitaan ottaako muurahainen ensi kontaktin vastaan tulevaan muurahaiseen vasemmalla vai oikealla tuntosarvella.. siis jotakin tämän suuntaista. lisäksi sen tutkimiseen käytetään huomattava määra yhteiskunnan varoja. Jos minä tuota tuntosarvi asiaa selvittäisin maallikkona, ei siinä yhteiskunta karsisi ja eikä nollatutkimus lauseke täyttyisi
Mistä jonkin asian tutkimisen aikana tai heti sen jälkeen voidaan päätellä asian hyödyllisyys? Einsteinin tutkimusten hyötyä ei niiden julkaisuhetkellä osannut arvioida kukaan, olivatpa vain uudenlaista teoreettista pyörittelyä. Myös monen muun matemaattisen tai luonnontieteellisen tiedon osa on ollut sama, eli niillä ei ole ollut arvoa tutkimusaikanaan eikä edes pitkään aikaan sen jälkeen. Vasta myöhemmin on havaittu tutkimusten hyöty tai vallankumouksellisuus.
Tuli jossain S24-keskustelussa esitettyä väite, että kuolemanrangaistus ehkäisee yli 90% uusintarikollisuuden. Erimieltä oleva tivasi tutkimusta asiasta. Ei sitten kuitenkaan kyennyt esittämään yhtään kumoavaa tapausta, jossa rangaistuksen kärsinyt olisi uusinut rikoksensa.
Vaikea tietää, mikä osa nollatutkimuksista (=tulos vain vahvistaa aiemman yleisen käsityksen) on tehty siksi, että voitaisiin vedota tehtyyn tutkimukseen. Luultavasti ainakin osa.
Tieteelle on annettu ja myönnetty totuushegemonia. Lähestymme tieteisuskontoa valtionuskontona. Nyt ainakin ilmastonmuutoksen sektorilla aletaan epäillä, ettei tämä peli olekaan täysin harmiton.
http://www.yleradio1.fi/tiede/tiedeuutiset/id22840.shtml
Toimittajien johtopäätökset ovat vääriä, sehän on ilmeistä, mutta itse tutkimus, joka osoittaa, että fyysisellä kunnolla ja yleensä liikunnallisella elämänatavalla on positiivinen korrelaatio älyllisen suorituskyvyn kanssa: nollatutkimus? Itse pidän melko selvänä, että "fiksut huolehtivat kunnostaan", siis useammin kuin vähemmän fiksut. Mutta korrelaatio ei todista kovinkaan vahvasti, että aerobinen liikunta kehittää älyllisiä kykyjä. Voi se kehittää, mutta sen todistaminen edellyttäisi erilaista tutkimusta. Samoin se, että voimaharjoittelulla ja älyllä ei ole sosiaalista postiivista korrelaatiota ei todista kovinkaan paljon mitään.
Minusta kyseinen tutkimus ei ole nollatutkimus. Kysehän oli nuorista henkilöistä jotka tuskin kovinkaan vakavasti pohtivat hyvän kunnon hyötyjä, siinä elämän vaiheessa ihminen tuntee itsensä lähes kuolemattomaksi. Johtopäätöskset saattavat olla vääriä, mutta aihe ei minusta vaikuta turhalta, eikä tulos itsestään selvältä.
Mutta joskus olen lukenut tutkimustuloksesta jonka mukaan ihmiset hukkuvat useimmiten omaan kotijärveensä tai muuhun lähiveteen. Tulos on ennalta-arvattava. En tiedä oliko tuo varsinainen tutkimuksen aihe, vai vaan joku lehtiuutisen arvoinen sivutuote.
lisää hukkumistodennäköisyyttä. Ai että miksi? Jäätelöä syödään enemmän kesällä :)