Cernin hadronitörmäyttimessä voi kuulemma syntyä mustia aukkoja. Jotkut pelkäävät jopa pysyviä mustia aukkoja syntyvän. Jälkimmäinen vaihtoehto kait tarkottaisi, että hiukkanen putoaisi maan keskipistettä kohti jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hadroni
http://en.wikipedia.org/wiki/Large_Hadron_Collider
Ilmeisesti vaara on pieni, mutta kosmisissa mittakaavoissa joka tapauksessa mitätön tapahtuma.
Mutta mustista aukoista tulee mieleen universumimme melkoisella varmuudella havaitut mustat aukot ja kysymys siitä, miksi niitä on niinkin vähän, ts. miksei kaikki ole jo mustien aukkojen tai yhden sellaisen sisällä. Ilmeisesti tämä havainto on vahvistamassa käsitystä, ettei maailmankaikkeus ole ikuinen (tai vaihtoehtoisesti nyt havaitut luonnonlait eivät ole jatkuvia)?
Mutta entäs bigbang-kehyksessä, onkos siinä mahdollisuus, että alkuräjähdyksen koko massa ylittäisi Schwarzschildin säteen vaatiman massan (jo ennen räjähdystä?)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_aukko
Osamassoja näyttäisikin oletetun muuttuneen alkuräjähdyksessä mustiksi aukoiksi tai syntyneen mustina aukkoina? Lähinnä siis ihmettelen, että miten maailmankaikkeus on gravitaatiopotentiaaliltaan niin korkealla, kun alempiakin tiloja olisi tarjolla?
Ja sitten siihen loppuun:
Jos maailmankaikkeuden parametrit (mm. tiheys) olisivat hieman erilaiset, niin tämä nykyinen kokonaisuus supistuisi tai alkaisi myöhemmin supistua (suljettu kaikkeus). Eikö tässä suppenevassa mallissa lopputulos oli miltei väistämättä sarja mustia aukkoja, jotka yhtyisivät lopulta yhdeksi mustaksi aukoksi? Niin mikä onkaan se erottava tekijä, miksi tuollainen mustaksi aukoksi päätyvä kaikkeus olisi alkujaan räjähtänyt välttäen musta aukko -vaiheen?
Ja voiko laajenevassa kaikkeudessa esittää silti saman kysymyksen virtuaaliselle takaisinkelaukselle?
Kokeellinen tutkimus maailmankaikkeuksilla lienee toistaiseksi rajallista, mutta valmistusprosessin yhdeksi ongelmaksi luulisi muodostuvan kysymyksen siitä, miten vältetään vain yhden mustan aukon syntyminen? Vaatiiko se valonnopeuden ylittävää räjäytystä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hadroni
http://en.wikipedia.org/wiki/Large_Hadron_Collider
Ilmeisesti vaara on pieni, mutta kosmisissa mittakaavoissa joka tapauksessa mitätön tapahtuma.
Mutta mustista aukoista tulee mieleen universumimme melkoisella varmuudella havaitut mustat aukot ja kysymys siitä, miksi niitä on niinkin vähän, ts. miksei kaikki ole jo mustien aukkojen tai yhden sellaisen sisällä. Ilmeisesti tämä havainto on vahvistamassa käsitystä, ettei maailmankaikkeus ole ikuinen (tai vaihtoehtoisesti nyt havaitut luonnonlait eivät ole jatkuvia)?
Mutta entäs bigbang-kehyksessä, onkos siinä mahdollisuus, että alkuräjähdyksen koko massa ylittäisi Schwarzschildin säteen vaatiman massan (jo ennen räjähdystä?)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_aukko
Osamassoja näyttäisikin oletetun muuttuneen alkuräjähdyksessä mustiksi aukoiksi tai syntyneen mustina aukkoina? Lähinnä siis ihmettelen, että miten maailmankaikkeus on gravitaatiopotentiaaliltaan niin korkealla, kun alempiakin tiloja olisi tarjolla?
Ja sitten siihen loppuun:
Jos maailmankaikkeuden parametrit (mm. tiheys) olisivat hieman erilaiset, niin tämä nykyinen kokonaisuus supistuisi tai alkaisi myöhemmin supistua (suljettu kaikkeus). Eikö tässä suppenevassa mallissa lopputulos oli miltei väistämättä sarja mustia aukkoja, jotka yhtyisivät lopulta yhdeksi mustaksi aukoksi? Niin mikä onkaan se erottava tekijä, miksi tuollainen mustaksi aukoksi päätyvä kaikkeus olisi alkujaan räjähtänyt välttäen musta aukko -vaiheen?
Ja voiko laajenevassa kaikkeudessa esittää silti saman kysymyksen virtuaaliselle takaisinkelaukselle?
Kokeellinen tutkimus maailmankaikkeuksilla lienee toistaiseksi rajallista, mutta valmistusprosessin yhdeksi ongelmaksi luulisi muodostuvan kysymyksen siitä, miten vältetään vain yhden mustan aukon syntyminen? Vaatiiko se valonnopeuden ylittävää räjäytystä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kysymyksiin. Lainaan viestisi niiltä osin mihin yritän vastata jotain ja kirjoitan väleihin ¤¤ ¤¤
Cernin hadronitörmäyttimessä voi kuulemma syntyä mustia aukkoja. Jotkut pelkäävät jopa pysyviä mustia aukkoja syntyvän. Jälkimmäinen vaihtoehto kait tarkottaisi, että hiukkanen putoaisi maan keskipistettä kohti jne.
¤¤Cernissä mahdollisesti syntyvät mustat aukot olisivat niin pieniä, etteivät ne pystyisi hotkaisemaan vety-ydintäkään (siis protonia), eivätkä siis pystyisi kasvamaan. Lisäksi ne säteilisivät itsensä tyhjiin varsin nopeasti.¤¤
Ilmeisesti vaara on pieni, mutta kosmisissa mittakaavoissa joka tapauksessa mitätön tapahtuma.
¤¤vaara on olematon¤¤
Mutta mustista aukoista tulee mieleen universumimme melkoisella varmuudella havaitut mustat aukot ja kysymys siitä, miksi niitä on niinkin vähän, ts. miksei kaikki ole jo mustien aukkojen tai yhden sellaisen sisällä. Ilmeisesti tämä havainto on vahvistamassa käsitystä, ettei maailmankaikkeus ole ikuinen (tai vaihtoehtoisesti nyt havaitut luonnonlait eivät ole jatkuvia)?
¤¤Jokaisen galaksin keskustassa on musta aukko, ne kuuluvat olennaisesti rakenteisiin.
Raskaat tähdet räjähtelevät mustiksi aukoiksi, mutta ei tähdenkokoinen musta aukko hotki sen enempää mitään kuin valaisevakaan tähti¤¤
Mutta entäs bigbang-kehyksessä, onkos siinä mahdollisuus, että alkuräjähdyksen koko massa ylittäisi Schwarzschildin säteen vaatiman massan (jo ennen räjähdystä?)
¤¤Maailmankaikkeus on elänyt koko ikänsä mustana aukkona ja jatkaa hyvinvoivasti¤¤
Enpäs aiemmin tiennyt, että olemme sisäkkäisten mustien aukkojen pintaosien välissä. Tästä tietenkin herää ajatus, että onko universumin sisäisissä mustissa aukoissa omat maailmansa ja entäs sitten ulkoiset musta-aukkokerrokset?
Ja kiitos muustakin osasta vastaustasi, joskaan niissä ei ollut samassa määrin uutta tietoa minulle.
Olen lukenut aikapaljon populaarisia kosmologiakirjoja, eikä niissä oikein käsitellä tätä maailmankaikkeuden musta-aukkomaisuutta, kysyinkin sitä joskus jonkin luennon yhteydessä kosmologi/teoreettinen fyysikko Kajantieltä, eikä hänkään vastannut oikein mitään.
Ongelma on ilmeisesti matematiikan ja teorian tasolla.
Miksi maailmankaikeus on olemassa, eikä ole pysynyt sellaisena kiltin mitäänsanomattomana mustana aukkona ainakaan sisäpuolelta tarkasteltuna.
Ehkä alun inflaatiovaiheen ylivalonnopeuksinen laajeneminen heitti sen mustan aukon fysiikan saavuttamattomiin.
Sen jäkeen laajenemisvauhti oli hidastuvaa kaksi kolmasosaa ajasta, jonka lopussa vetovoima oli lähellä voittaa.
Havainnoistä keksitty kiihtyvä laajeneminen laittoi koko teoretisoinnin uusiksi kymmenkunta vuotta sitten.
Einstein oli ongelmissa maailmankaikkeuden ja matematiikan suhteen ja laittoi täytteeksi kosmologisen vakion pelkästä omasta intuitiostaan. Ja ehti kai katua sitä loppuelämänsä. Nykytähtitiede mittaa ja laskee sitä vakiota yhä tarkemmin