Omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista täytyy huolehtia päivittäin. Montako tuntia viikossa liikut, tarkkailetko syömistäsi ?
Missä menee raja että ei touhu mene narsismin puolelle?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009112810672018_uu.shtml
Missä menee raja että ei touhu mene narsismin puolelle?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009112810672018_uu.shtml
Vastaukset 20
Vanhimmat
..vaikka parantamista onkin loputtoman paljon...
Riippuen siitä mikä kausi on menossa, ni liikun 30-40h/viikko. Ja noudatan tarkkaa ruokavaliota tietty.
vinoilla, kun annat kortit käsiin: henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisen yhtenä rajana voisi olla sen tarkkailu, alkaako nimittää itseään 10 mieheksi :-)
Muuten mulla ei ole jakoa tässä arvioinnissa. Numerot on aina olleet vähän vaikeita.
En tee mitään sen eteen, tai teen, mutta se liittyy niin olennaisesti elämääni, ettei se ole juuri sitä varten tehtyä...
mutta joku päivä oon enemmän..=o)
yym liikun vähän..pikkasen riippuen siit miten sattuu päivä menee..mut liika vähän kummiskin..tarttis saha aikaseksi uus rytmi elämään...se vaatii joittenkin asioitten uudelleen suunnittelua ja järjestelyä..se vaatii myöskin parisuhteelta venyvyyttä...siis se mitä mä suunnittelen...=o)
uskosin kummiskin sen kaiken järjestyvän...se nähään sitten kun alan sitä toteuttamaan..mut henkisesti mä saan iloni kyllä aika pitkälle muustakin kun hikipäässä ravaamisesta tms..entisenä urheiluhulluna mä huomaan olevani jopa onnellisempi hetkittäin, kun en suorita kaiken aikaa..=o)
En ole. Meneehän tohon, ja ens viikolla menee vielä enemmän että saan tän eilisen repsahduksen kiinni.
Jaa-a, jos se hallitsee suurta osaa ajasta eikä oikein muu kiinnosta, niin silloin varmaankin ollaan jo narskutouhun puolella.
En oo koskaan kropastani stressannut, vaikka kaikista maailman muista asioista varmaan olenkin. Syömistäni en tarkkaile, mä syön oikeastaan mitä vaan mikä on musta hyvää, mutta en kauheen paljon kerrallaan. En harrasta aktiivisesti liikuntaa, koska nyt ei ole mielessä edes mitään kiinnostavaa lajia, saati että huvittaisi maksaa siitä hirveesti ja aikakin on hyvin rajallista senpuoleen.
nyt syksyllä on tullut liikuttua vähemmän kuin kesällä. Mä en tiedä mitä sä tuolla tarkkailulla varsinaisesti tarkoitat, mutta en laske kaloreita, enkä edes tiedä niistä mitään. En kuitenkaan syö enemmän kuin kulutan ja sen huomaa luonnostaan , ei laskemalla.
mut muutosta on kevättalviseen tilaani 8 kiloo läskiä lähtenyt litomaan tekemättä mitään.
kyl se sokerilääkitys on mahtavaa
JIPPIII MUL ON NYT RUHTINAALISET 9 JÄYKKÄÄ MIEHISYYTTÄ ESILLÄ
on, että pysyy toimintakykyisenä. Narsismin puolelle mennään, kun itsestä huolehtiminen on pinnallista ja epätodellista ja ollaan huolimattomia huolellisuuden sijaan.
Olen pudottanut 8 kg ruokvaliolla ja liikunnalla. En laske kaloreita, ajattelen mitä syön (lautasmalli). Pienet välipalat, rehuja ja hedelmiä tai marjoja jonkin verran.
Liikun n. 6 h/vk, tanssi- illat sitten erikseen, ei joka vk
liikun tietenkin enemmän, mutta lenkkeilen ym sitten vielä erikseen.
Olen ollut huonommassakin kondiksessa...
Ulkoilen joka työpäivä vähintäänkin tunnin ja vapaapäivinä sekä lomilla pari tuntia ja tulin juuri nytkin kävelyltä. Ylipainoa ei ole. Lihaksiakin on tullut punttikselta tarpeeksi ja rasvaprosentti on 13. Brankkareiden lihaskuntotestistä saan kiitettävän ja polkupyöräergosta hyvän, mikä lienee kohtuu saavutus nelikymppiselle tupakoivalle alkoholin suurkuluttajalle.
Lähes kaikki sukulaiset ovat ylipainoisia, joten paskoista geeneistä johtuen olen joutunut koko aikuisikäni miettimään, mitä pistän suuhuni. Nyttemmin siitä on tullut jo niin elämäntapa, etten edes ajattele sitä enää enkä kärsi makean tai rasvan himosta.
Varmaan viiskyt tuntia. Syömisiäni en laske.
En ole tyytyväinen vartalooni, mutta siihen on tyytyminen mikä on. En ole tarpeeksi pinnallinen mennäkseni plastiikkakirurgin vastaanotolle. Yritän kuitenkin vältellä keräämästä ylimääräistä läskiä, joten pakkohan se on vähän katsoa, mitä suuhunsa pistää. Jaksaakseen pikkulasten äidin arkea, on liikuntaakin harrastettava.
täytyy sanoa olen enemmän kuin tyytyväinen fyysiseen kuntooni, sen verran rankka geokätköily päivä takana -> pimeässä metsässä (yli puolet matkasta umpirämeikköä) tunnin verran kannoin n.20 kilosta poikaa, aika paljon oli nousuja ja laskuja ja muuta vastaavaa oli tuolla etapilla, valoseen/kuivaan aikaa olisi tietysti ollut helpompi kätkö osuus. Täytyy vielä huomauttaa että meikäläinen joutui tuo lapsi sylissä harppomaan miehen perässä joka paineli aina aina parikymmentä metriä edellä ja mulla ei ollut taskulamppua että syytä oli pysyä vauhdissa mukana, että toi vauhti lisäsi haasteellisuutta tuohon etappiin.
En tarkkaile syömisiäni enkä painoani, ei tarvitse koska liikun päivittäin niin paljon (elämäntapa). Henkinen hyvinvointi kulkee käsikädessä tuon liikkumisen kanssa, ja mikä fiilis on nyt parasta aikaa tuon geokätköilyn jäljiltä. Aamullahan kävin jo salilla ja lenkillä kuten joka aamuuni kuuluu, ei jaksa muuten :)
En ole, enkä tule olemaan.. kiitos ihanat leikkausarpeni!
Useampi tunti menee viikkotasolla. Vähän riippuu töistä ja muista liikkuvista osista miten pääsee hyppäämään. Syön aikalailla terveellisesti joten ylimääräisiä skarppauksia ei juuri tarvita. Pidän kropastani ja huolehdin itsestäni.
Mikäkö olisi liiallista? Kai raja paukkuisi vastaan, jos sosiaalinen elämä kärsisi liikunnasta tai syömisestä.
Tuo tuntimäärä viikottain vaihtelee.. Mutta pyrin elämään terveellisesti, nyt arvioisin että tulee liikuttua semmoset 7-8 tuntia viikossa mikä on mulle just sopivasti haastetta ja kehittävää. Oon kans ihan tyytyväinen, mitään en lisäisi mutta jotain ottaisin ehkä pois. Siksi mä liikun ja katson melko tarkkaan mitä syön. Ruoan valitseminenkin on niin automaattista, etten edes ajattele sitä :)
Narsismin puolelle menee mikä tahansa vastaava touhu kun itse alkaa olemaan ainoa asia mikä kiinnostaa. Minä minä minä, mun kilot, mun ateriat, mun liikunnat.. Minä minä ja minä. Ei tommosta jaksais kuunnella :D