Filosofian, tiedon ja tieteen suhde totuuteen on varmaankin aivan pääkysymys filosofiassa. Mehän tiedämme, ettemme tiedä kaikkea. Filosofit eivät tiedä kaikkea eivätkä tieteet tiedä kaikkea. Miten ratkaisemme sitten arviomme niistä kysymyksistä, joista ei vielä tietoa ole?
Otetaan esimerkiksi kysymys elämästä muilla taivaankappaleilla. Tieteellistä tietoa ei asiasta ole vielä, joten yksi mahdollisuus on vain jäädä tietämättömyyden tilaan ja sanoa, että emme tiedä ja sillä siisti.
Kuitenkin voidaan myös tehdä valistunut arvaus siitä, mikä olisi totuus, kaiken tiedon ja viisauden pohjalta, mitä ihmiskunnalla on. Tässä siirrytään tieteestä filosofiaan, ja tässä on yksi ero, mikä on tieteellä ja filosofialla. Filosofia ei ole pelkästään tiedettä, vaan myös jotain muuta, vaikka filosofiassa yritetään kuitenkin argumentoida tieteellisellä pohjalla, tieteellisiä ja parhaita ajattelu- ja tutkimusmenetelmiä käyttäen.
Tiedämmehän asiaa valaisevia asioita esimerkiksi että universumi on ainakin 13,7 miljardia vuotta vanha, ellei ikuinen, tai niin vanha, milloin aika syntyi, ja galakseja on miljardeja ja niissä jokaisessa miljardeja tähtiä. Ja maapallolla on elämää, jopa ihmisiä syntynyt tai luotu tai molempia 5 miljardissa vuodessa. Valistunut arvaus tältä pohjalta tietysti on, että muuallakin on syntynyt, kehittynyt tai luotu elämää. Voidaan jopa yrittää esittää arvioita sen määrästä ja laadusta, eräänlaisia todennäköisyysarvioita.
Valistunut arvaus tiedon pohjalta on filosofiaa, muttei tiedettä. Filosofia on lähempänä totuutta kuin tieto sinänsä, joka useissa asiossa jättää meidät tietämättömyyden tilaan.
Sitten voidaan myös mennä Jumalan ilmoituksen puolelle. Tässä asiassa mormonien ilmoitukset sanovat suoraan, että maapalloon verrattavia maailmoja on lukemattomia universumissa. Uskokoon ken uskoo, mutta tällainen ilmoitus on olemassa ja sen totuudesta voi saada tiedon uskonnollisilla menetelmillä: paasto, rukous, pyhien kirjoitusten lukeminen, mietiskely jne.
Siis välttämättä tieteellinen tieto ei ole parasta tietoamme totuutta lähestyttäessä, filosofialla ja uskonnolla pääsemme lähemmäksi, päinvastoin kuin tieteestä puhtaasti ponnistavat filosofit.
Otetaan esimerkiksi kysymys elämästä muilla taivaankappaleilla. Tieteellistä tietoa ei asiasta ole vielä, joten yksi mahdollisuus on vain jäädä tietämättömyyden tilaan ja sanoa, että emme tiedä ja sillä siisti.
Kuitenkin voidaan myös tehdä valistunut arvaus siitä, mikä olisi totuus, kaiken tiedon ja viisauden pohjalta, mitä ihmiskunnalla on. Tässä siirrytään tieteestä filosofiaan, ja tässä on yksi ero, mikä on tieteellä ja filosofialla. Filosofia ei ole pelkästään tiedettä, vaan myös jotain muuta, vaikka filosofiassa yritetään kuitenkin argumentoida tieteellisellä pohjalla, tieteellisiä ja parhaita ajattelu- ja tutkimusmenetelmiä käyttäen.
Tiedämmehän asiaa valaisevia asioita esimerkiksi että universumi on ainakin 13,7 miljardia vuotta vanha, ellei ikuinen, tai niin vanha, milloin aika syntyi, ja galakseja on miljardeja ja niissä jokaisessa miljardeja tähtiä. Ja maapallolla on elämää, jopa ihmisiä syntynyt tai luotu tai molempia 5 miljardissa vuodessa. Valistunut arvaus tältä pohjalta tietysti on, että muuallakin on syntynyt, kehittynyt tai luotu elämää. Voidaan jopa yrittää esittää arvioita sen määrästä ja laadusta, eräänlaisia todennäköisyysarvioita.
Valistunut arvaus tiedon pohjalta on filosofiaa, muttei tiedettä. Filosofia on lähempänä totuutta kuin tieto sinänsä, joka useissa asiossa jättää meidät tietämättömyyden tilaan.
Sitten voidaan myös mennä Jumalan ilmoituksen puolelle. Tässä asiassa mormonien ilmoitukset sanovat suoraan, että maapalloon verrattavia maailmoja on lukemattomia universumissa. Uskokoon ken uskoo, mutta tällainen ilmoitus on olemassa ja sen totuudesta voi saada tiedon uskonnollisilla menetelmillä: paasto, rukous, pyhien kirjoitusten lukeminen, mietiskely jne.
Siis välttämättä tieteellinen tieto ei ole parasta tietoamme totuutta lähestyttäessä, filosofialla ja uskonnolla pääsemme lähemmäksi, päinvastoin kuin tieteestä puhtaasti ponnistavat filosofit.
Vastaukset 19
Vanhimmat
On vain 1 totuus. Kaikkea ei tulla koskaan tietämään.
Kaikki muu on kaaosta.
Helpottiko?
Totuus on se joka nyt hetkessä toteutuu.
Eilinenkin on jo valhetta.
puhetta,
puhetta ihmiseltä joka elää historiassa,
kätesi liike kasvojesi edessä,
kaikki mitä näet,
kaikki mitä kuulet,
korkeaan tietoisuuteesi tulevat ajatuksesi,
kaikki tämä on jo tapahtunut.
Oliko noissa nyt paljoakaan järkeä? Pointtini oli, että filosofia ei ole pelkkää tiedettä, vaan filosofia on sen lisäksi, että se on kaikkien tieteiden kokonaisuus, myös valistunutta arvausta niistä asioista, joista ei ole vielä tieteellistä tietoa.
Ainakaan filosofia ei ole runoutta, vaikka runoudessakin on filosofiaa ja jollakin tavoin taiteetkin kuuluvat filosofiaan, varsinkin silloin kun taiteessa lähestytään totuutta. Esimerkiksi maisemamaalaus (taide) kuvaa jollakin tavoin jopa paremmin esittämänsä alueen todellisuutta kuin kartta (tiede) siitä maastosta.
Voidaan kuvitella kaikkitietävä olento, ja ehkä joskus tulemme mekin tietämään kaikki. Emme varmasti nyt, emmekä vielä pitkään aikaan, emmekä tässä elämässä.
Järki - rakkaus
Voinemme olla samaa mieltä siitä että filosofian yksi kulmakivistä on rakkaus viisauteen. Logiikka ja järkeily on yksi monista askelmista tällä kaidalla polulla kohti viisautta, jota filosofi rakastaa.
Voidaan siis kohtuudella kysyä rakkauden loogista määritelmää.
Voitko valaista asiaa?
Niin tosiaankaan filosofia ei ole viisautta, vaan viisauden rakastamista.
Rakkaudeen määritelmä on vaikea ja mahdoton asia. Meillä on sana "rakkaus" ja luulemme ymmärtävämme sen. Kuitenkin itse asia on paljon laakempi, syvällisempi ja monimutkaisempi kuin voidaan ymmärtää. Sanoisin vaan että on erotettava Jumalan rakkaus ja lähimmäisenrakkaus toisaalla ja sitten puolisoiden välinen rakkaus toisaalta. Lähimmäisenrakkaudessa puuttuu tämä eroottinen puoli, joka rakastettujen välisenä on oleellisesti myös seksuaalisena puolena mukana.
Kun rakastamme rakastettuamme niin vaikka rakastamme Jumalaa yli kaiken, niin tässä toisessa rakkaus- mielessä kuitenkin rakastamme rakastettuamme enemmän.
Kerran kyllä näin kedolla, kun nuori poikameni silittämään hellästi hevostaan, niin hevosella rupesi seisomaan.
On vain 1 totuus. Kaikkea ei tulla koskaan tietämään.
Kaikki muu on kaaosta.
Helpottiko?
yhtään mitään??
Tämän kysymyksen esitti mm. Einstein. (Varmaan moni muu on ihmetellyt samaa aikanaan.)
Vastausta kysymykseen ei vielä ole...
Sataako ulkona? Ihminen tietää totuuden tästä asiasta, kun katsoo ulos ja näkee sataako vai ei.
On kyllä yleensä filosofiassa väitetty, ettei ihminen aivan varmasti tiedä mitään muuta kuin Descartesin "Ajattelen, siis olen", mutta voidaan väittää, että muutakin varmaa tietoa on, mm. edellä mainitulla tavalla, vaikka tieto on aina vain kuvaus touudesta; tietyltä kannalta; tietyssä yhteisössä; tietyllä kielellä. Totuus, eli todellisuus on tietysti aina kuitenkin eri asia kuin kuvaus todellisuudesta.
Albert Einstein:
"Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I'm not sure about the universe."
Hienoa, hienoa, muttei tuo ole mikään varsinainen kommentti itse asiaan.
Universumi koko kaikkeus- merkityksessä on siinä mielessä ääretön, ettei sillä ole rajaa, mutta siinä mielessä rajallinen, että kaikki kuuluu siihen, ulkopuolta ei yksinkertaisesti ole. Tämä on looginen totuus, vaikka filosofiassa yleensä ajatellaan, ettei logiikasta seuraa mitään todellisuuteen. Tässä asiassa kuitenkin seuraa.
lienee jokaisella tietoisuus, joka on aina subjektiivinen kokemus ja se ei ole stabiililitilanne. Eilisiä linnanjuhlia katsoi noin. 2,2 milj. lajitoveria - hyvä niin :9, mutta kysäiseppä mitä on neliöjuuri kahdesta tai kymmenen potenssiin kolme, niin sinua pidetään "outona lintuna". "ainoa on se etten tiedä" sanoi eräs S.
Onko edes mahdollista, että absoluutista totuutta on edes olemassa ? Mielestäni on on vain vallitseva todellisuus, joka ei ole stabiilitilanne.
Nämähän on niitä ikuisia kysymyksiä, joita kaikki filosofit ovat miettineet päänsä puhki. Voidaanko mitään tietää ja onko absoluuttista totuutta jne. Näistä voidaan filosofoida loputtomasti.
Tällä kertaa väitin vain, että tiede ja filosofia eivät ole aivan sama asia. Filosofia on muutakin kuin tiede ja jos haluamme päästä mahdollisimman lähelle totuutta, niin lähelle kuin ihminen voi päästä, tieteen lisäksi on käytettävä filosofian muitakin aseita, valistunutta arvausta siitä, miten asiat voisivat olla kaiken mahdollisen ihimillisen tiedon, kokemuksen, taiteen, mystiikan, intuition ja uskonnon pohjalta niissä kysymyksissä, missä tieteellinen tieto ei vielä anna vastausta.
Tämä on siis vastaväite tieteelliselle maailmankatsomukselle. Vaikka hyväksymme tieteen, ei meidän tarvitse hyväksyä tieteellistä maailmankatsomusta; se on torso ja puutteellinen maailman ymmärtämisessä, siinä jäädään tietämättömyyden tilaan monissa asioissa, joista itse asiassa jo voitaisiin väittää jotain perustellusti.
Pirun viisas toteamus tuossa otsikossa. Ajattele yksiselitteisesti, että sen sana MINÄ tarkoittaa juuri minua. Ei jeesuksia tms. vann minä itte.
Jokainen meistä luo itselleen tien, totuuden ja elämän. Jokaisen oma elämänpolku on hänen ainut totuutensa, Viimekädessä meillä ei ole yhteisiä totuuksia. Tieteellisessä kanssakäymisessä voimme olla näennäisesti samaa mieltä kuin toiset yksilöt, mutta mikään ei meille varmista täsmälleen samanlaista tulkintaa tieteellisistäkään asioista. Näemme maailman juuri täsmälleen omien silmiemme läpi. Ei ole mitään keinoa varmistaa näkeekö toinen lainkaan samoin. Onhan oma näköaistimme kehittynyt nollasta alkaen sattumanvaraisten omien näköimpulssiemme muovaamaksi näkemiseksemme. Pidän täysin varmana, että näin syntyneet aivojemme mielikuvat ovat täysin ylsilöllisiä. Jos joutuisin katsomaan maailmaa sinun silmiesi läpi, niin olettaisin näyn olevan minulle niin kaoottinen, että sekoaisin saman tien.
Edellä painotuin näkemäämme, mutta aivan samoin se pätee kaikkiin aisteihimme ja koko olemukseemme.
Päädyn takaisin alun sanontaan
Minä olen tie totuus ja elämä.
Väite pätee niin uskonnollisessa ja tieteellisessä kuin rakkaudellisessa ja fyysisessä elämässä, päätyen lopulta elämän päätymiseen,
Kyllä kai meillä joku mahdollisuus kommunikointiin ja eläytymiseen toisten kanssa ja toisiin on. Tieteellisen tiedon ainakin pitäisi olla yleistä ja todistettaqvaa ja kaikille ymmärrettävää. Muuten tuo on tietysti kaikki totta.
Filosofia on totuutta sillä vähäisellä alueella jonka me tunnemme
mutta yleisesti ei lälläkään totuutta.
Filosofinen totuus on "kompromissi tiedettä"
Tietoa joka sisältää eniten puoltavia faktoja
ja vähiten kielteisiä faktoja
Filosofinen ajattelu johtaa sivistyneisyyteen,joka
taas johtaa inhimillisyyteen toisia ihmisiä ja eläimiä
kohtaan
Kolme sivistyksen vaihetta:
1-Ihmisten päätehtävä sotitia muita kansoja ja heimoja vastaan
säilyttääkseen maansa ja vapautensa
2-päätehtävä viljellä maata ja kasvattaa karjaa ravinnoksi
3-valmistaa teollisia tuotteita ihmisen elintason kohottamiseen ja
taata hyvät ravinto ja asumis yms perus tarve tasot
Mikähän mahtaa olla se 4 vaihe SIILLÄ OLEMME JO PORTILLA.
PPILLERI
että tuo 4 :s vaihe on ollut jo "päällä" parikymmentä vuotta ja se on mielestäni ahneus. Se heijastelee jo lapsissa - "heti kaikki mulle" ja yritysjohto tekee samoin. Mutta mitä perään kuulautan se on arvojen arvostus, eettinen työelämä/voitonjako ja miksi työelämän piirteet ovat niin hektiset. "meidän on juostava, että pysyisimme edes paikoillamme" (Juha Siltala) . No ehkä vain unelmillani on siivet.
Tämä on juuri filosofiaa eikä tietoa, kun yritetään miettiä, mikä vaihe nyt on ja mitä seuraavaksi. Nyt on sellainen vaihe, että maailma ei hyväksy totuutta, vain harvat ihmiset tuntevat ihmiselle tärkeän ja riittävän totuuden, mutta vallitseva mielipide, suuri enemmistö ei sitä hyväksy. Kaikenlainen pahuus leviää ja valtaa alaa.
Seuraava vaihe on maailmanloppu, pahojen tuhoutuminen. Pieni määrä ihmisiä jää jäljelle ja he elävät sitten aikansa surtuaan onnellisina. Mistä tämän tiedämme? Emme mistään, se on vain valistunut arvaus kaiken mahdollisen tiedon pohjalta, ja vaikka näin tuleekin käymään, sitä ei tietenkään monikaan filosofi usko.