Kertokaa lohdutukseksi jotain noloja kokemuksianne. Mä voin kertoa tän tämänpäiväisen. Siis, tää on just niinku niin tyypillistä mua..! Mä kun en yleensä hirveesti meikkaa, enkä siis aina silloinkaan kun olen meikannut välttämättä muista, että mulla on silmissä meikkiä ja saatan antaumuksella hieroa silmääni tai jotain muuta vastaavaa.. tuo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että noin tapahtuu..
No, ei siinä mitään, mutta tänään päätin kokeilla uutta luomiväriäni, jonka tässä hiljattain ostin. Normaalisti en luomiväriä siis käytä, kuin tosi harvoin. Tarkoitus oli nyt siis vaan kokeilla, sopiiko se mulle ja osaanko laittaa sitä nätisti. No, hieman laiska kun olen, niin laitoin sitä sitten vaan toiseen silmään. Kyllähän sen siitäkin jo näkee, sopiiko se vai ei. Ja ihan nätti siitä silmästä kyllä sitten tulikin rajauksineen ja ripsiväreineen kaikkineen.
Aloin sitten tekemään jotain muuta ja jossain vaiheessa muistin, että kaupassakin pitää käydä ja kun en normaalistikaan pahemmin peiliin katsele, niin en sitten nytkään edes vilkaissut peiliin ennen ovesta poistumista. Kyllähän se kaupan kassatäti hieman oudolla tavalla mua katsoi, mutta en mä osannut oikein ymmärtää, miksi. Kunnes vasta sitten seuraavan vessakäynnin yhteydessä kun satuin peilliin vilkaisemaan... En oikein tiennyt, olisko pitänyt itkeä vai nauraa.
Onnekseni sentään menin vaan kauppaan. Mieleeni tulee heti meinaan vaikka kuinka monta muuta paikkaa, mihin olisin pahimmassa tapauksessa voinut mennä yksipuolisine silmämeikkeineni:D
Onnekseni ei ketään tuttua tullut vastaan :D
No, ei siinä mitään, mutta tänään päätin kokeilla uutta luomiväriäni, jonka tässä hiljattain ostin. Normaalisti en luomiväriä siis käytä, kuin tosi harvoin. Tarkoitus oli nyt siis vaan kokeilla, sopiiko se mulle ja osaanko laittaa sitä nätisti. No, hieman laiska kun olen, niin laitoin sitä sitten vaan toiseen silmään. Kyllähän sen siitäkin jo näkee, sopiiko se vai ei. Ja ihan nätti siitä silmästä kyllä sitten tulikin rajauksineen ja ripsiväreineen kaikkineen.
Aloin sitten tekemään jotain muuta ja jossain vaiheessa muistin, että kaupassakin pitää käydä ja kun en normaalistikaan pahemmin peiliin katsele, niin en sitten nytkään edes vilkaissut peiliin ennen ovesta poistumista. Kyllähän se kaupan kassatäti hieman oudolla tavalla mua katsoi, mutta en mä osannut oikein ymmärtää, miksi. Kunnes vasta sitten seuraavan vessakäynnin yhteydessä kun satuin peilliin vilkaisemaan... En oikein tiennyt, olisko pitänyt itkeä vai nauraa.
Onnekseni sentään menin vaan kauppaan. Mieleeni tulee heti meinaan vaikka kuinka monta muuta paikkaa, mihin olisin pahimmassa tapauksessa voinut mennä yksipuolisine silmämeikkeineni:D
Onnekseni ei ketään tuttua tullut vastaan :D
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ootko kattonut minkälaista porukkaa tuolla hiihtää ihan pokkana? Pientähän toi.
Mulla nyt ei ole mitään nolouksia tässä jakaa, paitsi se jokapäiväinen habitukseni, mutta se taas on muiden ongelma.
on tuo, että vielä muakin oudompia ihmisiä liikenteessä on. Tarvis vaan opetella nauramaan itselleen useammin sen sijaan, että jää harmittelemaan jotain. :)
kuukaus pari sitten, olin käynyt jo nukkumaan sänkyyni ja heräsin tunnin parin päästä itsumassa vessapöntöllä lorottaen istualteni, kaikki muuten meni hyvin mut kannattais alushousut vetää kunnolla nilkkoihin ennen kuin kusee.
ei siinä muuta kuin suihkuun samantien ja alushousun pesuun
tossa mitään jos olit turvallisesti yksin kotonasi :D
totta
Täytyy tuli nyt niin sopivasti tää kysymys, että kerrotaan.. Tapahtui tänään. Menin yhden miespuolisen työkaverin kyydillä töihin. Matkalla hän kertoi, että on saanut uuden, hienon ja isomman huoneen. (En ole ollut tässä työpisteessä pariin kuukauteen). Hän vitsaili, että kun tulen hänen huoneessaan käymään, mun pitää soittaa summeria ja kun astun sisään, niin niiata.. :) Tämä siis ihan vitsailua. Tunnemme toisemme yli kymmenen vuoden ajalta..
No menin sitten jossain vaiheessa hänen huoneessaan käymään. Työkaveri istui ison pöydän takana ja ilmehti: "mitä unohtui".. Okei, muistin vitsin ja käännyin ovelta, menin takaisin ja soitin summeria. Sitten astuin sisään ja niiasin... :D
Joo.. Ei siinä mitään, mutta kun siellä huoneessa istui kolmas henkilö nurkassa.. Henkilö, jota en tunne ollenkaan ja joka ei vitsailustamme eikä meidän pitkäaikaisesta tuttavuudestakaan mitään tiedä...
Juupajuu. Tein taas jälleen hienon vaikutuksen tuntemattomaan ihmiseen. Jäin ainakin mieleen, jossei muuta:/
Semmosta tänään.
Nooh, sattuuhan sitä kaikkea näköjään muillekin :D
En olis huomenna enää muistanutkaan, mutta nyt oli tuoreessa muistissa :) Ei sitä kannata niin vakavasti elämää ottaa. Täytyyhän kaupantädeillekin järjestää pohtimista loppupäiväksi:)
Heh heh, se on aina niin mukava lukea muiden mokeiluista ja tuntea itsensä normaaliksi. Toi sun mokas on kyllä ihan huippu, olisin itse samassa tilanteessa vajonnut maan sisään :)
Itse en ole mokaillut viime aikoina.. Ainakaan pahasti tai silleen, että sen voisi huvittavana mokana kertoa. Olen mä siis jotain mokannut, mutta se on asia ihan erikseen :D
ryömin ja möyrin pitkin sohvaa kun yritin saada emännän tiputtamaa lasia sen alta pois. Ne se meni sitten puoliksi jo pelleilyksikin ja nyt on silmäkulma auki ja melkein mustana, kun vauhti siinä pelleillessä kiihtyi liian kovaksi ja pukkasin silmäkulma kukkalautaan.
Otti se fyysisestikin kipiää, mutta henkisesti erittäin noloa.
emäntä teki mulle tänään ikioman voileipäkakun lohdutukseksi, että kyllä se siinä mielessä kannatti kärsiä.
ikuisia lapsia :D
Mikä mies se sellainen oliskaan, joka ei koskaan pelleile, eikä kohella.:D
Tää ei ole ihan lähiaikojen saldo mutta aina yhtä tuore.
Olin silloin reissaillut paljon bussilla samaa väliä työmatkana. Pysäkki jolta nousin bussiin oli mallia "korvessa" eikä siellä juuri koskaan ollut muita bussinodottelijoita kuin minä.
Se on sellaisen pienen kumpareen takana. Kumpareen yli näki suhteellisen hyvin jos nousi siinä bussikatoksessa seisomaan penkille. Silloin tosin oli hilkulla että pää ei lyönyt kattoon joten oli aseteltava itsensä keskelle sellaista "harjakaton" harjaa että mahtui oleen suorana. Siitä näki parhaiten milloin bussi on tulossa.
Sinä kesäisenä päivänä mulla oli kannettava soitin mukana. Taisin olla työpäivän jälkeen jokseenkin ryytyneen ja nuhjaantuneen oloinen. Tulin bussipysäkille. Nousin penkille kyttäämään milloin bussi tulee. Aloin jammailla hyvää musaa. Fiilistelin välillä silmät kiinni, välillä auki pälyillen kyytiä... aloin laulaa samalla kun hytkyin musiikin tahtiin.
Bussi tuli. Jostain siihen viereen tyhjästä ilmaantuneet kolme teinityttöä antoivat aplodit sedälle joka lauloi ja tanssi improvisoidulla lavalla. Tunnistivat jopa biisin.
no saitpahan tytöille ainakin jotain iloa aikaiseksi.:D
Jos oikein muistan niin saattoi olla tää:
http://www.youtube.com/watch?v=GgIWCeQXrzk&feature=related
Jotenkin musta vaikutti että ne oli sekä positiivisesti vaikuttuneita että samaan aikaan valmiita säntäämään karkuun jos mä teen yhdenkin väärän liikkeen :)
viitsi kertoa mutta sitte oli semmonen tapaus joku aika sitte että olin taluttamassa jokseenki vireähköä oria laitumelta takasi sisälle niin mullahan oli sen kans siinä kädet täynnä töitä. siinä sitte ku käytävälle jo käännyttiin niin mulla on yhet tosi lököt verkkarit jotka laahas siinä maassa sopivasti sen orin kavion alle ja nehän tippu sitte alas mutta ei sen onneksi nähny ku muutama ihminen sieltä käytävän toisesta päästä ja mitä nyt joku kamera sielä kyttäs mutta olihan se punastelun paikka. :) toisella kädellä pitää hevosta ja toisella yrittää nostaa housuja, yllättävän vaikeaa muutes jos ori vetäis joka suuntaan ja kaikki hirnuu.
ps. onhan tuo luomivärijuttuki kyllä.. mutta onhan sitä nähty monenmoista hiihtäjää ihan luonnostaanki eikä ne tunnu välittävän.
puheidesi ja toimintasi välillä.
Esität luovuutta ja taiteellisuutta ihannoivaa ihmistä, jolle suurin ihanne on olla massasta poikkeava. Kuitenkin, jos poikkeat massasta, sekoat ja pyytelet anteeksi olemassa oloasi.
Taidetta tekevä ihminen ei voi eikä saa olla noin toisten ihmisten hyväksyntää hakeva! Minusta on kiduttavaa, jos joku esiintyy boheemina keskusteluissa, mutta käytäntö osoittaa hänen olevan pikkutytön, jolle suurin merkitys olisi saada se puuttuva isän hyväksyntä olemassa ololleen.
Ihminen joko on luova tai ei ole. Välimuotoja on turha hakea, esim. toisen henkilön kautta, ryhtymällä tämän muusaksi. Sinä joko teet taidetta itse tai et tee. Kaikki muu on teeskentelyä.
Näkisin käyttäytymisesi olevan pikemminkin jarru yhdenkään luovan ihmisen tekemisille. Luoja varjelkoon ketään ottamasta sinua muusakseen.
Tiedätkö itsekään, mitä haluat?
Tää oli hauska! Sinun luovuutesi ainakin rönsyää, kumpuaa ja kukkii :)))
Tiedättehän sellaiset pienet sähkötoimiset pienet kauko-ohjattavat helikopterit? Joo sitä päätin kerran näyttää, miten meitsi lennättää vanhempana lentäjänä sellaista tosta vaan. Lennätin sen sitten erään samassa tilassa selin minuunpäin olleen vanhemman rouvashenkilön tukkaan sen verran lahjakkaasti, että hyvä kun ei saksia tarvittu sen irroittamiseen. Olisi pitänyt tyrkätä se vitun radio-ohjain sen sukulaispojan käteen, se olisi tietysti ollut syyn vierittämistä viattoman lapsen niskoille, mutta oma kunnia olisi säilynyt.
Toisella kerralla arvokkaassa tilaisuudessa syödessämme, puristin kalan päälle sitruunanlohkosta mehua, kun sitruunan pakana otti ja lipsahti sormieni välistä lähtien kauniissa kaaressa erään tärkeän vanhan herran viinilasiin ja tietenkin teki kunnon "mahalätkän" roiskuttaen viiniä reilusti.
Kaikkia mokiani en viitti kertoa.
aika pahoja, etten sanoisi =o)
Ehkä tuo sitruunajuttu oli tähänastisista kaikkein pahin. Kyllä mä itse olisin helottanut varmaan kirkkaanpunaisena tuossa tilanteessa, vaikka normaalisti en punastu juuri koskaan.
nolohko tarina.. Ja ikäarvoita saa taas heitellä :)
Tänä vuonna tapahtunutta. Eräs nuorehko, itselleni suht tuntematon nainen baarissa kertoi sivulauseessa kääntävänsä elokuvia. Minua kiinnosti aihe. Yleensä en tenttaa ihmisten työtekemisiä, mutta tässä oli jotain mua kiinnostavaa. Kyselin innokkaana, että miten hän päivittää kieliosaamistaan. Mietiskelin myös ääneen homman haastavuutta ja kerroin, kuinka _älyttömän_ kiinnostava homma hänellä oli. Ihmettelin hieman naisen lyhytsanaisuutta ja vinoa hymyä, mutta jatkoin ääneen pohdiskelua. Kyselin leffoista, joita hän oli kääntänyt. "En usko että tunnet" oli vastaus. Jotain käännöskukkasia ja yleisiä fraaseja elokuvista tuli muisteltua ja leffojen katsomiskokemuksen nauttimisesta puhuttua. Sitten nainen lähti, kun hänen ystävänsä ilmaantuivat toiseen pöytään.
Ystäväni vieressä kuiskasi: hän tekstittää suomeksi pornoelokuvia..
No ei siinä mitään. Käännöstyö kuin käännöstyö. Mutta tietyt lauseeni ja kommenttini naiselle näin hieman eri valossa sen jälkeen..
:)
Virittelin valosarjan adventtikuuseen. Pistorasia on aika kaukana ja johto jäi rumasti lattialle. Päätin teipata sen viimisen päälle nätisti lattialistan reunaan. Hain teipin ja sakset ja katkaisin puuhakkaasti pätkän - sähköjohdosta.
No aikoinaan ( ei ole viimeaikaisia kokemuksia) kävi sellainen, että paarustin juna-asemalle kauheassa lumimyräkässä ja kohtuullisen väsyneenä pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen. Hyppäsin sitten asemalla väärään junaan, jonka tarkoitus oli matkustaa sen yli kolmesataa kilsaa (väärään suuntaan) siitä, minne olin tarkoittanut mennä ( tämän junan seuraava pysähdyskään ei todellakaan ollut ihan heti). Istuin pokerilla kyseisen junan penkille ja rentouduin ( lippu siihen omaan junaani oli ostettu jo aiemmin). Juna oli kerennyt jo lähteä liikkeelle, kun sitten havahduin kuulutukseen, joka kertoi junan menevän ei- toivottuun paikkaan x. Oli myöhäinen ilta ja takaisin sieltä hevon p*stä ei mitenkään olisi samana yönä päässyt, ei varmaan hevoskyydilläkään.
Kuulutuksen kuultuani pomppasin penkiltäni pystyyn lumisena - ikäänkuinkuin jo valmiiksi hangessa kierinyt - ja lähdin ripsivärit poskella etsimään junan konnaria... Onnekseni se alkuperäinen juna ( johon mun siis olisi pitänyt mennä) oli tulossa viereiseltä raiteelta aikataulussa vastaan. Pipo vinossa ja väsyneenä lähes ulvoin konnarille, että mun on pakko päästä takaisin oikeaan junaan. Oltiin onneksi siten turvallisella alueella, että vastaantulevan ( sen mun oikean junan) tiellä ei ollut tulossa muita, joten jossakin välissä konnari pystyi antamaan tiedon sille mun oikealle junalle pysähtyä. Hän siis heltyi hätäni edessä ja ikuisesti mua on jäänyt harmittamaan, etten varmaan ymmärtänyt kunnolla edes kiittää. Asemalaiturin ulkopuolella sitten kahlasin konkreettisesti polviani myöten kasseineni lumessa siihen oikeaan, mua varten pysähtyneeseen junaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta siinä vaiheessa alkoi hävettää, kun katselin junani uteliaita matkustajia rämpiessäni naama punakkana paikalleni. Aikataululuviivytyksiä ei kuitenkaan tietääkseni tullut.
että olet joku kuuluisuus, jonka vuoksi junaliikennettäkin täytyy hieman säädellä :)
Kyllä naiselle ominaista on katsoa peiliin ennen kuin astuu ihmisten ilmoille, ja se myös kannattaa. :)
Toisaalta itsekin kaupan kassana olleena tiedän, että kyllä siinä näkee vaikka minkänäköisiä ihmisiä, enkä ehkä itse olisi kiinnittänyt yksipuoliseen silmämeikkiin huomiota.
vahingosta viisastuneena vilkaisemaan sinne peiliin tästä lähtien. :)
Viimeaikoina ei tietääkseni ole tapahtunut mitään noloa, ei sitä itse välttämättä huomaa. Joku 5-6 vuotta sitten kaadoin moottoripyöräni kun olin sitä tankkaamassa. Olin kiireessä nostamassa jalkaani pyörän yli, kun tulijalka lipsahti siltä korotetulta keskiosalta alas, tasapainohan siinä meni. Siinä sitten kaaduttiin pyörän kanssa molemmat. Sattui olemaan ruuhka-aika ja minulle naurettiin päin naamaa.
mun mielestä nauraa tollasessa tilanteessa. Meinaan onhan se aika painava kapistus, ja kyllä siinä ois pahastikin voinut sattua.:(
no mua ei naurata jos prätkiin tulee klommoja
Nojoo, kyllä minä olisin varmaan itsekin vähintään hymyillyt jos vastaavan olisin nähnyt ja kyllä minä itsellenikin nauroin myöhemmin. Eipä siinä muuten mitään mutta lommot/naarmut vaan ketutti.
nimittäin pieraisin röökikopissa täysin hallitsemattomasti kun hyvän näköinen kundi oli takanani.
"tänään päätin kokeilla uutta luomiväriäni"
"hieman laiska kun olen, niin laitoin sitä sitten vaan toiseen silmään"
"Aloin sitten tekemään jotain muuta ja jossain vaiheessa muistin, että kaupassakin pitää käydä"
"en sitten nytkään edes vilkaissut peiliin ennen ovesta poistumista"
"vasta sitten seuraavan vessakäynnin yhteydessä kun satuin peilliin vilkaisemaan..."
... yksin.
Lapset kyllä pitävät huolen vanhemman pysymisestä arkitodellisuudessa, joka tästä casessa näyttää kovasti olevan punaisella.
niin uskomattomalta kuin se teistä varmaan tuntuukin, niin hänellä on myös esim. isänsä, jonka luona on toisinaan.
on ihana ja lapsirakas vaimo!
tiedän sen. Ehkä minäkin löydän joskus ihanan ja lapsirakkaan miehen itselleni.