Kuinka pitkiä matkoja meteorit voivat kulkea ja voiko meteori tulla vaikkapa toisesta
galaksista ja päätyä tänne maahan saakka.
Moniko tulee ajatelleeksi, etä jos onnistuisi löytämään maan pinnalle ehjänä säilyneen
meteorin palasen, niin mistä kaukaisesta galaksista se on tänne tullut.
Kuinka pitkän matkan ja ajan se on taivaltanut avaruudessa?
Olisi kyllä mielenkiintoista joskus onnistua löytämään/saada aito meteori.
Maan ilmakehään tulee joka päivä valtavasti materiaalia avaruudesta, mutta suurin osa
palaa poroksi ilmakehässä.
Maan pinnalle selviää pieni osa tuosta materiasta, mutta suurin osa siitäkin päätyy valtamerien pohjalle.
galaksista ja päätyä tänne maahan saakka.
Moniko tulee ajatelleeksi, etä jos onnistuisi löytämään maan pinnalle ehjänä säilyneen
meteorin palasen, niin mistä kaukaisesta galaksista se on tänne tullut.
Kuinka pitkän matkan ja ajan se on taivaltanut avaruudessa?
Olisi kyllä mielenkiintoista joskus onnistua löytämään/saada aito meteori.
Maan ilmakehään tulee joka päivä valtavasti materiaalia avaruudesta, mutta suurin osa
palaa poroksi ilmakehässä.
Maan pinnalle selviää pieni osa tuosta materiasta, mutta suurin osa siitäkin päätyy valtamerien pohjalle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensin vähän terminologista urputusta: Meteori on vain ilmakehän valoilmiö. Meteori ei siis ole mikään esine, vaan se on pelkkä valonvälähdys ilmakehässä. Meteorin aiheuttaa jokin pieni esine, meteoroidi, joka syöksyy ilmakehän yläosaan kosmisella nopeudella ja "palaa".
Todennäköisesti näkemämme meteorit ovat ainakin enimmäkseen oman aurinkokuntamme aineen aiheuttamia. Tähden läheltä ei yleensä poistuta ilman omaa propulsiota, joten hiekanjyväsen kokoisetkaan kappaleet eivät niin vaan voi omaa tähteään jättää ja lähteä kruisailemaan avaruuteen, vaan ovat omaan tähteensä sidottuja gravitaation kautta.
"Tähden läheltä ei yleensä poistuta ilman omaa propulsiota, joten hiekanjyväsen kokoisetkaan kappaleet eivät niin vaan voi omaa tähteään jättää ja lähteä kruisailemaan avaruuteen.."
Kiinnostava kysymys. Olettaisin, että tyypillisin tilanne, jossa jotkin kappaleet luonnollisn keinoin saavat sellaisia nopeuksia, että tähtien- tai galaksien välinen kiitäminen on mahdollista, ovat harvinaiset kahden tähden lähikohtaamiset esim kahden galaksin törmätessä. Tällöin kappaleiden radat kompleksisissa garvitaataatikentissä voivat pienellä todennäköisyydellä kiihdyttää osan kappaleista hurjiin nopeuksiin.
Planeetat syntyivät aurinkokunnan materiaalin tiivistymisistä ja gravitaatio hoitaa loput. Maa oli ensimmäisten satojen miljoonien vuosien aikana ankaran pommituksen alla. Maa putsasi kiertoradallaan vähitellen isommat kappaleet niiden törmäillessä. Nykyään rata on putsattu niin hyvin, että suurin osa törmäävistä kappaleista on niin pieniä, että ne palavat ilmakehässä heti loistaen meteorina. Maahan alas asti putoavat kappaleet ovat meteoriitteja ja aika harvinaisia. Massiivisella Jupiterilla on suojaava vaikutus maan kannalta.
suhteellinen käsite :) Kyllähän meteori-ilmiön aiheuttavat meteoroidit liikuskelevat aurinkokunnan alueella. Ne kiertävät aurinkoa, kuten kaikki muutkin kappaleet aurinkokunnassa. Miljardien vuosien mittaan matkaa toki kertyy, mutta siis ne ovat täältä kotoisin.
Meteoriparvien meteoroidit ovat komeetoista peräisin. Siis komeetoista irronnutta tavaraa, joka kiertää jaksollisen komeetan radalla aurinkoa. Kun Maa menee tuollaisen komeetan radan läpi, ilmakehässä syttyy meteoreina nuo komeetan jälkeensä jättäneet pienkappaleet.
Sporadiset, eli stunnaiset meteorit ovat taas muuta alkuperää, mutta jostakin jauhautunutta tavaraa kuitenkin. Esim asteroideihin tai kuihin osuneet meteoriitit tai suuremmat kappaleet sinkoavat aurinkokuntaan ajelehtimaan pientä kivi-, tai metalliperäistä tavaraa. Osa on peräisin ihan aurinkokunnan synnyn ajoilta.
Meteoroidit ovat yleensä hiekanjyvän kokoisesta nyrkin kokoiseen kappaleeseen. Tavalliset meteorit ovat noista hiekan jyvän kokoisista peräisin. Tulipallot ja bolidit, eli huomattavan kirkkaat tähdenlennot ovat noin kanamunan tai perunan kokoisia tullessaan ilmakehään. Noillakin kahdella on oma määritelmänsä, mikä on bolidi, mikä tulipallo. Jos meteoroidi on tarpeeksi kookas, osa siitä päätyy planeetan, esim Maan pinnalle asti. Tällöin ne muuttuvat meteoriiteiksi. Meteoriitti on siis ainoa mitä voit löytää Maan pinnalta.
Maasta on muuten löytynyt esim Marsin pinnasta ja meidän oman Kuun pinnasta irronneita kappaleita. Nämä on todennettu alkuperästään vertaamalla niitä Marsista ja Kuusta saatuihin näytteisiin. Muistakin kohteista peräisin kuitenkin on.
Aika ajoin voit myös nähdä ihmisen itsensä aikaansaamia tähdenlentoja. Kyseessä on siis ilmakehässä tuhoutuva sateliitti tai kantoraketin kappale, tai peräti työkalupakki, kuten tässä vähän aikaa sitten ilmakehässä tuhoutui sukkulan astronautin kiertoradalle hukkaama työkalulaukku :) Nämä ilmiöt ovat yleensä kirkkaita ja palavat värikkäillä liekeillä... yleisin väri on vihreä, mutta muitakin värejä voit nähdä. Ne myös jättävät palavia kappaleita peräänsä pyrstöksi ja voivat räiskähdellä kappaleiksi ennen lopullista häviämistään taivaalle.
Kuun pinnalla on sitten varmaankin meteoreita paljon enemmän, koska kuussa ei
ole ilmakehää/kaasukehää, jossa suurin osa meteoreista tuhoutuu.
Kuuta peittää ohut kuupölykerros, joka kätkee alleen paljon meteoreja ?
Kuussahan on näkyvissä kaikki kraaterit, toisin kuin maan pinnalla, jossa eroosio ja eloperäinen
aines on vuosituhansien aikana peittänyt alleen ainakin pienimmät kraaterit.
Tuo asia minua vähän ihmetyttää, että kuinka Marsin tai kuun pinnalta on voinut irrota kappale, joka
on sitten kulkeutunut maahan.
Siihen tarvitaan varmaan jokin iso räjähdys, joka saa kivenkappaleita lentämään avaruuteen.
Siinä täytyy olla valtavasti voimaa, koska jos ajattelee, että täältä maan pinnalta yrittäisi
heittää kiven avaruuteen, niin ei se onnistusi, vaan kivi putoaisi takaisin jo alle 20 metrin korkeudelta.
Tuo on kuitenkin huima ja kiinnostava ajatus, jos joku meteori olisi matkanut jostakin kaukaiselta galaksilta
miljoonien valovuosien etäisyydeltä ja sen sitten löytäisi maan pinnalta.
Tiedemiehet varmaan selvittäisivät meteorin koostumuksen ja toivovat löytävänsä
jonkin uuden alkuaineen tai jotain harvinaista ainetta, mitä ei maapallolla esiinny.
energiaa tarvitaan kappaleen irroittamiseen esim Marsin pinnasta ja etenkin sen kuljettamiseen avaruuteen pois Marsin vetovoimakentästä, mutta energiaa vapautuukin paljon suurissa iskuissa, jotka kaasuunnuttaa, sulattaa ja murskaa iskukohdan kallioperää tuossa järjestyksessä kuljettaessa poispäin iskun keskustasta. Iskun energia alkaa olla riittävä isohkon meteoriitin, komeetan, tai asteroidin iskiessä esim juuri Marsiin, tai Kuuhun. Kuussa riittää pienemmän vetovoiman takia pienempi energia ja pienempi iskevä kappale.
Aurinkokunnan ulkopuolelta peräisin oleva kiinteä materiaali tarvitsee sitten huimasti enemmän energiaa päästäkseen keskustähden vetovoimakentästä irti. Kyseeseen tuleekin lähinnä esim. supernovaräjähdyksen avaruuteen sinkoama tavara ja sen synnyttämät alkuaineet. Tuollaisen tapahtumasarjan ansiosta meidän aurinkokunta ja me ollaan saatu alkumme. Supernovan shokkiaalto on iskenyt emissiopilveen ja käynnistänyt aurinkomme ja aurinkokunnan synnyn. Me ihmisetkin olemme hyvin pitkälti ydinjätettä... koostumme muinaisen supernovaräjähdyksen synnyttämistä alkuaineista. Voidaankin siis sanoa että kaikki kivi- ja metallimeteoroidit ym kappaleet ovat tulleet alunalkujaan jostakin kauempaa tänne.
Niin ja Kuuhun päätyy perille asti kaikki kappaleet juuri tuon ilmakehän puuttumisen takia. Siellä esiintyy mikrometeoriittieroosiota, joka aikaansaa tuon ohuen pölykerroksen murentamalla ja edelleen jauhamalla isommista kappaleista pölyä. Meteoriittejakin varmaan löytyy, mikäli eivät kaasuunnu kokonaan iskuissa... iskuthan tapahtuvat täydellä nopeudella ilman jarrutusta pienimmilläkin kappaleilla.
On tähtienvälisiä objekteja ja on havaittu jopa galaksienvälisiä kiitäjiä, mutta sellaisen osuminen todennäköisyys Maapallollemme on toki kirjaimellisesti astronomisen pieni.
Tällaista kaukomatkaajaa ei ilmeisestikään voisi erottaa paikallisesta muuten kuin havaitsemalla ennakkoon sillä olevan erittäin suuri nopeus. En ole tietoinen, että koskaan oltaisi edes epäilty jonkun asteroidin/meteoriitin Aurinkokunnassamme olevan kaukovierailijan.
Toisesta galaksista, tähän päätelmään tultiin kappaleen valtavan nopeuden johdosta yli 300km/s
Tähtien välisiä kulkureita pidetään teoreettisesti niin harvinaisina, ettei sellaisia pitäisi havaita edes taivaalta saatikka maan ilmakehästä.
En muista mikä lehti oli kyyseessä.
Pidän aika totena juttua.
En voi muuta sanoa kuin etsiä aijempia lehtiä ja sieltä se löytyy.
Asiasta löytyy linkkejä googlettamalla sanoilla extra galactic meteor.
Tuossa linkissä puhutaan jostain 300 km/s meteoriitista, jonka arvellaan tulleen Linnunradan ulkopuolelta.
http://www.universetoday.com/2008/01/25/researchers-observe-extra-galactic-meteor/
Arecibo on yrittänyt mitata mikrometeorien ratoja ja nopeuksia ja kolmannesmiljoonasta havaitusta puolisen prosenttia tulkittiin termillä EXTRASOLAR MICROMETEORS ja sataknta kilometriä sekunnissa. Mittaukset ja matemaattiset metodit olivat viime vuosituhannelta.
http://www.iop.org/EJ/article/0004-637X/567/1/323/50495.web.pdf?request-id=13f0a49e-7a4f-4768-9869-17773ac26c3a
Tällä vuosituhannella matematiikkaa on kehitetty ja havainnot ovat loppuneet
http://aas.org/archives/BAAS/v36n2/aas204/530.htm
Viime vuosilta uutisia ei oikein edes löydy, joten näyttää siltä että extrasolaariset mikrometeoritkin on haudattu hiljaisuudessa. Isompi murikka on vielä suuremmalla todennäköisyydellä mittaus- tai laskuvirhe, extragaktisuudesta hiiskahtamattakaan.
Olemme aurinkokunnassamme yksin, emmekä pääse ulos, eikä tänne pääse säteilyä ja atomaarisia hiukkasia suurempaa ulkopuolelta.
Tähtien väliset etäisyydet ovat sitäluokkaa.