Ennenpitkää aina jokin menee pieleen. Ei mulla nyt muuta ...
Miksiköhän ihmissuhteet on niin vaikeita?
persona-non-grata
29218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
onks nyt jotaki pielessä..???..
täällä voi kertoa. Ymmärrät varmaan? Sinällään kyllä olen tullut siihen tulokseen, ettei missään muualla vikaa voi olla, kuin itsessä ... näin se vaan on lopulta sekin totuus kohdattava.
tietysti...koita jaksaa *halaus* =o)
älä hätäile kyllä sinä jostain panoseuraa vielä saat. Ellei muulla keinoin, niin rahalla sitten :D
niin arvelet, että niissä "ennenpitkää aina jokin menee pieleen"?
niin ei tietäis koska menee oikein.
Ainakin itse tietää nyt, mistä EI kannata puhua toiselle ...
ei sinulla ole edes ketään :)
kyllä se aina viimeistään jälkikäteen selviää.
Oliko vakavaki asia?
Ei sitä oikein noinkaan voi aina ajatella. Jollekin toiselle voi puhua ihan mitä vaan...
siitä voi lopulta tulla näkymätön muuri, joka erottaa toisen valovuosien päähän itsestä.
se selviää mitä kantsii kertoa ja mitä kantsii jättää kertomatta. Mut, sitä ei vaan voi tietää, ellei kerro. Vittumainen oravanpyörä.
oman kumppanin kuuluisi olla se, jolle voi puhua IHAN kaikesta. Jollei näin olisi, jotain kyllä tuntuisi puuttuvan...
Itse olen pieleen menneistä suhteistani saanut sellaisen opin, että ne muurit on kaikkein pahimpia parisuhteen vihollisia. Itse kutsun niitä möykyiksi, mutta eiköhäb se tarkoita suunnilleen samaa: syntyy tai ilmenee kipeitä asioita, jotka loukkaavat tai pelästyttävät.
Niitä asioita ruvetaan karttamaan, vaihdetaan puheenaihetta, jätetään sanomatta jne. Ne on myrkkyä, ajan mittaan, koska jokainen kerta, kun sellainen muuri jätetään ylittämättä tai möykky hajottamatta kasvattaa sitä.
Ainoa keino jonka itse olen löytänyt, on se, että sen kimppuun käydään tietoisesti, puretaan pala palalta. Se tietysti edellyttää, että molemmat suostuvat purkutalkoisiin...
Itsellä on nyt semmonen onni että olen löytänyt kumppanin jonka kanssa tuo onnistuu. Aika vaikeitakin asioita on saatu pidettyä aisoissa, että niitä muureja tai möykkyjä ei ole alkanut kasvaa. Välillä on pieni möykky päässyt syntymään, mutta jotenkin me onnistutaan aina kukistamaan se heti alussa. Puhumalla. Ja kuuntelemalla. Viehän se aikaa. Mutta tää on nyt eka parisuhde jossa se näyttäisi onnistuvan ja toimivan.
Tämä nyt ei oo neuvoksi tarkoitettu kun en edes tiedä mistä ongelmista teillä on kyse. Nousi vain mieleeni tämä asia ja halusin kertoa.
hyvää yötä sinullekin ja toivottavasti avokkisi olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja synnytys käynnistyisi, ilman käynnistämistä :).
Nii, näinhän se on munki mielestä. Ajoitusta voi kyllä vähän miettiä...
tosiaan on hyvä miettiä sekä sitä, että kaikkea ei silti ole pakko kumppanin niskaan kaataa, vaikka siihen mahdollisuus ja lupa olisikin annettu :) Järjen käyttö kun ei parisuhteessakaan ole kiellettyä..
Joko hyvin tai hyvin huonosti, mutta jollakin tavalla. - Sinänsä tuo on tuttu pohdinnan aihe, mutta minä olen todennut näkeväni jälkikäteen, että niilläkin asioilla on merkityksensä. - Joko ilma puhdistuu teidän välillänne tai sinua odottaa seuraavan kulman takana jotain muuta. - Tsemppiä iltaan ja pohdintaan :) !!
vastamäet on tehty noustaviksi. On käytävä joskus notkossa tajutakseen että sieltä pääsee poiskin kun vain pinnistelee. Sitten kun päässyt sieltä ylös, on taas saavuttanut/ voittanut jotakin. Vastoinkäymisiä on jokaisen elämässä, kenellä suurempia, kenellä pienempiä. Liian tasainen elämä ei tunnu miltään. Kaikella on aikansa niin iloneen, kuin suruineen. Jokus surun ja vastoinkäymisen kestäminen vie aikansa, mutta päivä kerrallaan siitä selviää ja asia helpottaa.
On ihmisiä joille on helppo puhua asiansa, varsinkin jos tietää ettei ne mene siitä etenpäin, mutta joittenkin on vaikea puhua asioistaan kenellekään ja ne saattavat patoutua sisälle, silloin ne tuntuvat entistä vaikeammille ja niitä hautoo siellä koko ajan. En tiedä siihen muuta ratkaisua kuin antaa ajan kulua, jonakin päivänä helpottaa ja asia ratkeaa itsestään. Ainakin toivon sitä.
Älä syytä kaikesta itseäsi, äläkä vaivu synkkyyteen, ei niin pahaa asiaa olekaan etteikö se jonakin päivän selviäisi ja helpottaisi, mutta se vie aina oman aikansa.
Huomenna se voi jo *kirkastua*, se asia nimittäin.
Yritä nukkua..Hyvää yötä!
ap on mies...
Huomenta vaan!
joko ehdit keittää kahvit? :)
joten kahvit juotu.
;-))
ole mukana työelämässä?
*
Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, ettei toista tunneta. Ihastutaan enempi itseluotuun, toivottuun mielikuvaan toisesta ihmisestä kuin oikeaan ihmiseen. Ja vaikka se toinen ihminen olisi miten tuttu, niin ystävyyssuhde on aivan eri asia kuin parisuhde. Harvemmin ystävästä ollaan mustasukkaisia tai taistella pyykin oikeasta paikasta.
Kun epäkohdat alkavat paljastumaan pikkuhiljaa, vaatii hyvää sietokykyä hyväksyä kaikki ryhtymättä muuttumisleikkeihin. Täällä aina kovasti kannustetaan avoimuuteen ja rehellisyyteen, mikä periaatteessa onkin hyvä juttu. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä mahdollisesti loukkaa kumppania enemmän kuin lisää avoimuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja vaikka asia sinänsä olisikin ok, niin sen voi sanoa väärin tai kumppani voi tulkita sen väärin ja siitäkös soppa syntyy.
Kaikesta huolimatta ihmissuhteet alkaisivat ennen pitkää tuntumaan tasapaksuilta ja tylsiltä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Kunhan ne vain osaisi käsitellä oikein.
Ihmissuhteet on pääasiassa helppoja,on vaan ihmisiä jotka tekee kaikesta vaikeata.
"Ei tästä mitään taaskaan tule", menee varmasti pieleen.
Siksi en edes yritä ystävystyä kenenkään kanssa, ystävyys tulee jos on tullakseen ja päättyy, jos on päättyykseen.
kuten sinä olet, niin ihmissuhteita ei edes synny :)