Mitä saksan ääntämisestä tarvitsee tietää, kun alkeet ovat jo hallussa? Olen tehnyt joitakin havaintoja:
-Kun sana alkaa kirjainyhdistelmällä st vokaali tai sp vokaali, s äännetään kuten sch. Esimerkkisanoja der Stern, spielen. Tämä seikka mainittiin oppikirjassa.
-Jos sana on lainattu englannista, se lausutaan englantilaisittain. Esimerkkisanoja die Stewardess, das T-shirt.
- -tion-päätteisissä sanoissa t ääntyy kuten z. Esimerkkisanoja die Information, die Demonstration.
-Entäpä ranskasta lainatut sanat? Tänään tuli vastaan der Redakteur, jossa -eu-diftongi ääntyy ranskalaisittain.
Ystävällisiä neuvoja otetaan vastaan :-)
-Kun sana alkaa kirjainyhdistelmällä st vokaali tai sp vokaali, s äännetään kuten sch. Esimerkkisanoja der Stern, spielen. Tämä seikka mainittiin oppikirjassa.
-Jos sana on lainattu englannista, se lausutaan englantilaisittain. Esimerkkisanoja die Stewardess, das T-shirt.
- -tion-päätteisissä sanoissa t ääntyy kuten z. Esimerkkisanoja die Information, die Demonstration.
-Entäpä ranskasta lainatut sanat? Tänään tuli vastaan der Redakteur, jossa -eu-diftongi ääntyy ranskalaisittain.
Ystävällisiä neuvoja otetaan vastaan :-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oddcast TTS Demo
Mielenkiintoinen sivusto.
Aika intensiivisesti tuijottava animaatiotyttö siellä demossa!
”Katrin” osasi ääntää kokeeksi syöttämäni sanan ”Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragungsgesetz” yllättävänkin autenttisesti ollakseen syntikka.
Puhesyntesointia on kehitetty Suomessakin kauan. Vietin 28 vuotta sitten (marraskuussa 1981) tovin Saksassa, suomalaisen yhtiön messuosastolla. Naapuristandeilla oli maanmiehiä. Aivan lähellä määkyi vastaava suomalaista tekoa oleva puhesyntikka. Viikossa sen suoltamaan puheeseen alkoi kyllästyä pahan kerran!
Eikös kielen alkeiden hallitsemiseen kuulukaan ääntämisen alkeiden osaaminen?
Kaikki mainitsemasi asiat ovat aika alkeellisia, kielen perusteisiin kuuluvia. Toinen ja neljäs ovat olennaisesti samaa asiaa ja yhteisiä monille kielille: vieraasta kielestä lainattu sana ääntyy suunnilleen alkuperäkielen mukaan, jos se kirjoitetaan samoin tai suunnilleen samoin kuin alkuperäkielessä.
Osaatko painottaa oikein sanat, joissa paino on muualla kuin 1. tavulla? Osaatko lausua b:n, g:n ja d:n selvästi soinnillisina vokaalin edellä ja soinnittomina silloin kun pitää? Silloin olet paljon pitemmällä kuin useimmat suomalaiset, jotka luulevat osaavansa saksan alkeet.
B, g ja d ääntyvät soinnittomina sanan lopussa: ”gib” ääntyy [gi:p] ja ”Tag” ääntyy [ta:k] (tosin saksan a [a] on erilainen kuin suomen a [ɑ]).
Sanan viimeisenä kirjaimena e ääntyy [ə] ja kaksoiskonsonantit äännetään yhtenä konsonanttina: ”bitte” ääntyy [bɪtə] ja ”Schotte” ääntyy [ʃɔtə].
Kiitos vastauksista. Tänä syksynä olen kuullut saksaa vain suomalaisten puhumana, ja yleensä he ovat "tankerompia" kuin minä. Ensi vuonna tälle suunnalle onneksi saapuu saksalaisia. Olen käyttänyt apuna tällaista sanakirjaa, mutta nettisanakirjoissahan on aina luotettavuusongelmia:
http://www.dict.cc/
"Osaatko painottaa oikein sanat, joissa paino on muualla kuin 1. tavulla? Osaatko lausua b:n, g:n ja d:n selvästi soinnillisina vokaalin edellä ja soinnittomina silloin kun pitää?"
Juuri tämän tapaisista seikoista haluaisin tietää lisää. Minusta suomalaisessa kielten opetuksessa käsitellään ääntämistä (esim. kovat vs. pehmeät konsonantit, sanojen painotus) aivan liian vähän, mutta se on jo oma keskustelunaiheensa.
"B, g ja d ääntyvät soinnittomina sanan lopussa: ”gib” ääntyy [gi:p] ja ”Tag” ääntyy [ta:k] (tosin saksan a [a] on erilainen kuin suomen a [ɑ])."
Näitä olen kuullut, esim. lukusanojen lopussa g äännetään usein h:ksi.
"Sanan viimeisenä kirjaimena e ääntyy [ə] ja kaksoiskonsonantit äännetään yhtenä konsonanttina: ”bitte” ääntyy [bɪtə] ja ”Schotte” ääntyy [ʃɔtə]."
Päästessäni vieraskieliseen ympäristöön havaitsen yleensä tällaiset asiat intuitiivisesti, osaan kai matkia.
Parantamisen varaa on aina, ja varmaan keväällä kyselen täällä lisää :-)